’Valtateitten kuningatar’
PIDÄTKÖ historiasta? Jos pidät, olet ehkä pannut merkille, ettei ole aina helppoa löytää luotettavaa historiallista tietolähdettä. Esimerkiksi antiikin historioitsijat liioittelivat usein tai kertoivat päivänselviä taruja ja järjenvastaisia legendoja totuutena.
On huomion arvoista, että monet eivät tajua Raamatun olevan poikkeus tästä säännöstä. Vaikka se kertookin vanhan ajan historiasta, sen esittämät yksityiskohdat mielenkiintoisista tapahtumista ja paikoista ovat yhä uudelleen osoittautuneet luotettaviksi ja täsmällisiksi. Eräs etelästä Roomaan johtava vanha tie on yksi esimerkki. Sitä sanotaan Via Appiaksi.
Noin vuonna 300 eaa. rakennettua Via Appiaa oli jo käytetty ahkerasti silloin kun apostoli Paavali käveli pitkin sen kovia laavakiviä noin vuonna 59. Paavali kulki melkoisen matkan tätä tietä, jolle roomalaiset runoilijat olivat antaneet nimen longarum regina viarum ’pitkän matkan valtateitten kuningatar’. Haluaisitko seurata hänen reittiään?
Tulo Puteoliin
Paavali ja hänen toverinsa jatkoivat matkaansa Maltalta, jossa he olivat haaksirikkoutuneet, erään upseerin kanssa, sillä Paavali oli vanki, joka oli vedonnut asiassaan keisari Neroon. He tulivat Italian Puteoliin (nykyiseen Pozzuoliin lähelle Napolia). Kertomus sanoo: ”Täällä tapasimme veljiä, ja meitä pyydettiin hartaasti jäämään heidän luokseen seitsemäksi päiväksi.” – Apt. 28:14.
Upseerilla ei ilmeisesti ollut mitään sitä vastaan. Pitäisikö sen hämmästyttää meitä? Ei, sillä antiikin Puteoli oli virkistyspaikka, ”roomalaisten suosima kylpyläpaikka, sillä sen monien kuumavesilähteitten katsottiin parantavan tehokkaasti erilaisia sairauksia”. – M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia.
Paavalin ollessa Puteolin kristittyjen luona nämä ovat voineet selittää hänelle, että vaikka Roomaan johtava tie olikin kuuluisa, se ei ollut helppokulkuinen. Jos katsot Italian karttaa (viereisen sivun kuvaa), voit ajatella Paavalin matkustaneen suoraan pitkin rannikkoa Roomaan. Mutta se ei ollut mahdollista. Vaikka sukupolvea myöhemmin rakennettiinkin rantatie keisari Domitianuksen johdolla, Paavalin aikana jouduttiin kiertämään sisämaan kautta. Mentyään sisämaahan Capuaan Paavali lähti kulkemaan ’valtateitten kuningatarta’, joka johti 212 kilometrin päässä olevaan Roomaan.
Capuasta Tarracinaan
Tultuaan Capuaan Paavali oli päässyt alkuperäisen Via Appian päätepisteeseen. Kauan ennen Paavalin aikaa tietä oli kuitenkin jatkettu itään Beneventumiin, jossa se tänä päivänä on nykyaikaisen valtatien alla. Beneventumista (nykyisestä Beneventosta) Via Appia jatkui kaakkoon Venusian (Venosan) kautta aina Tarentumiin (Tarantoon) ja 370 kilometrin päässä olevaan Brundisiumiin (Brindisiin), Italian ”saappaankorossa” oleviin satamiin, asti.
Juuri näitten merisatamien vuoksi Via Appia oli hyvin tärkeä roomalaisille. Via Appiasta tuli ensimmäinen etappi roomalaisten matkustaessa Kreikkaan. Rooman imperiumin laajentuessa itään ’valtateitten kuningatarta’ liikennöitiin vilkkaasti.
Paavali ei tietenkään matkustanut itään Beneventumiin ja edelleen Brundisiumiin ja Kreikkaan. Hän oli menossa länteen ja pohjoiseen Roomaan. Millainen hänen matkansa oli?
Kauniitten maisemien ansiosta tien epätasaisuudet eivät ole ehkä tuntuneet niin pahoilta, kun Paavali lähti Capuasta Campanian vuorten kautta kohti Italian rannikkoa. Tie oli epätasainen, koska se oli päällystetty jättimäisiä mukulakiviä muistuttavilla kovilla monikulmaisilla laavakivenkappaleilla. Mutta tien kiveys ei kerro kaikkea. Niiden alta roomalaiset olivat poistaneet pintamaan, kunnes maan kiinteä kamara oli paljastunut. Sen päälle oli sitten levitetty kerroksittain erilaisia aineksia: suuria kiviä, sepeliä ja laastilla sekoitettua soraa. Lopuksi tien pinta oli päällystetty ja tehty hieman kuperaksi, jotta vesi olisi valunut pois. Roomalaiset tiet oli tehty kestämään!
Paavalin lähestyessä Tarracinaa (nykyistä Terracinaa) tie alkoi kulkea rannikon suuntaisena ja silmien eteen avautui valtava näköala kallioitten syöksyessä kohtisuoraan mereen keskellä kaunista kasvillisuutta. 109 kilometrin matka Capuasta Tarracinaan kesti epäilemättä monta päivää, mutta yöksi pääsi aina katon alle. Roomalaisten pääteitten varsilla oli suunnilleen 24 kilometrin välein postiasemia (mansionis). Näissä väsynyt matkamies saattoi saada syötävää tai yöpaikan, jopa vaihtaa hevosia tai korjata vaunujaan.
Tien varrella oli myös majataloja (tabernae), mutta ne olivat kuuluisia mellastelevista isännistään. Majatalot ”olivat täynnä taskuvarkaita, niiden tarjoamat mukavuudet olivat niin ja näin, ja asiakaspiiri koostui imperiumin pohjasakasta”, sanoo kirja Great Roman Roads of the World.
Puteolin tavoin Tarracina oli Paavalin aikana kylpyläkaupunki. Kenties joku kiinnitti siellä hänen huomionsa keisari Tiberiukselle rakennettuun upeaan huvilaan. Sekä tämän huvilan että kerran loisteliaitten temppeleitten, kylpylaitosten ja teattereitten rauniot voidaan nähdä tänäkin päivänä. Paavali on tuskin voinut olla huomaamatta kaupunkikuvaa hallinnutta suurta Jupiter Anxurin temppeliä.
Tarracinasta Kolmelle majatalolle
Via Appia mutkitteli jonkin verran Capuan ja Tarracinan välisessä vuoristomaastossa, mutta Tarracinasta Roomaan se kulki viivasuorana. Vuoristomaastoon tehdyt suorat tiet ovat tietenkin usein jyrkkämäkisiä, ja lähellä Tarracinaa Via Appiassa oli todellakin jyrkkä mäki, varsinkin Paavalin aikana. Myöhemmin, keisari Trajanuksen aikana, erästä kalliota madallettiin 37 metriä, jottei olisi ollut enää niin vaikea kavuta sen vuoren yli, jolla Tarracina sijaitsi.
Tien jyrkkä lasku Tarracinasta toi Paavalin Pontisiksi soiksi kutsutulle rämeiselle alankomaalle, hyvin epämiellyttävälle matkaosuudelle. Roomalainen runoilija Horatius, joka oli mennyt suon läpi satakunta vuotta ennen Paavalia, valitti kaunopuheisesti ”veden löyhkää”, joka ”soti ruokahaluani vastaan”, ja ”suon sammakoita ja vihaisia sääskiä”.
Kenties Paavalin Roomassa olleet kristityt veljet tajusivat, että hän olisi todennäköisesti väsynyt ja levoton sen jälkeen kun hän olisi tullut vankina Roomaan tältä ikävältä matkaosuudeltaan. Raamattu kertookin meille, että sen sijaan että veljet olisivat odottaneet Paavalia mukavissa kodeissaan, he tulivat häntä vastaan tielle. Me luemme: ”Ja kuultuaan meistä uutisia [Rooman] veljet tulivat sieltä meitä vastaan Appiuksen torille ja Kolmelle majatalolle saakka, ja nähdessään heidät Paavali kiitti Jumalaa ja rohkaistui.” – Apt. 28:15.
Appiuksen tori oli aivan Pontisten soitten laidassa, noin 43 roomalaisen peninkulman (63 kilometrin) päässä Roomasta. Kolme majataloa -niminen paikka oli kymmenen roomalaista peninkulmaa (15 kilometriä) lähempänä Roomaa Via Appian varrella. Nämä varhaiskristityt olivat todella ponnistelleet voidakseen matkustaa koko tuon matkan rohkaisemaan veljeään Paavalia.
Roomaan!
Paavali ei tarvinnut Rooman veljiä kertomaan hänelle, miten kaukana hän oli tuosta kaupungista, sillä Via Appian varrella oli valtavan suuria peninkulmapatsaita (roomalainen peninkulma on 1,48 kilometriä). Niihin oli merkitty etäisyydet suurimpiin kaupunkeihin, kompassisuunnat ja muita tietoja. Appiuksen torin kohdalla ollut peninkulmapatsas on edelleenkin paikallaan. Epämiellyttävän suon jälkeen tie kapuaa pitkin Albanovuoria kohti Roomaa ja laskeutuu jälleen alemmaksi lähestyessään tuota kaupunkia. Tämä vanhan Via Appian loppuosa on säilytetty puistona, ja aika näyttää perääntyvän meidän seuratessamme Paavalin jalanjälkiä.
Tällä osuudella näkyy usein alkuperäistä tiekiveystä, kuluneena mutta ehjänä 2000 vuoden jälkeen! Muutamat sypressit ja monet männyt reunustavat tietä luoden kaiken ylle vakavan, tyynen ilmapiirin. Voidaan nähdä punatiilisten muurien raunioita ja niissä marmorilaattoja, joista yhä voidaan erottaa joitakin latinalaisia sanoja. Samoin siellä täällä on ajan hampaan nakertamia, rikkinäisiä patsaita. Lähempänä kaupunkia on kaksi kuuluisaa katakombia, joihin varhaiskristityt pakenivat vainojen aikana. Ne ovat kaupungin muurien ulkopuolella, koska Rooman laki vaati sitä, mutta Rooma on nyt hyvin lähellä.
Ehkä Paavalin kristityt veljet kiinnittivät hänen huomionsa nähtävyyksiin ja muistomerkkeihin, vaikka tuskinpa hän oli tulossa Roomaan matkailijana! Monet niistä muistomerkeistä, jotka me nykyään näemme raunioina, on tietysti rakennettu hieman Paavalin ajan jälkeen. Meidän tavoin Paavali varmasti huomasi suuren pyöreän Caecilia Metellan haudan. Se on niin suuri, että sitä voitaisiin käyttää linnoituksena (kuten sitä käytettiinkin keskiajalla).
Pian Paavali ja hänen toverinsa astuivat Porto Capenasta itse kaupunkiin. Aivan edessä vasemmalla oli valtava Circus Maximus, jättimäinen kilpa-ajorata, jonne mahtui 250000 katsojaa. Tänne päättyi (tai täältä alkoi) Brundisiumin merisatamasta alkanut 583 kilometriä pitkä Via Appia. Jos käyt Roomassa ja haluat itse seurata Paavalin jalanjälkiä, varmistaudu siitä, että olet vanhalla Via Appialla, sillä uusi Via Appia on vilkkaasti liikennöity autotie.
Nämä historialliset yksityiskohdat eivät ole kiintoisia vain niiden itsensä vuoksi. Ne antavat meille hyvän syyn luottaa Raamattuun. Raamattu kuitenkin kertoo sekä tulevaisuudesta että menneisyydestä. Jos kiinnostuksesi Raamattuun on herännyt, mikset tarkastelisi, mitä se lupaa tulevaisuuden suhteen? Se mitä sillä on sanottavana, ei ole ainoastaan luotettavaa vaan lohduttavaa ja sydäntä lämmittävää.
[Kartta, Via Appia s. 21]
(Ks. painettu julkaisu)
ROOMA
Kolme majataloa
Appiuksen tori
Terracina
Puteoli
CAPUA
Napoli
BENEVENTO
Venosa
TARANTO
BRINDISI