Älä kosta pahaa pahalla kenellekään

 1. Miksi me elämme ”vaikeita aikoja”?

KUN luemme sanomalehdistä uutisia näinä päivinä, niin ei ole vaikeata päätellä, että ihmiset ovat itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia ja että heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Monet jumalattomat ihmiset näyttävät tulevan yhä pahemmiksi. Tehdessäsi tällaisen todellisuudentajuisen arvioinnin maailman olosuhteista et ole kielteinen ajattelutavassasi vaan päinvastoin katsot suoraan aikamme tosiasioita. Voit olla hämmästynyt saadessasi tietää, ettet ole ensimmäinen, joka tällaisen arvioinnin tekee. Jehova Jumala henkeytti lähes 2 000 vuotta ennen nykyaikaa eläneen miehen kirjoittamaan profeetallisesti näistä päivistä, joissa me elämme. Tämä mies, apostoli Paavali, kutsui näitä viimeisiksi päiviksi ja sanoi: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja”, ja jatkoi sitten kuvaillen tämän ajan ihmisten asenteita ja tekoja ja käyttäen edellä mainittuja sanoja. – 2. Tim. 3:1–5, 13.

 2. Mitkä Nooan päivien olosuhteet olivat samanlaiset kuin nyt, ja mitä Jeesus sanoi niistä?

² Onko milloinkaan historiassa ollut toista aikaa, jolloin ihmisen pahuus olisi ollut näin suuri maan päällä? On. Ihmisen historia kertoo 1. Moos. 6:5, 11:ssä ja 12:ssa: ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” On lohdullista huomata, ettei kaikkivaltias Jumala Jehova antanut kaiken tämän pahuuden mennä huomaamatta, vaan puuttui asiaan ryhtyäkseen toimenpiteisiin maan vapauttamiseksi tällaisesta pahanteosta. Tämä ja muut Raamatun lausunnot lohduttavat niitä, jotka vihaavat pahantekoa, koska ne todistavat, että Jumala ryhtyy toimenpiteisiin sellaisina pahoina aikoina. Meille nykyään eläville ovat nämä vaikeat ajat yksi todistus Kristuksen Jeesuksen läsnäolosta taivaallisena kuninkaana, joka hallitsee vihollistensa keskellä. Maan päällä ollessaan Jeesus ennusti Matteuksen 24. luvun mukaan: ”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet [välittäneet, Um], ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Jakeet 37–39) Jeesus sanoi myös saman luvun (34. jakeen) mukaan: ”Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” Koska tämän pahan asiainjärjestelmän loppu on siis lähellä, niin me voimme käsittää, miksi apostoli Paavali sanoi näitä viimeisiksi päiviksi. – Ps. 110:1, 2.

 3. Miten maailman tapahtumat vaikuttavat nyt eräisiin ihmisiin?

³ Apostoli Paavalin mainitsemien olosuhteitten ollessa vallalla ja tullessa aina pahemmiksi maan päällä on vaikuttamassa monia pahoja seikkoja, jotka aiheuttavat paljon kärsimystä ihmisten keskuudessa. Harjoitetaan monenlaista epäoikeudenmukaisuutta ja on tehty suurta vääryyttä tai vahinkoa monille. Ihmiset suhtautuvat kaikkeen tänä väkivallan levottomana aikana eri tavoin tunteittensa ja tietonsa mukaan. Sotiminen, lakot, protestit, mellakat, mielenosoitukset ja yritykset saada hyvitystä todellisesta tai otaksutusta väärästä kohtelusta jatkuvat pitkin aikaa. Kansallismielisyys aiheuttaa myös paljon vaikeuksia. Jotkut liittyvät yhteen väkivaltaisessa mielessä. Toiset yrittävät järjestää keinoja tämän asiainjärjestelmän parantamiseksi. Jokaisen yksilön edessä on ratkaisu, miten hän aikoo reagoida ja miten menetellä.

 4. Miten kristitty suhtautuu nykyisiin maailman olosuhteisiin?

⁴ Ei ole epäilystäkään siitä, että tapahtumat, joista saatamme kuulla tai joita voimme henkilökohtaisesti kokeakin, voivat aiheuttaa närkästystä, mutta sen, joka on todella kristitty, on otettava huomioon, että tosi kristityt ovat maailmassa mutteivät osa siitä eivätkä sen kaltaisia. (Joh. 15:17–16:4) Kristityn tulee suhtautua asiaan kiinnittäen vielä vakavampaa huomiota Raamattuun, tarkkaillen maailman tapahtumain kehitystä satoja vuosia sitten kerrottujen Raamatun ennustusten mukaisesti ja samalla sallimatta syrjäyttää itseään seuraamasta sitä toimintatapaa ja työtä, mitä tosi kristityt määrättiin noudattamaan juuri tänä aikana. Tasapainomme säilyttämisessä auttaa, kun muistamme Kristuksen Jeesuksen esimerkin, hänen, joka näki paljon vääryyksiä ja pahaa tässä asiainjärjestelmässä, jopa hyvän miehen Johannes Kastajan epäoikeudenmukaisen mestauksenkin, mutta ei yrittänyt parantaa maailmaa aikanaan. Hän teki sen työn, mitä Jumala lähetti hänet suorittamaan. Hän saarnasi jatkuvasti Valtakunnan sanomaa. – Joh. 9:4.

 5. Mikä on vihollistensa rakastamisen perusta?

⁵ Jeesus toteutti sen, mitä hän saarnasi. Eräs varhaisopetus, joka on kerrottu vuorisaarnassa, näytti hyvät syyt siihen, miksi Jumalan lapset osoittavat rakkautta vihollisiaankin kohtaan. ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.’” (Matt. 5:43–48) Tämän tekeminen vaatii ilmeisesti paljon kypsää ajattelua ja itsehillintää ynnä pitkämielisyyttä, mutta se voidaan toteuttaa Jumalan hengen avulla; sanoihan apostoli Paavali Galatalaiskirjeen 5. luvussa, että itsehillintä ja pitkämielisyys ovat Jumalan hengen hedelmiä.

6, 7. Mitkä ovat eräitä esimerkkejä siitä, että Jeesus noudatti itsehillintää kärsiessään?

⁶ Kristuksella Jeesuksella oli kyky ajatella tyynesti ja hallita tekonsa. Silloinkaan, kun häntä henkilökohtaisesti herjattiin ja vainottiin, hän ei kostanut. Kun häntä oltiin epäoikeudenmukaisesti pidättämässä ja yksi Jeesuksen mukana olleista sivalsi ylimmäisen papin orjan korvan pois, ”Jeesus sanoi hänelle: ’Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?’” (Matt. 26:52, 53) Vaikka hänellä oli siis tilaisuus kutsua avukseen ainakin 60 000 enkeliä, niin hän harjoitti jatkuvasti itsehillintää.

⁷ Kärsittyään myöhemmin paljon nöyryytystä ja tuskaa hän ei kidutuspaalussa kuollessaankaan osoittanut vihaa. ”Mutta Jeesus sanoi: ’Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät’. Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa. Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: ’Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu’. Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ’Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi’. Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: ’Tämä on juutalaisten kuningas’. Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: ’Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.’ Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: ’Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.’ Ja hän sanoi: ’Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi’. Niin Jeesus sanoi hänelle: ’Totisesti minä sanon sinulle [tänään: Sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa, Um].’” – Luuk. 23:34–43.

 8. Mitä Jeesuksen Kristuksen seuraajat voivat odottaa?

⁸ Samassa luvussa, missä Paavali kirjoitti viimeisistä päivistä, hän sanoi kristityistä: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” (2. Tim. 3:12) Tosi kristityn elämään kuuluu siis jokin pilkan ja vainon tai kärsimyksen henkilökohtainen kokemus, ja siitä syystä on niin tärkeätä, että otamme huomioon Jeesuksen antaman hyvän ymmärryksen ja itsehillinnän esimerkin. Pietari sanoo: ”Siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” – 1. Piet. 2:21–23.

 9. Mikä on Roomalaiskirjeen 12. luvun neuvo niille, jotka elävät pahana aikana?

⁹ Ne, jotka Jumalan palvelijoina seurasivat Kristusta ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, kokivat huomattavasti pahoinpitelyä pahantekijäin toimintojen vuoksi. Rooman valtakunta oli tunnettu kristittyjen vainoamisestaan. Niinä aikoina eläviä kristittyjä oli melkoisen paljon, mutta kun heitä vainottiin, niin he eivät menetelleet sillä tavalla, mitä syntiset ihmiset pitävät ”luonnollisena”, nimittäin kostaneet. Heidän oli voitettava sellainen vastatoiminta, muutettava mielensä, niin kuin usein vainottu apostoli Paavali selitti heille: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’. Vaan ’jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” – Room. 12:1, 2, 12, 14, 17–21.

10. Miten voimme välttää kostonsynnin tekemisen?

¹⁰ Saman mielentilan hankkiminen, mikä Jeesuksella oli, on ainoa keino välttää vakavan kostonsynnin tekeminen. Se on eräänlainen haarniska, joka suojelee. Pietari neuvoi: ”Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä.” – 1. Piet. 4:1.

11. a) Mitä tapahtui Diinalle, ja miksi hän joutui ikävyyksiin? b) Minkä synnin Simeon ja Leevi tekivät sisarensa häpäisyn maksamisessaan? c) Mikä oli seurauksena Simeonille ja Leeville tämän koston johdosta?

¹¹ Kun tutkimme Raamattua, voimme tulla tuntemaan syyt, joiden takia tämä on hyvä neuvo pahojen päivien varalle. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 34. luvussa on kerrottu Diinan tapaus. Tämä Jaakobin tytär ryhtyi hyvin epäviisaasti seurustelemaan niiden kanssa, jotka eivät olleet Jehova Jumalan palvojia eivätkä pitäneet Jumalan lakia. Tämä johti siihen, että eräs Sikem-niminen nuori mies teki hänelle sukupuolista väkivaltaa. Näin tehtiin Diinalle pahaa. Hänen isänsä Jaakob ei osoittanut koston henkeä, mutta hänen poikansa vihastuivat kovin ja tekivät kostosuunnitelman Sikemin kansaa vastaan. Simeon ja Leevi tappoivat kaikki sen kaupungin miehet, missä heidän sisarelleen Diinalle oli tehty väkivaltaa, ja heidän veljensä liittyivät heidän kanssaan ryöstämään kaupunkia. Erityisesti Simeon ja Leevi tekivät itsensä vikapäiksi vereen, mikä ei miellyttänyt heidän isäänsä. Kun Jaakob myöhemmin oli kuolemaisillaan ja tuli aika hänen antaa pojilleen siunaukset, niin Jaakob sanoi heistä näin: ”Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet. Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni; sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.” (1. Moos. 49:5–7) Simeonin ja Leevin tapauksessa pahan kostaminen pahalla oli synti, josta ei seurannut hyvää.

12. a) Vaikkei Jaakob puhunut hyvää Simeonista ja Leevistä, niin minkä siunauksen Joosef sai häneltä? b) Millaista elämää Joosef oli elänyt ansaitakseen tällaisen siunauksen?

¹² Joosef toisaalta osoitti erilaista henkeä ja sai siunauksen isältään: ”Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.” (1. Moos. 49:26) Joosefin veljet olivat sitä ennen tehneet paljon pahaa hänelle, kun myivät hänet orjuuteen, minkä takia hän joutui Egyptiin. Jehovan siunauksen johdosta Joosef saavutti hyvin huomattavan aseman ja vallan Egyptin maassa. Kun tuli nälänhätä, niin hänen veljensä matkustivat Egyptiin etsimään ruokaa. Mahtava Joosef ei osoittanut koston henkeä heitä kohtaan. Hän ei maksanut heille pahalla vaan osoitti rakkautta ja anteeksiannon henkeä. ”Ja hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myöskin Benjamin itki hänen kaulassaan. Ja hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. Senjälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.” (1. Moos. 45:14, 15) Tämän menettelytavan seuraukset olivat erittäin hyvät. Koko perhe pääsi jälleen yhteen ja säilyi Joosefin avulla hengissä nälänhätäkauden läpi.

13. a) Mikä kansanluokka kärsi muinaisessa Israelissa paljon pahaa? b) Mitkä Daavidin kokemukset valaisevat hyvin tätä? c) Mikä on Jaakobin neuvo näiden kokemusten valossa?

¹³ Kaikki Jaakobin jälkeläiset eivät menetelleet samalla tavalla pahan suhteen. Jotkut aiheuttivat pahaa, mutta toiset kärsivät pahaa. Niiden joukossa, jotka eniten kärsivät pahaa, olivat Jehovan profeetat, jotka puhuivat hänen nimessään. Heidän kärsimyksensä tulivat pääasiassa heidän oman kansansa jäsenien taholta, jotka olivat menettäneet Jehovan hengen ja antaneet myöten lihan taipumuksille. Kansalaisten keskuudessa oli suuresti kunnioitettu Saul, josta tuli ensimmäinen kuningas. Hänellä oli tilaisuuksia tehdä paljon hyvää, mutta hän menetteli sen sijaan tyhmästi, ei pitänyt Jumalan käskyjä eikä niin ollen nauttinut Jehovan suosiota. Hänen aikalaisensa Daavid osoittautui Jehovan siunaamaksi Goljatista saamallaan voitolla. Siksi Saul pelkäsi Daavidia, alkoi vihata häntä ja suunnitteli Daavidin kuolemaa. Saul yritti itse keihästää Daavidin, mutta Daavid pelastui. Kerran toisensa jälkeen Saul yritti tehdä pahaa Daavidille. Siitä huolimatta Daavid osoitti Jumalan henkeä eikä antanut ärsyttää itseään kostamaan pahalla Saulille. Daavid sääli Saulia ja päätti jättää asiain ratkaisun Jehova Jumalan käsiin. (1. Sam. 18:15, 25; 19:10, 11; 24:4–15) Daavid oli vain yksi niistä profeetoista, jotka kärsivät pahaa. Oli useita muitakin, jotka ovat myös antaneet hyvän esimerkin noudatettavaksemme. On ilmeistä, että ne, jotka olivat kärsivällisiä pahantekijöitä kohtaan, saivat Jumalan suosion. Tehkäämme me samaten: ”Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.” – Jaak. 5:10, 11.

[Kuva s. 558]

Joosefin veljet olivat tehneet pahaa hänelle; kuitenkaan hän ei tultuaan koko Egyptin herraksi kostanut pahaa pahalla