7. luku

”Uusi luomus” ryhtyy toimintaan!

 1, 2. a) Minkä luominen vajaat kaksituhatta vuotta sitten oli suurenmoisempaa kuin miehen ja naisen luominen? b) Mitä tarkoitusta varten ”uuden luomuksen” voiteleminen tapahtui Jeesuksen sanojen mukaan, jotka Luukkaan 24:46–48 ja Apostolien tekojen 1:8 esittävät?

ENSIMMÄISEN miehen ja naisen luominen noin kuusituhatta vuotta sitten oli suurenmoista. (1. Moos. 1:26–28) ”Uuden luomuksen” syntyminen vajaat kaksituhatta vuotta sitten oli vielä suurenmoisempaa, vielä merkityksellisempää koko ihmiskunnalle. Tämä syntyminen tapahtui helluntaipäivänä vuonna 33, kun syntyi Kristuksen opetuslasten seurakunta, jonka kaikki jäsenet voideltiin Jumalan pyhällä hengellä julistamaan hänen messiaanista Valtakuntaansa.

² Vajaat kaksi viikkoa ennen helluntaipäivää ylösnoussut Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen:

”Tällä tavoin on kirjoitettu, että Kristus kärsisi ja nousisi kuolleista kolmantena päivänä ja hänen nimensä perusteella saarnattaisiin katumusta. syntien anteeksi antamiseksi kaikissa kansoissa – Jerusalemista alkaen teidän on määrä olla tämän todistajia.” (Luuk. 24:46–48) ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” – Apt. 1:8.

 3. Kuinka suuri oli aluemääräys, ja milloin opetuslapset aloittivat todistamisen alueella, ja mistä he alkoivat?

³ Voisiko todistamiselle olla suurempaa aluemääräystä kuin tämä? Se käsitti koko maapallon. Voitaisiinko koko tälle alueelle viedä todistus Messiaasta? Se vaatisi aikaa ja hellittämättömyyttä ja rohkeata ponnistelua. Mutta heti kun he olivat saaneet luvatun pyhän hengen helluntaina, he ryhtyivät toimintaan ja todistivat toisille ensiksi Jerusalemissa.

 4. Miten se, mitä Jooelin 2:28, 29 oli ennustanut, alkoi tarkoin täyttyä tuona helluntaipäivänä?

⁴ Tapahtui juuri niin kuin Jooelin 2:28, 29 ennusti: hengen täyttämät opetuslapset alkoivat profetoida jopa vierailla kielillä ihmeen avulla! Tuhannet juutalaiset, jotka olivat Jerusalemissa viettämässä helluntaijuhlaa, kokoontuivat todistamaan tätä näkyä. He kuulivat Kristuksen opetuslasten pienen seurakunnan ”puhuvan omilla kielillämme Jumalan suurenmoisuuksista”, kuten he sanoivat. – Apt. 2:11.

 5. Miten Pietari käytti ensimmäistä kahdesta ’taivasten valtakunnan avaimesta’ tuona helluntaipäivänä?

⁵ Selittääkseen tilannetta apostoli Pietari käytti ensimmäistä kahdesta ’taivasten valtakunnan avaimesta’ ottamalla johdon tiedustelevalle väkijoukolle puhumisessa. (Matt. 16:19) Hän todisti Jeesuksen olevan Messias, jonka juutalaiset johtajat olivat hylänneet ja tappaneet, mutta joka oli herätetty kolmantena päivänä kuolleista ja oli nyt kirkastettuna Jumalan oikealla puolella. Tunnonvaivoja kokevat juutalaiset kysyivät nyt: ”Miehet, veljet, mitä meidän on tehtävä?” Pietari vastasi: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan. Sillä [Jooelin 2:28, 29:n] lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja kaikille kaukana oleville, niin monta kuin Jehova, meidän Jumalamme, luokseen kutsuneekin.” – Apt. 2:14–39.

 6. Mitä tapahtui katuville juutalaisille, jotka kastettiin, ja mistä he pelastautuivat?

⁶ Ne, jotka hyväksyivät Jeesuksen Messiaaksi eli Kristukseksi, antoivat tottelevaisesti kastaa itsensä vedessä. Niinpä tuona yhtenä päivänä tuli noin kolmetuhatta sielua lisää. Kirkastettu Jeesus Kristus kastoi heidät pyhällä hengellä, ja he syntyivät uudelleen Jumalan hengellisiksi lapsiksi. Heidät siirrettiin Mooseksen välittämän lakiliiton alaisuudesta Jeesuksen Kristuksen välittämän uuden liiton alaisuuteen. Tällä tavoin he noudattivat Pietarin tärkeätä kehotusta: ”Pelastautukaa tästä nurjasta sukupolvesta.” Täten menettelemällä he välttyivät tulikasteelta Jerusalemin tuhossa vuonna 70 kenraali Tituksen johdossa olevien roomalaisten piirittäjien käsissä. – Apt. 2:40; Luuk. 3:16, 17.

 7. Millä tavalla voideltujen piti jäljitellä Jeesusta Kristusta, ja mihin sen työn tekeminen, jonka hän ennusti, avasi uskoville tien?

⁷ Helluntaipäivästä lähtien yhä useammat niistä, jotka uskoivat Jeesuksen olevan Messias, saivat pyhällä hengellä voitelun. Mitä heidän piti tehdä nyt? Heidän voitelunsa velvoitti heidät jäljittelemään Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Mitä hän teki sen jälkeen, kun hänet oli voideltu Jordanilla? Hän kulki läpi maan ja saarnasi Jumalan valtakuntaa. (Matt. 4:12–17) Jumalan valtakunnan saarnaaminen ei päättyisi hänen kuolemaansa. Muutamaa päivää ennen marttyyrikuolemaansa Jerusalemissa hän ennusti roomalaisten suorittaman kaupungin tuhoamisen, mutta sanoi, että jo ennen tätä kansallisonnettomuutta ”tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille”. (Matt. 24:14–22) Kun helluntai tuli ja heidät voideltiin pyhällä hengellä, voidellut eivät hukanneet aikaa työhön ryhtymisessä! Tämä Valtakunnan saarnaaminen avasi uskoville tien tulla Jeesuksen Kristuksen perijätovereiksi hänen taivaalliseen valtakuntaansa.

 8. Miten Valtakuntaa ryhdyttiin saarnaamaan samarialaisille, ja mikä siitä oli seurauksena?

⁸ Puhkesi kiihkeä vaino. Opetuslapset hajaantuivat Jerusalemista. Mutta tämä seurakunnan hajaantuminen vain edisti Valtakunnan julistuksen laajenemista. Kuten oli ennustettu, todistaminen ulotettiin Samarian provinssiin. Kun opetuslapsi Filippuksen oli pakko lähteä pois Jerusalemista, hän käänsi huomionsa samarialaisiin. ”Kun he uskoivat Filippusta, joka julisti hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, heitä ryhdyttiin kastamaan, sekä miehiä että naisia.” Myöhemmin kun Pietari ja Johannes vierailivat Samariassa, kastetut samarialaiset saivat näiden apostoleitten kautta pyhän hengen. – Apt. 8:1–17.

 9. a) Mikä odottamaton kääntymys tapahtui nyt juutalaisten keskuudessa? b) Miten Pietari käytti toista kahdesta ’taivasten valtakunnan avaimesta’?

⁹ Sitten yhtäkkiä tapahtuu ihmeitten ihme! Vainoojien johtaja kääntyy kristityksi. Saulus Tarsolainen kääntyy kristillisyyteen. Hänestä tulee Jeesus Messiaan johdossa olevan Jumalan valtakunnan huomattavimpia julistajia. (Apt. 9:1–30) Hänen entinen nimensä Saulus hylätään ja hän tulee tunnetuksi apostoli Paavalina. Tämän huomattavan kääntymyksen jälkeen tapahtui toisenlainen merkittävä kääntymys. Se oli ensimmäisen ympärileikkaamattoman pakanan eli ei-juutalaisen kääntymys. Tämä tapahtui, kun pyhä henki ohjasi apostoli Pietaria käyttämään toista kahdesta ’taivasten valtakunnan avaimesta’. (Matt. 16:19) Pietari teki siten saarnaamalla italialaisen senturion eli sadanpäämiehen Korneliuksen kodissa Kesareassa. Apostolien tekojen 10:44–48 kertoo:

”Pietarin vielä puhuessa näistä asioista tuli pyhä henki kaikkien niiden päälle, jotka kuulivat sanan. Ja Pietarin mukana tulleet uskolliset, jotka olivat ympärileikattuja, hämmästyivät, koska pyhän hengen ilmainen lahja vuodatettiin myös kansojen ihmisten päälle. Sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja julistavan Jumalan suuruutta. Silloin Pietari vastasi: ’Voiko kukaan kieltää näiltä vettä, niin ettei näitä kastettaisi, jotka ovat saaneet pyhän hengen niin kuin mekin?’ Sen jälkeen hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.”

10, 11. a) Kuinka kauas ja keiden hyödyksi levisi Valtakunnan saarnaaminen Korneliuksen kodista? b) Vaikka Pietari raivasi tien pakanamaailmaan, niin miten ja miksi Paavali teki sen hyväksi enemmän kuin Pietari?

¹⁰ Ei-juutalaisen senturion Korneliuksen kodista hyvän uutisen saarnaaminen levisi ”maan ääriin asti”. Tämä koitui pakanoiden sekä luonnollisten juutalaisten hyödyksi.

¹¹ Vaikka Pietari raivasi tien pakanamaailmaan, apostoli Paavali puolestaan teki enemmän kuin kukaan muu Jumalan sanan saarnaamisessa aikansa ympärileikkaamattomille pakanoille. Hän ei hävennyt kutsua itseään ”[pakana]kansojen apostoliksi”. Hän ei väheksynyt tätä tosiasiaa. Hän piti tätä palvelustaan kunniassa, ja siksi hän työskenteli sen parissa ahkerasti. – Room. 11:13.

12. Mihin etäiseen paikkaan saakka Paavali halusi lähteä saarnaamaan, mutta kuinka kauas siihen suuntaan hän pääsi ja mitä hän teki siellä?

¹² Paavali halusi viedä hyvää uutista jopa Espanjaan, mutta viimeksi me kuulemme hänestä hänen pidätyksensä ajalta Roomasta. Me luemme Paavalin ensimmäisestä pidätyksestä ja vankeudesta, jolloin hän sai olla omassa vuokratalossaan Roomassa: ”Niin hän viipyi kokonaiset kaksi vuotta omassa vuokratalossaan, ja hän otti ystävällisesti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen, saarnasi heille Jumalan valtakuntaa ja opetti Herraa Jeesusta Kristusta koskevia asioita puhuen täysin vapaasti, kenenkään estämättä.” – Apt. 28:30, 31; Room. 15:24, 28.

TODISTUSTA KAUTTA LUOMAKUNNAN ENNEN VUOTTA 70

13. Koska kristityt toimivat voitelunsa mukaisesti, niin mitä Paavali saattoi kirjoittaa Kolossan kristityille jo noin vuonna 60–61?

¹³ Kristittyjä, jotka jäljittelivät apostoli Paavalia ja muita apostoleita messiaanisen Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa, oli paljon. Hengestä siinnyt seurakunta ”uutena luomuksena” voideltiin suorittamaan sellaista saarnaamistyötä. (Jes. 61:1–3; 2. Kor. 1:21, 22) He olivat täynnä intoa ja olivat jatkuvasti liikkeellä levittäessään parasta uutista maan päällä mahdollisimman monille. Ei siksi ihme, että suunnilleen vuonna 60 tai 61 eli muutamia vuosia ennen kuin roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja sen loistavan temppelin vuonna 70 apostoli Paavali saattoi kirjoittaa talosta, jossa hän oli pidätettynä Roomassa, Kolossan kristityille Vähään-Aasiaan ja sanoa ”hyvästä uutisesta” jo siihen aikaan, että sitä ”on saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on. Tämän hyvän uutisen palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.” – Kol. 1:23.

14. Keille nykyisin tuon ensimmäisen vuosisadan seurakunnan aikaansaannos on esimerkkinä ja minkä heidän nykyisen velvoituksensa huomioon ottaen?

¹⁴ Se, että Kristuksen voideltujen opetuslasten seurakunta ensimmäisellä vuosisadalla oli julistanut Jumalan messiaanista valtakuntaa kautta luomakunnan, on arvokas esimerkki tämän 20. vuosisadan voidellulle seurakunnalle. Tämän hengestä siinneen seurakunnan Jumalan ”uutena luomuksena” tarvitsee suorittaa loppuun maailmanlaajuinen todistaminen, Jumalan perustetusta valtakunnasta, ennen kuin ”suuri ahdistus” kohtaa koko maailmaa ja ulkokultainen kristikunta kastetaan tulella tuhoonsa tämän pahan asiainjärjestelmän koko muun osan kanssa. – Matt. 24:14–22; Mark. 13:10.

HENGEN TODISTUS LAPSEUDESTA

15. Mitä Paavali kirjoitti Rooman seurakunnalle hengen todistuksesta, ja mikä kysymys nyt herää niistä, jotka nykyään odottavat menevänsä taivaaseen?

¹⁵ Ensimmäisellä vuosisadalla ei kristityillä raamatunkirjoittajilla eikä toisilla opetuslapsilla ollut mitään epäilystä suhteestaan Jumalaan ja vastuustaan Häntä kohtaan. Heillä oli todella vakaumus, että he olivat Jumalan hengellisiä lapsia, ja he odottivat taivaallista perintöä. Niinpä ennen kuin apostoli Paavali tuli Roomaan, hän voi kirjoittaa varmana sikäläiselle seurakunnalle ja sanoa seuraavat luottavaiset sanat: ”Te saitte lapseksioton hengen, jonka avulla huudamme: ’Abba, Isä!’ Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” (Room. 8:15–17) Kenellä sellaisella nykyään, joka odottaa taivaaseen menemistä, on sellainen todistus Jumalan hengestä oman henkensä kanssa?

16. Millainen vuorovaikutus oli Jumalan hengen ja ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan hengen välillä?

¹⁶ Jumalan henki ei varmaankaan antaisi sellaista todistusta kristityksi tunnustautuvalle, joka ei todellisuudessa ole Jumalan perillinen eikä Jeesuksen Kristuksen perijätoveri. Kaikesta toiminnasta aiheutuu reaktio, vastavaikutus. Vastavaikutus voi olla myönteinen tai kielteinen, torjuva. Roomalaiskirjeen 8:15–17 ilmaisee apostoli Paavalin puhuvan myönteisestä vastavaikutuksesta. Hän kuvailee Jumalan hengen ja Jumalan aidon hengellisen lapsen hengen sopusointuista vuorovaikutusta. Miten sitten Jumalan henki todisti ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan, tuon ”uuden luomuksen”, hengen kanssa?

17. a) Koettiko ensimmäisen vuosisadan seurakunta kiistää sen todistuksen, jonka Jumalan henki antoi sille hänen henkeytettyjen palvelijoittensa kautta? b) Miten niin ollen Tessalonikan seurakunta suhtautui Paavalin esittämään sanomaan?

¹⁷ Jos Jumalan henki todistaa meille kristillisestä henkilöllisyydestämme ja yhteydestämme Jumalaan ja hänen huolenpidostaan, niin meidän pitäisi olla sopusoinnussa tämän hengen kanssa eikä kiistää sitä. Niinpä kun ensimmäisen vuosisadan kristityt saivat kirjeen Kristuksen henkeytetyltä apostolilta tai opetuslapselta luettavaksi seurakunnalle, jonka kastettuja jäseniä he olivat, he hyväksyivät sen, mitä kirje sanoi heille ja heistä, kun oli kysymys heidän asemastaan, heidän velvollisuuksistaan ja heidän tulevaisuudentoivostaan Jumalan järjestelyssä. He ymmärsivät, että Jumalan henki toimi sellaisissa arvovaltaisissa apostoleissa ja opetuslapsissa ja että se toimi ja kirjoitti näiden ihmisvälikappaleitten kautta. Apostoli Paavalin kirje ensimmäisen vuosisadan Tessalonikan kristilliselle seurakunnalle Makedoniaan todistaa tämän. Tuon seurakunnan jäsenet tiesivät sen olevan totta, kun Paavali kirjoitti: ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa.” – 1. Tess. 2:13.

18. Miten nuo Tessalonikan kristityt suhtautuisivat Paavalin kirjoittamaan sanaan ollakseen johdonmukaisia, ja miksi Jumala oli valinnut heidät sen mukaan, mitä Paavali sanoi?

¹⁸ Näin ollen olisi johdonmukaista, että nämä uskovat hyväksyisivät myös Paavalin kirjoittaman sanan ”Jumalan sanaksi”. Paavali kirjoitti tässä kirjeessä tessalonikalaisille uskoville siitä, että Jumala oli ’valinnut’ heidät. Miksi heidät oli ’valittu’? ”Koska se hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin, niin kuin tiedätte millaisia miehiä meistä tuli teille teidän takianne, ja teistä tuli meidän ja Herran jäljittelijöitä, koskapa otitte sanan vastaan suuressa ahdistuksessa pyhän hengen ilolla.” – 1. Tess. 1:4–6.

19. Mitä hengen lahjojen saaminen apostolien välityksellä ilmaisisi niiden saajien suhteesta Jumalaan?

¹⁹ He tiesivät, että Jumala oli puhunut pyhän hengen välityksellä valitulle kansalleen esikristillisinä aikoina. Samoin Jumala voi heidän omalla ensimmäisellä vuosisadallaan puhua saman toimivan voiman välityksellä Jeesuksen Kristuksen henkeytettyjen apostolien kautta. Lisäksi Jumala käytti juuri noita apostoleita siirtämään kastetuille uskoville erilaisia pyhän hengen lahjoja. Noiden lahjojen saaminen ilmaisi varmasti niiden saajille, että heistä oli tehty Jumalan hengellisiä lapsia. – Apt. 8:15–18; 19:2–6.

20. Miten pyhä henki todisti kristittyjen raamatunkirjoittajien kirjeiden välityksellä ensimmäisen vuosisadan seurakunnalle, että sillä oli erikoislaatuinen suhde Jumalaan?

²⁰ Asettivatko apostolit ja muut kristityt raamatunkirjoittajat noiden kastettujen uskovien eteen maallisen toivon, toivon Iankaikkisen isän, Jeesuksen Kristuksen, lapsiksi tulemisesta ja elämästä iäti paratiisimaassa? Eivät! He asettivat niiden eteen, joille he saarnasivat ja kirjoittivat, niiden toivon, jotka siitetään Jumalan lapsiksi, Jehovan pojiksi. (Jes. 9:5, 6) Henkeytetyissä kristillisissä kirjoituksissa vakuutettiin silloisille opetuslapsille, että heidät oli kutsuttu taivaalliseen valtakuntaan ja että heillä oli toivo olla Jeesuksen Kristuksen perijätovereita taivaassa. (Kol. 1:13; 1. Kor. 1:26–31; 2. Piet. 1:10, 11) Heidän eteensä asetettiin vain yksi asia; heitä ei jätetty minkäänlaiseen epävarmuuteen. Tällä tavalla pyhä henki todisti noille ensimmäisen vuosisadan opetuslapsille, että he olivat Jumalan lapsia, Jumalan perillisiä. Tämä merkitsi, että he olivat samalla kirkastetun Jeesuksen Kristuksen perijätovereita.

21. Miten sellaisten ensimmäisen vuosisadan kristittyjen henki reagoi Jumalan hengen todistukseen, ja mikä vaikutus sillä oli heihin?

²¹ Heidän oma sisäinen halunsa, heidän oma henkensä, oli sopusoinnussa Jumalan pyhän hengen todistuksen kanssa. Taivaallisen Isän henki rohkaisi ja vahvisti heitä hänen hengellisinä lapsinaan ja perillisinään. Hän ei ollut istuttanut heihin lapseuden tunnetta maallista isäänsä kohtaan vaan lapseuden tunteen heidän taivaallista Isäänsä kohtaan, hengellisen lapseuden.

22. a) Minkä liiton alaisia ja missä tilassa kristityiksi tulleet juutalaiset eivät enää tunteneet olevansa? b) Miten kristittyjen henki pani heidät osoittamaan, että he olivat Jumalan hengellisiä lapsia, vastakaiun ilmaisemiseksi Jumalan hengelle?

²² Kristityiksi tulleet juutalaiset eli israelilaiset eivät tunteneet enää olevansa vanhan, Mooseksen välittämän lakiliiton alaisia orjia, jotka olisivat yhä odottaneet Messiasta. He tunsivat ja tiesivät, että he olivat sen Jumalan hengellisiä lapsia, jota he palvoivat uuden liiton mukaan. Heidän oma henkensä, heidän sydämestään lähtevä pakottava voima, sai heidät ilmaisemaan vastakaikua Jumalan hengen vaikutuksiin. Lapsina he luonnostaan huusivat Jumalalle: ”Abba, Isä!” He sovelsivat itseensä Isänsä hengellisille lapsilleen antamat käskyt. He ryhtyivät rakkaudellisesti työhön, jonka hän oli määrännyt lapsilleen. He ottivat vastaan hänen hengellisille lapsilleen antamansa taivaalliset lupaukset ja pyrkivät osoittautumaan sen arvoisiksi, että ne täyttyisivät heissä. He elättivät taivaallista toivoa, jota hän piti lapsiensa edessä, ja tämän toivon mukaan he yrittivät elää. He kärsivät halukkaasti huonoa kohtelua tämän maailman taholta.

23. Minkä toivon takia he olivat halukkaita kärsimään Kristuksen kanssa ja kuolemaan hänen kuolemansa kaltaisuudessa?

²³ He tiesivät, että heistä tulisi Jumalan kirkastettuja lapsia yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa, ’’edellyttäen että kärsimme yhdessä”. (Room. 8:17) Niinpä he olivat halukkaita kärsimään elääkseen sopusoinnussa taivaallisen toivonsa kanssa. He hyväksyivät sen tosiasian, että heidän täytyy kuolla Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kuoleman kaltaisuudessa, jotta he voisivat päästä osallisiksi hänen ylösnousemuksensa kaltaisuuteen. – Room. 6:5–8.

24. a) Mistä tosiasiasta heidän henkensä yhdessä Jumalan hengen kanssa antoi yksimielisen todistuksen? b) Minkä toivon kanssa heidän rukouksensa ja elämänsä oli sopusoinnussa ja minkä mahdollisuuden huomioon ottaen?

²⁴ Tällä tavalla noiden ensimmäisen vuosisadan Jumalan hengellisten lasten henki yhdessä hänen pyhän henkensä kanssa antoi yksimielisen todistuksen, että he olivat Jumalan lapsia toisen syntymän välityksellä ja että heille oli varattu perintö taivaassa. Niinpä heidän oma henkensä toimi pakottavana voimana heidän elämässään ja muovasi heidän taivaalliselle Isälleen esittämänsä rukoukset täydelliseen sopusointuun sen todistuksen kanssa, jonka Hänen henkensä antoi heille, eikä sitä vastaan. He punoivat raamatunkohdat, jotka koskivat heidän taivaallista toivoaan, Jumalalle esittämiinsä rukouksiin. Sellaiset rukoukset kirkastivat heidän toivoaan taivaalliseen perintöön pääsemisestä. Siten he elivät, ajattelivat, puhuivat ja toimivat sopusoinnussa rukoustensa ja toivonsa kanssa. Heidän rukouksensa vahvistivat heitä kestämään koettelemuksen ja vainon ja saamaan hyväksytyn aseman Jumalan edessä; ja he tiesivät, että tämä hyväksytty asema Hänen edessään kehittää toivon, joka ei koskaan petä. He tiesivät, että heidän täytyi osoittautua ’uskollisiksi aina kuolemaan saakka’, jotta heidän taivaallinen toivonsa toteutuisi. – Room. 5:3–5; Ilm. 2:10.

25. Miksi edellä olevan pitäisi olla opastimena antautuneelle, kastetulle kristitylle sen ratkaisemiseksi, mikä hänen suhteensa on Jumalaan, varsinkin vuoden 1935 keväästä lähtien?

²⁵ Kaiken edellä olevan pitäisi olla nykyään opastimena antautuneille, kastetuille kristityille sen selville saamiseksi, todistaako Jumalan henki heidän oman henkensä kanssa, että he ovat Hänen hengellisiä lapsiaan ja hänen perillisiään sekä Jeesuksen Kristuksen perijätovereita hänen taivaallisessa valtakunnassaan. Näin on täytynyt olla erikoisesti vuoden 1935 keväästä lähtien. Miksi siitä lähtien? Koska silloin selitettiin, että ”suuri joukko”, jonka Ilmestyksen 7:9–17 kuvailee, on maallinen luokka, joka ei ”synny uudelleen”. Sen sijaan sen eteen on asetettu odote elossa säilymisestä maailman ”suuressa ahdistuksessa”, joka on aivan edessämme, ja siitä tulemisesta Jumalan vanhurskaaseen uuteen järjestykseen, jossa on tilaisuus nauttia maallisesta paratiisista Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 perijätoverinsa taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. (Luuk. 23:43) Jos suureen joukkoon kuuluvat ovat tottelevaisia Valtakunnalle ja todistavat antaumuksensa Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuudelle loppukoetuksessa, niin heidän ei tarvitse koskaan kuolla lihassa eikä poistua maan pinnalta. He kuuluvat niihin ”muihin lampaisiin”, joista Hyvä Paimen Jeesus Kristus puhui Johanneksen 10:16:ssa.

PYHÄ HENKI ESIRUKOILIJANA

26. Millä muulla tavalla pyhä henki toimii ”pyhien” puolesta, kuten Roomalaiskirjeen 8:23–27 osoittaa?

²⁶ Sen lisäksi että tämä pyhä toimiva voima on todistajana Jumalan hengellisille lapsille, sillä on toinenkin tehtävä. Apostoli Paavali kiinnittää huomion tähän tehtävään Rooman seurakunnalle osoittamassaan kirjeessä. Paavali sanoo tämän seurakunnan muodostuneen kristityistä, jotka olivat ”kutsuttuja olemaan pyhiä” ja jotka ovat myös ”tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita”. (Room. 1:7; 8:16, 17) Paavali kirjoittaa:

”Eikä vain se, vaan me itsekin, joilla on ensi hedelmä, nimittäin henki, niin, me itse huokaamme sisimmässämme, samalla kun hartaasti odotamme lapseksiottoa, vapautusta ruumiistamme lunnaiden perusteella. Sillä meidät pelastettiin tässä toivossa, mutta toivo, joka nähdään, ei ole toivo, sillä toivooko kukaan sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme sitä, mitä emme näe, niin odottelemme sitä kestävinä.

”Samalla tavalla henki myös tulee heikkoutemme avuksi; sillä sitä, mitä meidän tulisi tarvitessamme rukoilla, emme tiedä, mutta henki itse rukoilee meidän puolestamme lausumattomin huokauksin. Kuitenkin hän, joka tutkii sydämet, tietää mikä hengen merkitys on, koska se rukoilee pyhien puolesta sopusoinnussa Jumalan kanssa.” – Room. 8:23–27.

27. Missä olosuhteissa kristityt tarvitsevat pyhää henkeä rukoilemaan heidän puolestaan?

²⁷ Tässä yhteydessä Sananlaskujen 13:12:n sanat ovat varsin osuvat: ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi.” Tämän huokaavan ihmiskunnan keskuudessa kristityt, jotka ovat Jumalan hengellisiä lapsia, toivovat pääsevänsä vapaaksi epätäydellisestä ihmisruumiista ja pääsevänsä taivaalliseen perintöönsä. Toisinaan heidän on vaikea ilmaista ajatuksensa selvästi rukouksessa Jumalalle, kun he eivät tiedä tarkoin mitä rukoilla ahdistavissa olosuhteissa. Tällöin he tarvitsevat esirukoilijaa, nimittäin Jumalan pyhää henkeä rukoilemaan heidän puolestaan.

28, 29. a) Miksi oli kuin pyhä henki olisi puhunut ja kirjoittanut, kun oli kysymys Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjoittajista? b) Millaisia nuo heprealaiset raamatunkirjoittajat olivat verrattuina kristillisen seurakunnan jäseniin, kun on kysymys heidän tunteistaan ja vajavaisuuksistaan?

²⁸ Apostoli Paavali sanoo, että ”meillä itselläkin”, ts. Paavalilla ja hänen kristityillä veljillään, jotka ovat siinneet Jumalan hengestä, ”on ensi hedelmä, nimittäin henki”. (Room. 8:23) Paavali tarkoittaa tässä, että heillä on Jumalan näkymätön pyhä toimiva voima. Tämä toimiva voima on henkeyttänyt miehiä puhumaan ja myös kirjoittamaan muistiin, mitä he ovat puhuneet. Oli ikään kuin henki itse olisi puhunut ja kirjoittanut. Tämän tosiasian mukaisesti luemme: ”Yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta. Sillä profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan ihmiset puhuivat Jumalalta saamaansa pyhän hengen johtamina.” (2. Piet. 1:20, 21) Raamatun henkeytetyt heprealaiset kirjoitukset, joista Paavali lainasi kristillisyyden tueksi, olivat pelkkien ihmisluomusten kirjoittamia. Heillä oli samat tunteet ja ruumiilliset heikkoudet kuin kristillisen seurakunnan jäsenillä on. Me voimme siis tuntea olevamme heidän kaltaisiaan näissä suhteissa:

²⁹ ”Mekin olemme ihmisiä ja meillä on samat vajavaisuudet kuin teillä.” Nämä sanat sanoi apostoli Paavali ja hänen lähetystyötoverinsa Barnabas epäjumalia palvoville pakanoille, jotka ajattelivat väärin heidän olevan lihassa ihmisille näyttäytyviä yli-ihmisiä, jumalia. – Apt. 14:15.

30. a) Minkä voiman ilmauksia Raamatun kirjoitukset todellisuudessa ovat, ja mitä hyötyä niistä sen vuoksi on? b) Mitä sellaisia tilanteita ja olosuhteita Raamatun henkilöillä oli, joissa tarvittiin enemmän kuin ihmisen apua?

³⁰ Henkeytetyt Raamatun kirjoitukset olivat todellisuudessa Jumalan pyhän hengen ilmauksia. Siitä syystä nuo henkeytetyt kirjoitukset ovat ’hyödyllisiä opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön’. (2. Tim. 3:16, 17) Noihin ’hyödyllisiin’ kirjoituksiin sisältyi paitsi raamatunkirjoittajien myös muiden Jehova Jumalalle omistautuneitten ihmisten Jumalalle esittämiä rukouksia. Noita rukouksia oli esitetty Jumalalle kaikenlaisissa olosuhteissa. Nuo ihmiset, joilla oli meille yhteisiä inhimillisiä vajavaisuuksia, tunsivat erikoisolosuhteitten ja vallinneitten uhkaavien tilanteitten aiheuttamaa painetta. Heidän puutteenalaiset olosuhteensa vaihtelivat niin paljon, että ne vastasivat tilanteita, joihin aidot kristityt nykyäänkin saattavat toisinaan joutua. Niistä tulee tilanteita, joissa tarvitaan muutakin kuin ihmisten apua. Miten me silloin rukoilemme?’

31, 32. a) Missä määrin siis kristityt eivät tiedä, miten rukoilla? b) Miten sitten henki, joka henkeytti Raamatun kirjoituksia, rukoilee kristittyjen puolesta, ja miten Jumala ymmärtää ja vastaa?

³¹ Avuttomina ja hämmentyneinä ”me itse huokaamme sisimmässämme”. (Room. 8:23) Me emme tiedä, miten anoa tai rukoilla Jumalaa asianmukaisesti muodostetuin lausein tai mitä sanoa taivaalliselle Auttajallemme. Mutta Jumala ymmärtää tilanteemme ja tajuaa täysin, mitä me vilpittömästi haluaisimme.

³² Jos me emme itse osaa laatia rukouksia sanamuotoon, rukouksia on jo sanoitettu meille. Missä? Profeetallisessa Pyhässä Raamatussa, jonka Jumalan pyhä henki henkeytti. Jumala tuntee täysin Sanaansa muistiin merkityt rukoukset. Hän tietää niiden ”merkityksen”. Hän tietää ne, jotka soveltuvat meille, jotka haluamme rukoilla oikein. Jumala siis pitää sellaisia sopivia muistiinmerkittyjä rukouksia ikään kuin huokaavien kristittyjen itsensä esittäminä. Sellaisia rukouksia eivät esittäneet tarpeessa olevat kristityt itse, vaan Jumala kuulee ikään kuin pyhä henki rukoilisi häntä Raamatussa olevien henkeytettyjen rukousten mukaan. Todennäköisesti hän vastaa samalla tavalla kuin hän vastasi kauan sitten raamatullisina aikoina muistiin merkittyyn rukoukseen.

33. Miten siis henki tulee heikkoutemme avuksi, ja millainen menestys siitä seuraa?

³³ Koska pyhä henki henkeytti alkuperäisten rukousten muistiin merkitsemisen, joissa Jumalalle esitetään pyyntö, niin voidaan sanoa, että henki rukoilee ”pyhien puolesta sopusoinnussa Jumalan kanssa”. Tällä tavalla ”henki myös tulee heikkoutemme avuksi”. (Room. 8:26, 27) Jumala ei jätä vastaamatta sellaisiin rukouksiin, joissa hänen pyhä henkensä on esirukoilijana.

34. Mitä me havaitsemme Raamattuun muistiin merkittyjen rukousten ilmaisevan, ja miksi ’lausumattomat huokauksemme’ eivät ole turhia?

³⁴ Ei ole siksi outoa, että jos kristityt tutkivat henkeytettyjä rukouksia, jotka on merkitty muistiin Psalmeihin ja Pyhän Raamatun muihin osiin, he löytävät rukouksia, jotka ilmaisevat juuri sen mitä he ovat tunteneet, rukouksia, jotka sanovat juuri sen mitä he halusivat pyytää Jumalalta joko itselleen yksilöinä tai ryhmänä kristillisenä seurakuntana. He liikuttuvat sydämensä pohjaan saakka havaitessaan sellaisten rukousten, jotka pyhä henki oli saanut aikaan, sanovan niin tavattoman sopivia asioita. Heidän omat ’lausumattomat huokauksensa’ eivät ole olleet turhia, niitä ei ole ymmärretty väärin tai jätetty huomioon ottamatta. He tulevat täten henkeytetystä Raamatusta tuntemaan ne selväpuheiset sanat, joilla ”henki” on rukoillut heidän puolestaan Jumalan edessä. He itse vahvistuvat vakaumuksessa, jonka apostoli Paavali ilmaisi sanoessaan edelleen: ”Mehän tiedämme, että Jumala panee kaikki tekonsa myötävaikuttamaan yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa.” – Room. 8:28.

35, 36. a) Mikä voima vaikuttaa voimakkaasti, kun Jumala panee kaikki tekonsa myötävaikuttamaan häntä rakastavien hyväksi? b) Mikä vapautus on käsillä ”uudelle luomukselle”, ja mitä se myös tietää huokaavalle ihmiskunnalle?

³⁵ Kun kaikki Jumalan teot myötävaikuttavat niiden ikuiseksi hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa, on hänen pyhällä hengellään siinä voimakas osuutensa. Mikä suurenmoinen varaus tämä pyhä toimiva voima Jumalalta onkaan! Jumalan henki, joka ilmenee niin voimakkaasti henkeytetyn Raamatun kautta, on suunnattomasti tehokkaampi kuin mikään pakanallinen rukouspyörä tai mikään rukouskirja, jonka kristikunnan papit ovat laatineet sisältämään erikoissanoitettuja rukouksia luettavaksi tiettyjä tilaisuuksia, olosuhteita tai henkilöitä varten.

³⁶ Vanhalla ihmiskunnalla ei ole tätä henkeä, ja tällä 20. vuosisadalla se huokaa enemmän kuin koskaan ennen etsien jollakin tavalla vapautusta vanhan asiainjärjestelmän alaisen turmeluksen orjuudesta. Mutta 1900 vuotta sitten Jumalan ”uusi luomus” tuli eloon ja ryhtyi toimintaan. Se tapahtui Jumalan pyhän hengen tarmoa antavan voiman alaisuudessa, jota henkeä alettiin vuodattaa helluntaipäivänä vuonna 33. Turhia ovat olleet vanhan ihmiskunnan suurimman osan yritykset tuhota Jumalan ”uusi luomus”, hengestä siinnyt kristillinen seurakunta. Nyt ”uusi luomus” lähestyy aikaa, jolloin se vapautuu maallisesta turmeltuvasta ruumiistaan. Sen loistoisan vapautuksen läheisyys tietää paljon hyvää koko ihmiskunnalle. Se tietää sitä, että huokaavan ihmiskunnan vapautus on myös käsillä. Se tietää sitä, että nyt on käsillä vanhurskas uusi järjestys, jota tukee Jumalan pyhä henki.