Ennaltatietämys on sopusoinnussa vapaan tahdon kanssa
”Minä tiedän, mihin heidän luonteensa johtaa heidät, jo nyt, ennenkuin minä vien heidät siihen maahan, minkä minä lupasin heille valalla.” – 5. Moos. 31:21, Ak.
1. Miten presbyteeriläisten opetukset kieltävät ihmisen vapaan tahdon?
ENNALTAMÄÄRÄÄMISEN kannattajat eivät kiellä sitä, että ihmiset ovat henkisesti vapaita, mutta heidän omat oppinsa kieltävät sen kuitenkin. Eivätkö heidän omasta julkaisustaan otetut seuraavat lausunnot tee tyhjäksi sen heidän väitteensä todellista merkitystä, että ihmisillä on vapaa tahto tehdä hyvää? ”Ihminen on synnintilaan lankeamisellaan menettänyt kaiken tahdonkykynsä pyrkiä mihinkään pelastukseen liittyvään hyvään.” Mutta kun Jumala astuu väliin kääntämään muuten avuttoman syntisen, niin hän ”auttaa häntä vapaasti tahtomaan ja tekemään sitä, mikä on hengellisesti hyvää”.a Jumala lupaa ”antaa kaikille niille, jotka on määrätty elämään, Pyhän Henkensä, tehdä heidät halukkaiksi ja kykeneviksi uskomaan”.b Niillä siis, joita ei ole määrätty, ei ole vapaata tahtoa eikä kykyä uskoa. Samalla tavalla Jumala ”uudistaa ja voimallisesti päättää heidän tahtonsa” tehdäkseen ihmiset ”halukkaiksi ja kykeneviksi” vastaamaan hänen kutsuunsa.c Oikealle tielle lähtemisen jälkeenkään ”ei pyhien kestävyys riipu heidän omasta vapaasta tahdostaan, vaan valintapäätöksen muuttumattomuudesta”.d Ja mistä heidän seuraavan lausuntonsa kohdasta on löydettävissä yksilöitten vapaa tahto, että nim. Jumala ”hallitsee kaikkia luomuksiaan määräten heitä ja kaikki heidän tekonsa”?e Jos Jumala ”muuttumattomasti määräsi, mitä tuleekin tapahtumaan”, ja, näyttääkseen ylimmän valtansa eräisiin nähden, ”määräsi heidät häpeään ja vihaan” sekä, osoittaakseen armoaan toisia kohtaan, ennaltamääräsi heidät elämään ”ilman uskon tai hyvien töitten ennaltanäkemystä”, niin miten voidaan silloin väittää, ettei ”luomuksien tahdolle tehdä väkivaltaa”? Tällainen on kuitenkin ennaltamääräämisopin kannattajien ajatuksenjuoksu. Ei ole siis ihme, että he luopuvat harkitsemasta asiaa ja viittaavat tuohon oppiin ”tänä ennaltamääräämisen syvällisenä salaisuutena”!f
2. Missä suhteessa presbyteeriläiset matkivat fariseuksia?
2 Jumalan otaksutaan määränneen jo iankaikkisuudesta lähtien kaiken, mitä tapahtuneekin, ja säätäneen kaikkien ihmisten ja enkelten kohtalon joko iankaikkiseen elämään tai iankaikkiseen kuolemaan, käyttämättä kuitenkaan ennaltatietämystään tehdäkseen siten, enempää kuin sortamatta kenenkään luomuksen vapaata tahtoa sen tekemisessä.g Jotta ihmiset voisivat sopeutua tällaiseen suunnitelmaan, niin Jehovan pitäisi luoda kukin yksilö sillä tavalla, että hän tekisi itsestään vain sitä, mitä hän olisi edeltäpäin määrännyt hänet tekemään. Tämä saattaa ennaltamääräämisen kannattajat oppien suhteen samaan asemaan fariseusten kanssa, joista Josephus kirjoitti: ”Kun he päättävät, että kaikki tapahtuu kohtalon määräyksestä, niin he eivät ota ihmisiltä pois vapautta toimia, niinkuin he katsovat sopivaksi, koska heidän käsityksensä on, että Jumala on nähnyt hyväksi luoda luonteen, minkä kautta se tapahtuu, mitä hän tahtoo, mutta niin, että ihmisen tahto voi toimia joko hyveellisesti tai paheellisesti.”h Edelläolevasta käy ilmi, että ennaltamääräämisen kannattajat puhuvat vain huulillaan yksilön vapaasta tahdosta, vaikka kieltävät opillaan sen kaiken käytännöllisen sovellutuksen.
MITEN JEHOVA MUOVAA MEIDÄT
3. Mitä eräät väittävät, ja miten he tukevat väitöstään?
3 Jotkut haluavat väittää, että Jehova Jumala muodostaa ihmisen sillä tavalla, että hän pakoittaa hänet määrättyyn menettelyyn tehden väkivaltaa luomuksen tahdon- eli valintavapaudelle ja saattaen siten asiat menemään Jumalan ennaltamääräämisen mukaisesti. He lainaavat sen raamatunkohdan, mikä puhuu Jehovasta suurena Savenvalajana ja ihmisistä avuttomana savena, mitä muovataan, niinkuin hän näkee sopivaksi. He viittaavat myöskin siihen aikaan, jolloin Jumala paadutti faraon sydämen, mikä paatumus vei faraon tuhoon Punaiseen mereen. Voidaanko nämä tapaukset saada sopusointuun yksilön tahdonvapauden kanssa? Kyllä. Me katselemme eräitä ihmismielen muuttamista ja uudelleenmuovaamista koskevia kohtia laskeaksemme perusteen kestäville vastauksille.
4. Miten sanomat saapuvat viidestä aististamme aivoihin, ja mitä sitten tapahtuu?
4 Ihmiset tietävät paljon mielestä, mutta enempää he eivät tiedäkään. Kuitenkin antaa tosiasioitten ja olettamusten yhdistelmä tämän perusnäkemyksen mielen toiminnasta. Kun valo tulee silmään, niin se muuttuu sähköksi sinä hetkenä, jona se saavuttaa aivokuoren harmaan aineen. Kun ääni tulee korvaan, niin se saavuttaa tuon harmaan aineen sähkövaikutteina. Samalla tavalla sanomia tulee aivoihin haju- ja maku- ja tuntoaisteistakin, ja ne saavuttavat aivokuoren sähkövirtoina. Harmaan aineen aivokuoren sisäpuolella on aivojen valkoinen aine, ja harmaa aine lähettää tämän kautta sähköviestejä, jotka yhtyvät harmaan aineen muissa osastoissa oleviin soluihin tai soluryhmiin. Kun näköosasto näkee siis vaaran, niin se jouduttaa sanomia liikkeellepano-osastoon aikaansaadakseen tarvittavan lihastoiminnan joko taistelua tai pakoa varten. Harmaa aine on siis kaikissa hengentoiminnoissa yhteydessä eri osien kanssa tehden sen lähettämällä sähkövirtoja valkean aineen läpi.
5. Mikä heittää lisävaloa aivojen toimintaan ja ihmeellisyyteen?
5 Jokainen ajatus, jokainen teko tulee merkityksi sähkökulkuratana valkoisen aineen lävitse. Jos se on vanha ajatus tai usein toistuva teko, niin se käyttää aikaisemmin muodostunutta virtapiiriä vahvistaen ja syövyttäen sitä yhä enemmän. Siksihän kertaaminen painaa ajatukset lujasti mieleen, ja toistetut teot tulevat tavaksi. Ne tulevat sen jälkeen helpoiksi, ja niitä on vaikea poistaa. Uudet ajatukset ja uudet teot vaativat uusien virtapiirien muodostamista, ja se on vaikeampaa. Ihmislapsen aivot ovat syntyessä melkein tyhjät, siellä on ainoastaan muutamia virtapiirejä, sellaisia kuin imemisvaisto ja joitakuita toisia peruskuvioita, mitkä ovat välttämättömiä eloonjäämiselle. Mutta aivot eivät ole näin tyhjät kauan. Viisi aistia tuovat niihin sanomiaan, ja kun vuodet vierivät, niin kasaantuu hämmästyttävä piirien paljous – tiedemiehet arvioivat niitä olevan enemmän kuin kaikki puhelinlankojen, -keskusten ja -vastaanotinten verkostot yhteensä. Eräs tiedemies arvioi, että ”ihmisaivoissa on riittävästi varastoimiskykyä muistaa viisikymmentä kertaa yhtä paljon tietoa, kuin sisältyy [Amerikan] kongressin kirjaston seitsemään miljoonaan teokseen”. Ihminen on totisesti ”peloittavasti ja ihmeellisesti tehty”! (Ps. 139:14, KJ) Kuinka huolellisia meidän tulisikaan olla saadaksemme oikeita ajatuksia, tehdäksemme oikeita tekoja, aikaansaadaksemme oikeita piirejä, jotta henkiset lankamme eivät menisi ristiin ja sotkeutuisi huonoon ajatteluun ja toimintaan!
6. Miten ihmiset ja eläimet eroavat näissä suhteissa, ja mikä tekee ihmisestä sen, mikä hän on?
6 Jos meillä ei olisi vapaata tahtoa, vaan jos meidän vaelluksemme olisi sen sijaan määrätty, ei meillä olisi voimaa muovata mieltämme toiveittemme mukaan, niiden asioitten mukaan, mitkä me valitsemme otettaviksi aivoihimme. Me olisimme enemmän vaistonvaraisten luomusten, eläinten, kaltaisia. Niiden aivot eivät ole niin tyhjiä syntyessä kuin ihmisen, useimmat niiden aivojen piireistä ovat jo siellä, ja ne voivat lisätä vain muutamia sen jälkeen. Ne lähentelevät paremminkin ennaltamääräystä syntyessään kuin ihmiset. Ne noudattavat etupäässä Jumalalta saamaansa vaistoa. Ihminen taas päättää asiat omassa mielessään. Ja koska kukin tekee tämän eri lailla, niin jokainen on erillinen yksilö, muista erottuva persoonallisuus. Ihmisen ajatukset ja teot tekevät hänestä sen, mikä hän on. Jehova Jumala sanoo siten: ”Niinkuin hän on ajatellut omassa mielessään, sellainen hän on.” (Sananl. 23:7, Ro) Sydämestä, joka usein esittää mieltä, tulevat sanat ja teot. (Matt. 12:34; 15:19) Ihmisen mieli hallitsee siis suuressa määrin sitä, mitä hän ajattelee, sanoo ja tekee. Hänen täytyy muuttaa ajattelunsa muuttaakseen itsensä, uudelleenmuovaillakseen itsensä, sillä niinkuin hän ajattelee, niin hän on.
7. Mikä käsky on annettu ihmisille ja miksi, ja miten he voivat noudattaa sitä?
7 Koska tässä vanhassa kuolevassa maailmassa olevat ihmiset ajattelevat, puhuvat ja toimivat väärin, koska tuollaiset epäuskoiset ovat tuhoon meneviä vihan astioita ja koska heidät täytyy uudelleenmuovata kirkkauden astioiksi Jehovalle, jos heidän on pelastuttava tulemasta Kuninkaan valtikan murskaamiksi Harmagedonissa kuin savenvalajan astia, niin heille annettu tärkeä käsky kuuluu: ”Lakatkaa muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttukaa sen sijaan uudistamalla mielenne.” (Joh. 3:36; Room. 12:2, Um) Jos he uudistavat mielensä, niin heistä tulee muuttuneita ihmisiä, sillä niinkuin he ajattelevat, sellaisia he ovat. Heidän täytyy antaa vanhan maailman suunnitelmien ja propagandan, himon ja epäsiveellisyyden heidän aivoihinsa muodostamien piirien häipyä jättämällä ne pois käytöstä ja panna niiden sijaan Jehovan uuden maailman suositteleman oikean ajattelun ja toiminnan muodostamat uudet piirit. Jos he tekevät näin, niin he uudelleenmuodostuvat kuin uusiksi ihmisiksi: ”Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua [mieleenne vaikuttavassa voimassa] ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu [tosi vanhurskaudessa ja laupeudessa].” ”Olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu [täsmällisen tiedon kautta] Luojansa kuvan mukaan.” – Ef. 4:22–24; Kol. 3:9, 10.
8. Miksi voidaan sanoa, että Jehova voi muuttaa ihmiset pakoittamatta heitä?
8 Hankkimalla siis täsmällistä tietoa Jehovasta ja Kristuksesta voivat tomusta tai savesta tehdyt ihmisluomukset uudelleenmuovautua, muuttua vihan astioista Jumalan armoon soveliaiksi astioiksi. (Joh. 17:3) Tämä tieto paaduttaa toisaalta joitakuita vielä enemmän vihan astioiksi, jopa ajaa heidät murhaamaan, sen sijaan että se uudelleenmuovailisi vihan ja tuomion alaisuudessa syntyneitä ihmisiä kirkkauden astioiksi. (Joh. 8:37–45; Apt. 7:54–60; 2. Tim. 3:8) Ja mistä tämä joko vihan astioiksi paaduttava tai heitä armoon soveliaiksi astioiksi uudelleenmuovaava todistus on löydettävissä? Jumalan Sanasta, Raamatusta. Jehova tekee siis Sanansa kautta ihmiset joko itsepintaisemman jumalattomiksi tai muuttaa heidät oivallisiksi palvelijoikseen pakoittamatta lainkaan luomusta, vaan päinvastoin niin kuin luomus itse tahtoo suhtautua siihen: tapahtuu samoin kuin jos joku saa toiselta ihmiseltä kirjeen, mikä saa hänet muuttamaan mieltään ja minkä johdosta tuo henkilö sanoo: ”Tuo mies sai minut muuttamaan mieleni.” Kuitenkaan ei tapahtunut mitään pakoitusta: tuo ihminen muuttui omasta vapaasta tahdostaan.
9. Miten on Roomalaiskirjeen 9:21–24 ymmärrettävä, ja mikä muu raamatunkohta osoittaa tämän käsityksen oikeaksi?
9 Roomalaiskirjeen 9:21–24 tulee katsella tältä kannalta: ”Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista.” Eikö Jehovalla ole oikeutta julistaa sanomaansa kaikille samasta paikasta, maan tomusta, otetuille ihmisille ja sallia sen muovata heidät joko hänen puolelleen tai häntä vastaan sen mukaan, miten heidän oma vapaa tahtonsa suhtautuu sen julistukseen? Varmasti! Ja hän ilmaisi etukäteen Sanassaan, että toinen luokka paatuu vihanastioiksi ja että toinen luokka on joustava ajattelussaan kuullessaan totuutta ja ottaa sen tervetulleena vastaan ja uudistaa mielensä sen antaman sysäyksen mukaan sekä tulee siten armon astioiksi. 2. Timoteukselle 2:20–22 on sanottu nimenomaan, että yksilö itse voi omalla menettelyllään Jehovan tahdon mukaisesti tehdä itsestään ”astian jaloa käyttöä varten”. ”Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä [jälkimmäisistä], tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.” On epäraamatullista sanoa Jehovan pakoittavan ihmisiä olemaan hyviä tai pahoja astioita. Hän muovaa meidät Sanansa kautta hyviksi, jos sallimme hänen tehdä sen.
10. Miten Jumala paadutti faraon sydämen loukkaamatta vapaata tahtoa?
10 Tarkastelemme nyt sitä kiistanalaista raamatunkohtaa, missä Jehova sanoi: ”Minä paadutan faraon sydämen ja teen monta tunnustekoa ja ihmettä Egyptin maassa. Ja farao ei kuule teitä.” (2. Moos. 7:3, 4) Jehova ei paaduttanut todellisuudessa faraon sydäntä, niin että farao menetti vapaan tahtonsa tässä asiassa. Hänen sydämensä paatui sen sanoman johdosta, minkä Mooses ja Aaron julistivat hänelle. Se pani hänet suhtautumaan siihen erittäin itsepintaisesti ja vihaisesti. Mutta koska Mooseksen ja Aaronin julistama sanoma oli todellisuudessa Jehovan sanoma, niin kertomus sanoo Jehovan paaduttaneen hänen sydämensä. Jumalan armon uudistettu ulottaminen hänelle poistamalla vitsaus vitsauksen jälkeen ei pehmittänyt Egyptin hallitsijaa, vaan – kuten on tavallista ylvästelijäin ja tyrannien tapauksessa – tämä pitkämielisyys teki faraon vain suvaitsemattomammaksi, saattoi ilmi sitä enemmän hänen ylvästelevät ominaisuutensa. 2. Mooseksen kirjan 8:15:nnessä osoitetaan seuraus helpotuksesta: ”Kun farao näki päässeensä hengähtämään, kovensi hän sydämensä.” Ja jälleen erään vitsauksen poisottamisen jälkeen: ”Farao kovensi sydämensä tälläkin kerralla.” (2. Moos. 8:32) 1. Samuelin kirjan 6:6:kin sanoo: ”Egyptiläiset ja farao paaduttivat sydämensä.” Eikö tässä sanota, että farao paadutti oman sydämensä? Sanotaan, koska juuri siten tapahtui todellisuudessa. Siinä sanotaan vain Jehovan tehneen sen, koska farao suhtautui siten Jehovan sanomaan. Tuollaisille pöyhkeille ihmisille osoitettu armo panee heidät vain kokoamaan enemmän vihaa heitä itseään kohtaan. (Room. 2:4, 5) Ei ole epätavallista, että jumalattomat ihmiset selittävät Jehovan pitkämielisyyden heikkouden merkiksi ja lujittuvat vain siten pahoilla teillään ajatellen, ettei tilinteon aika tule koskaan: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” (Saarn. 8:11) Faraon sydän sai hänet tällaiseksi.
11. Miten Raamattu itse selittää samanlaisen tilanteen osoittaen, ettei katsantokanta ole yksityisen selitystä?
11 Väitettä, että tällainen käsitys faraon sydämen paaduttamisesta on yksityisen selitys, ei voida todistaa, koska Raamattu itse selittää siten samanlaisen lausunnon. Jesajan 6:10:nnessä sanoo Jehova Jesajalle: ”Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.” Jumala ei tarkoittanut, että Jesajan olisi pitänyt mennä todellisuudessa paaduttamaan sen sydäntä ja tukkeamaan sen korvia ja sulkemaan sen silmiä ehkäistäkseen kaiken katumuksen, vaan hän ennaltasanoi, että se olisi sen sanoman vaikutus, mitä Jesajan käskettiin mennä kertomaan kansalle, että tuo kansa itse osoittaa omaavansa suljetut silmät ja kuurot korvat ja paatuneen sydämen, ettei se kadu eikä käänny Jehovan puoleen tullakseen henkisesti parannetuksi. Julistettu sanoma teki nuo kapinalliset vastaanottamattomiksi, koska se ei miellyttänyt heitä, ja koska Jesaja julisti sitä, niin hänen sanottiin tehneen tämän heille. Mutta että he tekivät siten itse itselleen, sitä ei ole osoittanut kukaan vähempi arvovalta kuin itse Jeesus, sillä kun hän lainasi tämän ennustuksen täyttyneenä oman aikansa kapinallisissa, niin hän sanoi: ”Paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet.” Paavali lainasi vuosia myöhemmin sen samoin sanoin. Vaikka Jesajan ennustuksessa sanotaan Jesajan tehneen siten, niin sekä Jeesus että Paavali osoittavat kansan itsensä tehneen siten eikä todellisuudessa Jesajan. – Matt. 13:14, 15; Apt. 28:25–27.
12. Kuka tekee ihmisten polut suoriksi, ihmiset vai Jumala?
12 Toinen tällainen tapaus on se, missä Jumalan palvelijoita käsketään: ”Tehkää polut suoriksi jaloillenne.” Toisaalla on sanottu Jehovasta: ”Hän tekee sinun polkusi suoriksi.” (Sananl. 3:6, Ak; Hepr. 12:13) Kuka tekee polut suoriksi? Ennaltamääräämisen kannattajat sanovat Jumalan tekevän, ei ihmisten, ja yrittävät todistaa sen lainaamalla Jeremian 10:23: nnen: ”[Ei ole] miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa. ohjaa.” Ihminen ei voikaan tehdä sitä itse, vaan Jehova tekee sen hänen puolestaan, mutta ei ennaltamääräämällä, vaan Sanansa kautta: ”Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.” ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:9, 105) Sinun itsesi täytyy omasta vapaasta tahdostasi ’tehdä polut suoriksi jaloillesi’, mutta koska sinä voit tehdä sen ainoastaan tottelemalla Jumalan Sanaa, niin on oikein sanoa myös, että Jehova ”tekee sinun polkusi suoriksi” Sanansa avulla.
ENNALTATIETÄMYS EI LOUKKAA VAPAATA TAHTOA
13. Mikä osoittaa Jehovan ennaltatietämysvoiman?
13 Jehova Jumala voi tunkeutua mielen sisimpiinkin ajatuksiin ja ennaltanähdä, mitä suuntaa eivät ota ainoastaan yksilöt, vaan luokatkin. (1. Sam. 16:7; Ef. 3:20; Hepr. 4:12) Hän loi mielen, joka ohjaa ihmistä, tuntee sen mutkikkaan toiminnan ja voi heti havaita ihmismielen taipumuksen ja tietää, mihin mielen taipumus johtaa lopulta. Hän otti juuri sellaisen mitan ihmisten mielestä ennen Nooan ajan vedenpaisumusta ja havaitsi, ettei sitä voitu uudistaa. (1. Moos. 6:5) Ennenkuin israelilaiset menivät Kanaaniin, niin Jehova antoi todistuksen heitä vastaan tulevaisuutta varten osoittaakseen ennaltatienneensä, mihin heidän mielentilansa johtaisi heidät sekä että heitä oli ennalta varoitettu: ”Minä tiedän, mihin heidän luonteensa johtaa heidät, jo nyt, ennenkuin minä vien heidät tuohon maahan, minkä lupasin heille valalla.” (5. Moos. 31:21, Ak) Hän tiesi ennalta ja kuvaili etukäteen varoitukseksi meille myöskin ihmisten jumalattomuuden näinä tämän vanhan maailman viimeisinä päivinä, ja hän tiesi myöskin sen ”suuren joukon” olemassaolon, mikä palvelisi häntä. (2. Tim. 3:1–5, 13; Ilm. 7:9) Jehova ennaltatietää siis, että nykyisen ihmiskunnan enemmistö tuhoutuu Saatanan kanssa Harmagedonissa ja että ainoastaan vähemmistö asettuu hänen puolelleen ja elää. (Jes. 24:6; Jer. 25:33) Siksi hän ennaltatietää miljoonien kohtalon luokkana, joten ei ole suuri asia, jos hän ennaltanäkee yksilönkin lopun. Mutta hän rajoittaa kuitenkin yleensä ennaltatietämyksensä luokkiin eikä yksilöihin, joista ne muodostuvat.
14. Mitkä ovat eräitä ennaltatietämystä koskevia väitteitä, mutta mikä osoittaa yksilöiden vapaan tahdon säilyvän?
14 Ennaltatietämys ilman sellaisia varmoja aikaisempia edellytyksiä, joista voisi päätellä johdonmukaiset odotettavissa olevat seuraukset, on samaa kuin ennaltamäärääminen. Ennaltamäärämisen kannattajat ovat eri mieltä, koska he sanovat, että ennaltamäärääminen ei perustu mihinkään kyseisen yksilön ennaltanähtyihin töihin, koska se tekisi kohtalon määräämisen tulevista töistä riippuvaksi, mitä he eivät tahdo hyväksyä. Toiset väittävät kuitenkin vielä, että se Jumalan ennaltatietämys, että muutamat yksilöt epäonnistuvat huomioonottaen heidän määrätyt sisäiset edellytyksensä, pakoittaa heidät epäonnistumaan, jotta Jumalan ennaltatietämys osoittautuisi oikeaksi. Tai toisin sanoen, että Jumalan ennaltatietämys, että suurin osa tuhoutuu Harmagedonissa, tekee mahdottomaksi laajakantoisen kääntymisen jumalisuuteen. Heidän asianerittelynsä ei ulotu asian ytimeen. Ydinkohta on se, että hänen pelkkä määrättyihin olemassaoleviin edellytyksiin perustuva ennaltatietämyksensä käyttö ei pane tuota ennaltanähtyä tapahtumaan. Kun hän käyttää sitä, niin se merkitsee armollista palvelusta ihmisille, koska se tekee mahdolliseksi hänen Sanansa varoitukset. Koska ne koskevat etupäässä luokkia määräämättä yksilöitten kohtaloa, niin tämä tekee yksilöille mahdolliseksi asettua eloonjäävään vähemmistöluokkaan ja karttaa tuhoutuvaa enemmistöjoukkoa. Yksilöiden ei pidä pelastuakseen olla suomalaisen käännöksen mukaan ”säädetyt iankaikkiseen elämään”, vaan nykyaikaisen käännöksen mukaan ”oikealla tavalla halukkaita iankaikkiseen elämään”, ja täten ei ennaltatietämys loukkaa henkilökohtaista halua. (Apt. 13:48, Um; Ro; ED) Yksilön sisimmät ajatukset, hänen sydämentilansa ja hänen tekonsa ovat se peruste, millä tuomio ja kohtalo lepäävät. (Ilm. 2:23) Miksi Jehova koettelisi muuten ihmisiä, ja miksi Saatana raivoaisi kuin jalopeura nielläkseen uskolliset? Nuhteettomuuskysymys tulisi merkityksettömäksi, epätodelliseksi.
15. Mitkä elotonta luomakuntaa koskevat valaisevat esimerkit osoittavat, ettei ennaltatietämys pane mitään tapahtumaan?
15 Valaistaksemme sitä, miten tällaisen ehdoista riippuvan ennaltatietämyksen käyttö ei itsessään loukkaa riippumatonta toimintaa, tarkastelemme esimerkkejä siitä, miten ihmisluomukset käyttävät sitä rajoitetusti. Tähtitieteilijä voi ennaltasanoa, milloin jokin pyrstötähti tulee pyyhältämään yli taivaan tai milloin tulee auringon tai kuun pimennys. Paneeko hänen ennaltatietämyksensä tuon pyrstötähden vierailusta tai pimennyksestä nämä toteutumaan? Insinööri voi tuntea siltoja ja nähdä heikon tuen ja tietää, että kun raskas rahtijuna tulee, niin tuo tuki antaa perään ja silta luhistuu. Paneeko pelkkä tieto tuosta heikkoudesta tuen murtumaan ja sillan putoamaan? Koneenkäyttäjä saattaa käyttää röntgensäteitä nähdäkseen salaisen särön koneen jossakin teräsosassa ja tietää siten tuon osan murtuvan käynnin rasituksessa. Mutta eikö tuo osa murtuisi siitä huolimatta, tietääkö koneenkäyttäjä heikkouden vai ei? Me tiedämme auringon nousevan huomenna, mutta se, että me tiedämme tämän tosiasian, ei pane aurinkoa nousemaan.
16. Mitkä elollisesta luomakunnasta otetut valaisevat esimerkit osoittavat samaa?
16 Tai ottakaamme esimerkkejä elollisesta maailmasta. Me tiedämme kissan leikkivän hiirellä ja koiran ajavan jänistä. Me tiedämme tämän, koska tunnemme kissat ja koirat. Mutta meidän pelkkä tietomme ei saata tätä tapahtumaan. Jos olisimme aivan tietämättömiä siitä, miten kissat ja koirat menettelevät hiirien ja jänisten suhteen, niin tuo kiduttava leikkiminen ja hurja ajo olisivat sittenkin tapahtuvia tosiasioita. Sinä saatat tuntea jonkun alkoholistin ja tietää, että kun hän pyytää rahaa joltakulta, niin hän käyttää sen väkijuomiin. Mutta sinun ennaltatietämyksesi ei pane häntä tekemään sitä. Kun sinulla on läheisiä ystäviä ja kun sinä opit tuntemaan heidän tapansa eli henkiset taipumuksensa tai omituisuutensa, niin sinä tiedät usein etukäteen, mitä he tekevät määrätyissä olosuhteissa. Mutta eihän sinun heidän henkilöllisyytensä tuntemuksesta johtuva ennaltatietämyksesi pakoita heitä toimimaan. Eivätkö he toimi silti omasta vapaasta tahdostaan, sinun ennaltatietämyksesi ohjailematta ja pakoittamatta? Sinä saatat tietää, miten Idän ja Lännen riitelevät kansat menettelevät määrätyissä olosuhteissa, mutta et suinkaan sinä ajattele sen tähden olevasi syyllinen niiden riitoihin?
17. Miksi on epäjohdonmukaista syyttää Jumalaa siitä, mitä hän lukee ihmismielestä?
17 Miksi syyttäisimme sitten Jumalaa siitä, mitä ennaltatietämys paljastaa hänelle? Hän tietää, mitä ihmismielessä on, miten se toimii, ja hän tuntee sen taipumuksen hyvään tai pahaan. Mutta pelkästään se, että hän voi lukea, mitä ihmisen mielessä on, ja nähdä sen radan, mitä se kulkee, ei tee häntä vastuulliseksi siitä, mitä tuossa mielessä on, enempää kuin mekään olemme vastuussa siitä, mitä saatamme lukea jostakin kirjasta. Se, joka tuon kirjan kirjoitti, on vastuussa sen sisällyksestä, ja samoin se yksilökin, joka suosii sopimattomia ajatuksia, on vastuussa niistä. Jumala ei pane mieleen sitä ajatusta enempää kuin mekään panemme painettua ajatusta lukemaamme kirjaan. Ja samoin kuin me voimme joko lukea tai olla lukematta kirjaa, niin voi Jumalakin joko katsoa tai olla katsomatta meidän mieleemme, voi joko ennaltanähdä, mihin menettelyyn meidän mielemme ohjaa meidät, tai pidättää itseltään tämän tiedon. Joka tapauksessa on meidät luotu siveellisesti vapaiksi, ja me käytämme tätä vapautta niinkuin haluamme.
AADAM TEHTIIN ”SANGEN HYVÄKSI”
18. Miksi Jehova loi ihmisen, ja mikä valaiseva esimerkki osoittaa, että tämä tarkoitus toteutuu paremmin, jos ihminen on siveellisesti vapaa?
18 Jotkut koettavat yhä itsepintaisesti vierittää syyn Jumalan niskoille arvostellen häntä siitä, että hän teki ihmisen siveellisesti vapaaksi, ja sanoen, että jollei hän olisi tehnyt siten, ei ihminen olisi koskaan mennyt harhaan. Heidän ajattelunsa on hyvin pinnallista. Jehova loi ihmisen omaksi mielihyväkseen, ja uskolliset ihmiset tuottavatkin mielihyvää Jumalalle. (Ps. 35:27; 147:11; 149:4; Ilm. 4:11) Ja ihmisen vapaan tahdon ominaisuus koituu juuri suuressa määrin Jehovan mielihyväksi. Tätä valaisevat ihmisen asiat, ihmisen, jolle annettiin valta maan päällä, niinkuin Jumalalla on valta kaikkeudessa. Ihminen voi tehdä automaattisesti liikkuvan koiran, vetää sen käyntiin ja katsella sen hyppivän ympäri sekä tietää täsmälleen, mitä se tekee. Sillä ei ole tahtoa, sillä sen koneellinen rakenne rajoittaa sitä. Se voi huvittaa jonkin aikaa, mutta se ei ole läheskään yhtä mieluisa kuin elävä koira. Elävällä koiralla on jonkin verran valintakykyä, ja kun me vallitsemme sitä ja harjaannutamme sitä, niin se tuottaa meille mielihyvää. Koira voidaan harjaannuttaa tekemään temppuja tai suorittamaan arvokasta palvelusta, sellaista kuin paimenkoirat tekevät. Me olemme tyytyväisiä, koska koira ei tottele meitä vain siksi, että sen täytyy, ettei se voi tehdä toisin. Meille tuottaa mielihyvää, kun se tottelee meitä vapaasta halusta, osoittaen siten kiintymystä meihin. Mutta jos se kapinoi meidän antamaamme valmennusta vastaan, kuten paimenkoirat joskus tekevät rupeamalla tappamaan, niin meillä ei ole iloa siitä, ja meidän on pakko hävittää se, koska se väärinkäytti valintamahdollisuuttaan.
19. a) Miksi ihmiselle annettiin siis siveellinen vapaus, ja miten häntä suojeltiin? b) Miten se, että Jumala loi mielihyväkseen, tekee tyhjäksi Calvinin ennaltamääräämisen?
19 Samalla tavalla tuottaa ihmisen vapaan tahdon oikea käyttö mielihyvää Jumalalle. Jehovalla oli monta vapaata tahtoa vailla olevaa luomusta, kuten tähdet ja kiertotähdet, jotka tottelevat koneellisesti hänen liikelakejaan ja pysyvät niille määrätyillä radoilla; ja alemmat eläimetkin, erityisesti hyönteiset, ovat jotensakin koneellisia toiminnassaan, koska niitä johtaa suureksi osaksi vaisto eikä järki. Ihmisen piti olla erilainen, korkeampi, jokin, joka oli sopiva panna muun maallisen luomakunnan yliherraksi valvomaan sitä oikealla tavalla Jehovan uskollisena palvelijana. Tehdäkseen ihmisen ”sangen hyväksi” tähän tehtävään Jehova teki hänet Jumalan kuvaksi, jolla on oikeuden, rakkauden, viisauden ja voiman ominaisuudet. (1. Moos. 1:26–31) Koneihmisellä, jollainen hän olisi ilman vapaata tahtoa, voisi olla voimaa, mutta häneltä puuttuisi muut jumalalliset ominaisuudet. Oikeus sisältää kyvyn valita oikea tai väärä. Viisaus sisältää mm. älyn, mitä tarvitaan oikean valinnan tekemiseksi. Rakkautta osoitetaan tottelemalla Luojan käskyjä, ja sitä täytyy osoittaa vapaasti ja iloisesti, jotta se olisi aitoa ja mieluista sen saajalle. (1. Joh. 5:3) Jumala antoi ihmiselle nämä ominaisuudet sekä ohjeet niiden oikealle käytölle ja lisäsi vielä omantunnon oppaaksi, kun herää epäilyksiä siitä, mikä on oikein tai väärin. (Room. 2:12–16) Mutta jos ihminen kapinoi, niin hänet hävitetään, samoin kuin tappajaksi muuttunut paimenkoirakin. Jehova olisi voinut kyllä tehdä robotin ihmisen sijasta, mutta se ei olisi tuottanut hänelle enemmän mielihyvää kuin mekaanisesti liikkuva koira tuottaisi meille. Aivan samoin siis, kuin me pidämme mieluummin elävistä koirista kuin mekaanisista, niin Jehovakin halusi eläviä ihmisiä, jotka ovat siveellisesti vapaita, eikä koneihmisiä. Ja, sivumennen sanoen, koska Jehova loi kaiken, ihmisenkin, omaksi mielihyväkseen, ja koska häntä ei miellytä ihmisten kuolema, niin hän olisi tuskin ennaltamäärännyt monia kuolemaan ennen heidän luomistaan. Sellaiset luomukset eivät olisi tuottaneet hänelle mitään mielihyvää, vaan olisivat vastoin hänen nimenomaista periaatettaan, että hän loi ainoastaan mielihyväkseen. – Hes. 18:23, 32; 33:11.
20. Mikä osoittaa eräistä piintyneistä valittajista huolimatta, että ihminen ei haluaisi olla muunlainen kuin vapaan tahdon omaava luomus?
20 Ne, jotka valittavat sitä, että heidät on luotu vapaatahtoisiksi, eivät haluaisi asian olevan toisin. He eivät tahdo olla koneita eivätkä edes eläviä hyönteisiäkään, joita vain vaisto ohjaa ja jotka noudattavat koneellisesti ympäristön asettamia vaatimuksia, vailla älyä, kyvyttöminä tekemään ratkaisuja tai kohtaamaan odottamattomia muutoksia olosuhteissa. He eivät halua ihmisinä hyväksyä vapaan tahtonsa osittaistakaan poistamista, jollainen tapahtuu, kun ihmiset joutuvat vankilaan ja kun heillä on vain vähän sanottavaa siitä, mihin he menevät, mitä tekevät, miten elävät jne. Saatanan maailmankin ihmiset ovat rajoitetuissa olosuhteissa, ja heidän vapaa tahtonsa on supistettu jossain määrin. Turmeltunut järjestelmä orjuuttaa heitä, demonistinen propaganda muovaa heidän mielensä, he ovat väärän uskonnon sokaisemia henkisesti, ruumiillisesti sidottuja virastopöytään tai tehtaan kokoonpanopöytään, nenä painuneena papereihin heidän rasittavassa työssään, jota heidän on tehtävä voidakseen täyttää vähittäismaksujen ja muiden kasaantuneitten velvollisuuksien asettaman vastuun järjestelmässä, mikä määräilee ihmiskuntaa tehdäkseen sen riistämisen helpommaksi. Ihmiset taistelevat ja kuolevat vapauden puolesta. He haluavat nyt palvontavapautta, mutta jotkut paheksuvat sitä, että Jumala antoi sen Aadamille ja Eevalle. Tuo pari väärinkäytti vapauttaan, minkävuoksi jotkut sanovat, ettei heillä olisi pitänyt koskaan ollakaan sitä. Monet ihmiset ovat väärinkäyttäneet palvontavapautta nyt. Onko sen johdosta syytä kieltää se kaikilta?
21. Mistä meidän tulisi olla kiitollisia, ja mitä meidän pitäisi ahkerina tehdä?
21 Kiitos Jehovalle siitä, että olemme siveellisesti vapaita luomuksia. Me emme ole autoja, joiden ohjauspyörässä Jumala istuu ohjaamassa sitä oikealle ja väärälle tielle opastaen meitä valvomiskyvystämme riippumatta. Hän ei käytä meitä minkään taivaallisen kaukosäätöjärjestelmän avulla, niinkuin ihmiset voivat ajaa autoa tai kuljettaa laivoja tai lennättää lentokoneita kaukosäädännällä. Meitä ei ole ennaltamäärätty menemään sitä tai tätä tietä kuin naruista ohjattavia marionettinukkeja, joita Jumala ohjaisi vetäen naruista mielijohteittensa mukaan. Hän teki meistä ihmisiä eikä nukkeja eikä koneita. Sen sijaan että me harmittelisimme sitä saivarrellen siitä Jumalan kanssa, meidän tulee ahkeroida sen käyttämisessä oikein, Jumalan vaatimusten mukaan, ja siten varmistautua iankaikkisesta elämästä.
22. Mitä eräät kriitikot sanovat, mutta mikä valaiseva seikka osoittaa heidän olevan väärässä?
22 Kun Jehova sanoi maallisen luomistyönsä, ihmisenkin, olevan ”sangen hyvä”, niin se merkitsi täydellistä: ”Täydelliset ovat hänen tekonsa.” (5. Moos. 32:4) Jotkut sanovat kuitenkin: Jos Aadam ja Eeva olisivat olleet täydellisiä, niin he eivät olisi käyttäneet väärin tahdon ja valinnan vapauttaan. Mutta asia ei ole välttämättömästi näin. Kone voi olla hyvin suunniteltu, virheettömistä aineksista, oivallisesti valmistettu, ja sitä saattaa seurata selvät ohjeet, selitykset siitä, millainen polttoaine käyttää sitä sopivasti, sekä varoitukset huonosta polttoaineesta. Jos nyt käytetään tahallaan väärää polttoainetta uhmaten valmistajan huolellisia ohjeita ja kone liataan ja pilataan, niin voidaanko tekijää syyttää ala-arvoisen koneen valmistamisesta. Ei oikeutetusti. Samoin oli Aadamin ja Eevan laita. Heidän mielensä oli täydellinen. Heidän ruumiinsa olivat täydelliset. Heidän mielelleen ja ruumiilleen varattu ravinto oli täydellistä. Heille opetettiin selvästi ja täydellisesti, mitä polttoainetta tuli ottaa ja mikä hylätä. Saatana ehdotti sitten käärmeen kautta polttoaineen muutosta sanoen, että se antaisi heille enemmän voimaa, korottaisi heidät, tekisi heistä jumalien kaltaisia. Eeva otti silloin väärää polttoainetta ja tuli epäpuhtaaksi. Hän antoi sitä Aadamillekin, ja tämäkin tuli epäpuhtaaksi. Kumpaakaan ei voitu korjata: he olivat tahallisesti tottelemattomia ohjeita kohtaan. Heistä pitää paikkansa: ”Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” – 1. Moos. 2:16, 17; 3:1–6; Saarn. 7:30.
23. Mitä Eedenin koetuksen piti mitata eli osoittaa?
23 Jos Aadam ja Eeva eivät olisi voineet käyttää siveellistä vapauttaan väärin, niin he eivät olisi olleetkaan todellisesti vapaita. Jumala asetti heidät yksinkertaiselle koetukselle nähdäkseen, miten he käyttäisivät sitä, ja ratkaistakseen heidän pyhyytensä. Oli kysymys pyhyydestä, ei ruumiillisesta täydellisyydestä. Jumala tiesi heidän olevan täydellisiä, ja jos se olisi merkinnyt lankeamattomuutta, niin hän ei olisi koskaan asettanut koetusta tietäen, että he eivät voisi epäonnistua täydellisyytensä takia. Suojeleva kerubi oli täydellinen, kunnes hänessä havaittiin vääryys. (Hes. 28:15) Hänen täydellisyytensä ei estänyt hänen lankeemustaan. Pyhyyden puute aiheutti hänen lankeamisensa. Jotkut ihmiset valitsevat nyt oikeintekemisen ja Jumalan palvelemisen pyhyydessä, mutta se ei tee heitä täydellisiksi. Ja kääntäen: Aadam ja Eeva valitsivat väärintekemisen ja epäpyhyyden, mutta se ei merkinnyt sitä, että he olisivat olleet epätäydellisiä alussa. Se merkitsee vain sitä, että ihmiset ovat siveellisesti vapaita ja voivat valita itse, eikä heidän oikeutensa tämän kyvyn käyttämisessä ole täydellisyyden, vaan pyhyyden asia. Eedenissä asetetun koetuksen ei pitänyt siis mitata täydellisyyttä tai epätäydellisyyttä, vaan ilmaista pyhyys tai epäpyhyys.
24. Miten Jehovan kansan täytyy nyt osoittaa pyhyyttä?
24 Jehovan kansan täytyy osoittaa näinä jumalattomuuden loppupäivinä pyhyyttä. He eivät saa liata mieltään tämän vanhan maailman propagandapöydiltä saatavalla saastaisella hengellisellä ravinnolla, vaan heidän täytyy ravita itseään Jehovan varaamilla lihavilla juhlaruoilla. (Jes. 25:6; 28:8) Mieli on puhdistettava ja muutettava, vanhan maailman ajatustavan muodostamien kulkuratojen ja tekojen täytyy häipyä pois ja tilalle on pantava uudet uuden maailman vaatimusten mukaisesti. Kun tutkimme yksityisesti säännöllisesti, käymme kaikissa kokouksissa säännöllisesti ja toimimme saarnaamistyön kaikissa puolissa säännöllisesti, niin mielen kulkuradat syvenevät, ja nämä hyvät toimintatavat tulevat tavaksi eivätkä tuota lainkaan sitä taistelua, mitä ne aiheuttavat, kun mielen kulkuradat ovat heikot ja epäselvät, siksi että niitä käytetään vain satunnaisesti. Tehkäämme ne vahvoiksi itsemme ja toistemme tähden! – 1. Tim. 4:16.
25. Mitkä erilaiset vaikutukset alueilla saarnatulla sanomalla on, ja miksi savi on sopiva vertauskuva ihmisistä?
25 Meidän täytyy saarnata ahkerasti toisten tähden, jotka ovat alueilla. Kun sanoma saavuttaa heidät, niin miten he suhtautuvat siihen? Onko heidän mielensä taipuisan saven tavoin altis totuuden vaikutukselle, antaako se sen uudelleenmuovata itsensä, saattaa itsensä Raamatun vanhurskaitten periaatteitten mukaiseksi, muovautuuko se Jehovalle otollisiin pyhyyden teihin? Vai törmääkö sanoma sellaista mieltä vastaan, mikä vastustaa sitä, kovenee sitä vastaan, kieltää sen, pilkkaa ja avaa sitä näytellen turhamaisesta maailmallista ylimmyyttä? Savi on hyvä vertauskuva, sillä jotta se voisi muodostua hienoiksi astioiksi, sen täytyy olla oikealaatuista savea, hienoksi jauhettua, niin ettei siihen ole jäänyt mitään karkeaa eikä kovia kimpaleita, että se on vedellä kyllästynyttä, helposti muovattavaa ja pystyy säilyttämään muotonsa eikä painu kokoon mallistaan eikä halkeile poltettaessa uunissa. Ihmisten täytyy olla samalla tavalla oikealaatuista maata, ei karkeita eikä raakoja käytökseltään ja ilman kovia ja uppiniskaisia luonteenpiirteitä, vaan sen sijaan totuuden veden kyllästämiä, hienorakenteisia, pehmeitä, taipuvaisia, nöyriä, helposti muovattavia, jotta heidät voitaisiin perusteellisesti uudelleenmuovailla Kristuksen kuvan kaltaisiksi, eivätkä he saa sitten koskaan ajelehtia takaisin eikä lysähtää entiseen muotoonsa eikä halkeilla varmasti tulevan vainon tulisissa kokeissa. (Matt. 13:23; Hepr. 10:39; 1. Piet. 2:21; 4:12) Jehova muovaa todistajiensa julistaman Sanan kautta sekä vihan että kirkkauden astioita. Kun todistaja kertoo jollekulle ihmiselle, ettei ole iankaikkista vaivaa, niin tuo henkilö saattaa vastata: ”Te teette minut niin onnelliseksi!” Toinen voi huudahtaa: ”Te teette minut hyvin vihaiseksi!” Juuri tämä sanoma panee heidät menettelemään näin eri lailla. Sanoma tekee todistajista suloisen tuoksun toiselle ja pahan hajun toiselle, se muovaa toisesta vihan astian ja toisesta armon astian. – 2. Kor. 2:14–16.
26. Mistä voimme olla varmoja, ja mikä kysymys on jokaisen yksilön edessä?
26 Kaikki voivat olla tästä varmoja. Me sallimme Jumalan joko uudelleenmuodostaa itsemme tai tehdä itsestämme muodottomia. Meistä tulee joko armon astioita, jolloin me muodostumme hänen Sanansa muovailevien vaikutusten mukaan, tai me paadumme vihan astioiksi, ja hänen Kuninkaansa rautasauva murskaa meidät muodottomiksi palasiksi. (Ps. 2:6–9) Jokaisen yksilön edessä on nyt kysymys: Valitsemmeko me vihan astiaksi jäämisen vai armon astiaksi uudelleenmuodostumisen? Me olemme siveellisesti vapaita, ja meillä on valta vastata niinkuin haluamme, ennaltamääräämisen estämättä, edeltätietämyksen pakoittamatta.
[Alaviitteet]
a Sama teos, XI luku, 3. ja 4. osa, ss. 41, 42.
b Sama teos, VII luku, 3. osa, sivu 30.
c Sama teos, 67. kysymys, ss. 166, 167.
d Sama teos, XVII luku, 2. osa, sivu 65.
e Sama teos, 18. kysymys, sivu 140.
f Sama teos, III luku, 1., 5., 7. ja 8. osa, ss. 13–17.
g Sama teos, III luku, 2. ja 3. osa, ss. 14, 15.
h Antiquities of the Jews, XVIII kirja, 1. luku, § 3.