9. luku
Valtakunnan perilliset pysyvät nuhteettomina
1. a) Miksi Jeesus peri oivallisemman nimen? b) Ketkä voivat hyötyä hänen esimerkistään ja miten?
OSOITTAUTUESSAAN uskolliseksi kuolemaan saakka Jeesus peri oivallisemman nimen kuin enkeleillä oli. Kaikista Jumalan älyllisistä luomuksista juuri hän todisti Jumalan pojan pystyvän säilyttämään täydellisen nuhteettomuuden Jumalaa kohtaan ja osoitti siten Saatanan valehtelijaksi. Niinpä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Suoritettuaan puhdistuksen syntiemme edestä [suorittamalla lunastuksen] hän istui Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Minkä suurenmoisen esimerkin hän antoikaan kaikille niille, jotka odottavat Valtakunnan ’tulemista’ – sekä ”pieneen laumaan” kuuluville, jotka perivät taivaallisen valtakunnan, että niille, jotka tulevat olemaan tuon valtakunnan maallisia alamaisia! Sama apostoli toteaakin myöhemmin: ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” – Heprealaisille 1:3, 4; 12:1, 2.
2–4. a) Miten Jeesus edistyvästi valmensi ja järjesti opetuslapsiaan saarnaamistoimintaan? b) Mistä tiedämme, että he veivät ”hyvän uutisen” ihmisten koteihin? c) Mistä tämä toiminta on suurenmoinen ennakkotapaus Jumalan palvelijoille nykyään?
2 Jeesus ei pelkästään antanut seuraajilleen loistavaa esimerkkiä, vaan hän myös opetti ja valmensi heitä, jotta he voisivat jatkaa Jumalan työtä sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt.
”Hän lähti kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan.” – Luukas 8:1.
3 Myöhemmin Jeesus lähetti nuo kaksitoista ”saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan” omin neuvoin. He ”menivät läpi alueen kylästä kylään julistaen hyvää uutista ja parantaen kaikkialla”. (Luukas 9:2, 6) Kaupungeissa ja kylissä heidän piti etsiä arvollisia, ja sen he tekivät menemällä ihmisten koteihin. Se vaati heitä säilyttämään rohkeasti nuhteettomuutensa, niin kuin Jehovan todistajilta vaaditaan nykyäänkin monilla alueilla, koska sanomaa vastustetaan. Jeesus sanoi: ”Jos talo sen ansaitsee, tulkoon sille se rauha, mitä sille toivotatte, mutta jos se ei sitä ansaitse, palatkoon rauhanne teille. Missä joku ei ota teitä vastaan eikä kuuntele sanojanne, pudistakaa tomu jaloistanne mennessänne ulos siitä talosta tai siitä kaupungista.” – Matteus 10:7, 11–14.
4 Myöhemmin kun Jeesus määräsi seitsemänkymmentä muuta opetuslasta, hän sanoi heille: ”Katso! Minä lähetän teidät kuin karitsat susien sekaan.” Myös heidän piti käydä ihmisten kodeissa, sillä Jeesus jatkoi sanoen: ”Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: ’Olkoon tällä talolla rauha.’ Ja jos siellä on rauhan ystävä, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällään. Mutta jos siellä ei ole, niin se palaa teille.” Vaikka ihmiset eivät kuunnelleetkaan ”hyvää uutista”, heitä tuli varoittaa siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle! (Luukas 10:3–11) Tämä on erinomainen malli Jehovan todistajien nykyään tekemää työtä varten heidän mennessään talosta taloon kertoen Jumalan lohdutuksen ja varoituksen sanomaa. – Jesaja 61:1, 2.
SAARNAAMINEN VAINOISTA HUOLIMATTA
5. Millä tavoin ylösnoussut Jeesus painotti seuraajiensa tehtäväksi annettua työtä?
5 Jeesuksen kuoltua nuo opetuslapset hajaantuivat. Mutta saatuaan ylösnousemuksen henkielämään hän näyttäytyi heille useita kertoja aineellistuneissa ruumiissa rohkaistakseen ja vahvistaakseen heitä. (1. Korinttolaisille 15:3–8) Kerran hän kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastiko tämä todella häntä ja oliko hän kiintynyt häneen. Pietari tuli murheelliseksi tästä, mutta Jeesus painotti kolme kertaa, että rakkauden ja kiintymyksen osoitukseksi Pietarin täytyi ruokkia ja paimentaa hänen ”karitsoitaan”, hänen ”pieniä lampaitaan”. (Johannes 21:15–17) Näyttäytyessään jälleen kerran Jeesus sanoi yhdelletoista uskolliselle opetuslapselleen:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:18–20)
Heillä oli paljon työtä tehtävänään.
6. Miksi Jeesuksen opetuslapset tekisivät ”suurempia tekoja”?
6 Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen: ”Totta totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä, koska minä olen menossa Isän luo.” (Johannes 14:12) He toimisivat paljon laajemmalla alueella kuin hän oli toiminut ja jatkaisivat Jumalan valtakunnasta saarnaamista paljon pitemmän aikaa.
7. Mikä ihmeellinen tapahtuma johti perusteellisen todistuksen antamiseen helluntaipäivänä, ja mikä hämmästyttävä seuraus siitä oli?
7 Noustuaan Isänsä oikealle puolelle taivaaseen Jeesus teki jotakin ihmeellistä. Helluntaipäivänä vuonna 33 hän vuodatti pyhää henkeä odottaviin opetuslapsiinsa voidellen heidät perijätovereikseen Jumalan taivaalliseen valtakuntaan. Lopulta ihmiskunnasta valittaisiin 144000 olemaan kuninkaita ja pappeja taivaassa Kristuksen kanssa. Pelkästään tuona yhtenä päivänä annetun perusteellisen todistuksen vuoksi 3000 juutalaista ja käännynnäistä otti sanan innokkaasti vastaan, ja heidät kastettiin. – Johannes 14:2, 3; Ilmestys 14:1–5; 20:4, 6; Apostolien teot 2:1–4, 14, 40, 41.
8–11. a) Mikä ristiriita vallitsi nyt juutalaisten johtajien ja apostolien välillä? b) Miten apostolit osoittautuivat nuhteettomuuden säilyttäjiksi? c) Minkä suurenmoisen esimerkin nuo apostolit jättivät Jumalan nykyisille palvelijoille Apostolien tekojen 5:40–42:n mukaan?
8 ”Hyvän uutisen” saarnaaminen levisi kulovalkean tavoin läpi Jerusalemin alueen. Ja niin levisi myös Jumalan valtakunnan vastustus. Pian apostolit raahattiin juutalaisen tuomioistuimen, sanhedrinin, eteen, ja heitä kiellettiin puhumasta Jeesuksen nimessä. Pitäisivätkö he kiinni nuhteettomuudestaan? Pietari ja Johannes vastasivat: ”Ratkaiskaa itse, onko vanhurskasta Jumalan nähden kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Sillä kertaa apostolit vapautettiin, ja he ja heidän toverinsa kiittivät heti Jumalaa pyytäen häneltä: ”Nyt, Jehova, . . . suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” Niin he jatkoivat saarnaamista Jehovan hengen avulla. – Apostolien teot 4:19, 20, 29, 31.
9 Jälleen uskonnolliset johtajat pidättivät apostolit ja panivat heidät vankilaan. Mutta Jumalan tahto ei ollut, että he jäisivät sinne. Yöllä Jehovan enkeli vapautti heidät, niin että päivän koitteessa he olivat taas opettamassa Jerusalemin temppelissä. – Apostolien teot 5:17–21.
10 Mitä sanhedrin saattoi tehdä ”hyvän uutisen” leviämisen pysäyttämiseksi? Jälleen kerran apostolit vietiin oikeuteen, ja ylimmäinen pappi syytti heitä: ”Me kieltämällä kielsimme teitä enää opettamasta [Jeesuksen] nimen perusteella, ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne, ja te olette päättäneet saattaa tämän miehen veren meidän päällemme.” Apostolien sovittelematon vastaus kajahtaa 1900 vuoden takaa:
”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”!
Mitä juutalaiset saattoivat tehdä näille nuhteettomuuden säilyttäjille? Lainopettaja Gamaliel antoi viisaan neuvon: ”Älkää kajotko näihin miehiin, vaan antakaa heidän olla (sillä jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi kukistaa heitä); muutoin teidän saatetaan ehkä havaita taistelevan todellisuudessa Jumalaa vastaan.” – Apostolien teot 5:27–39.
11 Niin apostoleita ruoskittiin, heitä käskettiin lakata puhumasta ja sitten heidät vapautettiin. Miten he suhtautuivat tilanteeseen? He iloitsivat siitä, että heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään Jeesuksen nimen tähden.
”Ja joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” (Apostolien teot 5:40–42)
Nämä Valtakunnan perilliset olivat päättäneet kestää sen, mikä oli tarpeellista Jumalan työn jatkamiseksi. Siten he antoivat suurenmoisen esimerkin kaikille tosi Jumalan todistajille, jotka ovat jatkaneet Valtakunnasta julistamista ”julkisesti ja talosta taloon” tähän päivään asti. – Apostolien teot 20:20, 21.
VALTAKUNNAN ”HYVÄ UUTINEN” LEVIÄÄ
12. Miten vaino johtaa usein ”hyvän uutisen’’ leviämiseen laajemmalle, kuten Apostolien tekojen 8:1–4 osoittaa?
12 Vaino voimistui jälleen, niin että kaikki paitsi apostolit hajaantuivat läheiseen Juudeaan ja Samariaan. Mutta se vain edisti todistuksen laajentamista, sillä ”ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”. (Apostolien teot 8:1–4) On mielenkiintoista havaita, että samoin on käynyt nykyaikana. Kun diktatoriset hallitukset ovat yrittäneet estää Jehovan todistajia hajottamalla heidät syrjäisille alueille, he ovat jatkaneet saarnaamista siellä, ja ”hyvä uutinen” on levinnyt.
13, 14. a) Milloin Jumalan erikoissuosion viikko juutalaisia kohtaan päättyi, ja ketkä otettiin silloin Valtakunnan perillisiksi? b) Miten Apostolien tekojen 13. luvussa ja Roomalaiskirjeen 11. luvussa olevat Paavalin sanat vahvistavat tämän?
13 Mutta oliko Valtakunnan sanoma tarkoitus viedä ensimmäisellä vuosisadalla vain juutalaisille ja lähellä asuville samarialaisille? Koottaisiinko taivasten valtakunnan jäsenet kokonaisuudessaan pelkästään heidän keskuudestaan? Vaikka annettiinkin niin valtava todistus, niin näin ei ollut asian laita. Ilmeisesti vuonna 36, kun Jumalan erikoissuosion ”viikko” juutalaisia kohtaan päättyi, Jehova ohjasi Pietarin käymään italialaisen armeijan upseerin, Korneliuksen, kotona Kesareassa. Pietarin saarnatessa tälle ei-juutalaiselle ja hänen huonekunnalleen pyhä henki laskeutui heidän päälleen voidellen heidät Valtakunnan perillisiksi. Heidät kastettiin ensimmäisinä ympärileikkaamattomina kristillisyyteen kääntyneinä pakanoina. – Apostolien teot 10:1–48.
14 Myöhemmin kun apostoli Paavali ja hänen toverinsa kohtasivat väkivaltaista vastustusta juutalaisten taholta Pisidian Antiokiassa, Paavali sanoi noille juutalaisille: ”Oli välttämätöntä, että Jumalan sana puhuttiin ensiksi teille. Koska te työnnätte sen pois luotanne ettekä katso itseänne ikuisen elämän arvoisiksi, katso, me käännymme kansojen puoleen. Jehova onkin antanut meille käskyn näillä sanoilla: ’Minä olen asettanut sinut kansojen valoksi ollaksesi pelastuksena maan ääreen asti.’” (Apostolien teot 13:46, 47) Kuten Paavali totesi myöhemmin eräässä kuvauksessa, nuo epäuskoiset juutalaiset olivat öljypuusta karsittujen luonnollisten oksien kaltaisia. Juutalaiset olisivat voineet muodostaa Valtakunnan perillisten koko joukon. Mutta heidän sijastaan oksastettiin villin öljypuun oksien kaltaisia ”kansojen ihmisiä”, ja siten ’pelastuisi’ ”koko [hengellinen] Israel”, jossa olisi Valtakunnan perillisten täysi jäsenmäärä. – Roomalaisille 11:13–26; Galatalaisille 6:16.
NUHTEETTOMUUS ”AHDISTUKSISSA”
15, 16. a) Mitä ”ahdistuksiin” liittyvää Paavali teki ja sanoi, ja minkä erinomaisen mallin se antaa meille? b) Mikä meidän asenteemme tulisi olla hallitusten tai perheenjäsenten vastustukseen, ja mikä lopputulos meille luvataan?
15 Odotettavissa olevista vainoista huolimatta tuo uskollinen matkavalvoja, apostoli Paavali, palasi Antiokiaan vahvistaakseen ja rohkaistakseen opetuslapsia ja rakentaakseen seurakuntajärjestöä. Juuri silloin Paavali sanoi:
”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta.” – Apostolien teot 14:21–23.
16 Paavalilla oli jatkuvasti vaikeuksia ja koettelemuksia. Mutta hän piti esimerkillisesti kiinni nuhteettomuudestaan. Hän antoi erinomaisen mallin monille nykyään eläville, joiden täytyy taistella lujasti uskon puolesta. Jotkut heistä ovat joutuneet kamppailemaan lyömistä, vankeutta ja jopa hengenvaaraa vastaan. Vastustusta on tullut diktatoristen hallitusten ja jopa rakkaiden sukulaisten taholta. Perheenjäsenet ovat hylänneet joitakuita sen vuoksi, että nämä ovat ottaneet vastaan ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” ja toimineet sen mukaisesti. (Matteus 24:14) Mutta sellaiset ovat saaneet suurta lohtua seuraavista Jeesuksen sanoista: ”Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Markus 10:29, 30) He niittävät todella ”satakertaisesti” läheisestä suhteestaan Jehovaan ja hänen Poikaansa ja onnellisesta yhteydestään Jehovan maailmanlaajuiseen perheeseen.
17. a) Mitä houkutuksia vastaan varhaiskristittyjen täytyi myös taistella? b) Minkä loistavan esimerkin ja neuvon Paavali antoi meille?
17 Apostoli Paavalin ja hänen tovereittensa täytyi vastustaa myös maailman houkutuksia moraalittomuuteen ja materialismiin. He olivat vain ihmisiä, kuten mekin olemme. Kun joudumme sellaisiin kiusauksiin meidän pitäisi tehdä niin kuin Paavali, joka sanoi: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” Ja Paavalin tavoin mekin voimme saada suojan kertomalla lähimmäisillemme Jumalan valtakunnasta. Kuten Paavali sanoi sellaisesta pyhästä palveluksesta: ”Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” – 1. Korinttolaisille 9:16, 27.
”TÄYSIN VOITTOISINA”
18. Minkä rohkaisun Paavali jätti kaikille tosi kristityille, ja miten suhtaudut siihen?
18 Apostoli Paavali sanoi myös voidelluille kristityille tovereilleen: ”Jos siis olemme [Jumalan] lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” Mutta se, mitä hän sanoi seuraavaksi, soveltuu yhtä hyvin niiden ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon”, jotka tavoittelevat nykyään suurenmoista paratiisimaassa saatavan ikuisen elämän palkintoa. (Ilmestys 7:9; Johannes 10:16) Paavali rohkaisee kaikkia tosi kristittyjä sanoen:
”Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Ahdistusko vai hätä vai vaino vai nälkä vai alastomuus vai vaara vai miekka? . . . Päinvastoin, kaikesta tästä me selviydymme täysin voittoisina hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä. Sillä olen vakuuttunut siitä, ettet kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Roomalaisille 8:17, 35–39; ks. myös 2. Korinttolaisille 11:22–28.)
Kehitätkö sinä tällaista luottamusta Jumalan rakkauteen ja Herran Jeesuksen valtakunnan ’tulemiseen’? Sinun pitäisi kehittää!
19. Minkä varoituksen Paavali antoi eräästä toisesta kohtalokkaasta vaarasta?
19 Eräs toinen vaara, jota vastaan sinun tulee suojautua ”viimeisinä päivinä”, on väärä opetus. Paavali varoitti myös tästä. (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Timoteukselle 3:1, 13) Mistä väärät opettajat tulevat, ja miten voimme varoa heitä?