Rakentaminen oikealle perustukselle tulenkestävistä aineksista

”Kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.” – 1. Kor. 3:13.

 1. Miten rakennukseen lisäkustannuksin pannut tulenkestävät ainekset osoittavat arvonsa?

KALLISARVOISIA rakennuksia suojataan ja pelastetaan suuressa määrin tekemällä ne tulenkestäviksi. Tämä tapahtuu suureksi osaksi rakentamalla ne tulenkestävistä aineksista. Jos tulenkestävän rakennuksen jossain kohdassa alkaisi tulipalo, sen olisi vaikea levitä ja kietoa lopulta koko rakennusta liekkeihin ja polttaa sitä poroksi. Jos ympäristössä alkaisi yleispalo, niin tulenkestävä rakennus jäisi jäljelle hiukan tummuneena ulkoapäin ja haisten tulen kärventämältä, mutta seisoen rakenteeltaan entisellään. Rakennukseen pannut tulenkestävät ainekset osoittaisivat siten arvonsa, ja ylimääräinen työ ja raha osoittautuisivat aiheellisiksi.

 2. Miten Sisäasiainministeriön päätös rakennusten palonkestävyydestä korostaa rakennusainesten tärkeää osuutta palonkestävässä rakennuksessa?

² Rakentajan on näin ollen viisasta ottaa huomioon Sisäasiainministeriön päätös rakennusten palonkestävyydestä. Siinä sanotaan, että palonkestävän eli A-luokan rakennuksen ulkoseinien, osaston sisäisten seinien, välipohjan täytteiden ja muiden eristyskerrosten ja osaston sisällä olevien verhousten tulee olla a-luokkaa eli tehdyt rakennustarvikkeista, ”jotka eivät syty eivätkä käytännöllisesti katsoen kehitä savua tai palavaa kaasua”. (Suomen asetuskokoelma 1962, n:o 327, s. 636, 632) Mille perustukselle tahansa pystytetyn rakennelman rakennusaineksilla on hyvin selvästi tärkeä merkitys.

3, 4. Mikä hävitti Herodeksen temppelin Jerusalemissa, ja miten se tapahtui?

³ Tuli tuhosi erään ihmisen historian suurenmoisimmista, kalleimmista rakennuksista. Se oli kuningas Herodes Suuren samalle paikalle rakentama temppeli, mihin Jerusalemin kuningas Salomo oli rakentanut upean temppelinsä, joka sekin oli joutunut tulen saaliiksi. Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten hävitetystä Herodeksen temppelistä sanoo eräs tietosanakirjaa seuraavaa:

⁴ ”Juutalaisten viimeisessä taistelussa roomalaisia vastaan vuonna 70 temppeli oli sodan tiimellyksen viimeinen näyttämö. Roomalaiset ryntäsivät Antonian tornista pyhälle alueelle, jonka salit juutalaiset itse sytyttivät tuleen. Roomalainen sotilas heitti vastoin [roomalaisen kenraalin] Tituksen tahtoa kekäleen temppelin pohjoispuolella oleviin ulkorakennuksiin, ja se sytytti palamaan koko rakennelman, vaikka Titus itse yritti sammuttaa tulen. . . . [Juutalainen historioitsija Flavius] Josephus huomauttaa: ’Ei voi muuta kuin ihmetellä sitä koskevan ajan täsmällisyyttä; sillä nyt huomattiin sama kuukausi ja päivä [aab-nimisen viidennen kuukauden 10. päivä] – kuten sanoin aikaisemmin, jona babylonialaiset aikaisemmin polttivat pyhän huoneen. Niiden vuosien lukumäärä, mitkä kuluivat sen ensimmäisestä perustamisesta, minkä kuningas Salomo suoritti, tähän sen hävitykseen, joka tapahtui [keisari] Vespasianuksen hallituksen toisena vuonna, lasketaan 1 130:ksi ynnä seitsemäksi kuukaudeksi ja viideksitoista päiväksi; ja sen toisesta rakentamisesta, jonka Haggai suoritti [Persian] kuninkaan Kyyroksen toisena vuonna, sen hävitykseen Vespasianuksen johdolla oli 639 vuotta ja 45 päivää.’”

 5. Miten kuningas Salomon temppeli hävitettiin, ja ketkä sen hävittivät?

⁵ Voittoisan Babylonian kuninkaan vuonna 607 eaa. suorittamasta Salomon temppelin hävityksestä Jerusalemissa raamatunhistorioitsija kertoo: ”Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin.” – 2. Aikak. 36:19; Jer. 52:12–14.

 6. a) Miksei noiden Jerusalemin temppeleitten hävityksessä tuhoutunut yhtään Jehovan kuvapatsasta? b) Mitä rakennusta nyt valmistetaan Jehovan palvontaa varten ja minkä rakennusmääräysten mukaisesti?

⁶ Yhtäkään patsasta tai Jumalan kuvaa, jota olisi palvottu noissa Jerusalemin temppeleissä, ei tuhoutunut liekeissä, koska Jumala, jota niissä palvottiin, kielsi palvojiaan tekemästä mitään epäjumalankuvaa. (2. Moos. 20:1–6) Lisäksi säilyi noissa temppeleissä kunnioitetun Jumalan palvonta aineellisten temppelien hävityksessä ja on säilynyt tähän päivään asti ja suorastaan kukoistaa. Tämä Jumala ei tarvitse mitään aineellista temppeliä, missä häntä palvottaisiin täällä maan päällä. Hän rakentaa kuitenkin palvontansa hyväksi kaikkien aikojen suurenmoisinta temppeliä. (Jes. 66:1; 1. Kun. 8:27–30; Apt. 17:24–28) Tämä temppeli pysyy iankaikkisesti, sillä se tehdään tulenkestävistä aineksista. Se läpäisee vahingoittumattomana tulevan maailman ahdistuksen päivän tulen, ja se loistaa vielä suuremmassa kirkkaudessa ja kauneudessa sen kokemuksen saatuaan. Tätä temppeliä ei piirustuksiltaan ja rakennusaineksiltaan tehdä minkään maallisen kansan rakennusmääräyksen eikä palontorjunta-asetusten mukaiseksi. Se tehdään Ylimmän Arkkitehdin, taivaan ja maan Luojan, rakennusmääräyksien mukaan. Se rakennetaan aineksista, jotka hän nimenomaan määrää ja voi varata.

 7. Millainen Jehovan iankaikkisen temppelin rakennusaika on verrattuna Herodeksen temppelin ja Pietarinkirkon rakennusaikaan?

⁷ Luoja Jumala on rakentanut tätä temppeliä kauemmin kuin koskaan minkään muun rakennuksen pystyttäminen on kestänyt. Juutalaiset sanoivat Herodeksen temppelistä Jeesukselle Kristukselle tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten: ”Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu.” (Joh. 2:20) Roomalaiskatolisuuden tärkeimmän kirkkorakennuksen, Pietarinkirkon Vatikaanivaltiossa, perusti keisari Konstantinus Suuri neljännellä vuosisadalla, ja sitä rakennettiin yhä protestanttisen uskonpuhdistajan Martti Lutherin päivinä kuudennellatoista vuosisadalla. Mutta Jumala on rakentanut iankaikkista palvontatemppeliään Jeesuksen Kristuksen apostolien päivistä ensimmäiseltä vuosisadalta tähän asti, ja vasta nyt, yli tuhat yhdeksänsataa vuotta myöhemmin, se on valmistumaisillaan.

RAKENTAJATOVERIT

 8. a) Keitä Jumala on nähnyt hyväksi käyttää temppelin rakennustyössä? b) Miten Paavali todistelee tämän asian ja myös varoittaa lahkolaisuudesta seurakunnassa?

⁸ Rakentaessaan tulenkestävää temppeliään Jumala on käyttänyt rakentajatovereita täällä maan päällä. Oletko sinä Jumalan työtoveri tässä temppelin rakennuksessa? Kristitty apostoli Paavali oli yksi heistä, samoin hänen tuntemansa kaunopuheinen kristitty opetuslapsi Apollos, aleksandrialainen juutalaiskäännynnäinen Egyptistä. Apostoli Paavali kirjoitti Kreikassa muinaisessa Korinton kaupungissa olleelle kristilliselle seurakunnalle sen jäsenten työstä Jumalan työtovereina ja varoitti korinttolaisia tulemasta kenenkään uskonnollisen ihmisen lahkolaisseuraajiksi sanomalla: ”Kun toinen sanoo: ’Minä olen Paavalin puolta’, ja toinen: ’Minä olen Apolloksen’, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin? Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” – 1. Kor. 3:4–9.

 9. Miten Paavali oli istuttaja esimerkiksi Korinton seurakunnan ollessa kysymyksessä?

⁹ Istuttaminen tapahtuu ennen kastelemista, ja apostoli Paavali, jota verrattiin istuttajaan, suoritti alustavan työn. Hän raivasi tietä kristillisyydelle. Se piti paikkansa myös Korinton kristillisestä seurakunnasta. Paavali saapui sinne lähetystyöntekijänä ja alkoi saarnata synagoogassa Jeesusta juutalaisena Messiaana. Myöhemmin Paavalin täytyi siirtää uskovien juutalaisten kokouspaikka synagoogan vieressä olevaan taloon. Paavali kastoi Krispuksen, synagoogan esimiehen, ja hänen perheensä sekä Gaius-nimisen uskovan ja myös Stefanaan perhekunnan.

10. Miten Apollos tuli kastelemaan sitä, minkä Paavali oli istuttanut Korinttoon?

¹⁰ Kun Paavali oli opettanut siellä kristillisyyttä puolitoista vuotta, syntyi tilanne, jonka vuoksi hän katsoi viisaaksi mennä Jerusalemiin. Matkallaan sinne hän pysähtyi Efesossa, Vähässä-Aasiassa, ja jätti matkatoverinsa Akylaan ja Priskillan sinne. (Apt. 18:1–22; 1. Kor. 1:13–16) Myöhemmin Apollos, joka oli saanut jonkin verran tietoa kristillisyydestä, saapui Efesoon ja saarnasi synagoogassa. Akylas ja Priskilla tutustuivat häneen ja selittivät hänelle perinpohjaisemmin kristillisyyttä. Koska Apollos halusi nyt mennä Akaiaan (Kreikkaan), Efeson kristityt veljet lähettivät hänen mukanaan suosituskirjeitä. Niin Apollos pääsi Korinton seurakunnan yhteyteen ja suoritti hyödyllistä työtä sen keskuudessa. Kuvaannollisesti puhuen hän kasteli sitä siementä, minkä apostoli Paavali oli istuttanut. (Apt. 18:24–19:1) Kuka sitten antoi kasvun? Jumala.

11. a) Mitä Paavali todellisuudessa istutti työskennellessään Korintossa? b) Kuka aikaansai kasvun, ja kenelle kasvavien tuotteiden viljelysmaa kuului?

¹¹ Mikä oli se siemen, minkä Paavali istutti Korinttoon? Kristityt, Jeesuksen Kristuksen opetuslapset. Kysymyksessä oli samanlainen tapaus kuin Jeesuksen vertauksessa nisusta ja lusteesta. Jeesus sanoi: ”Pelto on [ihmis]maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset.” (Matt. 13:38) Paavali ei saarnannut ja istuttanut ainoastaan kristillisen totuuden siemeniä vaan kristittyjä, Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Hän ’teki opetuslapsia’, niin kuin Jeesus käski seuraajiaan tekemään. (Matt. 28:19, 20) Koska Paavali oli Jumalan työtoveri, hän voi sopivasti sanoa uskovien, kastettujen korinttolaisten seurakunnalle: ”Te olette Jumalan viljelysmaa.” (1. Kor. 3:9) Jumala todellisuudessa sai tuon seurakunnan jäsenet kasvamaan kristittyinä. Jumala oli todella se, joka saattoi heidät elämään Jeesuksen Kristuksen, Poikansa, opetuslapsina. Paavali oli vain työtoveri, jota Jumala oli käyttänyt viemään heille elämän antavaa hyvää uutista Kristuksesta, minkä hyvän uutisen Paavali oli saanut Jumalalta. Kasvavien kristittyjen viljelysmaa ei todellisuudessa kuulunut Paavalille. Se kuului Jumalalle, joka oli sen oikea ja oikeudenmukainen Omistaja. Ellei Jumala olisi antanut siunaustaan ja henkeään, kaikki Paavalin tai Apolloksen suorittama työ olisi ollut tuloksetonta.

12, 13. a) Miten nämä seikat vaikuttavat uskonlahkojen perustamisasiaan? b) Kuinka monta evankeliuminpalvelijaa meillä on oikeus saada, ja ketä meidän tulee opetuslapsina seurata?

¹² Kunniaa kristillisyyden kasvusta tai sen olemassaolosta ei siis pitänyt antaa Paavalille eikä Apollokselle. Korinton kristillisen seurakunnan jäseniä ei myöskään velvoitettu tulemaan Paavalin eikä Apolloksen seuraajiksi. Nämä olivat vain ”palvelijoita”, joiden välityksellä korinttolaisista tuli uskovia. Heidän piti sen sijaan olla Jumalan seuraajia ja opetuslapsia, sillä Hän oli heidän Omistajansa ja Se, jolla oli voima tehdä kristittyjä ja kasvattaa heidät kypsyyteen. Miten ahdasmielistä olikaan siksi perustaa uskonnollisia lahkoja ja seurata huomattavia ihmisiä! Jumala on niin paljon suurempi kuin ihminen ja suurempi kuin kaikki ihmiset yhteensä. Nekin ihmiset, joita Jumala käyttää palvelijoinaan, kuuluvat Hänelle, joten loppujen lopuksi kaikki kuuluu Jumalalle.

¹³ Me emme kuulu kenellekään evankeliuminpalvelijalle ja meillä on oikeus saada Jumalalta enemmän kuin vain yksi evankeliuminpalvelija. Meidän pitäisi nauttia kaikkien hänen palvelijoittensa palveluksesta. Niinpä Paavali sanookin: ”Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas [Pietari], teidän on [ihmis]maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” (1. Kor. 3:21–23) Seuratkaamme siis Jumalaa tunnustaen hänet omistajaksemme ja kaikkien niiden omistajaksi, jotka ovat hänen erikoispalvelijoitaan meidän hyväksemme.

”JUMALAN RAKENNUS”

14. a) Paitsi maanviljelijään kehen muuhun Jumalaa verrataan hänen toimiessaan kristittyjen kanssa? b) Ketkä siis myös ovat Jumalan työtovereita, ja paitsi että olemme Aadamin jälkeläisiä, mitä muita voimme nykyään olla?

¹⁴ Jumalan työtä kristittyjen suhteen voidaan verrata paitsi maan viljelemiseen myös rakentamiseen. Jumala on Rakentaja, rakennuksen Pystyttäjä; ja jos me olemme ”Jumalan työtovereita”, niin meidänkin täytyy olla rakentajia. Se on väistämätön tosiasia, josta apostoli Paavali muistuttaa meitä sanoen: ”Me olemme Jumalan työtovereita; te olette . . . Jumalan rakennus.” (1. Kor. 3:9) Ymmärrämmekö tähän sisältyvän ajatuksen? Ihmiset ovat Jumalan rakennus. Ihmiselle on hämmentävää ajatella, että paitsi että hän on Jumalan ensimmäisen ihmisluomuksen Aadamin jälkeläinen, hän on Jumalan rakentama, hän on osa Jumalan erikoislaatuisesta rakennuksesta. Kaikki ihmiset ovat Jumalan ensimmäisen ihmisluomuksen jälkeläisiä, mutta kuinka monet nykyään ovat ”Jumalan rakennusta”?

15, 16. a) Keitä Jumala näkee hyväksi käyttää maan päällä rakennustoiminnassaan? b) Onko kaikilla sama työmääräys, ja miten Paavali valaisi tätä 1. Kor. 3:10, 11:ssä?

¹⁵ Jumala käyttää tässä rakennustyössä ihmisiä ”työtovereinaan”. Minkä osan työstä ihminen Jumalan työtoverina tekee? Kaikilla työtovereilla ei ole samaa työosuutta tai samanlaatuista työtä suoritettavana rakennustoiminnassa. Joillakuilla saattaa olla huomattavampi tai tärkeämpi osa Jumalan heille suoman ansaitsemattoman hyvyyden mukaan. Apostoli Paavali ymmärsi oman työmääräyksensä ja arvosti sitä. Hän yritti kantaa sen tuoman vastuun eikä väistänyt ylimääräisiäkään velvollisuuksia, jatkuvia vaatimuksia, joita se hänelle aiheutti. Kuvaillessaan omaa erikoistyötään varsinkin Korinton seurakunnan yhteydessä Paavali kirjoitti:

¹⁶ ”Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan [työnjohtajan, Um] tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” – 1. Kor. 3:10, 11.

17. Mikä osa rakentamisessa Paavalia Jeesuksen Kristuksen apostolina erityisesti kiinnosti, ja miten Ilm. 21:9–14 osoittaa tämän sopivaisuuden?

¹⁷ Kun Paavalista oli tullut ”Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta”, hän sai ”työnjohtajan” eli rakennusmestarin osan Jumalan rakennusohjelmassa. Sellaisena Paavali oli kiinnostunut rakennuksesta sen perustuksesta lähtien, sillä viisaana työnjohtajana hän tiesi, miten tärkeä merkitys rakennuksen perustuksella on. Kristityt apostolit osallistuivat seurakunnan perustustyöhön, sillä Ilm. 21:9–14:ssä Kristuksen alaisuudessa olevaa seurakuntaa verrataan kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin, ja apostolien, ”Karitsan kahdentoista apostolin”, sanotaan muodostavan tämän kuvaannollisen taivaallisen kaupungin perustukset. (1. Kor. 1:1, 2) Oli hyvin sopivaa, että Paavali yritti aina olla mukana kristillisen rakennusohjelman perustustyössä. Hän ponnisteli erikoisesti voidakseen olla tienraivaajana uudella käymättömällä alueella. Niinpä hän voi sanoa:

18. Mitä Paavali kirjoitti roomalaisille työskentelyalueestaan hyvän uutisen yhteydessä?

¹⁸ ”Minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin [mistä osa kuuluu nykyään Jugoslaviaan] saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen, ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niinkuin kirjoitettu on: ’Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät’. Sentähden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän [roomalaisten] tykönne. Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa [käymätöntä aluetta, Um] näissä paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne, niin minä, jos milloin Hispaniaan [Espanjaan] matkustan, tulen luoksenne, sillä minä toivon sieltä kautta matkustaessani näkeväni teidät ja teidän avullanne pääseväni sinne, kunhan ensin olen vähän saanut iloita teidän seurastanne.” – Room. 15:18–24.

19. Miten Paavali osoitti omaavansa Jumalan ja Kristuksen hengen arvostaessaan rakentamisen tärkeää osaa?

¹⁹ Tällä tavoin Paavalilla oli kovan työn lisäksi myös ilo panna työ alulle ja nähdä sen sitten kasvavan. Hän tiesi, että rakentaja voisi panna työt alkuun väärään suuntaan tai sopimattomalle perustukselle. Siksi hän ymmärsi hyvin oikean ja hyvän perustuksen merkityksen. Hänellä oli siinä suhteessa Jumalan ja Kristuksen henki. Jumala, kaiken suuri Rakentaja, korosti perustuksen tärkeyttä, kun hän sanoi Jumalaa pelkäävälle Jobille: ”Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat – tottapa sen tiedät – tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven?” (Job 38:4–6) Jeesus Kristus valaisi lujan perustuksen tärkeyttä, kun hän sanoi: ”Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.” – Luuk. 6:47, 48.

PERUSTUS

20. a) Kenen työselitykset täytyy ottaa huomioon ollakseen Jumalan työtoveri? b) Miksei Jumalan työtoveri voi panna muuta perustusta kuin sen, minkä Paavali laski?

²⁰ Ihminen ei voisi olla Jumalan työtoveri, jos hän samaan aikaan jättäisi huomioon ottamatta Jumalan työselitykset, Hänen, joka on Päärakentaja ja jolle rakennus kuuluu. Jumala hyväksyy vain yhden perustuksen tälle rakennukselle. Apostoli Paavali tiesi, mikä perustus se oli. Kun hän perusti Korinton seurakunnan, niin hän laski tämän perustuksen työskennelläkseen sopusoinnussa Jumalan kanssa ja saadakseen Jumalan hyväksymyksen työlleen. Kaikkien muiden Jumalan työtoverien oli tunnustettava tämä perustus, jonka Paavali oli laskenut, ja sitten rakennettava sille eikä yritettävä laskea jotakin toista perustusta ja siirtää rakennusta tuolle toiselle perustukselle. Sen tähden Paavali varoitti: ”Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3:11) Tämä oli se kallio, johon Herra Jeesus viittasi, kun hän sanoi apostoli Pietarille: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” – Matt. 16:18.

21. Miten Paavali laski Jeesuksen Kristuksen perustukseksi vesikasteen ollessa kysymyksessä?

²¹ Tienraivaaja Paavali sanoi Korinton seurakunnasta: ”Minä olen . . . pannut perustuksen.” (1. Kor. 3:10) Millä tavalla Paavali sitten laski Jeesuksen Kristuksen perustukseksi? Kun Paavali ensi kerran tuli Korinttoon saarnaamaan, hän ei saarnannut Simon Pietaria eli Keefasta eikä kaunopuheista Apollosta eikä edes itseään; hän ei myöskään kastanut ketään omaan nimeensä. Hän saattoi esittää haasteen heille: ”[Ei] kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.” (1. Kor. 1:15) Pian sen jälkeen kun Paavali oli lähtenyt Korintosta, hänen kerrotaan olleen Efesossa ja kastaneen siellä Jeesuksen nimeen. (Apt. 19:1–7) Hän kastoi samaan nimeen Korintossa.

22, 23. a) Miten Paavali laski Jeesuksen Kristuksen perustukseksi työskennellessään juutalaisten keskuudessa Korintossa? b) Millaiseksi Jumala teki Jeesuksen Kristuksen hänen opetuslapsilleen siksi, että Jeesus oli perustus?

²² Apostoli Paavali laski Jeesuksen Kristuksen perustukseksi opettaessaan, että Jeesus Kristus on perusta pelastuksellemme synnistä ja kuolemasta. Kertomus Paavalin Korintossa suorittamasta tienraivaustyöstä sanoo selvästi: ”Hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.” (Apt. 18:1–5) Tässä kreikkalaisen pakanafilosofian maassakaan Paavali ei yrittänyt sekoittaa Jeesusta Kristusta älykkäisiin pakanoihin tai maailmallisesti viisaaseen filosofiaan, vaan hän saarnasi Jeesusta Kristusta kidutuspaaluun naulittuna, Jumalalle annettuna ihmisuhrina. Paavali sanoo:

²³ ”Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti [kidutuspaalu, Um] menisi mitättömäksi. Juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua [paaluunnaulittua, Um] Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille [ei-juutalaisille] hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ’Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra [Jehova, Um]’.” – 1. Kor. 1:17, 22–25, 30, 31; Jer. 9:24.

24. Keille ja miksi Paavali saarnasi itsepintaisesti tultuaan Korinton kaltaiseen pakanafilosofian linnoitukseen?

²⁴ Kun Paavali tuli Korinttoon saarnaamaan hyvää uutista, pakanakreikkalaisten maailmallinen viisaus ei herättänyt hänessä pelottavaa kunnioitusta. Hän ei yrittänyt näytellä maailmallisesti viisasta kilpaillakseen kreikkalaisen filosofian kanssa ja osoittaakseen olevansa taitavampi kuin pakanafilosofit ja voittaakseen siten seuraajia. Hän ei yrittänyt hivellä niiden ihmisten korvia, jotka etsivät maailmallista viisautta, ihmisteorioita ja filosofiaa. Hän meni sinne laskemaan Jeesuksen Kristuksen kristilliselle seurakunnalle perustukseksi. Hän sanoo 1. Kor. 2:1–5:ssä: ”Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna [paaluunnaulittuna, Um]. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.”

25. Miltä kristitystä tienraivaajasta saattaa tuntua sellaisessa tilanteessa, missä Paavali oli Korintossa, mutta mitä hän voi tehdä?

²⁵ Apostoli Paavalin tavoin joku kristitty tienraivaaja voi nykyään vavista ja tuntea itsensä heikoksi tullessaan maailmallisen filosofisen viisauden linnoitukseen. Kuitenkin hän voi osoittaa Jumalan henkeä ja voimaa ja vahvistaa toisten uskoa Jumalaan.

26. a) Miten Herra rohkaisi Paavalia Korintossa, ja mitä tämä näin ollen teki? b) Miksi Korinton seurakunnan nähtiin yhä olevan olemassa vuosia sen jälkeen?

²⁶ Ei ihme, että Herran täytyi rohkaista Paavalia Korintossa, kuten luemme: ”Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: ’Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa’. Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa.” (Apt. 18:9–11) Maailmallisesti viisas pakanafilosofia ei voittanut Jumalan sanaa. Paavalin Korinttoon perustama seurakunta oli olemassa ja kukoisti vuosia myöhemmin, kun Paavali kirjoitti ensimmäisen ja toisen kirjeensä Korinton kristityille. Seurakunta oli perustettu oikealle perustukselle. Se voi pysyä lujana.

[Alaviitteet]