Kaunistakaa Jumalan opetus kaikessa
”Jumalan valtakunta ei merkitse syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa pyhän hengen ohella.” – Room. 14:17.
1. Mitä mahdollisia vaikeuksien aiheuttajia on jokaisessa kristillisessä seurakunnassa?
EROAVUUKSIA mielipiteissä, makuasioissa ja sisimmissä tunteissa esiintyy kaikkien ihmisryhmien keskuudessa. Niin on myös vilpittömien kristittyjen keskuudessa. Tällaiset eroavuudet voivat järkyttää seurakunnan rauhaa ja ykseyttä, jos sen jäsenet pitävät omaa mielipidettään parhaana tai sellaisena, mihin kaikkien pitäisi mukautua.
2, 3. a) Millaisia eroavuuksia esiintyi Rooman seurakunnassa? b) Mikä oli sen Paavalin neuvon ydin, jonka hän antoi niille seurakunnassa oleville, joilla oli eräistä asioista eri mielipiteitä?
2 Roomalaiskirjeen 14. luvussa apostoli Paavali käsittelee Rooman kristillisessä seurakunnassa vallinneita mielipide-eroja. Nämä koskivat omaantuntoon vaikuttavia asioita – erimielisyyksiä, jotka joidenkuiden mielestä täytyi ratkaista selvästi suuntaan tai toiseen, jotta Jumalan tosi palvontaa voitiin jatkaa. Kysymys ei ollut Raamatun perusopetuksista. Kiistanalaiset asiat koskivat vähämerkityksisempiin jokapäiväisen elämän toimintoihin liittyviä omantunnon tulkintoja. Apostoli osoitti, että kypsillä kristityillä on laaja vapaus näissä asioissa. Mutta hän varoitti myös tämän vapauden hillitsemättömästä käytöstä ja siitä, että kristitty yrittäisi rajoittaa toisen vapautta.
3 Joku kristitty voi tuntea omassatunnossaan olevansa vapaa käyttämään jotakin oikeutta. Mutta Paavali kehotti sellaista hillitsemään toimintansa, jos hän tietäisi, että ne loukkaisivat jonkun veljen omaatuntoa. Toisaalta myös sellaista, jolla on joissakin suhteissa liian herkkä omatunto, neuvottiin olemaan tuomitsematta veljeään sen tekemisestä, minkä Raamattu sallii, vaikka hänen oma omatuntonsa ei sallisikaan hänen tehdä siten.
ME VOIMME MENETELLÄ VASTOIN OMIA ETUJAMME
4. Mitä hyvää kristitty yrittää tehdä?
4 Sitten apostoli sanoo: ”Älkää sen tähden antako tekemänne hyvän joutua pilkatuksi.” (Room. 14:16) Kristitty työskentelee ahkerasti tehdäkseen hyvää, ’kaunistaakseen Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa’ jokaisen silmissä, niin että kaikki osoittaisivat kristillistä opetusta kohtaan mitä suurinta kunnioitusta. (Tiit. 2:10) Hän haluaa elämänsä olevan elävä todistus siitä, mitä hän ja seurakunta opettavat, niin kuin apostoli Pietari neuvoo: ”Säilyttäkää hyvä omatunto, niin että erityisesti siinä, missä teitä vastaan puhutaan, ne, jotka puhuvat väheksyvästi teidän hyvästä käytöksestänne Kristuksen yhteydessä, joutuisivat häpeään.” – 1. Piet. 3:16.
5. Miten jokin kristityn tekemä ”hyvä” voisi joutua pilkatuksi?
5 Kun kaikissa näissä kristilliseen elämään liittyvissä asioissa on oltu hyvin huolellisia, niin miten häpeällistä olisikaan tuhota tämä tosi palvontaan kohdistuva hyvä vaikutus tekemällä itsepintaisesti jotakin sellaista, mikä itsessään on täysin oikein – ”hyvää” – mutta mikä liian herkkätunteisen kristityn veljen silmissä näyttää väärältä. Veli voisi olla taipuvainen puhumaan tästä halveksivassa sävyssä toisille. Tai koko yhdyskunta saattaisi tulkita väärin kristityn jonkin teon. Tällainen teko ei ehkä sinänsä ole väärä, mutta koska toiset tuomitsevat sen, he voisivat aiheuttaa vahinkoa kristityn hyvälle maineelle. Se voisi aiheuttaa soimausta sille ”hyvän uutisen” sanomalle, jonka julistamiseksi ja opettamiseksi seurakunta työskentelee hyvin ahkerasti. Tästä syystä olisi parempi, että kristitty ei antautuisi sellaiseen nautintoon tai käyttäisi sellaisia vapauksia, joiden suhteen jonkun toisen kristityn omatunto voi olla heikko, vaikka ne olisivat oikeitakin.
6. Mikä neuvo annetaan kristitylle, jolla on liian pikkutarkka omatunto?
6 Toisaalta on myös välttämätöntä, että kristitty, jolla on liian pikkutarkka omatunto, ei arvostele toista, joka käyttää vapauttaan eikä todellisuudessa tee mitään väärää. Hän tuomitsee veljensä. Hänen pitäisi palauttaa näkemyksensä kohdalleen. (Vrt. 2. Kor. 13:11.) Muutoin hän häiritsee jatkuvasti seurakunnan rauhaa. Koska hän tuomitsee veljensä, hänen täytyy kantaa hyvin suuri osa syystä siihen vaikeuteen, jonka hänen kriittinen asenteensa aiheuttaa. Hänen pitäisi sen sijaan pyrkiä tulemaan täysin kypsäksi ja lujasti vakiintuneeksi, tekemään uskonsa joka kohdasta vahvaksi, niin että hän ei ole taipuvainen kompastumaan tai tuomitsemaan toisia ihmisiä. Jos hän ei edisty tällä tavoin, niin hän voi olla alituisena häiriön aiheuttajana ja voi tuottaa soimausta ”hyvälle uutiselle”. – Hepr. 5:12–14; Ps. 119:165.
JUMALAN VALTAKUNTA KOOSTUU TÄRKEÄMMISTÄ ASIOISTA
7, 8. Mitä tarkoittaa apostoli Paavalin lausunto: ”Jumalan valtakunta ei merkitse syömistä ja juomista”?
7 Apostoli tulee asian ytimeen, kun hän sanoo: ”Sillä Jumalan valtakunta ei merkitse syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa pyhän hengen ohella.” (Room. 14:17) Tosi palvonta ja se, mikä koskee Jumalan valtakuntaa ja hänen seurakuntaansa, ei keskity tällaisiin aineellisiin seikkoihin. Jeesus sanoikin: ”Ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi saastuttaa häntä, vaan mikä ihmisestä tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.” – Mark. 7:15.
8 Näin voidaan sanoa monista muistakin elämään liittyvistä asioista. Puku ja ulkoasu, ajanviete, työ ja muut henkilökohtaiset asiat eivät ole tärkeitä seikkoja ”hyvän uutisen edistymiseksi”. (Fil. 1:12) Ellei esiinny mitään varsinaista Raamattua vastaan rikkomista ja jos osoitetaan kohtuullisuutta karttamalla äärimmäisyyksiä tai sekaantumista maailmalliseen väärintekemiseen, niin tällaiset jokapäiväisen elämän asiat eivät ole sellaisia, joista veljiemme pitäisi tuomita meidät. – Vrt. Sananl. 11:2.
9. Miten Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa pyhän hengen ohella”?
9 Opetus Jumalan valtakunnasta tuottaa paljon parempaa vanhurskauden hedelmää julistajissaan ja niissä, jotka kuulevat sanoman. (Tiit. 2:12; 1. Piet. 2:11) Jokaisen pitäisi olla valmis luopumaan omasta tahdostaan ja omista haluistaan ja yksityisistä nautinnoistaan seurakunnan rauhan hyväksi. Jos kristitty todella antaa pyhän hengen työskennellä hänessä ja ohjata häntä, niin hän iloitsee luottaessaan siihen, että hän miellyttää Jumalaa. Jumalan valtakunnan tarkoitus on edistää näitä tärkeitä hengen asioita. – Room. 8:6, 13.
10. Kun otetaan huomioon mitä Jumalan valtakunta merkitsee, niin millä tavalla kristitty, joka palvelee Kristuksen orjana tässä suhteessa, on Jumalalle otollinen ja ihmisten hyväksymä?
10 Koska kypsällä kristityllä on tällaiset majesteettiset tavoitteet, hän keskittää huomionsa asioihin, jotka todellisuudessa liittyvät Jumalan valtakunnalle ominaisiin piirteisiin ja sen periaatteisiin. ”Sillä joka tässä suhteessa palvelee Kristuksen orjana, on Jumalalle otollinen ja ihmisten hyväksymä.” (Room. 14:18) Jos hän palvelee Kristuksen orjana edistääkseen näitä tärkeitä asioita, niin hän saa varmasti Jumalan hyväksymyksen ja toiset kristityt rakastavat häntä hänen järkevyytensä takia. Hänen elämänvaelluksensa suosittelee häntä ulkopuolella oleville ihmisille. Vaikka jotkut eivät ehkä haluakaan omaksua kristillisyyttä, hänen käytöksensä on itsessään suositus heidän omalletunnolleen. – 2. Kor. 4:2.
TAVOITTELE SEURAKUNNAN RAUHAA
11. Mihin seurakunnan jäsenten tulisi käyttää kaikki energiansa sen sijaan että arvostelisivat toinen toistaan?
11 ”Niinpä siis”, sanoo apostoli, ”pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” (Room. 14:19) Hän neuvoo täten seurakuntaan kuuluvia panemaan syrjään kaikki kiistanaiheet ja elämään sovussa keskenään. Hän pyytää, että he tekisivät sellaista, mikä rakentaa toisia hengellisesti, sen sijaan että arvostelisivat toisiaan tai toisaalta itsepäisesti pitäisivät kiinni henkilökohtaisesta oikeudestaan – millä on repivä vaikutus toisiin. Paavali suosittelee, että he työskentelisivät niin, että kaikki voisivat päästä ”ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysikasvuisen miehen tasolle, sen mitan määrään, joka kuuluu Kristuksen täyteyteen”, ja kasvaa ”rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus”. Silloin he voivat yksimielisesti liittyä yhteen ja todella voimakkaasti ja tehokkaasti viedä pelastuksen sanomaa ihmiskunnalle. – Ef. 4:13, 15.
12. Miten kristitty voi välttää ”repimästä maahan Jumalan työtä”?
12 Ne, jotka ovat tulleet totuuden tuntemukseen, ovat Jumalan työ. Myös Jumalan palvelijat ovat käyttäneet paljon aikaa ja ponnistelleet kovasti näiden opettamiseksi ja auttamiseksi huolellisesti ja hellästi. He ovat ”Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus”. (1. Kor. 3:9) Voisiko kukaan kristitty olla niin epäkunnioittava ja tuhoa haluava, että repisi maahan tämän työn? Apostoli kehottaa: ”Lakkaa repimästä maahan Jumalan työtä vain ruoan tähden. Tosin kaikki on puhdasta [koska Kristuksen kautta poistettiin puhtautta ja epäpuhtautta koskeva Mooseksen laki], mutta se on vahingollista ihmiselle, joka syö antaen aihetta kompastumiseen. On hyvä olla syömättä lihaa tai juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mihin veljesi kompastuu.” (Room. 14:20, 21) Jos me esimerkillämme johdamme jonkun toisen omaksumaan omantuntonsa vastaisen menettelyn tai yritämme tyrkyttää väkisin parempana pitämäämme tapaa toiselle, niin me voimme repiä maahan kaiken sen hyvän työn, jonka Jumalan henki on saanut aikaan kyseisessä henkilössä, vaikka emme itse havaitsisikaan tekemäämme vahinkoa. – Vrt. 1. Kor. 3:17.
PYRI TUOTTAMAAN KUNNIAA JUMALALLE, ÄLÄ MIELLYTTÄMÄÄN ITSEÄSI
13. Miten ihmisen tulisi pitää uskonsa ’itsellään Jumalan silmissä’?
13 Seuraava johtopäätös on siis paikallaan: ”Pidä sinä se usko, joka sinulla on, itselläsi Jumalan silmissä.” (Room. 14:22) Tässä mainittu usko liittyy käsiteltävään aiheeseen. Tässä ei ilmeisesti tarkoiteta uskoa Jumalan valtakuntaan ja siihen liittyviin tärkeisiin asioihin, sillä tätä uskoahan tulee julistaa avoimesti kaikille. (Matt. 28:19, 20) Paavali tarkoittaa kristityllä olevaa uskoa siihen, että Kristuksen uhri on vapauttanut meidät entisistä rajoituksista, kuten tiettyjen ruokien syömisestä ja tiettyjen päivien viettämisestä – seikoista, jotka eivät ole Jumalan valtakunnan todellisia peruspiirteitä, vaan nyt pelkästään henkilökohtaisen mieltymyksen tai mielipiteen asioita. (Gal. 4:8–11) Neuvo siis kuuluu: ’Älä pakota väkisin mielipidettäsi toisille.’ Jos tiedät, että joidenkuiden mielessä on epäilys sellaisen seikan oikeellisuudesta, josta tiedät, ettei se ole väärin, niin sinun ei pitäisi yrittää nujertaa heitä tai koettaa herättää huomiota omalla ”vapaudellasi”. Jumala kunnioittaisi silloin huomaavaista asennettasi. Hän ymmärtäisi, miksi pidätyit käyttämästä sitä, mikä todellisuudessa on kristillinen oikeus. Mutta jos tietäisit, että menettelysi ei herättäisi omantunnonepäilyjä toisissa, niin voisit toimia aikeesi mukaan. Jumala arvostaisi sitä, että sinulla on hyvin valmennettu omatunto ja että osoitat hyvää arvostelukykyä. Kummassakin tapauksessa Jumala näkisi uskosi vilpittömyyden. Hänen tuomionsahan on tärkeä. Hän näkee sinun toimivan sekä tunnollisesti että rakkaudesta ilmaistessasi uskosi.
14. Miksi ihminen, ”joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän hyväksyy”, on onnellinen?
14 Sellaiselle, joka omassatunnossaan epäröi johonkin menettelyyn ryhtymistä, apostoli sanoo edelleen: ”Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän hyväksyy.” (Room. 14:22) Jos kristitty ei koskaan toimi vastoin omaatuntoaan, niin hänellä on mielenrauha. Mutta jos hänellä on epäilyksiä jonkin menettelyn suhteen, niin hänen pitäisi epäröimättä hylätä se tai luopua siitä. Sen, minkä ihminen hyväksyy, ei pitäisi olla hänen omaatuntoaan vastaan, miten miellyttävää se sitten onkin tai mitä tahansa perusteluja joku muu esittäisikin sen puolesta. Jos hän toisaalta havaitsee perustelun olevan raamatullinen ja tulee täysin vakuuttuneeksi siitä, että se on oikea, niin silloin hän voi mukauttaa omantuntonsa näkemyksen sen mukaiseksi. – Room. 14:5.
15. a) Miten ihmiselle on langetettu tuomio, jos hän ryhtyy johonkin menettelyyn, vaikka hänellä on epäilyksiä siitä, onko se oikein? b) Miten hän voi parantaa omantuntonsa laatua? (Ef. 3:14–19; 1. Tess. 5:11)
15 ”Mutta jos hänellä on epäilyksiä, niin hänelle on jo langetettu tuomio, jos hän syö, koska hän ei syö uskosta. Kaikki, mikä ei ole uskosta, onkin syntiä.” (Room. 14:23) Apostoli esittää tämän huomautuksen kristityiksi tunnustautuville, ei epäuskoisille. Ihmisen pitäisi tehdä vain sellaista, mikä ei millään tavoin tee hänen omaatuntoaan levottomaksi. Jos hänen omatuntonsa vaivaa häntä, hän on tuominnut itsensä. Ja hänen pitäisi jatkuvasti pyrkiä saamaan selvä kuva kristillisestä uskosta, jotta hän voisi saada tasapainoisemman omantunnon. Vaikkei kaikki, mitä kristitty tekee, olekaan suoranaisessa yhteydessä ”hyvän uutisen” julistamiseen, niin silloinkin, kun hän virkistäytyy ja rentoutuu, hänen tarkoituksenaan on itsensä ja toisten rakentaminen.
16. Mitä kristityn pitäisi tehdä, ennen kuin hän ryhtyy mihinkään toimintaan, jotta hän voisi tehdä ”kaiken Jumalan kunniaksi”?
16 Apostolin viisaan neuvon yhteenveto kuuluu: ”Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Ennen kuin ryhdyt mihinkään menettelyyn tee itsellesi kysymys: ’Edistääkö tämä seurakunnan rauhaa, niin että Jumalan henki toimii vapaasti kaikkien keskuudessa?’ ’Onko menettelyni sellainen, ettei se tuota soimausta Jumalan ja Kristuksen nimelle?’ ’Rakentaako se sen sijaan että se repisi maahan Jumalan työtä seurakunnassa?’ Onnellinen tosiaan on kristitty, joka voi säilyttää elämänsä täysin sopusoinnussa oikean, tasapainoisen ja puhtaan omantunnon kanssa Jumalan edessä. Sellainen kristitty on siunaus Jumalan seurakunnalle.
[Kuva s. 20]
Meidän ei pitäisi taivutella ketään toimimaan vastoin omaatuntoaan, vaan antaa pyhän hengen johtaa häntä, kun hän tutkii Jumalan sanaa