Mistä voi löytää vapauden?
IHMISET haluavat luonnostaan vapautta. He haluavat puhua vakaumuksistaan vapaasti tarvitsematta pelätä, että heidät vaiennetaan tai heitä vainotaan, ja palvoa omantuntonsa mukaan. He haluavat, että heidän sallitaan tavoitella onnellisuutta, mihin sisältyy vapaus ansaita toimeentulo. Mutta sittenkin he ovat onnettomia, jos he eivät työpaikassaan voi tehdä työtä, josta he nauttivat, tai eivät voi käyttää hyväkseen kykyjään.
Harvoilla ihmisillä on kaikki nämä vapaudet nykyään. Jotkut ovat masentuneet, jopa katkeroituneet, ja ovat ryhtyneet tavoittelemaan itsemääräämisoikeutta. He haluavat ehdotonta vapautta menetellä halunsa mukaan. He haluavat harrastaa sellaista, mikä on vahingollista heille itselleen, esimerkiksi käyttää huumeita, tai käyttäytyä tavalla, joka vahingoittaa toisia. He ovat sitä mieltä, että heillä pitäisi olla oikeus tehdä mitä tahansa he haluavat. Jotkut jopa vaativat vapautta olla tekemättä mitään.
Mutta onko tällainen siirtyminen sorron tunteesta nykyisen yhteiskuntajärjestyksen alaisuudessa toiseen äärimmäisyyteen – ehdottomaan riippumattomuuteen – tie vapauteen? Kunkin yksilön vapauden määrän täytyy johdonmukaisesti ajatellen olla vain suhteellista verrattuna toisten nauttimaan vapauteen. Jos jokainen tekisi täysin oman itsekkään halunsa mukaan, niin kenelläkään ei olisi mitään vapautta. Ei olisi omistusoikeuksien suojaa, ei henkilökohtaista turvallisuutta, koska jokainen olisi vapaa ottamaan mitä hän haluaisi ja tekemään mitä hän tahtoisi. Tavaroita ja palveluksia olisi melkein mahdoton saada. Täytyy siis olla järjestys, jonka puitteissa jokaisella on kohtuullinen osansa. Ja jotta olisi järjestys, täytyy olla laki. Sopivat lait ja säädökset edistävät onnellisuutta.
Tarkastelkaamme esimerkiksi luonnonlakeja. Me otamme huomioon nämä lait ja olemme onnellisia siitä, että ne ovat olemassa. Jos painovoimalaki poistettaisiin, ihmiset eivät voisi pysyä maan pinnalla. Eikä kukaan voi jättää painovoimalakia huomioon ottamatta joutumatta vaaraan.
MORAALILAIT
Sama pitää paikkansa Jumalan asettamista moraalilaeista. Niiden voimaan saattaminen on yhtä ehdotonta kuin luonnonlakienkin, vaikkakaan niiden täytäntöönpano ei ole aina yhtä nopeaa. Sanokaamme esimerkiksi, että joku aviomies tekee aviorikoksen. Hän saattaa ajatella, että avioliiton ulkopuolinen sukupuolisuhde on sukupuolisen purkautumisen ”vapaa” muoto ja hyödyllinen kokemus. Mutta hän on rikkonut moraalilain. Siten tehdessään hän on vahingoittanut itseään ja loukannut toisten oikeuksia. (1. Tess. 4:3–6) On olemassa vaara, että häneen tarttuu inhottava sukupuolitauti. Hänen suhteensa hänen vaimoonsa kärsii varmasti, kuinka ”kokeneena” tahansa hän ehkä pitääkin vaimoaan, ja seurauksena saattaa olla avioero. Jos hänellä on lapsia, hekin saavat elinikäistä vahinkoa.
Jotkut ehkä sanovat, että tämä on vanhanaikaista ajattelua. Mutta pane merkille, mitä Time-lehti kertoo marraskuun 25. päivän numerossaan 1974 niistä, jotka elävät ”vapaassa” avioliitossa – ovat tehneet sopimuksen, joka suo puolison olla suhteissa toistenkin kanssa – eli elävät todellisuudessa aviorikoksessa:
”Monet neuvojat kertovat voimakkaista ja usein odottamattomista mustasukkaisuuden ongelmista (’sen voimaa me kaikki aliarvioimme’, sanoo romaanikirjailija Robert Westbrook, jonka ”vapaa” avioliitto särkyi).
”. . . Puolison rakkaussuhteista tietämisen tuska herättää henkiin vanhan keskiluokan strategian – ulkokultaisuuden, jossa yhdistyy virallinen uskollisuus ja epävirallinen vapaus.”
Mitä on sanottava niistä, jotka suhtautuvat ”vapaamielisesti” sukupuoliasioihin – ajatellen, että mikä tahansa käy päinsä jopa aviopuolisoitten kesken? Maaliskuun Reader’s Digest 1975 lainaa toimittaja ja luennoitsija Joseph Epsteinin kirjaa Divorced in America (Eronneet Amerikassa), joka puhuu ”voitosta”, jonka jotkut huomattavat miehet ovat saaneet seksuaalisen käyttäytymisen entisistä jäykistä säännöistä, ja sanoo: ”Mutta voitto ei ole johtanut suurempaan vapauteen, vaan ainoastaan suurempaan kurittomuuteen, joka ei ole lainkaan sama asia.” Tekniikan korostamisesta sukupuoliyhteydessä kirja sanoo edelleen: ”Tapahtumassa aistillisuudesta riistetään hellyys sen sijaan että molemmat kulkisivat yhdessä; suhteesta tulee silkkaa haureutta; ja me olemme enemmän ruumiimme orjuuttamia kuin ehkä koskaan aikaisemmin.”
Moraalilakia rikkomalla mies (tai nainen) voi siis turmella koko elämänsä. Hän ei ainoastaan vaaranna perhesuhteitaan. Hän menettää toisten kunnioituksen. Sellainen ihminen voi ajatella menettelevänsä ”vapaamielisesti”, mutta hän ei voi jälkeenpäin välttää itsekunnioituksen menetystä ja huonon omantunnon sisäistä tuomiota.
JUMALAN OIKEUDET
Vaikka on ilmeistä, että on tarpeellista tunnustaa toisten oikeudet, niin ennen kaikkea meidän täytyisi tunnustaa Jumalan oikeudet. Joutuuko Jumala häviölle, jos me loukkaamme hänen oikeuksiaan? Ei, paitsi että hän tulee ”murheelliseksi sydämessänsä”, koska hän tietää, että me toimimme vastoin omaa parastamme. (1. Moos. 6:6) Me emme voi antaa mitään lisää Jumalalle emmekä ottaa häneltä mitään pois. Raamattu sanoo: ”Kuka on ensin antanut hänelle, niin että se tulisi maksaa hänelle [antajalle] takaisin?” (Room. 11:35) Mutta me voimme loukata hänen oikeuksiaan omaksi vahingoksemme ja toisten vahingoksi.
Mitkä ovat Luojan oikeudet? Niihin kuuluu sen ohjaaminen, mitä hän on luonut, täyttämään sen tarkoituksen, jota varten se on tehty. Nykyään kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja ovat poikenneet tieltä, joka heidän pitäisi omaksua. Sen tähden pitäisi kiinnittää tavallista enemmän huomiota siihen, mitä Jumala sanoo, jotta voisimme päästä takaisin oikeaan asemaan hänen edessään.
SYNNIN JA KUOLEMAN ORJUUS
Melkein kaikki ihmiset ovat puhuneet vuosisatoja vapauden saavuttamisesta. Miksi? Koska heillä ei ole sitä. Kaikki ovat orjia, eivät välttämättä ihmisten, mutta synnin ja kuoleman orjia. Tämä merkitsee sitä, että ollakseen todella vapaa ihmisen täytyisi vapautua synnistä, mikä merkitsisi vapautumista sairaudesta ja kuolemasta, jotka synti aiheuttaa. (Room. 6:23) Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, hän sanoi juutalaisille: ”Jokainen synnin tekijä on synnin orja.” Hän sanoi heille, kuinka he voisivat olla vapaita tästä kuolettavasta vitsauksesta: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät. . . . Jos . . . Poika vapauttaa teidät, niin te tulette olemaan todella vapaita.” – Joh. 8:31–36.
VOIKO JUMALAN HALLITUS AIKAANSAADA VAPAUDEN?
Voisivatko ihmiset elää Jumalan lakien alaisuudessa ja silti nauttia täydellisestä vapaudesta? Tarkastelkaamme muutamia lakeja, jotka olivat voimassa, kun Jumalalla oli häntä edustava hallitus maan päällä.
Kun Israel oli Jumalan hallituksen alaisuudessa, jokaisella miehellä oli oma perintömaa. Hän ja hänen perheensä voivat ansaita siitä hyvän toimeentulon. Mutta joka seitsemäs vuosi oli sapattivuosi, jonka aikana peltoja ei pitänyt kylvää eikä niittää. (3. Moos. 25:1–7) Siten varattiin paljon aikaa perheen yhdessäoloon. Perheenjäsenet voivat keskustella Jumalan laeista ja menettelytavoista ja oppia tuntemaan hänet paremmin. Jos jollakulla oli joitakin lahjoja, hän voi kehittää ja harjoittaa niitä. Monet tulivat taitaviksi harjoittamaan erilaisia käsitöitä. He (naiset mukaan luettuina) voivat siten edistää yhdyskunnan hyvinvointia.
Sitten joka viideskymmenes vuosi oli ”riemuvuosi”, suuren vapauden aika. Jos joku oli taloudellisten vastoinkäymisten vuoksi ”myynyt” perintömaansa tai osan siitä, se palautettiin nyt hänelle. Kaikki velat annettiin anteeksi. Jos mies tai hänen perheensä jäsenet olivat joutuneet orjiksi maksaakseen jonkin velan, niin he olivat vapaat palaamaan perintömaalleen. (”Orjuus” ei ollut sellaista kuin nykyään tavallisesti kuvaillaan. Israelin lain alaisuudessa heprealaista ”orjaa” kohdeltiin todellisuudessa palkkatyöläisenä.) Miten kansa voisi tulla vapaammaksi? – 3. Moos. 25:8–22, 39, 40.
Suurempaa vapautta joka suhteessa tulevat pian nauttimaan ne, jotka elävät Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa, joka hallitsee taivaista tuhat vuotta. Jeesus Kristus sen Kuninkaana edustaa Jumalan suvereenia valtaa. Tämän Valtakunnan alaisuudessa aikaansaadaan täydellinen vapaus ihmisen suurimmasta orjuuttajasta, synnistä, ja kuolemasta, joka on synnin seuraus. (1. Kor. 15:26; Ilm. 21:3, 4) Kristuksen hallitessa Kuninkaana ja Ylimmäisenä Pappina ihmiset, myös monet kuolleista herätetyt, kohotetaan ehdottomaan mielen ja ruumiin täydellisyyteen. – Ilm. 20:11–13, Hepr. 11:39, 40.
Kun sitten nämä tuhat vuotta päättyvät, Kristus luovuttaa täydellistetyn ihmiskunnan Jehova Jumalalle itselleen. (1. Kor. 15:24) Kaikki, jotka silloin rakastavat Jumalan suvereenisuutta eivätkä halua lähteä tuhoisalle itsemääräämistielle, julistetaan ”Jumalan lapsiksi”. Apostoli Paavali sanoo viitatessaan tähän Jumalan tarkoitukseen: ”Itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” – Room. 8:21.
Jumalan lasten! Miehistä ja naisista tulee Jumalan omia poikia ja tyttäriä hänen omassa perheessään – puhtaita, täydellisiä ja pyhiä niin kuin hän on. Mikä vapaus heillä tuleekaan olemaan, koska hän rakastaa heitä Isänä! He saavat nauttia täydellisestä terveydestä, eivätkä heitä kohtaa tuhoisat luonnononnettomuudet. (Jes. 25:6–8) Ei tule olemaan ihmishallituksia, diktaattoreita eikä puoluejohtajia. (Luuk. 22:25, 26) Ihmiset eivät pidä moraalittomuuden harjoittamista ”vapautena”. He tulevat olemaan alamaisia laeille, jotta asiat voitaisiin hoitaa järjestyksellisesti, mutta he eivät tarvitse lakeja moraalittomuutta, varastamista, murhaamista ja turmelusta vastaan, joiden alainen ihminen on nykyään. Apostoli Paavali kirjoitti tästä:
”Me tiedämme, että [Mooseksen kautta annettu] Laki on hyvä, edellyttäen että sitä käytetään lain mukaisesti tietoisina siitä, että lakia ei ole saatettu voimaan vanhurskasta varten, vaan niitä varten, jotka ovat laittomia ja niskoittelevia, jumalattomia ja syntisiä, vailla rakkaudellista huomaavaisuutta ja epäpyhiä, . . . murhaajia, . . . haureellisia, . . . valehtelijoita.” – 1. Tim. 1:8–10.
Kun Jeesus Kristus oli maan päällä täydellisenä lihaa ja verta olevana miehenä, hänellä ei ollut mitään taipumusta tällaiseen turmiollisuuteen. Lain pitäminen oli hänelle luonnollista. Hän todisti, ettei synti ole välttämätön tai luontainen piirre lihallisissa ihmisissä, niin kuin apostoli Paavali selittää: ”Jumala, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin johdosta [hän tuli tarjoamaan itsensä sovitusuhriksi tehdäkseen tyhjäksi synnin], langetti tuomion synnistä lihassa.” – Room. 8:3.
KRISTILLINEN VAPAUS NYKYÄÄN
Jo nyt ne, jotka tulevat tuntemaan Jehova Jumalan ja hänen tarkoituksensa, voivat miellyttää Jumalaa ja nauttia suuresta vapaudesta vaikkeivät olekaan vielä täydellisiä, kuten apostoli jatkaa: ”Jotta Lain vanhurskas vaatimus täyttyisi meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan [Jumalan] hengen mukaan.” (Room. 8:4) He noudattavat ”vapauteen kuuluvaa täydellistä lakia”. – Jaak. 1:25.
Tosi kristityt puhuvat siksi hyvin vapaasti kertoessaan toisille vapaudesta, jonka ihmiskunta voi saavuttaa Jumalan järjestelyn kautta. (Fil. 1:18–20) Mutta he noudattavat apostoli Pietarin neuvoa: ”Olkaa kuin vapaat säilyttäen kuitenkin vapautenne, ei pahuuden verhona, vaan kuin Jumalan orjat.” (1. Piet. 2:16) He kokevat suurta lohdutusta, rauhaa ja turvallisuutta jopa tässä synnin orjuuttamassa maailmassa. He ovat todistaneet itselleen Jeesuksen sanojen totuudellisuuden: ”Te saatte virvoituksen.” – Matt. 11:29.