18. luku

Kristityn lainkuuliaisuus

 1. Mitä elämäntapaa Raamattuun mukautuvat noudattavat, vaikka laittomuus on laajalle levinnyttä?

LAITTOMUUS on levinnyt laajalle nykymaailmassa, mutta ne, jotka todella elävät sopusoinnussa Raamatun kanssa, eivät edistä sitä. He ovat kätkeneet sydämeensä Jumalan sanan neuvon, joka käskee ”olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset”. – Tiit. 3:1.

 2. Mikä asenne lakia kohtaan tosi palvojien täytyy hylätä?

² On totta, että jotkut, jotka nyt harjoittavat tosi palvontaa, menettelivät aikaisemmin laittomasti. He ovat saattaneet varastaa toiselle kuuluvaa. Kenties he pitivät joitakin lakeja tärkeinä vain silloin, kun poliisi oli näkyvissä. He eivät luultavasti olleet tässä suhteessa sen pahempia kuin muutkaan paikkakunnan asukkaat. Mutta Raamattu selvitti heille, että jos he aikoivat omaksua tosi palvonnan, he tarvitsivat aivan erilaisen elämänkatsomuksen. – Ef. 4:22–29.

 3. a) Miten kristityn tulee suhtautua poliittisiin hallituksiin? b) Miksi kristityn ei tule osallistua mellakoihin eikä passiiviseen vastarintaan eikä estää siten valtiota täyttämästä tehtäväänsä?

³ Apostoli Paavali sanoi kristityn suhtautumisesta poliittisiin hallituksiin: ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta.” (Room. 13:1) Tämä ei merkitse sitä, että Jumala olisi perustanut nämä hallitukset tai että hän hyväksyisi niiden menettelyn. Toiset niistä sanovat suoraan olevansa ateistisia. Siitä huolimatta Jumala sallii niiden olla olemassa. Ne eivät pystyisi käyttämään minkäänlaista valtaa, ellei Jumala sitä sallisi. (Joh. 19:11) Ja jos kerran Jumala sallii niiden hallita, niin miksi kenenkään kristityn pitäisi sekaantua niiden hallitsemiseen? Vaikka joku ei hyväksyisikään sitä, mitä hallitus tekee, niin miksi hänen pitäisi osallistua mellakkaan tai passiiviseen vastarintaan yrittääkseen estää valtiota suorittamasta tehtäväänsä? Jokainen niin menettelevä saattaa itsensä vaikeuksiin ei vain maallisen hallituksen vaan myös Jumalan kanssa. Room. 13:2 sanookin: ”Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.”

 4. a) Mitä hyötyä hallitukset varaavat meille? b) Miten kristittyjen tulee suhtautua verojen maksuun?

⁴ On hyvä osoittaa sopivaa kunnioitusta hallitusta kohtaan ja arvostaa sen hyödyllisiä palveluksia. Meillä kaikilla on syytä iloita siitä, että hallitukset, joiden alaisuudessa me elämme, varaavat teitä matkustamista varten ja kouluja opetuksen saamiseksi ja että ne pitävät huolta palosuojelusta ja elintarvikkeiden tarkastuksesta. Oikeusistuimet ja rikosten ehkäisemistyö ovat myös suuriarvoisia. Näissä ja muissa asioissa ”esivalta” osoittautuu ”Jumalan palvelijaksi”, koska se varaa palveluksia, jotka hyödyttävät hänen kansaansa. Kun siis meitä pyydetään maksamaan kaikista näistä julkisista palveluksista veroja, niin meidän on hyvä palauttaa mieleen raamatunkohta, joka sanoo: ”Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan [lainrikkojien] rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli.” – Room. 13:5–7.

 5. a) Onko kristityn kuuliaisuus poliittisia valtoja kohtaan rajaton? b) Miten Jeesus osoitti, että harkittavana on kaksi näkökohtaa?

⁵ Mutta kuinka pitkälle tämä alamaisuus poliittisille valloille menee? Onko se rajaton? Onko kuuliaisuus ihmisten lakia kohtaan vielä tärkeämpää kuin kuuliaisuus Jumalan lakia kohtaan? Ei suinkaan! Huomaa, että juuri lainatussa raamatunkohdassa sanotaan ”omantunnon” olevan yhtenä syynä kuuliaisuuteen. Omaatuntoa ei siis tule syrjäyttää, varsinkaan jos tämä omatunto on valmennettu Jumalan sanalla. Jeesus Kristus osoitti, että harkittavana on kaksi näkökohtaa. Viitaten siihen, että oli oikein maksaa veroa Rooman valtiolle, hän sanoi: ”Antakaa keisarille, mikä keisarin on”, ja sitten hän lisäsi: ”Ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” (Mark. 12:17) Jokaisen meistä on siis elintärkeätä tutkia elämäntapansa ollakseen varma siitä, ettei hän vain osallistu laajalle levinneeseen Jumalan lain halveksimiseen. – Ps. 1:1–3.

KUULIAISUUS KORKEINTA LAKIA KOHTAAN

 6. Mitä apostolit tekivät, kun heitä käskettiin lopettamaan saarnaaminen? Kenen lakia he siis tottelivat korkeimpana?

⁶ Pian Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen hänen apostolinsa piti näyttää, mikä heidän kantansa oli tässä asiassa. Jerusalemissa olevat hallitsijat käskivät heitä lopettamaan Jeesuksen Kristuksen nimessä suoritetun saarnaamisen. Tottelivatko he? Olisitko sinä totellut? Apostolit vastasivat päättäväisesti: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29; ks. myös 4:18–20.) He eivät suhtautuneet kevyesti velvollisuuksiinsa maallista lakia kohtaan, mutta kun ihmisen lain ja Jumalan lain välille nousi suoranainen ristiriita, he tunnustivat Jumalan lain korkeimmaksi. Nähdessään tämän eräs sen oikeusistuimen kunnioitetuista jäsenistä, jonka edessä he olivat, neuvoi viisaasti tuomaritovereitaan olemaan häiritsemättä näitä kristittyjä, jotteivät he viranomaisina joutuisi taistelemaan Jumalaa vastaan. – Apt. 5:33–39.

 7. a) Mitä Jumala sanoi Mooseksen päivinä palvontateon suorittamisesta kuvan edessä? b) Millaisia palvonnan kohteita ihmiset ovat tehneet? c) Keiden esimerkkiä kristittyjen on hyvä ajatella, kun maallinen laki vaatii palvontatekojen suorittamista kuvan tai vertauskuvan edessä?

⁷ Mutta tärkeitä eivät ole ainoastaan saarnaamista koskevat Jumalan käskyt. On muitakin asioita. Korostaen yhtä niistä Jehova sanoi kansalleen Mooseksen päivinä: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala [minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala, Um].” (2. Moos. 20:4, 5) Tästä huolimatta ihmiset ovat tehneet monia palvonnan kohteita. Toiset niistä on tehty metallista tai puusta. Toiset on tehty kankaasta, johon on ommeltu tai maalattu kuva jostakin taivaassa tai maan päällä olevasta kohteesta. Joissakin tapauksissa näiden edessä suoritetut palvontateot ovat olleet vapaaehtoisia, mutta toisissa tapauksissa maallinen laki on vaatinut niitä. Onko tässä eroa? Jos maallinen laki vaatii joitakin palvontatekoja suoritettavaksi jonkin kuvan tai vertauskuvan edessä, niin vapauttaako se yksilöt velvollisuudesta totella Jumalan lakia tässä asiassa? Babylonin alueella olleet Jehovan uskolliset palvojat eivät uskoneet niin. Raamattu kertoo meille, että kolme nuorta heprealaista, Sadrak, Meesak ja Abednego, kieltäytyivät osallistumasta kuninkaan määräämään menoon. Miksi? Koska kysymyksessä oli palvonta, ja heidän palvontansa kuului vain Jehovalle. Jumala hyväksyi sen, mitä he tekivät. Mutta miten Babylonian kuningas suhtautui asiaan? Aluksi hän oli raivoissaan. Mutta aikanaan hän näki Jehova Jumalan käden asiassa. Tajuten, etteivät he olleet valtiolle vaarallisia, hän antoi käskyn, joka suojeli heidän vapauttaan. (Dan. 3:1–30) Etkö ihailekin heidän uskollisuuttaan Jumalaa kohtaan? Etkö haluaisi yhtä päättäväisesti kuin hekin omistaa palvontasi yksinomaan Jumalalle?

 8. a) Mitä Rooman valtio vaati alamaisiltaan, ja miksi varhaiskristityt kieltäytyivät? b) Osoittivatko nämä kristityt halveksuntaa?

⁸ Sama palvontakysymys oli Rooman valtakunnassa eläneiden kristittyjen edessä. Valtio vaati, että jokaisen piti polttaa suitsutusta keisarille uskollisuuden todisteeksi. Sitä kristityt eivät voineet tehdä, vaikka he tottelivatkin muita lakeja. He ymmärsivät, että kysymyksessä oli palvonta, riippumatta siitä, suoritettiinko teko jonkin vertauskuvan vai ihmisen kunniaksi. (Matt. 4:10) Toisella vuosisadalla elänyt Justinus Marttyyri esitti näiden kristittyjen näkökannan sanoessaan: ”Me annamme palvontamme yksin Jumalalle, mutta muissa asioissa me palvelemme teitä [poliittisia hallitsijoita] iloiten, tunnustaen teidät ihmisten kuninkaiksi ja hallitsijoiksi.” Näitä kristittyjä ymmärrettiin usein väärin, mutta todellisuudessahan he eivät osoittaneet halveksuntaa teollaan. Se ei liioin tehnyt heitä vaarallisiksi muille roomalaisille. Kuten roomalainen maaherra Plinius nuorempi kertoi kirjeessään keisari Trajanukselle, he kieltäytyivät petoksesta, varkaudesta ja aviorikoksesta. Tällaisia ihmisiä kuka tahansa haluaisi naapureikseen, ja juuri heidän uskontonsa teki heistä sellaisia.

 9. Mitä muuta me olemme velkaa Jumalalle paitsi palvontamme?

⁹ Palvontamme lisäksi me olemme Jumalalle velkaa muutakin. Eräs Jeesuksen Kristuksen apostoli viittasi tähän sanoessaan: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, . . . antaa kaikille elämän.” (Apt. 17:24, 25) Kukaan meistä ei olisi elossa, ellei Jumala olisi antanut meille elämää. Hän on elämän Lähde. (Ps. 36:10) Mutta mitä me teemme sillä elämällä, josta hän sallii meidän nauttia?

10. Miten Raamattu auttaa meitä välttämään käyttämästä elämäämme tavalla, mikä ei miellytä Jumalaa?

¹⁰ Tosi kristityt tunnustavat, että säilyttääkseen Jumalan hyväksynnän heidän täytyy välttää käyttämästä elämäänsä Jumalan vastaiseen toimintaan. Siksi he karttavat niiden ihmisluokkien menettelyä, joiden Raamattu kuvailee olevan menossa kohti tuhoa, minkä Jumalan tuomion toimeenpanija toteuttaa tämän jumalattoman järjestelmän päättyessä. (Ilm. 19:17–21) He ymmärtävät, että Jehovan tuomio on tosi ja vanhurskas, ja he pyrkivät nyt elämään sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. He tietävät hyvin, että ne, jotka ovat kiinnostuneita ainoastaan nykyisestä asiainjärjestelmästä, voivat paheksua, jopa vainotakin heitä. Koska he kuitenkin uskovat täysin siihen, että Jumalan tie on oikea, he kohottavat korkealle hänen lakinsa ja palvontansa antaen niille ensi sijan elämässään. (Miika 4:1–3) Noudattaen Jumalan oman Pojan Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä he eivät elä itsekkäitten päämäärien eivätkä itsekkäitten ihmisten tahdon hyväksi, vaan sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. (1. Kor. 7:23; 1. Piet. 4:1, 2) Näin he todella antavat Jumalalle sen, mikä hänelle kuuluu.

11. Miten lainkuuliaisuuden tulee vaikuttaa elämäämme?

¹¹ Haluatko saada Jumalan hyväksymyksen? Jos haluat, niin lainkuuliaisuus on elämässäsi vakava asia. Se saa sinut osoittamaan asianmukaista kunnioitusta lähimmäisiäsi ja heidän omaisuuttaan kohtaan. Se saa sinut kunnioittamaan valtion viranomaisia. Mutta ennen kaikkea se panee sinut saattamaan elämäsi täyteen sopusointuun Jehova Jumalan, kaikkein suurimman Lainantajan, tuomiopäätösten kanssa.