Laulun oppitunti

 1. Mikä on pääasiassa vastuumme, ja kuinka sitä tulee katsella?

KYLLIN usein – mutta ei liian usein – on Vartiotornin hallitsevana aiheena ollut kehoitus antamaan ylistys Jehovalle. Edellisessä tutkielmassamme tarkasteltiin syitä tähän taistelun yhteydessä yleiseltä eli yhteiseltä kannalta katsoen. Polttopiste supistuu nyt erikoisemmin yksityiskohtaiseen näkökulmaan, mitä sinä voit henkilökohtaisesti oppia rohkaisuksesi ja opastukseksesi tästä laulun oppitunnista.

 2. Minkä lainauksen Paavali otti paljastaen Jumalan päätöksen faraon suhteen?

² Ottakaamme perussäveleksemme suurin piirtein sama lähtökohta kuin edelläkin, nimittäin Jumalan ilmaisema päätös, mikä esitettiin faraolle hänen palvelijansa Mooseksen kautta, niinkuin Paavali lainaa: ”Juuri tätä tarkoitusta varten olen minä sallinut sinun jäädä olemaan, jotta minä sinun yhteydessäsi näyttäisin voimani ja jotta minun nimeni julistettaisiin kautta koko maan.” (Room. 9:17, Um) Mutta tutkikaamme tällä kertaa tätä lausuntoa apostolin omalta näkökannalta katsoen nähdäksemme, miksi hän otti tämän lainauksen, ja nähdäksemme myöskin, miksi hänen todistelunsa sisältää oivallista aineistoa meidän laulutunnillemme.

 3. Miten Paavali kehitteli lihallista Israelia koskevaa valmistelevaa todistustaan?

³ Paavali esittää Roomalaiskirjeen 9. luvun alkujakeissa suuren surunsa lihallisten sukulaistensa, israelilaisten, tähden, joilla oli sellaiset kultaiset edut ja tilaisuudet Lain alaisuudessa, mutta jotka menettivät ne, niinkuin on mainittu aikaisemmin hänen kirjeessään. Lihallinen Israel luuli omistavansa yksinomaisesti oikeuden periä Jumalan suosion siksi, että se polveutui lihallisesti Aabrahamista, sekä Lain alaisuudessa tekemiensä töitten perusteella. Mutta Paavali selittää tämän luvun jakeissa 6–8, että ”eivät kaikki ne, jotka ovat [lihallisesta] Israelista, ole silti Israel”, so. tosi Israelia eli Jumalan valittua kansaa, jonka Jehova päätti koota ja jonka hän ennusti Sanassaan. Muistutettuaan sitten, että Aabrahamin siemen oli tuleva Iisakin sukuhaarasta, Iisakin, jonka syntyminen oli Jumalan lupauksen täyttymys eikä olisi ollut inhimillisesti katsoen mahdollinenkaan muuten, apostoli sanoo, että ”eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi”. Hän viittaa jälkimmäisillä niihin, joista tulee hengellisen Israelin jäseniä, Kristus-Pään alainen tosi seurakunta, ja joista tulee Jumalan lapsia vain Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja hänen lupauksensa perusteella eikä minkään sellaisen tähden, mitä he olisivat tehneet tai perineet. – Vertaa Galatalaiskirjeen 3:16, 29:ää; 4:28:aa.

 4. Mihin johtopäätökseen apostoli tulee, ja minkä periaatteen se sisältää?

⁴ Ja minkä järkevän johtopäätöksen apostoli tekee tästä todistelusta? Nyt me tulemme ensimmäiseen Raamatun periaatteeseen eli perustotuuteen, mikä vaatii tarkkaa huomiotamme, jotta voisimme alkaa oppia oikealla tavalla läksymme. Käyttääksemme Paavalin omia sanoja Jumala järjesti asiat tällä tavalla, ”että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan [so. Jumalan] tähden. . . . Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” (Room. 9:11, 16) Tässä esitetty periaate on, että Jumalalla on ehdoton ja kiistaton oikeus valita nauttimaan suosiotaan, ketkä hän haluaa.

 5. a) Mikä läksy on opittava, ja miksi se on tärkeä? b) Mitkä ehdot ovat välttämättömät Jumalan suosion nauttimiseksi?

⁵ Tästä opittava läksy on täydellinen riippuvaisuutemme Jumalasta. Ei ole tietenkään väärin toivoa saada nauttia Jumalan suosiota ja armoa, eikä ole väärin juosta sitä tietä, minkä Jumala on viitoittanut kansalleen. Asian ydin on, että kukaan ei voi tulla Jumalan kansaan vain siksi, että hän haluaa tai päättää tehdä niin. Eikä se riipu juoksemisestakaan eli sellaisen elintavan noudattamisesta, mikä ikäänkuin antaisi ihmiselle oikeuden odottaa Jumalan hyväksymistä. Israel teki juuri sen erehdyksen. ”Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista.” (Room. 9:31, 32) Älkäämme ratkaisko tai päättäkö asioita itse. Tarkastakaamme aina huolellisesti, että säilytämme oikean sydämen arvostuksen niiden olosuhteitten suhteen, mitkä Jumala on päättänyt ja pannut Sanaansa ja mitkä koskevat hänen suosionsa saamiseksi asetettuja ehdottomia vaatimuksia. Tämä ei ole välttämätöntä ainoastaan oikean alun saamiseksi kristillisellä kilparadallamme, vaan myöskin pitkin matkaa, sillä meille on mahdollista antaa asiain luiskahtaa käsistämme tai joutua itse ansaan. (Gal. 5:7) On kiinnostavaa havaita, että pyhissä Kirjoituksissa on hyvin varhain esitetty selvästi sekä edelläoleva Jumalan valitsemista koskeva periaate että välttämättömät vaatimukset valituksi tulemiselle. Jehova sanoi kerran Moosekselle: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan.” Vähän aikaisemmin hän ilmoitti, millaiset olosuhteet ovat välttämättömät tämän laupeuden ja armon saamiselle: ”Teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” – 2. Moos. 33:19; 20:6.

 6. Mitkä kaksi muuta periaatetta käyvät ilmi Paavalin 2. Mooseksen kirjan 9:16:nnesta ottamasta lainauksesta?

⁶ Lainattuaan 2. Mooseksen kirjan 33:19:nnen ja esitettyään sen periaatteen omin sanoin Paavali lisää sen tueksi seuraavaa: ”Sillä Raamattu sanoo faraolle: ’Juuri tätä tarkoitusta varten olen minä sallinut sinun jäädä olemaan, jotta minä sinun yhteydessäsi näyttäisin voimani ja jotta minun nimeni julistettaisiin kautta koko maan.’” (Room. 9:17, Um) Tämä tuo esiin kaksi muuta periaatetta. Toinen on se, että kukaan ei voi vastustaa eikä ehkäistä Jumalan päätöstä, ei ylpeä ja mahtava farao enempää kuin hänkään, jota hän esitti, Saatana, ”tämän asiainjärjestelmän jumala”. (2. Kor. 4:4, Um) Toinen periaate on se, että Jumala on äärettömän suuri. Jumala on kaikki. Se on suuri periaate, ja se osoittaa, kuinka on oleva hänen loistavan päätöksensä lopullisessa toteutumisessa, sillä ”silloin Poika itsekin alistuu sen alaiseksi, joka alisti kaiken hänen alaisuuteensa, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle”. – 1. Kor. 15:28, Um.

ARVOKKAITA OPETUKSIA

 7. Miten ensimmäinen näistä periaatteista opettaa tärkeän läksyn tälle ajalle?

⁷ Huomaa jälleen ne arvokkaat opetukset, jotka on annettu Jumalan ylistyksen laulamiseksi oikealla tavalla. Ensimmäinen on se, että edellisen periaatteen todellinen arvostaminen herättää luottamusta ja jumalista pelkoa. Nykyään on maailmassa pahaan johtavia valtavia voimia, julmasti sortavia voimia, mitkä voisivat päästää kolmannen maailmansodan raivoamaan. Älä pelkää niitä. Jumala voi pidättää ja pidättääkin nämä voimat tiukassa otteessaan ja niin ohjailtuina, että mikään ei salli todellisesti vahingoittaa yhtään ainoata Valtakunnan etua eikä yhtään Valtakunnan laulajaa ja taistelijaa. Me voimme hyvin laulaa sekä rohkeasti että suloisesti. – Ilm. 7:1.

 8. Mikä muu läksy voidaan oppia, ja miten sen tulee vaikuttaa meihin henkilökohtaisesti?

⁸ Toinen opetus on kiitollisuuden opetus. Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla, jos meistä tulee Jumalan armon vastaanottajia, sen sijaan että paatuisimme kuin farao! Tässä on suuri henkilökohtainen syy sille, että laulamme Jehovan ylistystä sen pelastuksen tähden, mikä on varattu meille ystävällisesti armosta. ”Hyvyys ja rakkaus ihmiseen Pelastajamme, Jumalan, puolelta ilmeni, ei minkään vanhurskaudessa suorittamiemme tekojen vuoksi, vaan hän pelasti meidät armonsa mukaisesti.” – Tiit. 3:4, 5, Um.

 9. Minkä arvokkaan opetuksen Jumalan ääretön suuruus antaa meille?

⁹ Kolmas opetus, mikä perustuu erityisesti viimeksimainitulle periaatteelle, on, että meidän tulee ymmärtää kaiken kunnian ja siis kaiken ylistyksen kuuluvan Jumalalle, josta kaikki riippuu ja johon me voimme luottaa ehdottomasti. Se on toisin sanoen nöyryyden opetus. Niinkuin Paavali sanoi itsestään ja eräästä toisesta veljestä: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:6, 7) Pitäkäämme mielessämme tämä näkemys ja katsantokanta. Se antaa Jehovalle hänen oikeutetun paikkansa ja pitää meidät oikeassa paikassamme. Se pitää meidät sopusoinnussa Luojan kanssa laulaaksemme hyvin hänen ylistystään. Se pitää meidät hyvin nöyrinä ja kiitollisina, ja se on ainoa turvallinen ja oikea mielentila, missä voi laulaa Jehovan ylistystä otollisesti.

10. Miltä meistä saattaa tuntua verrattuna Moosekseen ja Daavidiin, ja miten Jumalan Sana auttaa meitä tässä suhteessa?

¹⁰ Olosuhteet, joissa Mooses ja Daavid ja toiset uskolliset palvelijat julistivat Jehovan nimeä ja päätöstä, olivat usein hyvin jännittävät valokeilan kohdistuessa suoraan heihin. Sinä voit päinvastoin kenties tuntea kipeästi rajoituksesi ja yksitoikkoiset olosuhteesi elämässä tavallisena perheenemäntänä tai tehtaan työntekijänä jne. Sinulla saattaa olla halu sanoa itsellesi: ’Mikä osa minulla on tässä? Ainoa opetus laulamisessa, minkä minä saan, tulee herätyskellosta varhain aamulla. Tunnen olevani liian pieni ja arvoton.’ Ja me olemme suuressa määrin yhtä mieltä sinun kanssasi. Sinä olet tosin pieni ja arvoton. Mutta sepä siinä onkin ihmeellistä, että Jumala, jolla on kiistaton oikeus määrätä, kuka saa nauttia hänen suosiotaan, on nähnyt hyväksi tehdä mahdolliseksi sinun mukaantulosi ja osallistumisesi toisten yhtä pienten ja arvottomien kanssa suoranaisen Valtakunnan palveluksen suurenmoiseen etuun järjestönsä, Siionin, opastuksella. Millainen voima ja lohtu voidaankaan saada siitä tavasta, millä Jehova itse saattaa yhteen nämä kaksi vastakkaista peruskäsitettä: oman suuruutensa ja meidän pienuutemme! ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” – Jes. 57:15.

11. Miten meidän tulee katsella oikealta kannalta osuuttamme Valtakunnan palveluksessa?

¹¹ Tämä merkitsee sinun laulunopetuksesi käytännöllisellä puolella sitä, että ei tarvitse lainkaan tähyillä eikä odottaa jännittäviä olosuhteita, joissa laulaisit Jehovan ylistystä. Älä halveksi äläkä sivuuta sitävastoin pienintä ja vähäpätöisintäkään tilaisuutta puhua Valtakunnasta. Ei sinun tarvitse lähteä kotoasi ja käydä Gileadissa olevaa Raamattukouluamme, ennenkuin voit osallistua Jehovan nimen julistamiseen ”kautta koko maan”, vaan sinä voit osallistua siihen aivan yhtä todellisesti ja saada lisäksi Jehovan siunauksen siinäkin, mikä saattaa näyttää ”jokapäiväiseltä kierrokselta ja yleiseltä askareelta”, käymällä yleisellä tavalla lähitilojen ja asunnoitten asukkaitten luona tai oman kotikaupunkisi kasarmimaisilla sivukaduilla.

12. Miksi on välttämätöntä ottaa Jehovan työssä huomioon se, minkä vaikutuksen me teemme ulkonaisesti?

¹² Toinen käytännöllinen seikka. Älä unohda, että pätevän laulamisen aikaansaamiseksi ei huomiota ole kiinnitettävä ainoastaan siihen, mikä kuuluu, vaan myöskin siihen, mikä näkyy. Viimeksimainitulla tarkoitamme sitä, millaisen vaikutuksen sinä teet ulkonaisesti ja mihin kuuluu puku, käyttäytyminen ja erityisesti kasvojesi ja silmiesi ilme. Olkootpa olosuhteesi miten vaatimattomat hyvänsä, niin sinä voit kuitenkin olla puhdas ja siisti, mutta varsinkin sinä voit antaa kasvojesi ja hymysi säteillä ja heijastaa Valtakunnan sanoman henkeä sekä sen tuottamaa iloa, rauhaa ja toivoa. (2. Kor. 3:18) Käyttääksemme musikaalista sanontaa, sen tulisi olla ”sanaton laulu”. Me ymmärrämme tietysti, että meidän sanomamme on paljon tärkeämpi kuin ulkonainen olemuksemme, mutta meidän täytyy muistaa, että meidän kuulijamme eivät arvosta sitä ainakaan alussa.

13. Mitä laulamiskuvauksesta voidaan oppia pätevän palveluksen suorittamiseksi?

¹³ Välttäkäämme kaikkea liioiteltua ja väärää. Kuten luonnollisessa esimerkissäkään ei se ole vaikuttavin laulaja, joka laulaa aina väräjävin äänin ja heilutellen kovasti ruumistaan sekä käyttäen muita keinotekoisia esiintymistapoja, vaikka häntä pidettäisiinkin teknillisesti loistavana, vaan se, joka tietää, miten hän voi ilmaista yksinkertaisella, suoralla tavalla laulunsa todellisen sanoman ja joka tekee itsestään niin sanoaksemme osan laulusta, laulaa sydämestä ja antaa vilpittömän ilmaisun omille tunteilleen ja mielialoilleen. Aivan samalla tavalla tulee meidänkin jokaisen olla kaikissa tilaisuuksissa laulaessamme Valtakunnan sanomaa, minkä Jehova on pannut suuhumme todistuksena hänen puolestaan. – 5. Moos. 32:19.

14. Miten nöyryys ja kiitollisuus auttavat sopusoinnun ja ykseyden säilyttämisessä?

¹⁴ On vielä eräs opetus, minkä haluamme kiinnittää huomioosi. Nämä kaksi, nöyryys ja kiitollisuus, ovat välttämättömät pysyäksemme sopusoinnussa toistemme kanssa ollessamme yhdessä Valtakunnan palveluksessa, mikä on ylistyspalvelusta. Kun Paavali oli sanonut ymmärtävänsä, että hän ja Apollos eivät olleet mitään verrattuina Jumalaan, joka yksin voi elvyttää kuulijan mieleen kylvetyn totuuden siemenen ja panna sen kasvamaan, niin hän lisäsi sitten: ”Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä.” (1. Kor. 3:8) Se merkitsee käytännössä sitä, että jos me pidämme mielessämme oman pienuutemme ja arvottomuutemme sikäli kuin me itse olemme kysymyksessä, niin me emme ole silloin asiattoman herkkätunteisia emmekä järkyttyneitä, vaikka joku ryhmässä oleva sattuisikin kohtelemaan meitä pahasti tai puhumaan meille epäystävällisesti. Ei, vaan pysyen kiitollisina Jehovalle ja muistaen hänen suuruutensa me haluamme vain julistaa edelleen hänen nimeään koko ympäristössämme. Me olemme luonnollisesti huolellisia puolestamme, ettemme syyllisty mihinkään huonoon kohteluun keihinkään Jehovan pieniin nähden, jottei olisi epäsointua. Jeesus sanoi, että Valtakunnan sanoman laulaminen ja kaiuttaminen täydellisessä sopusoinnussa ja yksimielisyydessä on maailmalle eräs merkki, mistä kaikki tietävät, ketkä ovat tosi opetuslapsia, Jumalan valitsemia edustamaan itseään ja olemaan todistajinaan kautta koko maailman. – Joh. 17:23.

15, 16. Mitä muuta hyötyä saadaan näistä kahdesta ominaisuudesta, ja mihin tulokseen ne johtavat?

¹⁵ Nöyryys ja kiitollisuus auttaa myöskin sinua kantamaan vastoinkäymiset ja vainot – olkootpa ne sitten pieniä tai melko ankaria – jotka tulevat niiden taholta, joiden kanssa sinun täytyy olla yhteydessä maailmassa: joko jonkun perheesi jäsenen tai työnantajasi tai työtoverisi puolelta. Sinä et välitä siitä paljoakaan, kun muistat, että on todellinen etu kärsiä kristittynä ja että Jeesus varoitti kaikkien seuraajiensa joutuvan varmasti vainottaviksi niinkuin häntäkin vainottiin. (Joh. 15:20; 1. Piet. 2:21) Mutta pysyen yhä kiitollisena sinä olet valpas laulamaan Jehovan ylistystä kaikkein epämiellyttävimmissä ja nurinkurisimmissakin olosuhteissa, ja siten sinä saatat kenties kääntää Saatanan hyökkäykset eduksi.

¹⁶ Panemalla siis nämä arvokkaat opetukset käytäntöön, niinkuin hyvän laulajan täytyy harjoitella alinomaa, me uskomme sinun voivan pysyä asioiden tasalla ja tulla kiitollisena Jehovan luo kunkin päivän päätyttyä laulu sydämessäsi.

VALMENTAMINEN JA VARUSTEET

17. Millä tavalla me valmennumme pyhään palvelukseen, ja mitkä varusteet meillä on?

¹⁷ Jehova, suuri Laulunopettajamme, on varannut kaiken valmennuksen ja kaikki varusteet tarpeisiimme. Hän ei opeta meitä erikseen, yksityisoppilaina, vaan hänellä on musiikkikoulunsa, mikä on hänen järjestönsä, Siion. Se on hänen rakkaan Poikansa johdossa, ja hän ottaa johdon taivaallisen Isänsä ylistyksen laulamisessa täyttäen, kuten Paavali sanoo, Psalmissa 22:23 olevat profeetalliset sanat: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua [lauluin] seurakunnan keskellä.” (Hepr. 2:12) Varusteet, mitkä on varattu kaikille Siionissa oleville tänä Jehovan päivänä, on esitetty kauniisti lyhykäisyydessään Jesajan 59:21:sessä: ”Minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, . . . iankaikkisesti.”

18. Miten Jeesus valmensi ja varusti opetuslapsensa ja millaisin tuloksin?

¹⁸ Jotta voisimme ymmärtää yksityiskohtaisemmin, kuinka Jumala panee tämän ennustuksen täyttymään, niin palauttakaamme mielemme siihen sykähdyttävään laulun opetukseen, mitä Kristus antoi opetuslapsilleen kohta ylösnousemuksensa jälkeen. Kaksi opetuslasta kulki Emmaukseen alakuloisina ja hämmennyksissään, kun Jeesus liittyi heihin tuntemattomana. Mitä hän sanoi johdettuaan keskustelun oikeaan kohtaan? ”Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” Ja mikä vaikutus sillä oli? He sanoivat toisilleen jälkeenpäin: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän . . . selitti meille kirjoitukset?” Samana iltana toistettiin oppitunti niille yhdelletoista ja toisille, kun kertomuksen mukaan, ”hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset”. Hän sanoi sitten lopuksi, että heidät lähetetään näiden asiain todistajina, mitkä he olivat nähneet ja kuulleet, mutta vasta sitten, kun heidän päälleen ”puetaan voima korkeudesta”. Jumala pani siis pienoistäyttymyksessä sanansa todistajainsa suuhun ja lahjoitti heille henkensä tarmoa antavan ja valistavan voiman. Sama tapahtuu nytkin suuremmassa täyttymyksessä maailmanlaajuisessa mitassa, jolloin laulumme duurisointuna on ”tämä hyvä uutinen valtakunnasta”. – Luuk. 24:27, 32, 45, 49; Matt. 24:14, Um.

19. Millä käytännöllisellä tavalla me voimme soveltaa tämän itseemme nykyään?

¹⁹ Hyötykäämme tästä Jeesuksen täydellisestä esimerkistä ja ymmärtäkäämme, että meidän päätyömme on niiden auttaminen, jotka haluavat oppia laulamaan ’avaamalla mielensä täysin käsittämään Kirjoitusten merkityksen’. Onhan Sana Laulukirjamme, ja jos tämä työ suoritetaan oikein, niin se tekee heidän sydämensä palavaksi heissä. Jos sinulla on esim. etu pitää yleinen esitelmä, niin älä ota lainauksia äläkä esitä selityksiä liian pitkälti siitä, mitä maailman johtohenkilöt ovat sanoneet, vaan siirry päinvastoin nopeasti Raamatun todistuksiin selittäen selvästi Kirjoitusten merkityksen ja niiden täyttymyksen. Paavali menetteli täten. Hän ”keskusteli . . . heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja [todisti viittauksin]”. Huomaa myöskin, miten Apollos hyötyi oikeasta valmennuksesta ja oikeista varusteista. ”Hän puhui palavana hengessä . . . ja näytti [julkisesti] kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus.” (Apt. 17:2, 3; 18:25, 28) Älä sinäkään jätä hyötymättä nykyisestä valmennuksesta ja niistä varusteista, joita varataan Vartiotornin ja Seuran muiden julkaisujen säännöllisen tutkistelun kautta sekä teokraattisessa palveluskoulussa ja sen käytännöllisen avun välityksellä.

20. Miksi oikea sydämentila on niin tärkeä, ja mitkä erityiset siunaukset se tuo tänä aikana?

²⁰ Mutta – ennen kaikkea – älä koskaan jätä huomioonottamatta oikean sydämentilan tärkeyttä. Älä anna Herran Jeesuksen joutua sanomaan itsellesi, niinkuin hän sanoi niille kahdelle Emmaukseen menevälle: ”Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea, minkä profeetat ovat puhuneet!” (Luuk. 24:25) Älä murehdi, jos tunnet olevasi hidas käsittämään asioita ja lausumaan ajatuksiasi. Jos sydämesi on altis, niin sinä voit hyvin tulla luotettavammaksi ja pätevämmäksi laulajaksi kuin veljesi, joka tuntee olevansa nopeaälyinen. Muista, että koska Siionissa olevat laulavat ”kaikesta sydämestään”, niin se aiheuttaa sellaisen riemun Jehovan omalle sydämelle, että hänkin ’riemuitsee sinusta laulaen’. Mikä ihmeellinen suosionosoitus onkaan saada asua tässä loistavassa kaupungissa, missä Jehova itse asuu! Tuo kaupunki on sellaisen laulun täyttämä, mikä on paljon suloisempaa kuin jonkin korkean katedraalin holvissa kaikuvat vakituisen kirkkokuoron laulaman hymnin kirkkaimmatkaan kultaiset sävelet. – Sef. 3:14, 17; Ps. 132:13, 14.

21, 22. Mikä profeetallinen näytelmä yhdistää läheisesti laulamisen ja taistelemisen, ja mitä piirteitä se painottaa ja mihin johtopäätökseen se vie?

²¹ Katselkaamme lyhyessä loppuesityksessä itseämme sellaisina, joilla on etu osallistua tähän profeetalliseen näytelmään, missä laulaminen ja taisteleminen yhdistettiin niin kiinteästi toisiinsa, kuten kerrotaan 2. Aikakirjan 20. luvussa. Ammonin, Mooabin ja Seirin vuoren yhdistyneet sotajoukot tulivat silloin Joosafatia, Juudan kuningasta, vastaan edustaen Saatanan maailman yhtyneitä voimia, jotka tänä aikana uhkaavat ja tulevat Jumalan kansaa vastaan. Ennustukseen sopivasti ei Joosafatin armeijan tarvinnut käyttää lihallisia aseita tuossa taistelussa. Mutta pane merkille se järjestys, missä he menivät kohtaamaan vihollista teokraattisten ohjeitten mukaan niiden kulkiessa edellä, joiden ”tuli laulaa Jehovalle ja antaa ylistys pyhässä asussa” (As) laulun aiheen ollessa tämä: ”Kiittäkää Jehovaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” Huomaa myös kuninkaan esittämät valmistavat sanat: ”Uskokaa [Jehovaa], Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte.” (2. Aikak. 20:20, 21; vertaa Luukkaan 24:25:nteen) Jo ennen sitä leeviläiset ”nousivat ylistämään [Jehovaa], Israelin Jumalaa, ylen korkealla äänellä”, vastaten kuninkaan liikuttavaan vetoomukseen heti, kun Jehovan vakuuttava sanoma oli saatu Jahasielin kautta. – 2. Aikak. 20:19.

²² Jatkakaamme siis laulamista ja jatkakaamme taistelemista, kunnes Jehova itse astuu näyttämölle ”sotasankarina” ja kunnes taistelu saatetaan Kristuksen Jeesuksen, voimakkaan ”[Jehovan] käsivarren”, kautta riemulliseen loppuunsa, jolloin ’hän on syössyt hevoset ja miehet mereen’. (2. Moos. 15:1, 3; Jes. 51:9) Säilyttäkää taistelujärjestyksenne, pysykää sopusoinnussa Kaikkivaltiaan ohjeitten kanssa ja niin ”palvokaa Jehovaa pyhässä asussa”.