Karta salahautoja

 1. Mitkä kysymykset heräävät Luukkaan 21:34–36:ssa olevien Jeesuksen sanojen johdosta?

KUN me tarkastelemme lähemmin Luukkaan 21:34–36:ssa (Um) kerrottuja varoitussanoja, niin huomaamme, että on eräitä kysymyksiä, joihin me haluamme vastaukset. Soveltuvatko Jeesuksen sanat kaikkiin samalla tavalla vai joihinkuihin paremmin kuin toisiin? Mitä sisältyy sanontaan ’ylensyöminen ja paljo juominen ja elämän huolet’? Millä tavalla me voimme ’onnistua pelastumaan kaikesta tästä, minkä on määrä tapahtua’? Mikä auttaa meitä ’kiinnittämään huomiota’ ja ’pysymään valveilla’, ja mitä osaa ’harras anominen’ näyttelee tässä?

 2. a) Keille tämä varoitus annettiin alun perin? b) Merkitseekö tämä sitä, että vain taivaallinen luokka pelastuu?

² Jeesus esitti ensimmäisessä tapauksessa tämän ennustuksen vain neljän opetuslapsen pienelle joukolle, mutta johdonmukaisesti katsoen se annettiin niiden ”valittujen” samanlaiseen luokkaan kuuluvien opetuslasten hyväksi, jotka elävät maan päällä hänen toisen läsnäolonsa aikaan. (Mark. 13:3, 4; Matt. 24:22) Mutta merkitseekö se, että ainoastaan ne tosi kirkkoon kuuluvat, joiden eteen on asetettu taivaallinen toivo, pystyvät säilyttämään asemansa ihmisen Pojan edessä? Löytääksemme vastauksen meidän täytyy kääntyä vielä kerran Ilmestyskirjan, tällä kertaa 7. luvun, puoleen. Tämän luvun kahdeksassa ensimmäisessä jakeessa on kuvattu selvästi kirkkoluokka eli seurakunta, ”Jumalan Israel”, so. ne valitut, jotka muodostavat hengellisen Israelin ja saavat sen perinnön, mitä lihallinen Israel kansana ei saavuttanut. Nämä hengelliset israelilaiset ovat kaikki saaneet ”sinetin . . . otsaan” ja vastaavat samaa luokkaa, mikä on kuvattu Ilmestyskirjan 14:1:sessä. Mutta ovatko nämä ainoat, jotka pelastuvat? Kristikunta saattaa myöntää niin olevan, mutta mitä Raamattu vastaa? – Gal. 6:16; Room. 11:7; Ilm. 7:3.

 3. Keille muille pelastus tarjotaan, ja mitä he julistavat?

³ Heti ”tämän jälkeen”, mitä juuri on mainittu, Johannes näkee ”suuren joukon, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista . . . kansoista”, ja katso, he säilyttävät tosiaan asemansa, koska he ”seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä”. Keitä nämä ovat? He eivät ole hengellisen Israelin ”pientä laumaa” (Um), eikä heidän tarvitse olla taivaassa iloitakseen suosion asemasta seisoessaan valtaistuimen edessä. Heidät osoitetaan Herran ”muiksi lampaiksi”, joiden toivona on saada eteensä asetettu elämä maan päällä, mutta joiden täytyy ensin ”pienen lauman” vielä maan päällä olevan jäännöksen seurassa säilyttää asemansa ihmisen Pojan edessä. Ja miten heidät katsotaan arvollisiksi tekemään siten? Kuuntele, mitä ”he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” Ei ole epäilystäkään heidän julkisesta tunnustuksestaan päätellen, kenelle he ovat kiitollisuuden velassa pelastuksestaan ja kenen puolella he ovat hallitus- ja palvontakysymyksessä. – Ilm. 7:9, 10; Luuk. 12:32; Joh. 10:16.

YHDISTYNEET KANSAKUNNAT

 4. a) Mihin suureen salahautaan kristikunta on langennut? b) Vertaa YK:n yleiskokousta ja Jumalan järjestön yleiskokousta toisiinsa.

⁴ Ottamalla tällaisen asenteen nämä tosi palvojat välttävät sen suunnattoman salahaudan, kätketyn vaaran, mihin kristikunnan suuri enemmistö on pudonnut. Mikä se on? Se on ihmisten ponnistukset kruunaavan Yhdistyneitten Kansakuntien pitäminen Jumalan välineenä hänen päätöksensä toteuttamiseksi ja Jesajan 2:4:nnen ennustuksen täyttämiseksi, mikä ennustus on kaiverrettu Yhdistyneitten Kansakuntien New Yorkin kaupungissa olevan päämajan seinään huomattavaan paikkaan. Nämä ”suureen joukkoon” kuuluvat ymmärtävät, että Jumalan pelastusväline ei ole ihmistekoinen, vaan Kristuksen johdossa oleva Jumalan valtakunta. Yhdistyneitten Kansakuntien pääelin on tosin yleiskokous. Myöskin Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, yhteydessä on ’elävän Jumalan kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa’ ’myriadeja enkeleitä yleiskokouksessa ja niiden esikoisten seurakunta, jotka on merkitty kirjoihin taivaissa’. Mutta tähän vertailu loppuukin, sillä jälkimmäisessä ”yleiskokouksessa” ei tavata yhtään ainoata poliitikkoa, eikä varmastikaan kenelläkään ole veto-oikeutta, mitä käytetään niin useasti ja säälimättömästi tuossa toisessa Yhdistyneitten Kansakuntien tärkeässä elimessä, turvallisuusneuvostossa. Kuinka voisi ollakaan, kun Jeesus painotti rukouksessa, että hänen tosi seuraajansa, niin kuin hänkin, pysyvät jatkuvasti pyhitettyinä eivätkä ”ole maailmasta”, ja kun Jaakob tähdensi kirjoittaessaan, että ”maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan” ja merkitsee Jumalan silmissä hengellistä haureutta? Tämä ei tarkoita kirjaimellista vetäytymistä pois maailmasta, vaan niin kuin Jeesus rukoili Isäänsä: ”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.” Meidänkin tulee nyt koko ajan anomuksia esittäen sisällyttää niihin samanlainen pyyntö itsemme ja kaikkien Jehovan lampaitten puolesta. – Hepr. 12:22, 23, Um; Joh. 17:15–17; Jaak. 4:4.

 5. Miten Raamattu vertaa Jumalan välinettä ihmisten muodostamaan välineeseen?

⁵ Tämän välikappaleen tarkoitus, minkä ihminen on muodostanut omien hallitustensa ja valtakuntiensa avulla, on säilyttää nykyinen järjestys parannetuissa olosuhteissa. Jumalan välikappaleen, ”taivaan Jumalan” perustaman valtakunnan, tarkoitus on jyrkän vastakkaisesti ’musertaa kaikki ne muut [ihmistekoiset] valtakunnat ja tehdä niistä loppu, [minkä jälkeen] se itse on pysyvä iankaikkisesti’ ja tuova iankaikkisen elämän ja pelastuksen luvatut siunaukset ennallistetussa paratiisissa. Kristikunnan papit ovat vastuussa siitä, että Yhdistyneitä Kansakuntia ja sen edeltäjää Kansainliittoa pidetään Jumalan välineenä, sillä he leimaavat sen ”Jumalan Valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä”. Heidän on täytynyt sivuuttaa se, mitä psalmista kirjoitti henkeytyksestä Psalmiin 127:1: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.” Heidän on täytynyt myöskin sivuuttaa se voimakas kuvaus, minkä Jeesus antoi ”ymmärtäväisestä miehestä, joka huoneensa kalliolle rakensi”, niin että se säilytti asemansa myrskyn ja ahdistuksen päivänä, ja taas ”tyhmästä miehestä, joka huoneensa hiekalle rakensi”, mikä osoittautui oikeaksi salahaudaksi, kun sade ja tulvat ja tuulet tulivat. – Dan. 2:44; Matt. 7:24–27.

KRISTIKUNNAN USKONNOT

 6. Miten kristikunnan nähdään olevan kaikkein suurin salahauta?

⁶ Järjestetty uskonto, sellaisena kuin se nähdään kristikunnassa, on todellisuudessa kaikkein suurin salahauta ja kaikkein salakavalin. Lue, mitä Jeesus sanoi johdantona juuri mainittuun kuvaukseen. Hän puhui niistä, jotka tunnustavat suullaan paljon sanoen: ”Herra, Herra, emmekö me . . . sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?” Oikeuttaako se heidät säilyttämään asemansa lopullisen tuomion päivänä? Mikä yllätys ja häpeä heille, kun heidät pannaan kuulemaan ja kokemaan heitä vastaan langetettu tuomio: ”Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”! Ahaa, siinähän onkin tilanteen avain. Kristikunta saattaa olla hyvin uskonnollinen, mutta se on laiton. Se väittää olevansa kristillinen, mutta sen johtajat ja kansat valitsevat mieluummin oman uskontonsa ja harjoittavat sitä omalla tavallaan, mistä sen monet uskontunnustukset ja kirkot johtuvat. Sen papit ovat seuraus siitä luopumisesta, minkä Jeesus ja apostolit ennustivat, ja muodostavat ”laittomuuden ihmisen”, jonka apostoli Paavali kuvailee 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa. Huomaa, että tämän ”laittomuuden ihmisen” pyrkimys on täsmälleen samanlainen kuin ”tämän maailman jumalankin”. Paavali kirjoitti: ”Joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” – Matt. 7:22, 23; 2. Tess. 2:4; Jes. 14:13, 14.

 7. Mikä on perussyy ihmisten mielissä vallitsevaan sekavuuteen, ja mitä meidän tulee sen vuoksi rukoilla?

⁷ Ei ole ihme, että hallinto- ja palvontakysymys on niin sekava ja hämärä ihmisten mielessä, jotka kärsivät ”kaikista vääryyden viettelyksistä”. Ja Paavali ilmaisi asian erittäin sattuvasti kirjoittaessaan: ”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi.” Esittäkäämme sen tähden jatkuvasti anomuksia, että jokainen meistä varjeltuisi näistä salahaudoista ja ponnistelisi vilpittömästi, jotta hänen havaittaisiin ’tekevän taivaallisen Isämme tahdon’ ja erottavan selvästi, mikä on Jumalan välikappale. Säilytä asemasi valitsemalla Kristuksen johdossa oleva Jumalan valtakunta ja palvelemalla sen etuja. – 2. Tess. 2:10; 2. Kor. 11:14, 15; Matt. 7:21.

HENKILÖKOHTAISIA SALAHAUTOJA

 8. Mistä salahaudoista Luukkaan 21:34 varoittaa meitä, ja mikä on parannuskeino?

⁸ Tullessamme lähemmä henkilökohtaisia salahautoja, jotka Jeesus mainitsi, ’ylensyömistä ja paljoa juomista ja elämän huolia’, tarkastelkaamme, mitä ne merkitsevät ja missä vaara piilee. Jeesus painotti näitä samoja asioita vuorisaarnassaankin, kun hän osoitti, että se, joka uppoaa näihin asioihin joko mennen liiallisuuden toiseen äärimmäisyyteen tai siihen toiseen äärimmäisyyteen, että on huolissaan näiden aineellisten asioitten riittävyydestä seuraavaksi päiväksi, ei ole todellisuudessa Jumalan, vaan mammonan orja. Siinä on vaara. Hän ei lopultakaan eroa kaikista muista ihmisistä, ”sillä kaikkea tätä kansat tavoittelevat innokkaasti”. (Um) Mutta Jeesus antoi myös ystävällisesti parannuskeinon tähän pulmaan sanoessaan: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Tämän menettelyn uskollinen noudattaminen auttaa meitä tosiaan ’kiinnittämään huomiota’ ja ’pysymään valveilla’, niin ettei ’sydämemme raskautuisi’ koskaan. – Matt. 6:24–33; Luuk. 21:34.

 9. Mitä Raamattu varoittaa ja neuvoo uhkarohkeudesta?

⁹ Noudattaessamme huolellisesti tätä oikeata suhtautumis- ja toimintatapaa meidän on lisättävä siihen puolestamme alituinen harras anominen. Me emme saa tulla koskaan uhkarohkeiksi, olemmepa olleet kuinka monta vuotta hyvänsä Jumalan antautuneita lapsia ja riemuinneet totuuden hyvästä tuntemuksesta ja monista palveluseduista. Kilpailu ei ole vielä ohitse, kuten Paavali sanoo: ”Jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa.” Tällaisen ihmisen on ’kuritettava ruumistaan ja masennettava sitä, ettei hän, joka muille saarnaa, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi’. Paavali mainitsee Israelin kokemuksen ja osoittaa, että Egyptistä tullut sukupolvi ei säilyttänyt asemaansa Jumalan edessä, vaikka se olikin niin voimakkaalla tavalla vapautettu faaraon otteesta. ”Useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.” Esitettyään lisätodisteita Paavali lopettaa: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. . . . [Jumala] ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” – Luuk. 21:36; 1. Kor. 9:25–27; 10:5, 12, 13.

10. a) Pelastummeko me siten, että meidät otetaan pois toimintanäyttämöltä? b) Mikä on se, ”minkä on määrä tapahtua”?

¹⁰ Pane merkille viimeinen lausunto. Jumala ei aina ’valmista pääsyä’ ottamalla meidät pois kiusauksesta, mutta me ’voimme sen kestää’ sen avulla, mitä hän varaa Sanassaan ja järjestössään, sekä henkensä avulla, niin että se ei murskaa meitä. Jeesuksen sanoilla näyttää olevan samanlainen merkitys, kun hän sanoi: ”Että teidän onnistuisi pelastua kaikesta tästä, minkä on määrä tapahtua.” (Um) Hän ei tarkoittanut suinkaan sitä, että meidän pitäisi pyytää Jumalaa ottamaan meidät pois ruumiillisesti toimintanäyttämöltä enempää kuin Nooaa ja hänen perhettäänkään otettiin pois silloiselta toimintanäyttämöltä, vaan heidät varjeltiin suoraan läpi vedenpaisumuksen, kun he saivat turvallisesti ajelehtia sen pinnalla. Mikä kokemus! Se, ”minkä on määrä tapahtua”, on sitä, mikä on ennustettu Raamatussa ja mitä olemme kosketelleet: kristikunnan odottamaton ja järkyttävä paljastaminen ja häpeä ja valtava kukistuminen sekä Yhdistyneitten Kansakuntien, tuon ”pedon”, mikä on ”menevä kadotukseen”, paljastaminen ja epäonnistuminen. Lisää tähän Saatanan maailman joka osan paljastaminen ja epäonnistuminen, kuten Jeesus sanoi: ”Taivas ja maa katoavat.” Lopuksi otetaan Saatana itse kiinni, sidotaan ja singotaan syvyyteen. – Luuk. 21:36, 33; Ilm. 17:3, 8, 11; 20:2, 3.

SÄILYTÄ ASEMASI

11. a) Mikä jo tehty varaus auttaa meitä säilyttämään asemamme? b) Miten ”suuren joukon” jäsenet säilyttävät asemansa?

¹¹ Ihmisen Pojan välityksellä saamamme Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden avulla me voimme pelastua kaikesta tästä ja säilyttää asemamme hänen edessään. Taivaan ja maan katoamisen vastakohdaksi Jeesus sanoi: ”Mutta minun sanani eivät katoa.” Mekään emme suinkaan katoa, jos me pidämme kiinni hänen sanoistaan uskollisessa tottelevaisuudessa. Saatanan taivaan ja maan hajottaminen ei jätä meitä tukalaan tilaan. Jehovan ”uudet taivaat ja uusi maa” on jo perustettu, ja jälkimmäistä puolta edustaa Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta. Hengellisistä israelilaisista jäljellä olevien ohella ovat valtavat määrät ”suurta joukkoa” totelleet kiirehtivää käskyä: ”Lähtekää siitä [Babylonista] ulos, te minun kansani”, ja ovat paenneet Jumalan kaupunkiin, Siioniin. He eivät turvaa ihmisen suunnitelmiin eivätkä omiin töihinsä saadakseen Jumalan hyväksynnän. Syy siihen, miksi ”he ovat Jumalan valtaistuimen edessä”, on se, että he tunnustavat ja osoittavat julkisesti luottavansa Jumalan heille varaamaan huoltotoimenpiteeseen. ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Sitten he säilyttävät jatkuvasti asemansa Jumalan valtaistuimen edessä ”palvellen häntä päivät ja yöt hänen temppelissään”, so. läheisessä yhteydessä hengellisen Israelin kanssa, jonka jäsenten Pietari kuvaa ”rakentuvan . . . elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi” eli temppeliksi. – Luuk. 21:33; Ilm. 21:1; 18:4; 7:14, 15; 1. Piet. 2:5.

12. Mikä on velvollisuutemme kaikkia ihmisiä kohtaan, ja mikä tästä on seurauksena?

¹² Palatessamme siihen kysymykseen, soveltuvatko Luukkaan 21:34–36:ssa olevat Jeesuksen sanat kaikkiin samalla tavalla vai joihinkuihin paremmin kuin toisiin, on ilmeistä siitä päätellen, mitä hän sanoi, että se koskee kaikkia ihmisiä kaikkialla, ’kaikkia niitä, jotka asuvat koko maan pinnalla’. Tästä seuraa siis ensiksikin johdonmukaisesti, että niillä, jotka huomaavat, että me lähestymme nopeasti ”sitä päivää”, jolloin tehdään lopullinen selvitys, on velvollisuus kaiuttaa varoitusta kaikkialla. Kuten Jeesus sanoi, se täytyy tehdä ”todistukseksi kaikille kansoille”, ottakootpa ne sanoman vastaan tai eivät. Raamattu ilmaisee, että kansat sellaisinaan, ”tämän maailman jumalan” sokaisemina, kieltäytyvät ottamasta siitä vaarin. Niiden veri on oleva niiden oman pään päällä. Mutta kuten on ennustettu ja kuten tosiasiatkin todistavat, on paljon lampaankaltaisia, jotka tuntevat ”oikean paimenen” (Um) äänen maailmanlaajuisesti julistetussa Valtakunnan sanomassa ja jotka tuhatmäärin liittyvät Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan riveihin. – Matt. 24:14; 2. Kor. 4:4; Joh. 10:14–16.

13. Miksi riveihimme liittyvät tarvitsevat paljon apua, ja miten tämä tarve täytetään?

¹³ Samalla kun Valtakunnan sanomaa täytyy julistaa jatkuvasti kaikille kansoille, meillä on erityinen velvoitus auttaa näitä monia uusia, jotka tulevat tuntemaan totuuden. Hyvin harvoilla heistä on aikaisemmin ollut paljonkaan tietoa Raamatusta, tuskin lainkaan. Kun tulee vastustusta, ja heidän eteensä nousee monenlaisia pulmia, heillä ei ole tiedon eikä kokemuksen taustaa opastamassa heitä ja antamassa heille tasapainoista näkemystä. He tarvitsevat paljon apua joka tavalla voidakseen säilyttää asemansa. Ne Jehovan järjestössä olevat, joilla on jo vastuuasema, Matteuksen 24:45–47:ssä mainittu ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” luokka, käsittävät varmasti tämän, ja voidaan todenmukaisesti sanoa, että koko järjestö on valjastettu auttamaan näitä ”karitsoita”, näitä ”lampaita”. Mutta ovatko nämä ainoat, jotka tarvitsevat erityisesti apua? – Joh. 21:15–17.

14. Miksi ei ketään seurakunnassa olevaa tule pitää itsestään selvänä tapauksena?

¹⁴ Täytyy myöntää, että kun Jeesus sanoi: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne”, niin hänen mielessään olivat kaikki hänen sanojensa täyttymisaikaan maan päällä elävät opetuslapset. Tältä kannalta katsoen hänen sanansa soveltuvat kaikkiin samalla tavalla. Jehovan todistajien seurakunnan palvelijoilla voi olla taipumusta pitää itsestään selvinä tapauksina niitä, jotka ovat olleet joitakin vuosia totuudessa ja toimineet todistustyössä ja joita pidetään kypsinä. He saattavat olla sellaisia, mutta niin kuin kokemus osoittaa yllättävästi toisinaan, on surkea erehdys päätellä, että näiden meidän rikkaiden veljiemme ja sisartemme on suhteellisen helppo säilyttää asemansa. Pitkän kestämisensä tähden he eivät ole ehkä niin auliita kertomaan vaikeuksistaan eikä myöskään siksi, että he eivät halua masentaa totuudessa nuorempia. Mutta he ovat vielä lihassa, vielä rajoitusten ja sellaisten taipumusten piirittämiä, joita täytyy kukistaa ja jotka aiheuttavat monia taisteluja mielessä, vaikka ne ovatkin ehkä tunnettuja ainoastaan heille itselleen ja aavistamattomia toisille. Jokaista seurakunnassa olevaa kohtaan on sen tähden osoitettava aitoa kiinnostusta ja huolenpitoa. Heidän luonaan tulee käydä, varsinkin jos he eivät jostakin syystä osallistu kokouksiin ja seurakunnan toimintoihin niin kuin aikaisemmin. Muista, että Saatana on erityisen vihainen ”hänen [vaimon] jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus”. – Ilm. 12:17.

15. Miten Paavali varoittaa kartettavista salahaudoista?

¹⁵ Kaikkien niiden hyväksi ja opastukseksi, jotka koettavat säilyttää asemansa, palautamme mieleen joitakin Paavalin heprealaisille kirjoittamassaan kirjeessä käyttämiä lausuntoja, joissa hänen mielessään näyttää olleen suuressa määrin tämä aihe. Kuvailtuaan Jehovan Kristukselle Jeesukselle antamaa korkeata asemaa hän varoittaa, että on tarpeellista ”kiinnittää tavallista suurempaa huomiota kuulemiimme asioihin, jottemme koskaan ajelehtisi pois”. Osoitettuaan sitten, kuinka israelilaisten koko sukupolvi menetti autiomaassa asemansa Jumalan edessä ja kuinka hän ”vihastui” siihen, hän varoittaa jälleen meitä kavahtamaan, ettei meillä liioin olisi ”paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta”. Myöhemmin, puhuen niille, jotka olivat jo kestäneet ”monet kärsimysten kilvoitukset”, hän vetoaa: ”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.” Ja kun hän viittaa israelilaisten kokemukseen, niin hän antaa jälleen tiedon surullisista seurauksista, ”jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista”. Kerrottuaan lopuksi suurenmoisin sanoin, miksi Jeesus Kristus säilyttää asemansa, koska hän ”on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti”, hän varoittaa: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta.” Nämä ovat vaarinotettavia lausuntoja, jotka tulee pitää mielessä seikoista, joiden suhteen meidän tulee vahvistautua. Älä ajelehdi vähitellen pois uskon puutteen takia, älä luovu elävästä Jumalasta äläkä käänny kuuntelemista häntä. Älä heitä pois puhumisrohkeuttasi totuuden puolesta äläkä anna vieraiden oppien vietellä itseäsi totuuden vastaisesti. – Hepr. 2:1; 3:10–12; 10:32, 35; 12:25; 13:8, 9.

16. Mikä myönteinen kehotus annetaan, jotta meitä autettaisiin säilyttämään asemamme?

¹⁶ Myönteisellä ja rakentavalla puolella Paavali kehottaa meitä, jotka kuulumme siihen huoneeseen, jonka pää on Poika, Kristus Jeesus ’pitämään vahvana otteemme puhevapaudestamme ja kerskauksemme toivosta horjumattomana loppuun asti’ (Um) pysymään ”luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti”. Kerrottuaan Jeesuksen ”suuren papin, Jumalan huoneen haltijan”, välityksellä tehdyistä armollisista varauksista hän sanoo: ”Pitäkäämme horjumatta kiinni toivomme julkisesta julistamisesta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen.” (Um) Hän luottaa siihen, että ”me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi”. Muistutettuaan sopivasti, että se valtakunta, jota me palvelemme, on sellainen, ”joka ei järky”, hän lopuksi tekee kauniin yhteenvedon siitä tärkeästä asenteesta ja menettelytavasta, mistä tulee pitää kiinni, mikäli aiomme säilyttää asemamme ihmisen Pojan edessä, kun hän sanoo: ”Olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla.” – Hepr. 3:6, 14; 10:21, 23, 39; 12:28.