Raamattu – toivoa antava kirja
OPISKELLESSAAN tutkintoja varten muuan 28 vuoden ikäinen australialainen sairaanhoitajatar koki hermoromahduksen. Parhainkaan psykiatrinen hoito ei auttanut häntä toipumaan. Tyttö uhkasi tehdä itsemurhan. Paikkakunnan lääkäri sanoi hänen tapaustaan toivottomaksi ja määräsi hänelle voimakkaasti rauhoittavia lääkkeitä. Hänen puolestaan anottiin täyttä invalidieläkettä. Hänen vanhempansa eivät säästäneet mitään, mutta kuitenkin heidän ponnistelunsa näyttivät perin toivottomilta, koska heidän tyttärensä ei tullut paremmaksi.
Lopulta isä epätoivoissaan myöntyi siihen, että hänen sairaan tyttärensä kanssa pidettäisiin raamatuntutkistelua. Muutaman raamatuntutkistelun jälkeen hänen tyttärensä terveys parani huomattavasti. Hänen isänsä, ystävänsä ja sukulaisensa olivat kaikki hämmästyneitä hänen terveydentilansa korjaantumisesta. Tytön lääkärikin oli aivan mykistynyt hänen pikaisen ja täydellisen toipumisensa johdosta. Hän kysyi tytöltä syytä suureen muutokseen. Hänen vastauksensa oli yksinkertainen ja ytimekäs: ”Minulla on nyt jotain, minkä tähden elää – uusi maailma.” Niin, Raamattu on toivoa antava kirja.
Omituista kyllä monet kreikkalaisten ja muiden kansojen keskuudessa olevat niin sanotut ”suuret” ajattelivat, että toivo on aistiharhaa. Aiskhylos sanoi sitä ”maanpakolaisten ruoaksi”. Euripides kutsui sitä ”ihmisen kiroukseksi”. Mutta Raamattu on päinvastaisella kannalla. Se ylistää toivoa ja yhdistää sen uskoon ja rakkauteen. (1. Kor. 13:13) Se ei ainoastaan kiittele toivon tehokkuutta, vaan myös kehottaa kristittyjä ’olemaan toivossa iloisia’ ja omaamaan ’runsaan toivon’. Se sanoo edelleen toivoa ”sielun ankkuriksi”. – Room. 12:12; 15:13; Hepr. 6:19.
Lääkärit myöntävät nyt sen todeksi, mitä Raamattu on puoltanut kautta linjan, nimittäin että toivo on välttämätön terveelle elämälle. Psykiatri Karl Menninger sanoi, että jotkut hänen potilaansa pilkkasivat sitä ajatusta, että toivoa tarvittaisiin, ja lisäsi sitten: ”Siinä oli osaksi syy siihen, miksi he olivat potilaita.”
Raamattu on toivoa antava kirja, koska se sisältää Kaikkivaltiaan, toivon Jumalan, lupaukset. Apostoli Paavali valottaa tätä asiaa roomalaisille lähettämässään kirjeessä. Hän sanoi: ”Kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 15:4, 13) Ihmiselle, joka synnin tähden peri heikkouden ja turmeluksen esi-isiltään, Raamattu avaa iankaikkisen elämän kalliin toivon. Tiituksen kirjeen 1:2:sessa se puhuu ’sen iankaikkisen elämän toivosta’, ”jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut”. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 2:25) Iankaikkinen elämä on se yltäkylläinen elämä, minkä Jeesus Kristus teki mahdolliseksi ihmiskunnalle. (Joh. 10:10) Mistään Raamatun ulkopuolelta ei voida löytää näin suurenmoista tosi toivoa.
Raamatun lupaamaa yltäkylläistä elämää ei voida elää tässä pulmien, atomihävityksen uhan, ennen näkemättömien ahdistusten, sairauden ja kuoleman maailmassa, vaan Jumalan tekemässä uudessa maailmassa. Apostoli Pietari kirjoitti tästä toivosta seuraavin sanoin: ”Me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13) Apostoli Johannes kirjoitti niistä siunauksista, joita saadaan nauttia tuossa uudessa maailmassa. Hän sanoi: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:2–4) Miten ihmeellinen toivo tämä onkaan! Ajattelehan elämää maailmassa, missä ei ole sairautta, murhetta eikä kuolemaa! Ei ole ihme, että tämä toivo elvytti tuon australialaisen tytönkin parempaan terveyteen. Näihin lupauksiin voidaan luottaa, koska Jumala on niiden takana. Hän vakuuttaa meille, että ”nämä sanat ovat vakaat ja todet”. – Ilm. 21:5; 1. Kun. 8:56; Hepr. 10:23.
Se tosiasia, että Jumalan lupaaman uuden maailman Hallitsija on Jeesus Kristus, herättää myös toivon. Paavali kirjoittaa: ”Häneen pakanat [kansat, Um] panevat toivonsa.” (Room. 15:12; 1. Tim. 1:1) Miksi toivo on pantava Jeesukseen? Paavali vastaa meille: ”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.” (Hepr. 6:19, 20) Maan päällä ollessaan Jeesus suoritti monta ihmetyötä ihmisten hyväksi. Meille kerrotaan hänen parantaneen ”kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta”. (Matt. 9:35) Hän avasi sokeitten silmiä ja kuurojen korvia ja sai mykät puhumaan. Rammat hän teki terveiksi, herättipä kuolleitakin elämään. Hänen työnsä maan päällä olivat vain näyte niistä siunauksista, mitkä Jeesuksen Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta tuo niille, jotka elävät uudessa maailmassa.
Ajattele, mitä tämä merkitsisi niille, jotka haparoivat nyt kirjaimellisessa pimeydessä, ja niille, jotka ovat kuuroja, mykkiä tai rampoja! Jeesus on yhä heidän ainoa toivonsa, ja Raamattu tekee tämän seikan meille tunnetuksi. Sorretuille on annettu lupaus, että petturit ja sortajat murskataan ja että masentuneet sielut saavat lohdutuksen. Niiden, jotka kaipaavat ystäviä, tarvitsee vain omaksua hyvä uutinen. Jeesus vakuutti seuraajilleen, että he saavat ’satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkisen elämän’. – Mark. 10:30; Ps. 72:4.
Minkä toivon Raamattu esittää kuolleille? Heille on olemassa ylösnousemustoivo. Jumala lupaa tuoda heidät takaisin iloitsemaan elämästä paratiisimaassa. Jeesus antoi tämän toivon sille pahantekijälle, joka paaluunnaulittiin hänen rinnalleen, sanoen: ”Sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43, Um; 1. Kor. 15:22) Totisesti tämä on suurenmoinen toivo! – Apt. 26:6–8.
Ainoastaan jumalattomille Raamattu ei tarjoa mitään toivoa. He tuhoutuvat. (Ps. 9:18; 68:3) Mutta kaikille, jotka rakastavat Jumalaa ja pyrkivät tuntemaan hänet ja tekemään hänen tahtonsa, Raamattu antaa toivon. Miten tärkeätä onkaan, että tutkimme sen sivuja ja teemme sen tarjoamasta toivosta itsellemme ”sielun ankkurin”!