”Sanokaa sanottavanne sydämessänne”
JOSKUS toisten sanat ja teot voivat tehdä jonkun hyvin vihaiseksi. Mitä sinun pitäisi tehdä, kun joudut sellaiseen ärsyttävään tilanteeseen? Raamattu suosittelee: ”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä. Sanokaa sanottavanne sydämessänne vuoteellanne ja pysykää hiljaa.” – Ps. 4:5, UM.
Tässä neuvossa on tosi viisautta. Joku saattaa aiheellisesti häiriintyä, mutta juuri silloin tarvitaan itsehillintää. Vaara piilee siinä, että sellainen ihminen voi ryhtyä solvaamaan henkilöä, joka on aiheuttanut häiriintymisen, maksamaan samalla mitalla takaisin ja siten tekemään syntiä häntä vastaan. Tällainen voisi johtaa kiihkeään riitaan. Hyvin kiihtyneinä ihmiset usein tekevät sellaista, mitä he myöhemmin syvästi katuvat. Nykyisin kuulee usein ihmisistä, jotka vahingoittavat vakavasti tai jopa tappavat sukulaisiaan ja ystäviään vihan puuskassa. On todella viisas neuvo tyynnyttää kiihtymyksensä rauhallisina yön tunteina.
Jotta emme toimisi hätiköiden, meidän tarvitsee harkita, mikä seuraus voi olla siitä, mitä aiomme sanoa tai tehdä. Kun Jumalan palvelija Daavid kerran jätti menettelemättä siten ja suuttui Naabal-nimiseen mieheen, hän oli vähällä joutua verivelkaan. Tapahtui nimittäin näin:
Daavid ja hänen miehensä olivat olleet kuin suojamuuri Naabalin lammaslaumojen ja paimenten ympärillä. Ottaen huomioon Naabalille tehdyt ystävälliset teot Daavid lähetti myöhemmin sanansaattajia hänen luokseen ilmaisemaan häntä kohtaan myötämielisyyttä ja pyytämään häneltä, mitä aineellista apua hän olisi ollut halukas antamaan. Välittämättä Daavidilta ja hänen miehiltään saamastaan hyödystä Naabal moitti sanansaattajia. Kun Daavid sai tietää tämän, hän päätti surmata Naabalin ja kaikki hänen huonekuntansa miespuoliset jäsenet. Mutta Naabalin vaimo Abigail valmisti nopeasti ruokatarvikkeita, lähestyi Daavidia ja pyysi häntä hartaasti, ettei hän ottaisi asioita omiin käsiinsä. – 1. Sam. 25:5–31.
Hänen sanansa saavuttivat Daavidin sydämen ja saivat hänet sanomaan: ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan. Ja siunattu olkoon sinun ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni.” – 1. Sam. 25:32, 33.
Suuttumuksensa hillitseminen ei ole aina helppoa, niin kuin se ei ollut Daavidillekaan tässä tapauksessa. Mutta siinä suhteessa auttaa suuresti se, ettei suhtaudu itseensä liian vakavasti eikä ole liiaksi huolissaan nimestään. Tätä valaisee hyvin kuningas Saulin tapaus. Kun hänet ensiksi valittiin Israelin kuninkaaksi, hän oli vaatimaton ja nöyrä mies. Ennen kuin hänet voideltiin kuninkaaksi, hän sanoi profeetta Samuelille: ”Minähän olen benjaminilainen, olen sukukunnasta, joka on Israelin pienimpiä, ja minun sukuni on vähäisin kaikista Benjaminin sukukunnan suvuista.” (1. Sam. 9:21) Tämä vaatimaton asenne auttoi häntä myöhemmin välttämään hätiköityä toimintaa, kun eräät miehet puhuivat hänestä epäkunnioittavasti. Raamattu kertoo: ”Kelvottomat miehet sanoivat: ’Mitä apua meille tästä on?’ Ja nämä halveksivat häntä eivätkä tuoneet hänelle mitään lahjoja; mutta hän ei virkkanut mitään.” – 1. Sam. 10:27.
Tärkeätä kiihtymyksensä hillitsemisessä on myös se, että muistaa suhteensa Luojaan. Jehova Jumala ei suhtaudu suosiollisesti niihin, jotka iloitsevat vihollisen onnettomuudesta, koska sellainen iloitseminen ilmaisee kostonhenkeä. Meitä varoitetaan Sananlaskujen 24:17, 18:ssa: ”Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon, ettei Herra, kun sen näkee, sitä pahana pitäisi.”
Ihminen voisi vaarantaa asemansa Jehova Jumalan edessä sallimalla kiihtymyksensä kasvaa katkeran vihan hautomiseksi. Jos hän tekisi siten, niin hän vaatisi sellaista oikeutta, jonka Jumala on varannut itselleen: ”Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.” (Room. 12:19) Sen tähden Sananlaskujen 24:29 neuvoo: ”Älä sano: ’Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan’.” Ihminen, joka ottaa täten asiat omiin käsiinsä, voisi menettää mahdollisuuden armon saamiseen Jehova Jumalalta, kun hän ryhtyy tuomintaan.
Se, ettei harjoita itsehillintää, saattaa johtaa myös henkilökohtaisen arvokkuuden menetykseen. Raamatun sananlasku sanoo sen näin: ”Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.” (Sananl. 12:16) Ihminen, joka kiihtyy kohtuuttomasti jostakin henkilökohtaisesta loukkauksesta ja sitten toimii hätiköiden, saa itsensä näyttämään hullulta eli tyhmältä toisten silmissä. Mutta viisas ihminen jättää ärsyttävät huomautukset ja teot huomioon ottamatta. Suistamalla kielensä ja pitämällä tekonsa kurissa hän ei tee suurta asiaa siitä, että häntä halveksitaan. Halveksinnan annetaan haihtua, ikään kuin sitä ei olisi koskaan sattunutkaan. Hän säilyttää arvokkuutensa sekä mielenrauhansa eikä alenna arvoaan turvautumalla häpeällisiin sanoihin.
Lisäksi se, joka säilyttää itsehillintänsä, saa moraalisen voiton. Tämä piti varmasti paikkansa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän voi sanoa opetuslapsilleen: ”Rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Vaikka Jeesus sai kokea uhkauksia ja herjausta, hän ei koskaan omaksunut maailman pahoja tapoja. Apostoli Pietari kirjoitti hänestä: ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” (1. Piet. 2:23) Koska maailma ei onnistunut saamaan Jeesusta maksamaan samalla mitalla takaisin, se kärsi tappion hänen edessään. Hän selviytyi voittajaksi. Meidän todella kannattaa ponnistella saadaksemme samanlaisen voiton.
Joskus jopa ne ihmiset, jotka ovat syyllisiä meidän kiihtymiseemme, voivat hyötyä siitä, että me pysymme tyyninä. Sitä hyvää vaikutusta, joka huomaavaisuudella voi olla heihin, korostetaan Sananlaskujen 25:21, 22:ssa: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.” Jos ihmistä, joka on aiheuttanut tarpeettoman kiihtymisen, kohdellaan huomaavaisesti, niin hän saattaa hävetä ja alkaa ehkä ajatella vakavasti sanojaan ja tekojaan. Se voi saada hänet muuttumaan ja tuoda esiin hänen paremmat ominaisuutensa. Ja vaikka niin ei tapahtuisikaan, ihminen, joka säilyttää itsehillinnän eikä maksa samalla mitalla, voi odottaa luottavaisesti Luojan palkitsevan hänet.
Me olemme tosiaan viisaita, kun ’sanomme sanottavamme sydämessämme’ ja säilytämme itsehillinnän. Sitä varten meidän on hyvä kehittää vaatimattomuutta ja nöyryyttä. Meidän tarvitsee myös varoa, ettemme tule harkitsemattomiksi puheessamme ja teoissamme. Siten menettelemällä emme vaaranna asemaamme Jehova Jumalan edessä ja säilytämme arvokkuutemme ja saamme moraalisen voiton ja ehkä voimme jopa auttaa niitä muuttumaan paremmiksi, jotka ovat syyllistyneet ärsyttämiseen.