Eläminen Jehovalle kuuluvina
”Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Jehovalle.” – Room. 14:8
1. Missä asioissa kristillisen seurakunnan pitäisi olla ykseydessä?
TOSI kristityt haluavat elää rauhassa toisten kanssa. (Room. 12:18) Kristillisen seurakunnan jäsenet ilmaisevat sen kiinnittämällä huomiota tärkeimpiin asioihin ja arvioimalla vähäiseksi seikat, jotka eivät ole välttämättömiä uskon edistämiselle. (1. Tim. 1:4) Tärkeisiin asioihin kuuluu uskon ja toiminnan ykseyteen pyrkiminen. Valaisevaksi esimerkiksi tällaisesta ykseydestä apostoli Paavali mainitsee ihmisruumiin. Niin kuin terveen ruumiin jäsenet toimivat ykseydessä koko ruumiin etujen hyväksi, mikä auttaa sitä saamaan arvokkaan työn tehdyksi, niin on laita kristillisessä seurakunnassa. Tässä ”ruumiissa” ei pitäisi olla mitään jakaumaa, vaan ’sen jäsenten tulisi pitää samaa huolta toisistaan’. – 1. Kor. 12:25.
2. Miksi kristityt eivät näe ja tee kaikkea samalla tavalla, vaikka ykseys vallitseekin?
2 Tällainen ykseys ei kuitenkaan ole yhdenmukaisuutta. Vaikka kaikki kristityt uskovat yhteen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, joka on seurakunnan Pää, niin se ei tee heistä niin toistensa kaltaisia että he olisivat kuin ”herneet palossa” eikä se saa heitä puhumaan koneellisesti kuin robotit. Kullakin on oma persoonallisuutensa, oma näkemyksensä asioista, jotka eivät ole tärkeitä pelastumiselle. Jokainen eroaa toisista enemmän tai vähemmän sen suhteen, miten hän järjestää asiansa ja tekee tehtävänsä, jopa sen suhteen, miten hän hoitaa jokapäiväisen työnsä, miten rentoutuu ja viettää aikaa. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että yksilöiden olosuhteet ja taustatekijät vaihtelevat paljon.
3, 4. Miten tosi kristitty ’elää Jehovalle’?
3 Mutta mitä tahansa kristityt tekevätkin, heidän tulee tehdä se kokosydämisesti kuin Jehova Jumalalle. Joku kristitty ei ehkä täysin ymmärrä, miksi joku toinen näkee tai tekee jonkin tietyllä tavalla. Mutta hän käsittää, että Jumala on palvelijoittensa Tuomari. Ja niin kuin kristitty yrittää tehdä kaiken parhaan ymmärryksensä ja kykynsä mukaan Jehovaa miellyttäen, niin hän katsoo veljiensäkin toimivan samoista omantunnon vaikuttimista. Apostoli sanoo tästä:
”Eihän kukaan meistä elä vain itselleen eikä kukaan kuole vain itselleen, sillä jos elämme, elämme Jehovalle, ja jos kuolemme, kuolemme Jehovalle. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Jehovalle.” – Room. 14:7, 8.
4 Vilpittömimmässä, tunnollisimmassakin kristityssä on epätäydellisyyksiä ja vikoja, eikä hän siksi pysy aina vapaana itsekkäistä teoista. Mutta hänen elämänsä päätavoitteena ei ole rikkaaksi tuleminen tai uppoutuminen nautinnolliseen ja helppoon elämään. Hän ei elä vain itselleen eli vain itseään varten. Hänen pääpyrkimyksensä elämässä on Jumalan miellyttäminen tekemällä Hänen tahtonsa. Hän on halukas kuolemaan milloin tahansa, jos hänen kuolemansa voi palvella Jumalan tarkoitusta. Ja koska hän on elänyt elämänsä Jumalalle kuuluvana, niin kuolemassa Jehova katsoo hänet omakseen. Todellisuudessa hän kuoleman kohdatessaan on varma ylösnousemuksesta, koska Jehova katsoo elävien eikä kuolleiden olevan niitä, jotka tekevät hänet Jumalakseen. – Matt. 22:31, 32; Room. 4:17.
ANNA KUNKIN HOITAA HENKILÖKOHTAISET ASIANSA
5. a) Mikä on tärkein työ? b) Miten kristityn pitäisi suhtautua siihen, millä tavalla joku toinen käyttää aikansa ja voimansa?
5 Tärkein työ, mitä ihminen voi tehdä, on auttaa toisia saamaan ja säilyttämään hyvä asema Jumalan ja Kristuksen edessä. Mutta on muutakin tarpeellista tehtävää. Mies, joka omistaa aikaansa ”hyvän uutisen” julistamiseen, päättää ehkä rakentaa uuden talon tai laajentaa taloaan perheensä tarpeita varten. Toisten kristittyjen ei pitäisi päätellä, että hän ehdottomasti on materialistinen, koska hän käyttää aikaa ja rahaa siihen. He tuomitsevat hänet, jos he sanovat: ’Hänen rakkautensa totuuteen on ”kylmenemässä”.’ Mies voi tehdä sen, koska hän ajattelee, että kristityn velvollisuuteen kuuluu, että hänellä on hyvässä kunnossa oleva, kunnioitusta herättävä koti yhdyskunnassa. Ehkä hän käyttää tätä kotia seurakunnan jonkin ryhmän kokoontumispaikkana.
6. Miten joku voisi havaita toimivansa väärin veljensä tuomarina, kun on kysymys rentoutumistavoista?
6 Joku toinen tunnollinen kristitty voi valita sellaisen rentoutumistavan, joka ei itsessään ole väärä. Hän pitää sen toisella sijalla Valtakunnan etujen hyväksi palvelemisensa rinnalla. Toiset eivät todennäköisesti valitsisi juuri sellaista virkistäytymistapaa itselleen, vaan pitäisivät sitä ajanhukkana. Mutta he tuomitsisivat kristityn, jos he sanoisivat, että hän elää itseään varten eikä Jehovalle tai että hän on jakautunut ’palvelemaan Jumalaa ja mammonaa’. – Luuk. 16:13, Kirkkoraamattu.
7. Miksi kristitty ei voi määrätä, mikä on parasta jollekulle toiselle aineellisen omaisuuden suhteen?
7 Jokaisella meistä on oma näkemyksensä siitä, mitä aineellista hän tarvitsee tai voi hankkia, vaikka hän samanaikaisesti asettaa jatkuvasti Valtakunnan edut ensi sijalle ja osallistuu innokkaasti tähän kiireellisen tärkeään työhön, ”hyvän uutisen” julistamiseen toisille. (Matt. 6:33; Mark. 13:10) Jollakulla voi olla melkoisesti maailmallista omaisuutta ja hän voi silti pitää ne hallinnassaan niin, että hän käyttää niitä Jehovan ylistykseksi. Joku toinen voi olla sen luontoinen, että hän ei osaa hallita rikkauksia vaan antaa niiden houkutella hänet pois hengellisistä asioista. Hänen tarvitsee ’kurittaa lyönnein ruumistaan’ ja oppia ilmaisemaan itsehillintää pitäen mielessään tärkeimmän velvollisuutensa, ”hyvän uutisen” julistamisen. (1. Kor. 9:16, 27) Mutta toisen kristityn ei pitäisi juljeta tuomita tällaista henkilöä tai toimia hänen ”omanatuntonaan”, vaikkakin hän voi tarjota huomaavaista apua ja neuvoja sellaiselle, joka on sortumassa rahanrakkauteen. – 1. Tim. 6:17.
ÄLÄ SUHTAUDU KEHENKÄÄN ”LIHAN MUKAAN”
8. Miten sekä köyhä että rikas voivat riemuita asemassaan tultuaan totuuteen?
8 Jeesuksen velipuoli Jaakob sanoi tästä asiasta: ”Alhainen veli riemuitkoon korotuksestaan ja rikas nöyryytyksestään, koska hän tulee häviämään niin kuin kasvillisuuden kukka.” (Jaak. 1:9, 10) Alhainen, jolla ei ole omaisuutta tai huomattavaa asemaa tässä asiainjärjestelmässä, voi riemuita, koska maailmassa häntä halveksittiin, mutta nyt hänen katsotaan olevan Jumalan ja toisten kristittyjen silmissä samalla tasolla kuin rikas. Hän on ’pyhien kansalaistoveri ja Jumalan huonekunnan jäsen’. (Ef. 2:19) Hänellä on Jumalan palvelemisen verraton rikkaus ja edessään elämän palkka. Rikas voi riemuita siitä, että hän on tullut ymmärtämään hyödyttömäksi energiansa käyttämisen varallisuuden kokoamiseen. Uudesta Kristuksen kaltaisesta, nöyrästä asemastaan hän voi ymmärtää ”rikkauden petollisen voiman” ja siihen luottamisen mielettömyyden. (Mark. 4:19) Hän tietää, että ”näkyväiset ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ovat ikuisia”. Hän odottaa nyt samaa palkkaa kuin alhainen. – 2. Kor. 4:18.
9. Miksi meidän ei pitäisi ’tuntea ketään lihan mukaan’?
9 Apostoli esittää näihin totuuksiin perustuvan hyvän säännön kaikille kristityille: ”[Kristus] kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin. Näin ollen me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan.” (2. Kor. 5:15, 16) Jumalalle on siis tärkeää se, mikä ihminen on hengellisesti, ei se miltä hän näyttää lihalliselta, aineelliselta näkökannalta. Meidänkin pitäisi arvioida asiat tällä tavoin.
10. Miksi meidän pitäisi muistaa, että Kristus on kuolleiden ja elävien Herra?
10 Apostolin sanat osoittavat myös, että tosi kristitty ei voi suhtautua oikein asioihin minään muulla tavalla. Sanottuaan: ”Me kuulumme Jehovalle”, hän jatkaa: ”Sillä sitä varten Kristus kuoli ja tuli jälleen eloon, että hän olisi sekä kuolleiden että elävien Herra.” (Room. 14:9) Nyt Herrana hän kykenee auttamaan kristittyjä elämään menestyksellisesti Jumalalle kuuluvaa varten. Niin kuin hän on ”voittanut maailman”, niin hekin voivat voittaa. (Joh. 16:33; Hepr. 7:25) Kuolleiden Herrana Kristuksella on valta ja voima saattaa heidät takaisin eloon. On lohdullista, että heitä ei hylätä koko sen elämän aikana, jona he palvelevat Jumalaa, eikä kuolemassakaan. – Room. 8:31–34, 38, 39.
11. Miksi kristittyjen on täysin sopimatonta tuomita veljiään?
11 Paavali ei sano näitä asioita vain sen toivon kertaamiseksi, joka kristityllä pitäisi jo olla. Hän käyttää tätä perustelua todisteeksi siitä, että kristityn ei ole lainkaan sopivaa tuomita veljeään, koska tämä veli kuuluu kokonaan Jumalalle. Hän esittää perustelunsa ytimen seuraavissa jakeissa sanoessaan:
”Mutta miksi sinä tuomitset veljeäsi? Tai miksi sinä myös halveksut veljeäsi? Sillä me kaikki tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä, sillä on kirjoitettu: ’”Niin totta kuin minä elän”, sanoo Jehova, ”minulle jokainen polvi tulee notkistumaan, ja jokainen kieli tulee tekemään avoimen tunnustuksen Jumalalle.”’ Niinpä siis kukin meistä on tekevä itsestään tilin Jumalalle. Älkäämme sen tähden enää tuomitko toisiamme.” – Room. 14:10–13.
VÄLTÄ ENNEN KAIKKEA KOMPASTUTTAMASTA TOISIA
12, 13. Miten sekä apostoli Paavali että Jeesus Kristus osoittavat, mitä kunkin tarvitsee tehdä sen sijaan että olisi tuomari?
12 Rooman seurakunnassa jotkut olivat tuominneet toisten tekoja ja vaikuttimia, koska näillä oli erilaisia mielipiteitä ja erilaisia omantunnonesteitä. Tämä oli väärin ja vaarallista kaikille asianosaisille. Se ei miellyttänyt suurta Tuomaria, jonka edessä kenelläkään ei ollut etuoikeutettua asemaa. Paavali osoittaa paljon paremman tavan. Niille, jotka olivat taipuvaisia tuomitsemaan, hän sanoo nyt: ”Päättäkää [tai ”tuomitkaa”] pikemminkin olla panematta veljen eteen kompastumisen tai lankeamisen aihetta.” – Room. 14:13. (Ks. The Kingdom Interlinear Translation.)
13 He voisivat käyttää taipumustaan tuomita toisia hyväkseen tuomitsemalla sen sijaan itseään ja päättämällä valvoa tarkemmin omaa käytöstään. Jeesus oli varoittanut: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät, . . . kuinka voit sanoa veljellesi: ’Salli minun ottaa pois oljenkorsi silmästäsi’, kun katso: orsi on omassa silmässäsi? Ulkokullattu! Ota ensin orsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois oljenkorren veljesi silmästä.” – Matt. 7:1–5; vrt. 1. Kor. 11:31; 2. Kor. 13:5.
14. Mitä merkitsee veljen ’kompastumisen’ aiheuttaminen? Mainitse esimerkki.
14 Toisen kompastumisen aiheuttaminen olisi hänen houkuttelemistaan syntiin, sillä synti esitetään Raamatussa kaatumisena. (1. Kor. 10:12; vrt. Matt. 5:27–30.) Kristitty voisi saada jonkun veljen kompastumaan tällä tavoin: Hän saattaisi tehdä jotakin sellaista, minkä tekemiseen hänellä on kristillinen vapaus, varmistautumatta ensin siitä, loukkaisiko se kyseisen veljen omaatuntoa. Tämän veljen omatunto voi esimerkiksi olla alkoholijuomia vastaan. Mutta kristitty voi nauttia niitä veljen edessä tai tarjota hänellekin. Veli voi ajatella: ’Hänhän on kypsä kristitty, joten ehkä voin noudattaa hänen malliaan.’ Niinpä hän rohkaistuu menettelemään samalla tavalla. Mutta samaan aikaan hänen omatuntonsa sanoo hänelle, että se ei ole oikein. Se tuomitsee hänet. Hän ei toimi uskosta eli ikään kuin Jumalalle. Sen tähden hänet on saatu kompastumaan. Hänen omatuntonsa on haavoittunut ja hän on masentunut, koska hänestä tuntuu, että hän on tehnyt syntiä. Toipuminen voi olla hänelle vaikeaa. – 1. Kor. 8:12, 13; Room. 14:23.
15. Mihin syntiin toisen uskovan voisi saada se, että kristitty itsepintaisesti menettelee jollakin tavalla siksi, että hänellä on ”oikeus” menetellä siten?
15 Tai sellaisen kristityn toiminta, joka pitää itsepintaisesti kiinni ”vapaudestaan” tehdä jotakin, mihin hänellä normaaleissa olosuhteissa on oikeus, voisi saada sen, jolla on heikko omatunto, tulemaan hänen tuomarikseen. Se, että hän epäviisaasti käyttää sellaista ”vapautta”, voisi saada heikomman hautomaan vääriä epäilyjä ja mustasukkaisuutta. Tämä voisi vaarantaa seurakunnan rauhan ja ykseyden.
16. Miksi joku kristitty jättää tekemättä jotakin sellaista, mitä joku toinen pitää täysin oikeana?
16 Paavali mainitsee syyn siihen, miksi joku kristitty voi päättää olla tekemättä jotakin sellaista, minkä tekemistä joku toinen pitää täysin oikeana: ”Tiedän ja olen vakuuttunut Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole saastunutta itsessään; vain silloin, kun joku pitää jotakin saastuneena, se on hänelle saastunutta.” – Room. 14:14.
17, 18. a) Mikä laaja vapaus kristityllä on, kuten apostoli Paavali valaisi? b) Miksi jotkut varhaiskristityt eivät voineet käyttää tätä vapautta täysin määrin?
17 Apostoli osoittaa, miten laaja vapaus kristityllä todellisuudessa on, kun hän puhuu ruoasta, jonka hän sanoo ’Jumalan luoneen niiden kiittäen nautittavaksi, joilla on uskoa ja jotka tuntevat täsmällisesti totuuden’. ”Tämä johtuu siitä”, hän jatkaa, ”että kaikki Jumalan luoma on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, jos se otetaan vastaan kiittäen, sillä Jumalan sana [joka hyväksyy sen] ja sitä koskeva rukous pyhittävät sen.” – 1. Tim. 4:3–5.
18 Se, minkä Jumala loi ja tarkoitti määrätarkoitusta varten, kuten ruoka, on hyvää, ja kristitty voi syödä sitä kaikkea tekemättä syntiä – se on puhdasta. Mutta varsinkin varhaiskristillisen seurakunnan juutalaisten jäsenten keskuudessa joidenkuiden omatunto oli heikko sellaisten ruoka-aineiden suhteen, jotka olivat olleet kiellettyjä Mooseksen lain alaisuudessa. (Apt. 10:14, 15) Vaikka toiset kristityt selittivät asian, heidän omantuntonsa oli pitkäaikaisen käytännön ja tavan vuoksi vaikea pitää sellaista ruokaa puhtaana. Heidän ei tietenkään ollut pakko syödä sitä. Mutta joku toinen saattoi käsittää, että Jumala oli julistanut Lain poistetuksi Kristuksen uhrin perusteella ja että siten kaikki ruoka-aineet olivat ”laillisia” ja puhtaita. Hän voi sen tähden syödä täydestä sydämestään ja kiittää Jumalaa hänen varauksistaan.
19, 20. a) Kuvaile ero sen välillä, mikä täytyy tehdä, ja sen välillä, mikä on kristitylle valinnanvaraista. b) Miten voi olla niin, että kristitty, joka päättäväisesti käyttää kristillistä vapauttaan, ei ”enää vaella rakkauden mukaan”?
19 Mutta pitikö kristityn, jolla oli tämä tieto, syödä juutalaiskristityn läsnä ollessa? Paavali vastaa: ”Jos veljesi on murheellinen ruoan vuoksi, niin et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruoallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus kuoli.” – Room. 14:15.
20 Vaikka tässä on käytetty esimerkkinä ruokaa, periaate soveltuu kaikkeen, mitä meillä voi olla oikeus tehdä mutta mikä silti on valinnanvarainen asia. Mutta on sellaistakin, mitä Jumala käskee ehdottomasti tekemään, ja siihen sisältyy nuhteettomuus, vanhurskaus ja tottelevaisuus. Ne ovat ”tärkeämpiä asioita”. (Fil. 1:10) Kukaan kristitty ei voi menetellä oikein, jos hän sovittelee tällaisissa asioissa tai laiminlyö ne. Mutta itsepäinen henkilökohtaisen mieltymyksen ja mielipiteen mukaan menetteleminen toisten kristittyjen tunteista välittämättä ei ole rakkauden mukaan toimimista. Sillä, mitä ei tehdä rakkaudesta, ei ole mitään merkitystä sen tekijälle. – 1. Kor. 13:1–3.
21. Mikä vaikutus välinpitämättömällä menettelyllä voisi olla johonkuhun toiseen?
21 Itsepäinen menettely olisi sitä paitsi hyvin epäviisasta. Se voisi loukata toista veljeä, vaikkei tämän veljen mielipide menettelyn vääryydestä olisikaan hyvin perusteltu. Hän voisi masentua, suuttua, jopa tympääntyä. Loukkaus voisi mennä niin pitkälle, että se turmelisi hänen uskonsa. Kristus, joka antoi elämänsä ihmiskunnan puolesta, on hänen Omistajansa. (Juud. 4) Hän pitää tätä veljeä, joka on ostettu hänen verellään, kallisarvoisena hänelle, eikä hän varmaankaan mielisty sellaiseen, joka pitämällä itsepintaisesti kiinni omasta mielipiteestään joko tuomitsee veljensä tai antaa aiheen kompastumiseen. – Vrt. Matt. 18:6, 14.
22. Miten meidän sitten pitäisi päättää menetellä?
22 Elämällä Jehovalle me siis tiedämme, että ”kaikki [minkä Jumala on antanut käytettäväksemme tai tehtäväksemme] on luvallista, mutta kaikki ei ole edullista [se riippuu ajasta, olosuhteista ja siitä, mikä koituu toisten hyvinvoinniksi]. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna. Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” – 1. Kor. 10:23, 24.
[Kuva s. 16]
Kristityn ei pitäisi kompastuttaa toista tarjoamalla hänelle sellaista juomaa tai ruokaa, jota hänen omatuntonsa ei hyväksy