Luomakunnan toivo odottaa toteutumistaan
”Luomakunta alistettiin . . . sen toivon varaan, että itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” – Room. 8:20, 21.
1, 2. Missä suhteessa me eroamme maailmallisista ihmisistä, jotka ”toivovat kaikesta huolimatta” ihmisluomakunnan puolesta?
IHMISKUNNAN toivo vaikuttaa perusteettomalta! Melko monet ihmiset ajattelevat siten.
2 Toiset kuitenkin ”toivovat kaikesta huolimatta”. Toisin sanoen he toivovat, vaikkei ole mitään perustetta odottaa täyttymystä. Mutta me olemme niitä, joilla on luja perusta odottaa loistoisan toivomme toteutumista. Tässä me muistutamme erästä entisaikojen miestä.
3. Ketä me tässä suhteessa muistutamme, ja miten tämän muinaisen patriarkan oikealle perustukselle laskettu toivo toteutui?
3 Tämä mies oli itämaalainen, nimeltään Aabraham, ja hän asui aluksi alueella, jota nykyään kutsutaan Irakiksi. Koska hän uskoi eteensä asetettuun erikoistoivoon, hän muutti Beerseba-nimisen kaupungin läheisyyteen Siinain niemimaan pohjoispuolelle. Aabrahamin tapauksessa toivo eräiden kansojen suhteen liittyi kiinteästi poikalapsen syntymiseen hänen vaimostaan Saarasta. Aabraham oli 99-vuotias ja hänen vaimonsa Saara 89 vuoden ikäinen. Normaalisti näin korkean iän olisi pitänyt murskata kaikki toiveet pojan syntymästä. Mutta Aabraham oli saanut lupauksen Persoonalta, jonka lupaus ei koskaan petä, toisin sanoen Jumalaltaan Jehovalta. Mitä Aabraham sitten teki? Hän piti lujasti kiinni Jumalan antamasta toivostaan. Raamatussa oleva historiallinen kertomus sanoo: ”Vaikka toivo oli mennyt, silti hän uskoi toivoon nojautuen, että hänestä tulisi monien kansojen isä, sen mukaan mitä oli sanottu [Jumalan taholta]: ’Niin on siemenesi oleva.’” (Room. 4:18) Aabrahamin toivo ei pettänyt, sillä ihmeen välityksellä hän sai poikansa Iisakin vaimostaan Saarasta. Tästä syntymästä oli tuloksena kansoja!
4. a) Mikä koko ihmisluomakuntaan liittyy läheisesti ja kuinka kauas taaksepäin nykyisin elävän väestön lisäksi? b) Mitä kysymyksiä herää ensimmäisen ihmisen suhteen, kun hän vaelteli yksinään maallisessa kodissaan?
4 Nykyään koko ihmisten muodostamaan luomakuntaan liittyy läheisesti Jumalan antama toivo! Se ei koske ainoastaan maapallon nykyistä elossa olevaa väestöä, vaan koko ihmisluomakuntaa aina ensimmäisen maan päällä olleen ihmisen Aadamin välittömiin jälkeläisiin asti. Luojansa kunniaksi tämä ensimmäinen ihminen saatettiin olemassaoloon ehdottoman täydellisenä ruumiiltaan ja mieleltään. Hänet pantiin täydelliseen maalliseen kotiin, Eedenin puutarhaan, jossa oli kaikki tarpeellinen täydellisen ihmiselämän ylläpitämistä varten onnessa. Hänen Luojastaan, hänen taivaallisesta Isästään, tuli hänen toverinsa, joka puhui hänelle säännöllisesti näkymättömästä maailmasta. Tämän lisäksi kaikki Aadamin ympärillä olevat maaeläimet, linnut ja kalat Eedenin puutarhassa estivät häntä tulemasta yksinäiseksi. Mutta miksi Aadamin taivaallinen Isä oli pannut hänet tähän ihastuttavaan paratiisiin? Siksikö, että hän olisi yksinäinen vaeltava metsänhoitaja tai puutarhuri? Kuinka kauan hänen tarkoitettiin elävän ja nauttivan kaikesta tästä Elämänantajaltaan saamastaan hyvyydestä?
5. Kenestä noihin kysymyksiin annettavat vastaukset riippuivat, ja minkä tärkeän neuvon täydellinen Aadam kykeni pitämään mielessään?
5 Aadamin annettiin ymmärtää, että tämä kaikki riippui hänestä! Koska Aadamilla oli täydellinen muisti, hän ei voinut unohtaa taivaalliselta Isältään saamaansa vakavaa neuvoa: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” – 1. Moos. 2:16, 17.
6. Minkä tämä Jumalan neuvo avasi ihmiskunnalle, ja miten Aadamin jälkeläiset voivat tulla olemassaoloon?
6 Tämä Jumalan neuvo avasi Aadamille tien ikuiseen elämään, jos se oli Jumalan tahto hänen suhteensa. Kuten kertomus myöhemmin osoittaa, Aadam eli 930 vuotta, mutta hän olisi voinut elää määrättömästi kauemmin. Hän aiheutti sen, että me kuolemme nykyään. Kuten meidän kaikkien pitäisi havaita, tuolla ensimmäisellä maan päällä olleella ihmisellä oli jälkikasvua; muutoin me emme olisi täällä. Mutta se ei ollut sellaista lisääntymistä, joka ei ole ihmiselle ominaista ja jota nykyajan tieteellisten kokeiden suorittajat sanovat suvuttomaksi kloonaukseksi, jonka välityksellä eräät kasvit lisääntyvät. Sen sijaan, niin kuin oli lintujen ja maaeläinten laita, Jumala loi Aadamillekin naispuolisen vastineen, vaimon, ja otti Aadamin kyljestä kylkiluun aloittaakseen siitä naisen luomisen. Kun Jumala yhdisti ensimmäisen miehen avioliittoon ensimmäisen naisen kanssa maan päällä, hän asetti heidän eteensä toivon loputtomasta elämästä paratiisimaassa. Hän siunasi heidät ja käski heidän lisätä lajiaan täyttääkseen koko maapallon, johon heidän paratiisinsa piti ulottua. – 1. Moos. 2:18–24; 1:26–28.
7. Millaista tilannetta Aadam ja Eeva eivät odottaneet, ja miksi ihmiskunnan asiaintilasta ei pitäisi syyttää käärmettä?
7 Koko ihmiskunnalla oli silloin mitä toiveikkain tulevaisuudenodote. Aadam ja Eeva eivät odottaneet näkevänsä jälkeläistensä ’yhdessä huokailevan ja olevan jatkuvassa tuskassa’ sellaisen ruumiillisen, moraalisen ja yhteiskunnallisen tilan vuoksi, jossa me kaikki nykyään olemme. Hyvän- ja pahantiedon puun hedelmästä syöminen tottelemattomasti on saattanut tuntua sinänsä pikkuasialta, mutta juuri siitä johtuu nykyinen tilanne. Syömällä ja tekemällä siten syntiä ensin Eeva ja sitten Aadam murskasivat Jumalalta saamansa toivon ollessaan vielä lapsettomia. Ellei Jumala olisi astunut jollakin tavoin väliin, meillä ei nykyään olisi mitään toivoa. Tosin käärme Eedenissä puuttui asiain kulkuun, mutta älkäämme syyttäkö kaikesta tuota matelijaa. Sen sijaan Raamattu osoittaa, että käärmeen takana oli ovelasti menettelevä näkymätön henki. Kuka hän oli? Taivaallinen enkeli, joka oli päättänyt saada Aadamin ja Eevan luopumaan toivonsa panemisesta Jehova Jumalaan.
8. Minkä tekemiseen Eeva eksytettiin, ja miksi me emme nykyään ole alkuperäisessä Eedenin puutarhassa?
8 Tämä kapinallinen juonittelija, joka puhui käärmeen välityksellä, eksytti Eevan yrittämään tehdä itsestään Jumalan kaltaisen. Sellaisena hän muodostaisi itselleen itse valitsemansa toivon. Siihen saakka hänen miehensä Aadam oli ollut hänelle Jumalan profeetta. Aadam oli toiminut Jumalan puhetorvena kertoessaan Eevalle kielletyn hedelmän syömistä koskevasta Jumalan kiellosta. Mutta yritettyään tehdä itsestään jumalattaren syömällä kiellettyä hedelmää hän toimi naisprofeettana käärmeen puolesta, kun hän käytti kaunista ääntään houkutellakseen Aadamin ryhtymään kanssaan laittomuuteen. Lopulta syistä, jotka häpäisivät Jumalaa, Aadam ’kuuli vaimoaan’, väärää naisprofeettaa. (1. Moos. 3:17) Sen vuoksi Jehova Jumala lausui oikeudenmukaisen kuolemantuomion uskottomalle profeetalleen Aadamille. Eeva, Aadamin vaimo, tuli saman tuomion alaiseksi. Käytännöllisesti katsoen kuolleina heidät ajettiin pois Eedenin puutarhasta viettämään lopun elämänsä viljelemättömässä osassa maapalloa. Vielä syntymättöminä Aadamin ja Eevan lisääntymiselimissä meidät kaikki ajettiin pois heidän kanssaan.
9. Oliko näillä kahdella tahallisesti syntiä tekevällä ihmisellä mitään toivoa, joka olisi ollut erilainen kuin se joka esitettiin Jumalan Aadamille antamassa käskyssä, ja millaiseen tilaan me, heidän jälkeläisensä, jäimme?
9 Näille alkuperäisille tahallisille lainrikkojille, Aadamille ja Eevalle, ei esitetty mitään muuta tulevaisuudennäkymää kuin oli esitetty Jumalan Aadamille antamassa käskyssä. Oli siis aivan oikein, ettei heidän eteensä asetettu mitään toivoa, koska he olivat hylänneet Jumalan heille alun perin antaman toivon. Mutta jäimmekö me kaikki, jotka emme ole vastuussa, heidän jälkeläisensä, vaille toivoa? Onneksi emme!
JUMALAN ANTAMA TOIVO ESITETÄÄN
10. Kuka oli ensimmäinen, joka tuomittiin Eedenissä, millaisen nimen hän sai ja miten hän oli menestyvä ennustetussa yhteenotossa?
10 Aadamille ja Eevalle henkilökohtaisesti ei esitetty toivon sanoja; he vain sattuivat kuulemaan ne. Jumalan sanat, jotka sisälsivät perusteen sille, että meillä on toivo, esitettiin kapinalliselle hengelle, joka oli ovelasti käyttänyt käärmettä houkuttelemaan Eevan ryhtymään menestyväksi naisprofeetaksi hänen puolestaan. Hänet oli polttomerkitty nimellä Saatana Panettelija. Koska hän pani alulle viekkauden ja juonittelun pettämistarkoituksessa, niin, Eedenissä olleen käärmeen välityksellä, häntä nimitettiin myös ”alkuperäiseksi käärmeeksi”. (Ilm. 12:9; 20:2) Tämä henkiluomus, joka korotti itsensä jumalaksi ja joka ensimmäisenä valehteli Jumalaa vastaan ja naiselle, oli ensimmäinen, joka sai tuomiopäätöksen Jumalalta Eedenissä. Jumala lausui hänelle kirouksen ja ennusti sitten taistelun, jossa ”alkuperäinen käärme” ja hänen puolelleen asettuvat kärsisivät tappion.
11. Antoivatko ”alkuperäiselle käärmeelle” osoitetut tuomionsanat mitään toivoa Aadamin ja Eevan jälkeläisille?
11 Jumala sanoi ”alkuperäiselle käärmeelle”: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:14, 15) Tämä merkitsi ”alkuperäisen käärmeen” ja hänen jälkeläistensä hävitystä. Mutta antoiko tämä Jumalan tuomiopäätös mitään perustetta toivolle Aadamin ja Eevan tulevien jälkeläisten hyväksi? Ei suoranaisesti, mutta kylläkin epäsuorasti, ts. niin voidaan päätellä.
12. Millaista ”vaimoa” Jumalan Saatanalle esittämät sanat edellyttivät, ja miksi Maria, Jeesuksen Kristuksen äiti, ei voinut olla tämä ”vaimo”?
12 Tapaukseen liitetään siis mukaan nainen, vaimo. Kuka hän oli oleva? Hänen täytyi olla sellainen, joka ilmaisisi vihollisuutta, vainoa, ”alkuperäistä käärmettä” ja hänen jälkeläisiään vastaan. Eeva, joka oli tehnyt itsestään väärän naisprofeetan ”alkuperäisen käärmeen” hyväksi, ei voinut olla siihen sopiva. Hänet oli saatu uskomaan, että Jehova Jumala oli valehtelija. Ei edes Maria, Jeesuksen Kristuksen äitikään, voinut olla sopiva. Oli kuluva 4 000 vuotta, ennen kuin tämä juutalaistyttö syntyi Aabrahamin jälkeläisenä ja juutalaisen lain alaisuudessa. Hänen esikoispoikansa Jeesus eli maan päällä vain 33 1/2 vuotta. Kun hänen maallinen äitinsä näki, mitä ”alkuperäinen käärme” oli aiheuttanut tälle ihmeen välityksellä annetulle pojalle Golgatalla, hän oli jo elänyt suurimman osan elämästään. Siksi hän itse olisi voinut ilmaista vihollisuutta ”alkuperäistä käärmettä” kohtaan vain muutaman kymmenen vuotta elämässään.
13. Vain kuka tai mikä voi osoittautua mainituksi ”vaimoksi”, ja mihin asemaan hän mielellään asettui vertauskuvallisen käärmeen ja sen jälkeläisten suhteen?
13 On johdonmukaista, että Jumalan profetian ”vaimo” oli sellainen, joka oli elossa ja kuulemassa, kun Jumala puhui ”alkuperäiselle käärmeelle” Eedenissä. Tämä vertauskuvallinen ”vaimo” oli elävä kauan Eevan kuoleman jälkeen aina siihen saakka, kun tuli Jumalan oma aika, jolloin ”vaimo” synnytti luvatun ”siemenen”, mikä tapahtui yli 3 000 vuotta Eevan kuoleman jälkeen. Kuka muu tämä vertauskuvallinen ”vaimo” voi siis olla kuin Jumalan oma ”vaimo”, toisin sanoen hänen taivaallinen pyhien henkiluomusten muodostama järjestönsä, joka kieltäytyi liittymästä ”alkuperäisen käärmeen” kanssa tämän kapinaan? He kunnioittivat Jumalan avioliittoa hänen uskollisen kaikkeudenjärjestönsä kanssa eivätkä ottaneet eroa hänestä liittyäkseen järjestöön, joka avioituisi ”alkuperäisen käärmeen” kanssa. He olivat hyvin mielissään, kun Jumala pani vihollisuuden heidän ja ”alkuperäisen käärmeen” järjestäytyneen ”siemenen” välille.
14. a) Mikä odote siis asetettiin Jumalan ”vaimon” eteen ja minkä naisia myöhemmin koskevan kokemuksen mukaisesti? b) Synnyimmekö me Jumalan lapsiksi? Mikä toivo on kuitenkin asetettu ihmiskunnan eteen?
14 Eedenissä Jumala sitten asetti odotteen äitiydestä vaimonkaltaisen taivaallisen järjestönsä eteen. Siitä lähtien se saattoi toivoa tulevansa sen ”siemenen” äidiksi, jonka Isäksi hänen Aviomiehensä Jehova Jumala tulisi. Hänen ’vaimonsa’ kannatti odottaa 4 000 vuotta tämän toivon toteutumista. Hän oli halukas kestämään siihen mahdollisesti sisältyvät synnytystuskat, aivan samoin kuin se vertauskuvallinen nainen, joka nähtiin kristityn apostolin Johanneksen Ilmestyksen 12:1–5:ssä kuvailemassa näyssä. Äitiys on kaikkien aikuisten naisten normaali halu. Miksi ei siis Jumalan taivaallisen järjestön muodostavalle ”vaimolle” tarjottaisi äitiyttä? Toivo äitiydestä esitettiin sopivasti Jumalan ”vaimolle”, ennen kuin Jumala armollisesti antoi Eevan, nyt syntisen Aadamin vaimon, kokea äitiyden Eedenin ulkopuolella. Mutta kysymyksessä ei ollut siunaus, kun Jumala sanoi syntiselle Eevalle: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia.” (1. Moos. 3:16 1:28:n vastakohtana) Kun Aadam ja Eeva kertoivat jälkeläisilleen tietoja ”vaimon” ”siementä” koskevasta Jumalan profetiasta, Aadam ei toiminut Jumalan profeettana eikä hänen vaimonsa Eeva Jumalan naisprofeettana. Riippumatta siitä, uskoivatko Aadam ja Eeva 1. Mooseksen kirjan 3:15:een muistiin merkittyyn Jumalan lupaukseen vai eivät, Jumala tarkoitti, että heidän jälkeläisensä perustaisivat toivon tähän lupaukseen. Vaikka Aadam luotiin ”Jumalan pojaksi”, me hänen epätäydelliset, synnin turmelemat jälkeläisensä emme syntyneet Jehova Jumalan pojiksi. (Luuk. 3:38) Sen tähden meillä ei ole luonnostaan Jumalan pyhän hengen todistusta oman ihmishenkemme kanssa siitä, että olemme Jumalan lapsia. Onko meillä sitten mitään toivoa päästä takaisin Jumalan lasten perheeseen? On!
15. Mitä se, että meitä on tällä hetkellä yli neljä miljardia ihmistä täällä maan päällä elossa, ilmaisee ihmiskunnasta?
15 Jos meillä ei olisi mitään toivoa, niin miksi Jumala olisi antanut meitä syntyä niin paljon Aadamille ja Eevalle – yli sata sukupolvea heidän jälkeläisiään tähän mennessä? Nykyään, kaikkien sotien ja muiden suuronnettomuuksien sekä sairauden ja luonnollisen kuoleman jälkeen, meitä on elossa yli 4,2 miljardia, ja vuoteen 2 000 mennessä ennustetaan maan päällä olevan kuusi miljardia ihmistä. Onko tämä kaikki ollut turhaa? Ilmeisestikään ei!
16. a) Kenen suorituskyvystä luomakunnan toivon toteutuminen riippuu ihmisen oman avuttomuuden tähden? b) Kenen syntymä ja elämä maan päällä merkitsi käännekohtaa ihmiskunnan historiassa?
16 Ihminen ei tietenkään voi päästä pois nykyisestä tilasta omin avuin. Ihmiskunta ei silti ole toivottomassa tilanteessa, vaikka asiaintila ei näytäkään lupaavalta. Tämä ei riipu mistään sellaisesta, mitä ihminen itse voi tehdä, vaan perustuu kokonaan siihen, mitä Jumala on jo tehnyt ja tulee vielä tekemään pettämättömän lupauksensa mukaisesti. Koska Jumala salli noin 70 sukupolven syntyä Aadamille ja Eevalle, se soi tilaisuuden hänen Pojalleen taivaasta syntyä ihmiseksi Jeesukseksi Kristukseksi. Maan päällä tämä Jumalan Poika toteutti Jumalan tahdon koko ihmiskunnan hyväksi. Tämä merkitsi käännekohtaa meidän ihmisten historiassa!
IHMISLUOMAKUNTA ”ALISTETTIIN TURHUUTEEN” MUTTA SILLÄ ON TOIVO VAPAUDESTA
17. Mitä apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8:19–24:ssä ihmiskunnan alistamisesta turhiin omiin ponnistuksiin ja siitä, mitä luomakunta odottaa huokaillen?
17 Noin 23 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus Kristus päätti maallisen vaelluksensa ja nousi taivaaseen, kristitty apostoli Paavali kirjoitti Rooman seurakunnalle ja sanoi: ”[Ihmis]luomakunnan harras odotus ikävöi Jumalan lasten ilmi tulemista. Sillä luomakunta alistettiin turhuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan alistajan toimesta, sen toivon varaan, että itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokailee ja on jatkuvassa tuskassa tähän saakka. Eikä vain se, vaan me itsekin, joilla on ensi hedelmä, nimittäin henki, niin, me itse huokaamme sisimmässämme, samalla kun hartaasti odotamme lapseksiottoa, vapautusta ruumiistamme lunnaiden perusteella. Sillä meidät pelastettiin tässä toivossa.” – Room. 8:19–24.
18. a) Kuka alisti koko ihmisluomakunnan turhuuteen, ja mistä se johtuu? b) Mihin ihmisten instituutiot ovat saattaneet meidät nykyään, ja onko se, mikä on uhkaamassa, samaa kuin huokaavan luomakunnan ”harras odotus”?
18 Se, jonka toimesta ihmisluomakunta alistettiin turhuuteen eli turhautumiseen, pettymykseen, oli Jumala. Meitä ei alistettu siihen omasta tahdostamme, yhtä vähän kuin me itse halusimme syntymistämme. Jumala halusi meidän tulevan olemassaoloon, vaikka hän tuomitsi Aadamin ja Eevan kuolemaan. (1. Moos. 3:16–24; 5:1–4) Mutta me emme syntyneet ”loistoisaan vapauteen”, joka Aadamilla ja Eevalla aluksi oli Eedenin puutarhassa ”Jumalan lapsina”. Me synnyimme ”turmeltuvuuden orjuuteen” kaikkia Aadamin jälkeläisiä koskevan kuolemantuomion alaisina. (Room. 5:12) Sen tähden me emme voineet pelastaa itseämme. Kaikki ponnistelumme itsemme pelastamiseksi olivat tuomittuja turhiksi, pettäviksi. Mitä me olemme hyötyneet kaikista ihmistekoisten hallitusten pyrkimyksistä? Mitä me olemme hyötyneet kaikista kunnianhimoisen ihmiskunnan yhteiskunnallisista, taloudellisista, terveydenhoidollisista ja tieteellisistä toimenpiteistä tähän päivään mennessä? Me kaikki koemme yhä henkistä, ruumiillista ja moraalista rappeutumista. Nyt vaikuttaa myös siltä, että ydinsota meristä tai taivaalta laukaistuine mannertenvälisine ballistisine ohjuksineen merkitsee äkillistä loppua meille kaikille. Voidaanko tämä kuvailla huokailevan luomakunnan ”hartaaksi odotukseksi”?
19. Mitä tarkoitusta varten Jumala alisti langenneen ihmisen turhuuteen eli turhautumiseen mutta minkä toivon varaan?
19 Ihmisen Luoja itse ei kuitenkaan ole alistettu turhuuteen eikä pettymykseen. Turmeltunut ihmiskunta ei voi tehdä tyhjäksi Luojan tarkoitusta. Siksi hän itse on meidän toivomme. Niinpä hän haluaa meidän panevan luottamuksemme häneen eikä itseemme. Hän alisti meidät kaikki inhimilliseen kykenemättömyyteen, jottei meillä olisi perustetta panna toivoamme itseemme. Ainoana toivon Lähteenä Hän alisti ihmiskunnan turhuuteen, mutta ei ilman toivoa, vaan niin kuin Roomalaiskirjeen 8:20, 21 sanoo, ”sen toivon varaan, että itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”.
20. a) Onko niin sanottu ”vapaa maailma” nauttinut ”Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta”? b) Minkä ilmi tulemista ”luomakunnan harras odotus” ikävöi?
20 Nykyään eräitä poliittisia ideologioita edustavat hallitusmiehet luokittelevat valta-alueensa ”vapaaksi maailmaksi” vastakkaisten hallitusvaltojen alaisuudessa asuvien vastakohdaksi. Mutta mitä tahansa ristiriitaiset poliittiset ryhmät väittänevätkin, millään niistä ei ole ”Jumalan lasten loistoisaa vapautta”. Yksistään Herran Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä antaa ihmissuvulle toivon sen suhteen ennallistamisesta, joka Aadamilla ja Eevalla oli silloin, kun heidät luotiin Eedenissä. Mutta tämän ennallistamisen täytyy odottaa Jumalan tulevaa toimintaa. Sen, mitä tämä on, me saamme tietää apostolin sanoista: ”Luomakunnan harras odotus ikävöi Jumalan lasten ilmi tulemista.” (Room. 8:19) Apostoli Paavali, joka kirjoitti nämä sanat Roomalaiskirjeen 8:15–17:ään, luokitteli itsensä noihin ”Jumalan lapsiin”.
21. Kuka on huomattavin noista ”Jumalan lapsista”, ja miten hänen ’kantapäänsä’ haava parani ja mikä tarkoitus tähtäimessä Heprealaiskirjeen 2:14, 15:n mukaan?
21 Nämä nimenomaiset ”Jumalan lapset” ovat Jumalan ”vaimon” siemen, josta puhutaan Jumalan Eedenissä antamassa ennustuksessa 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä. Tämän Jumalan taivaallisen järjestön ”siemenen” pääjäsen oli Jeesus Kristus, jota Jumala antoi ”alkuperäisen käärmeen” pistää kantapäähän hänen kuollessaan kidutuspaalussa vuonna 33. Mutta Jumala paransi tuon kantapään haavan herättämällä uskollisen Poikansa kuolleista hänen kuolemansa kolmantena päivänä. Kun Jumalan Poika herätettiin taivaalliseksi hengeksi eikä ihmispojaksi, Jumalan taivaallinen ”vaimo” voi saada hänet takaisin. Kuten Heprealaiskirjeen 2:14, 15 sanoo, hän tekee ”tyhjäksi sen, jolla on kuoleman aiheuttamiskeinot, se on Panettelijan, ja [vapauttaa] kaikki ne, jotka kuoleman pelosta olivat orjuuden alaisia koko elämänsä ajan”.
22. Ketkä ovat Jumalan ”vaimon” ”siemenen” toissijaisia jäseniä?
22 Jumalan ”yhteisövaimon” ”siemenen” toissijaiset jäsenet ovat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, jotka siitetään Jumalan hengellä hengellisiksi ”Jumalan lapsiksi” ja vanhemman veljensä, Jeesuksen Kristuksen, perijätovereiksi taivaassa.
23. Millaiseen toivoon Jumala on liittänyt ”siemenen” toissijaiset jäsenet Pietarin 1. kirjeen 1:3, 4:n mukaan, ja onko tämä toivo edelleen elävä tänä myöhäisenä ajankohtana?
23 Apostoli Pietari sanoo heidän taivaallista toivoaan ”eläväksi”, kun hän kirjoittaa heille: ”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, sillä suuren armonsa mukaan hän synnytti meidät uudelleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen välityksellä, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja kuihtumattomaan perintöön. Se on varattuna taivaissa teitä varten.” (1. Piet. 1:3, 4) Tämä heidän toivonsa on ”elävä” edelleenkin. Se ei ole kuollut minkään toteutumisessa näennäisen viivytyksen vuoksi heistä vielä maan päällä olevan jäännöksen suhteen. He odottavat näkevänsä tämän toivon toteutuvan pian Jumalansa ja Isänsä, Jehovan, määräaikana. Apostoli Paavali palauttaa mieleen 1. Mooseksen kirjan 3:15:n, kun hän kirjoittaa hengestä siinneelle Rooman seurakunnalle ja sanoo: ”Jumala, joka antaa rauhan, murskaa puolestaan pian Saatanan teidän jalkojenne alle.” – Room. 16:20.
24. Ketkä odottavat innokkaasti näiden ”Jumalan lasten” ilmi tulemista, ja minkä tapahtuman jälkeen tämä ilmi tuleminen tapahtuu?
24 Näiden ”Jumalan lasten” ”ilmi tuleminen” Jumalan huomattavimman Pojan Jeesuksen Kristuksen ohella lähitulevaisuudessa on se, mitä ”[ihmis]luomakunnan harras odotus ikävöi”. Mutta me odotamme pian ennen tätä tapahtumaa ”suurta ahdistusta”, jonka taivaallinen Isä, Jehova Jumala, antaa kohdata niitä vastustajia ja vainoojia, jotka aiheuttavat ahdistusta hänen hengellisille lapsilleen ja heidän uskollisille tovereilleen. – Ilm. 7:14, 15; 2. Tess. 1:6–10.