voimakkaita tunteita, käy hyvin todelliseksi. ”Vapauden” halu tällä alalla voi panna liikkeelle tapahtumasarjan, joka on vetänyt monet takaisin vanhaan järjestelmään sellaisen puolison orjuuteen, jolla ei ole lainkaan kunnioitusta Jehovan valtaa eikä hänen vanhurskaita periaatteitaan kohtaan. Oikean suhtautumistavan omaavat eivät joudu tällaiseen tilanteeseen, koska he ymmärtävät, ettei Jehovan neuvo tällaisissa asioissa ole vain arvovaltaista puhetta, vaan että se perustuu rakkaudelliseen kiinnostukseen sitä kohtaan, mikä on parasta hänen palvojilleen ikuisesti. He tyytyvät odottamaan, kunnes tilanne voi korjaantua Jehovan keinoilla ja aikanaan.

VALTA UUDESSA JÄRJESTYKSESSÄ

19. Milloin on aika kehittää oikeaa suhtautumista valtaan ja miksi?

¹⁹ Nyt on aika alkaa muovata ajatteluamme vallan suhteen uutta järjestystä varten. Ei ole syytä uskoa, että Jehova muuttaisi menettelytapaansa ihmisten suhteen. Hän käyttää epäilemättä edustajiaan valvomassa maallisten toimintojen kulkua. Onko sinun vaikeata hyväksyä näiden edustajien valtaa hengellisellä tavalla nyt? Jos on, niin miten sinä sitten suhtaudut, jos he käskevät siihen aikaan huolehtimaan jostakin maallisesta vastuutehtävästä, kuten roskien keräämisestä?

20. Miten suhtautumisemme valtaan voi olla tärkeä meille tulevaisuudessa, ja mitä tämä suhtautuminen heijastaa?

²⁰ Muista, että ensimmäinen ihminen koeteltiin tässä asiassa, kunnioituksessa valtaa kohtaan, ja saattaa olla, että tämä periaate sisältyy myös Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa loppukoetukseen. Ehkä tähän viitataan sillä, että siellä on ”maan neljällä kulmalla olevia kansoja”, jotka johdatetaan hyökkäämään Jehovan valtaa vastaan, jota ”pyhien leiri ja se rakastettu kaupunki” edustavat. (Ilm. 20:8, 9) Meidän suhtautumisemme valtaan heijastaa todella sitä, miten me ymmärrämme ja arvostamme Jehovan tarkoitusta sen kaikissa toisiinsa liittyvissä osissa. Kun joltakulta puuttuu ymmärrystä, niin hän tulee sellaiseksi kuin ”ymmärrystä vailla oleva hevonen tai muuli, jonka tulisuutta on hillittävä suitsilla tai riimulla”. (Ps. 32:9, Um) Jottei meitä tarvitsisi hillitä Harmagedonissa tai myöhemmin, on viisasta kehittää ja osoittaa ymmärrystä vallan suhteen ollaksemme sellaisia persoonia, joita Jehova haluaa uuteen vanhurskaaseen järjestykseensä. Silloin me työskentelemme sopusoinnussa hänen Kristuksen valtakunnan hallinnon välityksellä antamansa ohjauksen kanssa ja me teemme rauhaisasta paratiisimaastamme suurenmoisen todistuksen siitä hyödystä, joka tulee, kun suhtaudumme oikein valtaan.

Millainen katumus aikaansaa ”virvoituksen ajat”

SALOMON pylväskäytävään Jerusalemin temppeliin kokoontuneelle ihmisjoukolle antoi apostoli Pietari seuraavan kehotuksen: ”Tehkää siis parannus [katukaa, Um] ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran [Jehovan, Um] kasvoista.” – Apt. 3:11–20.

Mitä ’katuminen ja kääntyminen’ merkitsi heille? Miten se voi johtaa ’virvoituksen aikoihin’? Ja koskeeko se meitä nykyään?

MITÄ KATUMINEN MERKITSEE

Juudan kansa puhui Pietarin aikoina sekä hepreaa että kreikkaa. Kummassakin kielessä sana, joka sisältää ajatuksen ’katumisesta’, viittaa muutokseen, mielessä, asenteessa tai tarkoituksessa tapahtuvaan muutokseen.

Esimerkiksi kreikkalainen sana metanoéo on muodostunut kahdesta sanasta: metá, joka merkitsee ’jälkeen’, ja noéo, joka on sukua sanalle nous, joka merkitsee mieltä, mielenlaatua tai moraalitajua. Metanoéo merkitsee siis kirjaimellisesti jälkiajattelua (ennakkoajattelun vastakohtana). Se on hiukan samankaltainen kuin meidän ilmaisumme ’tarkemmin ajatellen’, näiden myöhempien ajatusten aiheuttaessa muutoksen asenteessamme. Tätä muutosta seuraa – tai sen pakottamana tulee – usein mielipahan tunne, omantunnonvaivoja, tyytymättömyyttä tai jopa inhoakin sen asian suhteen, jota olemme ’tarkemmin ajatelleet’.

Mutta tämä, mistä Pietari puhui, ei ollut tavallinen asenteen muutos. Hän oli aiemmin osoittanut kuulijoilleen, että he olivat osasyyllisiä Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, hänen, josta Jumala oli tehnyt ”elämän Pääedustajan” (Um). Vaikka he olivatkin toimineet tietämättömyydessä, niin kuin heidän hallitusmiehensäkin, niin he silti kantoivat syyllisyyttä, koska he kannattivat niitä ja kulkivat niiden mukana, jotka vastustivat totuutta, Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksiakin, jotka kertoivat etukäteen Messiaan tulon.

Millaisen muutoksen Pietari sitten käski heidän tehdä? Vainko sen, että heillä olisi ollut tunnonvaivoja viattoman miehen kuoleman takia ja he olisivat päättäneet olla koskaan tulematta uudelleen osasyylliseksi sellaiseen rikokseen? Siinäkö kaikki? Ei suinkaan! Muutoksen piti olla niin läpitunkeva, että se panisi heidät ’kääntymään’, ei ainoastaan yhdestä erityisestä väärinteosta vaan koko elämäntavasta, joka oli kulkemista vastoin Jumalan julistamaa tarkoitusta. Katumuksen piti saada heidät kääntymään siltä tieltä ja valitsemaan erilaisen elämäntavan. Heidän menettelynsä johti heitä pois Jumalasta. Mutta nyt heidän piti kääntyä Jumalan puoleen hänen ’elämän Pääedustajansa’ kautta. Pietari teki edelleen selväksi, että tämän Jumalan Lähettämän kuulematta jättäminen merkitsisi tuhoa, jota vastoin hänen sanomansa totteleminen oli tuova siunauksia. Niin, he voisivat uskomalla häneen Jumalalta tulevana elämän Pääedustajana alkaa nauttia ”virvoituksen aikoja”, koska Jumala oli nyt antava anteeksi heidän väärän menettelynsä, ’pyyhkivä pois’ heidän syntinsä, ja koska heidät vapautettaisiin syyllisen omantunnon taakasta. He pääsisivät Jumalan suosioon, hänen kasvonsa kääntyisivät heidän puoleensa hyväksyvästi, ja hän siunaisi heitä ja johdattaisi heidät iankaikkiseen elämään. – Apt. 3:19–26.

Minkä tämä osoittaa sitten katumuksen todelliseksi tarkoitukseksi? Pääsemisen oikeaan suhteeseen Jumalaan – ei ainoastaan tilapäisesti vaan pysyvästi.

Tämä käy selväksi siitä, mitä apostoli Paavali sanoi Ateenassa kuulijakunnalle, joka ei ollut juutalainen vaan koostui kreikkalaisista, monien jumalien ja jumalattarien palvojista.

TILIVELVOLLISUUS ELÄMÄNANTAJALLE

Paavali kiinnitti Areiopagilla pitämässään voimakkaassa puheessa monia jumalia palvovien kuulijoittensa huomion yhteen tosi Jumalaan, taivaan ja maan Tekijään. Kreikkalaiset ylpeilivät logiikallaan, ja Paavali todisti, miten epäloogista oli ”luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema”. Sitten hän selitti, että vaikka Jumala oli sallinut sellaisen väärän käyttäytymisen jatkua jonkin aikaa, niin ”nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus [tulee katua, Um ] ”. – Apt. 17:29, 30.

Olisiko siis riittänyt, että nuo kreikkalaiset olisivat katuneet kuvapatsaitten epäjumalista käyttöään ja lukuisten jumalien palvontaansa? Olisivatko he sitten voineet elää edelleen muissa suhteissa samoin kuin ennenkin? Ei, Paavali ei sanonut niin.

Hän oli ensin uskottavasti todistanut sen totuuden, että koko ihmiskunta on kiitollisuudenvelassa elämästään ja elämän jatkumisesta Jumalalle, kaiken elämän Lähteelle. Koko ihmiskunta on siis kiitollisuudenvelassa Jumalalle – se on tilivelvollinen, vastuussa hänelle. Jumalalla on Luojana ja Elämänantajana oikeus vaatia, että kaikki hänen luomuksensa palvelevat hänen tarkoitustaan, elävät hänen ylimmän tahtonsa mukaisesti. Paavali tähdensi sitä, että noiden kreikkalaisten oli otettava vakavasti huomioon tämä vastuu, kun hän jatkoi sanoen: ”Sillä hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen [Kristuksen Jeesuksen] kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” – Apt. 17:22–31.

Tämä perustotuus kaikkien ihmisten vastuusta yhdelle tosi Jumalalle elämästään – tämä oli uusi opetus kreikkalaisille. Se saattoi katumuksen uuteen valoon. Theological Dictionary of the New Testament (Uuden testamentin teologinen sanakirja, IV osa, s. 979) osoittaa tämän sanoen, että ”katumus” (metánoia) ei muinaisilla kreikkalaisilla ”koskaan vihjaa koko moraalisen asenteen muutokseen, syvälliseen muutokseen elämänsuunnassa, kääntymykseen, joka vaikuttaa koko käytökseen”.

Nuo kreikkalaiset saattoivat ”katua” (metanoéo) jotain tiettyä tekoa, puhetta, suunnitelmaa tai aietta ja hylätä sen epätyydyttävänä tai valitettavana. Saattoivatpa he mennä jonkin jumalansa kuvapatsaan eteen ja osoittaa kärsivänsä tunnonvaivoja asian vuoksi. Mutta apostoli Paavali osoitti heille nyt, että he olivat kiitollisuudenvelassa Jumalalle koko elämästään. He olivat vastuussa hänelle koko elämäntavastaan. Miten perinpohjaista muutosta ’katumus’ saattoikaan merkitä tämän opetuksen mukaan! Jos he nyt olisivat alkaneet ’etsiä Jumalaa’, niin kuin Paavali osoitti heidän voivan tehdä, niin he olisivat saaneet tietoa, ja miten monen monessa