sitä tai tätä käyttäen sellaisia valoja monista vähemmän tärkeistä asioista. (Vrt. 3. Moos. 5:4:ään.) Jeesus sanoi heille: ”Älkää ensinkään vannoko, . . . vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” – Matt. 5:33–37.

Tämä merkitsee sitä, ettei meidän tule purjehtia kahden lipun alla. Sanamme pitämisen tulee olla säännöllinen tapamme, eikä valan vannominen pitäisi olla tarpeen sen takeeksi. Valan vannominen ei ole suinkaan kielletty, jos joku vaatii sitä meiltä joko haluten erikoisvakuutta tai epäilyn takia. Mutta meidän ollessa kysymyksessä sanamme tulee olla aina luotettava, liittyköönpä siihen vala tai ei. Pitääkö tämä paikkansa sinusta? Merkitseekö sinun ”on”-sanasi aina on? Ja kun sanot ”ei”, niin osoittaako sinun toimintasi aina sinun tarkoittavan sitä?

Koska olet epätäydellinen, niin sinä voit joskus tehdä liikaa sitoumuksia ja huomata luvanneesi tehdä jotakin, mikä osoittautuukin olevan ristiriidassa jonkin jo aikaisemmin tekemäsi sopimuksen kanssa. Mitä teet silloin? Ensin tekemäsi sitoumus on melkein joka tapauksessa se, joka tulisi pitää. Henkilökohtaisen mieltymyksen ei tule olla ratkaisun peruste. Sinun tulee siis olla kyllin nöyrä ja huomaavainen mennäksesi kyseisen henkilön luo selittämään, miksi et voikaan täyttää lupaustasi. Siten ainakin osoitat olevasi vilpittömästi huolissasi sanasi luotettavuudesta.

Jos sanasi pitäminen toisille ihmisille on tärkeätä, niin miten paljon tärkeämpää onkaan sanasi pitäminen Jumalalle! Jos olet kääntynyt hänen puoleensa vilpittömästi katuen, ehkä ottanut kasteaskeleenkin ja olet siten pyytänyt häntä sallimaan sinun olla hänen palvelijansa, niin älä peru sanaasi. Se maksaisi sinulle iankaikkisen elämän toivosi.

Jos me rakastamme Jumalaa ja koetamme vilpittömästi miellyttää häntä, niin hän auttaa meitä ja antaa meille voimaa pitää sanamme. Hän lupaa tämän avun. Ja hän pitää sanansa. – 5. Moos. 31:6; Ps. 27:9, 10; Hepr. 13:5.

Lukijain kysymyksiä

● Osoittaako Raamattu, ettei henkilön, joka haluaa palvella Jumalaa, tulisi käyttää tupakkaa? – USA.

Raamattu ei mainitse tupakkaa, koska sitä ei käytetty – sikäli kuin historia tietää – siihen aikaan, kun Raamattua kirjoitettiin. Mutta me voimme tehdä johtopäätöksen tupakan käytöstä, kun tarkastelemme Raamatun periaatteita.

Kristitty kilpailee elämän saavuttamiseksi. Apostoli Paavali kiinnitti Korinton kristittyjen huomion tähän seikkaan, he kun tunsivat lähellä pidetyt Isthmoksen kisat. Näihin kisoihin osallistuneet kilpailijat joutuivat tuomarien tarkan valvonnan alaisina ankaraan valmennusohjelmaan, mikä vei suurimman osan heidän ajastaan. Se, joka rikkoi jotakin sääntöä, julistettiin kilpailukelvottomaksi.

Viitaten näihin tosiasioihin Paavali painoi kristittyjen mieleen, että he olivat alituisesti suuren Tuomarin, Jehovan, silmäin alla. Hän osoitti, että kristillisen kilpajuoksun sääntöjen mukaan elämiseen sisältyy taistelu lihan haluja vastaan: ”Jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; . . . minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” – 1. Kor. 9:24–27.

Apostoli kirjoitti myöhemmin Rooman kristityille: ”[Antakaa] ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1) ”Pyhä” merkitsee puhdasta sekä ruumiillisella että hengellisellä tavalla. Kristittyjen on puhdistauduttava ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen [pyhityksensä] täydelliseksi Jumalan pelossa”. – 2. Kor. 7:1.

Henkilökohtainen epäpuhtaus on vastenmielistä ja vahingollista erityisesti kristitylle. Sellaisen tavan tahallinen omaksuminen, johon kuuluu myrkyllisten aineitten ottaminen ruumiiseen ja sen saastuttaminen, estää palvelemasta Jumalaa. Jos ihmiset huomaavat tupakan hajun tai suun ja hampaitten värjäytyneisyyden, niin he kiinnittävät huomionsa siihen eivätkä Valtakunnan hyvään