Henki, järjestö ja Sana

 1. Minkä huomioon ottamisesta ja tutkimisesta kristitty on vastuussa? Miksi?

KOSKA Pyhä Raamattu esittää Jumalan tahdon ja koska kristitty on pyhittäytynyt Jumalan tahdon tekemiseen, niin hänellä on vastuu Jumalan Sanan huomioon ottamisesta ja tutkimisesta. Hän voi tulla vain sillä tavalla tietämään, miten iankaikkinen elämä saavutetaan. Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” – 2. Tim. 3:15–17.

 2. Miten on osoitettu, ettei Raamatun lukemista ja tutkimista ole rajoitettu vain virkailijoihin?

² Nämä Paavalin sanat kirjoitettiin tosin miehelle, joka oli kristillisen seurakunnan valvoja, mutta se ei merkitse sitä, että Pyhien Kirjoitusten henkilökohtainen lukeminen ja tutkiminen olisi rajoitettu ainoastaan viralliseen palvelijaluokkaan ja että seurakunnan jäsenten yleensä ei tarvitsisi tutkia sitä itsekseen. Timoteus tunsi pyhät kirjoitukset jo ennen kuin hänestä tuli valvoja, ja se seikka, että valvojan täytyy olla esimerkkinä laumalle, merkitsee sitä, että lauman jäsenten tulee noudattaa hänen esimerkkiään tutkimalla omakohtaisesti Jumalan Sanaa. Tällä tavallahan he voivat päättää, ovatko heille opetetut asiat tosia, ts. sopusoinnussa Jumalan tahdon ja Sanan kanssa.

 3, 4. Voiko kristitty ymmärtää Jumalan Sanaa pelkästään Raamatun avulla, ja mitkä ovat annettuun vastaukseen johtavat syyt?

³ Mutta nyt eräs kysymys. Voiko kukaan kristitty ymmärtää yksin pelkästään Raamatun avulla kaiken, mitä Raamattu opettaa? Eikö hän tarvitse Jumalan tahdon perille pääsemisekseen mitään muuta kuin Raamatun? Hänellä on oikeus omistaa oma kappaleensa Jumalan Kirjaa, ja apostolit neuvovat häntä tutkimaan tätä Kirjaa yksityisesti. Mutta hän ei voi luottaa vain itseensä sen ymmärtämisessä täydelleen. Apostoli Pietari sanoo eräässä kristityille kirjoittamassaan yleisessä kirjeessä: ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:19–21) Koska Jumalan Sana annettiinkin meille Jumalan pyhän hengen eli toimivan voiman vaikutuksen alaisuudessa olevien miesten kautta, niin Jumalan henkeä tarvitaan tämän Sanan ymmärtämisessäkin.

⁴ Henkeytettyjen Heprealaisten Kirjoitusten kaanon eli hyväksytty kokoelma tuli täydelliseksi viidennellä vuosisadalla ennen Kristusta, eivätkä ne heprealaiset, jotka tunsivat sen alkukielen, voineet kumminkaan ymmärtää sen täyttä merkitystä. Eiväthän nuo profeetalliset kirjoittajat itsekään ymmärtäneet lausumiensa ja kirjoittamiensa ennustusten merkitystä. Miten varhaiskristityt rupesivat sitten ymmärtämään noita Kirjoituksia? Jumalan hengen eli toimivan voiman avulla, sen valistavan voiman vaikuttaessa heidän mieleensä.

 5. Miten Paavali selittää hengen tarpeen Jumalan pyhän salaisuuden yhteydessä?

⁵ Valaisemme asiaa: Jumalan Sana sisältää pyhän salaisuuden, mikä tarjoaa kristityille taivaallisen kirkkauden toivon. Tämän salaisuuden syvyyksiin tunkeutumiseen ja sen sisältämän merkityksen paljastamiseen vaaditaan Jumalan hengen valistavaa voimaa. Paavali kirjoittaa osoittaen, että me tarvitsemme tämän hengen apua: ”Me puhumme pyhässä salaisuudessa olevaa Jumalan salaisuutta, sitä kätkettyä viisautta, minkä Jumala edeltämääräsi ennen asiainjärjestelmiä meidän kirkkaudeksemme. Tätä viisautta ei yksikään tämän asiainjärjestelmän hallitsijoista tullut tuntemaan, sillä jos he [kirjoitetut Heprealaiset Kirjoitukset omaavat juutalaiset hallitsijat] olisivat tunteneet sen, niin he eivät olisi paaluunnaulinneet loistoisaa Herraa. Mutta aivan niin kuin on kirjoitettu: ’Silmä ei ole nähnyt eikä korva ole kuullut, eikä ihmisen sydän ole voinut kuvitella niitä asioita, mitkä Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat häntä.’ Sillä Jumala on paljastanut meille ne henkensä kautta, koska henki tutkii kaikki asiat, Jumalan syvät asiatkin. Samoin ei ole kukaan tullut tuntemaan Jumalan asioita paitsi Jumalan henki. Me emme saaneet nyt maailman henkeä, vaan sen hengen, mikä on Jumalasta, jotta tuntisimme ne asiat, mitkä Jumala on ystävällisesti antanut meille. . . . koska ne tutkitaan hengellisesti.” – 1. Kor. 2:7–10, 11–14, Um.

 6, 7. (a) Miten henki ilmaisi voimansa opetuslapsille apostolien päivinä? (b) Minkä sinetti hengen omaaminen on?

⁶ Niin, me tarvitsemme henkeä Jumalan kirjoitetun Sanan lisäksi. Paavali kirjoittaa tähdentäen jälleen tätä: ”Te, kun te tämän luette, voitte havaita minun Kristuksen pyhästä salaisuudesta omaamani käsityskyvyn. Tätä salaisuutta ei tehty tunnetuksi toisissa sukupolvissa ihmisten lapsille, niinkuin se nyt on ilmaistu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoilleen hengen kautta.” (Ef 3:4, 5, Um) Jumalan henki teki apostolien päivinä hänen kirjoitetun Sanansa selväksi kristityille uskoville. Eikä tässä kaikki, vaan he saivat sen lisäksi hengen lahjoja, mitkä ilmenivät eri tavoin yliluonnollisena voimana: vieraitten kielten puhumisena, niiden kääntämisenä, parantamisena, voimatekojen suorittamisena ja ennustusten lausumisena. Apostoli kertoo samassa kirjeessään, miten heille vuodatettiin Jumalan henki eri ilmauksineen, kun he olivat uskoneet Sanan. Tämä oli arvovaltainen vahvistus heille siitä, että he kuuluivat Jumalalle ja olivat hänen omaisuuttaan.

⁷ Paavali kirjoittaa: ”Jotta palvelisimme hänen kirkkautensa ylistykseksi, me, jotka olemme ensimmäisinä panneet toivomme Kristukseen. Mutta tekin panitte toivonne häneen kuultuanne totuuden sanan, hyvän uutisen pelastuksestanne. Hänen avullaanhan teidätkin, kun te uskoitte, sinetöitiin luvatulla pyhällä hengellä, mikä on ennakkomerkki perinnöstämme, Jumalan oman omaisuuden vapauttamiseksi lunnailla hänen loistavaksi ylistyksekseen.” ”Kristus Jeesus itse on peruskulmakivi. Hänen yhteydessään tekin rakennutte yhdessä paikaksi, missä Jumala asuu hengen kautta.” – Ef. 1:12–14; 2:20, 22, Um; 2. Kor. 1:21, 22.

 8. Mikä hengen hedelmä vahvistaa meitä kestämään monia asioita?

⁸ Tämä pyhä henki välittää iloa uskoville vainon ja sorronkin aikana. Paavali sanoo tämän pitäneen paikkansa tessalonikalaisista, joille hän kirjoittaa: ”Suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.” Eräs pyhän hengen meissä aikaansaama hedelmä eli tuote on ilo Jumalan Sanasta, työstä ja kansasta. Tämä ilo vahvistaa meitä kestämään paljon sellaista, mitä emme voisi muuten kantaa, ja erityisesti oikeassa mielen- ja sydämentilassa. – 1. Tess. 1:6, 7; Gal. 5:22; Neh. 8:10.

 9. Miksi meidän ei tule murehduttaa henkeä, ja miksi avuksi se on meille, kun tutkitaan Jumalan Sanaa?

⁹ Meidän ei pitäisi murehduttaa pyhää henkeä sen tärkeän tehtävän vuoksi, minkä se meissä suorittaa kristittyinä, elämällä vastoin sitä, miksi se meidät sinetöi, nimittäin Jumalan omaisuudeksi, hänelle kuuluviksi lapsiksi. ”Älkää murehduttako Jumalan pyhää henkeä, millä teidät on sinetöity lunnailla suoritettavan vapautuksen päiväksi.” (Ef 4:30, Um) Jos meillä kaikilla on tämä pyhä henki eli toimiva voima vaikuttamassa meissä yhteisesti ja jos me annamme sen tuottaa hedelmäänsä rakkauden ilmaisuissa, niin meidät kaikki sitoo yhteen voima, mikä on väkevämpi kuin inhimilliset suhteet. Tämän hengen omaaminen ei vapauta kristittyjä tutkimasta Jumalan Sanaa ja etsimästä siitä neuvoja varmistuakseen hänen tahdostaan. Mutta kun he tutkivat kirjoitettua Sanaa, niin Jumalan henki auttaa heitä ymmärtämään ja arvostamaan sitä.

HÄNEN JÄRJESTÖNSÄ TARVE

10, 11. Mitä kristityt tarvitsevat Sanan ja hengen lisäksi, ja miksi on näin?

¹⁰ Jumalan henki on toimiva voima, mikä suorittaa eri tehtäviä. Sitä käytettiin vaatimaan, että opetuslapset Barnabas ja Saulus erotettaisiin erityiseen lähetystyöhön. Sitä käytettiin kieltämään heitä puhumasta Jumalan Sanaa Aasian alueella. Se ei antanut myöskään Paavalin mennä itäänpäin Bityniaan, vaan ohjasi hänet länttä kohti Euroopan Makedoniaan. (Apt. 13:2; 16:6–10) Mutta voimmeko me odottaa nyt Jumalan hengen kuljettavan itseämme tuolla tavalla ponnistellessamme henkilökohtaisesti Jumalan palveluksessa? Emme; henki ei ilmene sillä tavalla nykyään. Mutta me voimme siitä huolimatta katsoa nähdäksemme, mitä Jumalan johdatus ilmaisee etsiessämme ahkerasti neuvoa hänen Sanastaan. Mutta jos kukin meistä jäisi oman onnensa nojaan vain siksi, että hänellä on oma Raamattunsa, ja ohjaisi kulkunsa riippumattomasti sen mukaan, kuin hän ajattelisi ymmärtävänsä tätä Sanaa, niin mitenkähän siinä kävisi? On todennäköistä tai mahdollista, että keskuudessamme olisi aika lailla hämmennystä tai kilpailua.

¹¹ Siksi me tarvitsemme teokraattista järjestöä sen ohella, että meillä on kullakin Jumalan Sana. Kristitty tarvitsee Jumalan valistavan hengen lisäksi Jehovan teokraattista järjestöä ymmärtääkseen Raamattua. Hänen täytyy käydä kokouksissa, mitkä tämä järjestö on järjestänyt, tutkimassa kristittyjen tovereittensa kanssa. Hän tarvitsee järjestöä myöskin työskennelläkseen sopusoinnussa Jumalan päätösten kanssa ja saadakseen oikeaa opastusta toiminnoissaan. Syy on siinä, että Jehova Jumala toimii järjestönsä kanssa eikä yksilöitten kanssa, jotka ovat hänen järjestönsä ulkopuolella tai jotka koettavat uhmaten toimia siitä riippumatta.

12. Miksi on niin tärkeää nähdä teokraattinen järjestö ja saada sen palveluksia?

¹² Jumalan ennustuksen Sana ei edeltäkertonut kenenkään yksilön työtä, vaellusta eikä toimintaa Jeesusta Kristusta lukuunottamatta. Hänen Sanansa edeltäilmoittaa hänen menettelynsä hänen Kristuksen alaisuudessa olevan teokraattisen järjestönsä kanssa ja edeltäkertoo sen työstä, kokemuksista, vainoista, vapautuksesta ja riemuvoitosta. Jollemme siis näe järjestöä, vaan koetamme soveltaa ennustuksia itseemme henkilökohtaisesti, niin emme voi nähdä ennustusten tosi täyttymystäkään emmekä ymmärtää Jumalan Sanaa. Jos emme ole liittyneet hänen järjestöönsä emmekä työskentele sopusoinnussa sen kanssa emmekä saa osaksemme sen kokemuksia, niin emme voi tajuta myöskään Jumalan Sanan merkitystä emmekä tehdä oikein hänen työtään. Jumalan järjestön Pään, Jeesuksen, piti avata opetuslastensa mieli ymmärtämään täysin Kirjoitusten merkitys. Kun Jeesus nousi taivaaseen, niin apostolien piti Jeesuksen kautta annetun Jumalan hengen voimalla selittää Jumalan Sanan syvällisiä asioita ja päätöstä. Apostolit olivat silloin Jumalan näkyvän järjestön perusjäseniä. Jehova Jumala on rakentanut nyt näkyvän järjestönsä niistä, jotka hän on vapauttanut suuresta salaperäisestä Babylonista Raamatun ennustusten täyttymykseksi. Jumalan kirjoitetun Sanan alituinen paljastuminen ja ymmärtäminen on toteutunut meidän päivinämme tämän hänen henkensä täyttämän teokraattisen järjestön kautta.

13. Keiden Jesajan ennustus osoittaa saavan hyödyn Jehovan opetuksesta ja toiminnoista?

¹³ Jehova toimii näkyvän järjestönsä kanssa ja tuntee ne, jotka kuuluvat siihen, olkootpa he sitten ruumiillisesti miten erossa hyvänsä toisista hänen järjestäytyneeseen kansaansa kuuluvista. Hän opettaa järjestöään sen pään Jeesuksen Kristuksen kautta. Ne, jotka pysyvät rakkaudellisesti tämän järjestön yhteydessä, saavat hänen menettelyjensä ja opetuksensa hyödyn. Hän ei puhu seuraavia sanoja kenellekään meistä, vaan tälle järjestölle, jota hän puhuttelee vaimonaan: ”Sinun Tekijäsi on sinun aviomiehesi, sotajoukkojen Jehova on hänen nimensä; ja Israelin Pyhä on sinun Lunastajasi; häntä nimitetään koko maan Jumalaksi. Ja kaikki sinun lapsesi tulevat olemaan Jehovan opettamia, ja suuri on sinun lastesi rauha oleva.” – Jes. 54:5, 13, As.

14. Miksi Raamatun omistaminen ei poista järjestön tarvetta Jumalan ohjauksen ja opastuksen saamisessa?

¹⁴ Sinä et voi toimia riippumattomasti ja kuvitella olevasi suoranaisessa yhteydessä Jehovaan ja tekemisissä hänen kanssaan erossa teokraattisesta järjestöstä ja ylenkatsoa sitä vain siksi, että sinulla on Raamattu oppaanasi ja pääasiallisena oppikirjanasi. Hänen Sanansa ei opeta, että voisit kulkea omaa tietäsi vain Raamattuinesi pyhän hengen toimiessa yksityisesti hyväksesi. On välttämätöntä nähdä Jumalan kätten työ ja tunnustaa se järjestö, minkä hän on muodostanut ja minkä kanssa hän toimii. Hän käyttää nyt tätä järjestöä, mikä on hänen henkensä täyttämä, ja pitää tarkasti kiinni hänen Sanastaan, meidän opastamiseksemme yhteisponnistuksissamme kautta maailman. Tätä järjestöä tarvitaan meidän kaikkien ponnistelujemme yhdistämiseksi monta eri kieltä puhuvissa useissa kansoissa. Sitä tarvitaan palvelemaan kaikkia uskovia yhteisesti Jumalan Sanan paljastumisilla. Se saattaa kaikki Valtakunnan julistajat yhteistoimintaan käyttäen totuuden yhtä ”puhdasta kieltä”. Se estää meitä työskentelemästä ristiriitaisten tarkoitusperien saavuttamiseksi tai näkemästä kaksinkertaista vaivaa tai sallimasta alueitten sekaantua tai joutumasta erimielisyyksien aiheuttamien heikkouksien sekä muiden seikkojen vaivaamaksi, mitkä ehkäisevät Jumalan työn tekemistä. Jehova ohjaa järjestöään sen Pään Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos me haluamme saada hänen ohjauksensa ja opastuksensa hyödyn, niin meidän on työskenneltävä hänen järjestönsä mukana. Jos vihollinen erottaa sinut yksiksesi, niin jatka niinkuin sinua on opetettu ja harjaannutettu järjestön kautta.

15. Minkä me kuulemme takaamme sanovan meille, minne tulee mennä?

¹⁵ On oikeampaa tehdä näin kuin odottaa enkelin ilmestyvän niinkuin muinaisina aikoina antamaan meille erikoisohjeita sen suhteen, mitä tulee tehdä eri tapauksissa, tai kuin kuunnella selkeäkuuloisuusäänen puhuvan meille näkymättömistä ja sanovan, mitä tehdä ja minne mennä. Se ei ole Jesajan 30:20, 21:sen merkitys: ”Ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’.” Takanamme oleva ääni on menneisyydestä kuuluva Jumalan ääni, joka puhuu hänen kirjoitetun Sanansa kautta, kun se tehdään selväksi hänen järjestönsä välityksellä.

16. Miksi on hyvä odottaa järjestöltä aluemääräystä?

¹⁶ Me voimme odottaa näkyvän teokraattisen järjestön antavan itsellemme aluemääräyksen, missä työskennellä, ja se estää meitä eksymästä toisen alueelle ja aiheuttamasta hämminkiä, ärsytystä ja hankausta. Se saattaa ponnistelumme sopusointuun paikallisen seurakunnan alueella olevien toisten Valtakunnan julistajain ponnistusten kanssa ja koituu rauhaksi ja yksimielisyydeksi. Tämä miellyttää Jumalaa, sillä on kirjoitettu: ”Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, . . . kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.” – 1. Kor. 14:33, 40.

17. Minkä vapaa ratkaiseminen on jätetty meille sen ohella, että järjestö ohjaa meitä yleensä, ja miten Raamattu osoittaa tämän?

¹⁷ Vaikka me työskentelemme Jumalan yleisohjauksessa ollen yhteistoiminnassa hänen teokraattisen järjestönsä kanssa, niin hän jättää meidän vapaasti päätettäväksemme henkilökohtaisemmat eli yksityisemmät toimintamme. Apostoli Paavalia opastettiin lukuisissa tapauksissa suoraan hengen toiminnan tai Herralta tulleen näyn avulla. Tämä koski hänen yleisiä toimiaan, mutta hänen piti muissa suhteissa tehdä omat suunnitelmansa ja ratkaista, miten oli paras järjestää asiat. Hänet lähetettiin ensimmäiselle lähetysmatkalleen Barnabaan kanssa erityisesti pyhän hengen kutsumana. Mutta Paavali sanoi Barnabaalle toisesta lähetysmatkastaan: ”Ennen kaikkea palatkaamme ja vierailkaamme veljien luona jokaisessa niistä kaupungeista, joissa julistimme Jehovan sanaa, nähdäksemme, miten heidän on.” (Apt. 13:1–4; 15:36, Um) Mutta siitä oli erimielisyyttä, kuka pitäisi ottaa mukaan, eikä pyhä henki enempää kuin kukaan enkelikään ryhtynyt mihinkään suoranaiseen toimenpiteeseen tämän vaikeuden ratkaisemiseksi. Ja taas kun Herra Jeesus ilmestyi Paavalille ja ilmoitti hänelle sen työn, mitä hänen piti tehdä, niin hän sanoi: ”Lähde matkallesi, koska minä lähetän sinut kaukaisiin kansoihin.” Nämä olivat yleisiä ohjeita, mutta Paavali jätettiin suunnittelemaan toimintansa ja työskentelemään sitten sen mukaan ja katsomaan, miten hyvin se oli Jumalan tahdon mukainen. Hän kertoo meille, että hän päätti itsekseen mennä tosiaan vieraalle alueelle, missä Kristusta ei ollut vielä saarnattu, jottei hän rakentaisi toisten perustalle. – Apt. 22:17–21, Um.; Room. 15:18–21.

”JOS JEHOVA TAHTOO”

18. Kun Paavali oli tehnyt suunnitelmansa, niin mitä hän luotti Jumalan tekevän, ja miten on osoitettu, salliko Jumala Paavalin suunnitelmiin sekaannuttavan?

¹⁸ Paavali ei kerskaillut sillä, mitä hän aikoi tehdä, vaan hän suunnitteli sellaista, mikä näytti edistävän parhaimmin työtä ja sen laajentumista. Hän luotti siihen, että Jumala ohjasi häntä näiden suunnitelmien toteuttamisessa ja tuki häntä niissä niin pitkälle, kuin se oli sopusoinnussa Jumalan päätöksen kanssa. Salliko Jumala Paavalin suunnitelmiin sekaannuttavan? Paavali osoittaa Rooman seurakunnalle lähettämässään kirjeessä Jumalan tehneen niin, sillä hän sanoo: ”Minut estettiin monta kertaa pääsemästä luoksenne. Mutta nyt, kun minulla ei ole enää käymätöntä aluetta näillä seuduin ja koska minulla on ollut monta vuotta halu päästä luoksenne, milloin hyvänsä olen matkalla Espanjaan, minä toivon ennen kaikkea, kun olen matkalla sinne, pääseväni katsahtamaan teitä ja teidän seuraavan minua osan matkasta sinne, sen jälkeen kun olen ensin jossakin määrin saanut tyydytystä teidän seurastanne. Mutta nyt minä olen aikeissa matkustaa Jerusalemiin palvelemaan pyhiä.” Kertoen esteistä muuallakin Paavali kirjoitti tessalonikalaisille: ”Veljet, kun meidät riistettiin teiltä vain lyhyeksi ajaksi henkilökohtaisesti, ei sydämeltä, niin yritimme paljon enemmän kuin tavallisesti kaikesta halustamme nähdä kasvonne. Tästä syystä halusimme tulla luoksenne, niin, minä, Paavali, sekä kerran että toisenkin kerran, mutta Saatana katkaisi tiemme.” – Room. 15:22–25 ja 1. Tess. 2:17, 18, Um.

19. Syyttikö Paavali sopimattomasti Perkelettä jostakin, ja miten kertomus osoittaa hänen tehneen ratkaisuja ja koettaneen toteuttaa ne?

¹⁹ Paavali ei syyttänyt sopimattomasti mistään Perkelettä. Saatana nostatti epäilemättä joidenkuiden maan päällä elävien kiihkomielisten narriensa välityksellä päteviä esteitä Paavalin Tessalonikaan palaamisen tielle, kun hän halusi mennä sinne. Kaikki nämä seikat osoittavat joka tapauksessa, että Paavalille jätettiin paljon henkilökohtaista vapautta ja paljon henkilökohtaista vastuuta hänen suunnitellessaan menettelyään hyvän uutisen levittämisessä. Hän ei odottanut Jumalan enkeliä joka käänteessä eikä näkyä eikä pyhän hengen selkeäkuuloisuuslausuntoja. Hän teki päätöksiä. Hän päätti esimerkiksi hengessään ”matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: ’Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma’.” Hän oli niin lujasti päättänyt mennä Jerusalemiin Efesosta, että kun pyhä henki ilmaisi eri välikappaleitten kautta Paavalin joutuvan vaikeuksiin Jerusalemissa, niin hän ponnisteli vain eteenpäin päätöksessään. Hän sai Kesareassa, 88 kilometriä Jerusalemista, viimeisen varoituksen profeetta Agabukselta. Siellä olevat opetuslapset koettivatkin sen tähden kiellellä häntä. Mutta Luukas kertoo meille: ”Kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: ’Tapahtukoon [Jehovan] tahto’.” Ja Jehovan tahto tapahtuikin. Paavali pääsi lopulta Roomaan, vaikkakin vankina. – Apt. 19:21; 20:22–24; 21:4, 10–14.

20, 21. (a) Kun olemme tehneet henkilökohtaiset suunnitelmamme, niin mitä meidän tulee odottaa? (b) Mikä kehoitus meille annetaan, ettemme kerskailisi suunnitelmistamme?

²⁰ Näin on meidänkin laitamme nykyään. Kun me työskentelemme yhdessä Jehovan kansan teokraattisen järjestön kanssa, niin meille jätetään huomattavasti toimintavapautta. Meille on annettu vastuu henkilökohtaisen toimintamme suunnittelemisesta alueellamme. Kun olemme ratkaisseet henkilökohtaisen menettelymme, niin voimme odottaa Jehovan siunausta, opastusta ja sitä, että hän käyttää meitä palveluksessaan. Jos me kylvämme paljon, valmistellen sitä hyvin, niin voimme odottaa korjaavammekin paljon, ja päinvastoin.

²¹ Meidän ei pidä kerskailla suunnitelmistamme eikä luottaa omaan voimaamme ja viisauteemme niiden toteuttamisessa. Jaakob varoittaa tästä seuraavin suorasukaisin sanoin: ”Tulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna me matkustamme tähän kaupunkiin ja vietämme vuoden siellä ja ryhdymme liiketoimiin ja saamme voittoa’, koska te ette tiedä, millainen elämänne on huomenna. Sillä te olette usvaa, mikä näkyy pienen hetken ja sitten häipyy. Teidän pitäisi sen sijaan sanoa: ’Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja myös teemme niin tai niin.’ Mutta nyt te pöyhkeilette itse omaksumistanne kerskailuista. Kaikki tällainen ylpeily on paha. Jos joku tietää siis, miten tulee tehdä sitä, mikä on oikein, eikä tee sitä, niin se on hänelle synniksi.” – Jaak. 4:13–17, Um.

22. Kun olemme tehneet suunnitelmamme, niin kenen tahdolle meidän tulee alistaa ne, ja miten meidän on suhtauduttava kokemuksiimme ponnistellessamme eteenpäin?

²² Kun me olemme tämän mukaisesti tehneet henkilökohtaiset suunnitelmamme, minne, milloin ja miten me menemme toimiaksemme kentällä Korkeimman Jumalan julkisena todistajana, niin meidän tulee sanoa: ”Jos Jehova tahtoo, niin minä teen hänen työtään silloin ja siellä.” Jos hän varjelee sinut ja antaa sinun päästä sinne ja palvella, niin voit kiittää häntä tästä edusta. Jos sinä saat mieluisia kokemuksia ja rohkaisevia tuloksia ponnisteluistasi, niin voit kiittää häntä näistä hänen suosionsa ilmauksista, koska jokainen hyvä lahja ja jokainen täydellinen anti tulee häneltä, taivaallisten valojen Isältä. Jos on vastustusta ja koettelemuksia, jolleivät suotuisat tulokset näyttäydykään pian, niin voit tutkia asiaa ja päättää, missä määrin Saatana on vastuussa, niinkuin Paavalin tapauksessa, tai mikäli vika on sinussa, palvelukseen valmistautumisessasi, tahdikkuuden puutteessasi, siinä, että olet tuottanut häpeää sanomalle henkilökohtaisella käyttäytymiselläsi, tai muissa syissä. Älä anna vaikeuden, vastustuksen tai vainon masentaa itseäsi enempää kuin Jeesus tai Paavalikaan antoivat. Mutta kun tiedät tekeväsi Jumalan tahtoa, niin suorita hänen palvelustaan uskollisesti ja tee siten tyhjäksi vihollisen aikeet.

SUOJAVARUKSET

23. Miksi ja miten järjestö toimii sinun kanssasi työssä?

²³ Sinä saat valtuutesi tehdä Jumalan työtä yhtenä hänen valtakuntansa hyvän uutisen julistajana suoraan hänen Sanastaan. Hänen teokraattinen järjestönsä tunnustaa sinun hänen Sanastaan, Raamatusta, saamasi valtuutuksen. Se käyttää sen tähden sinua yhtenä edustajanaan kentällä ja toimii kanssasi, huolehtii tarpeistasi ja antaa sinulle apua. Se suo sinulle edun saada sen laillisen avun ja suojeluksen, minkä se voi tarjota sinulle. Se auttaa sinua taistelemaan totuuden puolesta yksimielisyydessä kaikkien veljiesi kanssa kautta maailman.

24. Miten meitä neuvotaan siis taistelemaan, mutta keitä vastaan emme taistele?

²⁴ Sinä et voi seisoa yksin. Sinun täytyy taistella olka olkaa vasten todistajatovereittesi kanssa, niinkuin Paavali kuvailee: ”Te seisotte lujina yhdessä hengessä, sielultanne yhtenä taistellen rinnan hyvän uutisen uskon puolesta ja antamatta missään suhteessa vastustajienne pelästyttää itseänne. Juuri tämä on todistus heitä kohtaavasta tuhosta, mutta teille tulevasta pelastuksesta; ja tämä ilmaisu on Jumalalta, koska teille annettiin etu Kristuksen puolesta ei ainoastaan panna uskoanne häneen, vaan myöskin kärsiä hänen tähtensä. Sillä teillä on sama taistelu, minkä näitte minun kohdallani ja mistä nyt kuulette minun kohdallani.” (Fil. 1:27–30, Um) Sinä et saa käydä ruumiillisia taisteluita teokraattisen järjestön ulkopuolella olevien miesten ja naisten kanssa. Etkä sinä saa suinkaan tehdä sitä järjestön sisäpuolellakaan. Sinun täytyy taistella yhteistä vihollista eikä veljiäsi vastaan. Pyri koko ajan ”säilyttämään hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä [veljien välillä]; yksi ruumis ja yksi henki, . . . yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa”. Tämä takaa voiton, tämä ykseys! – Ef. 4:3–6.

25. Onko kaikki puolustuksemme jätetty järjestölle ja enkeleille? Mikä väline näyttelee omaa osaansa?

²⁵ Teokraattinen järjestö tarjoaa meille koko joukon apua ja suojelusta, puhumattakaan Kristuksen alaisista näkymättömistä pyhistä enkeleistä. Mutta on silti myöskin henkilökohtaisia puolustustoimenpiteitä, joihin meidän täytyy itsemme tarttua. Näissä toimenpiteissä näyttelee Jumalan kirjoitettu Sana välttämätöntä ja tärkeää osaa; se on meille voimakas suoja. Paavali tekee tämän selväksi kirjoittaessaan edelleen Efeson seurakunnalle, jolle hän puhui kristillisen ykseyden puolesta.

26. Ketkä ovat todellisia vihollisiamme? Mitä meidän täytyy siis käyttää henkilökohtaisesti?

²⁶ Me olemme todellisessa taistelussa, ja Paavali osoittaa, ketkä ovat meidän todelliset vihollisemme, joita vastaan meidän on oteltava, sanoen: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” Ajattelehan, kaiken tämän huomioonottaen, mitä vastaan me taistelemme – koko tämä suuri näkymätön sotajoukko on meitä vastaan! Se toimii järjestelmällisellä tavalla Perkeleen näkyvän järjestön kautta, joka käyttää propagandaansa ja voimaansa pannakseen meidät puristukseen, jotta se voisi tuhota meidän uskomme ja viekotella tai pakottaa meidät pois Jumalan palveluksesta. Me menehtyisimme kauhusta, jollemme vakuuttautuisi siitä, että Jumala on ryhtynyt toimenpiteisiin suojelemiseksemme. Mutta me emme saa jättää kaikkea suojeluvastuuta Jumalalle. Hän on varannut meille jotakin suojataksemme itseämme ja veljiämme, ja meidän täytyy käyttää sitä. Mitä? Hengellisten varusten täydellisen sotisovan muodostavia osia. Jollemme käytä niitä, niin jäämme suojattomiksi.

27. Mitkä ovat vyömme ja haarniskamme ja jalkineemme näissä varuksissa?

²⁷ ”Sentähden”, Paavali jatkaa, ”ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa [kaikille edellämainituille vihollishengille] ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. [Miten?] Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne rauhan [hyvän uutisen varusteet].” Vanhurskaus on suojahaarniska sydämellemme, ja rauhaisa evankeliumin sanoma varustaa jalkamme marssimaan eteenpäin palveluskentällä rauhaisalla tavalla. Rauhan edistäminen, eikä tahditon riitaisuuden herättäminen, tekee meille helpommaksi pitempien matkojen kulkemisen. Vanhurskautta ja rauhan hyvää uutista sinä opit Raamatusta ja teokraattisen järjestön avulla.

28. Mikä on kilpemme, ja miten se tehdään laajaksi?

²⁸ ”[Ennen kaikkea ottakaa laaja] uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet.” Uskomme, joka lepää Jumalan Sanan tuntemuksella ja tiedolla, minkä olemme saaneet hänestä ja hänen töistään, estää pilkan ja väärän syytöksen katkerien sanojen palavia nuolia tunkeutumasta meihin ja tekemästä kuolettavia haavoja hengellisyyteemme. Mitä enemmän tunnemme Jumalan Sanaa ja mitä enemmän meillä on kokemuksia hänen menettelyistään, sitä laajemmaksi tulee uskon kilpemme. – Ps. 64:4; Jer. 9:8.

29, 30. Mikä on kypärimme ja miekkamme? Miten nämä on varattu?

²⁹ Mutta sinä tarvitset vielä enemmän: ”Ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä.” Jumala on varannut sinun pääsi eli mielesi suojaksi pelastuksen kypärin eli ”pelastuksen toivon”. Siittämällä Kristuksen seuraajain ”pienen lauman” hengestä taivaan Isä on sytyttänyt heissä taivaallisen pelastustoivon. Mutta Jumala tutustuttaa nyt Sanansa ja järjestönsä välityksellä muiden lampaitten ”suuren joukon” toivoon pelastua elämään inhimillisessä täydellisyydessä paratiisimaassa. Kun me kestämme uskollisina kristittyinä ja saamme siten Jumalan hyväksymyksen, niin meidän toivomme tai odotuksemme saada se, mitä haluamme hänen lupauksensa mukaan, tulee yhä suuremmaksi. Omaten tämän järkevän pelastustoivon me taistelemme edelleen ”hengen miekalla, joka on Jumalan sana”.

³⁰ Se on hengenmiekka, jota käytetään lähitaistelussa vihollisen kanssa. Jumalan henki takoi, karkaisi, muovaili ja teroitti tämän miekan, koska tämän Sanan kirjoittajat olivat vain ihmisiä, joten he tarvitsivat Jumalan henkeä eli toimivaa voimaa panemaan heidät kirjoittamaan Jumalan sanoman. Jumalan henki puhuu sen tähden meille tämän Sanan kautta, ja tämä Sana on Jumalan hengen ilmaus. Hänen henkensä on voittamaton, ja se tekee tämän Jumalan Sanan miekan voittamattomaksi, kun sitä käytetään ihmisiä ja perkeleitä vastaan. – Ef. 6:11–18; 1. Tess. 5:8, 9.

31. Miten Jeesus antoi meille esimerkin miekankäyttäjänä? Miten hän rukoili?

³¹ Jeesus antoi meille esimerkin tämän hengen miekan, Jumalan Sanan, käytössä. Kun Perkele pani Jeesuksen koetukselle autiomaassa, niin hän torjui Perkeleen ehdotuksien jokaisen iskun Jumalan Sanan miekalla sanoen: ”Kirjoitettu on.” Ja kun Perkele ja kaikki hänen järjestetyt paholaisensa hyökkäsivät Jeesuksen kimppuun jumalattoman näkyväisen järjestönsä kautta ja ryntäsivät hänen sanomaansa ja toimintatapaansa vastaan, niin hän torjui heidän hyökkäyksensä pistämällä hengen miekalla tehden Jumalan kirjoitetusta Sanasta lainauksia. ”Kirjoitettu on” murskasi eli löi voimattomiksi paholaisten petkuttamien uskonnoitsijoitten perinnäisväitökset ja maallisen filosofian tai epäraamatulliset järkeilyt. Mutta Jeesus rukoili myöskin tämän Jumalalta saamansa miekan taitavan käytön yhteydessä. Hän rukoili säännöllisesti ja hartaasti sekä täysin sopusoinnussa Jumalan päätösten kanssa, mitkä on esitetty hänen kerrotussa Sanassaan. Tämän tähden tulivat hänen rukouksensa myöskin kuulluiksi.

32. Miksi nyt on ”paha aika”? Minkä se tekee välttämättömäksi?

³² Me elämme pahaa aikaa, kun Saatana ja hänen paholaisensa on nyt heitetty pois taivaasta ja kun ne aiheuttavat tuskia maalle ja sotivat niitä vastaan, jotka muodostavat Jumalan vaimon eli järjestön. Meidän täytyy taistella päättävästi noita mahtavia vihollishenkiä vastaan. Meidän tarvitsee sen tähden pukea yllemme ja pitää yllämme Jumalalta saamamme koko sotisopa. Nämä varukset ovat samat kullekin meistä, ja me voimme seisoa niiden avulla lujasti yhdessä ja pakottaa vihollisen pysähtymään sekä lyödä takaisin sen hyökkäykset. Pidä siis ylläsi joka ainoa varuksiin kuuluva osa. Säilytä sydämesi kiintyneenä vanhurskauteen, Jumalan vanhurskauteen, omaksi suojeltumiseksesi. Pidä kiinni kilpenäsi olevasta uskostasi ja suurenna sitä. Vaella jatkuvasti rauhan hyvän uutisen varusteissa, mitkä suojaavat sinut tien kovuudelta. Kiinnitä ympärillesi totuuden vyö saadaksesi voimaa taakan kantamiseen ja kestääksesi. Säilytä pääsi kypäri omaten sen oikean toivon, mikä ei johda mihinkään pettymykseen. Vahvista otteesi hengen miekkaan, Jumalan Sanaan. Opi heiluttamaan tätä miekkaa nyt, kun olemme joutuneet läheiseen käsikähmään vihollisen kanssa. Väistä sillä vihollisen jokainen pisto ja tunge tämä kaksiteräinen ase vihollisen propagandan, perimätietojen, filosofian ja petollisten väitteitten elinjuuriin.

33. Voimmeko me näin taistella ja rukoilla pidätettyinäkin? Mitenkä niin?

³³ Jos olemme täten aseistetut, niin meidän ei tarvitse koskaan vetäytyä pois kimppuumme hyökkäävien edestä, eikä Perkele ja kaikki hänen paholaissotajoukkonsa voi tehdä meille hituistakaan hengellistä vahinkoa. Meidät saatetaan tappaa siksi, että nämä harjoittavat näkymätöntä vaikutustaan maallisiin asiamiehiinsä, mutta Jumala varjelee ja suojelee uudessa maailmassa meille kuuluvan perinnön antaen meille ylösnousemuksen aikanaan. Me voimme joutua vankilaan tai keskitysleiriin paholaisten riivaamien ihmisten tai hallitusten takia, mutta meidän vihollisemme eivät voi riisua meiltä hengellisiä varuksiamme. Me voimme yhä säilyttää nämä varukset ja taistella niissä pidätettyinä ollessammekin, sillä Paavali itsekin kantoi näitä varuksia Rooman vankilassa, kun hän kirjoitti ja käski meitä kantamaan niitä. Ja kun me taistelemme niissä, niin me voimme olla yhteydessä Jumalan ja hänen näkymättömän järjestönsä kanssa rukouksen välityksellä, käyttäen kaikenlaista rukoilua, ylistystä, kiitosta, arvostusta, anomista ja harrasta pyyntöä itsemme ja veljiemme, taistelutovereittemme, puolesta. Rukous auttaa meitä tuntemaan, että Jumalan apu on lähellä.

34. Mikä sija meidän täytyy näin ollen antaa Jumalan Sanalle ja millaisin tuloksin?

³⁴ Tarkasteltuamme nyt kaiken me emme voi aliarvioida Jumalan Sanan arvoa, tärkeyttä ja voimaa. Meidän täytyy antaa sille jatkuva sija elämässämme ennen kaikkien niiden ihmisten sanoja ja käskyjä, jotka tekevät Jumalan Sanan tyhjäksi ja turhaksi, vainoissakin. Psalmi 119:161 sanoo meidän opastukseksemme: ”Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.” Me pidämme sen tähden kiinni Jumalan kirjoitetusta Sanasta ja tottelemme sitä. Ottamalla vaarin hänen Sanastaan me voimme puhdistaa tiemme ja pitää sen puhtaana ja valoisana läpi tämän likaisen maailman. Hänen Sanansa, joka on painettu sydämeen ja päähän, voi muuttaa mielemme ja siten myös elämämme jäljittelemästä mitään tähän turmeltuneeseen asiainjärjestelmään kuuluvaa ja vaeltamaan otollisena Jumalalle täysin sopusoinnussa hänen kanssaan, mikä johtaa iankaikkiseen elämään hänen uudessa maailmassaan. – Room. 12:1, 2.