Jehovan kansan valvojat

”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on asettanut teidät valvojiksi, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa.” – Apt. 20:28, Um.

 1, 2. Mikä vaikutus uuden maailman yhteiskunnan kasvulla on, ja miten tämä kasvu ennustettiin?

UUDEN maailman yhteiskunnan hämmästyttävä kasvu on ollut ihmetyksenä maailmalle ja ilon aiheena Jehovan todistajille. Kun evankeliuminpalvelijat lisääntyivät kolmenkymmenen viimeksikuluneen vuoden aikana 1 374:llä prosentilla, niin onko ihme, että uutisten kirjoittajat ovat leimanneet sen maailman nopeimmin kasvavaksi uskontokunnaksi? Mutta laajentuminen ei ole päättynyt vielä. Yhä lisää tulee, ja Raamattu vakuuttaa meille, että tätä kasvua jatkuu, kunnes Jehovan palvonta täyttää kokonaan maan. – Jes. 11:9; 60:8.

² Jehova henkeytti kauan sitten profeetta Sakarjan kirjoittamaan ”muiden lampaitten” suuresta virtaamisesta uuden maailman yhteiskuntaan 8. luvun 23. jakeessa (As): ”Näin sanoo sotajoukkojen Jehova: Niinä päivinä tapahtuu, että kymmenen miestä kaikkien kansojen kaikkiin kieliin kuuluvista tarttuu kiinni, he tarttuvat hänen liepeeseensä, joka on juutalainen, sanoen: ’Me tahdomme mennä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’” Ja hän antaa sen tähden teokraattiselle järjestölleen ohjeita, että tämä palvojien kasvava joukko on majoitettava. Niin, Jehova ryhtyy riittäviin huoltotoimenpiteisiin niiden hyväksi, jotka kokoontuvat hänen huoneeseensa palvomaan. Ja eikö tämä huolenpito ole järkevä?

 3. Mihin toimenpiteisiin Jumala ryhtyi huolehtiakseen maan päälle muodostetuista elävistä sieluista ja erityisesti ihmisestä?

³ Eikö Jehova ole aina pitänyt huolta luomuksistaan? Kun Jehova sanoi maan luomiskautena: ”Viliskööt vedet eläviä sieluja . . . lentäkööt lentävät luomukset . . . [tulkoon] suuria merihirviöitä . . . kotieläimiä ja matelevia eläimiä ja maan villieläimiä . . . Tehkäämme ihminen kuvaksemme”, niin toiko hän ne maahan, mikä ei ollut vielä valmis? Ei! Oli suoritettu jo laajaperäinen työ maan tekemiseksi sopivaksi kodiksi, mikä ylläpitäisi niitä asiaankuuluvasti. Siksi Luoja voikin sanoa ensimmäiselle miehelle ja naiselle: ”Minä olen antanut teille täällä kaiken siementä kantavan kasvillisuuden, mikä on koko maan pinnalla, ja jokaisen puun, missä on siementä kantavan puun hedelmä. Olkoon se teille ravinnoksi. Ja jokaiselle maan metsäeläimelle ja jokaiselle taivaitten lentävälle luomukselle ja kaikelle maan päällä matelevalle, missä on elämä sieluna, minä olen antanut kaiken vihreän kasvillisuuden ravinnoksi.” Silloin tapahtui siten. ”Sen jälkeen Jumala näki kaiken, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.” – 1. Moos. 1:20–31, Um.

 4. Mitä Jehova on pannut alkuun meidän aikanamme, ja miten hän on pitänyt siitä huolta?

⁴ Kuinka paljon todempaa tämä onkaan meidän aikanamme! Jehova on pannut alkuun uuden maailman yhteiskunnan, hän on vapauttanut siihen kuuluvat vanhasta maailmasta suosioonsa, uuteen maahan, Beula-maahan, heidän teokraattiseen olinpaikkaansa, ja hän on siunannut siellä runsaasti heidän hengellisen omaisuutensa. (Jes. 62:4, 5) Jumala on ryhtynyt toimenpiteisiin Valtakunnan alati lisääntyvien etujen huoltamiseksi maan päällä. Hän on lupauksensa mukaan ja vastaukseksi antautuneitten todistajiensa rakkaudelliseen palvelukseen avannut taivaan ikkunat ja vuodattaa nyt siunausta niin runsaasti, että hänen kansansa keskuudessa ei ole mitään puutetta. – Mal. 3:10.

 5. Miten vastamuodostetun kristillisen seurakunnan kasvua hoidettiin ensimmäisellä vuosisadalla?

⁵ Kun Herra Jehova vuodatti henkensä ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemiin kokoontuneille uskollisille palvojille helluntaina, niin todistus siitä, että nämä olivat tosiaan Elävän Jumalan palvelijoita ja että heidän opettamansa sanoma oli totuutta, oli niin ylivoimainen, että järjestö sai kokea noin kolmentuhannen henkilön lisäyksen yhtenä päivänä. (Apt. 2:1–42) Suuret joukot oppivat sen jälkeen jatkuvasti totuuden. Miten silloin lapsuudessaan oleva pieni kristillinen seurakunta voi hoitaa sellaisen kasvun, miten se voi opettaa ja järjestää riittävästi heidät kaikki? Jumala antoi vastauksen Kristuksen Jeesuksen välityksellä pätevien apostolien ja toisten valvojina palvelevien kautta. – 1. Kor. 12:28; Ef. 4:7–14.

JEHOVAN YHDYSKANAVA

 6. Valaise, miten Jehovan yhdyskanavan tunnustaminen oli niin tärkeä menneinä aikoina.

⁶ Jehova on asettanut hyvin tarkalleen määrätyn yhdyskanavan, minkä kautta hän toimii kansansa kanssa. Hän käytti ennen vedenpaisumusta olleena aikana Nooaa, ja kaikille oli tärkeätä tunnustaa tämä tosiasia pelastuakseen sen ajan maailmantuholta. (Hepr. 11:7) Kun Israel lähti Egyptistä, niin Jumala toimi siihen aikaan Mooseksen kautta kansansa kanssa. Kun kansa tunnusti teokraattisen järjestelyn, niin Jehovan siunaus lepäsi sen yllä, mutta kun se katseli pelkästään inhimillisesti tätä Jumalan huolenpitoa, niin se aiheutti itselleen ahdistusta. Sen koki Mirjam, joka lyötiin spitaalilla, koska hän ei tunnustanut kunnioittavasti Jehovan järjestelyä. Toiset, kuten Koorah, Daatan, Abiram ja heidän mukanaan olleet, hävitettiin kuolemassa heidän itsepäisen riippumattomuutensa takia. Ja nekin, jotka olivat myötätuntoisia heitä kohtaan, aiheuttivat itselleen Jumalan hylkäystuomion, ja 14 700 heistä hävitettiin eräässäkin tilaisuudessa. – 4. Moos. 12:1–10; 16:1–35, 41–50.

 7. a) Mikä on Jehovan yhdyskanava nykyään ja kenen päätöksestä? b) Mitä on uskottu sen huostaan?

⁷ Ottakaamme nyt erehtymättömästi selvä siitä, mikä on Jehovan yhdyskanava meidän aikanamme, jotta voisimme pysyä jatkuvasti hänen suosiossaan. Kuule, mikä on henkeytetty vastaus tähän tilanteeseen Matteuksen 24:45–47 (Um): ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan? Onnellinen on se orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet tekemästä siten. Totisesti minä sanon teille: hän määrää hänet valvomaan kaikkea itselleen kuuluvaa.” Ja onko hän tehnyt niin? On, erityisesti vuodesta 1919 lähtien on se pitänyt paikkansa, että hän on määrännyt voidellun jäännökset koko joukon valvomaan Valtakunnan kaikkia näkyviä etuja. ”Orja” ei ole joutunut sen jälkeen vastuuseen ainoastaan voidellun ruumiin jäsenten tarpeitten huoltamisesta, vaan myöskin vastuun ottamisesta perustetun Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille. (Matt. 24:14) Tämä ei ole näin heidän päätöksensä perusteella, vaan koska Jumala on itse niin määrännyt. ”Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.” Näin se on kuvattu 1. Korinttolaiskirjeen 12:18:nnessa. On tärkeätä, että me arvostamme tätä tosiasiaa ja noudatamme ”orjan” neuvoja niinkuin noudattaisimme Jumalan ääntä, koska se on Hänen varaamansa huoltotoimenpide.

KUKA MÄÄRÄÄ VALVOJAT

 8, 9. a) Kuka määrää valvojat uuden maailman yhteiskunnassa? b) Selitä, miten tämä pitää paikkansa.

⁸ Tämä teokraattinen määrääminen ulottuu järjestön jokaiseen osaan. Sitä johdetaan ylhäältä, itsestään Jehova Jumalasta lähtien, alaspäin. Sellaiset vastuuasemissa olevat kuin kierros- ja piiripalvelijat, seurakunnanpalvelijat ja apulaispalvelijat seurakunnassa ovat kaikki osa tästä teokraattisesta rakenteesta. Heidän määräämistään palvelukseen tulee katsella tällä tavalla. Ja kun he tietävät tämän, niin he tuntevat suuren vastuunsa Jumalan edessä tehtävänsä asianmukaisesta täyttämisestä. Apostoli Paavali sanoi niin sattuvasti: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on asettanut teidät valvojiksi kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa [oman Poikansa] verellä.” (Apt. 20:28, Um) Seurakuntien palvelijat eivät ole palvelijoita siksi, että joku ihminen olisi valinnut heidät. Kierrospalvelija tai seurakunnan komitea ei päätä, kuka on valvova Jumalan seurakuntaa. Jehovan hengen täytyy toimia heitä määrättäessä valvojiksi. Miten?

⁹ Jumalan Sana, Raamattu, kirjoitettiin pyhän hengen henkeytyksestä. Siitä löydetään yksityiskohtainen selitys niistä, jotka voivat olla valvojina seurakunnissa. Jumala itse on asettanut nämä vaatimukset, ja hänen toimiva voimansa toimii jatkuvasti meidän aikanamme pannen hallitsevan elimen ja toiset vastuuasemiin, koska he pysyvät tiukasti kirjoitetussa sanassa. Kun noita ohjeita noudatetaan tarkasti ja kun valvojiksi määrätään vain sellaiset, jotka on kuvailtu Raamatussa, niin kuka valitsee heidät? Ei ihminen, koska hän ei ole asettanut noudatettavia ohjeitakaan. Jehova Jumala itse määrää pyhän henkensä kautta heidät valvojiksi. – Ps. 119:105; Sananl. 3:5, 6.

KUKA VOI PALVELLA

10. Mitä Raamatussa tarkoitetaan sanoilla ”vanhempi mies”, ja miksi ainoastaan sellaiset voivat olla valvojia?

¹⁰ Tarkastelkaamme raamatullisia vaatimuksia, jotka on esitetty 1. Timoteuksen kirjeen 3:1–7 ja Tiituksen kirjeen 1:5–9. Ensimmäisiä seikkoja, mitkä tulee ottaa huomioon palvelijaa valittaessa, on kypsyys, ja meille sanotaan toistamiseen, että vain ”vanhempi mies” voi olla valvoja. Vaikka sitä ei mainita 1. Timoteuksen kirjeen 3:nnessa, niin se on ensimmäisenä huomioonotettu seikka Tiituksen kirjeen 1:5:nnessä. Vanhemmilla miehillä ei tarkoiteta pelkästään sellaisia henkilöitä, jotka ovat iäkkäämpiä luonnollisessa merkityksessä. Ikä ei tee välttämättä ihmisestä kypsää hengellisissä asioissa, vaikka kokemusvuodet ovat ehdottomasti hyödyllinen asia. Erikoisiin palvelusetuihin päteväksi tekevä kypsyys sisältää sekä tiedon että kokemuksen. Valvojan tulee tutkia ahkerasti täyttääkseen tämän mitan. Hänellä tulee olla hyvä tuntemus järjestön historiasta, oikea ymmärrys oppiasioista sekä järjestön ohjeitten perusteellinen arvostus. Vaikka onkin totta, että hänellä on hyvin kiire huolehtiessaan seurakunnasta, niin hänen tulee aina pitää vireillä tutkimistaan, ei ainoastaan omaksi hyödykseen, vaan myöskin esimerkiksi veljille tässä suhteessa. Tätä samoin kuin paljoa kokemusta järjestön mukana työskentelemisestä tarvitaan, jos valvoja aikoo hoitaa tehtävänsä oikein.

11. Selitä, mitä sisältyy vaatimuksiin, että, valvojan tulee olla nuhteeton ja kohtuullinen tavoissaan.

¹¹ Toinen jae kuuluu: ”Valvojan tulee sen tähden olla nuhteeton, yhden vaimon mies, kohtuullinen elintavoissaan, terve mieleltään, järjestyksellinen, muukalaisia rakastava, kykenevä opettamaan.” (1. Tim. 3:2, Um) Kun sanotaan, että hänen täytyy olla nuhteeton, niin se merkitsee, että hänen tulee olla moitteeton. Kenenkään ei pidä voida osoittaa häntä sormellaan sellaisena, joka on huolimaton työssään tai joka ei mukaudu Raamatun ohjeisiin. Tämä pitää paikkansa kaikessa. Jos hän on naimisissa, niin hänen täytyy olla siis vain yhden vaimon mies. Hänen tulee olla myöskin tavoissaan kohtuullinen. Mitä tulee syömiseen, niin hän ei saa olla ahmatti. Vaikka alkoholipitoisten juomien juominen ei olekaan kielletty, niin hän ei saa tehdä sitä koskaan liikaa. (1. Kor. 10:31) Hän on kohtuullinen työssä. Hän on kyllä ahkera, mutta hän ei mene äärimmäisyyteen tuhoten terveytensä. Jos hän saa mielihyvää hyödyllisestä virkistyksestä, niin sekin on sopivaa. Mutta hänen ei pidä mennä koskaan siihen tyhmään äärimmäisyyteen, että hän rakastaa huvituksia enemmän kuin Jumalaa sallien niiden tunkea pois teokraattiset toiminnat. – Fil. 4:5 [lempeytenne=kohtuullisuutenne, KJ]; 2. Tim. 3:1, 4.

12. Miksi intoilijalle olisi epäviisasta palvella valvojana?

¹² Me huomaamme usein vanhan maailman yhteiskunnassa ihmisiä, jotka vetävät huomiota puoleensa omituisuuksillaan, mutta kun sellaiset henkilöt tulevat Jehovan järjestöön, niin he ahkeroivat henkilöllisyytensä muuttamiseksi. (Ef. 4:22–24) Jos jotkut eivät ole sitä vielä tehneet, niin he eivät voi tietenkään olla valvojia. Jos joku veli on intoilija syömisen tai muiden elämän asioitten suhteen, niin kaikki ei ole paikallaan. ”Sillä Jumalan valtakunta ei merkitse syömistä ja juomista, vaan se merkitsee vanhurskautta ja rauhaa ja iloa pyhän hengen ohella. Sillä se, joka on tässä suhteessa Kristuksen orja, on otollinen Jumalalle ja omaa ihmisten hyväksymyksen.” (Room. 14:17, 18, Um) Me teemme hyvin huolehtiessamme terveydestämme, mutta me olemme epäviisaita, kun sallimme sen anastaa elämässämme sen huomion, mikä tulisi omistaa evankeliuminpalvelukselle. Vain ne, jotka asettavat Valtakunnan ensi sijalle, voivat olla palvelijoita.

13. Mitä tarkoitetaan sanonnalla, että hänen täytyy olla ”terve mieleltään”?

¹³ Mitä tarkoitetaan sanomalla, että hänen tulee olla terve mieleltään? Se merkitsee paljon enemmän kuin pelkkää henkistä lujuutta. Se, joka on teokraattisesti terve mieleltään, on muuttanut mielensä Jumalan hyvän ja otollisen tahdon mukaisesti. Koska hän on täyttänyt mielensä totuudella, niin hänen päätelmänsä perustuvat Raamattuun. Hän on oppinut luottamaan Jehovaan koko sydämestään eikä turvaamaan omaan ymmärrykseensä. – Ps. 19:8; 139:17; Jes. 55:9; Room. 12:2.

14. Mitä se sisältää, että on ”järjestyksellinen” ja ”pätevä opettamaan”?

¹⁴ Hänen täytyy olla samassa merkityksessä ”järjestyksellinen”. Jokainen palvelija, itse asiassa jokainen uuden maailman yhteiskunnassa oleva, tietää, että on tärkeää olla siisti ja pitää koti hyvin järjestettynä. Hänen kodillaan ei ole merkitystä pelkästään henkilökohtaisesti, vaan kun hänestä tulee Jehovan todistaja, niin hän ja hänen kotinsa edustavat uuden maailman yhteiskuntaa yhdyskunnassa. Hän haluaa olla varma siitä, että nämä tuottavat kunniaa järjestölle. Mutta järjestyksellisyys ulottuu vielä pitemmälle. Se vaatii, että hän tunnustaa teokraattisen järjestyksen, että hän arvostaa teokraattiselle järjestölle, näkymättömälle niinkuin näkyvällekin, alamaisena olemisen tärkeyttä. Teokraattisen järjestyksen arvostaminen estää häntä katsomasta palvelijatovereitaan epätäydellisen lihan mukaan ja saa hänet käsittelemään heitä miehinä, jotka Jumala on määrännyt huolehtimaan Valtakunnan eduista. Se panee hänet menettelemään hyvin veljiensä kanssa, jotka ovat kaikki Jehovan, eivät valvojan, palvelijoita. Hän itse arvostaa syvästi sitä, että hän on palvelija ja että hänen täytyy pitää hyvää huolta tehtävästään rakentaen seurakuntaa ja ottaen tervetulleina sen keskuuteen muukalaiset eli hyvää tahtovat ihmiset, jotka myös ilmaisevat haluavansa liittyä oikeaan palvontaan. Näiden seikkojen yhdessä teokraattisen palveluskoulun jatkuvan hyväksikäytön kanssa pitäisi auttaa häntä olemaan pätevä opettamaan sekä talosta taloon että lavalta seurakunnan kokouksissa. – 1. Kor. 14:40; 2. Kor. 5:16; Ef. 5:21.

15. Mitä voidaan sanoa valvojan mielenlaadusta ja hänen katsantokannastaan kaupallisiin pyrkimyksiin nähden?

¹⁵ Ota nyt huomioon tämän 1. Timoteuksen kirjeen kolmannen luvun kolmas jae. Valvoja ei saa olla ”viinaan menevä riitelijä, ei tappelija, vaan järkevä, ei sotaisa, ei rahanhimoinen”. (Um) Sen sijaan että hän tuottaisi häpeää uuden maailman yhteiskunnalle liiallisella juomisella, tappeluilla tai pahantuulisuudella, hän etsii päinvastoin Jumalan hengen hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä, itsehillintää. (Gal. 5:22, 23) Sinä huomaat, että tähän sisältyy varoitus vaarasta, mikä on osoittautunut monen ansaksi – rakkaus rahaan. Koskaan ei tule kenenkään olla valvoja, jos hän antaa rakkauden rahaan jollain tavalla ylittää rakkautensa Jumalaan. Jos hän antaa maallisen toimensa syrjäyttää säännöllisen käyntinsä seurakunnan kokouksissa osallistumassa Jehovan pöytään, niin hän ei täytä vaatimuksiaan. Jos tilapäinen tai usein toistuva ylityö tai säännöllinenkin toimi, mikä häiritsee kokouksia tai palvelusta, vetää enemmän kuin uuden maailman yhteiskunnan toiminnat, niin hän vahingoittaa hengellisesti itseään ja niitä seurakunnassa olevia, jotka odottavat hänen ottavan johdon. Palvelijoitten tulee olla varuillaan, ettei materialismin ansa riistä heiltä heidän palvelusetujaan. – Matt. 6:31–33; Luuk. 12:15.

16. Vaikuttaako miehen perhe hänen edellytyksiinsä tulla valvojaksi? Miten?

¹⁶ 1. Timoteuksen kirjeen 3:4, 5:nnen (Um) esitys jatkaa: ”Mies, joka hallitsee omaa huonekuntaansa oikealla tavalla, pitää lapset kuuliaisuudessa täysin vakavasti (jos joku mies ei tosiaankaan tiedä, miten tulee hallita omaa huonekuntaansa, niin kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnassa?).” Se, joka hallitsee oikealla tavalla huonekuntaansa, tekee sen rakkaudessa. Hän ei ole rautakourainen hallitsija, joka vaatii kunnioitusta, vaikka ei teekään sitä, mikä herättää kunnioitusta. Mutta kun kuria vaaditaan, niin hän ei jätä kuitenkaan sitäkään vastuuta huomioonottamatta. Lapset eivät toisinaan tottele maailmallisen riippumattomuuden hengen takia, tai he aiheuttavat häiriötä kokouksissa. Se ei merkitse itsessään sitä, että isä ei kasvata heitä oikein. Mutta kysymys on: Osoittaako isä itse nyt kunnioitusta teokraattista järjestystä kohtaan toimeenpanemalla tarvittavan kurin, ei keskellä seurakunnan kokousta, vaan ulkopuolella tai myöhemmin kotona? Kun sitä annetaan sopivasti ja johdonmukaisesti, niin se lopettaa pian tuon vaikeuden, ja hänen kykynsä olla tilanteen tasalla ilmenee siinä, että sellaisen sattuman toistuminen on harvinaista. Jollei hän kuitenkaan voi hoitaa omaa huonekuntaansa, niin kuinka hän pystyisi koskaan paimentamaan Jumalan laumaa? – Hepr. 12:9; Sananl. 23:13, 14.

17. a) Mistä syistä ei äskenkääntynyt ole pätevä valvojaksi? b) Missä suhteessa hänellä täytyy olla hyvä maine järjestön ulkopuolellakin olevien keskuudessa?

¹⁷ ”Ei vastakääntynyt mies, pelosta että hän saattaisi pöyhistyä ylpeydestä ja langeta Perkeleelle annettuun tuomioon. Hänellä tulisi sitäpaitsi olla myös suotuisa todistus ulkopuolella olevilta ihmisiltä, jotta hän ei joutuisi syytteeseen ja Perkeleen ansaan.” (1. Tim. 3:6, 7, Um) Mielen muuttaminen vie aikaa. Kun vanhan maailman ihanteet ovat olleet elämänohjeena kaksikymmentä, kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta, ennen kuin henkilö tulee tuntemaan totuuden, niin ei hänen ajattelunsa uudelleenmuovaannu äkkiä. Hän saattaa edistyä hyvin nopeasti antautumiseen asti ja osoittautua halukkaaksi tekemään muutoksen, mutta tämän muutoksen on todellisuudessa täytynyt tapahtua, uuden maailman tapojen on täytynyt tulla hänen elämäntavoikseen, ennen kuin hän on pätevä valvojaksi seurakuntaan. Vuosi toimeliasta palvelusta sen jälkeen, kun hän on vertauskuvannut antautumisensa vesikasteella, ei ole totisesti liian pitkä aika vastuunalaisille odottaa, ennen kuin he suosittelevat häntä palvelijaksi, jollei ketään muuta ole saatavissa seurakunnassa. (1. Tim. 5:22) Uuden palvelijan vaellus hämmästyttää niitä, jotka hän on tuntenut vanhassa maailmassa, ja he saattavat puhua herjaten hänestä totuuden tähden. Mutta kun hänen suhteensa toisiin, hänen luotettavuutensa ja puhetapansa tulee kysymykseen, niin he eivät voi löytää hänestä mitään vikaa. He antavat sen suhteen perusteella hänestä suotuisan todistuksen, vaikka he eivät olekaan yhtä mieltä hänen uskonnostaan. – 1. Piet. 4:4, 15, 16.

18. Mikä pitää valvojat nöyrinä ja helposti lähestyttävinä?

¹⁸ Ne, jotka täyttävät nämä mitat, ovat sellaisia, jotka Jehova on hyväksynyt kansansa valvojiksi. He ovat korkeaa laatua ja todellisen jumalisen antaumuksen omaavia ihmisiä, joiden halu elämässä on palvella Jehova Jumalaa ja edistää hänen uuden maailman yhteiskuntansa etuja. Ja he ovat kaikessa tässä vilpittömästi nöyriä, koska he oivaltavat asemansa taivaassa olevaan Isäänsä nähden. Vaikka heillä on paljon vastuuta, niin he eivät saa koskaan menettää näkyvistään sitä, että he ovat palvelijoita. Pitäen tämän mielessään he ovat helposti lähestyttäviä, järkeviä ja aina avuliaita veljilleen.

MITEN VALINTA TAPAHTUU

19. Miten Samuelin suorittama Daavidin voiteleminen valaisee sitä tapaa, millä teokraattiset määräykset suoritetaan?

¹⁹ Valvojan asemassa olevia pyydetään silloin tällöin suosittelemaan toisia palvelusasemiin teokraattisessa järjestössä. Heidän tulee muistaa, että näiden tulee olla teokraattisen asiainjärjestyksen mukaan pyhän hengen määräämiä. Heidän asemansa on jossain määrin samanlainen kuin profeetta Samuelin, jonka Jehova lähetti voitelemaan sen, jonka Hän oli valinnut kansansa kuninkaaksi. Hänelle ei sanottu voideltavan nimeä, vaan ainoastaan, että se on Jumalan Iisain pojista valitsema mies. Kun nuoret miehet tuotiin profeetta Samuelin eteen, niin hän oli ensiksi taipuvainen mielistymään vanhimpaan poikaan, kauniiseen, siromuotoiseen nuorukaiseen, jonka nimi oli Eliab. Mutta ratkaisun perusteiksi eivät kelvanneet sellaiset ominaisuudet. Jehova sanoi hänelle: ”Älä katso hänen ulkonäköään äläkä hänen vartalonsa pituutta, sillä minä olen hylännyt hänet. Sillä ei siten kuin ihminen näkee [ole Jumalan katsomistapa], koska pelkkä ihminen näkee sen, mikä näkyy silmiin, mutta mitä Jehovaan tulee, niin hän näkee, millainen on sydän.” – 1. Sam. 16:1, 6, 7, Um.

20. a) Onko nykyään mahdollista tutkia ihmisen sydäntä? b) Ketä vain voidaan suositella palvelijaksi, ja minkä varmuuden tämä antaa meille?

²⁰ Sama pitää paikkansa nykyäänkin. Jehova katsoo sydämeen eikä ulkonäköön. Valvojien täytyy pitää mielessään tämä, eivätkä he saa antaa henkilöllisyyden eikä muittenkaan ulkonaisten seikkojen vaikuttaa. Ihminen ei voi tosin katsoa toisen sydämeen, mutta Jumalan Sana voi. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja uhoo voimaa ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkeutuu jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen sekä pystyy erottamaan sydämen ajatukset ja aikeet.” (Hepr. 4:12, Um) Asiaan täytyy soveltaa Raamatun vaatimukset, koska Jumalan Sana tekee selväksi, mitä ihmisen sydämessä on. Sen tehtävä, jota pyydetään suosittelemaan palvelijaa, ei ole valita sitä, jonka hän henkilökohtaisesti ajattelee olevan sopivin, vaan löytää mies, jollainen on kuvailtu Jumalan Ohjekirjassa, Raamatussa, etsien Jehovan apua asiassa rukouksen kautta. Kun on noudatettu Jumalan henkeytettyä Sanaa ja tiedetään pyhän hengen vaikuttavan järjestöön sen ohjaamiseksi, niin me voimme luottaa täysin siihen, että palvelijat ovat tosiaan Jehova Jumalan määräämiä pyhän henkensä kautta.

TEOKRAATTISTEN EDUSTAJIEN TUNNUSTAMINEN

21. Millä tavalla Jehova pitää nykyään mielessämme vaatimukset kokoontua yhteen ja julistaa siellä julkisesti toivomme?

²¹ Tämä asettaa kaikki Jehovan järjestössä olevat suosittuun asemaan, sillä me tiedämme, että järjestelyt suoritetaan järjestössä Jumalan rakkaudellisen huollon avulla. Me hyväksymme ne Jumalalta tulleilla ja kiitämme häntä hänen huoltotoimenpiteistään. Apostoli Paavali neuvoo kumminkin raittiisti: ”Me myös pyydämme, että ette vastaanota Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä epäonnistuen sen tarkoituksen suhteen.” (2. Kor. 6:1, Um) Suhtautukaamme varattuun valvontaan niinkuin suhtautuisimme Jumalaan. Tarkastakaamme tämän kohdan sovellutusta. Kun seurakunnanpalvelijaksi määrätty tai joku toisista palvelijoista tai Raamatun tutkistelun johtajista tulee luoksemme kehottamaan meitä käymään säännöllisemmin kokouksissa tai osallistumaan kokousten ohjelmiin, niin miksi hän tekee siten? Nimenomaan siksi, että Jumala neuvoo meitä niin tekemään. ”Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen. Ja antakaamme arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin, unohtamatta yhteenkokoontumistamme, niinkuin eräillä on tapana, vaan kehottaen toisiamme sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:23–25, Um) Ja tuo palvelija on nyt pyhän hengen määräämä auttamaan meitä palveluksessamme ja palauttamaan mieleemme Raamatun sisältämän hyvän neuvon käydä seurakunnan kokouksissa ja antaa siellä julkinen julistus toivostamme. Meidän tulee totella yhtä auliisti kuin Jumalan ääntä. Se on hänen tapansa toimia meidän kanssamme nykyään.

22. Miten Sakariaan mieleen painettiin, että on osoitettava kunnioitusta taivaallisia teokraattisia edustajia kohtaan?

²² Johannes Kastajan isällä Sakariaalla oli määrätyn teokraattisen edustajan kanssa kokemus, minkä pitäisi painaa tämä mieleemme. Kun Gabriel, eräs Jumalan enkelipalvelija, lähetettiin ilmoittamaan hänelle hänen poikansa tulevasta syntymästä, niin Sakarias ei hylännyt ilmoitusta, vaan ilmaisi vain epäilyksen sanoen: ”Miten minä voin olla varma tästä? Sillä minä olen iäkäs, ja minun vaimoni ikävuodet ovat jo pitkälle kuluneet.” Sakarias ei osoittanut tässä asiaankuuluvaa arvonantoa teokraattista auktoriteettia kohtaan. Hänet tehtiin tämän virheen takia äkisti mykäksi, ja hän jäi sellaiseksi Johanneksen syntymään asti. Tämä kokemus kirjoitettiin meidän ohjeeksemme tänä aikana. – Luuk. 1:18–20, Um.

23. a) Onko yhtään vähemmän tärkeää tunnustaa maallisia valvojia teokraattisessa järjestössä? b) Minkä asenteen me otamme järjestöltä tulevaan neuvoon nähden?

²³ Kukaan ei haluaisi varmastikaan asettaa enkeli Gabrielin auktoriteettia kyseenalaiseksi, kun hän puhui Jumalan palvelijana. Tuolle teokraattiselle edustajalle osoitettu tottelevaisuus ja kunnioitus ilmaisisi tottelevaisuutta ja kunnioitusta Hänelle, jota hän edusti, Jehova Jumalalle. Maalliset valvojat edustavat Jehovaa virka-asemassaan yhtä paljon kuin taivaallisetkin. Joku seurakunnanpalvelijoista on saattanut jolloinkin tulla sinun luoksesi ja tehdä joitakin ehdotuksia, että sinä parantaisit tai laajentaisit palvelusetujasi kenttätyössä. Miten meidän pitäisi suhtautua siihen, mitä hän sanoo? Miten me suhtautuisimme, jos Jehova itse avaisi taivaat ja antaisi tuon neuvon meille? Koska me rakastamme taivaallista Isäämme, niin me noudattaisimme sitä iloiten! (Ps. 40:9) Jehova on avannutkin taivaat ja neuvonut meille, mitä tulee tehdä. Hän on kerrotuttanut Sanassaan, lähettämällä pyhän henkensä ylhäältä, sen kehotuksen, että me saarnaisimme julkisesti ja talosta taloon ja että me ruokkisimme lampaita menemällä uudelleen kaikkien niiden luo, jotka osoittivat kiinnostusta, kun he kuulivat Sanan. Hän on määrännyt nyt tänä aikana ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” valvomaan tätä Valtakunnan julistamistyötä. Hän on uskonut tälle ”orja”-luokalle kaiken hänelle kuuluvan maan päälliseen valvontaan nähden. Täyttäessään Jehovalta saamaansa määräystä tämä luokka antaa meille neuvoja siitä, kuinka meidän on toteutettava raamatunmukainen saarnaamistehtävämme, ja käyttää paikallisia teokraattisesti määrättyjä palvelijoita kiinnittämään niihin huomiomme ja auttamaan meitä soveltamaan niitä. Vaikka ”orja” ja toiset määrätyt valvojat eivät ole suinkaan henkeytettyjä, niinkuin ne olivat, joita käytettiin kirjoittamaan Raamattu, niin seurakunnassa olevat osoittavat kuitenkin asiaankuuluvaa kunnioitusta sitä asemaa kohtaan, mikä heillä on, noudattamalla annettuja ohjeita, koska he tietävät, että tämä on Jehovan toimenpide hänen kansansa opettamiseksi tänä aikana. – Hepr. 13:7, 17.