”Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa”
1. Miksi juutalaiset, jotka edelleen pitävät Mooseksen lain, eivät ole osoittautuneet ”hänen kansakseen”, jonka kanssa kansojen käsketään ’iloita’?
KETKÄ muodostavat ”hänen kansansa”, jonka kanssa kaikkien kansojen käsketään ’iloita’? (Room. 15:10) Se ei ole osoittautunut juutalaiseksi kansaksi. Lihallisia juutalaisia, jotka edelleen pyrkivät pitämään Mooseksen lain, on vihattu ja vainottu 1 900 vuoden aikana vuodesta 70, jona vuonna Rooman legioonat kenraali Tituksen johdolla hävittivät muinaisen Jerusalemin. Kumma kyllä, eivät edes lihalliset juutalaiset itse ole iloinneet ”hänen kansansa”, Jehovan kansan, kanssa. Juutalainen profeetta Mooses oli yksi niistä, jotka lauloivat vuonna 1473 eaa. lauletun henkeytetyn laulun loppusanoin: ”Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren, ja hän antaa koston kohdata vastustajiaan ja toimittaa todella sovituksen kansansa maalle.” – 5. Moos. 32:43, UM.
2. Milloin Jeesuksen seuraajien siirtäminen ’pimeyden vallasta Jumalan rakkauden Pojan valtakuntaan’ alkoi tapahtua?
2 Kun Paavali esitti ja sovelsi tämän Mooseksen sanoista otetun lainauksen noin vuonna 56, Jeesus oli jo kauan aikaisemmin vuonna 33 kuollut, hänet oli herätetty ja hän oli noussut taivaaseen. Niinpä tuon vuoden helluntaista lähtien ”hänen kansaansa”, Jehovan kansaa, olivat antautuneet, kastetut, hengestä siinneet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset. Joitakin vuosia myöhemmin, noin vuosina 60–61, Paavali kirjoitti Kolossassa oleville Jehovan ”kansan” jäsenille ja sanoi: ”Kiittäen Isää [Jehovaa], joka teki teidät soveliaiksi osallistumaan pyhien perintöön valossa. Hän vapautti meidät pimeyden vallasta ja siirsi meidät rakkautensa Pojan valtakuntaan.” (Kol. 1:12, 13) Sellainen siirtäminen alkoi juutalaisten helluntaipäivänä (siivanin 6. päivänä) vuonna 33, sen jälkeen kun Jeesus palasi taivaaseen.
3. Mitä heistä tuli Kuninkaan puolesta, kun heidät siirrettiin Jumalan rakastaman Pojan hengelliseen valtakuntaan?
3 Sinä päivänä taivaallinen Isä kirkastetun kuninkaallisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä vuodatti pyhää henkeään ensiksi noin 120:een Jerusalemissa odottavaan opetuslapseen. Siten heidät siirrettiin maailmallisen pimeyden vallasta Jumalan rakkaan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, ”maailman valon”, hengelliseen valtakuntaan. (Joh. 8:12) Jehova Jumala perusti tämän hengellisen valtakunnan, ja Jeesus Kristus palveli siinä hengellisenä Kuninkaana Jehovan ministerinä. Hän käyttää tämän palvelustehtävän (ministry) suorittamisessa maan päällä olevia hengestä siinneitä opetuslapsiaan ”lähettiläinä Kristuksen sijasta”. (2. Kor. 5:20) Kirkkoraamatun mukaan he ovat ’Kristuksen puolesta siis lähettiläinä’. Sellaisilla ”lähettiläillä” on tosiaan palvelustehtävä (ministry), hallituksen palvelus.
4. a) Keistä Jumalan ”kansa”, jonka kanssa kansojen on määrä ’iloita’, sen tähden koostuu? b) Minkä johdosta pakanakansojen tulee kirkastaa Jumalaa?
4 Juuri tällaisten lähettiläiden kanssa, kaikkien kansojen, jotka eivät koostu hengellisistä israelilaisista, on määrä ’iloita’. Minkä johdosta? Kristitty lähettiläs ja palvelija Paavali vastaa siihen, kun hän kirjoittaa Rooman seurakunnalle ja sanoo: ”Kristus tuli todellisuudessa ympärileikattujen [lihallisten juutalaisten] palvelijaksi Jumalan totuudellisuuden puolesta niiden lupausten vahvistamiseksi, jotka Hän antoi heidän esi-isilleen, ja jotta kansat kirkastaisivat Jumalaa hänen armostaan.” (Room. 15:8, 9a) Millaista armoa Jumala osoitti pakana-”kansoille”?
5. a) Millaista ”armoa” Jumala osoitti ympärileikkaamattomille pakanoille? b) Milloin ja keiden yhteydessä tämä ”armon” osoittaminen alkoi, ja mihin se avasi pääsyn?
5 Silloin ensimmäisellä vuosisadalla Jumalan ”armo” käsitti tämän: Jehova Jumala salli ympärileikkaamattomien pakanoiden (eli kansojen ihmisten) päästä niiden ”lupausten” alaisuuteen, jotka hän oli antanut ympärileikattujen juutalaisten esi-isille. Ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten kohdalla se alkoi vuonna 36, kun roomalainen sadanpäämies Kornelius ja hänen perheensä ja ystävänsä Kesareassa ottivat vastaan apostoli Pietarin palveluksen ja kun heidät voideltiin Jumalan pyhällä hengellä ja heidät kastettiin. (Apt., 10. luku) Me emme tiedä, lähtivätkö Kornelius ja hänen perheensä Kesareasta ja palasivatko he Italiaan tullakseen Rooman seurakunnan jäseniksi, joka seurakunta koostui siihen mennessä ympärileikatuista juutalaisista uskovista ja mahdollisesti juutalaisista ”käännynnäisistä”. (Apt. 2:1–10) Mutta siitä lähtien Jumala osoitti ”armoa” uskoville, kastetuille pakanoille suomalla heille pääsyn rakkaan Poikansa hengelliseen ”valtakuntaan” heidän ympärileikkaamattomuudestaan huolimatta.
6. a) Minkä jäseniksi kansat pääsivät Paavalin aikana Jumalan ”armosta”? b) Miksi nämä Jumalan ”armosta” osalliset eivät voi ottaa osaa maailmallisten hallitusten ministerin tehtäviin?
6 Tällä tavalla ”kansoja”, olivatpa ne ympärileikattuja samarialaisia, ympärileikattuja egyptiläisiä tai ympärileikkaamattomia ei-juutalaisia, suosittiin pääsyllä ”Aabrahamin siemenen” jäseniksi, jonka siemenen välityksellä kaikki maan perheet tulevat siunatuiksi. (1. Moos. 12:3; 22:15–18; Gal. 3:3–29) Vaikka nämä tällä hetkellä ovat Jumalan rakkauden Pojan hengellisessä valtakunnassa, kaikki maalliseen kuolemaansa asti uskollisiksi osoittautuvat herätetään Jumalan taivaalliseen valtakuntaan. Siellä he hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta maan kaikkien sukujen siunaamiseksi. (Ilm. 20:4–6) Sitä ennen, kun he ovat vielä lihassa maan päällä, heillä on ”palvelus”, joka tulee heille siksi, että he ovat ”lähettiläitä Kristuksen sijasta”, ja he ryhtyvät Kristuksen johdossa olevan Jehovan valtakunnan ”sanan palvelukseen”. Tämän tähden heistä ei voi johdonmukaisesti ajatellen tulla nykyisen Panettelijan hallitseman maailman poliittisten hallitusten ministereitä. – Apt. 6:4.
JULKISEN TUNNUSTUKSEN ESITTÄMINEN KANSOJEN KESKUUDESSA
7. Minkä kannan nämä ”lähettiläät” omaksuvat tämän maailman riitoihin, ja miksi he jatkavat iloitsemista ja kutsuvat toisia liittymään siihen kanssaan?
7 Valtakunnan ”lähettiläät” ovat täysin puolueettomia maailmallisiin riitoihin nähden. He tietävät, että ”pakanain ajat” eli ”kansain määräajat” päättyivät vuoden 1914 varhaissyksyllä ensimmäisen maailmansodan kolmannen kuukauden kuluessa. (Luuk. 21:24; vrt. Kirkkoraamattuun.) Siihen aikaan pakanakansojen maailmanherruuden aika loppui. Sellaiset maailmalliset kansat, kristikunnan kansat mukaan luettuina, kieltäytyvät itsepäisesti tunnustamasta tätä tosiasiaa. Siksi ne vastustavat ja vainoavat Jehovan kristittyjä todistajia, jotka kiinnittävät huomion tähän tosiasiaan. Kaikki sellainen vaino on aivan Raamatun profetioitten ennustuksen mukaista. Kaikesta siitä huolimatta Jumalan perustetun valtakunnan ”lähettiläät” iloitsevat edelleen. He kutsuvat kaikkien kansojen ihmisiä iloitsemaan kanssaan ja liittymään mukaansa julistamaan valtakuntaa, jonka hän on laskenut Jeesuksen Kristuksen harteille.
8. a) Mistä lähtien kaikista kansallisuuksista olevaa ”suurta joukkoa” on koottu Jumalan perustetun valtakunnan puolelle? b) Mitä siihen kuuluvat selvästi havaitsevat, ja mistä armollisesta kokemuksesta he iloitsisivat?
8 Vuoden 1935 keväästä (toukokuusta) lähtien kaikkien kansojen ihmisistä koostuva ”suuri joukko” alkoi iloita Jehovan hengellä voidellun ”kansan” kanssa, johon kuuluvat olivat hänen taivaallisen valtakuntansa perillisiä. Kaikista kansallisuuksista koostuvan ”suuren joukon” iloiset jäsenet ovat hyvin kiinnostuneita tulemaan Kristuksen johdossa olevan Jumalan tuhatvuotisen valtakunnan maallisiksi alamaisiksi. (Ilm. 7:9–17; 22:17) He havaitsevat selvästi, että pakanain aikojen päättyessä 1914 ”maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme [Jehovan] ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti”. (Ilm. 11:15) He ymmärtävät elävänsä aikaa, jolloin tapahtuu siirtyminen tämän maailman tuomituista poliittisista hallituksista Jumalan Messiaan eli Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan. He haluaisivat hyvin mielellään elää tämän siirtymäkauden ja astua kuolematta messiaanisen Valtakunnan alaisuudessa maan päälle tulevaan uuteen järjestykseen. Se olisi Jehova Jumalalta suuren ”armon” osoittamista heitä kohtaan.
9. a) Mitä kutsua kansainväliseen ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat noudattaneet, ja miten he ovat vertauskuvanneet sen? b) Miten he ovat lampaankaltaisina tehneet hyvää Kristuksen hengellisille ”veljille” tänä asiainjärjestelmän päättymiskautena?
9 On ollut epätavallista Jehovan ”armoa”, että ”tätä valtakunnan hyvää uutista” on saarnattu ”koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille” ja että saarnaamisesta on tullut heidän elämäntapansa. (Matt. 24:14) Vuoden 1935 keväästä lähtien ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat käyttäneet hyväkseen Jumalan ”armoa” ja ovat noudattaneet kehotusta antautua Jehova Jumalalle Kristuksen kautta ja ovat vertauskuvanneet antautumisensa vesikasteella. Lampaita ja vuohia koskeva Jeesuksen vertaus, joka on kerrottu Matteuksen 25:31–46:ssa, osoittaa, että heidän täytyy tehdä hyvää hänen valituilleen, hänen hengellisille veljilleen, nyt tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. (Matt. 24:3, 31) Siihen sisältyy se, että he auttavat Kristuksen hengellisiä ”veljiä” ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisessa aina siihen tulevaan ”suureen ahdistukseen” saakka, jollaista ei ole koskaan ennen ollut. (Matt. 24:14–22) Koska he ovat yhteistoiminnassa jäännöksen kanssa, johon kuuluvat ovat ”lähettiläitä Kristuksen sijasta”, he astuvat uuteen asemaan.
10. Mihin uuteen asemaan ”suuri joukko” on astunut, ja mitä palvelusta siihen kuuluvat ovat suorittaneet niiden kanssa, jotka ovat ”lähettiläitä Kristuksen sijasta”?
10 ”Suuri joukko” lampaan kaltaisia, jotka kokoontuvat Kristuksen hyväksymyksen oikealle puolelle, palvelee Kristuksen lähetteinä hänen valtakuntansa pyhässä palveluksessa. Heille on annettu tehtävä (ministry) palvella kuninkaallisen hallituksen, ”taivasten valtakunnan”, etuja. Sillä suurenmoisella palveluksella, jota he suorittavat Valtakunnan ”lähettiläiden” kanssa, he osoittavat kiitollisuutensa Jehova Jumalalle.
KANSOJEN ILOISUUS ENNUSTETTU
11. Kenen nimelle Daavid sanoi helkyttävänsä sävelmää, ja miten hän kuvailee hänet?
11 Apostoli Paavali lainaa psalminkirjoittajaa kuningas Daavidia, kun hän kertoo siitä, miten kansat tulevat ’kirkastamaan Jumalaa hänen armostaan’, ja sanoo: ”Niin kuin on kirjoitettu: ’Sen vuoksi minä tunnustan avoimesti sinut kansojen keskuudessa ja sinun nimellesi minä helkytän sävelmää.’” (Ps. 18:50; 2. Sam. 22:50; Room. 15:9b) Henkeytetty psalminkirjoittaja kuvaili, kuka Se oli, jonka nimelle hän helkyttäisi sävelmää, kun hän lisäsi loppusanat: ”Sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.” – 2. Sam. 22:51.
12. a) Miten Jeesus maan päällä ollessaan ’avoimesti tunnusti’ Jehovan kansojen keskuudessa? b) Missä provinssissa ylösnoussut Jeesus sanoi opetuslapsilleen, mitä heidän piti tehdä hänen ’lähettiläinään’?
12 Suurempi Daavid, nimittäin Jeesus Kristus, ei kiittänyt ja ylistänyt paljon Jehova Jumalaa pakanakansojen keskuudessa silloin, kun hän oli täällä maan päällä täydellisenä ihmisenä. Hän saarnasi Valtakuntaa jonkin verran samarialaisille ja eräälle syyrofoinikialaiselle naiselle, jonka tyttären hän vapautti demonista. Hän saarnasi myös paljon seudulla, jota Jesajan 8:23 (UM) kutsuu ”kansojen Galileaksi”. Hän teki siellä Valtakunnan saarnaamisrynnistyksensä keskuspaikaksi Kapernaumin, joka sijaitsi Galileanmeren rannalla. (Matt. 4:12–15) Kuolleista noustuaan hän ”kansojen Galileassa” sanoi opetuslapsilleen, jotka olivat ”lähettiläitä Kristuksen sijasta”: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” – Matt. 28:19, 20.
13. a) Minä päivänä ja miten Jerusalemissa odottavat opetuslapset saivat valtuuden lähettilään palvelukseensa? b) Missä he alkoivat julkisesti ’tunnustaa’ Jehovaa kansojen keskuudessa?
13 Joitakin päiviä sen jälkeen kun ylösnoussut Jeesus antoi kastetuille opetuslapsilleen tämän tehtävän, tuli vuoden 33 helluntaipäivä. Varhain tuon päivän aamuna kirkastettu Jeesus ohjasi Jehova Jumalan pyhää henkeä Jerusalemissa oleviin noin 120 opetuslapseensa. Heidän sinä päivänä suorittamansa saarnaamisen johdosta noin 3 000 juutalaista ja juutalaista käännynnäistä hyväksyi Valtakunnan sanoman ja heidät kastettiin vedessä. Myöhemmin nämä pyhän hengen saaneet liittyivät suorittamaan lähettilään työtä Kristuksen sijasta. Sen jälkeen kun Jerusalemissa puhkesi vaino, jotkut alkoivat ’avoimesti tunnustaa’ Jehovaa samarialaisten keskuudessa ja vielä myöhemmin ympärileikkaamattomien pakanoitten keskuudessa, jotka olivat Rooman kansalaisia ja muita. Kun eri kansallisuuksista olevat ihmiset kuulivat, että Jehova tunnustettiin avoimesti heidän keskuudessaan ja että häntä ylistettiin, niin he voivat huutaa avuksi hänen nimeään Kristuksen kautta saadakseen armollisen pelastuksen.
14. Mitä apostoli Paavali seuraavaksi lainasi 5. Mooseksen kirjan 32:43:sta, ja mitä Jehovan kansaan kuuluvien täytyi siis sen hyväksi tehdä?
14 Apostoli Paavali lainaa lisää profetiaa todistelunsa tueksi ja sanoo: ”Ja jälleen hän sanoo: ’Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa.’” (Room. 15:10; 5. Moos. 32:43) Mutta miten kaikkien kansojen ihmiset voisivat iloita Jehovan ”kansan” kanssa, elleivät he kuulisi hänestä? Siksi ”hänen kansaansa” kuuluvien täytyi saarnata heille hänen messiaanista valtakuntaansa. – Room. 10:13–15.
15. Minkä ja keiden suorittaman toiminnan täytyy seurata sitä, mitä Paavali lainaa Psalmista 117:1, jotta kansat voisivat noudattaa sen kehotusta?
15 Apostoli Paavali esittää lisää raamatullista tukea kertomalla, mitä Jehova sanoi henkeytetyn puhetorvensa kautta: ”Ja jälleen: ’Ylistäkää Jehovaa, kaikki te kansakunnat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat.’” (Room. 15:11; Ps. 117:1) On helppo sanoa niin, mutta miten kaikki kansakunnat, kansat ja suvut voivat tehdä siten, ellemme kerro niille Jehovasta ja selitä, miksi häntä pitäisi ylistää? Siksi hänen Kristuksen johdossa olevaa valtakuntaansa täytyy saarnata kaikissa kansoissa. Tämä ”palvelus” on annettu Valtakunnan perillisten jäännöksen ja heidän työtovereittensa ”suuren joukon” tehtäväksi. – Ilm. 7:9–17.
16. Miten ”Iisain juurta” koskeva Paavalin Jesajan 11:10:stä ottama lainaus täyttyy?
16 Apostoli Paavali lainaa neljännen todistuksen perustelunsa tueksi ja sanoo: ”Ja Jesaja taas sanoo: ’On oleva Iisain juuri, ja on oleva se, joka nousee hallitsemaan kansoja; häneen kansat panevat toivonsa.’” (Room. 15:12; Jes. 11:10) Betlehemiläinen Iisai oli Daavidin isä, Daavidin jonka Jumala määräsi Israelin kahdentoista sukukunnan kuninkaaksi. Daavid itse ei voinut olla lihallisen isänsä elämän ”juuri”. Siksi todellisen ”Iisain juuren” täytyi olla Jeesus Kristus, joka syntyi Betlehemissä Juudan kuninkaalliseen sukukuntaan, Iisain omaan sukukuntaan. Jeesuksesta tulee elämän antava ”juuri” maalliselle esi-isälleen Iisaille, kun hän herättää hänet ja hänen poikansa Daavidin kuolleista tuhatvuotisen hallituskautensa aikana. – Ilm. 22:16.
17. Kuka siis on ”Iisain juuri”, johon kansat voivat panna toivonsa?
17 Daavid ’hallitsi kansoja’ voitettuaan Luvattuun maahan jääneet ei-juutalaiset kansat. Mutta Daavid on nyt ollut kuolleena vuodesta 1037 eaa. lähtien, eivätkä kansojen ihmiset voi panna toivoaan häneen. Onneksi he voivat panna toivonsa parhaillaan hallitsevaan Suurempaan Daavidiin, Jeesukseen Kristukseen, ”Daavidin juureen ja jälkeläiseen”. (Ilm. 22:16) Se, että he panevat toivonsa häneen, vastakuvalliseen Daavidiin, ei ole osoittautuva turhaksi tai väärin kohdistetuksi.
18. Ketkä kaikista kansoista ovat jo panneet toivonsa luvattuun Hallitsijaan, ja keitä hän jo hallitsee?
18 Vuodesta 1935 lähtien sadattuhannet ”suureen joukkoon” kuuluvat, jotka ovat tulleet kaikista kansakunnista, sukukunnista, kansoista ja kielistä, ovat panneet toivonsa Hallitsijaan, joka ei tule pettämään heitä. He osoittavat sen noudattamalla hänen käskyään saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista . . . koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille”. (Matt. 24:14) Niiden kaikkien kansojen ihmisten toivo, jotka ovat kuolleet sen jälkeen kun kuoleman tuottava synti tunkeutui ihmiskuntaan, on hallitsevassa taivaallisessa Kuninkaassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on jo hallinnut kaikkien kansojen uskovia, toiveikkaita ihmisiä siitä asti, kun hän nousi valtaistuimelle pakanain aikojen lopussa 1914. Hän tulee vielä hallitsemaan paljon, paljon useampia sen jälkeen, kun hän on herättänyt kuolleista kaikki ihmiskunnan lunastetut.
19. Onko siis kaikkiin kansakuntiin kuuluvilla uskovilla syytä olla toiveikkaita ajan kuluessa ja iloita?
19 Onko siis kaikkien kansojen ihmisillä syytä ’iloita’ Jehovan ”kansan”, hengellisten israelilaisten, kanssa? On toki täysi syy! Kuinka sopiva tässä yhteydessä onkaan se kaunis siunauspyyntö, jonka Paavali esittää profetiasta ottamiensa lainausten päätteeksi! Sillä hän sanoo: ”Täyttäköön Jumala, joka antaa toivoa, teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskoessanne, jotta toivo olisi teissä runsaana pyhän hengen voiman ohella.” (Room. 15:13) Tämä henkeytetty rukous täyttyy kiistattomasti kaikissa Jehovan kristityissä todistajissa joka puolella maapalloa. Raamatun profetioitten toteutuminen ilmaisee, että loistoisin toivomme lähestyy toteutumistaan. ”Iloitkaa”!
”Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!” – Sananl. 16:20.
[Kuva s. 26]
Kesareassa oleva roomalainen sadanpäämies Kornelius ja hänen perheensä ja ystävänsä hyötyivät Pietarin palveluksesta