Mitä Raamattu sanoo ”kuolemanjälkeisestä elämästä”? – II OSA

Lukijalle osoitettiin tämän kolmiosaisen sarjakirjoituksen 1. osassa, että kristikunnan ja pakanamaailman korkeat sotilaalliset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset johtajat ovat menneinä ja nykyisinä vuosisatoina tunnustaneet ja hyväksyneet vakavasti psyykillisiä tai meedioitten välittämiä salaisia menoja hämmästyttäen joitakuita yhteiseen kansaan kuuluvia, kun nämä ovat saaneet tietää johtajiensa menettelystä. Sekä maallinen että Raamatun historia todistaa, että ihmisten johtajat turvautuivat vanhimpinakin aikoina näkymättömiin henkivoimiin saadakseen lohdutusta, ennakkotietoa tai opastusta. Tällaiset spiritistiset ilmiöt saattavat ymmälle nykyisiä tiedemiehiä, jotka ovat herkillä laitteillaan huolellisesti tutkineet niitä. Nopeasti leviävä nykyaikainen uskonto, spiritismi, väittää, että nuo näkymättömät voimat ovat tosiaan niiden miesten, naisten ja lasten ’kuolemattomia sieluja’, jotka ovat eläneet ja kuolleet maan päällä. Raamattu on jyrkästi tätä spiritistien väitettä vastaan opettaen johdonmukaisesti ja yhtenäisesti, että ihmissielu kuolee.

 1. Mitkä raamatunkohdat sanovat selvästi, että ihmissielu kuolee?

MUTTA missä ovat ne raamatunpaikat, jotka sanovat selvästi, että ihmissielu kuolee? Jehova Jumala henkeytti profeetta Bileamin sanomaan 4. Mooseksen kirjan 23:10:nnessä (Um): ”Kuolkoon minun sieluni oikeamielisten kuoleman, ja osoittautukoon minun loppuni jälkeenpäin heidän loppunsa kaltaiseksi.” Tässä on toisia sielun kuolemaa koskevia raamatunkohtia (Um): ”Teidän täytyy vapauttaa meidän sielumme kuolemasta”. ”Meidän sielujemme on kuoltava teidän asemestanne.” (Joos. 2:13, 14) ”Sebulon oli kansa, joka halveksi sieluaan kuolemaan asti.” (Tuom. 5:18) ”Hänen sielunsa tuli kärsimättömäksi kuolemaan asti. . . . Simson ryhtyi sanomaan: ’Kuolkoon minun sieluni filistealaisten kanssa.’” (Tuom. 16:16, 30) ”Ja hän [profeetta Elia] alkoi pyytää, että hänen sielunsa kuolisi, ja sanoa: ’Riittää! Ota, Jehova, nyt pois minun sieluni, sillä en minä ole parempi kuin minun esi-isänikään.’” (1. Kun. 19:4) Myös: ”Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa ja heidän elämänsä saastuneitten joukossa.” (Job 36:14, Yg; Da; Ro; Le) ”Pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.” (Ps. 33:19) ”Hän . . . ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.” (Ps. 78:50) ”Sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta.” (Ps. 116:8) ”Hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan.” (Jes. 53:12) ”Te häpäisette minut kansani edessä muutamista ohrakourallisista ja leipäpalasista, kun kuoletatte sieluja, joiden ei olisi kuoltava, ja annatte elää sielujen, jotka eivät saisi elää; kun valhettelette minun kansalleni, joka kuuntelee valhetta.” (Hes. 13:19) ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” – Hes. 18:4, 19.

 2, 3. a) Miksi sanat ”kuollut sielu” ovat tarkat ja raamatulliset? b) Opetetaanko Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa (eli ”Uudessa Testamentissa”) johdonmukaisesti ihmissielun kuolemaa ja miten?

² Mutta oletko sinä koskaan kuullut kuolleesta sielusta? Raamattu käyttää sellaista lausuntoa seuraavissa kohdissa: ”Te ette saa viileskellä lihaanne kuolleen sielun tähden.” (3. Moos. 19:28, Um) ”Kuolleen sielun tähden älköön kukaan saastuttako itseään kansansa keskuudessa. Eikä hänen pidä tulla minkään kuolleen sielun luo.” (3. Moos. 21:1, 11, Um; myös 22:4) ”Älköön hän tulko kaikkina niinä päivinä, joina hän pysyy erottautuneena Jehovalle, lähelle mitään kuollutta sielua.” (4. Moos. 6:6, Um; myös 5:2; 6:11; 9:6, 7, 10) ”Jokaisen, joka koskettaa jonkin ihmissielun ruumista, täytyy olla sitten saastainen seitsemän päivää.” – 4. Moos. 19:11, myös 13, Um; katso myös Haggain 2:3:tta, missä nefesh (”sielu”) on käännetty vain kuolleeksi.

³ Raamattu ei ole ristiriitainen. Koska kaikki nämä kohdat puhuvat selvästi sielun kuolemasta, niin ei ole ihme, että sinä et löydä yhtään kohtaa, mikä sanoisi, että ihmissielu ei voi kuolla tai että sillä on kuolemattomuus. Mutta joku saattaisi huomauttaa: Kaikki nuo raamatunjakeet ovat muinaisista Heprealaisista Kirjoituksista, mutta opetetaanko sielun kuolevaisuutta myöskin Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa? Sillä eikö Jeesus sanonut Matteuksen 10:28:nnessa: ”Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua”? Kyllä, mutta Jeesus sanoi myöskin: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti.” (Matt. 26:38; Mark. 14:34) ”He eivät rakastaneet sieluaan kuolemanvaarankaan uhalla [tai sieluaan kuolemaan asti].” (Ilm. 12:11, Um, reunam.) ”Ja kolmasosa luomuksista, jotka ovat meressä ja joilla on sielu, kuoli.” (Ilm. 8:9, Um) ”Ja jokainen elävä sielu kuoli meressä.” (Ilm. 16:3, KJ) Jeesuksen opetuslapsi Jaakobkin kirjoitti: ”Joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta.” (Jaak. 5:20) Jeesus ja hänen opetuslapsensa uskoivat siis sielumme kuolevaisuuteen.

 4. Miksi kristikunnan papit eivät tavallisesti lainaa Matteuksen 10:28:nnen loppuosaa?

⁴ Papit koettavat ylläpitää ihmissielun kuolemattomuutta ja tuhoutumattomuutta koskevaa oppia yleensä sillä tavalla, että he lainaavat ainoastaan ensimmäisen osan Matteuksen 10:28:nnesta. Miksi? Koska Jeesus jatkaa jakeen loppuosassa sanoen: ”Vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” Toisin sanoen: pelätkää Kaikkivaltiasta Jumalaa, joka voi tuhota ihmissielun yhtä hyvin kuin ihmisruumiinkin Gehennassa. Tämä on kreikkalainen sana, mikä on käännetty väärin ”helvetiksi”, eikä sama sana kuin kreikkalaiset sanat haides ja tartaros, mitkä sanat esim. Kuningas Jaakon käännös kääntää niin ikään ”helvetiksi”.

 5. Miten Jehovan profeetan Jesajan (53:9) kirjoittama Jehovan ennustus täyttyi Jeesuksessa, ja mikä kuvaannollinen merkitys sillä on?

⁵ Jeesus meni kuollessaan hadekseen eli ihmiskunnan yhteiseen hautaan, mutta ei Gehennaan, sillä hänen ruumiinsa haudattiin arimatialaisen rikkaan miehen Joosefin hautaan. Häntä ei syösty kuin kirottua rikollista, joka oli arvoton pääsemään ylösnousemukseen, Gehennaan eli Hinnomin laaksoon, joka oli Jerusalemin muurien länsi- ja eteläpuolella. (Apt. 2:27–32) Jos Jeesuksen uskonnolliset viholliset olisivat saaneet ensin käsiinsä hänen kuolleen ruumiinsa, niin he olisivat mahdollisesti singonneet sen yli Jerusalemin muurien Gehennaan palamaan tuhkaksi tulikivellä alituisesti vireillä pidetyssä tulessa tai putoamaan jollekin esiinpistävälle kallioseinämälle tullakseen tuon tulen lämmössä niiden matojen ja toukkien syömäksi, jotka eivät olisi kuolleet, ennenkuin niiltä olisi jäänyt jäljelle ainoastaan hänen syötäväksi kelpaamaton luurankonsa. Nuo uskonnolliset viholliset eivät halunneet suinkaan Jeesuksen nousevan hadeksesta, minkä vuoksi he panivat maaherra Pontius Pilatuksen sinetöimään kivellä suljetun haudan sekä asettamaan sotilasvartion estämään Jeesuksen ruumista pääsemästä ulos. Mutta kuvaukseksi siitä, että Jeesus ansaitsi ylösnousemuksen kuolleista, hänet pantiin sopivasti muistohautaan, jotavastoin ihmiset, joiden sielun sekä ruumiin Kaikkivaltias Jumala tuhoaa Gehennassa, eivät saa koskaan ylösnousemusta kuolleista, joten he eivät elä enää milloinkaan sieluina Jumalan vanhurskaassa uudessa maailmassa. Jumala hävittää heidän sielunsa tuhoamalla kaikkien Gehennan olotilassa olevien tilaisuudet vailla toivoa nauttia uudelleen elämästä missään millään tavalla. Jumala ei sovella heihin Jeesuksen uhrikuoleman hyötyä. – Matt. 27:57–66; 28:1–4, 11–15; Apt. 4:1, 2; Jes. 53:9; Mark. 9:43–48.

 6. Missä Jeesuksen, Pietarin ja Paavalin muistiinmerkityissä lausunnoissa selitettiin myöskin selvästi ihmissielun tuhoutuvaisuus?

⁶ Jeesus opetti, että ihmissielu on kuolevainen ja siis tuhoutuva, tapettavissa. Hän sanoi: ”Onko laillista sapattina tehdä hyvää vai tehdä vahinkoa, pelastaa vai tappaa sielu?” (Mark. 3:4 ja Luuk. 6:9, Um) ”Muistakaa Lootin vaimoa. Kuka hyvänsä koettaa säilyttää sielunsa turvassa itsellään, kadottaa sen, mutta kuka hyvänsä kadottaa sen, hän varjelee sen elossa.” (Luuk. 17:32, 33, Um; Ro, reunam.) ”Joka rakastaa sieluaan, tuhoaa sen, mutta joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, varjelee sen iankaikkiseen elämään.” (Joh. 12:25, Um) Apostoli Pietari osoitti Mooseksen ennustaneen Jeesuksen 5. Mooseksen kirjan 18:15–19 ja sanoi: ”Tosiaankin, joka ainoa sielu, joka ei kuule tätä Profeettaa, hävitetään täydelleen kansan keskuudesta.” (Apt. 3:22, 23, Um) Ja Heprealaiskirjeen 10:39:nnestä luemme: ”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.”

 7. Mitkä muut tyypilliset Heprealaisten Kirjoitusten kohdat ovat täsmälleen sopusoinnussa Jeesuksen, Pietarin ja Paavalin antamien selitysten kanssa ja osoittavat edelleen, että Kaikkivaltias Jumala voi hävittää ihmissielun?

⁷ Puhuessaan sielusta tällä tavalla Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat sopusoinnussa Heprealaisten Kirjoitusten kanssa, joista luemme, miten Israelin tuomari Joosua toimi Jehovan tuomion toimeenpanijana Luvatun maan pakana-asukkaille: ”Ja Joosua valloitti Makkedan . . . Mitä sen kuninkaaseen tulee, niin hän vihki hänet ja jokaisen sielun, joka oli siinä, tuhoon. . . . Jehova antoi myöskin [Libnan] ja sen kuninkaan Israelin käsiin, ja he menivät ja löivät sen ja jokaisen sielun, joka siinä oli, miekan terällä. He eivät antaneet yhdenkään säilyä hengissä.” (Joos. 10:28, 30, 32, 35, 37, 39; 11:11, Um) Mooseskin sanoi Israelin sotilaille, kun he olivat surmanneet midianilaiset viholliset sodassa: ”Jokaisen teistä, joka on tappanut sielun, ja jokaisen, joka on koskettanut jotakuta surmattua, tulee puhdistautua.” (4. Moos. 31:19, Um) Viisas mies sanoi: ”Joka tekee aviorikoksen vaimon kanssa, häneltä puuttuu ymmärrystä; joka niin tekee, tuhoaa oman sielunsa.” (Sananl. 6:32) Voitaisiin lainata toisiakin raamatunkohtia, mutta tähän on nyt lainattu niitä kylliksi todistamaan, että sekä muinaiset Heprealaiset Kirjoitukset että Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset osoittavat yksimielisesti ihmissielun voivan tuhoutua Kaikkivaltiaan Jumalan ja hänen tuomionsa toimeenpanijoitten käsissä.

 8. Miten voimme saada suremaan jääneet ihmiset Raamatun avulla vakuuttuneiksi spiritistien tarjoaman lohdutuksen virheellisyydestä?

⁸ Mikä suuri totuus ilmenee nyt vastaansanomattomasti? Tämä: ihmissielu ei jää eloon kuoleman jälkeen. Siksi apostoli Paavali sanoi, että jos ei olisi kuolleitten ylösnousemusta Jeesuksesta Kristuksesta lähtien, niin ”silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos [me kristityt] olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myös kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” (1. Kor. 15:18–22) ”Kuolemanjälkeisellä elämällä” ja ylösnousemuksella on ero. Juuri siitä syystä, ettei ole kuolemanjälkeistä elämää, täytyy olla kuolleitten ylösnousemus. Koska ei ole kuolemanjälkeistä elämää, kun ihmissielu ei ole kuolematon eikä ihmisessä ole mitään henkipersoonaa, niin haudoissa olevat kuolleet ovat kuolleita, ja jotta he voisivat elää jälleen Jumalan uudessa maailmassa, niin he tarvitsevat ylösnousemusta kuolleista. Näin ollen täytyy koko spiritismin perustuksen olla väärä, eikä voi olla mitään kanssakäymistä elävien ja kuolleitten välillä. Spiritismi tarjoaa siis väärää, harhaanjohtavaa lohdutusta suremaan jääneille. Se tekee heistä petettyjä. Se asettaa heidät vaaraan, sillä se kieltää ihmisen lankeemuksen syntiin, se kieltää kuoleman synnin rangaistuksena, se kieltää Kristuksen lunastusuhrin tarpeen ihmiskunnan synnin poistamiseksi ja synnin anteeksisaamiseksi Jumalalta, se kieltää sen, että tarvitaan Jumalan valtakuntaa tämän jumalattoman asiainjärjestelmän tuhoamiseksi ja kuolleitten herättämiseksi ja heidän auttamisekseen saavuttamaan iankaikkisen elämän Jumalan valtakunnan alaisuudessa vanhurskaan uuden maailman maallisessa paratiisissa.

EREHDYTTÄVÄ YHTÄLÄISYYS

 9. Kun myönnämme, että spiritisteillä on tosiaan kokemuksia yhteydestään näkymättömiin persooniin, niin miksi tällaiset kokemukset eivät todista ihmissielun ”elävän kuoleman jälkeen”?

⁹ Tällä ei tahdota sanoa, etteivätkö spiritistit pääsisi kosketuksiin näkymättömän henkimaailman kanssa. Eikä tällä tahdota sanoa sitäkään, etteikö heillä esiintyisi aitoja ilmiöitä, sellaisia kuin näkymättömästä maailmasta saatuja sanomia, toteutuvia ennustuksia tulevista asioista, sellaisia tiedon paljastuksia, joita ei saada tavallisin keinoin, esineitten liikkumisia yliluonnollisella tavalla ja meedioitten ruumiista lähtevän ektoplasman muodostumista ihmishahmoiksi sekä muita kokemuksia, joihin he perustavat pääasiallisesti uskonsa ja opetuksensa. Tällaiset kokemukset ja havaitut ilmiöt ovat tunnetusti todisteita jostakin. Mistä? Näkymättömästä maailmasta, missä on älyllisiä henkiluomuksia, mutta eivät suinkaan ”kuolemanjälkeisestä elämästä” eikä kuolleitten ja elävien välisestä kanssakäymisestä. Tässä suhteessa spiritismi esittää erehdyttävän yhtäläisyyden. Me tarkoitamme tällä sitä, että spiritistit erehtyvät niiden henkimaailmassa olevien yksilöitten suhteen, joiden kanssa he ovat yhteydessä meedioitten tai muiden keinojen välityksellä. He luulevat niiden olevan kerran maan päällä eläneitä ihmissieluja, jotka ovat nyt lähteneet täältä. Henget eivät paljasta itseään todellisesti omien tarkoitusperiensä vuoksi, vaan tekeytyvät sellaisiksi, joita ne eivät ole.

10. Keitä ovat ne näkymättömät persoonat, jotka tekeytyvät kuolleitten ihmisten sieluiksi ja jotka ovat yhteydessä spiritistien kanssa?

¹⁰ Keitä ovat sitten ne henget, jotka ovat kanssakäymisessä spiritistien kanssa? Ne eivät voi olla kuolleitten ihmisten kuolemattomia sieluja eli henkiä. Koska ne siis tekeytyvät kuolleitten ihmisten näkymättömiksi, eläviksi sieluiksi ja harjoittavat siten petosta ja vilppiä, niin niiden täytyy olla valehtelevia henkiä. Niiden täytyy olla paholaisia eli perkeleitä, jotka ovat vastuussa siitä, mitä Raamattu sanoo ’valhe-ennusteluiksi’ ja ”valheellisiksi merkeiksi ja ihmeiksi”. – Hes. 13:6, 7, 9; 2. Tess. 2:9, Um.

11–13. Mitkä tosiasiat paljastaa Raamatun kertomus kapinallisen kuningas Saulin vierailusta Een-Doorin henkimeedion luo?

¹¹ Mutta spiritisti huomauttaa, että Raamattu itsekin esittää kertomuksen kuolleitten ja elävien välisestä kanssakäymisestä, mikä tapahtui uskollisen profeetan Samuelin ja Israelin kuninkaan Saulin välillä ennen israelilaisten ja filistealaisten vihollisten keskinäistä taistelua.

¹² Jotta voisimme tutkia tätä spiritistin vastaväitettä kaikki tosiseikat edessämme, niin julkaisemme tässä Raamatun kertomuksen Uuden maailman käännöksen mukaan:

”Samuel itse oli nyt kuollut, ja koko Israel oli valittanut häntä ja haudannut hänet Raamaan, hänen omaan kaupunkiinsa. Mitä Sauliin tulee, niin hän oli poistanut maasta henkimeediot ja ammattimaiset tapahtumien ennustajat.

”Filistealaiset kokoontuivat sen jälkeen yhteen ja tulivat ja pystyttivät leirinsä Suunemiin. Niin Saul kokosi koko Israelin yhteen, ja he pystyttivät leirinsä Gilboaan. Kun Saul näki filistealaisten leirin, niin hän pelästyi, ja hänen sydämensä alkoi vavista kovasti. Vaikka Saul kyselikin Jehovalta, niin Jehova ei vastannut hänelle koskaan, ei unien eikä Uurimin eikä profeettojen kautta. Lopulta Saul sanoi palvelijoilleen: ’Etsikää minulle nainen, joka hallitsee henkimeedion kyvyn, ja antakaa minun mennä hänen luokseen ja kysyä neuvoa häneltä.’ Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: ’Katso! Een-Doorissa on nainen, joka hallitsee henkimeedion kyvyn.’

”Niin Saul teki itsensä tuntemattomaksi ja pukeutui toisiin vaatteisiin ja meni, hän ja kaksi miestä hänen kanssaan, ja he tulivat tuon naisen luo yöllä. Hän sanoi nyt: ’Ennusta minulle, ole hyvä, henkimeedion kyvylläsi ja nostata minulle se, jonka minä määrään sinulle.’ Mutta nainen sanoi hänelle: ’Sinä itse tiedät täällä hyvin, mitä Saul teki, kuinka hän hävitti maasta henkimeediot ja ammattimaiset tapahtumien ennustajat. Miksi sinä menettelet sitten kuin ansan virittäjä minun sieluani vastaan saattaaksesi minut kuolemaan?’ Saul vannoi heti hänelle Jehovan kautta sanoen: ’Niin totta kuin Jehova elää, ei sinulle lankea syyllisyyttä hairahduksesta tässä asiassa!’ Tähän sanoi nainen: ’Kenet minä nostatan sinulle?’ Hän sanoi tähän: ’Nostata Samuel minulle.’ Kun nainen näki ’Samuelin’, niin hän alkoi huutaa kovalla äänellä, ja nainen jatkoi sanoen Saulille: ’Miksi sinä petit minut, kun sinä itse olet Saul?’ Mutta kuningas sanoi hänelle: ’Älä pelkää, mutta mitä sinä näet?’ Ja nainen jatkoi sanoen Saulille: ’Minä näen jumalan nousevan maasta.’ Hän sanoi heti hänelle: ’Minkä muotoinen hän on?’ mihin hän sanoi: ’Se on vanha mies, joka nousee, ja hän on peittänyt itsensä hihattomalla vaipalla.’ Saul tunsi siitä, että se oli ’Samuel’, ja hän kumarsi syvään kasvoilleen ja heittäytyi maahan.

”Ja ’Samuel’ sanoi Saulille: ’Miksi olet häirinnyt minua nostattamalla minut?’ Tähän sanoi Saul: ’Olen hyvin vaikeassa tilanteessa, koska filistealaiset taistelevat minua vastaan ja Jumala itse on eronnut minusta eikä ole vastannut minulle enää, ei profeettojen välityksellä eikä unien kautta, niin että minä pyydän sinua antamaan minun tietää, mitä minun on tehtävä.’

”Ja ’Samuel’ jatkoi sanoen: ’Miksi kysyt sitten minulta, kun Jehova itse on eronnut sinusta ja osoittautuu sinun vastustajaksesi? Ja Jehova tekee puolestaan juuri niinkuin hän puhui minun kauttani, ja Jehova repäisee valtakunnan pois sinun kädestäsi ja antaa sen lähimmäisellesi Daavidille. Koska sinä et totellut Jehovan ääntä etkä toimeenpannut hänen palavaa vihaansa Amalekia kohtaan, niin siinä on syy, miksi Jehova tekee varmasti näin sinulle tänä päivänä. Ja Jehova antaa myös Israelin sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja sinä ja sinun poikasi olette huomenna minun luonani. Israelin leirinkin Jehova antaa filistealaisten käsiin.’

”Saul kaatui silloin äkkiä pitkin koko pituuttaan maahan ja pelästyi suuresti ’Samuelin’ sanoja. Eikä hänessä ollut myöskään yhtään voimaa, koska hän ei ollut syönyt mitään ravintoa koko päivänä eikä koko yönä. Nainen tuli nyt Saulin luo ja näki, että tämä oli suuresti kauhistunut. Niin hän sanoi hänelle: ’Tässä on sinun palvelijattaresi totellut sinun ääntäsi, ja minä panin sieluni kämmenelleni ja tottelin sinun minulle puhumiasi sanoja. Ja tottele nyt sinä vuorostasi, ole hyvä, palvelijattaresi sanoja ja salli minun asettaa eteesi palanen leipää ja syö, että sinuun tulisi voimaa, koska sinä lähdet matkaasi.’” – 1. Sam. 28:3–22, Um.a

¹³ Spiritisti sanoo: ’Tässähän Raamattu kertoo, että Samuel ilmestyi kuoltuaan.’ Mutta sanooko Raamattu niin? Ei! Se osoittaa, että kuningas Saul ei nähnyt mitään tässä istunnossa. Tuo henkimeedio näki jotain salaisen voimansa avulla. Saul vain antautui hengessään hänelle, jotta istunto onnistuisi. ’Mutta’, sanoo spiritisti, ’kuningas Saul itse tunsi Samueliksi sen, mitä meedio näki ja kuvaili.’ Aivan, mutta Saul halusi uskoa, että se oli Samuel, ja hän oli halukas antamaan näennäisen yhtäläisyyden pettää itseään.

14–16. a) Minkä henkilöllisyyttä koskevan ongelman etevät tutkijatkin tunnustavat jäävän ratkaisematta? b) Miten terveet Raamatun periaatteet soveltuvat tämän ongelman ratkaisemiseen kuningas Saulin tapauksessa?

¹⁴ Mutta yhdennäköisyys ei vahvista kumminkaan tarkkaa samaisuutta. On otettava huomioon toisia tärkeitä seikkoja. Hyvin tunnettu henkisten asioitten tutkija Aldous Huxley sanoi Life-lehdessä v. 1954 julkaistussa kirjoituksessaan ”Eräs ESP-, PK- ja PSI-tapaus”, sivulla 108:

”Toinen ongelma tulevaisuuden psi-tutkijoille on ihmisen kuolemanjälkeinen elämä. . . . Oikeusistuimissa esiintyy silloin tällöin levottomuutta herättäviä tapauksia, joissa on erehdytty ihmisen henkilöllisyydessä. . . . Passeja, henkilöllisyystodistuksia ja sormenjälkiäkin voidaan väärentää. Ja itse asiassa jokaisella on jossakin paikassa maailmassa oma kaksoisolionsa. (Stalinin ja Hitlerin sanotaan käyttäneen puolta tusinaa tai useampiakin.) Jos on niin vaikeaa täällä jo nyt todistaa tieteellisesti, että minä olen minä ja sinä olet sinä, niin miten paljon vaikeampaa täytyykään olla osoittaa, että meedion suun kautta puhuva henkilö on todellisuudessa se henkilö, kuka hän sanoo olevansa, eikä ESP:n [yliaistillisen kokemuksen] välityksellä saadun tiedon heijastuma ja enemmän tai vähemmän meedion alitajuntaisen mielen elävöittämä.” Ja kirjoitus sanoo sitten Yhdysvaltojen entisen presidentin Harry S. Trumanin ja hänen teatterin lavalla esiintyvän kaksoisolionsa Irvin Fisherin kuvan alla: ”KUKA KUKIN ON? . . . Koska ruumiillista ulkonäköä voidaan jäljitellä, niin kirjailija Huxley osoittaa, että on kaksin verroin vaikeaa vahvistaa väitteitä, että istunnoissa on kuultu joitakuita määrättyjä kuolleita ihmisiä meedioitten välityksellä.”

¹⁵ Nämä ovat ”vanhoja ja yhä ratkaisemattomia ongelmia” kirjailija Aldous Huxleylle ja toisillekin psyykillisille tutkijoille. Mutta jos me hyväksymme koko Jumalan Sanan, Raamatun, niin tämä kuningas Saulin ja meedion tapaus ei ole suinkaan ratkaisematon ongelma. Kuningas Saul ei ollut aikaisemmin surmannut Israelin maasta Jehovan profeettoja, vaan henkimeediot ja ammattimaiset tapahtumien ennustajat. Samoin kuin Saul petti henkimeedion harjoittamaan laitonta ammattiaan, niin sekin henki, joka sai henkimeedion näkemään jumalan kohoavan maasta, petti meedion ja Saulinkin jäljittelemällä kuolleen Samuelin aikaisempaa elävää ulkonäköä. Samuel jätti kuollessaan jälkeensä sen hihattoman viitan, mitä hänen oli tapa käyttää, tai hänet haudattiin siinä. Mistä henki sai sitten hihattoman vaipan? Henki jäljitteli sitä vaippaa niinkuin Samuelin vanhuuttakin. Tuo meedion välityksellä toimiva henki tiesi, miten Samuel pukeutui elämässään ja mitä hän oli sanonut tottelemattomalle kuningas Saulille aikaisemmissa tapauksissa ja miten hän oli kieltäytynyt näkemästä enää kuningas Saulia omaan kuolemaansa saakka ja minkä näköinen hän oli kuollessaan. (1. Sam. 15:35) Henki voi näin ollen helposti jäljitellä kaikkea tätä, ja se teki siten. Raamatun kertomus ei osoita selvästi, annettiinko Israelin sotajoukko häviössä filistealaisille ja kuolivatko Saul ja hänen poikansa hänen mukanaan taistelukentällä seuraavana päivänä eli ”huomenna”. Hengen lausunto ”sinä ja sinun poikasi” ei merkinnyt välttämättä kaikkia Saulin poikia, vaan niitä, jotka olivat hänen kanssaan leirissä; yksi Saulin pojista, Iisboset, ei kuollut taistelussa, vaan hallitsi Saulin seuraajana vähän aikaa. (1. Sam. 31:1–7; 1. Aikak. 9:39; 10:2–6) Henki tiesi, että Jehova oli Saulia vastaan ja että Saul oli edelleen saattanut itsensä Jehovan epäsuosioon kyselemällä henkimeediolta ja oli kuolemaantuomittu sen tähden ja että Jehova ei suosi häntä avunannolla taistelussa. Henki saattoi näin ollen ymmärrettävästi ennustaa häviön Saulille sekä kuoleman hänelle ja hänen pojilleen.

¹⁶ Täyttyipä hengen ennustus tai ei, niin tuo henki oli ”valehteleva henki”, sillä se antoi ennustuksen jäljiteltyä eli petollista taustaa vasten tekeytyen Jehovan uskolliseksi Samueliksi ja tukien sitä valhetta, että kuolleet eivät ole kuolleita ja että eläville on mahdollista puhua kuolleitten kanssa. Samuel oli silloin kuollut sielu, ja hänellä oli toivo saada ylösnousemus Jumalan uudessa maailmassa. Hän oli kieltäytynyt olemasta enää yhteydessä Saulin kanssa, kun Jehova oli selvästi hylännyt hänet siksi, että hän ei totellut Jehovaa amalekilaisten ja heidän karjansa surmaamisessa. Samuel oli myöskin kieltäytynyt olemasta missään tekemisissä henkimeedioitten kanssa. Yksikään tuomittu henkimeedio ei voinut näin ollen suinkaan pakoittaa Samuelia tekemään hänen kuolemansa jälkeen, mitä hän oli kieltäytynyt tekemästä eläessään. Eikä tuo naismeedio voinut myöskään herättää kuolleita. Ainoa, joka voi tehdä sen, on Jumala, ”joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat”. (Room. 4:17) ”Jehova on Surmaaja ja elämän Varjelija, sheoliin [ihmiskunnan yhteiseen hautaan] Syöksijä, ja Hän tuo sieltä pois.” (1. Sam. 2:6, Um) Hän ei myöntynyt kuolemaantuomitun meedion tahtoon eikä tuonut Samuelia takaisin tuolle meediolle.

17, 18. Mitkä muut oikeat johtopäätökset voimme tehdä Saulin kokemuksesta ja spiritistien turhasta yrityksestä käyttää sitä todistuksena ”kuolemanjälkeisestä elämästä”?

¹⁷ Kuningas Saul oli samanlainen kuin spiritismin harjoittaja siksi, että hän kapinoi Jehovan käskyn tottelemista vastaan, niinkuin Samuel sanoi hänelle: ”Kapinallisuus on samaa kuin ennustussynti ja röyhkeä edelle ryntääminen samaa kuin salaperäisen voiman ja terafien [käyttö]. Koska sinä olet hylännyt Jehovan sanan, niin hänkin hylkää senmukaisesti sinut olemasta kuningas.” (1. Sam. 15:22, 23, Um) Mutta nyt hän turvautui suoraan spiritismiin kysymällä neuvoa henkimeediolta ja ansaitsi kuoleman. Hän pääsi meedion välityksellä kosketuksiin valehtelevan hengen, mutta ei Samuelin kanssa. Siksi sanoo 1. Aikakirjan 10:13, 14 (Um): ”Niin Saul kuoli uskottomuutensa tähden, jolla hän oli menetellyt uskottomasti Jehovaa kohtaan sen Jehovan sanan suhteen, mitä hän ei ollut pitänyt, ja myöskin sentähden, että hän kysyi henkimeediolta saadakseen tietoja. Eikä hän kysynyt Jehovalta. Näin ollen hän surmasi hänet ja siirsi kuninkuuden Iisain pojalle Daavidille.”

¹⁸ Näin romahtaa surkeasti spiritistien yritys käyttää Saulin kokemusta Raamatun todistuksena siitä, että ihminen säilyy kuoleman jälkeen elossa ja että kuolleet voivat olla kuoleman valtakunnasta yhteydessä maan päällä elävien kanssa henkimeedioitten välityksellä.

19–21. Mikä kuuluisien spiritistien todistus ilmaisee tarkalleen ne kyseenalaiset ja petolliset ilmoitukset, joiden he väärin väittävät tulevan kuolleitten ihmisten sieluilta?

¹⁹ Spiritistit itsekin myöntävät, että ne henget, joiden kanssa he ovat yhteydessä, valehtelevat ja pettävät. Rishi tunnustaa kirjansa 162. sivulla otsikon ”Vastenmielisten henkien tungettelu” jälkeen:

”Me kohtaamme joskus yrittäessämme keskustella henkiystäviemme kanssa vastenmielisiä olioita, jotka sekaantuvat asiaan, kun toiset ovat tietoja antamassa, ja jopa tekeytyvät niiksi. Tämä on suurena kompastuskivenä eräitten kokeilijoitten tiellä, joita toisesta maailmasta tulevat kiusaavat tungettelut vaivaavat kovasti. Heitä vaivaa suuresti hyvän oppaan puute näkymättömässä maailmassa, ja he tuntevat olevansa avuttomia asiassa. Nämä vilpittömät henkilöt näyttävät olevan halukkaita vapautumaan noista vastenmielisistä vierailijoista, mutta millään todistelulla tai rukouksilla ei ole lainkaan vaikutusta tuollaisiin toisen maailman asukkaisiin, joiden tungettelu on tavallisesti tarkoitettu kiusaamaan niitä, joiden kautta ne välittävät ajatuksiaan.”

²⁰ Mutta edesmennyt englantilainen psyykillinen tutkija Sir Arthur Conan Doyle on vieläkin suorasukaisempi henkien valehtelemiseen taipuvaisuuden suhteen. Kirjansa The New Revelation sivulla 72 Sir Doyle sanoi seuraavaa itse hengistä:

”Me joudumme onnettomuudeksi tekemisiin jumalattomien tai pahojen henkien taholta ehdottoman kylmäverisen valehtelun kanssa. Jokainen, joka on tutkinut asiaa, on luullakseni tavannut esimerkkejä tahallisista petoksista, mitkä sekoittuvat silloin tällöin hyviin ja tosiin ilmoituksiin.”

²¹ Ilmaisten pelkonsa henkien todellisen persoonallisuuden suhteen eräs egyptiläinen spiritisti nimeltä Aly Abdel Galil Rady, joka on Kairon Ibrahim-yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan fysiikan professori, sanoo arabiankielestä käännetyn kirjansa The Invisible World sivuilla 277, 278–289 seuraavaa:

”Ilmestyvät henget voivat olla harminaiheuttajia, valehtelijoita ja kenties paholaisista, jotka saattavat taitavasti näytellä kuolleitten ihmisten henkiä ja puhua heidän äänellään, ilmestyä heidän kuvinaan ja aineistua heidän muodossaan. . . . Voin sentähden sanoa, että kaikki henkien ilmestyksissään tunnetuksi tekemät mielipiteet ovat kyseenalaisia. On totta, että jotkut niistä ovat oikeassa, mutta suurin osa on väärässä. . . . Meidän ei tule unohtaa, että tiede on täynnä petollisia ilmiöitä, sellaisia kuin kangastus, jonka luo janoinen juoksee luullen sen olevan vettä. Miksi emme sitten tutki meille puhuvia henkiä koskevaa totuutta. Minä otaksun niiden olevan paholaisia. Enkä minä eivätkä nuo spiritistit ole varmoja.”

22. Mikä perusvalhe ja mikä perustotuus meidän täytyy muistaa ymmärtääksemme oikein spiritismin väitteet?

²² Huomattavien spiritistien itsensä suusta tai kynästä tulee siis tuhoisa todistus. On hyödytöntä yrittää puolustaa spiritismiä sillä heikolla todistuksella, että on hyviä henkiä ja pahoja henkiä ja että spiritistien tarkoitus on päästä kosketuksiin hyvien henkien kanssa. Spiritismi perustuu suureen valheeseen: kuolemanjälkeiseen elämään ja ihmissielun kuolemattomuuteen. Tämän tähden täytyy kaikkien henkien, jotka ovat halukkaita ottamaan yhteyden spiritisteihin tämän valheen perusteella ja yrittämään saada tämän valheen näyttämään todelta, olla pahoja henkiä, paholaisia, jotka koettavat esittää tämän valheen Jumalasta ja hänen Sanastaan. Kristitty apostoli Paavali kirjoittaa: ”Havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi.” (Room. 3:4, Um) Tämä lausunto koskee jokaista ihmistä, joka on spiritisti ja pääsee kosketukseen noiden todistetusti valehtelevien henkien kanssa.

OLIKO KIRKASTUMINEN AINEISTUMISTA?

23–25. Miksi kirkastuminen ei merkinnyt Mooseksen ja Elian spiritististä aineistumista, ja mikä se oli todellisuudessa?

²³ Yrittäen vielä käyttää kaikki korttinsa pelissä spiritisti sanoo: ’Mutta eikö Jeesuksen kirkastuessa korkealla vuorella Mooses ja Elia palanneet kuolleista ja eikö Jeesus käyttänyt senvuoksi kolmea apostoliaan, Pietaria, Jaakobia ja Johannesta, meedioina heidän unisessa tilassaan, aikaansaadakseen noiden kuolleitten profeettojen aineistumisen?’ Me katsomme Luukkaan 9:28–36 olevaa todenperäistä kertomusta vastataksemme tähän: ”Hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen pois menostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: ’Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi’. Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi. Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen. Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä’. Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.”

²⁴ Tämä ei merkinnyt profeettojen Mooseksen ja Elian aineistumista ektoplasmaa muodostamalla. Ei Jeesuksesta eikä Pietarista eikä Jaakobista eikä Johanneksesta tunkeutunut ektoplasmaa. He olivat tajuissaan ja huomioivat, mitä tapahtui, koska heistä piti tulla tämän kirkastumisen todistajia, jotta Raamatun – ei henkisanomien – ennustukset tehtäisiin varmemmiksi. Niinkuin Pietari itse tunnustaa sanoen: ”Ei, me emme ilmoittaneet teille Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa kääntymällä seuraamaan taidokkaasti keksittyjä vääriä taruja, vaan koska olimme päässeet hänen suurenmoisuutensa silminnäkijöiksi. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tuosta suurenmoisesta kirkkaudesta kantautui hänelle tällaiset sanat: ’Tämä on minun Poikani, minun rakastamani, jolle olen antanut hyväksymykseni.’ Niin, nämä sanat me kuulimme kantautuneina taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Näin ollen on meillä yhä lujemmaksi tehty profeetallinen sana, ja te teette hyvin kiinnittäessänne huomionne siihen.” (1. Piet. 1:16–19, Um) Tämä ei voinut olla Mooseksen ja Elian spiritististä aineistumista, sillä he molemmat olivat kuolleita sieluja, eikä heidän kuolleista nousemisensa aika ole vieläkään tullut. – Hepr. 11:23–29, 32, 38–40.

²⁵ Tämä oli näky, sellainen kuin sekin näky, minkä apostoli Johannes sai noin kuusikymmentä vuotta sen jälkeen kun hän oli ollut kirkastumisen silminnäkijänä ja mikä oli niin todellinen, että Johannes puhui näyssä ilmestyneitten kanssa. (Ilm. 1:1, 2; 5:4, 5; 7:13, 14) Jeesus itse sanoi sitä profeetalliseksi näyksi, missä Mooses ja Elia kuvasivat niitä virkoja, mitkä Jeesuksella tulisi olemaan määrättyjen töitten suorittamiseksi. Apostoli Matteus todistaa, että tuo kirkastuminen oli näky, kun hän kirjoittaa: ”Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heitä sanoen: ’Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista’.” (Matt. 17:9) Spiritisteillä on näin ollen arvovaltainen este Jeesuksen kirkastumisen käyttämiselle opetuksensa tueksi.

26, 27. Miksi Jeesuksen ja hänen uskollisten opetuslastensa suorittama paholaisten karkoitus ei todista spiritismin väitteitä?

²⁶ Jeesus paransi heti vuorelta laskeuduttuaan paholaisen riivaaman, mielipuolen pojan. Me luemme tästä: ”Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se lähti pojasta, ja poika oli siitä hetkestä terve.” (Matt. 17:14–18) Tämä on lisätodistus siitä, että kirkastumisella ei ollut mitään tekemistä spiritismin kanssa, mitä paholaiset harjoittavat.

²⁷ Jeesus ei ollut henkimeedio. Hän ei myöntynyt milloinkaan paholaisten eli saastaisten henkien vaikutukseen. Hänen uskonnolliset vihollisensa syyttivät häntä, että hän oli saastaisen hengen, paholaisen, riivaama. (Joh. 7:20; 8:48, 49, 52; 10:20, 21) Mutta Jeesus itse ajoi paholaisia pois ihmisistä ja valtuutti opetuslapsensakin ajamaan paholaisia pois. (Matt. 10:1, 8; Luuk. 9:1; 10:17–20) Hänen vihollisensa sanoivat hänen ajaneen paholaisia pois ”paholaisten hallitsijan”, Beelsebubin, voimalla. Mutta Jeesus sanoi tämän merkitsevän sitä, että Saatana olisi jakautunut itseään vastaan, joten hänen valtakuntansa ei voisi kestää. Kun henkimeediot ja väärän uskonnon papit manaavat pois paholaisia, niin merkitseekö se, että Jumala käyttää heitä heittämään paholaisia pois? Ei, vaan Saatana käyttää heitä tekemään sen. Käyttäessään näitä Saatana ei ole jakautunut itseään vastaan, koska nämä henkimeediot ja väärät papit ovat hänen puolellaan ja tukevat hänen valtakuntaansa sillä ihmeellä, minkä he suorittavat, ja he antavat siten näennäistä tukea Saatanan uskonnollisille valheille. Vaikka he karkoittavat paholaisia Jeesuksenkin nimessä käyttäen sitä taikanimenä, niin se ei todista, etteivät tuollaiset meediot ja väärät papit olisi ”laittomuuden tekijöitä” Jumalaa vastaan. (Matt. 7:21–23; Apt. 19:11–16) Mutta Jeesus itse ei ollut Saatanan puolella. Hän oli Saatanan suurin vihollinen maan päällä, ja se, mitä hän opetti ja saarnasi, oli suoraan Saatanan valheitten ja valtakunnan vastaista. Jeesuksen suorittama paholaisten poisajaminen oli näin ollen todistus siitä, että hän teki sen Saatanan vihollisen avulla, ”Jumalan sormella”, ja se antoi tukea Jumalan totuudelle ja valtakunnalle. (Matt. 12:22–30) Hänen uskolliset opetuslapsensa karkoittivat samaten paholaisia Jumalan eikä Perkeleen voimalla. Voima tehdä näin ennen muinoin ensimmäisellä vuosisadalla oli pyhän hengen ihme-”lahja”. Mutta kun Kristuksen kaksitoista apostolia kuolivat, niin tuo lahja lakkasi hänen uskollisten seuraajiensa keskuudesta, eikä heillä ole sitä nykyään. – 1. Kor. 13:8–11.

28. Miksi monet Jeesuksen ilmoitetut teot kuvaillaan väärin ”spiritistiseksi ilmassa leijailuksi”?

²⁸ Jeesuksella ei ollut mitään yhteistä paholaisten kanssa, ja paholaiset itsekin myönsivät sen. Eräskin niistä huudahti: ”Mitä meillä on sinun kanssasi tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Tulitko sinä tuhoamaan meidät? Minä tiedän täsmälleen, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä.” Jeesus ”nuhteli sitä sanoen: ’Ole vaiti ja tule pois hänestä!’” Jeesus ei halunnut antaa paholaisten todistaa hänestä, kuten luemme: ”Hän karkoitti monta paholaista, mutta hän ei halunnut antaa paholaisten puhua, koska ne tunsivat hänet Kristukseksi.” (Mark. 1:23–25, 34, Um) Kun Jeesus käveli kerran Galilean merellä saavuttaakseen opetuslastensa myrskyn heittelemän veneen, niin se ei ollut spiritististä ilmassa leijailua. (Matt. 14:24–32) Kun Jeesus oli kastettu ja kun hän täyttyi sitten Jumalan pyhällä hengellä ja vietti neljäkymmentä päivää autiomaassa, niin Saatana Perkele yritti viekoitella Jeesuksen leijailemaan ilmassa juutalaisten hämmästyttämiseksi ja heidän voittamisekseen puolelleen Jerusalemin temppelin luona. Paholaisten hallitsija sanoi erään temppelin harjalla Jeesukselle: ”Jos sinä olet Jumalan poika, niin syöksy alas täältä, sillä on kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta varjella sinua’ ja: ’He kantavat sinua käsillään, jotta sinä et koskaan iskisi jalkaasi kiveen.’” Mutta Jeesus kieltäytyi lainaten raamatunpaikan: ”Sinä et saa panna Jehovaa, Jumalaasi, koetukselle.” (Luuk. 4:1, 9–12, Um) Hänen kohoamisensa öljymäeltä neljäkymmentä päivää ylösnousemuksensa jälkeen ei ollut spiritististä leijailua. Se oli hänen paluunsa taivaaseen ja hänen menonsa taivaallisen Isänsä luo mukanaan syntisen ihmiskunnan tähden antamansa ihmisuhrin arvo. – Apt. 1:9–12.

RAAMATTUA SYYTETÄÄN VÄÄRIN

29, 30. Miten meediot ja muut, jotka sekaantuivat minkälaiseen spiritismiin hyvänsä, tuomittiin Jehovan muinaiselle Israelille antamissa ohjeissa?

²⁹ Raamatun syytetään näin ollen väärin tukevan spiritistien väitteitä. Raamattu paljastaa ihmiskunnan suojelukseksi ja varmaksi opastukseksi spiritualismin siksi, mitä se todellisuudessa onkin: spiritismiksi eli paholaistenpalvonnaksi. Siksihän Jehova Jumalan israelilaisille antama laki kielsi olemasta missään tekemisissä henkimeedioitten kanssa, jotka olivat saattavinaan eläviä kosketuksiin kuolleitten kanssa. Se käski: ”Älkää kääntykö henkimeedioitten puoleen älkääkä kysykö neuvoa ammattimaisilta tapahtumien ennustajilta, niin että saastutte heistä. Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.” Ne israelilaiset, jotka turvautuivat minkälaatuiseen spiritismiin hyvänsä, piti surmata. ”Mitä tulee siihen sieluun, joka kääntyy henkimeedioitten ja tapahtumien ammattimaisten ennustajien puoleen päästäkseen petolliseen yhteyteen heidän kanssaan, niin minä käännän varmasti kasvoni sitä sielua vastaan ja hävitän hänet hänen kansansa keskuudesta.” Henkimeediot piti kivittää kuoliaiksi. ”Mitä tulee mieheen tai naiseen, jossa osoittautuisi olevan meedion henki tai ennustuksen henki, niin heidät tulee surmata ehdottomasti. Heidän pitää kivittää heidät kuoliaiksi. Heidän oma verensä on heidän päällään.” – 3. Moos. 19:31; 20:6, 27, Um.

³⁰ ”Sinusta ei pidä löytyä ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ketään, joka toimittaa ennustelua, ei noituuden harjoittajaa eikä ketään, joka tähyilee enteitä, eikä velhoa eikä sellaista, joka kietoo toisia loitsulla, eikä ketään, joka kysyy neuvoja henkimeediolta tai ammattimaiselta tapahtumain ennustajalta, eikä ketään, joka tiedustelee kuolleilta. Sillä jokainen näitä harjoittava on Jehovalle inhoittava, ja Jehova, sinun Jumalasi, ajaa heidät näiden inhoittavien asioitten tähden pois edestäsi. Sinun tulee osoittautua moitteettomaksi Jehovalle, Jumalallesi. Sillä ne kansat, jotka sinä karkoitat, kuuntelivat niitä, jotka harjoittavat noituutta, ja niitä, jotka ennustelevat, mutta mitä sinuun tulee, niin Jehova, sinun Jumalasi, ei ole antanut sinulle mitään tällaista.” Tällaiseen ryhtyminen oli näin ollen kääntävä heidät varmasti pois tulevasta Messiaasta, Suuremmasta Mooseksesta, joka on Jeesus Kristus. – 5. Moos. 18:10–19, Um.

31. Miksi Jehova kehoitti muinaisen Israelin kansaa jättämään huomioonottamatta ja hylkäämään eräät ennustukset?

³¹ Entä sitten, vaikka henkimeediot tai tulevaisuudenennustajat tai astrologit tai Ouija-lautojen tai psykografien käyttäjät ennustelevatkin ja vaikka nämä ennustelut toteutuvat? Tämä ei sittenkään todista spiritismiä eli spiritualismia luotettavaksi, oikeaksi uskonnoksi. Miksi ei? Koska se on vastoin Jehova Jumalan käskyjä ja kääntää ne, jotka luottavat tällaiseen spiritismiin, pois niistä Jumalan hyväksymistä keinoista, joilla hän antaa salattua tietoa ja tulevaisuuden ennustuksia. Se vaikuttaa myöskin Jehovan jumaluutta ja kuolleita koskevan valheen tukemiseksi ja johtaa siten harhaan. Jumalan laki käskee: ”Jos joku profeetta tai unennäkijä nousisi sinun keskuudestasi ja hän antaa sinulle merkin tai enteen, ja se merkki tai enne käy toteen, mistä hän puhui sinulle sanoen: ’Vaeltakaamme toisten jumalien jäljessä, joita sinä et ole tuntenut, ja palvelkaamme heitä’”, niin mitä sitten? ”Sinä et saa kuunnella sen profeetan sanoja etkä sen unen uneksijaa, koska Jehova, teidän Jumalanne, koettelee teitä tietääkseen, rakastatteko te Jehovaa, Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. . . . Ja se profeetta tai se unen uneksija tulee surmata, koska hän on puhunut kapinaa Jehovaa, teidän Jumalaanne, vastaan, joka on tuonut teidät pois Egyptin maasta ja lunastanut sinut orjatalosta, kääntääkseen sinut pois siltä tieltä, mitä Jehova, sinun Jumalasi, on käskenyt sinua vaeltamaan, ja sinun täytyy puhdistaa keskuudestasi pois se, mikä on pahaa.” (5. Moos. 13:1–5, Um) Ennustus, mikä täyttyy, mutta mitä käytetään sinun kääntämiseksesi pois Jehovasta, ainoasta elävästä tosi Jumalasta, on petollinen veruke, minkä tarkoituksena on saada sinut varomattomaksi ja harhaannuttaa sinut pois jumalalliselta elämän ja totuuden lähteeltä. Sen tarkoituksena on saattaa sinut ”valheen isän”, Saatana Perkeleen, ”paholaisten hallitsijan”, valtaan. – Joh. 8:44, Um.

32. Miksi ihmisen usko sekä jumalattomiin että vanhurskaisiin näkymättömiin henkiluomuksiin on järkevä ja raamatullinen?

³² Jehova Jumala tietää, keitä nämä paholaiset ovat. Hän tuntee niiden menetelmätavat sekä sen tuhon, minkä ne aiheuttavat uhreilleen. Hän varoittaa sentähden kirjoitetussa Sanassaan noista näkymättömistä jumalattomista hengistä kansaansa ja niitä, jotka haluavat pelastua. Paholaisten olemassaolon uskominen ei ole taikauskoa. Paholaisten olemassaoloon uskominen ja henkimaailmaan uskominen ei ole ainoastaan kristillistä, vaan myöskin tieteellistä, sillä näkymätön Luoja, Jumala, joka on henki, asuu siellä, eikä hän ole suinkaan ainoa tuossa suunnattomassa, mittaamattomassa henkimaailmassa. Jehova Jumala teki ensimmäisen luomuksensa mittaamattomat ajat ennen kuin hän loi meidän neljä ja puoli miljardia vuotta vanhan näkyvän kaikkeutemme. Se luomus oli henkiluomus, nimittäin hänen rakas ”ainoasyntyinen Poikansa”, ”kaiken luomakunnan esikoinen”, joka tuli aikanaan maan päälle ”ihmiseksi Kristukseksi Jeesukseksi”. (Joh. 3:16; Kol. 1:15, Um; 1. Tim. 2:5) Jehova teki sitten hänen kauttaan toisia älyllisiä luomuksia, jotka olivat myös henkiä, nimittäin kaikki loistavat, täydelliset, pyhät enkelit, ja nämä henget, ”Jumalan pojat”, ”huusivat ilosta”, kun meidän maamme luotiin ihmiskunnan iankaikkiseksi kodiksi. (Ps. 104:4; 103:20; Job 38:4–7, KJ) Henkimaailma oli siis olemassa ennen meidän aineellisen kaikkeutemme ilmaantumista. Ihmeellisesti laadittu näkyvä aineellinen luomakunta todistaa suuren Hengen, Luojan, Jehova Jumalan, voimasta ja älystä. Materialistisilla tiedemiehillä ei ole puolustusta sille, että he eivät usko häneen. ”Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta eteenpäin, koska ne ymmärretään siitä, mitä on tehty, nimittäin hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, niin että heitä ei voida puolustaa.” – Room. 1:20, Um.

33, 34. Miksi uskomme henkimaailmaan ja sen asukkaisiin tulee oikeudenmukaisesti pitää erossa spiritismin ”kuolemanjälkeisen elämän” selityksestä?

³³ Ihmiskunnan ei ole tarvinnut odottaa spiritismin nousua todistukseksi siitä, että henkimaailma on olemassa. Spiritismi on todellisuudessa yrittänyt uskotella ihmiskunnalle, että henkimaailmassa asustavat kuolleitten ihmisten henget eli niin sanotut ”kuolemattomat sielut” ja että ihmiskunnalla on kuolemanjälkeinen elämä. Tällainen usko on voinut tulla Idästä, mutta se ei ole tuonut mitään valistusta ihmiskunnalle. Se on päinvastoin pimittänyt ihmisten mielen totuuden suhteen. Länsikin on joutunut samanlaiseen pimeyteen, joten silläkään ei ole mitään valoa annettavana. Oppi ”kuolemanjälkeisestä elämästä” ei ole valoa, ja Shaw Desmond on valitettavasti erehtynyt, kun hän sanoo kirjassaan ”We Do Not Die”: ”Eurooppa ei odota enää henkisesti nääntyneenä Idästä valoa, sillä valo ei tule enää Idästä, vaan Lännestä. Itä on yhä, joskaan se ei tule olemaan aina, välinpitämätön sen valon suhteen, mitä se kerran antoi pimentyneelle maailmalle, sen Maailman valon suhteen, mitä voitaisiin sanoa sen lopullisessa erittelyssä ’Eloonjäämisen’ valoksi.” Spiritismi on ilmaantunut ”eloonjäämis”-oppeineen vasta Nooan päivänä v. 2370 eKr. tapahtuneen tulvan jälkeen.

³⁴ Ensimmäinen ihminen Aadam tiesi henkimaailman olemassaolon ja käsitti olevansa sen luoma, ja hän opetti siten vaimolleen Eevalle Eedenin puutarhassa. Sekä Aadam että Eeva tiesivät, että henkimaailma oli olemassa, koska Jehova Jumala puhui heidän kanssaan näkymättömistä tehden tahtonsa tunnetuksi heille. He kuulivat hänen äänensä, mutta eivät minkään henkimeedion välityksellä, ja hekin puhuivat hänen kanssaan. He tiesivät, että he eivät puhuneet kenenkään kuolleen eli ”manallemenneen” henkilön kanssa. Ennen Aadamia ja Eevaa ei ollut keitään kuolleita ihmisiä. He eivät puhelleet kuolleitten kanssa, vaan henkimaailmassa olevien elävien kanssa, kunnes heidät ajettiin pois Eedenin paratiisista. Nooa ja hänen seitsenhenkinen perheensä varjeltuivat hengissä maapallonlaajuisessa tulvassa, ja he tiesivät henkimaailman olevan olemassa. Nooa sai näkymättömästä henkimaailmasta ohjeet rakentaa arkin, missä voi varjeltua elossa, ja mennä siihen täsmälleen aikanaan. Jumala puhui henkimaailmasta heille tulvan jälkeen ja siunasi heidät ja antoi heille neuvoja. Sen sijaan että spiritismi olisi keksinyt tai selittänyt ja todistanut henkimaailman olemassaolon, se on vääristellyt sitä koskevat tosiasiat ja johtanut ihmiset harhaan ja paholaisten valtaan. – 1. Moos. 5:32–9:17.

KUKA TEKI PAHOLAISET?

35–37. a) Miten ja milloin valehtelevat henget eli paholaiset saivat alkunsa? b) Kuka oli ensimmäinen paholainen, ja miten hän menetteli uhmaten Kaikkivaltiasta Jumalaa?

³⁵ Nyt nousee kysymys eräitten lukijoitten mieleen. Mooses laulaa 5. Mooseksen kirjan 32:4:nnessä Jehova Jumalasta: ”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” Koska näin on, niin hän ei voi olla paholaisten luoja. Miten paholaiset ovat sitten saaneet alkunsa? Mooseksen laulun seuraava jae antaa meille avaimen sanoen: ”He ovat menetelleet tuhoisasti omalta puoleltaan, he eivät ole hänen lapsiaan, vika on heidän omansa. Kiero ja nurja sukupolvi.” (5. Moos. 32:5, Um) Toisin sanoen, nuo nykyiset paholaiset tulivat itse sellaisiksi, ja tämä virhe on niiden oma, eivätkä ne ole enää Jumalan lapsia. Raamattu sanoo niitä myöskin ”saastaisiksi hengiksi”. (Matt. 10:1; 12:43; Mark. 1:23, 26, 27; Luuk. 4:33, 36; Apt. 5:16; 8:7) Mutta Jehova Jumala loi ne puhtaiksi hengiksi, taivaallisiksi pojikseen, henkiperheensä jäseniksi. Heitä ei luotu kuolemattomiksi, vaan kuolevaisiksi, mutta he saivat kuitenkin tilaisuuden elää iankaikkisesti pysymällä jatkuvasti Jumalan puhtaina, pyhinä henkipoikina. Muutenhan ei nyt voitaisi hävittää kaikkeudesta niitä melko useita, joista tuli paholaisia.

³⁶ Ensimmäisestä, joka teki itsestään paholaisen, tuli ”paholaisten hallitsija”, sillä hän sai toisia enkeleitä eli henkiä tekemään itsestään hänen kaltaisiaan. (Matt. 12:24; Mark. 3:22, Um) Koska hän vastusti ensiksi Jumalaa, herjasi ja valehteli Jumalasta, käytti petosta ja nieli uhrejaan kuin lohikäärme, niin hänet polttomerkittiin neljällä erikoisnimellä, mitkä ovat Saatana, Perkele, alkuperäinen Käärme ja Lohikäärme. (Ilm. 12:9; 20:2, Um) Tämä kolmas nimi yhdistää hänet Eedenin puutarhassa olleeseen puhuvaan käärmeeseen. ”Käärme kavaluudellaan petti Eevan.” (2. Kor. 3:11) Saatana Perkele riivasi tuon käärmeen ja pani sen puhumaan ja viettelemään Eevan, sillä pelkkä käärme ei voinut itse puhua eikä näytellä viekoittelevaa menettelyä. Se oli näkymättömässä ohjauksessa. Se näkymätön, joka ohjasi käärmettä, teki itsestään Saatana Perkeleen omaksumalla Jumalaa vastustavan ja herjaavan menettelytavan, minkä hän pani käärmeenkin omaksumaan. Tämä näkymätön henki oli luotu täydelliseksi, pyhäksi Jumalan henkipojaksi. Kun hänet oli pantu yhteyteen Eedenin puutarhaparatiisin ja sen ihmisasukkaitten kanssa, niin hän näki tilaisuuden tehdä itsestään matkijajumalan ja ottaa ihmiskunnan valvontaansa. (Hes. 28:13–17) Kapinoiden omassa sydämessään omaa Luojaansa vastaan hän teki itselleen toimintasuunnitelman. Hän ei ruumiillistunut itse, vaan käytti Eedenissä olevaa käärmettä. Hän puhui sen kautta, mutta ei miehelle, Aadamille, vaan naiselle, Eevalle, kääntääkseen hänet kapinaan Jumalaa vastaan ja käyttääkseen häntä vaikuttamaan Aadamiin samalla tavalla.

³⁷ ”Niin se alkoi sanoa vaimolle: ’Onko tosiaan siten, että Jumala olisi sanonut, että te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?’ Tähän sanoi vaimo käärmeelle [ja siis Saatana Perkeleelle]: ’Puutarhan puitten hedelmää me saamme syödä. Mutta mitä tulee sen puun hedelmän syömiseen, mikä on puutarhan keskellä [hyvän ja pahan tiedon puu], niin Jumala on sanonut: ”Te ette saa syödä siitä, ei, te ette saa koskea siihen, ettette kuolisi.”’ Tähän sanoi käärme vaimolle: ’Te ette tosiaan kuole. Sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat varmasti, ja te tulette varmasti olemaan Jumalan kaltaisia tietäen hyvän ja pahan.’” – 1. Moos. 3:1–5, Um.

38, 39. Mikä oli seurauksena käärmeen Eevalle tämän Tekijästä, Jehovasta, antamasta valheellisesta ilmoituksesta?

³⁸ Saatana valehteli sanoessaan näin. Hän sanoi Jumalaa valehtelijaksi, pettäjäksi, ei-kaikkivaltiaaksi ja siis kykenemättömäksi panemaan täytäntöön rangaistusta lakinsa rikkomisesta. Saatana ei luvannut tässä Aadamille ja Eevalle kuolemattomuutta kuoleman jälkeen, vaan sanoi, että he eivät kuole lihassa kielletyn puun hedelmän syömisen johdosta. Se ei sinänsä tappaisi heitä, eikä Jumala tahtoisi eikä voisi toimeenpanna kuolemanrangaistusta. Heidän havaittaisiin sen sijaan olevan Jumalan kaltaisia, ei kuoleman jälkeen varjeltumalla hengissä kuolemassa, vaan ollessaan elossa lihassa. He olisivat Jumalan kaltaisia, eivät kuolemattomuudessa, vaan siinä, että he tietäisivät hyvän ja pahan oman lisääntyneen tietonsa avulla, minkä perusteella he voivat itse ratkaista, mikä on hyvää ja pahaa, seuraamatta Jumalan säädöstä eli ratkaisua. Eeva kuunteli siis Käärmettä eikä tosi Jumalaa ajattelematta, että hän kuolisi ja menisi henkimaailmaan ja tietäisi siellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin maallisessa Eedenin paratiisissa, vaan ajatellen saavansa elää jatkuvasti lihassa omaten lisääntyneen tiedon ja riippumattoman itsemääräämisoikeuden. Eeva söi. Hän käytti sitten vaikutusvaltaansa saadakseen miehensä Aadaminkin syömään. Heidän silmänsä avautuivat, mutta näkemään oman alastoman häpeänsä. He eivät tunteneet olevansa korkeamman tiedon omaavan Jumalan kaltaisia, vaan he pelkäsivät Jehova Jumalaa ja yrittivät kätkeytyä häneltä. Sen sijaan että he olisivat odottaneet elävänsä loputtomasti, iankaikkisesti lihassa maallisessa paratiisissa, he saivat Jumalan kuolemantuomion ilman hengissäsäilymistä, ja heidät ajettiin pois Eedenin paratiisista.

³⁹ Ei yksistään heitä tuomittu kuolemaan, vaan myöskin kapinoiva henki, Saatana Perkele, alkuperäinen Käärme, tuomittiin kuolemaan siten, että hänen päänsä murskataan Jumalan valitseman vaimon Siemenen jalan alle. Tämä osoitti, että pyhät enkelit, sellaiset kuin Saatana oli ollut kapinaansa saakka, eivät ole kuolemattomia, mahdottomia hävittää, vaan heidän iankaikkinen elämänsä riippuu heidän täydellisestä tottelevaisuudestaan Jumalaa kohtaan. Näin ollen ei ihmisen kanssakäyminen henkimaailman kanssa todista henkiluomusten eikä ihmissielujenkaan kuolemattomuutta. – 1. Moos. 3:15.

40. Ovatko ketkään paholaiset kuolemattomia ja miksi?

⁴⁰ Jumalaton henki Saatana Perkele eli edelleen Aadamin ja Eevan kuoltua. Hän on elänyt tähän asti Jumalan sallinnalla odottaen tämän suuren kiistakysymyksen ratkaisua: Kuka hallitsee maailman kaikkeutta? Jehova Jumala osoittaa, että Hän hoitelee kaikkeutta ja määrää sen lait sekä päättää ja säätää, mikä on hyvää ja pahaa. Jumala on sanonut vaimonsa Siemenen kristityille seuraajille: ”Jumala, joka antaa rauhan, murskaa . . . pian Saatanan teidän jalkojenne alle.” (Room. 16:20, Um) Jumala käyttää Jeesusta Kristusta, loistoisaa Poikaansa, Saatanan, alkuperäisen käärmeen, ja hänen siemenensä murskaamisessa, sillä Käärme pisti tämän uskollisen Pojan kantapäähän, kun hän tuli vereksi ja lihaksi Aabrahamin lasten tavalla. Tämän todistukseksi on kirjoitettu: ”Koska siis ’nuoret lapset’ ovat osallisia verestä ja lihasta, niin hänkin osallistui niihin samalla tavalla, jotta hän hävittäisi kuolemallaan sen, jolla on keinot aiheuttaa kuolema, se on Perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka olivat kuoleman pelosta orjuuden alaisia koko elämänsä ajan. Sillä hän ei auta todellisuudessa lainkaan enkeleitä, vaan hän auttaa Aabrahamin siementä.” (Hepr. 2:14–16, Um) Jumala paransi vaimonsa Siemenen pistetyn kantapään herättämällä hänet kuolemasta, ennallistamalla hänet henkimaailmaan, palkiten hänet katoamattomuuden ja kuolemattomuuden palkinnolla. (1. Tim. 6:15, 16) Mutta tuo jumalaton henki Saatana on yhä kuolevainen.

41. a) Mikä Raamatun lisätodistus ilmaisee ensiksi pääpaholaisen nimeltä? b) Miten Raamattu varoittaa ihmisiä, jotka antautuvat spiritistisiin menoihin?

⁴¹ Raamattu ei mainitse Saatana Perkelettä nimeltä ennen Nooan päivän tulvaa. Hänet mainitaan ensiksi Jobin elämäkerrassa, minkä profeetta Mooses näyttää kirjoittaneen vuosisatoja tulvan jälkeen. Henkimeedioita mainitaan kuolleilta kyselyn yhteydessä olleen vasta tulvan jälkeen, kun Jumalan Mooseksen kautta antama laki varoittaa näistä jumalattomien henkien asiamiehistä: ”Sinusta ei pidä löytyä . . . ketään, joka kysyy neuvoja henkimeediolta tai ammattimaiselta tapahtumain ennustajalta, eikä ketään, joka tiedustelee kuolleilta.” (5. Moos. 18:10, 11, Um; myös 3. Moos. 19:31; 20:6, 27) Nämä paholaisten palvonnan muodot alkoivat tulvan jälkeen Nimrodin, Nooan pojanpojan pojan, perustamassa Babylonin kaupungissa. (1. Moos. 10:8–10) Profeetta Jesaja sanoi Babylonille: ”Nämä kaksi kohtaavat sinua yhdessä hetkessä, yhtenä päivänä: lasten menetys ja leskeys; ne kohtaavat sinua täydessä määrässä sinun noituuksiesi paljouden, sinun taikuuksiesi suuren runsauden tähden [tai niistä huolimatta]. Pysy nyt lujana taikuuksinesi ja yltäkylläisine noituuksinesi, joissa olet vaivaa nähnyt [mistä asti?] nuoruudestasi asti, jos niin olisi, että sinä pystyisit kääntämään ne hyödyksi, jos niin olisi, että sinä voisit aiheuttaa kauhua. Sinä olet väsynyt neuvojesi paljoudesta. Nouskoot nyt taivaitten selittäjät, tähtien tähyilijät, jotka ennustavat uusienkuitten mukaan, mikä sinua on kohtaava, ja pelastakoot sinut.” (Jes. 47:9, 12, 13, Da, reunam.) Raamatun viimeinen kirja ennustaa, miksi nykyisen Babylonin täytyy vielä kukistua, niinkuin muinainen Babylonkin kukistui, sanoen: ”Koska sinun kauppiaasi olivat maan korkea-arvoisia miehiä, sillä sinun spiritisminharjoituksesi tähden ovat kaikki kansat harhaantuneet.” – Ilm. 18:23, Um.

42–44. Milloin ja miten toiset tottelemattomat henkipersoonat liittyivät ensimmäiseen eli pääpaholaiseen?

⁴² Milloin Saatanan, ”paholaisten hallitsijan”, alaiset toiset paholaiset saivat sitten alkunsa? Raamattu ei kerro keidenkään pyhien enkelten kapinoineen Saatanan mukana Eedenin puutarhassa tai kohta sen jälkeenkään. Mutta Raamatun kertomus osoittaa, milloin toiset henkiluomukset tulivat tottelemattomiksi Jumalalle ja siis paholaisiksi, Saatanan jäljittelijöiksi eli Käärmeen ”siemeneksi”. Milloin se tapahtui? Ainakin viimeisten sadankahdenkymmenen vuoden aikana ennen Nooan päivän tulvaa. Mooseksen henkeytetty kertomus sanoo: ”Nyt tapahtui, että kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, niin Jumalan pojat huomasivat ihmisten tyttäret kauniiksi, ja he ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he valitsivat. Jehova sanoi sen jälkeen: ’Minun henkeni ei toimi ihmisen hyväksi määrättömästi, koska hän on myös lihaa. Nouskoot siis hänen päivänsä sataankahteenkymmeneen vuoteen.’ Niinä päivinä oli maan päällä nefiilejä ja myöskin sen jälkeen, kun Jumalan pojat olivat jatkuvasti suhteissa ihmisten tyttäriin, ja nämä synnyttivät heille poikia; he olivat niitä mahtavia, jotka olivat siitä maailmasta, kuuluisia miehiä. Näin ollen Jehova näki, että ihmisen pahuus oli tullut suureksi maan päällä ja hänen sydämensä ajatusten joka ainoa taipumus oli koko ajan paha.” – 1. Moos. 6:1–5, Um.

⁴³ Nuo ”Jumalan pojat”, jotka naivat ”ihmisten tyttäriä”, olivat Jumalan henkipoikia, sellaisia, jotka olivat laulaneet yhdessä ja huutaneet ilosta, kun Jumala laski perustukset maan luomiselle. (Job 38:4–7) ”Sillä ketä taivaissa voidaan verrata Jehovaan? Kuka Jumalan poikien joukossa on Jehovan kaltainen? (Ps. 89:6, As, alaviite 2)b Moffatt kääntääkin 1. Mooseksen kirjan 6:2, 4:nnen näin: ”Enkelit huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he naivat kenen tahansa heistä, jonka he valitsivat. (Näinä päivinä nousi maan päälle nefiliim-jättiläisiä samoin kuin jälkeenpäinkin, milloin enkelit olivat yhteydessä ihmisten tyttärien kanssa ja heille syntyi lapsia; nämä olivat niitä sankareita, jotka olivat kuuluisia muinaisina päivinä.)” Kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen aleksandrialainen käsikirjoitus sanoo myös tässä ”Jumalan enkelit” eikä ”Jumalan pojat”.

⁴⁴ Tällä selityksellä, keitä nämä ”Jumalan pojat” olivat, ei ole mitään tekemistä väärennetyn Eenokin Kirjan slavonialaisen käännöksen kanssa.

45, 46. Miten nuo tottelemattomat henkipersoonat menettelivät maan asukkaitten keskuudessa, ja mikä oli tulos?

⁴⁵ Naidakseen ihmisten tyttäriä ja ollakseen sukupuolisuhteissa heidän kanssaan noiden ”Jumalan poikien” oli ruumiillistuttava ihmisiksi, miehiksi. Elääkseen vaimojensa kanssa ja nauttiakseen heidän seurastaan yöt ja päivät ja kasvattaakseen jälkeläisiään noiden ”Jumalan poikien” oli oltava ruumiillistuneina lihassa niin kauan kuin he osallistuivat tuohon avioelämään. Todistukset osoittavat, että he pysyivät tällaisessa ruumiillistuneessa tilassa keskeytyksettä vedenpaisumukseen asti. He laiminlöivät koko tuon ajan Jumalan heille antamat velvollisuutensa henkimaailmassa nauttiakseen lihan himojen tyydyttämisestä. Tämä ei ollut tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan ainoastaan tässä suhteessa, vaan myöskin siinä, että sekoitettiin henkistä eli enkelille kuuluvaa inhimilliseen jälkeläisten saamiseksi. Luoja Jehova Jumala oli päättänyt, että ihmissuvun on oltava puhtaasti inhimillinen eikä enkelten ja naisten sopimattoman yhdistämisen aikaansaama sekasikiörotu. Hän teki siitä syystä Aadamin vaimon Eevan Aadamin kupeesta otetusta kylkiluusta. Jumala määräsi kaikista maallisista luomuksista, että kunkin lajin piti pysyä oman sukunsa rajoissa. (5. Moos. 22:9–11; 1. Moos. 1:11, 12, 21, 24, 25) Nuo Jumalan tottelemattomat pojat aikaansaivat siten luonnotonta sekaannusta ja toimivat ihmiskuntaa koskevan Jumalan lain vastaisesti. Jeesus Kristus antaa meidän ymmärtää, että henkimaailmassa ”ei naida eikä mennä miehelle” eikä siis synnytetä enkelilapsia. – Matt. 22:30.

⁴⁶ Luonnollisena seurauksena oli, että tuollaisten luonnottomien avioliittojen tuloksena oli eriskummaisia sekasikiöitä, joita sanottiin ”nefiileiksi”. Israelilaiset vertasivat niitä Kanaanin jättiläisiin sanoen tosiaan Kanaanin jättiläisiä ”nefiileiksi”. (4. Moos. 13:33, Um) Koska ne olivat tottelemattomuuden lapsia, niin ne olivat jumalattomia. Koska ne olivat sekasikiöitä, joilla ei ollut suvunjatkamisvoimaa, niin ne eivät tehneet nimeä itselleen kasvattamalla perhettä, vaan väkivaltaisilla töillä antaen esimerkin yleensä ihmisille täyttää maa väkivallalla ja olla sydämensä ajatuksilta taipuvaisia vain koko ajan pahaan. Niitä sanottiin ”mahtaviksi” eli gibboreiksi, ja ne olivat maailmallisia, ”siitä maailmasta”. – 1. Moos. 6:4, Um.

(Jatkuu seuraavassa numerossamme)

[Alaviitteet]