Luomakunta kertoo Jumalan kunniasta
”Kysyn kuitenkin: Eivät suinkaan he jääneet kuulemattomiksi? Todellisuudessahan ’heidän äänensä kulkeutui kaikkeen maahan ja heidän sanansa asutun maan ääriin’.” – Room. 10:18.
ILMAN puhetta tai sanoja tai ääntä Jehova Jumalan luomistyöt julistavat hänen kunniaansa. Psalmi 19:2–5 todistaa tämän: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin.” Tähtitaivaat todella heijastavat Jumalan kunniaa.
Mutta myös hänen luomuksensa maan päällä julistavat hänen viisauttaan ja voimaansa: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” (Ps. 104:24, 25) Keksintöjä tekevät ihmiset panevat merkille tämän Jumalan viisauden ja jäljittelevät kalaa joka tuottaa sähköä, ampiaista joka valmistaa paperia, siimajalkaista joka tuottaa sideainetta, lokkia joka poistaa suolaa merivedestä, mehiläistä joka ilmastoi kotinsa, kalmaria joka käyttää reaktiovoimaa ja lepakkoa joka käyttää kaikuluotainta – ja niin edelleen luetteloa voitaisiin jatkaa.
Apostoli Paavali mainitsi luomakunnan saarnaavan Jumalan kunniaa: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa.” (Room. 1:20) Ateisti ei ole puolustettavissa. Ketkään, jotka kieltäytyvät tunnustamasta kaikkiviisaan, kaikkivoivan Luojan olemassaoloa, eivät ole puolustettavissa. Todisteita on kaikkialla ympärillämme päivin ja öin. Tämä saarnaaminen jatkuu ilman puhetta tai sanoja tai ääntä. Mutta Paavali mainitsi myös saarnaamisen, jossa käytetään puhetta ja sanoja ja ääntä. Hän valaisi sen laajaa ulottuvuutta maan päällä sillä, miten tähtitaivaat saarnaavat kautta kaikkeuden.
Paavali lainaa Jooelin 2:32:sta, kun hän sanoo, että ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu”, ja sitten jatkaa: ”Mutta kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, johon he eivät ole uskoneet? Entä kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet? Entä kuinka he tulevat kuulemaan, ellei joku saarnaa? Entä kuinka he tulevat saarnaamaan, ellei heitä ole lähetetty?” (Room. 10:13–15) Korostettuaan sitä, että on tarpeellista lähettää ihmisiä saarnaamaan, jotta ihmiset voisivat huutaa avukseen Jehovan nimeä ja pelastua, Paavali sanoo: ”Kysyn kuitenkin: eivät suinkaan he jääneet kuulemattomiksi? Todellisuudessahan ’heidän äänensä kulkeutui kaikkeen maahan ja heidän sanansa asutun maan ääriin’.” Paavali lainaa tässä viidettä jaetta Psalmista 19, joka osoittaa ylhäällä taivaissa olevan Jehovan näkyvän luomakunnan todistuksen ulottuvan yli koko maapallon. – Room. 10:18.
Ilman ihmissaarnaajiakaan Jehova Jumalan voima ja majesteettisuus ei ole jäänyt ihmiskunnalta kuulematta. Hänen näkyvät työnsä todistavat siitä. Psalminkirjoittaja ja apostoli Paavali kiinnittävät huomiomme tähän tosiasiaan. Roomalaiskirjeen 10. luvussa Paavali näyttää sanovan, että Kristusta koskeva ”hyvä uutinen” on saavuttanut niiden monien korvat, joille sitä saarnattiin, aivan samoin kuin näkyvän luomakunnan saarna kattaa koko maan. ”Eivät suinkaan he jääneet kuulemattomiksi?” ”Ei suinkaan Israel jäänyt tietämättömäksi?” Mooses sanoi että pakanat yllyttäisivät Israelin mustasukkaiseen kiivauteen liittymällä Jehovan palvontaan, ja Jesaja ennusti, että pakanat tulisivat Hänen luokseen, mutta itsepäinen Israel hylkäisi Hänen kutsunsa. (Room. 10:18–21; 5. Moos. 32:21; Jes. 65:1, 2) Kristuksen evankeliumista saarnaajia oli Paavalin päivinä lähetetty luonnollisen Israelin luo, ei ainoastaan Palestiinassa olevien juutalaisten luo, vaan myös niiden luo, jotka olivat hajaantuneet. Niin kuin näkyvät taivaat saarnaavat kaikille maan päällä oleville, niin myös ihmissaarnaajat julistivat evankeliumia ensin juutalaisille ja sitten pakanoille.
Tähtitaivaat muun näkyvän luomakunnan ohella heijastavat Jehovan viisautta jossain määrin, mutta tällä tavoin heijastuva viisaus ei yksistään anna elämää. Hänen työnsä julistavat hänen suurta voimaansa ja majesteettiuttaan, hänen kekseliäisyyttään ja nerokkuuttaan suunnittelijana. Mutta vaikka meidän olisi mahdollista päästä selville hänen luomistekojensa kaikista hämmästyttävistä monimutkaisuuksista, niin me emme saisi siitä sitä viisautta ja voimaa, jota tarvitsemme ikuisen elämän saamiseksi. Siihen tarvitaan erilaista viisautta ja erilaista voimaa. Siihen tarvitaan ”Kristusta, Jumalan voimaa ja Jumalan viisautta”. Puhumattomat, sanattomat, äänettömät taivaat saarnaavat yleensä Jumalan kunniaa, ”mutta me saarnaamme paaluun pantua Kristusta”. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” Sitä, miten juutalaiset ja kreikkalaiset Paavalin päivinä suhtautuivat tähän ”paaluun pannusta Kristuksesta” saarnaamiseen, tarkastellaan kahdessa seuraavassa kirjoituksessa. – 1. Kor. 1:22–24; Apt. 4:12.
[Huomioteksti s. 16]
”Mutta me saarnaamme paaluun pantua Kristusta”