Kristillinen kypsyys – välttämätön elämän saamiseksi
”Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät.” – 1. Kor. 16:13.
1. Miten kasvu liittyy elämään?
TÄYSIKASVUISEKSI tuleminen on luonnollista kaikille maan päällä oleville elämänmuodoille, jotka ovat useamman kuin yhden solun muodostamia. Hyönteisillä, linnuilla, kaloilla, sammakkoeläimillä ja nisäkkäillä on oma vähäinen alkunsa, ja ne kasvavat sitten omalla Jumalan määräämällä tavallaan, kunnes saavuttavat kypsyyden täyttääkseen sen tarkoituksen, mitä varten niiden Luoja rajattomassa viisaudessaan antoi niille olemassaolon. Eivät ihmisetkään synny täysikasvuisina ruumiillisesti eivätkä henkisesti. Ja me odotamme lasten kasvavan aikuisiksi, saavuttavan vastuullisten aikuisten ruumiillisen, henkisen ja tunneperäisen mitan. On selvää, että elämään Jumalan asiainjärjestelyssä kuuluu kasvu.
2. Mikä on oikea näkemys hengellisen kypsyyden saavuttamisesta ja miksi?
2 Kristitytkin kasvavat hengellisestä lapsuudesta hengelliseen täysi-ikäisyyteen, kristilliseen kypsyyteen. Tämä hengellinen kypsyys ei ole saavuttamaton, pakeneva tavoite, eikä ainoastaan harvojen valittujen tavoitettavissa oleva. Samoin kuin ruumiillisen kypsyyden odotetaan olevan elävillä luomuksilla luonnollinen tavoite, jokaisen kristityn ”lapsen” pitäisi odottaa ja tavoitella hengellistä kypsyyttä. Se on kaikkien niiden ulottuvilla, jotka ryhtyvät tarpeellisiin ponnisteluihin. Asuinpaikka, kokemus, kyvyt tai koulusivistys eivät ole ratkaisevia tekijöitä. Apostoli Paavali kehotti kristittyjä, joista ei vielä ollut tullut hengellisesti aikuisia, ’pyrkimään kypsyyteen’. (Hepr. 6:1, Um) Sen toteuttamiseksi heidän oli ensin tajuttava todellinen hengellinen tilansa ja sitten aherrettava edistyäkseen.
HENGELLISEN EPÄKYPSYYDEN TUNNISTAMINEN
3. Kuvaile epäkypsä ’lihallinen’ kristitty.
3 Epäkypsä kristitty on Raamatun mukaan ’lihallinen’, ts. hän toimii tavallisesta Jumalasta ja Kristuksesta vieraantuneitten ihmisten noudattamien periaatteitten mukaan. Ensimmäisellä vuosisadalla oli Korinton seurakunnassa tällaisia epäkypsiä kristittyjä. Paavali ei voinut puhua heille ”niinkuin hengellisille”, vaan hänen oli puhuttava heille ”niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksesta”. Hän juotti heille ainoastaan kristillisen totuuden ”maitoa”, sillä he eivät vahvaa ruokaa ”sietäneet”. Koska he olivat ”lihallisia”, niin heidän keskuudessaan vallitsi kateutta, riitaa ja lahkolaisuutta. – 1. Kor. 3:1–4.
4. Mitkä kysymykset voisimme tehdä itsellemme saadaksemme selville, olemmeko ”lihallisia” vai emme?
4 Ovatko jotkut meistä tällaisia – epävakaita, yhä taipuvaisia seuraamaan ihmisiä? Ovatko jotkut ”lihallisia” tai maailmallisia ajattelussaan, veljiään ja heidän suorittamaansa työtä usein arvostelevia, sen sijaan että työskentelisivät sopusoinnussa heidän kanssaan Kristuksen johdon alaisuudessa? Onko sellaisia, jotka eivät ole vielä kehittäneet sitä rakkautta, joka panee kuluttamaan itseään kristillisen seurakunnan rakentumiseksi? Jos on, niin heidän on todella pyrittävä saavuttamaan kristillinen kypsyys.
5. Miksi apostoli Paavali kehotti eräitä kristittyjä ’pyrkimään kypsyyteen’?
5 Jotkut kristityt eivät olleet ensimmäiselläkään vuosisadalla edistyneet ”Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita” edemmäs. Näin oli siitä huolimatta, että oli kulunut riittävästi aikaa, niin että he olisivat voineet kasvaa kylliksi, ei ainoastaan omatakseen vahvan ja kypsän uskon vaan myös hankkiakseen edellytykset opettaa yleensä toisia. Pane merkille apostoli Paavalin voimakkaat sanat heille: ”Te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen [kypsyyteen, Um], ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta.” – Hepr. 5:12–6:1.
6. Miten jotkut voivat tarvita nyt samanlaista kehotusta?
6 Onko meidän keskuudessamme joitakuita, jotka ovat olleet kristillisen seurakunnan yhteydessä vuosikausia eivätkä vielä kykene opettamaan toisille Raamatun perusoppeja? Onko joidenkuiden yhä vaikea antaa omantuntonsa erottaa hyvää pahasta, vaikka he ovat olleet vuosia Jumalan kansan yhteydessä? Haluavatko he yhä toisten tekevän ratkaisut heidän puolestaan omantunnonasioissa? Kaikkien, jotka huomaavat vielä tarvitsevansa kristillisen opin ja elämän alkeitten opetusta, pitäisi totisesti työskennellä kovasti saavuttaakseen kypsyyden. Kristittyjen ei tule olla sellaisten rakentajien kaltaisia, jotka eivät koskaan pääse rakennuksen perustusta pitemmälle, ”perustuksen” ollessa tässä tapauksessa Kristusta koskevat alkeis- eli perusopit. Heidän tulee pyrkiä saamaan valmiiksi perustuksen päälle tuleva rakennus, nimittäin se edistyneempi opetus, joka koskee Jumalan Poikansa kautta paljastamaa tarkoitusta.
7. Miksi epäkypsä kristitty, joka ei ponnistele kasvaakseen hengellisesti täysikasvuiseksi, on vaarallisessa asemassa?
7 Epäkypsä kristitty, joka ei ponnistele tullakseen vahvaksi uskossa eikä edisty pitemmälle kuin Jumalan sanan alkeisiin asti, on vakavassa vaarassa. Hänellä ei ole todellisuudessa voimaa torjua painostusta hairahdukseen eikä väärää maailmallista järkeilyä, ja sen tähden hän ’ajelehtii’ kuin aalloilla ja ajautuu tuhoisaan loppuun. (Ef. 4:14; Hepr. 6:4–8) Ne, jotka pysyvät ”lihallisina” ja elättelevät mielessään mustasukkaisuutta, kateutta ja vihamielisyyttä, ovat samaten vaarallisessa asemassa Jehova Jumalan edessä. Tällaiset piirteet kuuluvat syntisen lihan tekoihin ja voivat estää saavuttamasta elämää. Apostoli Paavali esitti asian näin: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” – Gal. 5:19–21.
HENGELLISEN KYPSYYDEN SAAVUTTAMINEN
8. Miten hengellisen kypsyyden saavuttaminen eroaa ruumiillisen kypsyyden saavuttamisesta?
8 Mutta miten voi lakata olemasta ’lihallinen’ ja saavuttaa hengellisen kypsyyden? Toisin kuin ruumiillinen kypsyys, joka tulee itsestään, hengellinen täysikasvuisuus saavutetaan vilpittömästi ponnistellen. Se vaatii nöyryyttä ja aitoa halua mukauttaa elämänsä Jumalan sanassa kristityille hahmoteltuun malliin. Siihen sisältyy tutkimista ja miettimistä syvän ymmärtämyksen saamiseksi Jumalan tahdosta ja tarkoituksesta, jotta oppisi luottamaan häneen eikä inhimilliseen järkeilyyn. Oletko sinä ryhtynyt tällaiseen ponnisteluun hengellistä kasvua silmällä pitäen? Toimitko seuraavan Raamatun neuvon mukaisesti: ”Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät”? – 1. Kor. 16:13; Hepr. 5:14.
9. Millainen vaikutus Jumalan sanan tutkimisella ja soveltamisella on kristittyyn ”lapseen”?
9 Kun kristitty ”lapsi” jatkaa Raamatun tutkimista ja sovelluttaa oppimaansa, niin hänen edistymistään Jumalan totuuden ja vaikeampien oppien arvostamisessa seuraa vastaava kasvu hänen hengellisessä elämännäkemyksessään ja kristillisessä persoonallisuudessaan. Hänen ajattelussaan, katsantokannassaan ja elämässään tapahtuu muutoksia. Hän havaitsee harrastustensa ja vaikuttimiensa yhä enemmän liittyvän hengellisiin asioihin, sillä Jumalan totuudella on syvällinen ja hyödyllinen vaikutus hänen elämäänsä. Hän noudattaa Jumalan sanan kehotusta: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” – Room. 12:2.
10. Mitä muutoksia tapahtuu, kun kypsyvä kristitty ’uudistaa mielensä’?
10 Tällä ’mielen uudistamisella’ on syvällinen vaikutus kypsyvän kristityn persoonallisuuteen. Maailmallinen näkemys järkeilyineen, aineellisten asioiden ja maailmallisten huvien korostamisineen korvataan vähitellen kiinnostuksella hengellisiin asioihin ja Jehovan tahdon tekemiseen. Lihan tekojen asemesta tulevat yhä ilmeisemmiksi Jumalan hengen hedelmät: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, usko, sävyisyys ja itsehillintä. Uusi voima eli hallitseva henki työskentelee hänessä. Hän noudattaa Raamatun neuvoa: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käyttäytymistapaanne ja joka turmeltuu petollisten halujensa mukaan, mutta . . . teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” – Ef. 4:22–24, Um; Gal. 5:19–22.
11. Mikä se ”voima” on, joka vaikuttaa kypsän kristityn mieleen, ja miten se panee hänet suhtautumaan tilanteisiin, jotka vaativat moraalisia ratkaisuja?
11 Kun vanha persoonallisuus on pantu pois ja uusi voima eli hallitseva henki vaikuttaa mieleen, niin kristitty on saavuttanut kypsyyden. Aiemmin oli hänen mieleensä vaikuttavana voimana se, mikä oli ollut seurauksena maailmassa opetetuista ja koetuista asioista. Nämä asiat mieleen syötettyinä kehittivät hänessä tietynlaisia ajattelumalleja ja sydämen vaikuttimen. Kun hän siis kuuli moraalista ratkaisua vaativan asian, niin tämä hänen mielessään oleva voima ohjasi häntä maailmalliseen suuntaan. Mutta kypsänä kristittynä hänellä on uusi voima eli henki, joka panee hänet toimimaan. Kun hän tutkii säännöllisesti rukouksen avulla Jumalan totuuden sanaa ja kun Jumalan henki toimii, niin seurauksena on, että tämä vaikuttava voima taivuttaa häntä vanhurskaaseen suuntaan. Kun hänelle näin ollen esitetään moraalisen ratkaisun sisältävä asia, niin tämä uusi ”voima” eli vallitseva asenne vanhurskaan, hengellisen menettelytavan suuntaan taivuttaa hänen mieltään. Näin hän säilyttää hyvän suhteen Jehova Jumalan kanssa ja voi olla varma siitä, että hän saa iankaikkisen elämän palkan.
12. Mikä osuus vanhimmilla on seurakunnan jäsenten auttamisessa kypsyyteen?
12 Kristillisellä seurakunnalla, jossa on ’lahjoja ihmisinä’ (Um), paimenina ja opettajina toimivia vanhimpia, on yhtenä pääpyrkimyksenä kaikkien auttaminen saavuttamaan tämä kypsyys, olemaan syvästi juurtunut kristilliseen totuuteen ja elämään sopusoinnussa sen kanssa. Pane merkille tässä suhteessa apostoli Paavalin sanat, jotka Ef. 4:11–15 esittää: ”Hän [Jeesus Kristus, kristillisen seurakunnan pää] antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.” Vastaanottavaisuus kristittyjen vanhimpien Raamattuun perustuvalle opetukselle voi siis Jumalan sanan henkilökohtaisen tutkimisen ja soveltamisen ohella olla tosi apu kypsyyteen edistymisessä.
KYPSILLÄ JA KYPSYVILLÄ KRISTITYILLÄ OLEVIA VAAROJA
13. a) Onko mahdollista, että kypsä kristitty tulee epäkypsäksi? b) Mitä voi tapahtua kypsälle kristitylle, jos hän ei valvo käytöstään?
13 Kun kristityt ovat saavuttaneet kypsyyden, niin heidän täytyy olla huolellisia sen suhteen, että eivät turmellu eivätkä lankea. Samoin kuin mies ei voi tulla lapseksi menettelemällä lapsellisella tavalla, kypsä kristittykään ei tule epäkypsäksi väärintekojen tähden. Mutta hän voi turmeltua ja menettää hyväksytyn asemansa Jumalan edessä. Kaikkien kristittyjen on sen tähden otettava sydämelleen henkeytetyt sanat: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” – 1. Kor. 10:12.
14. Missä mielessä kristittyjen tulee olla kuin lapsia ja samalla kuin aikuisia?
14 Meidän täytyy olla varuillamme, ettemme anna maailman vaikuttaa ajatteluumme ja sumentaa sitä ja saada meitä toimimaan tyhmästi. Raamattu kehottaa meitä: ”Älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.” (1. Kor. 14:20) Kristityt eivät tosiaankaan tarvitse kokemusta pahuudessa ja väärinteossa, eikä heidän tule haluta eikä yrittääkään saada sitä. Kun on kysymys epärehellisyydestä toisia kohtaan, ulkokultailijan osan näyttelemisestä tai sukupuolisesti moraalittomien tai kieroutuneiden yhteyksien etsimisestä, niin kristittyjen tulee olla lapsia, viattomia ja kokemattomia. Kuitenkin oikean erottamisessa väärästä heidän tulee olla kuin aikuisia, jotka ovat lujia sen puolesta, mikä on oikein, eivätkä suostuttelevalla puheella helposti taivuteltavissa.
15. Millaisessa muodossa ”huonoa seuraa” voi esiintyä, ja miksi se voi turmella kypsänkin kristityn?
15 Epäpuhdas ja moraaliton maailmallinen ajattelu voi tuhota kypsänkin kristityn. Kukaan ei ole täysin vastustuskykyinen kiusaukselle. Kaikkien täytyy taistella lihan syntisiä taipumuksia vastaan ja välttää sellaista, mikä lietsoo lihallisia haluja. On sen tähden viisasta kuunnella Jumalan sanan neuvoa: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” (1. Kor. 15:33) Se merkitsee niiden seuran välttämistä, joilla ei ole uskoa, henkilöiden, joilla on pahoja tai kieroutuneita taipumuksia, haluja tai käyttäytymistapoja – jotka ovat haureellisia, avionrikkojia, homoseksualisteja, juoppoja ja sadisteja. Eikö siihen sisältyisi myös niiden pitäminen pois ajatuksista, niin ettei anna ajatustensa viipyä sellaisissa ihmisissä, ettei lue heistä aistillisen nautinnon saamiseksi, ettei katsele heitä ajanvietteeksi television kuvaruudusta eikä elokuvana valkokankaalta? Samoin karkea puhe ja säädyttömien pilojen ja juttujen kertominen, jota monet maailman ihmiset pitävät ”aikuisen” käytökseen kuuluvana, heikentäisi kypsiä kristittyjä ja olisi vahingollista niille, jotka yrittävät saavuttaa kristillisen kypsyyden. Tällaisia asioita tulee karttaa, niin kuin Jumalan sana neuvoo: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia.” – Ef. 5:3, 4; 4:29–31; Kol. 3:5–10.
16. a) Mitä maailmallista suhtautumista aineelliseen rikkauteen täytyy varoa? b) Miksei tieto aineellisten rikkauksien lyhytaikaisuudesta riitä taistelussa rahanahneutta vastaan?
16 Maailman kyltymätön rahan ja aineellisen voiton ahneus on myös sellaista, mitä täytyy vastustaa. Mutta taisteltaessa tätä ahneutta vastaan ei riitä kuitenkaan aineellisten rikkauksien lyhytaikaisuuden ymmärtäminen. Monet ihmiset maailmassa tietävät aivan hyvin ja myöntävät auliisti, että rahalla ei voida elämän perusvälttämättömyyksien lisäksi ostaa sitä, mikä on todella tärkeää – iloa, hyvää terveyttä ja inhimillistä ymmärtämystä. Kuitenkin he tavoittelevat kuumeisesti materialistisia päämääriä. Jos kristitty sallisi tämän hengen tarttua itseensä, niin se jäytäisi salakavalasti hänen hengellisten asioitten arvostustaan. Saattaisipa se tuhota hänen uskonsakin. Raamattu sanoo: ”Rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” – 1. Tim. 6:10.
17. Mitä täytyy tehdä sen torjumiseksi, ettei kohtuuton huolestuminen elämän murheista tai rikkauden halu koituisi turmioksemme?
17 Jotta näin ei tapahtuisi meille, meidän täytyy jatkuvasti harkita arvostavasti hengellisten rikkauksien paljon suurempaa arvoa. Meidän ei tule sallia kohtuuttoman huolestumisen elämän välttämättömyyksistä riistää itseltämme sitä lohduttavaa vakaumusta, että Jehova Jumala pitää huolen kansastaan. Jeesus Kristus antoi tämän vakuutuksen: ”Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä [ruokaa, vaatteita ja suojaa] tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.” (Matt. 6:32–34) Niin, meidän tulee tyytyä elämän välttämättömyyksiin. Ei häviävä aineellinen rikkaus, vaan jumalinen antaumus koituu pysyväksi voitoksi. Meidän jumalinen antaumuksemme auttaa meitä iloitsemaan hengellisestä terveydestä ja tyytyväisyydestä, ja se sisältää iankaikkisen elämän lupauksen. – 1. Tim. 4:8; 6:6–8.
18. a) Millaisia epäilyjä voi herätä kypsien tai kypsyvien kristittyjen mielessä? b) Millainen vaikutus tällaisilla epäilyillä voi olla kristittyyn?
18 Epäilyillä voi myös olla tuhoava vaikutus kypsiin samoin kuin kypsyviin kristittyihin. Kypsätkään kristityt eivät saata toisinaan täysin ymmärtää jotakin raamatunkohtaa. Jos he antaisivat sen riistää itseltään mielenrauhan ja tyytyväisyyden, niin he voisivat helposti kääntyä pois siitä, mikä on todella tärkeätä, ts. Jehova Jumalan uskollisesta palvelemisesta. Toiset tuovat toisinaan esiin henkilökohtaisia teorioita joidenkin raamatunkohtien selityksestä. Koska Jumalan kansan nykyinen seurakunta ei hyväksy sellaisia selityksiä totuutena, niin he alkavat etsiä vikoja ja epäillä sitä, että Jehova tukee kansaansa. (Vrt. Joh. 6:53, 66–69; Luuk. 12:42–44.) Toiset taas ovat liiaksi huolissaan joidenkuiden toisten uskovien asenteista tai teoista. He alkavat katsoa epätäydellisiä ihmisiä, tuomita koko seurakuntaa sillä perusteella ja kadottavat pian ilonsa totuuden opettamisesta toisille. He alkavat epäillä, ovatko ne, joiden kanssa he nauttivat miellyttävästä hengellisestä toveruudesta, todella Jumalan antautunutta kansaa. – Vrt. Kol. 3:13, 14.
19. Mitä voidaan tehdä, jos jollakulla alkaa olla epäilyksiä kristillisen seurakunnan suhteen?
19 Jos mieleesi nousisi tällaisia epäilyjä, niin mitä sinä voit tehdä? Ano nöyrästi Jehova Jumalalta viisautta. Voit olla varma siitä, että hän antaa sinulle tarvittavan viisauden selviytyä kaikista koettelevista tilanteista. Opetuslapsi Jaakobhan kirjoitti: ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.” (Jaak. 1:5) Käytä myös hyväksesi sitä apua, jota Jehovan kristittyjen todistajien seurakunnassa olevat vanhimmat voivat antaa. Kun puhut jollekulle, joka ymmärtää hyvin Jumalan sanaa, niin huomaat usein, että hänen asialliset selityksensä auttavat sinua raivaamaan pois epäilyt ja saamaan jälleen tosi ilon Jumalalle suorittamassasi palveluksessa.
20. Mitä kypsien ja kypsyvien kristittyjen tulee tehdä, koska heillä on iankaikkinen elämä silmämääränä?
20 Jos siis jotkut eivät ole vielä saavuttaneet kristillistä kypsyyttä, niin ’pyrkikööt’ siihen varoen maailman epäterveellistä vaikutusta. Jos olemme jo kypsiä kristittyjä, niin ”vaeltakaamme jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan” sallimatta itsemme turmeltua. Käyttäkäämme kypsyyttämme hyvin eduksemme ’jatkaen kuin miehet, tullen väkeviksi’ ja auttaen toisia, joiden vielä on saavutettava kristillisen kypsyyden tavoite, jotta me kaikki yhdessä saavuttaisimme lopullisen päämäärämme – Jumalan hyväksynnän iankaikkiseen elämään. – Fil. 3:12, 14–16, Um; Gal. 6:1, 2; 1. Kor. 16:13, 14, Um.