”Opeta minulle hyvyyttä”

VAIN kaksi ihmistä tuli apuun, kun vanhahko nainen yhtäkkiä lysähti kokoon täpötäydessä maanalaisen vaunussa. Muut matkustajat, joiden kärsivällisyyttä ruuhka-ajan viivytykset olivat jo koetelleet, näkivät hänen ahdinkonsa vain lisähankaluutena. ’Eikö kukaan voi siirtää tuota naista pois tieltä?’ huusi joku ärtynyt työmatkalainen. Kuolemaa tekevä nainen ja ne kaksi matkustajaa, jotka yrittivät epätoivoisesti saada häntä virkoamaan, eivät tuntuneet merkitsevän muille matkustajille juuri muuta kuin estettä. Niinpä heitä ”tallattiin kerran toisensa jälkeen”.

Tällaisia tapahtumia on nähty monissa osissa maailmaa. Ne vahvistavat järkyttävällä tavalla sen Raamatun ennustuksen, että ”viimeisinä päivinä – – ihmiset tulevat olemaan – – vailla hyvyyden rakkautta”. Kristityt haluavat kuitenkin miellyttää Jehovaa. Heidän täytyy ’kääntyä pois’ henkilöistä, jotka eivät ilmaise hyvyyttä. (2. Timoteukselle 3:1–5) Mutta pelkkä seuramme varjeleminen ei riitä. Hyvyyttä täytyy Jumalan hengen hedelmänä huolellisesti kehittää. (Galatalaisille 5:22) Mutta miten sen voi tehdä? Ja mitä hyvyys on?

Hyvyys ja vanhurskaus

Hyvyys on moraalista erinomaisuutta ja hyveellisyyttä, hyvänä olemisen ominaisuus tai tila. Mutta se on enemmän kuin passiivinen tila. Apostoli Paavali sanoi tarkastellessaan lunastusjärjestelyä: ”Tuskin kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta ehkä joku uskaltaa kuollakin. Mutta Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.” (Roomalaisille 5:7, 8) Tässä näyttäisi siltä, että hyvyys asetetaan vanhurskauden vastakohdaksi. Mutta ovatko ne täsmälleen vastakohtia?

Eivät. Paavalilla oli ilmeisesti mielessään ajatus siitä, että vanhurskauteen sisältyy mukautuminen mittapuihin. Vanhurskauteen on itse asiassa liitetty tuomio. (Vrt. Ilmestys 19:11.) ”Vanhurskas” ihminen noudattaa lakia. Hän täyttää kriteerin ja tekee määräosuuden, mutta ei ehkä paljoakaan sen enempää. Tällä tavoin hän saavuttaa kunnioituksen, mutta ei välttämättä valloita sydämiä. Harva olisi valmis kuolemaan hänen puolestaan. Mutta ”hyvä” ihminen tekee enemmän kuin vain täyttää velvollisuudet ja välttää väärintekemistä. Hänen hyvyytensä saa hänet ponnistelemaan toisten hyväksi, tekemään asioita heidän puolestaan.

Ne, jotka ponnistelevat tehdäkseen hyvää toisille, osoittautuvat todellisiksi lähimmäisiksi. Jeesuksen vertaus avuliaasta samarialaisesta valaisee tätä seikkaa. Samarialainen ”liikuttui säälistä” ja sitoi piestyn, ryöstön uhriksi joutuneen juutalaisen haavat. Sitten tämä hyväntekijä ”nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta”. (Luukas 10:29–37) Onko siksi mikään ihme, että jotkut ovat sanoneet tätä kuvausta vertaukseksi hyvästä samarialaisesta? – Vrt. Matteus 12:35; 20:10–15; Luukas 6:9, 33–36.

Hyvyys ei ole passiivista vaan dynaamisen toimivaa. Tällaisen ”hyvän” ihmisen huomaavaisuutta, anteliaisuutta ja uhrautuvaisuutta osakseen saavat voisivat olla valmiita jopa kuolemaan hänen puolestaan! Psalmista rukoilikin siksi hyvästä syystä: ”Opeta minulle hyvyyttä.” (Psalmit 119:66, UM) Mutta miten Jehova opettaa sitä?

Jehovan esimerkki hyvyydestä

Jehova opettaa meille hyvyyttä omalla esimerkillään. Hän on itse hyvyyden personoituma. Kun Mooses pyysi saada nähdä Jumalan kirkkauden, Jehova sanoi: ”Minä annan kaiken ihanuuteni [hyvyyteni, UM] käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen ’Herra’ sinun edessäsi.” Miten tämä tapahtui? Pian sen jälkeen ”Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ’Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta.’” – 2. Mooseksen kirja 33:18, 19; 34:6, 7.

Tuolloin Jehovan hyvyys korostui monin eri tavoin. Erityisen huomattavia olivat hänen armonsa ja totuuden rakkautensa. Koska Jehova on tietoinen ihmiskunnan epätäydellisyydestä, hän on huomaavainen ja kärsivällinen niitä kohtaan, jotka todella haluavat tehdä sitä, mikä on oikein. Hän ei kuitenkaan suvaitse pahuutta. Siksi me voimme varmasti hyötyä siitä, että mietiskelemme Jehovan antamaa esimerkkiä.

Jehova on ilmaissut hyvyyttä myös luomakuntansa välityksellä. Hän saattoi itse asiassa katsella luomistyötään ja todeta sen olevan ”hyvä”. (1. Mooseksen kirja 1:12, 18, 25, 31; Roomalaisille 1:20) Jumala meni pelkkiä välttämättömyyksiä pidemmälle varustaessaan tämän planeetan ylläpitämään elämää.

’Taivaasta tuleva sade’ on hyvä esimerkki tästä. (Jesaja 55:10) Elihu sanoi tieteellisen täsmällisesti, että Jehova ”vetää ylös vesipisarat; ne vihmovat sateena hänen sumunsa sijasta, niin että pilvet pisaroivat, ne tihkuvat runsaasti ihmiskunnan ylle. – – hän antaa ruokaa yltäkylläisesti.” (Job 36:27–31, UM) Tähän kiertokulkuun osallistuu päivittäin noin 500 000 biljoonaa litraa vettä, ja aurinko ’vetää’ suurimman osan tästä vedestä valtameristä.

New York Times -lehdessä olleen selonteon mukaan ”Etelä-Amerikan trooppisten metsien dynamiikkaa tarkastelevat tutkijat ovat tuottaneet tieteellistä todistusaineistoa, joka ensimmäistä kertaa osoittaa täsmällisesti, että metsä voi palauttaa jopa 75 prosenttia saamastaan kosteudesta takaisin ilmakehään”. Selonteossa todettiin lisäksi, että ”metsän kokoama vesimäärä palautuu ilmaan niin suurina määrinä, että se riittää muodostamaan uusia sadepilviä”. Ja sade on luonnollisesti ruoan tuotannon kannalta ehdottoman välttämätön tekijä. Jehova on tosiaan huolehtinut elämästä maan päällä tehokkaasti ja yltäkylläisesti. Hän on ilmaissut todellista hyvyyttä suodessaan jopa kiittämättömien ja arvostamattomien ihmisten nauttia näistä järjestelyistä. – Matteus 5:44, 45.

Mutta vielä vaikuttavampi esimerkki Jehovan hyvyydestä on tapa, jolla hän on toiminut täyttääkseen alkuperäisen tarkoituksensa ihmiskunnan suhteen. (1. Mooseksen kirja 1:28; 3:15; Roomalaisille 5:12) Hänen hyvyytensä sai hänet huolehtimaan syntisen ihmiskunnan lunastamisesta siten, että hän antoi ”ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä”. (Johannes 3:16; Roomalaisille 3:23, 24) Jumalan hyvyys vilpittömiä ihmisiä kohtaan ilmaistaan pian hänen Valtakuntansa välityksellä, kun tästä pahasta asiainjärjestelmästä tehdään loppu. (Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10; 2. Pietari 3:9, 10) Ja miten selvästi Jumalan hyvyys ilmeneekään silloin, kun tästä maasta tulee Valtakunnan hallinnon alaisuudessa oleva paratiisi! – Luukas 23:43; 2. Pietari 3:13; Ilmestys 21:1–5.

Jäljittele Jehovan hyvyyttä

Raamatun säännöllinen tutkiminen pitää Jehovan täydellisen esimerkin hyvyydestä aina edessämme. Tämän tulisi puolestaan saada meidät jäljittelemään hänen esimerkkiään. Monet tarpeelliset toimet, esimerkiksi ruoan laittaminen, siivous, kaupassa käynti ja kodin korjaustyöt, voisivat tosin häiritä Raamatun säännöllistä tutkimista. Mutta meidän täytyy kuitenkin pitää hengelliset asiat ensi sijalla. Jeesus Kristus ilmaisi tämän käydessään Marian ja Martan luona. Martta puuhasi taloustöissä, kun taas Maria istui Jeesuksen jalkojen juureen ja ”kuunteli hänen sanaansa”. Kun Martta pyysi Mariaa auttamaan askareissa, Jeesus sanoi: ”Martta, Martta, sinä olet huolissasi ja levoton monista asioista. Vain muutamia kuitenkaan tarvitaan, tai vain yhtä. Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Sinäkin voit valita sen, mikä on hyvää, antamalla etusijan sellaisille hengellisille asioille kuin henkilökohtaiselle tutkimiselle ja perhetutkistelulle. – Luukas 10:38–42.

Jehova opettaa meille hyvyyttä myös kristillisen seurakunnan välityksellä. Siellä me olemme tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat ”täynnä hyvyyttä”. (Roomalaisille 15:14) Monet kokemukset valaisevat tätä. Eräs Jehovan todistaja (joka oli jo kahden lapsen äiti) muistelee, miten ällistynyt hän oli havaittuaan synnyttäneensä kolmoset. ’Miten me pääsemme koskaan kristillisiin kokouksiin?’ hän ihmetteli. ’Miten pystymme maksamaan tämän sairaalalaskun? Miten meillä on koskaan varaa ruokkia ja vaatettaa viisi lasta?’

Pian tämä nainen sai kuitenkin todistaa, että hänen kristityt veljensä ja sisarensa ovat ”täynnä hyvyyttä”. Hän kertoo: ”Kotiin saavuttuani huomasin, että muutamat kristityistä sisaristani olivat siivonneet huoneistomme. Lisäksi sisaret järjestivät niin, että he toivat meille ateriat ja huolehtivat jokapäiväisistä askareista kunnes voimani palautuivat.” Monet veljet auttoivat heitä aineellisesti, ja joku jopa lähetti heille nimettömänä yli 6 000 markkaa! Talvella tämän perheen lämmityskulut nousivat kuitenkin melkoisiksi. Kuvittele siksi, miten huolissaan tämä nainen oli, kun öljy-yhtiöstä soitettiin hänelle. Hän sai kuitenkin helpotuksekseen tietää, että muuan kristitty sisar oli maksanut laskun! Tälle ponnistelevalle perheelle tarkoitettu ilmoitus lämmityspalvelujen lakkauttamisesta oli epähuomiossa lähetetty tälle toiselle todistajalle, ja hyvyys oli saanut hänet auttamaan heitä.

Sen lisäksi että tällainen hyvyys liikuttaa sydäntä, se on myös tarttuvaa. Muuan mies, jolla oli ennen ollut tapana lyödä vaimoaan, sanoi tämän oltua ensimmäistä kertaa kokouksessa, että Jehovan todistajat ”ovat opettaneet minua rakastamaan ja olemaan hyvä. Siksi en enää hakkaa sinua.”

Hyvyyden oppimisesta koituvia siunauksia

Me saamme jo nyt niittää siunauksia siitä, että opimme hyvyyttä ja rakastamme sitä. Yhdessäolo veljiemme ja jopa maailman ihmisten kanssa tulee sen tähden miellyttävämmäksi. (Sananlaskut 11:10, ”onnesta” = ”hyvyydestä”, UM; 1. Pietari 3:13) Ja kaikkein tärkeintä on, että jos me kestämme kärsimyksiä ’hyvän tekemisen’ vuoksi, ”niin se on mieluista Jumalan edessä”. (1. Pietari 2:20) Itse asiassa kun ilmaisemme uskoa ja hyvyyttä, meidät varjellaan ”suuren ahdistuksen” aikana ja me pääsemme varmasti uuteen järjestykseen. – Heprealaisille 10:36–39; Matteus 24:21.

Anna siis Jehovan opettaa sinulle hyvyyttä, sillä palkkana on ”kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka saa aikaan hyvää”! – Roomalaisille 2:6–11.

[Kuva s. 29]

Se että Jehova on anteliaasti luonut veden elämän ylläpitämiseksi ilmaisee hänen hyvyyttään