12. luku
Vallan kunnioittaminen välttämätöntä rauhaisalle elämälle
1–3. a) Mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että torjuva asenne valtaan on laajalle levinnyt meidän päivinämme? b) Millä eri tavoilla tämä asenne ilmenee? c) Missä vaikutukset tuntuvat?
MAAILMA on meidän päivinämme riippumattomuuden hengen kyllästämä. Toisen maailmansodan jälkeen syntyneiden keskuudessa on erityisesti kehittynyt yleinen torjuva asenne valtaan. Miksi? Yksi syy on se, että heidän vanhempansa olivat havainneet ja kokeneet ennen näkemättömässä määrin sortoa sekä omavaltaista ja turmeltunutta menettelyä vallassa olijoiden taholta. Lapsille muodostui epäselvä näkemys vallasta. Monet heistä eivät näin ollen vanhemmiksi tultuaan juurruttaneet omiin lapsiinsa kunnioitusta valtaa kohtaan. Eivätkä lasten näkemät epäoikeudenmukaisuudet ole auttaneet asiaa. Seurauksena on, että kapina valtaa vastaan on yleistynyt.
2 Kapina ilmenee eri tavoin. Toisinaan se ilmaistaan omaksumalla pukeutumistapa, joka viittaa ”hyväksyttyjen normien” hylkäämiseen. Se voi ilmetä poliisin avoimena uhmaamisena tai jopa väkivaltana ja verenvuodatuksena. Mutta se ei rajoitu näihin seikkoihin. Miten monet niiden keskuudessa, jotka eivät ilmaise ajatuksiaan näin avoimesti, jättävät huomioon ottamatta tai kiertävät lakeja tai muita säännöksiä, jos he eivät ole niiden kanssa samaa mieltä tai jos he toteavat niiden vaatimusten mukaan toimimisen epämukavaksi?
3 Tämä tilanne on vaikuttanut syvästi kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla vallitsevaan ilmapiiriin sekä kanssakäymiseen hallitusvirkailijoiden kanssa. Yhä useammat ihmiset eivät yksinkertaisesti halua kenenkään toisen sanovan heille, mitä heidän tulee tehdä. He tavoittelevat sitä, minkä he uskovat olevan suurempaa vapautta. Mitä sinä teet tässä tilanteessa?
4. Mihin kiistakysymykseen me osoitamme asenteemme menettelyllämme tässä asiassa?
4 Menettelysi osoittaa väistämättömästi, miten sinä suhtaudut Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden oikeudenmukaisuutta koskevaan kiistakysymykseen. Katsotko todellakin Jehovaan tosi rauhan ja turvallisuuden Lähteenä? Otatko selville, mitä hänen Sanansa sanoo, ja sovellatko sitä elämääsi? Vai kuljetko niiden ihmiskuntaan kuuluvien mukana, jotka Saatanan harhaannuttamina uskovat, että heidän pitäisi tehdä omat ratkaisunsa sen suhteen, mikä on hyvää ja mikä pahaa? – 1. Moos. 3:1–5; Ilm. 12:9.
5. a) Mikä on usein seurauksena niiden ihmisten johdatuksen noudattamisesta, jotka lupaavat ”vapautta”? b) Miten vapaa on Jumalan tahdon tekevä ihminen?
5 Jokainen, joka sallii sen, mikä on ”suosittua”, valvoa ajatteluaan, joutuu helposti harhaan. (Jer. 8:6, Um) Mutta Raamatun täsmällinen tuntemus on suoja. Se voi varjella sinut siltä, että vain vaihtaisit yhden huonon tilanteen toiseen siksi, että olisit kuunnellut ihmisiä, jotka, vaikka ’lupaavat vapautta, itse ovat turmeluksen orjia’. Sellaisten ihmisten johdatuksen noudattaminen saattaisi sinut vain samaan orjuutettuun tilaan. (2. Piet. 2:18, 19) Tosi vapaus voidaan saada ainoastaan oppimalla ja tekemällä Jumalan tahto. Hänen lakinsa on ”täydellinen laki, vapauden laki”. (Jaak. 1:25) Jehova ei aseta meille rajoituksia tarpeettomasti, niin että hän aitaisi meidät sellaisten sääntöjen sisäpuolelle, joilla ei ole mitään hyödyllistä tarkoitusta, vaan hän antaa sen laatuista opastusta, joka tekee ihmisen kykeneväksi nauttimaan rauhasta ja turvallisuudesta, jotka ovat tulos erinomaisten suhteiden omaamisesta Jumalaan ja lähimmäiseen. Etkö sinä haluakin juuri sitä?
6, 7. a) Kenellä on parhaat mahdollisuudet tehdä jotakin tässä asiainjärjestelmässä esiintyvän vallan väärinkäytön suhteen? b) Miten Jeesus osoitti sen, kuinka käy ihmisten, jotka yrittävät ottaa lain omiin käsiinsä?
6 Jumala tietää paremmin kuin kukaan muu, missä määrin nykyisessä vanhassa asiainjärjestelmässä on turmelusta ja vallan väärinkäyttöä. Lisäksi hän on antanut siitä sanansa, että olkoonpa sortoa aiheuttavien asema miten korkea hyvänsä, hän tulee vaatimaan heidät tilille. (Room. 14:12) Jumalan määräaikana ”jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois”. (Sananl. 2:22) Mutta meille ei tule koitumaan siitä mitään pysyvää hyötyä, jos tulemme kärsimättömiksi ja otamme lain omiin käsiimme. – Room. 12:17–19.
7 Jeesus korosti tätä apostoleilleen sinä yönä, jona hänet petettiin ja pidätettiin Getsemanen puutarhassa. Maassa vallinneiden olojen vuoksi, mm. siksi, että maassa oli villieläimiä, juutalaiset kantoivat usein aseita mukanaan, ja siinä tilanteessa Jeesuksen apostoleilla oli kaksi miekkaa. (Luuk. 22:38) Mitä tapahtui? Kun he näkivät räikeää oikeuden vääristelyä – yrityksen pidättää Jeesus ilman oikeudenmukaista syytä, mikä tapahtui pimeyden verhossa – veti apostoli Pietari miekkansa esiin hetken mielijohteesta ja iski yhdeltä mieheltä korvan pois. Mutta Jeesus paransi irti viilletyn korvan ja sanoi Pietarille: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” (Matt. 26:52) Meidänkin päivinämme olisivat monet ihmiset voineet pelastua ennenaikaiselta kuolemalta, jos tätä neuvoa olisi noudatettu. – Sananl. 24:21, 22.
OIKEA NÄKEMYS MAALLISESTA VALLASTA
8. a) Miten kristittyjen tulee suhtautua maallisiin hallitsijoihin, kuten Room. 13:1, 2 esittää? b) Mitä tarkoitetaan ilmauksella, että he ovat ”suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamat”?
8 Apostoli Paavalin kirjoittaessa Rooman kristityille Jumala henkeytti hänet tarkastelemaan sitä, millaista heidän käytöksensä tuli olla maallisiin viranomaisiin nähden. Hän sanoi: ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat [suhteellisissa asemissaan, Um] Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.” (Room. 13:1, 2) Merkitseekö tämä sitä, että Jumala on pannut nämä maalliset hallitsijat valtaan? Raamattu vastaa ehdottoman kieltävästi! (Luuk. 4:5, 6; Ilm. 13:1, 2) He ovat olemassa hänen sallinnallaan, ja se ’suhteellinen asema’, joka heillä on ollut ihmisen historian kuluessa, oli Jumalan päättämä. Mikä tuo asema on ollut?
9. Miten voimme kunnioittaa viranhaltijoita, jos he syyllistyvät väärään menettelyyn?
9 Juuri lainattu raamatunpaikka sanoo vallan olevan ”esivalta”, joten tuo asema on ylempi. Siksi hallituksen viranhaltijoita ei tule kohdella epäkunnioittavasti. Heidän voimaan saattamiaan lakeja ei tule halveksia. Tämä ei merkitse välttämättä, että ihailet yksilöitä, eikä sitä, että hyväksyt turmeluksen, johon he saattavat syyllistyä, vaan kunnioituksen osoittamista asianmukaisesti heidän hallussaan pitämänsä viran vuoksi. – Tiit. 3:1, 2.
10. Miten on suhtauduttava verojen maksamiseen, ja miksi niin?
10 Useimmissa tapauksissa lait vaikuttavat ihmisten hyväksi. Ne auttavat säilyttämään järjestyksen ja varmistavat joltisenkin suojan ihmisille ja heidän omaisuudelleen. (Room. 13:3, 4) Lisäksi valtiovalta huolehtii hallituksen toimesta tavallisesti teistä, puhtaanapidosta, palosuojelusta, koulutuksesta ja muista ihmisiä hyödyttävistä palveluista. Tuleeko sille maksaa näistä palveluksista? Tuleeko meidän maksaa veroja? Tämä on toisinaan voimakkaasti tunnepitoinen kysymys verojen korkeuden ja julkisten varojen toistuvan väärinkäytön vuoksi. Myös Jeesuksen maallisen palveluksen aikana kysymyksellä oli poliittista sävyä. Mutta Jeesus ei omaksunut sellaista kantaa, että vallinnut tilanne olisi antanut oikeuden kieltäytyä maksamasta veroja. Viitaten Rooman keisarin lyöttämään rahaan hän sanoi: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” (Matt. 22:17–21; Room. 13:6, 7) Koska Jeesus tiesi, millaiset seuraukset olisivat voineet helposti kehittyä, hän ei hyväksynyt sitä ajatusta, että jokainen olisi laki itselleen.
11, 12. a) Miten tarkasteltavat raamatunpaikat osoittavat, että on otettava huomioon myös muu valta? b) Mitä tekisit, jos maalliset hallitsijat antaisivat määräyksiä, jotka olisivat ristiriidassa Jumalan vaatimusten kanssa, ja miksi tekisit niin?
11 On kuitenkin merkille pantavaa Jeesuksen vastauksessaan osoittaneen, että maallinen valtio ei ollut ainoa huomioon otettava valta. ”Esivallat” eivät ole Jumalaa ylempiä eivätkä edes hänen kanssaan yhdenvertaisia. Ne päinvastoin ”ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamat”. (Room. 13:1) Niiden valta on rajoitettua, ei ehdotonta. Tämän tähden kristityt ovat toistuvasti joutuneet erään kriittisen ratkaisun eteen. Se on ratkaisu, joka sinunkin täytyy tehdä. Mitä sinä teet, kun vallassa olevat vaativat itselleen sitä, mikä kuuluu Jumalalle? Jos he kieltävät tekemästä sitä, mitä Jumala käskee, niin kumpaa sinä tottelet?
12 Jeesuksen Kristuksen apostolit, jotka halusivat kannattaa Jehovan suvereenisuutta, esittivät asenteensa kunnioittavasti mutta päättäväisesti Jerusalemin korkeimman oikeuden jäsenille: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. . . . Enemmän tulee totella Jumalaa [hallitsijana, Um] kuin ihmisiä.” (Apt. 4:19, 20; 5:29) Poliittiset hallitukset saattavat määrätä rajoituksia niiden henkilöiden lukumäärälle, jotka saavat kokoontua yhteen; ne saattavat myös kieltää tietyt julkisen toiminnan muodot. Jumalan sana ei vaadi, että hänen kansaansa kuuluvat kokoontuvat palvomaan suurina joukkoina, eikä se sano, että heillä on vain yksi oikea tapa ottaa yhteyttä ihmisiin puhuakseen näille Jumalan tahdosta. Entä jos toisaalta hallituksen rajoituksiin mukautuminen tekisi mahdottomaksi täyttää Jumalan antamat velvoitukset? Kuka voi kieltää sen, että olisi oikein ”enemmän . . . totella Jumalaa [hallitsijana, Um] kuin ihmisiä”?
13, 14. a) Miten varovaisia meidän tulisi olla, jotta emme olisi tottelematta maallisia lakeja vain henkilökohtaisten syiden vuoksi? b) Osoita Raamatusta syyt siihen.
13 Tämä poikkeaa suuresti siitä, että joku lain vaatiman sijasta tekisi riippumattomasti sitä, mikä miellyttää hänen itsekkäitä pyyteitään. On totta, että jotkin lait saattavat henkilökohtaiselta katsantokannalta näyttää tarpeettoman tai kohtuuttoman rajoittavilta. Mutta oikeuttaako se jättämään lain huomioon ottamatta? Mikä olisi seuraus, jos jokainen tottelisi vain niitä lakeja, joiden hän tuntisi hyödyttävän itseään? Se johtaisi sekasortoon.
14 On erittäin vaarallista jättää valta huomioon ottamatta ja tehdä sitä, mikä itseä miellyttää pelkästään siksi, että siitä todennäköisesti ei heti seuraa rangaistusta. Vaikka sellainen lain halveksunta saattaa ensiksi käsittää verrattain vähäisiä asioita, voi henkilön jääminen vaille rangaistusta rohkaista häntä suurempaan laittomuuteen, kunnes hän vakiintuu pahalle tielleen. Saarn. 8:11 esittää tästä: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” Mikä on lain tottelemisen todellinen syy? Tulisiko sen olla pelkästään tottelemattomuudesta seuraavan rangaistuksen pelko? Kristityn vaikuttimen pitäisi olla paljon voimakkaampi – Paavali sanoi sitä ”pakottavaksi syyksi” – ja se on halu säilyttää puhdas omatunto. (Room. 13:5, Um) Kun ihmisen omatunto on kasvatettu sopusoinnussa Raamatun kanssa, hän tietää, että mikäli hän menettelisi laittomasti, hän asennoituisi ”Jumalan säätämystä vastaan”. Jumala tietää, mitä me teemme, siitä riippumatta, tietävätkö muut ihmiset, ja meidän tulevan elämän odotteemme riippuvat hänestä. – 1. Piet. 2:12–17.
15. a) Minkä tulisi opastaa asennoitumisessa koulun opettajaan tai työnantajaan? b) Kenen hengen vaikutusvaltaan alistumisen me täten vältämme?
15 Sama pitää paikkansa nuoren asenteesta opettajaansa kohtaan ja aikuisen asenteesta maallista työnantajaansa kohtaan. Sen seikan, että ympärillämme olevat monet muut ihmiset tekevät väärin, ei tule olla ratkaiseva tekijä. Sen, tietääkö opettaja tai työnantaja, mitä me teemme, ei tulisi vaikuttaa asiaan. Kysymys on: Mikä on oikein? Mikä miellyttää Jumalaa? Koulujen opettajat ovat yleensä maallisen hallituksen, ”esivallan”, edustajia ja siksi kunnioituksen ansaitsevia. Maallisista työnantajista Raamattu taas neuvoo: ’Olkaa heille mieliksi, . . . osoittakaa kaikin tavoin vilpitöntä uskollisuutta, että te Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisitte.’ (Tiit. 2:9, 10) Siten tekemällä me osoitamme, ettemme ole myöntyneet Saatanan vaikutusvaltaan, hänen, jonka henki ”tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa”. Sen sijaan edistämme aidolla tavalla rauhaisia suhteita lähimmäistemme kanssa. – Ef. 2:2, 3.
VALTA KODIN PIIRISSÄ
16. Mikä sopusointuisen perhe-elämän vaatimus on esitetty 1. Kor. 11:3:ssa?
16 Toinen alue, missä rauhaisia suhteita kovasti kaivataan, on perhepiiri. Sellaiset terveet välit puuttuvat liian usein, mikä johtaa perhesuhteiden luhistumiseen – monissa tapauksissa jopa huonekunnan rikkoutumiseen. Mitä tilanteen parantamiseksi voidaan tehdä? Perusvaatimus on johtoasemaa koskevan Jehovan järjestelyn kunnioittaminen. Järjestely on seuraava, kuten 1. Kor. 11:3:een on kirjoitettu: ”Kristus on jokaisen miehen pää ja . . . mies on vaimon pää ja . . . Jumala on Kristuksen pää.”
17. a) Mikä on miehen asema, kun on kysymys johdosta? b) Minkä erinomaisen esimerkin Kristus antoi aviomiehen johtoasemasta?
17 Pane merkille, että lausunto mainitsee ensiksi miehen aseman, ei viittaamalla ensiksi hänen johtoasemaansa, vaan päinvastoin kiinnittämällä huomion siihen tosiasiaan, että Jehovan asiainjärjestelyn mukaan on joku, jolta miehen tulee etsiä ohjausta, joku, jonka esimerkkiä hänen tulee seurata. Kristus on miehen pää, ja Kristus on menettelyllään morsiamen kaltaisen seurakuntansa kanssa näyttänyt, miten aviomiehen johtoasemassa menestytään. Hänen erinomainen esimerkkinsä herättää hänen seuraajissaan halukasta vastakaikua. Sen sijaan, että Jeesus olisi ollut heitä kohtaan pomo, kova ja vaativa, hän on ollut ”hiljainen ja nöyrä sydämeltä”, niin että hänen seuraajansa ovat löytäneet virvoituksen sielulleen. (Matt. 11:28–30) Väheksyikö hän heitä heidän puutteittensa vuoksi? Päinvastoin, hän luovutti elämänsä heidän puhdistamisekseen synneistä. (Ef. 5:25–30) Mikä siunaus mille tahansa huonekunnalle onkaan mies, joka pyrkii vilpittömästi seuraamaan tätä esimerkkiä!
18. a) Millä tavoilla vaimo voi osoittaa kunnioittavansa aviomiehensä valtaa? b) Miten lasten tulee osoittaa kunnioitusta vanhemmilleen ja miksi?
18 Kun kodissa on sellainen johtoasema, vaimon ei ole vaikea kunnioittaa aviomiestään. Lapsetkin tottelevat vanhempiaan auliimmin. Mutta myös vaimo ja lapset voivat osaltaan tehdä paljon perheen onnen hyväksi. Huolehtimalla ahkerasti taloudesta sekä hyväksymällä aviomiehensä ratkaisut ja työskentelemällä niiden onnistumiseksi vaimo todistaa todellakin omaavansa ”syvän kunnioituksen miestään kohtaan”. Pitääkö se paikkansa sinun huonekunnastasi? (Ef. 5:33, Um; Sananl. 31:10–15, 27, 28) Jos lapset taas tottelevat halukkaasti sekä isää että äitiä, se osoittaa, että he kunnioittavat vanhempiaan, ja sitä Jumala vaatiikin. (Ef. 6:1–4) Etkö olekin samaa mieltä siitä, että sellaisessa huonekunnassa on paljon enemmän rauhaa ja paljon suurempi henkilökohtaisen turvallisuuden tunne kuin huonekunnassa, josta vallan kunnioitus puuttuu?
19. Mitä voit tehdä, jos olet perheessä ainoa, joka yrittää vaeltaa Jumalan sanan opastuksen mukaan?
19 Sinä voit auttaa kotisi tekemisessä sellaiseksi paikaksi. Sinä voit kannattaa Jehovan menettelytapoja, halusivatpa perheen toiset jäsenet kannattaa niitä tai eivät. Toiset perheessä olevat saattavat vastata erinomaiseen esimerkkiisi. (1. Kor. 7:16; Tiit. 2:6–8) Vaikka he eivät vastaisikaan, on silti se, mitä sinä teet, osoituksena uskostasi Jumalan menettelyjen oikeuteen, eikä sen arvo ole vähäinen. – 1. Piet. 3:16, 17.
20, 21. a) Miten Raamattu osoittaa, että aviomiehen tai vanhempien valta ei ole ehdoton? b) Minkä ratkaisun edessä kristitty vaimo tai uskovat lapset voivat olla, ja minkä tulisi olla heidän vaikuttimenaan?
20 Muista, että koko järjestely, joka koskee valtaa perheessä, on alkuisin Jumalasta, joten häntä ei voida jättää ottamatta huomioon, vai kuinka? Niinpä vaimoja opetetaan olemaan alamaisia aviomiehelleen, ”niinkuin sopii Herrassa”, ja lapsia neuvotaan olemaan tottelevaisia vanhemmilleen, ”sillä se on otollista Herrassa”. (Kol. 3:18, 20) Tämä merkitsee, että aviomiehen valta vaimoonsa nähden ja vanhempien valta lapsiinsa nähden on suhteellinen. Jos aviomies tai vanhemmat ovat epäuskoisia, tämä ajatus ei aluksi ehkä miellytä heitä. Mutta se vaikuttaa todellisuudessa heidän parhaakseen, koska se auttaa uskovaa tulemaan luotettavammaksi ja kunnioittavammaksi.
21 Tietenkin jos aviomies vaatisi vaimoaan tekemään jotakin, joka ei ’sopisi Herrassa’, se, mitä vaimo tekee, osoittaa, ’pelkääkö hän Jumalaa’ vai ei. (Saarn. 12:13) Samoin jos vanhemmat eivät halua osallistua Jehovan palvelemiseen, mutta lapset ovat kyllin vanhoja ymmärtämään ja tottelemaan Jumalan sanaa, näiden täytyy päättää, osoittavatko he uskollisuuttaan Jumalalle vai jakavatko he epäuskoisten vanhempiensa kohtalon. Heidän ikuisen elämän odotteensa ovat kysymyksessä. (Matt. 10:37–39) Sellaisten lasten tulisi kuitenkin, heidän Jumalaa koskevaa ensisijaista velvollisuuttaan lukuun ottamatta, olla alamaisia ”kaikessa”, vaikka se merkitsisi sellaisenkin tekemistä, mikä ei heitä miellytä. (Kol. 3:20) Näin toimimalla he ehkä kykenevät auttamaan vanhempiaankin hyväksymään Jehovan pelastusvaraukset. Kun henkilön vaikuttimena ei ole riippumattoman hengen synnyttämä tottelemattomuus vaan uskollisuus Jehovaa ja hänen vanhurskaita teitään kohtaan, se on totisesti ”otollista Herrassa”.
KRISTILLISESSÄ SEURAKUNNASSA
22, 23. a) Mitä kristityt valvojat tekevät seurakunnan jäsenten hyväksi? b) Mikä asenne meillä tulisi siis olla heitä kohtaan, kuten Hepr. 13:17 sanoo?
22 Saman Jehovalle osoitettavan uskollisuuden hengen tulee heijastua asenteestamme hänen kristilliseen seurakuntaansa ja niihin, jotka huolehtivat sen eduista. Jehova on antanut seurakuntaan valvojia paimentamaan ”laumaa”. He eivät saa työstään rahallista palkkaa, vaan päinvastoin antavat itseään, koska he ovat aidosti kiinnostuneita kristittyjen veljiensä ja sisariensa hyvinvoinnista. (1. Tess. 2:8, 9) He auttavat seurakuntaa suorittamaan sille uskotun erikoistyön, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen. Koska he ovat huolissaan seurakuntaan kuuluvien yksilöiden hyvinvoinnista, he myös auttavat heitä oppimaan Raamatun periaatteitten soveltamista päivittäiseen elämäänsä. Lisäksi vastuussa olevat valvojat pitävät huolta siitä, että seurakunnan jäsen, joka tahallaan jatkaa vakavaa väärintekoa, vaikka tietää Jumalan vaatimukset, erotetaan ja näin muuta seurakuntaa suojellaan hänen turmelevalta vaikutukseltaan. – 1. Kor. 5:12, 13.
23 Kun ymmärrämme tämän Jehovan rakkaudellisen huolenpidon takaavan rauhaisan hengen hänen kansansa keskuudessa, meidän tulee ottaa varteen Hepr. 13:17:ssä esiintyvä kehotus: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.”
24, 25. a) Miten sen, mitä vanhimmat opettavat, tulisi vaikuttaa tapaan, jolla suhtaudumme heihin? b) Milloin ja missä meidän tulisi soveltaa sitä, mitä meille opetetaan Raamatusta? Miksi?
24 Tottelevaisuuden osoittaminen ’johtajillemme’ ei kuitenkaan merkitse tulemista pelkiksi ihmisten miellyttäjiksi. Raamattu korostaa, että pääasiallinen syy, miksi nämä valvojat eli vanhimmat ansaitsevat kunnioituksen, on se, että he opettavat ”Jumalan sanaa”. (Hepr. 13:7; 1. Tim. 5:17) Siitä sanasta Hepr. 4:12, 13 sanookin: ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.”
25 Tämä ”Jumalan sana” totisesti paljastaa, mitä ihminen on sisäisesti. Se paljastaa eron sen välillä, miltä hän saattaa näyttää, ja sen vallitsevan asenteen välillä, joka saa hänet puhumaan ja toimimaan valitsemallaan tavalla. Jos hänellä on todella uskoa Jumalaan ja hänen vaikuttimenaan on vilpitön Luojansa miellyttämisen halu, hän ei luisu väärintekoon ollessaan seurakunnan vanhinten katseen ulottumattomissa. Eikä hän syyllisty johonkin epäraamatulliseen käyttäytymiseen vain siksi, että se ei kuulu niihin vakaviin väärintekoihin, joiden tähden henkilö voitaisiin erottaa seurakunnasta. Hänen halunsa ei ole tehdä syntiä, vaan heijastaa asianmukaisesti ”Jumalan kirkkautta”. (Room. 3:23) Jos joku toisaalta on taipuvainen suhtautumaan kevyesti mihin tahansa Jumalan sanan neuvoon, hänen pitäisi tutkia huolellisesti, mikä hänen asenteensa Jumalaan todellisuudessa on. Onko hänestä tulossa sen henkilön kaltainen, josta Ps. 14:1 sanoo: ”Hullu sanoo” – ei julkisesti vaan – ”sydämessänsä: ’Ei ole Jumalaa’”?
26, 27. a) Miksi on tärkeää suhtautua vakavasti jokaiseen Jehovan ”lausuntoon”? b) Mikä vaikutus sillä on elämäämme, kun me osoitamme täten kunnioitusta valtaa kohtaan?
26 Ollessaan Saatanan kiusaama Jeesus Kristus vakuutti päättäväisesti: ”Ihminen [elää] . . . jokaisesta sanasta [lausunnosta, Um], joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt. 4:4) Onko sinun mielipiteesi asiasta yhtä voimakas? Uskotko sinä, että jokainen Jehovan ”lausunto” on tärkeä eikä mitään tule jättää huomioon ottamatta? Joidenkin Jehovan vaatimusten totteleminen, samalla kun pitää toisia vähäpätöisinä, ei yksinkertaisesti riitä. Joko me kannatamme Jehovan suvereenisuuden oikeudenmukaisuutta tai me asetumme kiistakysymyksessä Saatanan puolelle pystyttämällä omat mittapuumme sen suhteen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Onnellisia ovat ne, jotka osoittavat todella rakastavansa Jehovan lakia. – Ps. 119:165.
27 Sellaiset ihmiset eivät joudu maailman jakavan hengen pauloihin. Eivätkä he antaudu niiden häpeälliseen käyttäytymiseen, jotka heittävät menemään moraaliset hillikkeet. Jehovan ja hänen vanhurskaitten teittensä syvä kunnioittaminen vakaannuttaa heidän elämäänsä.