Ole halukas palvelemaan sillä mitä sinulla on
OLLESSAAN maan päällä Jeesus tähdensi, miten tärkeätä on punnita arvot, tehdä työtä sen hyväksi, mikä todella ansaitsee sen. Hän kehotti: ”Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään.” – Joh. 6:27.
Jeesus puhui usein iankaikkisesta elämästä Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Sehän olisi todella arvokas! Mutta tämä elämä vaatii enemmän kuin aineellista ruokaa. Tästä syystä Jeesus sanoi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” – Matt. 4:4.
Mutta mitä Jumalan palvelijain on tehtävä elämän välttämättömyyksien, kuten ruoan ja vaatteitten suhteen? Jeesus sanoi: ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.” (Matt. 6:31, 32) Jumala on siunaava palvelijoittensa ponnistelut jokapäiväisten elämän välttämättömyyksien saamiseksi. Siksi Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi.” – Matt. 6:11, Um.
PALVELIVAT SILLÄ, MITÄ HEILLÄ OLI
Jeesus ja varhaiskristityt ymmärsivät, ettei Jumala luvannut suuria rikkauksia vaan elämän perusvälttämättömyydet. Tästä syystä he eivät kuluttaneet voimiaan yrittääkseen koota suuria aineellisia rikkauksia. Jeesus itse oli niin ahkera Jumalan palveluksessa, ettei hän varannut aikaa asettuakseen asumaan mihinkään pysyvästi. Raamattu sanoo hänestä: ”Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” (Matt. 8:20) Hän keskittyi Jumalan tahdon tekemiseen ja luotti siihen, että hänen Isänsä, Jehova, huolehtii hänen perustarpeistaan.
Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa suorittamaan Jumalan työtä, hän osoitti heille, ettei heidän tarvinnut koota lisäomaisuutta. Hän sanoi: ”Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne, älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut.” – Matt. 10:9, 10.
Apostoli Paavali työskenteli ainoastaan elämän välttämättömyyksien saamiseksi. Hän sanoi, että hän oli usein ”ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta”. (2. Kor. 11:27) Mutta Paavali ei kuollut nälkään, eikä hän kuollut huonon säänkään tähden. Hänellä oli, mitä hän tarvitsi elämän ylläpitämiseksi, niin että hän saattoi palvella Jumalaa.
Jeesukselta, apostoli Paavalilta ja toisilta innokkailta ensimmäisen vuosisadan kristityiltä opittava ydinkohta on: he olivat tyytyväisiä siihen, mitä heillä oli, ja palvelivat Jumalaa sillä, mitä heillä oli, vaikka sitä olisi ollut hyvin vähänkin. He ymmärsivät, että pääasia oli Jehovan tahdon tekeminen. Paavali sanoikin: ”Minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.” – Fil. 4:11, 12.
NOUDATA HEIDÄN ESIMERKKIÄÄN
Jumalan antautuneiden palvelijain tulee nyt noudattaa varhaiskristittyjen erinomaista esimerkkiä. Heidän tulee oppia tyytymään siihen, mitä heillä on, ja palvelemaan Jumalaa sillä, mitä heillä on, siihen katsomatta, miten vähän sitä saattaa olla.
Mutta aineellisesti köyhä kristitty voi empiä ryhtyä evankeliuminpalvelukseen, erityisesti talosta taloon. Hänestä saattaa tuntua, että se koituu häpeäksi Jehova Jumalalle ja hänen näkyvälle järjestölleen, koska hänellä ei ole muodinmukaista pukua. Hänen pukunsa saattaa olla hyvin vanha. Mutta vaikka on suositeltavaa haluta olla parhaimmissaan palvellessaan Jumalaa, niin ei asiaan liity kuitenkaan mitään häpeällistä sen vuoksi, ettei ole hienoa pukua. Kristitty, jolla on vanha puku Jumalan valtakunnan hyvää uutista saarnatessaan, ei ole sen vähempiarvoinen Jehovan todistaja kuin parasta pukua käyttävä. Tarpeellista on vain, että puku on puhdas ja siisti. Uusikin puku on häpeäksi, jos se on likainen.
Eikä tule olla huolissaan siitäkään, jollei ole hienoja kenkiä. Ehkei niitä ole lainkaan. Tämän ei tule estää evankeliuminpalvelusta, koska vaikka hän ajatteleekin, ettei voi saarnata yhdyskunnissa, joissa tuntisi olonsa epämukavaksi kengättömänä, niin hän voi monissa maissa mennä sinne, missä toisetkin ovat samanlaisissa olosuhteissa ja missä ei huomata, onko Valtakunnan saarnaajilla kenkiä vai ei.
Muista, että miten paljon tai miten vähän sinulla lieneekin ylle pantavaa, niin huomioon on otettava vain Hänet, joka sinut lähetti. Jos joku pilkkaa sinua siksi, että olet aineellisesti köyhä Jumalan palvelija, niin voit muistuttaa hänelle Jumalan sanan sanovan Gal. 2:6:ssa: ”Jumala ei katso henkilöön.” Jumala katsoo sydäntä eikä vaatetusta. Kun Jumalan palvelijat ovat siistejä ja puhtaita, niin heidän vaatteidensa vanhuudella tai omaisuutensa vähäisyydellä ei ole väliä. He ovat kunniaksi Jehovalle, koska he tekevät hänen tahtonsa eivätkä salli vähäisten kysymysten kääntää itseään muuanne. Tämä miellyttää Jumalaa. Mutta häntä ei miellyttäisi, jos joku laiminlöisi evankeliuminpalveluksen köyhyyden vuoksi. Monet, ehkä useimmat Jehovan palvelijat kautta aikain ovat olleet suhteellisen köyhiä, mutta he ovat palvelleet siitä huolimatta Korkeinta.
OPETUS
Ehkä muodollisen opetuksen puute estää sinua evankeliuminpalveluksesta. Mutta onko se vaatimus? Ei lainkaan! Useimmat Jeesuksen opetuslapset olivat sellaisia, joilla oli vähän muodollista opetusta. Apt. 4:13 sanoo heistä: ”Mutta kun he [hallitusmiehet, vanhemmat miehet, kirjanoppineet ja ylipapit] näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät.”
Nuo oppineet auktoriteetit ihmettelivät, miten koulunkäymättömät miehet voivat olla niin rohkeita. Pian he keksivät syyn, sillä sama jae lisää: ”Ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.” Siksi he olivat niin uskaliaita! He olivat olleet Jeesuksen kanssa, ja hän oli opettanut heille, mikä oli todella tärkeätä. Nyt heidät oli varustettu opettamaan toisille Jumalasta, tällä kertaa Jumalan vuodatetun voimakkaan pyhän hengen lisäavulla. Tämä täytti yllin kyllin kaikki opetuksen vajavuudet.
Varhaiskristityt eivät suinkaan olleet tietämättömiä. Eivät lainkaan! He olivat älykkäitä ihmisiä. Monilla heistä ei ollut vain ollut tilaisuutta saada muodollista opetusta. Eikä sellainen muodollinen opetus ollut mikään etukaan Jumalan silmissä, sillä korkeasti oppineilta puuttui usein nöyryyttä ja he vastustivat Jeesusta, niin kuin hallitusmiehet, kirjanoppineet ja fariseukset tekivät.
Älä anna siis koulusivistyksen puutteen estää itseäsi evankeliuminpalveluksesta. Parhain evankeliuminpalvelija, joka konsanaan on kävellyt tämän maan pinnalla, ei saanut oppiarvoa mistään korkeamman opetuksen koulusta! Mutta Jumala opetti Jeesusta Sanansa välityksellä, mikä on korkeinta opetusta. Sinä tarvitset juuri sitä. Jos olet saanut muodollista opetusta ja käytät sitä hyödyksesi evankeliuminpalveluksessa, hyvä on, mutta älä pidä sitä Jumalan palvelijaksi tulemisen vaatimuksena.
Eikä kenenkään antautuneen Jumalan palvelijan tarvitse tuntea tietävänsä liian vähän Raamatusta saarnatakseen toisille. Elämäsi pyhittäminen Jehovalle on todistus siitä, että sinä ymmärrät Jumalan peruspäätökset ja -vaatimukset ja arvostat niitä. Se riittää voidaksesi kertoa toisille, sillä se on enemmän kuin mitä valtavalla ihmisten enemmistöllä on maan päällä. Ole sen ramman miehen kaltainen, jonka apostoli Pietari paransi. Raamattu sanoo hänestä: ”Ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.” (Apt. 3:8) Hän ylisti Jumalaa sillä tiedolla, mikä hänellä oli. Sinä voit tehdä samoin.
KÄYTÄ VIISAASTI, MITÄ SINULLA ON
Kun ovat kyseessä aineelliset asiat, niillä, jotka ovat pyhittäneet elämänsä Jumalalle, on varmasti suunnattomasti edullisempi asema. Kuinka niin? Koska heidän rahansa riittää enempään, sillä he eivät tuhlaa sitä irstaaseen elämään, moraalittomille naisille, ylettömään juomiseen, tupakointiin eikä paljoon huvitteluun eikä muihinkaan liiallisuuksiin. He eivät myöskään heitä rahojaan uhkapeleihin. Koska Jumalan palvelijat eivät kuluta rahaa tyhmästi, heillä on sitä enemmän välttämättömyyksiin.
Jos sinä voit parantaa aineellisia olosuhteitasi, niin voit luonnollisesti tehdä siten. Mutta jos tämän maailman hyvyyden hankkiminen merkitsee hengellisten etujen uhraamista, niin kristitty kieltäytyy siitä. Jos se merkitsee vain elämän ja talousasiain suunnittelemista huolellisemmin tai tuottavamman työn etsimistä, ilman että se vaarantaa hengellisiä etuja, niin sen tekemistä vastaan ei ole mitään sanottavaa.
Älä ajattele koskaan, että hienot vaatteet, kaunis koti tai parhaimmat herkut tekevät kenestäkään parempaa Jumalan palvelijaa. Usein on päinvastoin. Paljo raha ja aineellinen omaisuus ovat tavallisesti esteenä hengellisyydelle, sillä ihminen saattaa tyytyä vain niihin. Se himmentäisi näkemystä Jumalan uudesta järjestyksestä ja voisi johtaa Jumalan tahdon tekemättä jättämiseen. Jeesus varoitti tästä vaarasta sanoessaan: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa [rahaa, Um], päästä Jumalan valtakuntaan!” (Luuk. 18:24) Ehkä sinä lisäksi, jos olisit rikas, katsoisit halveksien lähimmäistäsi sellaisin seurauksin, että voisit olla taipuvainen laiminlyömään hänen palvelemisensa.
Ole siis tyytyväinen siihen, mitä sinulla on, ja palvele Jumalaa, millaisessa asemassa lienetkin. Älä ole liiaksi huolissasi, jos olet aineellisesti köyhä. Jumalan uudessa järjestyksessä siunataan kaikkia elämän ansaitsevia monilla aineellisilla asioilla, koska he panevat nyt hengelliset asiat ensi sijalle. Silloin he iloitsevat rauhassa ja menestyksessä ja käyttävät sellaistakin, mitä tämän maailman muut ihmiset nyt kokoavat itselleen: ”Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa, ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle.” – Saarn. 2:26; Joos. 24:13.
Ole siis halukas palvelemaan Jumalaa sillä, mitä sinulla on, niin hän siunaa sinut elämällä, terveydellä ja yltäkylläisyydellä nyt niin lähellä olevassa vanhurskaassa uudessa järjestyksessään!