’Älkäämme enää eläkö itsellemme’

”Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, . . . hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut.” – 2. Kor. 5:14, 15.

 1. Miten vapautta ja orjuutta koskeviin ajatuksiin yleensä suhtaudutaan?

KUINKA kallisarvoinen vapaus onkaan! Ihmiset ylistävät nykyään joka puolella vapautta ja tasa-arvoisuutta. Vapauden ja riippumattomuuden aate on niin yleinen, että monet kapinoivat sellaista ajatustakin vastaan, että heidän olisi oltava jonkun toisen määrättävänä tai, itse asiassa, että heidän olisi elettävä jotakuta toista varten. Olet ehkä kuullut sellaisten sanovan: ’Minä haluan elää sillä tavalla kuin minä tahdon.’ He eivät halua olla kenenkään orjia. Useimpien mieleen pelkkä ”orja”-sana tuo näkymiä menneiltä vuosisadoilta, jolloin toivoa vailla olevat miehet kiskoivat kaleerin airoja, työskentelivät kaivoksessa tai täyttivät jonkun julman isännän tahtoa.

 2. Vaikuttiko orjuus ainoastaan menneitten sukupolvien ihmisiin?

² Huonot vaikutukset orjuudesta – siitä, että ihmiset eivät olleet muuta kuin jonkun toisen omaisuutta – ulottuvat aina meidän aikaamme asti. Yhdistyneitten Kansakuntien vuoden 1972 raportti sanoi, että ’useitten maitten nykyisen yhteiskunnallisen erimielisyyden alkujuuret voidaan juontaa suoraan orjuuden eri muodoista. Äskettäisiin eri maissa toimeenpantuihin laajamittaisiin verilöylyihin ovat syyllistyneet aikaisemmin orjuutetut kansat niitä vastaan, jotka olivat ennen olleet niiden valtiaita.’

 3. Miksi voidaan sanoa, että orjuus on nykyään laajemmalle levinnyttä kuin yleensä ajatellaankaan?

³ ’Tuo ei koske minua; minä en ole orja’, saatat sinä ajatella. Kuitenkin todisti eräs kuuluisa kirjoittaja, joka tarkasteli omin silmin Rooman valtakunnan orjuutta, että joka ainoa ihminen tuossa koko valtakunnassa oli eräässä merkityksessä orja. Saman perustelun mukaan kuuluu nykyäänkin koko ihmiskunta orjaväestöön. Tämä kuuluisa kirjoittaja, apostoli Paavali, ei pitänyt itseään poikkeuksena, vaan kirjoittaessaan Rooman kristityille sanoi: ”Minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. . . . jäsenissäni minä näen . . . lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” – Room. 7:14, 23.

OLEMMEKO TODELLA VAPAITA, RIIPPUMATTOMIA?

4, 5. Mitä todisteita on siitä, että me kaikki olemme orjuudessa?

⁴ Apostoli Paavali ei tarkoittanut sitä, että hänen omat vanhempansa olisivat vapaaehtoisesti myyneet hänet synnin vankeuteen; eivätkä meidänkään vanhempamme myyneet meitä. Mutta Paavali ymmärsi, että meidän yhteinen esi-isämme Aadam valitsemalla harkitusti synnin teon myi itsensä ja kaikki tulevat jälkeläisensä – koko ihmiskunnan – epätäydellisyyden, synnin ja kuoleman orjuuteen. (Room. 5:12) Tämä ulottuu kiistattomasti meidän aikaamme asti ja käsittää meidät kaikki, sillä me näemme ympärillämme ja omassa henkilökohtaisessa elämässämme todistuksen tästä orjuudesta – todistuksen vahingollisten hairahdusten, synnin ja sairauden muodossa.

⁵ Kuitenkin on nykyään niitä, jotka väittävät rohkeasti omaavansa vapauden. Jotkut julistavat sukupuolielämänsä vapautta. Mutta osoittaako heidän elämäntapansa heidän olevan todellisuudessa vapaita? He saattavat tosin elää itselleen tyydyttäen omia himojaan. Mutta se vain vahvistaa sen tosiasian, että he ovat epätäydellisyyden ja synnin orjia. Entä mies, jonka ahneus ajaa hänet hankkimaan rahaa, omaisuutta tai mainetta? Hänkin vanhenee ja heikkenee, sortuu johonkin sairauteen ja lopuksi kuolee. Tämä pitää paikkansa ”kansalaisoikeuksien” sekä naisten ja vähemmistön ”oikeuksien” puolesta taistelevien liikkeitten johtajistakin. Kaikilla on sama loppu – kuolema – mikä todistaa heidän todellakin olevan kuningas Synnin ja Kuoleman orjia. – Room. 5:21.

 6. Mitä kysymyksiä tämän orjuuden pitäisi saada meidät tekemään?

⁶ Merkitseekö tämä sitä, että ihmisen tila on toivoton? Eikö ole mitään mahdollisuutta vapautua synnistä ja kuolemasta? Ja jos on olemassa jokin vapautumista varten tehty varaus, niin voitko sinä silti elää aivan niin kuin haluat, vai vaaditaanko sinulta jotakin hyötyäksesi tästä varauksesta?

 7. Mihin toimenpiteisiin on ryhdytty tästä orjuudesta vapautumiseksi?

⁷ Eräs Raamatun perusopetuksista on, että Jumala ryhtyi armossaan toimenpiteisiin ihmisen vapauttamiseksi synnin ja kuoleman orjuudesta. Se tapahtui hänen ainosyntyisen Poikansa välityksellä, joka tuli täydelliseksi ihmiseksi Jeesukseksi. Sopusoinnussa Jumalan Jeesusta koskevan tarkoituksen kanssa Jeesus antoi elämänsä uhriksi, ”vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. (1. Tim. 2:5, 6, Um) Vaikka lunnaat eli lunastushinta maksettiinkin ”kaikkien puolesta”, niin kaikki eivät saa täysin siitä koituvaa hyötyä. Miksi eivät?

 8. Miksi kaikki ihmiset eivät saa lunnaitten tarjoamaa hyötyä?

⁸ Vain ne, jotka ovat hyväksytyssä asemassa Luojan edessä, saavat täyden hyödyn lunastusvarauksesta – pysyvän vapautuksen synnistä, sairaudesta, vanhuudesta ja kuolemasta. Vaikka kaikki on kutsuttu saamaan tämä hyväksytty asema, niin kaikki eivät halua ottaa sitä vastaan siihen liittyvän vastuun takia. Monet eivät halua toimia sen tosiasian mukaisesti, että lunnaat eli lunastushinta on maksettu heidän puolestaan. He eivät tahdo tunnustaa, että heidät on ostettu ja että Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat heidän oikeudenmukaiset Omistajansa eli Isäntänsä, jotka ansaitsevat täydellisen kuuliaisuuden. Kaikki, jotka pysyvät itsepintaisesti tottelemattomuudessa tai jotka myöhemmin kieltäytyvät tunnustamasta Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta Omistajikseen, menettävät lunastusvarauksen hyödyn. – Matt. 10:33; Joh. 3:36; Hepr. 10:26, 27; 2. Piet. 2:1–3.

 9. Mikä valinta on asetettu koko ihmiskunnan eteen?

⁹ Kaikkien ihmisten edessä on sen tähden kysymys: ketä minä haluan palvella vapaaehtoisesti – syntiä kuolema silmämääränä vai Jumalaa ja Kristusta elämä silmämääränä? (Room. 6:16) ’Eipä siinä ole paljon valitsemista’, voi joku sanoa. ’Tahtoisin mieluummin kuolla kuin olla ikuisesti orja.’ Mutta onko se tervettä järkeilyä, kun kysymykseen tulee Jumalan ja Kristuksen palveleminen? Eikö Jeesus sanonut, että ”totuus on tekevä teidät vapaiksi”? (Joh. 8:32) Eikö meidän näin ollen pitäisi odottaa Jumalan ja Kristuksen palvelemisen tarjoavan sellaisen vapauden, jota jokainen vilpitönsydäminen ihminen haluaisi? Katsokaamme:

EROA ISÄNNISSÄ

10. Millaiset ”isännät” kristityillä on taivaassa?

¹⁰ Ihmisillä on hyvä syy haluta olla Jumalan ja Kristuksen orjia. He ovat erilaisia kuin ne menneitten vuosisatojen julmat isännät, jotka kohtelivat orjiaan raa’asti ja riistivät heitä ja vähät välittivät heidän hyvinvoinnistaan ja onnestaan. Se, mitä Jehova Jumala ja hänen Poikansa ovat tehneet ihmiskunnan hyväksi, todistaa heidän syvästä kiinnostuksestaan ja rajattomasta rakkaudestaan.

11, 12. Millä tavoilla olemme velassa Jumalalle?

¹¹ Me olemme velkaa elämämme juuri Jehova Jumalalle. ’Hän loi kaiken, ja hänen tahdostaan ne ovat olemassa ja ovat luodut.’ (Ilm. 4:11) Hän olisi voinut toimeenpanna kuolemantuomion tottelemattomalle Aadamille ja Eevalle ennen kuin heille olisi ehtinyt syntyä lapsia. Kukaan meistä ei olisi silloin syntynyt. Mutta armollisesta huomaavaisuudesta heidän syntymättömiä jälkeläisiään kohtaan Jehova Jumala salli ensimmäisen ihmisparin elää jatkuvasti ja tuottaa jälkeläisiä. Useimpien heidän jälkeläistensä arvostamattomasta asenteesta huolimatta hän ei pidättänyt ihmiskunnalta jalomielisiä varauksiaan elämän ylläpitämiseksi. (Matt. 5:45) ”Pakanatkaan” eivät voineet olla eri mieltä apostoli Paavalin lausunnon kanssa, että Jumala ”on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla”. – Apt. 14:17; Ps. 104:13–15, 24.

¹² Mutta Jumalan rakkauden ja ansaitsemattoman hyvyyden ilmaus ei pysähtynyt tähän. Jotta syntiset, ansiottomat ihmiset voisivat valita tulemisen hyväksyttyyn suhteeseen hänen kanssaan ja vapautumisen synnin ja kuoleman orjuudesta, niin Jumala ”ei säästänyt” rakkainta Poikaansakaan kokemasta häpeällistä kuolemaa. (Room. 8:32) Suurimmalle osalle ihmiskuntaa tilaisuus elää vapaana kuolemasta, minkä tämä tarjoaa, tulee, kun heidät on herätetty kuolleista. (Apt. 24:15) Ajattelehan, että Jehova Jumala teki tämän ihmisten hyväksi, jotka eivät edes tunnustaneet hänen valtaansa elämässään. Apostoli Paavali kirjoittikin Roomassa oleville kristityille: ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” – Room. 5:8.

13. Miksi olemme velassa Jeesukselle Kristukselle?

¹³ Syntisen ihmiskunnan lunastaminen ”kalliilla verellä” oli huomattava todistus myös Jeesuksen omasta syvästä rakkaudesta. (1. Piet. 1:19, 20) Jeesus itse esitti sen näin: ”Minä annan henkeni lammasten edestä. . . . Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni.” (Joh. 10:15–18) ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 15:13) Jeesus teki todellisuudessa vielä enemmänkin. Hän ei kuollut ainoastaan ystäviensä vaan yleensä koko ihmismaailman edestä, joka ei tunnustanut lainkaan olevansa vastuussa hänen Isälleen. (1. Joh. 2:2) Kuka ihminen olisi ollut halukas tekemään tämän ihmisten hyväksi, jotka eivät kunnioittaisi lainkaan hänen isäänsä? Me olemme totisesti velassa Jeesukselle Kristukselle siksi, että hän osti meidät elämänsä hinnalla ja avasi meille tilaisuuden vapautuksen saamiseen synnistä ja kuolemasta.

14. Miten meidän pitäisi suhtautua tähän velallisuuteen?

¹⁴ Kannustaako tämä Jumalan ja Kristuksen suuri rakkaus sydäntäsi haluamaan olla heidän palveluksessaan? Ajatteletko sinä samalla tavalla kuin eräät muinaisaikain miehet, jotka, vaikka heille tarjottiin vapaus, vapaaehtoisesti halusivat pysyä huomaavaisten ja jalomielisten heprealaisisäntiensä orjuudessa? (2. Moos. 21:2–6) Tällä tavalla ilmaisevat sydämellistä vastakaikua ne, jotka arvostavat sitä, mitä Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet heidän hyväkseen. Paavali kirjoitti: ”Rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä.” (2. Kor. 5:14, Um) Pane merkille, ettei hän sanonut Jumalan pakottavan tai Kristuksen pakottavan ihmisiä ryhtymään heidän uskolliseen palvelukseensa. Pikemminkin pakottava voima on ”Kristuksen rakkaus”. Ja koska Jehova Jumalalla on sama rakkaus meitä kohtaan kuin hänen Pojallaankin, niin Jumalan rakkaudella on samanlainen pakottava voima.

15. Minkä laatuinen on kristityn suhde Jehovaan ja Jeesukseen Kristukseen?

¹⁵ Suhde, johon voit päästä Jumalan ja Kristuksen kanssa, jollet ole jo siinä, ei ole muodollinen eikä persoonaton vaan lämmin ja läheinen. Viimeisenä iltanaan ihmisenä opetuslastensa kanssa Jeesus vakuutti lämpimästi heille: ”En minä enää sano teitä palvelijoiksi [orjiksi, Um], sillä palvelija [orja, Um] ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” (Joh. 15:15) Jeesus ei sanonut näin lausuessaan, ettei heidän todellinen asemansa ollut enää orjien asema, sillä he olivat yhä velkaa elämästään Jumalalle, ja Kristus oli kohta maksava ”lunastushinnan” heistä. Hän tarkoitti sitä, ettei hän kohdellut heitä pelkästään orjina, sellaisina, jotka vain saavat määräyksiä, mutta eivät mitään luottamuksellista tietoa. Ei, heitä kohdeltaisiin ”ystävinä”, luotettuina ja arvostettuina uskottuina.

16. Miksi ei Jumalan ja Kristuksen palvelus ole rasittavaa?

¹⁶ Näemme siis, ettei Jumalan ja Kristuksen orjuudessa ole mitään rasittavaa. Heidän käskynsä perustuvat rakkauteen ja ovat omiaan suojelemaan tottelevia vahingolta ja varmistamaan heidän kestävän onnellisuutensa ja hyvinvointinsa. (1. Joh. 5:3) Mikään raskas ies ei odota niitä, jotka rakkauden vaikutuksesta valitsevat itsensä kieltämisen ollakseen Jumalan ja Kristuksen orjia. ”Tulkaa minun tyköni”, sanoi Jeesus Kristus, ”kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen [lempeämielinen, Um] ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:28–30) Kuka oikeaan taipuvainen mies tai nainen sellaisten rakkaudellisten isäntien alaisuudessa voisi mahdollisesti mitenkään haluta noudattaa jääräpäisen riippumatonta menettelyä?

KENEN TAHDON ORJA TEKEE ENSIKSI?

17. Millainen vaikutus Jumalan ja Kristuksen rakkaudella pitäisi olla siihen, millä tavalla me vietämme elämäämme?

¹⁷ Jos Jumalan ja Kristuksen rakkaus pakottaa sinut palvelemaan heitä, niin se kuvastuu siitä tavasta, millä vietät elämääsi. Sinä et halua elää itsellesi. Apostoli Paavali kirjoitti: ”[Kristus] on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut.” (2. Kor. 5:15) Mitä tähän oikein sisältyy?

18–20. a) Mikä on ensi sijalla, kuten Jeesus esitti vertauksella, jollei joku elä enää itselleen? b) Tarkoittiko Jeesus sitä, että me olemme hyödyttömiä?

¹⁸ Harkitkaamme hiukan kirjaimellisen orjan ja isännän välistä suhdetta. Heittääkö uskollinen, luotettu orja isäntänsä palvelemisen sikseen tai pitääkö hän sitä palvelusta vähäpätöisenä? Kiinnittäisikö hän ensimmäiseksi huomionsa omiin mukavuuksiinsa tai henkilökohtaisiin harrastuksiinsa elämässä? Ei missään tapauksessa! Miten on sitten Jumalan ja Kristuksen orjien laita?

¹⁹ Eräs Jeesuksen Kristuksen käyttämä vertaus antaa voimakkaan vastauksen tähän kysymykseen. Hän käytti valaisuna sitä seikkaa, että orjat, jotka olivat työskennelleet pellolla, saattaisivat palvella myös ilta-aterialla isäntäänsä. Isännällä katsottiin olevan tähän oikeus. Jeesus sanoi: ”Eikö hän [isäntä] pikemminkin sano hänelle [orjalle]: ’Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä’? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty?” Sitten Jeesus neuvoi opetuslapsiaan sanomaan täytettyään tehtävänsä: ”Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.” – Luuk. 17:7–10.

²⁰ Jeesus ei suositellut tässä sitä, että kristityt moittisivat itseään alituisesti, väheksyisivät itseään, pitäisivät itseään hyödyttöminä. Ei, vaan hän neuvoi heitä pitämään selvänä mielessään suhteensa Jumalaan ja hänen Poikaansa. Heidän henkilökohtainen tahtonsa ja mukavuutensa ei ole heillä kristittyinä ensi sijalla, sillä Kristus kuoli, jotta he ”eivät enää eläisi itselleen”.

21. Miksi on toisinaan hyvin vaikeaa olla elämättä itsellemme?

²¹ Jumalalle ja Kristukselle suoritettava palvelus ei luonnollisestikaan ole aina helppoa, mutta sellainen palvelus ei ole koskaan pulmien syynä. Se on itsessään ilon ja virvoituksen lähde. Mutta uskoa vailla olevat ihmiset ja pahat henkivoimat ovat ne, jotka tekevät asiat vaikeiksi kristityille. (Ef. 6:11, 12; 2. Tess. 3:1–3) Tämä on ollut Jehovan kristittyjen todistajien kokemus viime aikoina varsinkin diktatuurihallituksen alaisissa maissa. Heitä on usein vainottu siksi, että he ovat totelleet Jeesuksen käskyä saarnata ja opettaa Jumalan sanaa. (Matt. 28:19, 20) Vaino on toisina aikoina kohdannut heitä, koska he uskollisuudesta Jumalalle kieltäytyvät sekaantumasta kansojen poliittisiin ja sotilaallisiin asioihin. (Joh. 6:15; 17:16) ’Vähimmän vastuksen linja’ olisi perään antaminen, ’hyvän, moraalisen elämän’ viettäminen ja totalitaaristen hallitusten vaatimuksiin mukautuminen. Mutta nämä kristityt eivät eläkään itselleen. Arvostaen sitä rajatonta rakkautta, mitä heille on osoitettu, he ovat halukkaita kärsimään, niin, kuolemaankin uskollisessa palveluksessa.

22, 23. a) Mitä nuoret todistajat Tšekkoslovakiassa kestivät? b) Miten he kykenivät pysymään uskollisina?

²² Eräs tšekkoslovakialainen reportteri kuvaili kirjassa Even Under the Sky There Is Hell (Taivaankin alla on helvetti, 1971, s. 117) Jehovan todistajien julmaa kohtelua eräässä kommunistien työleirissä vuoden 1951 aikana: ”Muistan aina ihaillen jehovalaisia [Jehovan todistajia] ja annan heille tunnustuksen. Useimmat olivat nuoria poikia, jotka kieltäytyivät asevelvollisuudesta ja jotka tuomittiin sen vuoksi. Täälläkin he pitivät kiinni uskostaan . . . ja he kieltäytyivät työskentelemästä uraanikaivoksilla. Leirien komentajat käyttivät kaikkea, mitä heidän vallassaan oli, pakottaakseen heidät tekemään työtä, mutta kaikki heidän yrityksensä olivat turhia; useimmat heistä olisivat mieluummin kuolleet kuin työskennelleet Neuvostoliiton ydinmahdin rakentamiseksi. Palacekin leirin johtaja pani heidät seisomaan päämajan eteen päiväkausiksi lumikinoksiin 30 asteen pakkasessa ja heidän päälleen kaadettiin vettä niin kauan, että he jäätyivät. Se oli hirvittävä näky, joka ahdistaa minua kuolemaani saakka.”

²³ Miten nämä nuoret miehet kykenivät säilyttämään uskollisuutensa? He ymmärsivät, että heidät oli ostettu ”kalliilla verellä”, eivätkä he halunneet osoittautua uskottomiksi Omistajilleen, Jehova Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle. Heillä oli luja vakaumus, että vaikka ihmiset tappavat heidät, niin Jumala ja Kristus eivät unohda heitä, vaan ennallistavat heidät elämään. He uskoivat henkeytetyt vakuutukset: ”Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan.” (Hepr. 6:10) ”Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.” – Luuk. 17:33.

24. Millaisissa samankaltaisissa tilanteissa me voimme osoittaa, että ’emme enää elä itsellemme’?

²⁴ Vaikka henkilökohtaisesti sinun uskollisuuttasi Jumalaa kohtaan ei ehkä koskaan panna näin ankaralle koetukselle, niin asetatko sinä siitä huolimatta jo nyt hänet ensi sijalle? Ehkä sinun uskollisuutesi koetus käsittää perheen jäsenet – kenties he herjaavat sinua sanoen, että sinä ’suhtaudut uskontoosi liian vakavasti’. Tai mahdollisesti koulutoverisi tai työtoverisi painostavat sinua hylkäämään kristilliset periaatteesi. Mitä teet ja aiot tehdä tällaisissa vaikeuksissa? Perään antaminen vainossa tai painostuksessa voi näyttää tekevän elämän helpommaksi, siedettävämmäksi, jota vastoin uskolliseksi osoittautuminen Jumalalle saattaa merkitä jatkuvaa tai lisääntyvääkin herjausta jonkin aikaa. Jos muistat kiitollisuudenvelkasi Jumalalle ja Kristukselle, niin teet oikean ratkaisun. Sinä ’kirkastat Jumalaa’ jatkuvasti. – 1. Kor. 6:20.

”VAPAA”-AIKASI KÄYTTÖ

25. Mitä sisältyy siihen, että ’emme enää elä itsellemme’ sen lisäksi, että kestämme uskollisesti, kun meitä vainotaan?

²⁵ Mutta se, ettemme elä enää itsellemme, sisältää enemmän kuin uskollisena kestämistä, kun meitä vainotaan. Kristittyjä kehotetaan: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.” (Kol. 3:23, 24) Se, että me emme elä enää itsellemme, sisältää siis kaikki puolet elämässä – moraalin, miten ajattelee, toimii, puhuu ja työskentelee, vaimon alamaisuuden, miehen johtoaseman käytön ja tottelevaisuuden vanhemmille. – Kol. 3:5–22.

26. Millaisia poikkeuksia nimikristityt tekevät käyttäytymistavassaan?

²⁶ Olet kuitenkin ehkä havainnut, että monet kristityiksi tunnustautuvat tekevät poikkeuksia. Onhan hyvin tunnettua, että nimikristittyjenkin joukossa, joilla on jonkinlaista säädyllisyyden tajua, kirkollisiin pyhäpäiviin liittyviä juhlia seuraa usein hurja hillittömyys – juopottelu, moraalittomuus ja omaisuuden tuhoaminen. Lomat, illat ja viikonloput ovat myös aikoja, jolloin yhä useammat tuntevat olevansa vapaat ”elämään”, niin kuin heitä huvittaa.

27, 28. a) Vaikka rentoutumisellakin on aikansa, niin mitä tosi kristityt eivät tee eivätkä ajattele? b) Millä erinomaisilla tavoilla he käyttävät ”vapaa”-aikansa?

²⁷ Rentoutuminen ja huvi ovat luonnollisesti hyödylliset tasapainoisen elämän ja persoonallisuuden saavuttamiseksi. Ja aito kristitty käyttää aivan oikein jonkin verran aikaansa harrastuksissa, jotka rentouttavat ja ovat miellyttäviä. Mutta hän ei elä yksinomaan huvitellakseen. Hän ei eristä mitään tiettyä osaa elämästään ”omaksi ajakseen”, jolloin hän voisi unohtaa palvelevansa Jumalaa.

²⁸ Sen, että näin on, voimme nähdä siitä erinomaisesta tavasta, jolla Jehovan kristityt palvelijat käyttävät ”vapaa”-aikansa. Niiden miellyttävien asioitten luettelossa, joita he haluavat, ovat ensimmäisinä ne, jotka koskevat suoraan heidän palvontaansa. He puhuvat mielellään Luojastaan ja käyvät kristillisissä kokouksissa joka viikko. Se terveellinen seura ja opetus, jota he saavat, tekee näistä kokouksista mitä nautittavimpia. Silloinkin kun perheet ovat matkoilla, ne voivat sisällyttää joitakin kristillisiä kokouksia suunnitelmiinsa. Se tuottaa heille lisää nautintoa, sillä siten heillä on tilaisuus tavata uusia ystäviä, hengellisiä veljiä ja sisaria toisessa kaupungissa tai maassa. Kun he ovat etäällä valtakunnansalista, ehkä jollakin leirintäalueella, he saavat iloa Luojansa ajattelemisesta ja raamatullisista keskusteluista perheryhminä. Monet Jehovan todistajat suunnittelevat myös loma-aikansa siten, että voivat nauttia täysin määrin jostakin suuresta kristillisestä konventista, joita järjestetään joka vuosi.

29. Kun ajattelemme ”vapaa”-aikamme käyttöä, niin mitä voisi olla edullista harkita?

²⁹ Kun sinä henkilökohtaisesti ajattelet iltoja, viikonloppuja tai lomia, niin harkitse asemaasi Jumalan ja Kristuksen edessä. Yritä tehdä sellaista, mikä virkistää sinua ruumiillisesti, henkisesti ja hengellisesti. Pidä tavoitteenasi voiman saamista, jonka panet hyvään käyttöön palvellen jatkuvasti Jumalaa, kun ”vapaa” aika on ohitse. Vaikka maailma saattaa sanoa: ’Lähde jonnekin joksikin aikaa ja unohda jokapäiväinen ohjelmasi’, niin osoita sinä arvostuksesi sitä kohtaan, mitä Jumala ja Kristus ovat tehneet hyväksesi. Vältä sellaista, mikä voisi aiheuttaa huonon omantunnon ja saada sinut katsomaan taaksesi pahoitellen sitä, mikä olisi muuten voinut olla antoisaa ja virkistävää aikaa.

30. Mitkä kysymykset heräävät niiden suhteen, jotka väittävät uskovansa Jumalaan, mutta elävät nautinnon saamiseksi?

³⁰ Jumalan palvelijalla tulee tosiaan olla mielessä kaiken tekeminen Luojansa kunniaksi. (1. Kor. 10:31) Vaikka hän onkin epätäydellinen, niin hänen tulee pyrkiä hallitsemaan syntisiä taipumuksia eikä tarjoutua ’synnin palvelijaksi’. (Room. 6:16) Olet saattanut kuitenkin huomata, että jotkut, jotka sanovat uskovansa Luojaan ja hänen Poikaansa, viettävät päivittäin sellaista elämää, joka keskittyy kaiken sen nautinnon saamiseen, mitä he voivat saada täällä ja nyt. Mitä puuttuu? Olisikohan niin, että he eivät näe lainkaan tulevaisuuden toivoa? Miten sinun tulevaisuudenodotteesi vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi? Jätämme tämän tarkasteltavaksi seuraavassa kirjoituksessa.