Kenelle sinä kuulut?

 1. a) Miten Uutta Jerusalemia käytetään Raamatussa vertauskuvana? b) Miten toiset raamatunkohdat vahvistavat sen?

VAIKKA omistusoikeutta koskevan kiistakysymyksen selvittäminen keskittyy Jeesukseen, niin Jumalan sana osoittaa, että on toisiakin, jotka ovat läheisesti tämän keskeisen persoonan yhteydessä. Profeetallisessa näyssään ”uudesta taivaasta ja uudesta maasta” Johannes sanoo: ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin . . . valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.” Tämä taivaallinen kaupunki muodostuu kristillisen seurakunnan jäsenistä. He muodostavat yhdessä ”morsiamen, Karitsan vaimon”, ts. Kristuksen Jeesuksen morsiamen. (Ilm. 21:1, 2, 9) He kuuluvat hänelle. Paavali puhui tästä verraten aviomiehen johtoasemaa vaimonsa suhteen Kristuksen johtoasemaan ”seurakunnan päänä”. Hän kirjoitti myös: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” Nämä raamatunkohdat ilmaisevat selvästi, mikä Uusi Jerusalem on, ja puhuvat omistusoikeudesta, jota käytetään rakkaudellisella tavalla. – Ef. 5:22–25; ks. myös 2. Kor. 11:2.

 2. a) Mitä Jeesus sanoi kuultuaan Pietarin selityksen siihen, kuka Jeesus oli? b) Miten Pietari ilmaisi, mikä ”kallio” oli?

² Maan päällä ollessaan Jeesus, joka tunsi taivaallisen Isänsä tarkoituksen, puhui tästä seurakunnasta ja itsestään sen rakentajana. Kun hän erään kerran oli kysynyt opetuslapsiltaan, kenen toiset sanoivat hänen olevan, hän kysyi sitten: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Sanottuaan, että Jumala oli tämän erikoisesti paljastanut Pietarille, Jeesus lisäsi, että ”tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani”. (Matt. 16:13–18) Tämä sama Pietari vahvisti ensimmäisessä kirjeessään, että Kristus Jeesus oli se kallioperusta, jolle kristityt rakennetaan ”elävinä kivinä”, kun hän Jesajan kirjasta lainaten sanoi, että Jeesus Kristus oli ”valittu kivi, kallis kulmakivi”. – 1. Piet. 2:5, 6.

 3. Minkä Pietari osoitti lopulta tulleen Jumalan ”erikoisomaisuudeksi”?

³ Pietari jatkoi selittäen edelleen, että lihallinen Israelin huone, Jumalan erikoisomaisuus, kieltäytyi johtajiensa eli rakentajien vaikutuksesta tunnustamasta Jeesusta Kristusta Messiaakseen. Olihan ennustettu: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, [on] tullut kulmakiveksi.” Tämän takia Jumala hylkäsi tuon lihallisen huoneen. Sen sijaan hän asetti kristillisen seurakunnan hengelliseksi Israelin huoneeksi olemaan hänen valittu omaisuutensa, ”erikoisomaisuudeksi otettu kansa” (Um). Sen tähden meitä kiinnostaa tietää, kuinka tämän hengellisen huoneen eli seurakunnan jäsenet valitaan. Mitkä ovat opetuslapseuden ehdot, ja soveltuvatko nämä samat ehdot nykyään kaikkiin, jotka pyrkivät olemaan Jeesuksen vilpittömiä seuraajia? – 1. Piet. 2:7–10; Gal. 6:16.

OPETUSLAPSEUDEN EHDOT

 4. Mitä Jeesus sisällytti opetuslapseuden ehtoihin?

⁴ Mielessään tämän seurakunnan tulevat jäsenet Jeesus mainitsi opetuslapseuteen liittyvät ehdot. On pantava merkille kolme seikkaa, kuten Jeesus sanoi: ”Hän [1] kieltäytyköön tunnustamasta itseään omakseen ja [2] ottakoon kidutuspaalunsa ja [3] seuratkoon minua jatkuvasti.” Opastukseksemme hän sitten lisäsi: ”Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa, tulee kadottamaan sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun tähteni, tulee löytämään sen.” – Matt. 16:24, 25, Um.

 5. Mikä voimakas merkitys on sillä, että kieltäytyy tunnustamasta itseään omakseen?

⁵ Sillä, että kieltäytyy tunnustamasta itseään omakseen, on voimakas merkitys. Se merkitsee enemmän kuin vain sitä, ettei vaadi omistusoikeutta itseensä ja oikeuksiinsa, että suhtautuu elämään välinpitämättömästi. Se merkitsee enemmän kuin vain sitä, että kieltää itseltään jotakin, niin kuin esimerkiksi eräät uskonnolliset järjestöt pitävät kieltäymysviikkoa. Se, että kieltäytyy tunnustamasta itseään omakseen, merkitsee omistusoikeuden hylkäämistä. Tässä tapauksessa se merkitsee sitä, että ihminen hylkää omistusoikeuden itseensä, jotta Jehova Jumala omistaisi hänet.

 6. Mitä tarkoitetaan kidutuspaalun ottamisella?

⁶ Kidutuspaalun ottamisella on myös voimakas merkitys. Vaikka opetuslapset eivät ottaneetkaan sitä kirjaimellisesti seuratessaan Jeesusta, se ilmaisi heidän selvästi lähteneen vapaaehtoisesti tielle, joka toi mukanaan tuskallisia kärsimyksiä, häpeää ja kuoleman. Me ymmärrämme tämän paremmin, kun tarkastelemme sitä suhteessa muihin opetuslapseuden ehtoihin.

7, 8. Mitä merkitsee Jeesuksen seuraaminen jatkuvasti, ja minkä mallin hän antoi meille, ja mitä kysymyksiä se herättää?

⁷ Viimeinen Jeesuksen mainitsema ehto oli hänen seuraamisensa jatkuvasti. Opetuslapsi on opetettu, oppija. Jeesuksen sanoista käy kuitenkin ilmi, ettei hän vaatinut ainoastaan sen hyväksymistä ja siihen uskomista, mitä hän opetti, vaan sitä, että ihmisen koko elämän tulisi jatkuvasti ja keskeytyksettä noudattaa samaa Jeesuksen antamaa mallia. Hän sanoikin viimeksi antamassaan valtuutuksessa seuraajilleen: ”Menkää siis ja tehkää . . . opetuslapsia . . . opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” (Matt. 28:19, 20) Pääpaino Jeesuksen antamassa mallissa oli Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisella ja opettamisella. Kertomus osoittaa, että hänen lähimmät opetuslapsensa ja koko varhaiskristillinen seurakunta noudattivat kiinteästi samaa mallia. Tämä ja se, etteivät he olleet osa maailmaa, aiheuttivat heille maailman vihan ja vastustuksen, mikä johti kidutuspaalun kantamiseen. – Joh. 15:19, 20; 17:14–18; Apt. 8:4.

⁸ Me saamme syvemmän ymmärryksen edellä esitettyjen opetuslapseuden ehtojen merkityksestä, kun tarkastelemme, kuinka ja miksi Jeesus itse antoi esimerkin näiden samojen ehtojen täyttämisestä. Kieltäytyikö hän tunnustamasta itseään omakseen, ja ottiko hän kidutuspaalunsa ja kantoi sitä jatkuvasti? Kadottiko hän jollakin tavalla sielunsa?

 9. Miten Jeesus täydellisesti kieltäytyi tunnustamasta itseään omakseen, kuten Fil. 2:5–8 kuvailee?

⁹ Tuntuu siltä kuin apostoli Paavalilla olisi ollut juuri nämä kysymykset mielessään, kun hän kirjoitti Filippin kristityille seuraavasti: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen [vertainen, Um], vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin [kidutuspaalunsa, Um] kuolemaan asti.” (Fil. 2:5–8) Kukaan ei voisi täydellisemmin ja suuremmassa määrin kieltäytyä tunnustamasta itseään omakseen. Jos sinä kuulut Kristukselle Jeesukselle yhtenä hänen seuraajistaan, niin sinunkin täytyy säilyttää tämä sama asenne ja osoittaa sitä.

10. Mitä lisätietoa saamme tästä Jesajan 53. luvusta?

¹⁰ Muut raamatunkohdat vahvistavat tämän ja esittävät syyksi Messiaan kärsimiseen ja kuolemaan sen, että hänestä tulisi ihmisen lunastaja. Esimerkiksi profeetta Jesaja kirjoitti hänestä: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, . . . Herra heitti hänen päällensä kaikki meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen . . . Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; . . . Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän [Messias] nähdä jälkeläisiä [tai hänellä tulee tällä tavalla olemaan jälkeläisiä] ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.” – Jes. 53:3–12.

11. Minkä suurenmoisen palkan Jehova antoi Kristukselle Jeesukselle lopputulokseksi?

¹¹ Sen menettelyn tarkasteleminen, jota Jeesus noudatti niin suurin kustannuksin itselleen, ei olisi täydellinen, ellemme kiinnittäisi huomiota lopputulokseen. Jo ennen kuin Jesaja kirjoitti edellä esitetyn, hänet henkeytettiin kirjoittamaan muistiin, mitä Jumala oli sanonut tästä tulevasta Messiaasta: ”Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.” (Jes. 52:13) Myöhemmin Paavali kirjoitti edelleen kristityille filippiläisille tästä samasta Messiaasta: ”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman . . . ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:9–11) Esitettyään opetuslapseuden ehdot Jeesus vahvisti tämän tulevan kirkastumisen sanoessaan, että ”Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan”. (Matt. 16:27) Paavali puhui Jehovan ”mielisuosiosta, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa”. Jehovan kristittyjen todistajien joukossa me näemme tuon hallinnon, tuon asiainhoidon, käytännössä yhä 1 900 vuoden jälkeen. – Ef. 1:9, 10, Um.

OTETTAVIA ASKELEITA

12. a) Millä perusteella monet hyväksyvät Jeesuksen Pelastajakseen? b) Mikä on ainoa turvallinen oppaamme tässä suhteessa?

¹² Kuulutko sinä Jeesukselle ja hänen Isälleen, Jehovalle? Ihmissuvun jäsenenä, Kristuksen lunastusuhrilla ostettuna, sinä olet heidän omaisuuttaan. (1. Tim. 2:5, 6) Mutta ehkä et tunnusta sitä. Verrattain harvat tunnustavat. Monet kristikuntaan kuuluvat, jotka väittävät olevansa jonkin sen kirkon jäseniä, sanovat hyväksyvänsä Herran Jeesuksen lunastajakseen. Mutta se ei merkitse heille sen enempää kuin että he käyvät jonkin verran kirkossa ja antavat rahallista kannatusta kirkolle. He saattavat noudattaa hyvän käytöksen mittapuita ja olla kuuliaisia ihmisen vallalle ja ihmissuhteille, mutta he eivät ole antaneet itseään Jehovalle ja Kristukselle Jeesukselle astumalla varmaan suhteeseen heidän kanssaan. Oletko sinä menetellyt siten? Jumalan sana osoittaa, kuinka se voidaan ja pitäisi tehdä, askel askeleelta.

13. a) Mitä sinun täytyy ensin tunnustaa, ja miten se tulisi ilmaista? b) Mikä lisäaskel täytyy ottaa, ja miten se tehdään ilmeiseksi?

¹³ Ensiksi sinun pitäisi tunnustaa, että sinä olet ihmissuvun jäsenenä luonnostasi epätäydellinen ja syntinen. Sinä olet perinyt synnin ja kuoleman. Sinä et voi säästyä tältä tilalta, eikä kukaan muukaan ihminen voi. Mutta niin kuin jo on ollut puhetta, Jumalan sana osoittaa, että Hän, ainoa elämän Lähde, on huomaavaisesti tehnyt Poikansa kautta järjestelyn, jonka avulla sinä voit tulla sovitetuksi hänen kanssaan. Ilmaisemalla vastakaikua hänen kutsuunsa sinä voit pelastua ja päästä ikuiseen elämään. Kun ymmärrät tämän, omantuntosi pitäisi panna sinut ottamaan kaksi ensimmäistä askelta. Sinun pitäisi tuntea vilpitöntä ja aitoa mielipahaa ja murhetta aikaisemman menettelysi vuoksi, jolloin kuljit maailman tietä. Vaikka et ehkä olekaan syyllistynyt mihinkään sellaiseen, mitä voitaisiin sanoa rikolliseksi, tyydyit kuitenkin viettämään omaa elämääsi ja otit vain vähäisessä määrin jos lainkaan huomioon Jumalan vaatimukset ja mittapuut. Jos sinuun vaikutti uskonto, niin ehkä havaitset nyt, että todellisuudessa väärä uskonto johti sinua harhaan. Niinpä näet ja tunnustat tarpeelliseksi katumuksen lisäksi myös kääntymyksen. Se merkitsee sitä, että sinä muutat kokonaan menettelysi ja käännät selkäsi maailman tielle. Pietari sanoikin aikansa juutalaisille: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” ”Tehkää siis parannus [katukaa, Um] ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” – Apt. 2:40; 3:19.

14. Miten sen, että oppii tietämään Jumalan suhtautumisen maailman tilanteeseen, pitäisi vaikuttaa sinuun?

¹⁴ On totisesti tarpeellista ja johdonmukaista ottaa nämä kaksi askelta, varsinkin kun tulet näkemään, kuinka Jumala suhtautuu tähän nykyiseen asiainjärjestelmään, joka on ’talletettu tulelle, säästetty jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään’. (2. Piet. 3:7) Mutta on kolmaskin askel, joka on myös johdonmukainen ja luonnollinen seuraus kahdesta ensimmäisestä. Omallatunnolla on myös tärkeä osuus tässä. Kun olit kuoleman tiellä, synnin orja kuolema näköpiirissä, sinulla ei ollut hyvää omaatuntoa Jumalaa kohtaan. Mutta nyt kun olet oppinut tietämään ja ymmärtämään, kuinka suurin kustannuksin Jumala ja hänen rakas Poikansa ovat tehneet mahdolliseksi sovitetuksi tulemisen heidän kanssaan, niin katselet itseäsi aivan erilaisessa valossa. – Room. 6:16; 5:6–8; 1. Joh. 4:9.

15. a) Mikä tärkeä päätös sinun tulisi sitten tehdä, ja mihin toimintaan sen tulisi antaa aihe? b) Mikä opetuslapseus tähän sisältyy ja mikä varmuus hyväksymyksestä?

¹⁵ Halunasi on nyt ennen kaikkea, ei vain Jumalan siunauksen saaminen, vaan läheiseen suhteeseen pääseminen hänen kanssaan ja siitä nauttiminen puhtain omintunnoin. Sinä päätät antaa itsesi hänelle vilpittömässä ja kokosieluisessa antaumuksessa. Se on mielen ja sydämen päätös. Tämä on antautumisaskel. Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalalle esittämässäsi hartaassa rukouksessa sinä kerrot hänelle päätöksestäsi ja pyydät häntä hyväksymään sinut hänen ehdoillaan. Koska sinä tulet hänen luokseen luottaen Kristuksen uhrin ansioon, niin sinä olet varma, että hän hyväksyy sinut. Tämä merkitsee myös opetuslapseksi, Jeesuksen Kristuksen askeleiden seuraajaksi, tulemista. Koska hän on Isänsä kaltainen, sinä olet varma, että hänkin tulee hyväksymään sinut iloiten. Ajatellessasi tätä havaitset, että asiaan liittyy muutakin mielessäsi jo tekemäsi ratkaisun lisäksi. – Jes. 55:7; Matt. 11:28–30.

16. a) Miten Jeesus vertauskuvasi tarjoutumisensa häntä koskevan Jumalan tahdon tekemiseen ihmisenä? b) Miten tämä on malli sinulle, ja mikä ero tulee pitää mielessä?

¹⁶ Pietari kirjoitti: ’Kristus jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.’ (1. Piet. 2:21, Um) Ensimmäinen näkyvä askel, jonka Jeesus otti, kun hän tiesi, että oli tullut Jumalan määräaika, oli vesikaste, jonka Johannes Kastaja suoritti. Se oli vertauskuva hänen tarjoutumisestaan Jumalan tahdon tekemiseen, niin kuin Ps. 40:7–9 oli hänestä ennustanut. (Ks. myös Hepr. 10:5–10.) Jeesuksella ei ollut syntejä, joita katua. Hänellä oli hyvä omatunto Jumalaa kohtaan. Mutta sinun tapauksessasi kasteaskel on ulkonainen ja julkinen vertauskuva antautumisestasi Jumalan tahdon tekemiseen, ja koska sinä olet ollut synnin orja, se on myös ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. Vaikka oletkin yhä epätäydellinen, sinä ’tarjoat nyt jäsenesi vanhurskauden orjiksi pyhyyteen’. – 1. Piet. 3:21–4:3; Room. 6:19, Um.

17. Miten sinun tulisi suhtautua edellä esitettyihin askeleisiin 2. Kor. 5:14, 15:n huomioon ottaen?

¹⁷ Jos näet asian oikeassa valossa, sinun pitäisi tuntea tarvetta ottaa nämä askeleet ilmaistaksesi rakkaudellista ja halukasta vastakaikua Jumalan rakkaudellista varausta ja huomaavaista kutsua kohtaan. Sinua ei painosteta eikä pakoteta tekemään siten. Sinun pitäisi sen sijaan nähdä se suurenmoiseksi eduksi. – 2. Kor. 5:14, 15.

SUURI ETU

18. a) Miten Jeesus osoitti, että hänen Joh. 13:34:ssä esitetty käskynsä oli uusi? b) Miksi on suurenmoinen etu pyrkiä samaan menettelyyn, jota Jeesus noudatti?

¹⁸ Jeesuksen esittämä yhteenveto toisesta Israelille annetuista kahdesta suuresta käskystä kuului näin: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Matt. 22:39) Mutta Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut.” Myöhemmin samana iltana hän lisäsi: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 13:34; 15:13) Jeesus teki juuri niin. Hän kieltäytyi tunnustamasta itseään omakseen. Hän ei yrittänyt säilyttää eli pelastaa omaa sieluaan itselleen. Hän kehotti seuraajiaan tekemään samoin. Miksi? Siksi, että vaikka pahuutta sallittiinkin, oli Jumalan edeltätiedetyn tarkoituksen mukaista suoda ihmisille tilaisuus ilmaista vastakaikua hänen kutsuunsa: ”Viisastu, poikani, ja ilahduta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananl. 27:11) Kuten Jobin tapauksessa valaistiin, Saatana herjasi Jehovaa sanoen, ettei kukaan pysyisi nuhteettomana Jumalaa kohtaan muutoin kuin itsekkäistä syistä, jos hänen kannattaisi tehdä niin. (Job 1:9–11; 2:3–5) Toisin sanoen, kukaan ei halukkaasti kieltäytyisi tunnustamasta itseään omakseen rakkaudesta Jumalaan. Koska Jeesus ymmärsi täysin tilanteen, hän halukkaasti ja iloiten tarttui tilaisuuteen tehdäkseen siten. Tähän päivään asti ne, jotka halukkaasti tulevat Jeesuksen opetuslapsiksi, ovat ryhtyneet samaan menettelyyn. Mikä suurenmoinen etu meillä onkaan, kun meillä on pieni mutta todellinen osuus Jehovan nimen kunniaansaattamisessa! Meillä on etu antaa oma osamme siihen suurenmoiseen ja täydelliseen vastaukseen, jonka Jehova voi antaa vastustajalleen ja herjaajalleen.

19. Mikä etu ja vaatimus on asetettu meidän kaikkien eteen tänä aikana?

¹⁹ Etu kantaa ”kidutuspaalua” kuuluu kaikille kristityille opetuslapsille, kun pahuutta vielä sallitaan, olkoonpa heidän elämäntoivonsa Valtakunnan yhteydessä taivaallinen tai maallinen. ”Suuren ahdistuksen” jälkeen antautuminen on yhä paikallaan, ja sen vaikuttimena on sama rakkaus kuin nykyäänkin, mutta olosuhteet ovat erilaiset. Kokosieluista antaumusta Jehovalle vaaditaan, mutta ei ”kidutuspaalun” kantamista. – Jes. 25:8.

20. a) Miten omistusoikeutta koskeva kiistakysymys selvitetään todellisuudessa? b) Mikä asenne on kaikilla tosi kristityillä Jumalan omistusoikeuden arvollisuuden suhteen?

²⁰ Näin ollen voimme ymmärtää, miten omistusoikeutta koskevan kiistakysymyksen selvittäminen, joka jo on varmistettu, tulee toteutumaan. Kiistakysymyksen selvittäminen todellisuudessa näytetään toteen ”suuren ahdistuksen” jälkeen, kun Saatana ja hänen demoninsa heitetään syvyyteen, ja se on selvitetty iäksi, kun ne ja niiden puolella olevat tuhotaan lopullisesti. Mutta Jehovan arvollisuudesta omistusoikeuteen tosi kristityt opetuslapset ja Kristus Jeesus itse ovat antaneet runsaasti todisteita siten, että he iloiten tunnustavat Jehovan korkeimman vallan ja että silloinkin kun heille annetaan tilaisuus valita Jumalasta riippumaton menettely he päättäväisesti hylkäävät sen.

21. Mikä innostava työ ja suurenmoinen odote on edessämme?

²¹ Tuhatvuotisen Valtakunnan hallituksen aikana ei tule olemaan mitään järjestelmällistä tai jatkuvaa haastetta Jehovan jatkuvaa arvollisuutta vastaan. Mutta se valtava työ, joka on suoritettava tuona aikana kaiken sen vahingon ja turmion poistamiseksi, jonka synnin 6 000-vuotinen hallitseminen on aiheuttanut täällä maan päällä, tulee olemaan innostava haaste. Entä sitten, kun se on suoritettu? Paavali kirjoitti: ”Sitten tulee loppu, kun hän [Kristus] antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. . . . silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” (1. Kor. 15:24–28) Kun koko ihmiskunnan yhdistäminen on suoritettu, Kristus luovuttaa Valtakunnan Isälleen tunnustaen, että koko luomakunta todella kuuluu Jehovalle. Tällainen odote edessämme meitä kehotetaan nyt yhtymään seuraavaan taivaalliseen lauluun: ”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” – Ilm. 4:11.

22. Miten voidaan ja miten pitäisi vastata kysymykseen: kenelle sinä kuulut?

²² Kenelle sinä kuulut? Oletko ilmaissut vastakaikua rakkaudelliseen kutsuun antautua Jumalan tahdon tekemiseen, niin kuin hänen Sanassaan on esitetty? Ellet ole, niin mahtaisiko jokin itsekäs järkeily tai kaipuu pidättää sinua? Puhuen ’Kristuksen puolesta me pyydämme: anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa’. Kuulu hänelle. Astu läheiseen suhteeseen hänen kanssaan ja nauti hänen likeisestä ystävyydestään. Nauti keskinäisen omistuksen tunteesta tekemällä hänestä Jumalasi ja tulemalla itse yhdeksi hänen antautuneen kansansa jäseneksi. – 2. Kor. 5:20; Miika 4:5; Joh. 15:15; Ilm. 21:3.