7. luku
Esimerkillisesti käyttäytyvät muukalaiset ja tilapäisasukkaat
1, 2. Miten muukalaisiin usein suhtaudutaan ja miksi?
IHMISEEN, joka erottuu jyrkästi sen yhdyskunnan ihmisistä, jossa hän elää, suhtaudutaan usein epäluuloisesti. Hänen käytöstään saatetaan tarkkailla läheisemmin kuin alueen kanta-asukkaiden käytöstä. On surullista, että jotkut saattavat tulla ennakkoluuloisiksi kokonaista rotua, kansallisuutta tai heimoa kohtaan vain yhden naapurissaan asuvan ulkomaalaisen huonon käytöksen johdosta. Jopa hallitukset laativat lakeja ja säädöksiä, jotka soveltuvat vain muukalaisiin. Jos ulkomaalaisen käytöksestä ei pidetä, hänet voidaan karkottaa maasta.
2 Miksi kaikki tämä on vakavan huolen aihe kristitylle? Miten sen tulisi vaikuttaa hänen elämäntapaansa?
3. a) Miksi tosi kristityt ovat ”ulkomaalaisia” tässä maailmassa? b) Miten epäuskoiset suhtautuvat heihin ja miksi?
3 Tosi kristityt ovat tässä maailmassa ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita”, sillä he odottavat pysyvää asuinpaikkaa osana Jumalan valmistamista ”uusista taivaista ja uudesta maasta”. (1. Pietari 2:11; 2. Pietari 3:13) Koska Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapset pyrkivät ajattelemaan ja toimimaan sopusoinnussa pyhän Raamatun kanssa, epäuskoiset tai ne, jotka vain väittävät harjoittavansa kristillisyyttä, saattavat halveksia heitä ikään kuin he olisivat ei-toivottuja ”ulkomaalaisia”. Mutta kristityn ei tulisi hävetä sen johdosta, mitä maailma ajattelee hänestä. Jumalan näkökulmasta katsoen hänen muukalaisuutensa on arvokas asema. Kristitty haluaa tästä syystä tehdä kaikkensa käyttäytyäkseen tavalla, joka ei anna kenellekään pätevää syytä moittia häntä.
4, 5. a) Miksi apostoli Pietari saattoi puhua ensimmäisen vuosisadan kristityistä ’hajallaan olevina tilapäisasukkaina’? b) Mitä Jehova Jumala ajatteli heistä?
4 Kirjoittaessaan uskoville tovereille apostoli Pietari kiinnitti huomion heidän kunnioitettavaan asemaansa ”muukalaisina ja tilapäisasukkaina”. Hänen ensimmäisen kirjeensä alusta me luemme:
”Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tilapäisasukkaille, jotka ovat hajallaan Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bithyniassa, niille jotka on valittu Jumalan, Isän, edeltätietämyksen mukaan, hengellä pyhittäen, sitä varten että he olisivat tottelevaisia ja Jeesuksen Kristuksen verellä vihmottuja.” – 1. Pietari 1:1, 2.
5 Tuolloin ensimmäisellä vuosisadalla uskovat asuivat hajallaan eri alueilla ja elivät monilukuisen ei-kristityn väestön keskuudessa. Heidän naapurinsa halveksivat heitä usein epäoikeudenmukaisesti. Heille on siis varmasti ollut rohkaisevaa lukea tai kuulla Pietarin kirjeen esittämä Jehovan arvio heistä. He olivat itse asiassa Jumalan ’valittuja’, parhaimmisto. Korkein oli ottanut heidät omaisuudekseen, kansakseen. Kauan ennen kuin juutalaisista ja ei-juutalaisista koostunut kristillinen seurakunta muodostui, Korkein tiesi ennalta, että lopulta olisi tällainen ryhmä hänen palvelijoitaan hajallaan eri puolilla maata. Jumalan hengen toiminnan kautta heidät oli pyhitetty eli asetettu erilleen pyhää käyttöä varten. Ollessaan tekemisissä heidän kanssaan Jumala tarkoitti, että he olisivat hänen tottelevaisia lapsiaan, jotka tekevät hänen tahtonsa. Kun he tiesivät Kaikkeuden Suvereenin käyttävän heitä tällä tavalla, se varmasti sykähdytti heitä niin syvästi, että he halusivat elää Jumalan heille määräämän jalon tarkoituksen mukaan.
6. a) Miten kristityt pääsivät puhtaaseen asemaansa Jumalan edessä? b) Mitä voi sisältyä siihen, että he ovat ”Jeesuksen Kristuksen vierellä vihmottuja”?
6 Uskovista ei tietenkään tullut valittua, pyhitettyä kansaa heidän omasta ansiostaan. He olivat yksilöinä syntisiä ja tarvitsivat puhdistamista, ja niinpä apostoli Pietari viittasi heihin ’Jeesuksen Kristuksen vierellä vihmottuina’. Tämä muistuttaa meitä sellaisen israelilaisen puhdistautumismenosta, joka oli tullut palvontamenoihin saastaiseksi muun muassa koskettamalla kuollutta ruumista. Jotta hän olisi tullut jälleen puhtaaksi, hänen päälleen piti pirskottaa puhdistusvettä. (4. Mooseksen kirja 19:1–22) Samalla tavoin kristittyihin oli sovellettu Kristuksen uhrin sovittavia hyötyjä, niin että heillä saattoi olla puhdas omatunto Jumalan edessä ja puhevapaus heidän lähestyessään häntä rukouksessa. (Heprealaisille 9:13, 14; 10:19–22) Mooses pirskotti kansan päälle uhrieläinten verta myös silloin, kun israelilaiset oli otettu liittosuhteeseen Jehovan kanssa. (2. Mooseksen kirja 24:3–8) Näin ollen sanat ’vihmottu ja Jeesuksen Kristuksen vierellä’ saattavat kiinnittää huomion myös siihen, että uskovat oli otettu Jeesuksen Kristuksen välittämään ja hänen vuodatetulla vierellään voimaan saatettuun uuteen liittoon ja että he olivat nyt osallisia tuon liiton hyödyistä.
7. Mitä ”muukalaisen” asemamme vaatii meiltä?
7 Ensimmäisen vuosisadan uskovien tavoin nykyisillä antautuneilla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsilla on kunnioitettava asema Jehova Jumalan edessä. Heidän täytyy tässä maailmassa käyttäytyä esimerkillisinä ”muukalaisina” ja ”tilapäisasukkaina”. Muutoin he aiheuttavat häpeää Jehova Jumalalle ja hänen kansansa seurakunnalle. Kaikkien täytyy näin ollen ottaa vakavasti apostoli Pietarin kehotus: ”Rakkaat, kehotan teitä niin kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita karttamaan lihallisia haluja, jotka juuri sotivat sielua vastaan.” – 1. Pietari 2:11.
8. Mihin meidän ei tulisi sallia itsemme kiintyä liikaa ja miksi?
8 Koska olemme ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita” tässä ohimenevässä asiainjärjestelmässä, meillä ei ole varaa sallia itsemme kiintyä liiaksi mihinkään nyt olemassa oleviin ihmisten aikaansaannoksiin. Mitkään maalliset siteet, surut, ilot tai omaisuudet eivät ole pysyviä. Aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat kaikkia ja voivat muuttaa ihmisen olosuhteet yhtäkkiä ja dramaattisesti. (Saarnaaja 9:11, UM) On siis todella viisasta noudattaa apostoli Paavalin neuvoa: ”Olkoot . . . ne, joilla on vaimo, ikään kuin heillä ei olisi, ja ne, jotka itkevät, kuin ne, jotka eivät itke, ja ne, jotka iloitsevat, kuin ne, jotka eivät iloitse, ja ne, jotka ostavat, kuin ne, jotka eivät omista, ja ne, jotka käyttävät maailmaa hyväkseen, kuin ne, jotka eivät käytä sitä täysin hyväkseen; sillä tämän maailman näyttämö on vaihtumassa.” (1. Korinttolaisille 7:29–31) Jos olisimme täysin uppoutuneita suruihin tai iloihin, jotka johtuvat näistä aina muuttuvista olosuhteista ja ihmissuhteista, niin se voisi haitata meidän vetäytymistämme lähemmäksi Korkeinta ja hänen Poikaansa ja siten aiheuttaa meille vakavan menetyksen.
9, 10. a) Mikä vaikuttaa siihen tapaan, millä maailmalliset ihmiset suhtautuvat omaisuuteen? b) Miksi meidän tulisi suhtautua omaisuuteen eri tavalla kuin uskottomien?
9 Ihmiskunnan enemmistön tilanne osoittaa selvästi, miksi meidän ei tulisi yrittää ’käyttää maailmaa täysin hyväksemme’. Ihmiset yleensä joko eivät tiedä Jumalan lupausta ”uusista taivaista ja uudesta maasta” tai he eivät todella usko sellaiseen tulevaan vanhurskaaseen uuteen järjestykseen. Heillä on siis vain nykyinen elämänsä, johon keskittää huomionsa. Heiltä puuttuu luotettava toivo tulevaisuudesta. Siksi he ovat niin kietoutuneet ajattelemaan vain päivittäisiä tarpeitaan ja keskittyvät ottamaan maailmasta irti kaiken mahdollisen. (Matteus 6:31, 32) Heidän silmänsä kirkastuvat hienojen vaatteiden, välkkyvien jalokivien, kalliin koristelun, kauniiden huonekalujen tai ylellisten kotien saamisen toiveesta. He ehkä toivovat tekevänsä ja pyrkivät tekemään vaikutuksen toisiin aineellisen omaisuuden avulla. – 1. Johannes 2:15–17.
10 Kristitty sitä vastoin tajuaa, että hänen edessään on ikuinen tulevaisuus. Hänen olisi tyhmää uppoutua niin täysin elämän asioihin, ettei hänellä itse asiassa olisi enää ollenkaan aikaa Luojalle, josta hänen tulevaisuutensa riippuu. Tämä ei merkitse sitä, etteivät Jumalan tosi palvelijat voisi sopivasti nauttia monista hienoista asioista, joita rahalla voidaan ostaa. Mutta ei terveistäkään nautinnoista eikä hyödyllisestäkään aineellisesta omaisuudesta saa koskaan tulla elämämme keskipistettä, jos me todella pidämme itseämme ”tilapäisasukkaina” nykyisessä järjestelmässä. Vaikka emme olekaan tuhlaavaisia tai huolimattomia varojemme käytössä, niin me käytämme niitä sopivasti niin kuin luotettavat ihmiset, jotka vain vuokraavat kalustetun huoneiston, työkaluja ja muita välineitä tai esineitä, joita he saattavat tarvita. Sellaiset ihmiset huolehtivat näistä hyvin mutta eivät kiinny niihin koskaan täysin ikään kuin ne olisivat pysyvää omaisuutta. Elämämme tulisi osoittaa meidän ymmärtävän, että mikään nykyisessä järjestelmässä ei takaa pysyvyyttä, että me olemme vain ”muukalaisia” ja ”tilapäisasukkaita”, jotka kuljemme kohti luvattua Jumalan valmistamaa uutta järjestystä.
’KARTTAKAA LIHALLISIA HALUJA’
11. Mitä sisältyy niihin lihallisiin haluihin, joita meidän tulee karttaa?
11 Mutta menestyäksemme elämän tiellämme kristittyinä meiltä vaaditaan paljon enemmän kuin vain sen tajuamista, että nykyisessä elämässämme tässä maailmassa olosuhteisiimme vaikuttavat ennalta aavistamattomat muutokset. Meidän tulee myös kiinnittää vakavaa huomiota Raamatun kehotukseen ’karttaa lihallisia haluja’. Nämä ovat yksilön ruumiinjäsenten tuntemia vääriä kaipauksia eli haluja. Apostoli Paavalin kirje galatalaisille paljastaa, millaisiin synteihin nämä väärät halut yllyttävät. Osoitettuaan, että ihminen, jota Jumalan henki johtaa, ei pane lainkaan täytäntöön ”lihallista halua”, apostoli luettelee lihan teot: ”haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset”. – Galatalaisille 5:16, 19–21.
12, 13. a) Miten lihalliset halut ”sotivat sielua vastaan”? b) Mitä meidän tulee tehdä säilyttääksemme puhtaan aseman Jumalan edessä?
12 Perimämme synnin vuoksi meitä painostetaan ankarasti sekaantumaan lihan tekoihin, ’panemaan täytäntöön lihallisia haluja’. Vahingolliset halut ovat kuin hyökkäävä armeija, joka yrittää vallata koko sielun, koko ihmisen, ja saada hänet antautumaan syntisten himojen tyydyttämiseen. Kristitty apostoli Paavali oli hyvin tietoinen siitä sisäisestä taistelusta, mihin tämä voi johtaa. Viitaten itseensä hän kirjoitti: ”Tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää, sillä kyky tahtoa minussa on, mutta kykyä saada aikaan sitä, mikä on hyvää, ei ole. Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan.” (Roomalaisille 7:18, 19) Tämän taistelun vuoksi Paavalin piti ’kurittaa lyönnein ruumistaan ja johdattaa sitä kuin orjaa, ettei hän toisille saarnattuaan tulisi mitenkään kelpaamattomaksi’. – 1. Korinttolaisille 9:27.
13 Samalla tavoin halumme säilyttää puhdas asema Jumalan edessä ja saada hänen siunauksensa panee meidät ponnistelemaan pitääksemme väärät halumme kurissa. Miksi me tekisimme vaikean taistelun vielä vaikeammaksi sellaisen ajanvietteen, lukemisen, seuran ja olosuhteiden parissa, jotka varmasti kiihottavat ja lisäävät syntisten taipumustemme painetta? Vielä tärkeämpää on, että ryhdymme suoranaisiin toimiin suojellaksemme itseämme. On hyvä muistaa, ettemme voi onnistua omassa voimassamme vaan tarvitsemme antautuneitten veljiemme rohkaisua ja Jumalan hengen apua. Apostoli Paavali kannusti Timoteusta ’pyrkimään vanhurskauteen, uskoon, rakkauteen, rauhaan yhdessä niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä’. (2. Timoteukselle 2:22) Jos teemme juuri näin, niin pyhän hengen avulla voimme onnistua estämään vääriä haluja pääsemästä hallitsemaan meitä. Jos me siis vastustamme lihallisia haluja pitämällä mielemme kiinnitettynä siihen, mikä on totta, vanhurskasta, siveellisesti puhdasta, rakastettavaa, hyveellistä ja ylistettävää, niin se estää meitä joutumasta Jumalan epäsuosioon. (Filippiläisille 4:8, 9) Näin me emme itse epäonnistu pyrittyämme auttamaan toisia menestymään.
HYVÄ KÄYTÖS SAATTAA AUTTAA TOISIA HYVÄKSYMÅÄN TOSI PALVONNAN
14. Miten toiset saattavat hyötyä nähdessään meidän ’karttavan lihallisia haluja’?
14 ’Lihallisten halujen karttamiseemme’ liittyy vielä yksi erittäin haluttava hyöty. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” – 1. Pietari 2:12.
15. Millä tavalla kristittyjä esitettiin väärin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla?
15 Kristityt olivat ensimmäisellä vuosisadalla usein väärinesityksen kohteina, heidät kuvattiin ”pahantekijöiksi”. Seuraavanlaiset syytökset olivat tyypillisiä: ”Nämä miehet . . . häiritsevät hyvin suuresti kaupunkiamme, ja he julistavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä harjoittaa, koska olemme roomalaisia.” (Apostolien teot 16:20, 21) ”Nämä miehet . . . ovat saattaneet asutun maan pois tolaltaan.” ’He toimivat keisarin säädösten vastaisesti sanoen, että on eräs toinen kuningas, Jeesus.’ (Apostolien teot 17:6, 7) Apostoli Paavalia syytettiin ”ruttotaudiksi, joka lietsoo kapinoita kaikkien juutalaisten keskuudessa kautta asutun maan”. (Apostolien teot 24:5) Juutalaisten johtomiehet sanoivat Paavalille Roomassa: ”Totisesti me tiedämme tästä lahkosta, että sitä vastaan puhutaan kaikkialla.” – Apostolien teot 28:22.
16. a) Mikä on tosi kristityn paras puolustus väärinesitystä vastaan? b) Miten tämä voi auttaa vastustajia?
16 Paras puolustus tällaisia väärinesityksiä vastaan on hyvä käytös. Kun kristityt osoittautuvat lainkuuliaisiksi, maksavat uskollisesti veronsa, ilmaisevat halukkuutta ”hyvien tekojen” tekemiseen ja ovat työpaikoissaan ahkeria työntekijöitä, rehellisiä toimissaan ja osoittavat todellista kiinnostusta toisten ihmisten hyvinvointia kohtaan, niin heitä vastaan esitetyt syytökset osoittautuvat vääriksi. (Tiitukselle 2:2–3:2) Jopa sellaisia ihmisiä, jotka levittävät panettelevaa tietoa kristityistä, voidaan näin auttaa näkemään heidän menettelynsä vääryys ja saada heidät hyväksymään tosi palvonta. Silloin nämä entiset kristittyjen väärinesittäjät voidaan Jumalan tuomio- ja tarkastuspäivänä lukea niiden joukkoon, jotka kirkastavat eli ylistävät Korkeinta.
17. Mitä meidän tulisi harkita vakavasti sen valossa, miten terveellinen vaikutus hyvällä käytöksellä on tarkkailijoihin?
17 Koska kristityn rehti elämä voi olla suunnaton voima hyvään, meidän tulisi ajatella vakavasti sitä, miten me kohtelemme toisia ja missä määrin me osoitamme kiinnostusta naapureihimme. Me emme varmaankaan halua sulkea silmiämme naapuriemme tarpeilta. Emme tietenkään ole ystävällisiä, avuliaita ja kohteliaita naapureita vain siksi, että se on ”hyvä tapa”. Se on perusluonteista sille, että olemme kristittyjä. Jeesus Kristus kehotti vuorisaarnassaan: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12) Raamattu kehottaa meitä vakavasti: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10) ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (Roomalaisille 12:18) ”Pyrkikää aina siihen, mikä on hyvää toisillenne ja kaikille muille.” – 1. Tessalonikalaisille 5:15.
18, 19. Minkä pitäisi pitää paikkansa asenteistamme ja toimistamme kristittyinä sopusoinnussa Pietarin 1. kirjeen 3:8:n kanssa?
18 Kristittynä olemiseen sisältyy selvästi enemmän kuin vain toisten uskovien kanssa kokouksissa käymisen ja Raamatun totuuden toisille viemisen tärkeiden vaatimusten täyttäminen. (Matteus 28:19, 20; Heprealaisille 10:24, 25) Meitä käsketään myös jäljittelemään Jumalan Poikaa asenteissamme ja toimissamme, siinä mitä me olemme ihmisinä, yksilöinä. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Lopuksi: olkaa kaikki samanmielisiä, myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä.” (1. Pietari 3:8) Ollaksemme ”samanmielisiä” meidän tulee ’olla sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa’. (1. Korinttolaisille 1:10) Meidän ajattelumme tulisi olla erikoisesti sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen ajattelun kanssa, hänen joka ilmaisi rakkautensa luovuttamalla elämänsä meidän puolestamme. (Johannes 13:34, 35; 15:12, 13) Vaikka Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapset ovat ”samanmielisiä”, kuten ilmenee heidän rakkaudestaan ja ykseydestään kautta maailman, meidän tulee yksilöinä vastata seuraaviin kysymyksiin: ’Edistänkö minä todella tätä ykseyden ja kiintymyksen henkeä? Miten ja missä määrin?’
19 Jos todella rakastamme hengellisiä veljiämme, niin me olemme ystävällisiä ja anteeksiantavia. Sen jälkeen kun ongelma on käsitelty ja ratkaisusta sovittu, me emme kanna enää kaunaa ja tahallisesti karta joitakuita kristillisen seurakunnan jäseniä, jotka ovat saattaneet edistää ongelman syntymistä. Meidän tarvitsee Pietarin neuvon mukaan varoa joutumasta maailmassa niin yleisen tunteettomuuden, kovuuden ja ylpeyden ansaan. Toisten pitäisi voida nähdä, että me olemme ”myötätuntoisia” eli tunnemme sympatiaa kärsiviä kohtaan, että meillä on lämmin rakkaus eli kiintymys hengellisiä veljiämme kohtaan, että me olemme ”hellän sääliväisiä” eli taipuvaisia osoittamaan sääliä ja ettemme ajattele itsestämme liikaa vaan olemme ”nöyrämielisiä”, halukkaita palvelemaan toisia. – Vrt. Matteus 18:21–35; 1. Tessalonikalaisille 2:7–12; 5:14.
20. Mitä Pietarin 1. kirjeen 3:9:n neuvon noudattaminen vaatii meiltä?
20 Lisäksi meidän ei tule rajoittaa myötätunnon, säälin ja huomaavaisuuden ilmauksiamme vain toisiin uskoviin. (Luukas 6:27–36) Apostoli Pietari edelleen vakavasti kielsi kristittyjä ’maksamasta takaisin pahaa pahalla tai herjausta herjauksella vaan suomaan päinvastoin siunauksen’. (1. Pietari 3:9) Tämä ei merkitse sitä, että me kiitämme ihmisiä, jotka loukkaavat ja solvaavat meitä, tai osoitamme heille ylenpalttista kiintymystä. Mutta me saamme eniten hyvää aikaan ja suurimman mielenrauhan sekä onnellisuuden, jos olemme edelleen ystävällisiä ja huomaavaisia ollessamme tekemisissä heidän kanssaan toivoen, että he muuttuisivat tavoiltaan ja saisivat Jumalan siunaukset.
MIKSI EI KANNATA KOSTAA
21. Miten Jehovan esimerkki voi opastaa meitä siinä, ettemme kosta?
21 Koska Jehova Jumala on armollisesti antanut meille syntimme anteeksi Jeesuksen uhrin perusteella, meidänkin tulisi kohdella jopa vihollisiamme ystävällisellä, myötätuntoisella tavalla. Jeesus Kristus sanoi: ”Jos . . . ette anna ihmisille anteeksi heidän hairahduksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän hairahduksianne.” (Matteus 6:15) Näin ollen halukkuutemme siunata toisia vaikuttaa siihen, perimmekö Jumalalta pysyviä siunauksia. Jehova Jumala sallii meidän kokea tylyä kohtelua. Yksi syy tähän on se, että meillä olisi tilaisuus osoittaa olevamme anteeksiantavia ja myötätuntoisia toisia ihmisiä kohtaan. Apostoli Pietari ilmaisi tämän ajatuksen sanoen edelleen: ”Teidät kutsuttiin tähän vaellukseen [siunaamaan niitä, jotka pyrkivät loukkaamaan teitä], jotta perisitte siunauksen.” (1. Pietari 3:9) Tämä ei merkitse sitä, että taivaallinen Isämme haluaa toisten loukkaavan meitä. Hän vain ei ole puuttunut asiaan eikä estänyt meitä kohtaamasta syntisessä maailmassa elävien syntisten ihmisten ongelmia. Ja tämä antaa meille tilaisuuden osoittaa, haluammeko todella olla hänen kaltaisiaan – huomaavaisia, myötätuntoisia ja anteeksiantavia.
22. Mitä rohkaisua Psalmi 34:13–17 antaa kostonhengen välttämiseen?
22 Rohkaistessaan edelleen meitä olemaan kostamatta sanoissa tai teoissa Pietari lainaa Psalmista 34:13–17 ja kirjoittaa:
”Sillä ’joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, pidättäköön kielensä pahasta ja huulensa puhumasta vilppiä, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin ja hänen korvansa heidän rukoukseensa, mutta Jehovan kasvot ovat pahaa tekeviä vastaan.’” – 1. Pietari 3:10–12.
23, 24. a) Mitä se merkitsee, että ”rakastamme elämää” ja haluamme ”nähdä hyviä päiviä”? b) Miten me hyödymme siitä, että osoitamme rakkautta elämää kohtaan?
23 Nämä Pietarin sanat tähdentävät sitä, että kaikkien ihmisten kohteleminen huomaavaisella tavalla on todella ainoa oikea tapa elää, paras tapa elää. Ihminen, joka ”rakastaa elämää” ja arvostaa sitä Jumalan lahjana ja haluaa nähdä ”hyviä päiviä” – päiviä jotka antavat hänen elämälleen tarkoituksen ja merkityksen – osoittaa tämän edistämällä ihmistovereittensa onnellisuutta. Hän pitää kielensä kurissa eikä käytä sitä toisten alentamiseen, herjaamiseen, harhauttamiseen tai pettämiseen. Hän haluaa karttaa kaikkea pahuutta ja tehdä sitä, mikä on hyvää Jumalan kannalta katsoen. Rauhaa etsivänä ja siihen pyrkivänä ihmisenä hän ei ole hyökkäävä tai sotaisa vaan ponnistelee edistääkseen hyviä suhteita toisten kanssa ja keskuudessa. – Roomalaisille 14:19.
24 Ihmisestä, joka ilmaisee rakkautensa elämään auttamalla toisia nauttimaan onnellisuudesta ja rauhasta, tulee tavoiteltava toveri. Toiset osoittavat sanoillaan ja teoillaan pitävänsä häntä tarpeellisena, haluttuna ja arvostettuna. Tämän vuoksi hänen elämänsä ei ole koskaan tyhjää tai merkityksetöntä. – Sananlaskut 11:17, 25.
25. Miksi voimme olla varmoja Jumalan rakkaudellisesta huolenpidosta ja avusta?
25 Vaikka tällaisen ihmisen huomaavaisuutta ei ehkä aina otetakaan vastaan kiitollisuudella, hän on kuitenkin varma Jehova Jumalan rakkaudellisesta huolenpidosta. Koska Korkeimman silmät tarkkailevat vanhurskaita ja hänen korvansa ovat aina valmiit kuulemaan heitä, hän tietää tarkalleen, mitkä ovat heidän tarpeensa, ja saattaa nopeasti vastata täyttämällä ne. Hän antaa heidän todella ”nähdä hyviä päiviä”, sillä heidän osoittamansa jumalinen antaumus ”sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. (1. Timoteukselle 4:8) Toisaalta ne, jotka harjoittavat sitä mikä on pahaa – jotka eivät työskentele toisten rauhan ja onnellisuuden hyväksi – eivät voi odottaa Jumalan hyväksymyksen ilmausta. Jumalan ”kasvot” ovat kääntyneet heitä vastaan epäsuotuisan tuomion ilmauksin, sillä mikään ei jää häneltä huomaamatta.
EDULLINEN MENETTELY
26. Ketkä saattavat Pietarin sanojen mukaan haluta nähdä meidän palaavan maailman turmeltuneisiin tapoihin?
26 Hyvästä käytöksestä koituvan hyödyn pitäminen aina mielessämme auttaa meitä vastustamaan painostusta joutua kiedotuksi maailman huonoihin tapoihin. Tätä silmälläpitäen apostoli Pietari antaa meille voimakasta rohkaisua sanomalla:
”Riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansojen tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa ja lainvastaisissa epäjumalanpalveluksissa. Koska ette enää juokse heidän kanssaan tähän suuntaan samaan irstauden lätäkköön, he oudoksuvat ja pilkkaavat teitä jatkuvasti. Mutta he tulevat tekemään tilin sille, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tätä vartenhan hyvä uutinen julistettiin kuolleillekin, jotta heidät tuomittaisiin lihaan nähden ihmisten näkökannalta, mutta jotta he eläisivät henkeen nähden Jumalan näkökannalta.” – 1. Pietari 4:3–6.
27. Miksei meidän koskaan tulisi haluta palata maailman turmelukseen?
27 Sen ajan, jolloin kristitty on saattanut tyydyttää syntisiä himojaan ja halujaan ollessaan tietämätön Jumalan tahdosta ja tarkoituksesta, olisi varmasti pitänyt riittää hänelle, niin ettei hän enää koskaan halua palata elämäntapaan, jolle on tunnusomaista liiallisuus ja moraalisten rajoitusten puuttuminen. Me emme halua koskaan unohtaa sitä, miten tyhjää ja tarkoituksetonta nautinnonhaluinen elämä on ja millainen häpeä siihen liittyy. (Roomalaisille 6:21) Maailmassa niin yleiseksi tulleen karkean, säädyttömän viihteen, irstaan tanssin ja riehakkaan, himoja herättävän musiikin pitäisi olla meille vastenmielistä eikä viehättää meitä. Vaikka ei ehkä ole helppoa olla entisten tuttavien solvaavan puheen kohteena siksi, että kartamme sellaisia asioita, me emme varmasti voita mitään menemällä mukaan heidän riehakkaisiin juhliinsa ja hillittömään elämäntapaansa. Mutta me sitä vastoin menetämme paljon omaksumalla maailmallisuuden. Kaikkien pahuuden harjoittajien täytyy tehdä tili teoistaan Jeesuksen Kristuksen edessä, jonka Jehova Jumala on määrännyt tuomitsemaan elävät ja kuolleet. (2. Timoteukselle 4:1) Koska tämä tuomio on varma, ”hyvä uutinen” julistettiin ”kuolleille”, toisin sanoen hengellisesti kuolleille, joiden tarvitsi katua, kääntyä ja tulla elämään Jumalan kannalta katsoen siten, että Kristuksen uhrin sovittavia hyötyjä sovellettiin heihin.
28. a) Miksi kristityt saatetaan ’tuomita lihaan nähden ihmisten näkökannalta’? b) Miksi sellaisen tuomion ei pitäisi häiritä meitä?
28 Ne jotka todella katuvat, ovat hyvin kallisarvoisia Jehova Jumalan silmissä, ja hän haluaa heidän nauttivan ikuisesti onnellisesta elämästä. Tämän maailman ihmiset eivät kuitenkaan tajua, miten suurenmoinen asema tosi kristityillä on Luojan edessä. Sellaiset maailmalliset ihmiset suhtautuvat Kristuksen opetuslapsiin samalla tavoin kuin muihin ihmisiin ja tuomitsevat heidät ”lihaan nähden”, ulkonäön perusteella. Mutta heidän meistä langettamansa epäsuotuisan tuomion ei tulisi häiritä meitä. Todella tärkeää on se, pitääkö Jehova Jumala meitä ’elävinä henkeen nähden’, toisin sanoen hengellisesti elävinä. Näin on, jos elämme edelleen sopusoinnussa Korkeimman käskyjen kanssa.
29. Mitä hyviä syitä meillä on hyvän käytöksen säilyttämiseen?
29 Meillä on todellakin hyvä syy säilyttää hyvä käytös ”muukalaisina ja tilapäisasukkaina” nykyisessä järjestelmässä. Se on Korkeimman käsky. Koska hän on antanut esimerkin ystävällisestä, armollisesta kohtelusta suhteessaan meihin, meidän tulee myös olla huomaavaisia, myötätuntoisia ja anteeksi antavia ollessamme tekemisissä toisten kanssa. Kiitettävä käytöksemme tuottaa kunniaa Jumalallemme ja saattaa auttaa toisia tulemaan hänen palvelijoikseen. Vain säilyttämällä hyvän käytöksen me voimme edelleen kokea Jehovan siunausta ja lopulta saada ikuisen elämän pysyvässä asuinpaikassa. Mikään muu elämäntapa ei ole niin hyödyllinen nyt eikä anna niin suurenmoista lupausta tulevaisuudesta.