Iloitseminen ”Jumalassa joka antaa toivoa”

”Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.” – Ps. 71:5.

1, 2.a) Mikä Raamatun todistus meillä on siitä, että Jumala välittää meistä? b) Miten ilomme voi tulla täydeksi?

PYSÄHDYTKÖ joskus miettimään kallisarvoista suhdettasi Jumalaan? Kuinka erinomaista onkaan tietää, että Jumala välittää meistä! Jehovan kannaltahan kokonaiset kansat ovat kuin sangosta tipahtanut vesipisara. Meidän yksilöitten täytyy siksi vaikuttaa hänestä erittäin pieniltä. Silti Jeesus Kristus vakuuttaa: ”Eikö kaksi varpusta myydä vähäarvoisesta kolikosta? Silti yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä. Mutta teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut. Älkää siis pelätkö: te olette arvokkaammat kuin monta varpusta.” – Matt. 10:29–31; Jes. 40:15.

² Jos Jumala kiinnittää huomiota varpusen putoamiseen, niin kuinka paljon enemmän sääliä hänen täytyykään tuntea meitä ihmisiä kohtaan, jotka hän loi omaksi kuvakseen! (1. Moos. 1:26) Meidän Jumalamme viisaus ja luomisvoima on todella valtava, mutta hän on vielä paljon suurenmoisempi huolehtiessaan sorrettujen oikeudesta ja osoittaessaan suurta rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. (Ps. 33:4, 5) On tosiaan etu, että me voimme saada osaksemme hänen rakkautensa ja pysyä siinä Jeesuksen vakuutuksen mukaan: ”Jos noudatatte minun käskyjäni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isän käskyjä ja pysynyt hänen rakkaudessaan.” Ja Jeesus lisäsi: ”Olen puhunut teille nämä asiat, jotta minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydeksi.” – Joh. 15:10, 11.

 3. Miksi Daavid turvasi täysin Jehovaan, ja miksi me voimme tehdä samoin?

³ Näinä kriittisinä aikoina me voimme iloita myös siitä, että rakkaudellinen Jumalamme antaa toivoa. Vaikuttaa siltä, että Daavid kirjoitti Psalmin 71 läpäistyään ankaria koettelemuksia, ja siinä hän ylistää Suvereenia Herraa Jehovaa, joka on ollut hänen toivonsa ja turvansa nuoruudesta asti. Esimerkiksi kohdatessaan kömpelön jättiläisen Goljatin Daavid julisti: ”Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä.” Juuri niin Jehova pelastikin! (1. Sam. 17:37, 45–50) Ja Jehova on tähän päivään saakka tukenut todistajiensa voideltua jäännöstä, joka lujana toivossa on palvellut häntä uskollisesti ’hamasta nuoruudesta’.

ELÄVÄN TOIVON TARVE

 4. Miksi se, ”mikä ennen kirjoitettiin”, on toivon lähde?

⁴ Jehovan kauaskantoiset lupaukset, jotka on merkitty muistiin hänen Sanaansa, antavat tosiaan varman tulevaisuudentoivon. Apostoli Paavali sanookin: ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.” (Room. 15:4) Me totisesti tarvitsemme toivoa. Mutta miten se, ”mikä ennen kirjoitettiin”, antaa aihetta toivoon? Miksi ensinnäkin heräsi toivon tarve?

 5. a) Miten heräsi toivon tarve? b) Miksi ensimmäiset vanhempamme aivan oikein saivat kuoleman rangaistuksen, ja miksi se koskee meitäkin?

⁵ Se, ”mikä ennen kirjoitettiin”, kertoo selvästi siitä, kuinka Jumala loi ensimmäiset vanhempamme ja asetti heidät mielihyvän paratiisiin ja antoi heille odotteen ikuisesta elämästä ja maan kansoittamisesta rakastavilla, onnellisilla ihmisillä, jotka eivät koskaan kuolisi. (1. Moos. 1:26–28; 2:7–9, 18–25) Aadam ja Eeva kuitenkin menettivät tämän edun. Miksi? Se johtui siitä, että he tekivät syntiä, osuivat harhaan, kun oli kysymys heidän täydellisestä tottelevaisuudestaan Isäänsä Jehova Jumalaa kohtaan. Aivan oikein Suvereeni Herra Jehova tuomitsi tottelemattoman parin kuolemaan. Heistä oli tullut omavaltaisia ja riippumattomia eikä heillä enää ollut sijaa Jehovan uskollisten luomusten joukossa. Sitä paitsi he eivät aiheuttaneet kuolemanrangaistusta ainoastaan itselleen, vaan myös miljardeille lapsille, jotka syntyisivät näistä syntisistä vanhemmista. Paavali sanookin: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” – Room. 5:12.

 6. Minkä toivon varaan luomakunta jäi joutuessaan orjuuteen?

⁶ Paavali sanoo kuitenkin edelleen, että vaikka ”luomakunta alistettiin turhuuteen”, se tapahtui ”toivon varaan”. Minkä toivon? Sen elävän toivon varaan, että se ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”, jollaisesta vapaudesta ensimmäiset vanhempamme nauttivat Eedenin paratiisissa. Siihen sisältyisi ikuisen elämän toivo. Vain Jumala voi antaa sellaisen toivon. – Room. 8:20, 21; Joh. 17:3.

TOIVO ”SIEMENESSÄ”

 7. Mistä tiedetään, kuka lupauksen ”siemen” on?

⁷ Siitä, ”mikä ennen kirjoitettiin” jo varhaisessa vaiheessa, me luemme Jumalan lupauksesta, jonka mukaan hänen taivaassa olevan vaimonkaltaisen järjestönsä ”siemen [jälkeläinen]” ’on polkeva rikki käärmeen pään’, ts. tuhoava Saatanan yhdessä koko hänen pesueensa kanssa. (1. Moos. 3:14, 15) Mutta kuka tämä ”siemen” on? Hänestä puhutaan myöhemmin myös Jumalan ystävän Aabrahamin ”siemenenä”, jonka välityksellä ”tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. Apostoli Paavali ilmaisee tämän ”siemenen” sanoessaan: ”Lupauksethan puhuttiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen. . . . ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.” – 1. Moos. 22:18; Gal. 3:16.

 8. a) Miten Jeesuksen maanpäällinen elämänvaellus ennustettiin kauan etukäteen? b) Miten Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan ilmeni?

⁸ Siinä, ”mikä ennen kirjoitettiin”, ennustettiin, millainen olisi Kristuksen Jeesuksen elämänvaellus hänen maan päällä ollessaan. Kuten Jesaja ennusti yli 700 vuotta aikaisemmin, Jeesus oli ylenkatsottu, häntä ei pidetty minään, hän oli ahdistettu ja ”niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään”. Sopusoinnussa Isänsä tahdon kanssa ”hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan”, niin että hän voi lunastaa ”monet” synnin orjuudesta. (Jes. 53:3–12) Jehova herätti hänet kuolleista ja asetti hänet ”elämän Pääedustajaksi” taivaisiin, ”jotta jokaisella häneen uskovalla olisi ikuinen elämä”. Tämä Jumalan huolenpito johtuu siitä, että Hän ”rakasti [ihmis]maailmaa niin paljon”. (Joh. 3:15, 16; Apt. 3:15) Minkä suurenmoisen toivon tämä onkaan avannut! – Joh. 5:24–29.

LUJA PERUSTA IKUISEN ELÄMÄN TOIVOLLE

 9. a) Mikä on toivomme takeena? b) Miten toivomme pitäisi vaikuttaa meihin?

⁹ Perustellun toivomme takeena on itse Jumalamme Jehovan nimi. Tämä nimi merkitsee ’Hän saattaa tulemaan’, mikä ilmaisee, että hän aikaansaa nimenomaisia tapahtumia tarkoitustensa toteutumiseksi. Hän on Jumala, ”joka ei voi valehdella” ja joka antaa sen ”toivon perusteen”, jonka hän ”lupasi ammoiset ajat sitten”. (Tiit. 1:2) Mitä tämä toivo merkitsee sinulle? Suhtaudutko siihen samoin kuin kristikuntaan kuuluvat suhtautuvat uskontoonsa – muodollisuutena, johon sisältyy vain tyhjiä sanoja? Vai oletko syvällä sydämessäsi omistanut itsesi kokonaan, koko elämäsi, ”Jumalalle, joka antaa toivoa”? (Room. 15:13) Onko tämä toivo tullut sinulle niin lujaksi, että se vaikuttaa jo todellisuudelta? Jos on, niin siitä on tullut uskosi – usko joka uhkuu hyviä töitä todistaessasi toisille toivostasi. – Hepr. 11:1; Jaak. 2:17.

10. a) Mikä antaa lisävahvistusta toivollemme? b) Miksi voideltujen kristittyjen pitäisi nyt iloita toivossaan?

¹⁰ Koska Suvereeni Herramme Jehova elää ikuisesti, niin hänen lupauksensa muodostavat ”elävän toivon” perustan. Ja hänen kuolleista herätetty Poikansa Jeesus Kristus, joka ”pysyy elossa ikuisesti”, antaa lisävahvistusta tälle toivolle, sillä ”hän voi myös täydelleen pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen välityksellään, koska hän on aina elossa rukoillakseen heidän puolestaan”. (Hepr. 7:24, 25) Niinpä apostoli Pietari kirjoitti voidelluille kristityille: ”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, sillä suuren armonsa mukaan hän synnytti meidät uudelleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen välityksellä, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja kuihtumattomaan perintöön. Se on varattuna taivaissa teitä varten, joita varjellaan Jumalan voimalla siihen pelastukseen kohdistuvan uskon välityksellä, joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä ajanjaksona. Tästä te iloitsette suuresti.” (1. Piet. 1:3–6) Nyt kun me olemme tulleet tähän ”viimeiseen ajanjaksoon”, voidelluilla kristityillä on tavattoman voimakas syy iloita tässä toivossa.

11. a) Mikä ”elävä toivo” myös ”suurella joukolla” on? b) Mikä on tämän toivon luja perusta?

¹¹ Mitä sitten voidaan sanoa ”kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” tulevasta ”suuresta joukosta”, joka odottaa saavansa ikuisen elämän paratiisimaassa? Siihen kuuluvillakin on ”elävä toivo”, sillä heille annettu lupaus kuuluu: ”He eivät tule enää näkemään nälkää eivätkä enää janoa, eikä auringon hehku ole sattuva heihin eikä mikään paahtava kuumuus, koska Karitsa, joka on [Jumalan] valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” (Ilm. 7:9, 16, 17) Ne, jotka panevat toivonsa tällaiseen ”hyvään uutiseen”, eivät tule pettymään, sillä tämä toivo perustuu lujasti Jumalan henkeytettyyn sanaan. Apostoli Pietari lainasi Jesajan 40:8:aa ja sanoi ”elävän ja pysyvän Jumalan sanasta”: ”’Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen loisto on kuin ruohon kukinta; ruoho kuihtuu, ja kukka varisee, mutta Jehovan sana pysyy ikuisesti’. Tämä onkin se ’sana’, tämä mikä on julistettu teille hyvänä uutisena.” – 1. Piet. 1:23–25.

12. Miten runsaskätinen Jumala on ikuisen elämän suomisessa?

¹² Kuvaillessaan itsensä hyväksi paimeneksi, joka ”antaa sielunsa lampaitten puolesta”, Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja olisi se yltäkylläisenä.” (Joh. 10:10, 11) Tällainen avokätisyys ei rajoitu ”pieneen laumaan”, johon kuuluvista tulee Kristuksen perijätovereita taivaissa. (Luuk. 12:32) Ei tosiaankaan, sillä Jeesus sanoi: ”Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda, ja ne kuuntelevat minun ääntäni, ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen. Ja minä annan heille ikuisen elämän.” (Joh. 10:16, 28) ”Suuren joukon” lisäksi, joka odottaa läpäisevänsä ”suuren ahdistuksen” elossa, on oleva esikristillisten aikojen uskollisia palvelijoita ja miljardeja muita kuolleita ihmisiä, jotka herätetään eloon maan päälle ja joilla on mahdollisuus saada ikuinen elämä. (Matt. 24:21; Hepr. 11:35; Ilm. 20:12) Kuinka runsaskätinen Jumalamme onkaan, kun hän tekee tällä tavalla mahdolliseksi elämän saamisen!

13. Miten Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan ilmenee, ja miten sen pitäisi vaikuttaa meihin?

¹³ Jehovan runsas rakkauden ilmaiseminen ihmisiä kohtaan ilmenee myös Jeesuksen aikaisemmista sanoista: ”Jumala rakasti [ihmis]maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta hän tuomitsisi maailman [epäsuotuisasti], vaan jotta maailma pelastuisi hänen välityksellään. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita.” (Joh. 3:16–18) Koska Jehova ja hänen Poikansa antavat niin runsaasti, niin eikö meidänkin pitäisi antaa runsaasti tehdessämme tunnetuksi tätä suurenmoista ”hyvää uutista” toisille?

14. a) Miksi kansoilla ’ei ole toivoa’? b) Mistä uskomme ja ’elävä toivomme’ ilmenevät?

¹⁴ Siten menetellessämme me teemme osaltamme ”hyviä töitä . . . , jotka Jumala valmisti ennakolta, jotta me vaeltaisimme niissä”. Me emme ole enää niin kuin ne, jotka Paavali kuvaili ”vieraiksi lupauksen liitoille”, joilla ei ”ollut toivoa” ja jotka olivat ”ilman Jumalaa maailmassa”. Me emme enää vaella ”niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä, samalla kun he heissä olevan tietämättömyyden vuoksi ja sydämensä tunnottomuuden vuoksi ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä”. (Ef. 2:10, 12; 4:17, 18) Nyt me vaellamme Jumalan kanssa, ja ’hyvät työmme’, joihin kuuluvat huomattavina ”hyvän uutisen” saarnaaminen ja opettaminen, ilmentävät uskoamme ja sydämestämme uhkuvaa ”elävää toivoa”. – Matt. 4:17; 5:16; 9:35; 24:14.

VANHURSKAAN HALLITUKSEN TOIVO

15. a) Miksi siihen, että meillä voi olla ”elävä toivo”, tarvitaan hyvää hallitusta? b) Minkä tätä koskevan rohkaisevan ennustuksen Jesaja merkitsi muistiin?

¹⁵ Elävään toivoomme sisältyy paljon enemmän kuin ikuisen elämän odote. Ajattelehan: Kuinka nautittavaa olisi elää ikuisesti sellaisten julmien ja sortavien ihmishallitusten alaisuudessa, jotka ovat niin usein olleet vallassa kautta historian? Jotkut pitäisivät kuolemaa sellaista orjuutta parempana. Onneksi Jumalan kansan elävään toivoon sisältyy toivo vanhurskaasta hallituksesta, Valtakunnasta, jota kristityt ovat kauan rukoilleet ja joka tulee pyhittämään Jehovan nimen ja saa hänen tahtonsa ’tapahtumaan myös maan päällä niin kuin taivaassa’. (Matt. 6:9, 10) Suorittaessaan kauaskantoisia valmisteluja tätä valtakuntaa varten Jehova käytti Israelin kuningasta Daavidia esikuvaamaan Kristusta Jeesusta Kuninkaan tehtävässään. Profeetta Jesaja kuvaili Hänet ”Rauhanruhtinaaksi” sanoessaan: ”Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” – Jes. 9:5, 6.

16. Minkä vakuutuksen Gabriel ja psalminkirjoittaja esittivät Valtakunnasta?

¹⁶ Yli 1 000 vuotta myöhemmin enkeli Gabriel näyttäytyi neitsyt Marialle ja sanoi hänelle: ”Sinä olet saanut suosion Jumalan edessä, ja katso, kohdussasi tapahtuu sikiäminen, ja sinä synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Tämä on oleva suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi, ja Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, . . . eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luuk. 1:30–33) Niinpä tämä ”Korkeimman Poika” ei huolehdi ainoastaan pelastuksen tiestä ikuiseen elämään vaan myös siunauksen jakamisesta valtakuntansa kautta. Tämä hallitus hallitsee koko ihmiskuntaa vanhurskaudessa ja aikaansaa yltäkylläisen rauhan alamaisilleen kautta maapallon. – Ps. 72:1–8.

17. Miksi sitten meillä pitäisi olla ’toivo runsaana’, ja miten voimme ilmaista tätä toivoa?

¹⁷ Viitaten jälleen siihen, ”mikä ennen kirjoitettiin”, apostoli Paavali kirjoittaa: ”Jesaja taas sanoo: ’On oleva Iisain [Daavidin isän] juuri, ja on oleva se, joka nousee hallitsemaan kansoja; häneen kansat panevat toivonsa.’ Täyttäköön Jumala, joka antaa toivoa, teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskoessanne, jotta toivo olisi heissä runsaana pyhän hengen voiman ohella.” (Room. 15:12, 13) Toivomme paneminen Kristuksen johdossa olevaan Jumalan valtakuntaan on tosiaan iloitsemisen ja sydämen rauhan lähde, ja kun tämä toivo on meissä runsaana, me saamme kannustusta julistaa sitä toisille Jumalan hengen antamassa voimassa. – Sak. 4:6; Jes. 40:28–31.

18. Minkä loistavan ennakkovälähdyksen Jesaja esittää Valtakunnasta?

¹⁸ Puhuessaan ”Iisain juuresta” Paavali lainasi Jesajan 11. lukua, joka esittää seuraavan loistavan ennakkovälähdyksen Kristuksen valtakunnan hallinnosta: ”Hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille.” Kuvailtuaan sen hengellisen paratiisin rauhallisuutta, josta Jumalan kansa nauttii nykyäänkin, ikään kuin maan villipedot olisi kesytetty, ennustus julistaa: ”Maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren.” Mikä loistava toivo! Ei ihme, että monet kansojen ihmiset kääntyvät tiedonhaluisina ”Iisain juuren”, valtaistuimelle asetetun Jeesuksen, puoleen, joka ”on kansojen lippuna”. – Jakeet 1–10.

19. Miksi meidän erikoisesti nyt pitäisi iloita toivossa?

¹⁹ Vaiheikkaasta vuodesta 1914 lähtien ihmiskunta on elänyt ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. ”Ihmisen Poika” on saapunut kaikki enkelit mukanaan istuutuakseen loistoisalle taivaalliselle valtaistuimelleen. Hän on ryhtynyt kokoamaan kansoja tuomiota varten ja ”erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista”. Kansoille ja ”vuohille” se on epätoivoisen ahdingon aika, mutta tottelevaisille lampaan kaltaisille ihmisille se on aika ’nousta pystyyn ja nostaa päänsä, koska heidän vapautuksensa on lähestymässä’. – Matt. 24:3–8; 25:31–34; Luuk. 21:26–28.

20. Miten menettelemällä me voimme nyt kestää toivossa?

²⁰ Kestävyys on kuitenkin tarpeen, jotta voisimme saavuttaa toivon täyttymyksen. Kun nämä ”viimeiset päivät” lähestyvät loppuaan, meidän tarvitsee suhtautua asioihin niin kuin Jeesus suhtautui ja kuten Paavali kehotti: ”Suokoon . . . Jumala, joka varaa kestävyyttä ja lohdutusta, että teillä olisi keskuudessanne sama mielen asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella, jotta te yksimielisesti yhdestä suusta kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” (Room. 15:5, 6) Jatkakaamme siis ”yksimielisesti” ja ”yhdestä suusta” kestävää palvelusta, kun saarnaamme tätä Valtakunnan hyvää uutista ”todistukseksi kaikille kansoille” luottaen siihen, että ”sitten tulee loppu”. (Matt. 24:13, 14) Luottakaamme siis järkkymättä Suvereeniin Herraamme Jehovaan, ”Jumalaan, joka antaa toivoa”.

[Kuva s. 9]

”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin.” – Room. 5:12.

”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” – Joh. 3:16.