Tasapainoisen näkemyksen säilyttäminen ajasta
”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.”-Ps. 90:12.
1, 2. Mitä me kaikki koemme ajan kulumisen suhteen?
ELÄMÄ on kallisarvoinen omaisuus. Ellei sitä ole, ei millään muullakaan ole merkitystä. (Matt. 6:25–27; 16:26) Mutta nykyisessäkin maailmassa ihmisten elinaika jää lyhyeksi ja päättyy aivan liian pian. Psalmin 90 kirjoittaja sanoikin kauan sitten: ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.” – Ps. 90:10.
2 Monissa maissa kun ihminen on saavuttanut kolmenkymmenen vuoden iän, hänen voidaan sanoa olevan ”parhaassa iässään”. Mutta ihmisen eliniän lyhyys merkitsee, että hän alkaa jo silloin kulkea alamäkeä fyysisesti, alkaa kokea ruumiin kykyjen ja toimintojen hidastumista. Niin, miten nopeasti vuodet kuluvatkaan.
3. Miksi ihmiset tulevat kärsimättömiksi halujensa täyttymisen suhteen?
3 Ei siksi ihme, että me ihmiset olemme yleensä hyvin tietoisia ajasta. Eikä ole myöskään ihme, että yksistään ihmiset kaikista maapallon elävistä luomuksista ovat älyllisesti kiinnostuneita tulevaisuudesta, suunnittelevat aktiivisesti sitä ja ovat hyvin halukkaita tietämään, mitä se tuo tullessaan. (Saarn. 3:11) Koska ihmisillä on niin vähän aikaa edessään, ennen kuin heidän elämänsä loppuu, he ovat taipuvaisia tulemaan kärsimättömiksi nähdäkseen halujensa täyttymyksen.
4, 5. a) Miten Jehova Jumalan suhtautuminen aikaan on erilaista? b) Miksi Jumalan suorittama ajan valitseminen jonkin tekemiseen on toivottavampi kuin ihmisten suorittama valinta?
4 Epätäydellisen ihmisen tilanne eroaa siksi hyvin paljon hänen Luojansa tilanteesta, Luojan, joka on ikuinen, ajaton olemassaolossaan. Sama psalmin 90 kirjoittaja sanoi Hänestä: ”Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. . . . Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä.” – Ps. 90:2–4.
5 Mutta tekeekö tämä Jehova Jumalan välinpitämättömäksi ajan suhteen? Ei, eikä se estä häntä olemasta syvästi ja aktiivisesti kiinnostunut tulevaisuudesta ja sen kehitysvaiheista. Mutta koska Jehova Jumala ei katsele asioita epätäydellisten, lyhytikäisten ihmisten näkökannalta, vaan kykenee katselemaan niitä ikuisuuden näkökulmasta, häntä ei koskaan painosta kiihkeä halu nähdä jonkin toteutuvan, ennen kuin häneltä loppuu aika. (Ps. 90:2; 2. Piet. 3:8) Hän kykenee tarkastelemaan koko ajanvirtaa ja päättämään, milloin toimia, ja panemaan pettämättömät tarkoituksensa täyttymään täsmälleen oikeaan aikaan, parhaaseen aikaan kaikille osapuolille, ei liian aikaisin eikä liian myöhään.
6. Estääkö se, että Jumalalla on ikuisesti aikaa, häntä sitoutumasta jonkin tekemiseen tarkoin määrättynä aikana?
6 Koska Jumala tuntee tulevaisuuden ja koska hän on kaikkivoipa, hän kykenee sitoutumaan johonkin tulevaisuutta koskevaan tiettyyn aikatauluun, ja aika ajoin hän on tehnyt sen tunnetuksi ihmisille. Esimerkiksi Abramille (Aabrahamille) hän sanoi: ”Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta.” (1. Moos. 15:13; Apt. 7:6, 7) Profetian mukaisesti Jehova Jumala vapautti neljänsadan vuoden lopussa Aabrahamin jälkeläiset, israelilaiset, orjuudesta ja he alkoivat lähteä pois Egyptistä.
7. a) Miten Jumalan aikataulu oli tarkka, kun oli kysymyksessä juutalaisten pakkosiirtolaisuus Babyloniassa? b) Messiaan ilmaantuminen?
7 Myöhemmin Jumala ennusti Juudan seitsenkymmenvuotisen autioituksen, ja kun tämä aika oli kulunut umpeen, juutalaiset vapautettiin täsmälleen aikanaan. (Jer. 25:8–11; Dan. 9:2) Samoin Messiaan ilmaantumisen ennustettiin tulevan 483 vuotta (kuusikymmentäyhdeksän ”vuosiviikkoa”) siitä ajasta, kun annettiin käsky rakentaa uudelleen Jerusalemin muurit, ja täsmälleen aikanaan, tuon ajanjakson päättyessä vuonna 29, Jeesus Kristus kastettiin ja voideltiin luvatuksi Messiaaksi. – Dan. 9:24–27.
8. Onko meidän mahdollista tietää, milloin jokin Jumalan tarkoituksen tietty piirre täyttyy, jos hän ei ole ilmoittanut tarkkaa aikaa?
8 Kun siis Jehova Jumala tekee tunnetuksi jumalallisen tarkoituksensa jonkin piirteen toteutumisen ajan, hänen uskolliset palvelijansa voivat luottaa ehdottomasti julkaistun aikataulun tarkkuuteen. Mutta silloin kun hän ei ole tehnyt sellaista ilmoitusta, ei heidän kykynsä eikä voimansa rajoissa ole mahdollista saada selville kyseisen tarkoituksen toteutumisen aikaa. Niin on sen ”suuren ahdistuksen” puhkeamisen ajan laita, jonka Jumalan Poika ennusti, Jumalan tuomion ajan, joka avaa tien sen tuhatvuotisen Valtakunnan hallituksen alkamiselle, joka tulee tuomaan sanomattomia siunauksia tälle maalle ja sen asukkaille. – Matt. 24:21, 22; Ilm. 7:14–17.
SALASSA OLEVIA JA ILMOITETTUJA ASIOITA
9. Mitä Mooseksen kautta annettu Jumalan sana 5. Mooseksen kirjan 29:29:ssä osoittaa Hänen tarkoitustensa ymmärtämisestä?
9 Pitäisimmekö me outona sellaista, että Jumala pidättäisi jonkin tiedon itselleen tällä tavalla? Silloin, kun israelilaiset lähestyivät Luvattua maata, profeetta Mooses merkitsi muistiin seuraavat henkeytetyt sanat 5. Mooseksen kirjan 29:29:ään: ”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” Niin, kaiken, mikä meidän todella tarvitsee tietää palvellaksemme Jehova Jumalaa uskollisesti ja minkä tarvitsemme pysyäksemme toivossamme ja vakaumuksessamme, Jumala paljastaa meille. Mutta hän voi myös salata meiltä asioita silloin, kun se täyttää hänen tarkoituksensa paremmin ja kun se ei aiheuta mitään vahinkoa eikä puutetta hänen palvelijoilleen.
10. a) Mitä Jeesuksen juuri ennen taivaaseen nousemistaan lausumat sanat paljastavat eräitten aikojen tai ajankohtien tietämisestä? b) Mitä apostoli Paavali kirjoitti eräille varhaisille opetuslapsille, kun he erehtyivät tapahtumien ajoittamisen suhteen?
10 Suurempi Mooses, Kristus Jeesus, sanoi myös opetuslapsilleen vähän ennen taivaaseen nousemistaan: ”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut.” Tämä mainittiin vastauksessa, kun he tiedustelivat valtakunnan ennallistamista, minkä he epäilemättä innokkaasti halusivat nähdä. Sitten hän sanoi edelleen: ”Vaan te saatte [mitä? Ei tietoa noista ’ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut’, vaan] voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne.” (Apt. 1:6–8; 3:20–23) Jumala antaisi ja antoi heille voimaa heille määrätyn työn suorittamiseen ja palvelemiseen sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa, jonka hän oli ilmoittanut heille. Oli kuitenkin asioita, joita he eivät tienneet, ja myöhemmin jotkut opetuslapset olivat taipuvaisia tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä eräistä luvatuista tapahtumista, yrittäen itse asiassa jouduttaa niitä. (Vrt. 2. Tess. 2:1–5.) Mutta Jumala varasi heille kaiken, mitä heidän todella tarvitsi tietää, jotta heillä olisi ollut luja usko, vakaumus ja rohkeus ja jotta he olisivat toimineet viisaasti.
11. Tiesivätkö opetuslapset Jerusalemin tuhon tarkan ajankohdan, vai miten oli?
11 Sellainen oli tilanne Jerusalemin tuhon suhteen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Kristus Jeesus paljasti opetuslapsilleen olosuhteet, jotka edeltäisivät tuon uskottoman kaupungin, senaikaisen juutalaisen palvonnan keskuksen, tuhoa ja johtaisivat siihen. Kun hänen opetuslapsensa näkivät olosuhteet, jotka muodostivat tuon ”tunnusmerkin”, he ’tietäisivät, että Jerusalemin autioitus oli tullut lähelle’. (Luuk. 21:10–20) Hän sanoi heille, että ”tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin nämä kaikki tapahtuvat”. (Mark. 13:30) Asia koski siis välittömästi heitä, heidän sukupolveaan. Mutta heille ei ollut kerrottu, milloin täsmälleen se tulisi.
12. a) Koska Jerusalemissa olleet kristityt eivät tienneet ajankohtaa, niin miten he kykenivät pakenemaan, ennen kuin kaupunki tuhottiin? b) Mikä koetus oli niillä, jotka vetäytyivät pois niin pian kuin Jerusalem vapautui piirityksestä?
12 Tuli aika, jolloin he näkivät sen tunnusmerkin piirteen, joka koski Rooman leiriytyneitten sotajoukkojen Jerusalemin piiritystä. Olosuhteet (Rooman sotajoukkojen tilapäinen ja odottamaton vetäytyminen) sen jälkeen sallivat heidän paeta tuomitusta kaupungista ja etsiä turvaa vuoristoalueilta. Silti he eivät vieläkään tietäneet, milloin varsinainen tuho tapahtuisi. Todellisuudessa kului neljä vuotta heidän pakonsa ja Jerusalemin tuhon välillä. Heidän olisi ollut helppoa sinä aikana hellittää valppaudestaan tai olettaa, että he olivat ymmärtäneet tunnusmerkin väärin ja sen vuoksi jättää noudattamatta Jeesuksen varoitusta: ”Jerusalemin keskellä olevat lähtekööt pois, älköötkä maaseutupaikoissa olevat menkö sinne.” – Luuk. 21:20, 21.
13. a) Mikä Jeesuksen esittämä aikaa koskeva profetia todella täyttyi Jerusalemin tuhossa? b) Oliko tämä aikaa koskeva varoitus, vaikkei se maininnutkaan tarkkaa ajankohtaa, hyödyllinen kristityille?
13 Yksi asia on varma: Heidän sukupolvensa näki sen täyttyvän, mistä Jumalan Poika oli varoittanut. Ne, jotka olivat kiinnittäneet asiaan huomiota, jotka pysyivät valppaina, onnistuivat pakenemaan tuhoisaa onnettomuutta, joka hävitti Jerusalemin. Mutta historia osoittaa, että sadattuhannet muut eivät onnistuneet. He olivat todellisuudessa unessa vallitsevien olosuhteiden merkityksen suhteen ja sen ajan tärkeän merkityksen suhteen, jossa he elivät. Kun Rooma lopulta lähetti sotajoukkonsa takaisin ja sulki Jerusalemin sotilaalliseen satimeen vuonna 70, kaupunki oli tupaten täynnä, kun tuhannet vieraat olivat tulleet sen vuoden pääsiäisjuhlille. Näistä ja paikallisista asukkaista sadattuhannet kuolivat vain noin viiden kuukauden kuluessa. He eivät olleet uskoneet Jumalan Pojan kautta annettuun jumalalliseen varoitukseen; he eivät olleet ’havainneet sitä aikaa, jona heitä tarkastettiin’. – Luuk. 19:41–44.
14, 15. Mikä todistus meillä on siitä, että Jeesuksen silloin opetuslapsilleen antamalla varoituksella on maailmanlaajuinen täyttymys meidän aikanamme?
14 Nykyään me elämme 1900 vuoden päässä tuosta kohtalokkaasta ajasta. Silti meidän aikamme on vielä paljon kriittisempi. Kirjoittaessaan ensimmäisen vuosisadan loppupuolella ja siten vuosikymmeniä Jerusalemin tuhon jälkeen apostoli Johannes kuvaili samat asiat, jotka Jeesus oli esittänyt ”tunnusmerkiksi” apostoleilleen profetiassaan, johon sisältyi Jerusalemin tuho. Mutta Johanneksen Jeesukselta saama ilmestys koski tulevia asioita, jotka vielä tapahtuisivat. (Ilm. 1:1) Ja se, mitä Johannes merkitsi muistiin, osoittaa, että Jeesuksen esittämä ”tunnusmerkki” koskisi koko maapalloa, ja sota, nälänhätä, korkeat elintarvikekustannukset ja epideemiset sairaudet kohtaisivat suuria väestönosia monissa osissa koko maapalloa. (Ilm. 6:3–8) Sen jälkeen hän mainitsee ”suuren ahdistuksen”, jonka läpi ”suuri joukko” Jumalan palvelijoita säilyy elossa ja turvassa; he ovat ihmisiä kaikista kansoista, sukukunnista ja kielistä. (Ilm. 7:9–15) Tämä ahdistuskin oli osa siitä, mitä oli vielä tuleva.
15 Tämä ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys” osoittaa sen tähden, ettei Matteuksen 24. luvussa, Markuksen 13. luvussa ja Luukkaan 21. luvussa kerrottu Jeesuksen ennustus ”suuresta ahdistuksesta” rajoittunut ensimmäiseen vuosisataan. Se osoittaa, että Jerusalemin kokema ahdistus oli vain tuon ennustuksen pienoistäyttymys ja että sen suurempi täyttymys maailmanlaajuisessa mitassa saa Jerusalemin ahdistuksen siihen verrattuna todellisuudessa näyttämään pieneltä. Aivan yhtä varmasti kuin se sukupolvi, joka eli ja kuuli Jeesuksen varoituksen ensimmäisellä vuosisadalla, oli sukupolvi, joka koki hänen sanojensa täyttymyksen, myös se sukupolvi, joka näkee tämän asiainjärjestelmän viimeiset päivät ilmaisevan ”tunnusmerkin” suuremman täyttymyksen, on sukupolvi, joka on kokeva maailmanlaajuisen ahdistuksen, jonka on määrä tulla. – Matt. 24:34.
16. Onko meillä syytä olla välinpitämättömiä, koska me emme tiedä ”suuren ahdistuksen” puhkeamisen päivää emmekä edes vuotta?
16 Mitä sitten Jumala on paljastanut meille tästä? Hän ei totisesti ole jättänyt meitä vaille ohjausta. Edellä tarkastellun kaltaisten profetioiden avulla hän tekee meille mahdolliseksi tietää, millä kohdalla olemme ajan virralla. Hänen profeetallisen sanansa täyttymys saa meidät vakuuttuneiksi siitä, ettei Jumala ole uninen eikä hidas, ja kuten apostoli Pietari sanoi niistä, jotka toimivat jumalattomasti, ”vanhoista ajoista saakka oleva tuomio ei etene heille hitaasti, eikä heidän tuhonsa torku”. (2. Piet. 2:3) Meillä on runsaasti tietoja ja todistuksia, jotka saavat meidät vakuuttuneiksi siitä, että me elämme nykyisen epävanhurskaan asiainjärjestelmän ”lopun ajassa”. Kuitenkin tämän lisäksi on asioita, joita Jumala ei ole paljastanut meille. Yksi niistä on ”suuren ahdistuksen” puhkeamisen aika, ahdistuksen, jota esikuvasi Jerusalemia kohdannut ahdistus ja joka tulee olemaan koko maapallon käsittävä täyttyessään.
AIKATEKIJÖITÄ JOITA JUMALA EI OLE PALJASTANUT
17. Me tiedämme olevamme ihmisen historian kuudentuhannen vuoden lopussa, mutta mikä suhde sillä on Jumalan lepopäivään?
17 On olemassa syitä, miksi me emme voi tietää tätä. Ensiksikin, vaikka Raamatun ajanlasku selvästi ilmaisee, että olemme saavuttaneet vaiheen, jolloin on kulunut loppuun kuusituhatta vuotta ensimmäisen ihmisen, Aadamin, luomisen ajankohdasta, niin se ei sano meille, kuinka kauan tämän tapahtuman jälkeen kuudes luomispäivä päättyi ja seitsemäs luomisajanjakso eli -”päivä”, Jumalan suuri lepopäivä, alkoi. 1. Mooseksen kirjan 2:3 sanoo, että Jehova siunasi ja pyhitti tämän ”päivän”, ja näyttää sen tähden järkevältä, että sen kestäessä nähdään pahan vanhan järjestyksen poistaminen ja Jumalan vanhurskaan uuden järjestyksen perustaminen Jumalan Pojan tuhatvuotisen hallituskauden välityksellä. On siis syytä uskoa, että tämä tuhatvuotiskausi muodostaa suuren lepopäivän loppuosan ja ennallistaa maan ja sen asukkaat täydellisyyden tilaan. Tämä tekisi Jumalalle mahdolliseksi sanoa seitsemännestä päivästä ja sen tuloksista – niin kuin hän sanoi muistakin luomispäivistä – että ”se oli hyvä”. – 1. Moos. 1:4, 10, 12, 18, 21, 25, 31.
18, 19. a) Mitä tapahtui Aadamin luomisen jälkeen, ennen kuin Jumalan lepopäivä alkoi? b) Millä tavalla Aadam oli aivan erilainen kuin vastasyntynyt lapsi, kun hänet luotiin?
18 Mutta tämä suuri lepopäivä ei alkanut heti Aadamin luomisen jälkeen. Aadamin luomisen jälkeen tapahtui vielä muuta ennen kuudennen luomispäivän päättymistä. Yksi näistä tapahtumista on erittäin tärkeä meille kaikille. Se on ensimmäisen naisen, Eevan, luominen. Ilman sitä ei kukaan meistä olisi elossa nyt, sillä kuten apostoli Paavali sanoo 1. Korinttolaisille 11:12:ssa, ”niin kuin nainen on miehestä, niin myös mies on naisen kautta”, koska kaikkihan me tarvitsemme ihmisäidin syntyäksemme.
19 Kuinka paljon aikaa kului miehen luomisesta naisen luomiseen? Raamattu ei paljasta sitä. Se on voinut olla suhteellisen lyhyt aika. Aadamia ei luotu lapseksi tai nuorukaiseksi, vaan aikuiseksi, täysin kypsäksi mieheksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hänen ei tarvinnut kontata ensin oppiakseen kävelemään, eikä jokeltaa äänteitä, kunnes osasi puhua. Hänellä oli nämä kyvyt, kun hänet luotiin, ja hän voi olla kanssakäymisissä taivaallisen Luojansa kanssa ja ryhtyä työskentelemään viljelläkseen ja hoitaakseen puutarhakotiaan. Hän pystyi ymmärtämään Jumalalta saamansa ohjeet samoin kuin kiellon, joka koski hyvän ja pahan tiedon puuta. (1. Moos. 2:15–17) Noissa suhteissa hän olisi siis ollut sellaisessa asemassa, että hän voi saada vaimon milloin tahansa.
20. Missä suhteissa kuitenkin Aadamia voitiin verrata vastasyntyneeseen lapseen silloin, kun hänet luotiin?
20 Eräissä suhteissa Aadam oli kuitenkin luomisensa jälkeen kuin vastasyntynyt lapsi. Miksi? Siksi, että vaikka hän olikin aikuinen, päivä, jona hänet luotiin, oli silti ensimmäinen päivä, jonka hän oli elänyt. Kaiken mitä hän näki – joka puun, kukan, kasvin, joka virran, järven, joen, jokaisen lintuihin, maaeläimiin ja kaloihin kuuluvan luomuksen – hän näki aivan ensimmäistä kertaa. Yhtä uutta oli kaikki, mitä hän teki. Kun hän käveli, hän astui ensimmäisen askeleensa; samanlainen kokemus hänellä oli, kun hän juoksi, kiipesi, koski johonkin, haistoi, maistoi tai söi – kaikki olivat hänelle täysin uusia kokemuksia. Miten suunnatonta uteliaisuutta hänen onkaan täytynyt tuntea, kun hän tarkasteli Jehova Jumalan kiehtovia tekoja ja tutustui puutarhakotiinsa! Kuinka paljon hänelle suotiin aikaa uteliaisuutensa tyydyttämiseen, ennen kuin hän omaksui lisävastuun perheenpäänä?
21, 22. Mitkä seikat tekevät mahdolliseksi, että Aadam oli melkoisen ajan Eedenissä, ennen kuin Eeva luotiin?
21 Tämä koti Eedenissä ei näytä olleen kovinkaan pieni maa-alue. Sen rajojen sisällä kasvoi kaikkia puulajeja 1. Mooseksen kirjan 2. luvun mukaan. Ja ”Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia”, ja se oli niin suuri, että se haaraantui ja muodosti neljän suuren joen alkulähteet, joista jotkin virtaavat nykyäänkin. (1. Moos. 2:8–10) Aadamilta meni aikaa kaiken tämän tutkimiseen, jotta hän olisi tutustunut siihen alueeseen, jota hänet määrättiin hoitamaan ja viljelemään.
22 Joku saattaisi kuitenkin kysyä: ”Mutta eikö olisi ollut mieluisaa, jos hän olisi saanut nämä kaikki uudet kokemukset heti jonkun ihmistoverin, vaimon, kanssa, ja olisi täten oppinut yhdessä hänen kanssaan?” Olisi saattanut olla, mutta olisiko ehkä ollut vielä sopivampaa, että hän olisi saanut melkoisesti tietoa ja kokemusta ennen sitä? Kun sitten hänen puolisonsa liittyi hänen seuraansa, hän olisi kyennyt vastaamaan hänen kysymyksiinsä ja selittämään asioita hänelle, ja tämä olisi lisännyt vaimon kunnioitusta miestään kohtaan hänen asioihin perehtyneenä päänään. (Ef. 5:22, 23) Se, että Jumala varoitti Aadamia suoraan, mitä seuraisi, jos tottelemattomasti söisi kielletystä puusta, asetti Aadamin Jumalan profeetan asemaan sen toverin suhteen, jonka Jumala myöhemmin loi miehelle. – 1. Moos. 2:16, 17.
23, 24. Mitä se, että Aadam antoi nimet kaikille eläimille, ilmaisee ajasta?
23 Raamattu ei kuitenkaan anna meille muuta tietoa kuin sen, että Jumala ryhtyi ennen Eevan luomista tuomaan miehen luo kaikkia luomuksia, jotka Hän oli muodostanut, ja mies ”antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.” (1. Moos. 2:18–20) Tämä voidaan kuvailla vain muutamin sanoin; mutta kuinka paljon sen tapahtumiseen todellisuudessa meni aikaa?
24 1. Mooseksen kirjan kertomuksen lyhyys ei totisesti vaadi meitä ajattelemaan, että Jumala vain kokosi kaikki maaeläimet ja linnut suureksi ryhmäksi ja pani ne sitten marssimaan Aadamin ohi, jolloin hän nopeasti antoi niille kullekin nimen. Tosin hänen on ehkä tarvinnut käydä läpi vain eläinkunnan peruslajit eikä kaikkia alalajeja, joita on kehittynyt noista peruslajeista. Mutta sittenkään me emme voi jättää pois sitä mahdollisuutta, että kun Jumala ”toi” nämä luomukset Aadamin luo, niin siihen on saattanut sisältyä niiden liikkuminen riittävän lähellä, niin että Aadam on voinut tutkia niitä jonkin aikaa, tarkkailla niille ominaisia tapoja ja niiden rakennetta ja sitten valita nimen, joka olisi varsin sopiva kullekin. Tämä on voinut merkitä melkoisen ajan kulumista. Ja pankaamme merkille, että kun Aadam lopulta näki vasta luodun vaimonsa, hänen ensimmäiset sanansa kuuluivat: ”Tämä on nyt [viimein, UM] luu minun luistani ja liha minun lihastani.” (1. Moos. 2:23) Tämäkin voisi ilmaista, että hän oli odottanut jonkin aikaa ihastuttavan ihmispuolisonsa saamista.
25. Minkä johtopäätöksen voimme tehdä siitä ajasta, joka kului ihmisen historian alkamisen ja Eevan luomisen välillä sekä Jumalan ’lepäämisestä’?
25 Mitä tämä sitten merkitsee? Yksinkertaisesti tätä: Näiden seikkojen sekä niiden suomien mahdollisuuksien vuoksi emme voi sanoa mitenkään varmasti, kuinka paljon aikaa kului Aadamin luomisesta ensimmäisen naisen luomiseen. Me emme tiedä, oliko se vain lyhyt aika, esimerkiksi kuukausi tai muutamia kuukausia, vuosi tai jopa enemmän. Mutta miten pitkä aika se sitten olikin, se täytyisi lisätä siihen aikaan, joka on kulunut Aadamin luomisesta, jotta saisimme tietää, kuinka pitkällä olemme Jumalan seitsemännessä ”päivässä”, hänen suuressa lepopäivässään. Se, että olemme tulleet kuudentuhannen vuoden päähän ihmisen olemassaolon alusta, on siis aivan eri asia kuin kuudentuhannen vuoden kuluminen Jumalan seitsemännestä luomis”päivästä”. Emmekä me tiedä, kuinka pitkällä ajan virralla olemme tässä suhteessa.
26, 27. Eikö ajanlasku kiinnosta meitä lainkaan ottaen huomioon sen, mitä olemme käsitelleet?
26 Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettemme olisi lainkaan kiinnostuneita ajanlaskusta. Meidän pitäisi luonnollisesti olla kiinnostuneita siitä, koska Jumala on nähnyt sopivaksi tehdä siitä olennaisen osan henkeytettyä Sanaansa. Apostoli Pietari sanoo muinaisista profeetoista, että ”he tutkivat jatkuvasti, mihin erityiseen aikaan tai millaiseen aikaan heissä oleva henki . . . viittasi, kun se todisti etukäteen Kristukselle koituvista kärsimyksistä ja niiden jälkeen seuraavista ihanuuksista”. – 1. Piet. 1:10, 11.
27 Me olemme nykyään aivan oikein kiinnostuneita tietämään, missä ”ajassa” me nyt olemme, ja Jumala varaa meille tämän tarpeellisen tiedon. Jumalan muinaiset profeetat uskoivat ehdottomasti kaiken sen täyttymisen varmuuteen, mitä Jumala oli sanonut. Vaikka me emme tunnekaan eräitä yksityiskohtia tai aikatekijöitä, meillä voi olla ja meillä pitäisi olla sama luja usko Jumalan tarkoituksen muuttumattomuuteen. Jumalan Poika on varannut meille voimakkaan syyn olla valppaita tämän tarkoituksen täyttymisen suhteen, kuten seuraava kirjoitus osoittaa.
[Kuvat s. 441]
JEHOVAN LUPAUKSET TULEVAT TOTEUTUMAAN TARKOIN HÄNEN MÄÄRÄÄMÄNÄÄN AIKANA
Messias ilmaantui tarkoin ennustettuna aikana
Jehova aikaansai israelilaisten vapautumisen Babylonista Juudan maan ennallistamiseksi 70 vuoden jälkeen
400 vuotta kestäneen sorron jälkeen israelilaiset vapautettiin Egyptistä juuri aikanaan