”Hyvä uutinen” erottaa kansan Jehovan nimelle
1, 2. a) Mitä valtakuntaa Jeesus tarkoitti Matteuksen 21:43:nnessa? b) Kuka on sen valtakunnan kuningas, ja milloin hän alkoi hallita koko Valtakunnan voimassa? c) Onko se valtakunta tarkoitettu jollekin erityiselle ihmisrodulle?
MITÄ kansaa Jeesus tarkoitti sanoessaan Matteuksen 21:43:nnessa: ”Jumalan valtakunta . . . annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä”? Ja mikä se valtakunta on, mihin tässä viitataan? Näin siunattu kansa ei ole mikään erityinen ihmisrotu, joka kuuluu johonkin ihmisperheen nimenomaiseen haaraan ja on sidottu yhteen jonkin ihmisten muodostaman valtakunnan alaisuudessa. Jehova Jumala päätti nyt kutsua ihmisiä kaikista kansoista yhdistettäviksi maailmasta erossa olevaksi kansaksi, ”kansaksi omalle nimellensä”. – Apt. 15:14.
2 Valtakunta, minkä etuja heidän tulee palvella, ei ole mikään maallinen valtakunta, jonka pääkaupunki olisi Jerusalemissa tai missään muussa kaupungissa maan päällä. Tämä valtakunta, jota tarkoitetaan, on Jumalan ”taivaallinen valtakunta”. (2. Tim. 4:18) Kristus Jeesus, jonka uskoton Israelin kansa hylkäsi ja surmasi, herätettiin kuolleista, ja hän kohosi myöhemmin taivaaseen. Hän odotti siellä Jumalan aikaa, jolloin hän saisi alkaa hallita täydessä Valtakunnan voimassa. (Hepr. 1:13; Apt. 2:32–36) Tämä aika tuli vuonna 1914. Sitten seurasi ”sota taivaassa”, mistä oli seurauksena Saatanan, Jumalan ja maan päällä olevien uskollisten ihmisten suuren vastustajan, heittäminen ulos taivaasta, ja nyt hänen on määrä tulla murskatuksi pian kaikkine jumalattomine enkeleineen, maailmallisine hallituksineen ja epävanhurskaine ihmisineen, jotka ovat vastustaneet Jumalan hallintoa. Tämä tapahtuu ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”, mitä nimitetään Harmagedoniksi. – Ilm. 12:7–12; Dan. 2:44; Ilm. 16:14, 16, Um.
3. Mikä suhde Valtakuntaan on a) ”piskuisella laumalla” ja b) ”muilla lampailla”?
3 Nyt hallitsee puhdistetuista taivaista Jumalan taivaallinen valtakunta Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. Tämä valtakunta koostuu kokonaisuudessaan 144 000 henkilöstä, jotka on valittu maan kansoista ja hallitsevat ”kuninkaina” Kristuksen kanssa. (Ilm. 20:6; 14:1–4) Verrattuina niiden suureen lukumäärään, jotka saavat elämän maan päällä Valtakunnan alaisuudessa, nämä taivaallisen palkinnon saajat ovat tosiaan ”piskuinen lauma”. Tämän ”piskuisen lauman” lisäksi on ”muita lampaita”, joihin kuuluu suuri joukko ihmisiä, joilla on hyvä tahto hyvää uutista kohtaan ja jotka elävät tänä lopun aikana ja tulevat Valtakunnan maallisiksi alamaisiksi paratiisimaassa. – Luuk. 12:32; Joh. 10:16; Ilm. 7:9, 13, 14; Ps. 37:11, 29. Katso kirjasesta ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta” kappaleita 23–28.
4. Miksi voidaan sanoa, että kun niiden 144 000:n ensimmäisiä jäseniä alettiin koota 1 900 vuotta sitten, niin he tulivat Valtakunnan hallinnon alaisuuteen?
4 Kun Jeesus ja sitten hänen apostolinsa ja opetuslapsensa ensimmäisellä vuosisadalla alkoivat saarnata ”valtakunnan hyvää uutista”, oli tarkoitus koota kansoista ne, jotka muodostavat ’kansan Jehovan nimelle’, ne 144 000, jotka piti yhdistettämän Kristuksen Jeesuksen kanssa Valtakunnan hallitukseen. Heidät kutsuttiin taivaalliseen päämäärään heidän Herransa Jeesuksen kanssa, ja tämä tehtiin ”hyvän uutisen” välityksellä. (2. Tess. 2:14) Vaikka Jumalan taivaallinen valtakunta ei ollut niinä päivinä vielä alkanut hallita maahan nähden täydessä voimassaan, niin – koska Jehova on aina ”Iankaikkisuuden Kuningas” ja koska Jeesus oli uuden kristillisen kansan näkymätön pää – voitiin kuitenkin sanoa, että ne, jotka uskoivat, tulivat Kristuksen Jeesuksen kautta Valtakunnan hallinnon alaisuuteen. Kun he kuulivat ”valtakunnan hyvän uutisen”, hyväksyivät sen ja antautuivat Jumalan palvelukseen, niin heistä sanottiin, että heidät ’pelastettiin pimeyden vallasta ja siirrettiin hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan’. – Kol. 1:13.
5, 6. a) Mikä kysymys nousi silloin varhaiskristittyjen eteen, ja mitkä samanlaiset kysymykset ovat kristittyjen edessä nykyään? b) Mikä ilmaisee Jeesuksen tosi seuraajat Jehovan nimelle otetuksi kansaksi?
5 Miten tämä muutos vaikuttaisi heihin? He olivat edelleen samassa maailmassa, erilaisten kansallishallitusten hallitsemilla alueilla. Kuudes maailmanvalta, Rooma, hallitsi suurinta osaa sen ajan sivistyneestä maailmasta, missä ensimmäiset kristityt asuivat. Miten heidän oli nyt suhtauduttava Roomaan ja muihin maan päällä oleviin hallituksiin?
6 Nyt, 1 900 vuotta myöhemmin, ovat samat kysymykset paikallaan. ”Hyvän uutisen” saarnaamista ei suoriteta nyt pääasiallisesti ihmisten kutsumiseksi taivaalliseen valtakuntaan, vaan se kohdistetaan kaikille hyväntahtoisille ihmisille, jotka toivovat saavansa elää ikuisesti paratiisimaassa. Kuten Raamatun ennustusten täyttymys todistaa, on taivaan valtakunta hallinnut vuodesta 1914 lähtien voimassaan, ja se merkitsee tämän asiainjärjestelmän pikaista loppua. ”Tätä valtakunnan hyvää uutista” saarnataan nyt 189 maassa ja merten saaressa asuville ihmisille, jotka ovat monien erilaisten hallitusten ja poliittisten hallintomuotojen alaisuudessa. Lisäksi hallintomuoto monissa maissa muuttuu useasti, kun erilainen poliittinen puolue nousee valtaan tai kun paikalliset kansallisliikkeet ottavat vallan siirtomaahallituksilta. Miten kristitty suhtautuu tällaisiin hallituksiin ja muutoksiin? Onko Kristuksen Jeesuksen tosi seuraajille mahdollista tulla yhdistyneeksi kansaksi, vaikka he ovat alkuisin eri roduista ja kansallisuuksista, kansaksi, joka on erossa maailmasta ja palvelee Jumalan valtakunnan etuja, kansaksi Jehovan nimelle? Jos on, niin miten heidät sellaiseksi tunnetaan? Heidän käytöksestään, joka on ”valtakunnan arvon” mukaista. – 2. Tess. 1:5, Um.
7. Miten ”hyvä uutinen” on sitten haaste?
7 Samoin kuin ”hyvä uutinen”, mitä saarnattiin ensin Israelille Egyptissä, oli haaste israelilaisille ja vaati tietynlaista käyttäytymistä, uskollisuutta lakiliittoa kohtaan ja alamaisuutta Jehovalle heidän Kuninkaanaan sekä tottelevaisuutta hänen käskyilleen, on ”valtakunnan hyvä uutinen” esittänyt haasteen niille, jotka ottavat sen vastaan, hengellisen Israelin 144 000 jäsenen muodostaman uuden kansan kutsumisen alusta lähtien aina tähän päivään asti ja ”muiden lampaitten” suuren joukon kutsumiseen saakka. Käyttäytyvätkö he ”hyvän uutisen arvoisella tavalla”? – Fil. 1:27, Um.
EROSSA MAAILMASTA
8. a) Mikä kristityn suhdetta maailmaan hallitseva periaate on tehty selväksi Johanneksen 17:14–18:ssa? b) Miten nykyiset Jehovan todistajat ovat uuden maailman yhteiskunta?
8 Ollessaan viimeistä kertaa yhdessä opetuslastensa kanssa juuri kuolemansa edellä Jeesus teki taivaallista Isäänsä rukoillessaan selväksi periaatteen, mikä koskee kristityn suhdetta maailmaan. ”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta [vartioisit heitä paholaisen takia, Um]. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan.” Jeesuksen tosi seuraajat eivät ole siis osa tästä maailmasta, koska he erottautuvat sen pahoilta teiltä eivätkä pane tulevaisuudentoivoaan ihmisten suunnitelmiin eikä järjestöihin. Heidän toivonsa on päinvastoin siinä uudessa maailmassa, mitä Jumalan valtakunta hallitsee, ja he ovat keskittäneet harrastuksensa siihen uuteen maailmaan. On siis sopivaa sanoa, että Jehovan nykyiset kristityt todistajat ovat uuden maailman yhteiskunta. Tämä Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta on yhteen liittynyt, koska heillä kaikilla on sama kokosydäminen rakkaus Jumalaan, ja he tunnustavat Jehovan kaikkeuden Ylimmäksi Hallitsijaksi ja alistuvat Jumalan valtakunnan johtoon. – Joh. 17:14–18.
9. Mikä todistaa, että Jumalan valtakunta on olemassa ja hallitsee nyt?
9 Koska Jumalan valtakunta on taivaallinen ja siis näkymätön ihmissilmille maan päällä, niin maailman kansat kieltäytyvät tunnustamasta sitä tai ottamasta sitä lukuun. Mutta se, että Jumala on näkymätön ihmissilmille, ei merkitse, ettei häntä ole olemassakaan. Todistus hänen olemassaolostaan nähdään hänen luomistöissään. (Room. 1:20) Todistus Jumalan valtakunnan olemassaolosta nähdään jo uuden maailman yhteiskunnan olemassaolosta – satojentuhansien ihmisten tullessa kaikista kansoista yhtyneinä, rauhassa ja hyväksyen Valtakunnan hallinnon. Tämä on sopusoinnussa Psalmin 72:7, 8:nnen sanojen kanssa: ”Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole. Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.” Niinpä Jehovan uuden maailman yhteiskunnan muodostavia on kirjaimellisesti ”maan ääriin saakka”. He osoittavat olevansa todella Jumalan valtakunnan alamaisia olemalla tottelevaisia ja alistuvaisia Jumalan tahdolle ja tukemalla toimeliaasti Jumalan valtakuntaa saarnaten sitä kautta maailman.
10. Miksi Jehovan todistajat eivät rupea kenenkään puolelle poliittisissa kysymyksissä eikä kansojen välisissä sodissa?
10 Säilyttääkseen ykseytensä Jumalan tosi palvelijoiden täytyy noudattaa edellä esitettyjä periaatteita, ja niin he ovat erossa maailmasta. Tästä syystä eivät Jehovan todistajat rupea kenenkään puolelle poliittisissa kysymyksissä. Ajattelehan, mitä se merkitsisi, jos he rupeaisivat! Tosi kristittyjen seurakunta jakaantuisi itseään vastaan, jos yksityiset jäsenet kannattaisivat erilaisia poliittisia järjestöjä ja yhtyisivät pilkkaamaan tai vastustamaan jotain toista ryhmää, minkä jäseniä jotkut muut seurakuntalaiset saattaisivat olla. Miten tämä voisi olla sopusoinnussa Johanneksen 17. luvun 21. ja 22. jakeessa olevien Jeesuksen edelleen lausumien sanojen kanssa? Jeesushan rukoili siinä seuraajiensa suhteen: ”Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä.” Jehovan todistajat säilyttävät tämän ykseyden kansainvälisessä mitassakin, kun he eivät yhdy ihmistekoisten aitausten jakamien kansojen välisiin sotiin eikä taisteluihin.
SEN ANTAMINEN ”KEISARILLE, MIKÄ KEISARIN ON”
11, 12. Miten kristitty ”antaa keisarille, mikä keisarin on”?
11 Mutta Jehovan todistajat asuvat edelleen sellaisten maallisten hallitusten hallitsemilla alueilla, joiden Jehova on sallinut olla tähän aikaan asti. Selittäessään kristityn suhdetta näihin hallituksiin Jeesus lausui toisen erittäin hyvin tunnetun periaatteen: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” (Matt. 22:21) Nämä sanat osoittavat, että maalliset hallitukset (eli ”keisari”) voivat oikeutetusti vaatia tiettyjen velvollisuuksien suorittamista kristityiltä alamaisiltaan. Matteuksen 22. luvun mukaan Jeesus keskusteli esimerkiksi verojen maksamisesta. Hallitukset tekevät monia palveluksia Kristuksen seuraajille, kuten koulutuksen alalla, teitten rakentamisessa, lain ja järjestyksen valvonnassa poliisin ja oikeusistuinten välityksellä, veden, sähkön ja muiden tarvikkeitten tarjolla pitämisessä, joista kaikista meidän on maksettava. Kristityt ”antavat” siis hyvin omintunnoin veroina yms. korvauksen näistä erilaisista palveluksista.
12 Tosi kristityt osoittautuvat sen lisäksi lainkuuliaisiksi ja kunnioitettaviksi. He mukautuvat esimerkiksi liikennesääntöihin eivätkä aja nopeammin kuin minkä laki sallii, ja mukautuvat muutenkin tavallista säännöllistä elämänmenoa hallitseviin säädöksiin. Siten tehdessään he osoittavat myös kunnioitusta niitä kohtaan, joiden on valvottava lakia. Tämä on sopusoinnussa Roomalaisten 13. luvun 6. ja 7. jakeessa olevien apostoli Paavalin sanojen kanssa: ”Sentähdenhän te verojakin maksatte. . . . Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.”
13. Mitä Jehovan todistajat tekevät hallitusmuotojen vaihtuessa?
13 Kristitty noudattaa tätä menettelyä siihen hallitukseen katsomatta, mikä on vallassa. Hallitus voi muuttua, kun toinen poliittinen puolue tulee valtaan. Mutta Jehovan todistajat noudattavat samaa lainkuuliaista menettelyä uutta hallitusta kohtaan kuin he noudattivat vanhaakin kohtaan, ja he tekevät näin jatkuvasti niin kauan kuin Jumala sallii maallisten hallitusmuotojen hallita.
SEN ANTAMINEN ”JUMALALLE, MIKÄ JUMALAN ON”
14. a) Mitkä asiat kuuluvat Jumalalle ja täytyy antaa hänelle? b) Jos tapahtuu yhteentörmäys sen välillä, mitä Jumala vaatii, ja sen, mitä keisari vaatii, niin miten kristitty menettelee? c) Mitä periaatetta Pietari ja apostolit noudattivat tässä yhteydessä?
14 Huomaa, että Jeesus ei sanonut kristityn pitävän antaa ainoastaan ”keisarille, mikä keisarin on”, vaan myös ”Jumalalle, mikä Jumalan on”. Jehova Jumala on kaikkien elävien luoja, ja siksi meidän elämämme kuuluu hänelle. Koska hän on kaikkeuden Ylin ja ainoa tosi Jumala, niin meidän palvontamme kuuluu yksistään hänelle. Jumalan tosi palvonta sisältää näinä viimeisinä päivinä hänen nimensä julkisen julistamisen ja ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen. (Naah. 1:2; Matt. 24:14, Um) Toisinaan saattaa tapahtua yhteentörmäys sen välillä, mitä ”keisari” vaatii, ja sen, mitä Jumala vaatii. Mitä kristityn täytyy silloin tehdä? Oikea noudatettava menettely, jos henkilö haluaa osoittautua ”hyvän uutisen arvoiseksi”, on valaistu selvästi eräässä ensimmäisen vuosisadan kristittyjä koskevassa tapauksessa. Pietari ja eräät toiset apostolit oli tuotu juutalaisen ylimmäisen papin eteen, joka sanoi heille: ”Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren.” Pietari ja toiset apostolit sanoivat vastaukseksi: ”Enemmän tulee totella Jumalaa [hallitsijana, Um] kuin ihmisiä.” Nämä varhaiskristityt näkivät palvontansa olevan kysymyksessä, ja siksi he kieltäytyivät mukautumasta siihen oikeusistuimen nimenomaiseen määräykseen, mikä kielsi heitä saarnaamasta. Kertomus osoittaa heidän jatkaneen saarnaamista tunnustaen uskollisesti Jumalan korkeinta lakia ”iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden”. – Apt. 5:28, 29, 40–42.
15. Miten kristityn tulee käyttäytyä vainossa Roomalaiskirjeen 12:12–21:ssä esitetyn mukaan?
15 Tämä vastustus ja vaino ei saanut apostoleita kääntymään noita vallanpitäjiä vastaan kostaakseen ruumiillisesti, eivätkä he osoittaneet oikeuden edessä ollessaan kunnioituksen puutetta. Päinvastoin, he puolustivat arvokkaasti ja tyynesti asemaansa säilyttäen nuhteettomuutensa tottelemalla Jehovan lakia enemmän kuin ihmisten lakia. Samalla tavalla eivät Jehovan todistajat näinäkään päivinä liity niissäkään maissa, joissa heitä vainotaan, kuten kommunistisissa maissa, mihinkään kapinaliikkeisiin kukistaakseen olemassa olevia valtoja, vaan selittävät päinvastoin uskollisesti asemansa Jumalan palvelijoina ja hänen todistajinaan, joiden tehtäväksi on annettu saarnaaminen hänen valtakunnastaan. Omaten lujan uskon uudessa maailmassa saatavan elämän toivoon he pystyvät kestämään tällaisen ahdistuksen. He eivät salli mielensä katkeroitua eikä saada itseään yrittämään kostaa toisille pahalla sitä pahaa, mitä heille on tehty. He koettavat päinvastoin elää jatkuvasti rauhaisalla tavalla, jopa yrittävät auttaa vastustajiakin oppimaan Jumalan sanan totuuden ja saamaan siunauksen. Apostoli kirjoittaa: ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. . . . Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. . . . Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’. Vaan ’jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” – Room. 12:12–21.
16. Mikä on ollut seurauksena Jehovan todistajille tähän mennessä käsiteltyjen Raamatun periaatteitten noudattamisesta?
16 Siksi, että Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta on noudattanut niitä periaatteita, joita on käsitelty edellä Johanneksen 17:14–18, 21, 22:nnessa, Matteuksen 22:21:nnessä ja Apostolien tekojen 5:28, 29:nnessä, se on ollut erossa maailman kansoista erikoisella tavalla. He ovat tosiaan Jehovan nimelle ja valtakunnalle omistettu kansa. Matteuksen 6:33:nnessa olevia Jeesuksen sanoja totellen he ”etsivät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa”.
17. Mikä pelastumisen edellytys on tehty selväksi Roomalaiskirjeen 10:10:nnessä?
17 Onko siis vain kysymyksessä sellaiseen järjestöön liittyminen kuin Jehovan todistajat ja yhtyminen ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaajien riveihin, kun vastataan ”hyvän uutisen” antamaan haasteeseen? On ehdottomasti totta, että niiden, jotka haluavat saada elämän Jehovan uudessa maailmassa, täytyy osallistua totuuden julkiseen julistamiseen. ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:10) On sen tähden oikein, että se, joka kuulee ”hyvän uutisen” ja uskoo sen, ponnistelee saadakseen täsmällisen tiedon totuudesta tutkimalla Raamattua, jotta voisi osallistua tähän julkiseen julistamiseen. Tekemällä näin hän osoittaa arvostavansa ”hyvää uutista” sekä myös haluavansa palvoa Jehovaa.
UUSI PERSOONALLISUUS
18. Miten suurta muutosta elämässämme ”hyvä uutinen” vaatii?
18 Mutta ”valtakunnan hyvä uutinen” vaatii vielä suurempaa muutosta elämässämme. Se vaatii tosiaan meitä saattamaan koko elämämme sopusointuun Raamatun periaatteitten kanssa, alistumaan elämämme joka vaiheessa Jumalan tahtoon. Raamattu kehottaakin: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle [kokosieluisesti, niin kuin Jehovalle, Um]”, ja ”kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa”. (Kol. 3:23, 17) Me voimme sanoa, että se merkitsee tosiaan uuden elämän aloittamista, uudeksi ihmiseksi tulemista. Meidän ei ole etsittävä ensiksi ainoastaan Jumalan valtakuntaa, vaan myös hänen vanhurskauttaan, so. pyrittävä tekemään sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä kaikessa käytöksessämme joka aika.
19, 20. a) Miten apostoli Paavali kuvailee tämän muutoksen Kolossalaiskirjeen 3:5–10:ssä? b) Millainen tämän muutoksen täytyy olla, jotta se miellyttäisi Jehovaa ja jotta saisi elämän hänen uudessa maailmassaan?
19 Tämä merkitsee sen pois panemista, mikä on epävanhurskasta tai pahaa, kuolettaen elämästämme ne seikat, mitkä ovat pahoja, ja sitten korvaten sen, mikä on pahaa, sillä, mikä on hyvää. Apostoli kirjoitti tästä asiasta Kolossalaiskirjeen 3:5–10:ssä (Um): ”Kuolettakaa sen tähden ruumiinjäsenenne, jotka ovat maan päällä, haureuteen, saastaisuuteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen nähden, mikä on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi tulee Jumalan viha. Juuri niissä tekin ennen vaelsitte, kun olitte niissä. Mutta pankaa ne nyt tosiaan kaikki pois itseltänne, viha, suuttumus, vääryys, herjaava kielenkäyttö ja säädytön puhe suustanne. Älkää valehdelko toisillenne. Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka loi sen.”
20 Tämän itsensä pukemisen uuteen persoonallisuuteen täytyy lähteä vilpittömästä sydämestä, vilpittömästä halusta saattaa elämänsä sopusointuun Jumalan tahdon kanssa, jotta miellyttäisi häntä siinä toivossa, että saa elämän hänen uudessa maailmassaan. Se ei voi olla ulkokultaista, kuin uuden puvun vetämistä ylle vain päiväksi viikossa. Suuri osa uskonnosta on juuri tällaista nykyään, sillä ihmiset pukevat ylleen ”kristillisyytensä”, kun menevät kirkkoon, ja riisuvat sitten ”kristillisyytensä” kuin puvun ja palaavat maailman pahoille teille lopuksi viikoksi. On ponnisteltava tietoisesti sen pois panemiseksi, kuolettamiseksi, mikä on pahaa, vanhan persoonallisuuden pois riisumiseksi tottumuksineen ja uuden persoonallisuuden ylle pukemiseksi pyrkimällä vilpittömästi tekemään Jumalan tahdon. Eikä tätä muutosta voi tehdä vain ihmisten miellyttämiseksi, vain ollakseen sellainen, jota toiset katselevat hyvänä ihmisenä. Vaikka kristitty haluaa luonnollisesti lähimmäistensä ja varsinkin kristittyjen veljiensä kunnioitusta, niin hänen täytyy ensinnä koettaa miellyttää Jumalaa. Hän arvostaa sitä, mitä Jehova Jumala sanoi profeetta Samuelille: ”Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” – 1. Sam. 16:7.
21. Minkä askeleen vilpitön ihminen haluaa ottaa?
21 On suuri etu saada olla yhteydessä ’Jehovan nimelle otetun kansan’ kanssa, sillä se tuo mukanaan tosi Jumalan palvelemisen ilon. Mutta tärkeämpi on se suhde, mihin päästään Jehova Jumalan kanssa. Hyväsydäminen ihminen, joka arvostaa ”hyvää uutista” ja jolla on vilpitön halu tehdä Jumalan tahto, haluaa käyttää elämänsä Jehovan ylistykseksi. Sitä varten hän pyhittää elämänsä, tehden rukouksessa juhlallisen lupauksen Jehovalle, että hän ei etsi siitä lähtien omaa tahtoaan, vaan Jumalan tahtoa niin kuin Jeesuskin. (Ps. 40:9; 143:10; Luuk. 22:42; Joh. 5:30) Kristitty ymmärtää, että hän kykenee pääsemään tähän pyhitettyyn suhteeseen Jumalan kanssa välimiehen Kristuksen Jeesuksen avulla. – Katso kirjasesta ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta” kappaleita 45–51.
22. Mikä on välttämätöntä, jotta voisi vaeltaa ”Jehovan arvon mukaisesti”, niin kuin Kolossalaiskirjeen 1:9, 10:nnessä on selitetty?
22 Vain säilyttämällä tämän suhteen Jehova Jumalaan Jeesuksen Kristuksen avulla voidaan oikealla tavalla ylläpitää yhteyttä ’Jehovan nimelle otettuun kansaan’. Koska pysyminen Jehovan suosiossa vaatii tekemään jatkuvasti Jumalan tahdon, niin tämän tahdon täsmällinen tuntemus on mitä tärkein. Kristitty pyrkii näin ollen vakavasti ’täyttymään hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä arvostelukyvyssä vaeltaakseen Jehovan arvon mukaisesti voidakseen täysin miellyttää häntä kantaessaan jatkuvasti hedelmää kaikissa hyvissä töissä ja kasvaessaan Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa’. – Kol. 1:9, 10, Um.