että jää pois kristillisen seurakunnan kokouksista tai jättää menemättä saarnaamis- ja opetuslastentekemistyöhön! Jokin televisio-ohjelma voi saada jonkun laiminlyömään kristillisen palveluksen velvollisuudet. Suositut aikakauslehdet tai romaanit voivat olla niin kiehtovia, että ne saavat jonkun laiminlyömään omien hengellisten tarpeittensa täyttämisen. Kaikella tällaisella itseään kohtaan osoitetulla lyhytnäköisellä huomaavaisuudella on pakostakin kauaskantoiset vahingolliset vaikutukset. Joku on sanonut: ”Kun velvollisuus törmää nautintoon, anna nautinnon lentää hongikkoon.” Odota sellaista aikaa, jolloin nautinto ei törmää vastakkain velvollisuuden kanssa.

Voisitko osoittaa huomaavaisuuden puutetta itseäsi kohtaan tavalla, joka ei ole palkitseva? Voisit: jos haluat kiihkeästi rikastua, rahanhimo voi saada sinut raatamaan, rasittamaan itseäsi ja juonittelemaan. Se voi saada sinut rikkomaan lakeja tai johtaa sinut hermoromahdukseen. Jumalan sana tekee selväksi, että sellainen rikkauden tavoittelu on huomaavaisuuden puutetta itseäsi kohtaan, sillä se sanoo: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon.” He lävistävät ”itsensä joka puolelta monilla tuskilla”. Sellainen menettely on tosiaan huomaavaisuuden puutetta itseäsi kohtaan, ellei myös perhettäsi kohtaan. – 1. Tim. 6:9, 10.

Toiseksi suurin käsky, jonka Jeesus Kristus mainitsi – ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’ – on hyvin osuva tässä yhteydessä. Meidän tulee rakastaa itseämme. Meidän tulee osoittaa huomaavaisuutta itseämme kohtaan. Mutta me emme saa tehdä niin itsekkäästi, epäviisaasti. Itsemme rakastamista rajoittaa ensimmäinen käsky, joka vaatii meitä rakastamaan Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme. Tämän käskyn noudattaminen merkitsee kerran toisensa jälkeen sitä, ettemme voi olla ’huomaavaisia’ itseämme kohtaan. Ja itsemme rakastamista rajoittaa myös toinen käsky, se että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. (Mark. 12:29–31) Jos pidämme mielessämme velvollisuutemme Jumalaamme ja lähimmäistämme kohtaan, niin tiedämme, milloin meidän pitäisi olla huomaavaisia itseämme kohtaan ja milloin ei.

Miksi ’olla alamainen’?

MONIIN Jumalan sanassa Raamatussa toistuviin käskyihin kuuluu tämä: ”Olkaa alamaiset.” Roomalaiskirjeen 13:1:ssä sanotaan: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille”, ts. hallituksille. Nuorempia miehiä neuvotaan olemaan ”alamaiset vanhemmille miehille”. (1. Piet. 5:5) Lisäksi apostoli Paavali kehottaa: ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen.” -Ef. 5:22.

Alamaisuus on niin suuressa määrin vastoin monien epätäydellisten ihmisten luontoa, että on muodostettu kaikenlaisia yhteiskunnallisia liikkeitä, joiden tarkoituksena on kapinoida, usein väkivaltaisestikin, alamaisena olemista vastaan. Eräässäkin lehdessä mainittiin jonkin aikaa sitten seuraavat esimerkit väkivaltaisesta kapinoimisesta esivaltaa vastaan, ja ne olivat sattuneet ainoastaan yhden päivän aikana: ”Kaksi pommia räjähti Lontoon keskustassa varhain tänä aamuna.” ’Yhdeksän ihmistä loukkaantui viidessä maaseutukaupungissa, Manchesterissä, Liverpoolissa, Coventryssä, Bristolissa ja Southamptonissä.’ Samalla sivulla oli otsikko: ”21 henkeä loukkaantui pommin räjähtäessä täpötäydessä bussissa.” Lisäksi Iranin ilmoitettiin valmistautuvan surupäivän viettoon niiden mielenosoittajien muistoksi, jotka ”oli surmattu yhteenotoissa, joita tapahtui heidän ja turvallisuusjoukkojen kesken”. Kaikki nämä todellisuudessa kapinoivat sitä vastaan, että olisivat olleet alamaisia voimassa oleville valloille. – New York Times.

Miksi Raamattu käskee: ”Olkaa alamaiset”? Keiden tulee olla alamaisia, ja keille heidän tulee olla alamaisia? Miksi alamaisena oleminen on niin vastenmielistä?

Alamaisuus on niin vastenmielistä siksi, että ensimmäiset vanhempamme Aadam ja Eeva lähtivät kapinallisuuden tielle. He jättivät jälkeläisilleen perinnöksi taipumuksen kapinallisuuteen, itsekkään laittomuuden hengen, joka ei ole koskaan esiintynyt yleisempänä kuin nykyään, niin kuin Jeesus ennusti. (Matt. 24:12) Epäilemättä syytä on kuitenkin myös niissä, jotka ovat käyttäneet valtaansa väärin.

Siitä huolimatta alamaisuuteen kehottava neuvo perustuu terveille periaatteille. Pakostakin joidenkuiden täytyy hallita eli ottaa johto ja toisten täytyy olla alamaisia. Kuinka niin? Koska kukaan ei voi olla aivan yksinään. Jokainen tarvitsee sitä, mitä toiset voivat antaa aineellisina tavaroina ja palveluksina sen vastikkeeksi, mitä hän itse voi antaa tavalla tai toisella. Kaikki tämä vaatii organisaatiota. Organisaation toimivuuteen ei riitä vain yksimielisyys, vaan tarvitaan myös tunnustettu vallanpitäjä. Valtio, lääni, kaupunki tai kunta ovat kaikki poliittisia organisaatioita, joissa joidenkuiden on hallittava ja toisten oltava hallittavina eli alamaisina. Sama periaate pitää paikkansa melkein kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla, olkoonpa kysymys maallisesta tai uskonnollisesta, julkisesta tai yksityisestä toiminnasta.

Mutta huomattakoon, että vallassaolijoidenkin tarvitsee olla joskus alamaisia. Kukaan ei esimerkiksi voi rikkoa liikennesääntöjä rangaistuksetta. Kun joku menee sairaalaan leikkausta varten, hän toteaa olevansa alamainen lääkäreille, sairaanhoitajille ja muulle sairaalahenkilökunnalle. Jollakulla liikemiehellä saattaa olla monia työntekijöitä alamaisinaan, mutta kun hän menee kristilliseen seurakuntaansa, hän saattaa hyvinkin olla alamainen vanhimmille, jotka johtavat häntä ja hänen palvojatovereitaan.

ALAMAISUUS HALLITUKSILLE

Nykyisessä ihmisyhteiskunnassa hallitukset ovat välttämättömiä, jotta ihmiset voivat elää sivistyneesti ja jotta heillä voi olla jossain määrin turvallisuutta, puhumattakaan niistä monista palveluksista, joita hallitus voi järjestää joko paikallisesti tai kansallisesti. Niinpä hallittavien täytyy ilmaista halukkuutta tai ainakin myöntyvyyttä, jotta sellaiset hallitukset voisivat toteuttaa tarkoituksensa. Sen tähden Jumalan sana käskee kristittyjen ’olla alamaisia’, ”sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta”. Siksi kristittyjen tulee totella maan lakeja, maksaa tunnollisesti verot, noudattaa liikennesääntöjä ja täyttää muut velvollisuudet. Tämä kaikki koituu rauhan ja järjestyksen hyväksi. – Room. 13:1–7.

Raamattu osoittaa kuitenkin toisaalla, ettei tällainen alamaisuus poliittisille hallituksille ole ehdotonta. Sitä rajoittavat muut Raamatun määräykset, esimerkiksi: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” Ja myös: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” Käsky ’olla alamainen’ tämän asiainjärjestelmän poliittisille hallituksille ei siis ole ehdoton, vaan se on suhteellinen; se soveltuu siinä määrin kuin se ei riko mitään Jumalan suoranaista käskyä vastaan. – Matt. 22:21; Apt. 5:29.

KRISTILLISESSÄ SEURAKUNNASSA

Kristillinen seurakunta on myös organisaatio, jolla on yksi pää, nimittäin Jeesus Kristus. Kaikkien sen jäsenten tulee olla alamaisia hänelle, mutta hän itsekin on alamainen. Kenelle? Taivaalliselle Isälleen, Jehova Jumalalle. Niin, kristillinen ”seurakunta on alamainen Kristukselle”. (Ef. 5:24) Todellisuudessa ”Kristus on jokaisen miehen pää”. – 1. Kor. 11:3.

Millä tavalla Jeesus Kristus, joka on näkymätön, jumalallinen olento taivaissa, on täällä maan päällä olevan näkyvän ihmisseurakunnan johdossa? Muun muassa henkeytetyn Raamatun välityksellä. Seurakuntaa voidaan pitää kristillisenä vain silloin, jos se on tottelevainen itsensä Jeesuksen käskyille ja niille käskyille, jotka hänen apostolinsa ja muut opetuslapset ovat henkeytyksestä antaneet. – Matt. 18:18; 28:19, 20.

Lisäksi Jeesus johtaa kristillistä seurakuntaa ”auttajan”, ”totuuden hengen”, Jumalan pyhän hengen eli toimivan voiman välityksellä. (Joh. 16:7, 13) Sitten hän käyttää myös enkeleitä seurakuntansa johtamisessa. (Matt. 18:10; 24:31; Ilm. 14:6) Jeesus Kristus käyttää johtoasemaansa täällä maan päällä olevaan kristilliseen seurakuntaan nähden myös uskollisten voideltujen kristittyjen joukon välityksellä, joista Jeesus sanoi: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan näille ihmisille heidän ruokansa oikeaan aikaan? Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” – Matt. 24:45–47.

Jotta Jeesus Kristus saisi sen työn suoritetuksi, jota hän käski seuraajiensa tehdä, nimittäin opetuslapsen tekemisen kaikkien kansojen ihmisistä, heidän täytyy työskennellä rauhassa ja sovussa. Heidän kaikkien täytyy puhua ”yhtäpitävästi”. Siksi kaikkien täytyy olla alamaisia sille välikappaleelle, jota hän näkee hyväksi käyttää. Me luemmekin: ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” Sen tähden ”kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan” kristillisessä seurakunnassa. – 1. Kor. 1:10; 14:33, 40.

Tämän lisäksi kristillisen seurakunnan jäseniä neuvotaan olemaan alamaisia toinen toiselleen. ”Olkaa alamaiset toinen toisellenne Kristuksen pelossa.” (Ef. 5:21) Varsinkin vuosiltaan nuorempien tulee olla alamaisia vanhemmille miehille tai vanhimmille: ”Samalla tavoin te nuoremmat miehet, olkaa alamaiset vanhemmille miehille. Mutta vyöttäytykää kaikki mielen vaatimattomuuteen toisianne kohtaan, koska Jumala vastustaa kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” – 1. Piet. 5:5.

Myös jokaisen seurakunnan kaikkien yksityisten jäsenten tulee olla alamaisia nimitetyille kristityille vanhimmille, kuten luemme: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” Kristityn alamaisuuteen on siis olemassa kaksi syytä. Hän on alamainen tehokkuuden vuoksi, rauhan tai sovun säilyttämiseksi ja siksi, että