Muuttaako vilpitön usko väärän oikeaksi?
Peittääkö vilpittömyys harhauskomukset? Mitä Raamattu sanoo?
NUORI lapsi ei tiedä useinkaan oikean ja väärän välistä eroa. Hän saattaa ottaa pullon lääkekaapista ja tyhjentää sen sisällön luullen sitä herkuksi. Mutta se voikin olla myrkkyä. Lapsi uskoo saavansa, mitä hän haluaa, mutta on väärässä, ja seuraukset ovat surulliset.
Mielisairaaloissa on henkilöitä, jotka uskovat kaikenlaisia kuviteltuja asioita, mitkä eivät ole tosia. He ovat harhautuneet siihen tilaan, että he uskovat vilpittömästi tuulentupiinsa. Ovatpa jotkut kuvitelleet olevansa Napoleonin kaltaisia suuria maailmanjohtajia. Mutta tekeekö heidän uskonsa heistä sellaisia? Ei, se ei muuta väärää oikeaksi.
JOKO OIKEIN TAI VÄÄRIN
Eivät ainoastaan lapset tai henkisesti tasapainottomat usko vilpittömästi sellaista, mikä ei ole totta. Erityisesti uskonnon alalla miljoonat tavalliset ihmiset uskovat vilpittömästi asioita, mitkä eivät ole tosiseikkojen mukaisia.
Totuus ei hyväksy jonkin uskonnollisen opin kaikkia vivahteita. Niinpä kuoleman jälkeen joko on elämää tai ei ole. Maa joko pysyy iankaikkisesti tai ei pysy. Jumala joko lopettaa jumalattomuuden tai ei lopeta. Näissä ja monissa muissa uskomuksissa on oikea ja väärä puolensa. Ei voi olla kahdenlaista totuutta, kun ristiriita vallitsee. Joko toinen tai toinen on oikea mutta eivät molemmat. Ihminenkin voi olla joko elävä tai kuollut. Hän voi olla jompaakumpaa, mutta ei molempia. Kun jokin uskomus ei ole oikea vaan väärä, niin se ei voi olla samalla oikea. Vilpittöminkään usko ja sen noudattaminen ei muuta sitä väärästä oikeaksi. Eikä se tule otolliseksi Jumalalle niin kuin totuus, koska hän ei ole mielistynyt vääryyteen.
Eräissä maissa pidetään tiettyjä eläimiä pyhinä, joten niitä ei voida syödä, vaikka monet samoissa maissa kuolevat joka vuosi aliravitsemuksen takia. Tämä usko saattaa olla vilpitön, mutta tekeekö se sen oikeaksi tai otolliseksi Jumalalle? Miten voimme tietää sen? Kääntymällä Jumalan oman kirjoitetun ihmisille annetun tiedotusvälineen, Pyhän Raamatun, puoleen, mikä sanoo: ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa.” (Room. 1:22–25) Tästä käy ilmi, että Jumala ei hyväksy lainkaan niitä, jotka ryhtyvät palvomaan sitä, mitä hän on luonut, kuten eläimiä, vaikka heidän uskonsa ja tekonsa saattavatkin olla vilpittömiä.
Toisissa maissa palvotaan kuvia eli epäjumalia. Ruokaa ja juomaa asetetaan uhreiksi kuvien eteen. Näissäkin maissa ihmiset ovat nälkäisiä, samalla kun ruoka ja juoma pilaantuu näiden hengettömien esineiden edessä. Onko Jumala ilmaissut ajatuksensa tällaisesta palvonnasta? Kyllä on. Hän sanoi kauan sitten: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala [yksinomaista antaumusta vaativa Jumala, Um].” – 2. Moos. 20:4, 5.
Jumala itse sanoo meille Psalmissa 115:4–8, miten hän suhtautuu noihin epäjumaliin ja niiden palvojiin: ”Heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.” Jumalan katsantokanta on jälleen selvä. Epäjumalat ovat voimattomia auttamaan ihmistä. Niitä tekeviä ja niihin turvaavia verrataan heidän omiin elottomiin epäjumaliinsa. Vaikka tällainen palvonta saattaa olla hyvin vilpitön, se ei ole sopusoinnussa Jumalan selvästi ilmaiseman tahdon kanssa.
AINOASTAANKO ”PAKANAT”?
Olet epäilemättä havainnut joidenkin näistä tavoista tulevan niin sanotuista ”pakanamaista”. Monet ajattelevat, että sellaista palvontaa ei harjoiteta koskaan ”valistuneemmissa” läntisissä sivistysmaissa. Mutta tarkastelkaamme vain yhtä uskomusta, mikä on hyvin huomattava kristikunnan alueella, nähdäksemme, onko asia niin.
Useimmissa länsimaiden uskonnoissa uskotaan vilpittömästi, että jumalattomia ihmisiä kidutetaan kuoleman jälkeen ikuisesti tulisessa helvetissä. Todellisen, uskomattoman ankaran ruumiillisen kivun uskotaan tulevan niiden osaksi, jotka menevät sellaiseen paikkaan. Mitä sinä kuitenkin ajattelisit isästä, joka panisi lapsensa käden kuumaan tuleen, mikä aiheuttaisi vakavia palohaavoja? Sinä myöntäisit, että siten tekevä isä olisi järjetön ja julma. Tai jos joku ottaisi eläimen, esimerkiksi koiran, ja paahtaisi sitä hitaasti kuumilla hiilillä sen vielä eläessä, niin sitä pidettäisiin raakana, tunnottomana ja kauhistavan mieltäkuohuttavana tekona.
Kuitenkin meitä vaaditaan uskomaan, että Jumala, joka on rakkaus, tekee paljon pahempaa ihmisille!
Onko tämä uskomus tosiasioiden mukainen? Jumalan suhtautuminen tällaiseen uskoon voidaan nähdä siitä, kun samantapaista tehtiin muinaisessa Israelin kansassa. Israelilaiset panivat siihen aikaan tosiaan lapsiaan menemään tulen läpi väärälle jumalalle Molokille suoritetuissa lapsiuhreissa. Huomaa, mitä kaikkivaltias Jumala sanoi tästä menettelystä: ”He ovat rakentaneet Baalille uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä uhrina Molokille, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.” (Jer. 32:35) Jumala ei ole edes ajatellut sellaisen tekemistä. Miten voitaisiin sitten syyttää hänen tekevän pahempaa, kiduttavan ihmisiä helvetin tulessa koko iankaikkisuuden?
Tahallisesti jumalattomien kohtalo on selvä: ”Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” (Ps. 145:20) Hukuttaminen, tuhoaminen, eikä ikuinen kidutus, on niiden osa, jotka ovat tahallaan jumalattomia.
Ne, jotka uskovat tuliseen kidutushelvettiin ja opettavat sitä, häpäisevät Jumalaa. He opettavat sellaisen opin olevan Jumalasta, minkä hän hylkää valheena. Se on myös syypää monien järkevien ihmisten kääntymiseen pois Jumalasta, koska he eivät tunne voivansa uskoa sellaiseen Jumalaan, joka tekisi ihmisille sellaista, mitä me emme tekisi mykälle koirallekaan.
Jos Jumala hyväksyy vilpittömän, joskin väärän palvonnan, niin miksi tapa uhrata lapsia Molokille hävisi maailmannäyttämöltä? Israelilaisia ei siunattu tämän erheellisen palvonnan takia. Heidän vilpittömyyttään ei hyväksytty. Molok ei ollut oikea ja elävä Jumala. Jumala hylkäsi kiivaasti tämän väärän jumalan palvelemisen.
Monille sellaisille kristikunnassa, jotka uskovat iankaikkisen vaivan oppiin, saattaa myös olla järkytys, kun he saavat tietää, että samanlaista uskomusta suositaan monissa pakanamaissa! Jumalattomille varattu palava tulihelvetti on yksi pakanamaissa asuvien miljoonien ihmisten pääopeista ja -uskomuksista.
JUMALAN SANA ON TOTUUS
Tämän muutamien harvojen ”pakanallisten” ja ”kristillisten” uskontojen lyhyen tarkastelun pitäisi osoittaa ajatteleville ihmisille, että vilpittömyys uskottaessa johonkin oppiin ei muuta väärää oikeaksi. Se ei tee siitä otollista Jumalalle. Hän ei voi suvaita väärää. Hän ei voi siunata vääryyttä. Hän on totuuden Jumala. ”Jumala ei ole voinut valhetella” sanoo Heprealaiskirjeen 6:18, joten hän ei hyväksy varmastikaan valheita silloinkaan, kun niitä opetetaan vilpittömästi hänen nimessään.
Jumala tosin haluaa meidän osoittavan vilpittömyyttä palvonnassa. Mutta hän haluaa vilpittömyyttä tosi palvonnassa eikä vilpittömyyttä väärässä palvonnassa.
Niiden auttamiseksi, jotka ovat todella vilpittömiä halutessaan palvoa totuudessa, Jumala on varannut erehtymättömän oppaan, Sanansa, Raamatun. Tästä hänen mielensä ilmaisijasta ihmiset voivat varmistua siitä, kuka hän on, mitkä hänen päätöksensä ovat ja mikä on totuuden täsmällinen tuntemus. Jeesus Kristus sanoi rukoillessaan taivaallista Isäänsä: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Niiden, jotka haluavat elää Jumalan uudessa järjestyksessä, missä ihminen asuu paratiisillisissa olosuhteissa täydellisessä terveydessä ja onnessa ikuisesti, on tutkittava Jumalan sanaa saadakseen selville, mikä totuus on. Jeesus sanoi myös: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Joh. 17:3.
Sinä olet epäilemättä vilpitön uskossasi. Mutta muista, että vilpittömyys sinänsä ei muuta väärää uskoa oikeaksi eikä tee sitä otolliseksi Jumalalle. Jumala haluaa sinun käyttävän kirjoitettua Sanaansa sen selville saamiseksi, mikä on oikein. Tällä tavalla hän panee sinut koetukselle nähdäkseen, ansaitsetko sinä hänen siunauksiaan. Jos olet välinpitämätön ja luotat siihen, että toiset suorittavat kaiken uskonnollisen ajattelun puolestasi, niin et voi saada Jumalan suosiota.
Älä ole nuoren lapsen kaltainen, niin että nautit sellaista, mitä et tunne, omaksi vahingoksesi, sillä ”miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie”. (Sananl. 16:25) Sen sijaan että valitsisit sellaisen tien, ”turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” – Sananl. 3:5, 6.