Elätkö sinä uskosi mukaan?

KRISTILLISYYTTÄ on vaikeampi noudattaa kuin saarnata. On helpompi kuunnella kuin noudattaa sitä. Tästä syystä Jaakob kehotti varhaiskristittyjä olemaan ”sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita”. (Jaak. 1:22) Kaikki ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät eläneet uskonsa mukaan senkään jälkeen kun Jaakob kirjoitti tämän. Esimerkiksi 36 vuotta myöhemmin sisälsi Johannekselle annettu ilmestys seuraavan hartaan varoituksen Sardeen kristityille: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljelle jääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.” – Ilm. 3:1, 2.

Niin kuin oli varhaiskirkossa, niin on nytkin. Kristillisyys, jota ei toteuteta elämässä, on kuollut samoin kuin toivokin henkilössä, joka on kristitty ainoastaan nimeltä. Apostoli Paavalin ennustuksen mukaisesti on paljon niitä, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman. (2. Tim. 3:1, 5) He puhuvat kristillisyydestään, mutta eivät elä sen mukaan.

”Mutta minä elän uskoni mukaan”, sanot. Jos voit tosiaan sanoa siten, teet hyvin. Se, joka elää kristillisyytensä mukaan, osoittaa todeksi Jumalan sanan ja pyhän hengen voimallisen vaikutuksen. Hänen elämänsä on vapaa rahanhimosta. Hän ei ainoastaan onnistu välttämään epäjumalisuutta ja tämän maailman innokasta huvittelua, vaan myös harjoittaa itsehillintää, niin ettei lankea joukkojen löyhän moraalin teille. Kristillisesti elävä pysyy moraalisesti puhtaana voidakseen osallistua lopputodistuksen antamiseen Jumalan valtakunnasta. Näin tehdessään tosi kristitty pysyttelee vapaana verivelkaisuudesta. Valvomalla huolellisesti käytöstään näissä asioissa henkilöllä on toivo päästä Jumalan uuteen vanhurskaaseen maailmaan. Mutta tässäkö on kaikki, mitä uskosi mukaan eläminen merkitsee? Ei, vaan jokin muukin on pidettävä mielessä: Jeesus sanoi: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen.” (Luuk. 16:10) Katsokaamme, millaisiksi osoittaudumme eräissä asioissa, mitkä näyttävät vähemmän tärkeiltä, mutta jotka merkitsevät paljon siinä, elämmekö me tosiaan uskomme mukaisesti.

MUUKALAISTEN OTTAMINEN TERVETULLEINA VASTAAN

Eräs tapa elää uskomme mukaan on osoittaa rakkautta keskuudessamme oleville muukalaisille. Tieto Jehovan kansan nauttimasta rauhasta, yksimielisyydestä ja Raamatun tuntemuksesta on levinnyt ympäri maailman. Samalla tavalla kuin Saaban kuningatar vieraili Salomon luona nähdäkseen omin silmin, tuhansia muukalaisia tulee nyt kristilliseen seurakuntaan kokeillakseen ystävällisesti rakkauttamme, viisauttamme ja uskoamme. (1. Kun. 10:1) Voidaksemme tuntea ja oikealla tavalla tervehtiä näitä vierailijoita, meidän täytyy ensin tuntea kaikki kristityt toverimme seurakunnassa. Tunnetko sinä jokaisen seurakunnassasi olevan nimeltä? Yritätkö sinä tutustua toisiin? Miten voit esitellä muukalaiset seurakuntasi jäsenille, jos et ole välittänyt tulla tuntemaan palvojatovereittesi nimiä? Jos olet unohtanut jonkun veljen nimen, niin älä ole puhumatta hänelle. Voisit sanoa: ”En muista oikein hyvin nimiä, mutta halusin puhua kanssasi. Mitä sinulle kuuluu?”

Kun tunnet kaikki kristityt toverisi seurakunnassa, voit tervehtiä vierailijoita oikealla tavalla. Muukalaisten tulee voida tuntea, että koko kristittyjen ”perhe”, mihin sinäkin kuulut, on halukas tapaamaan heidät samoin kuin olisi, jos tuo muukalainen tulisi kotisi olohuoneeseen. Vierailija, jonka ainoastaan yksi tai kaksi seurakunnassa ottaa tervetulleena vastaan, saattaa ihmetellä, eivätkö toiset välitä ollenkaan hänen läsnäolostaan. Jos hän sattuu olemaan huonosti pukeutunut tai kuulumaan eri rotuun, niin hän voi ajatella sen olevan syy viileään vastaanottoon. Hän tietää varmasti, että sinä et elä uskosi mukaan. Rakkaus lämmittää ilmapiirin tosi kristittyjen kokouksessa ja estää minkään muistuttamasta rautatieaseman odotushuoneen kylmästä eristyneisyydestä.

Kun muukalainen tulee kristilliseen kokoukseenne, niin eräs tapa tervehtiä häntä on: ”Hyvää päivää. Nimeni on ——. En varmaankaan tiedä teidän nimeänne. Onko tämä ensimmäinen vierailunne? Olemme iloiset siitä, että tulitte. Tunnetteko ketään ryhmästämme? Haluaisin esitellä teidät ——:lle.” Tällainen lämmin rakkaus toiminnassa ilmaisee yhtä paljon kuin lavalta pidetty saarna. Elä uskosi mukaan tällä tavalla, niin seurakuntaanne tulevat vierailijat voivat tuntea, mitä Saaban kuningatar sanoi isännälleen: ”Totta oli se puhe, jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun viisaudestasi kuulin. Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu.” – 1. Kun. 10:6, 7.

YKSITYISET KOKOONTUMISET

Uskomme mukaan elämisen tarve koskee myös kristittyjen yksityisiä kokoontumisia. Isännän velvollisuutena on sellaisissa kokoontumisissa katsoa, että siitä kristillisestä käyttäytymisestä, mikä on ylhäältä tulevan viisauden ja Jumalan hengen mukainen, ei oteta mitään ”lomaa”. (Jaak. 3:17; Gal. 5:22–25) Keskustelusävyn, ruoan ja juoman käytön ja musiikin ja tanssin – jos sitä on – laadun tulee heijastaa läsnä olevien kristillistä säädyllisyyttä. Näissä asioissa on hyvä muistaa Paavalin neuvo: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle, niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.” – 1. Kor. 10:31–33.

Oletko sinä yhtä huolellinen elääksesi uskosi mukaan kuin Paavali oli? Jos joku lankesi pois uskosta, niin se ei johtunut Paavalin itsekkäästä laiminlyönnistä. Samalla kun Jumalan sana sallii kristityn nauttia ruoasta ja juomasta kohtuullisesti, niin kypsä kristitty tietää ettei Jumala salli hänen käyttää tätä valtuutta, jos se aiheuttaa kompastusta toiselle. Paavali selittää: ”Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi. Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin te teette syntiä Kristusta vastaan.” ”Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on joutua herjattavaksi; sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu.” – 1. Kor. 8:9, 12; Room. 14:16, 17, 21.

Kristityn isännän täytyy olla varovainen alkoholipitoisten juomien tarjoamisessa, jottei hän loukkaisi eikä kompastuttaisi ketään. Sen sijaan että tarjoaisit alkoholipitoisia virvokkeita sellaiselle, jonka mieltymyksiä sinä et tunne, suojele hänen omaatuntoaan ja vältä loukkausta kysymällä, mitä juomaa hän haluaisi virkistyksekseen. Jos hän haluaa viiniä tai jotain muuta senlaatuista virvoketta, hän voi sanoa sen sinulle. Tai sinä voit yksinkertaisesti tarjota kahvia, teetä tai muuta mietoa juomaa. Kun kristitty sanoo haluavansa olla ilman alkoholipitoisia juomia, kunnioita hänen päätöstään. Jos se, että sinä käyttäisit sellaista virvoitusjuomaa, kiusaisi häntä, älä käytä oikeuttasi hänen tähtensä. Tämäkin merkitsee uskosi mukaan elämistä.

HÄÄT

Nämä ovat asioita, joita emme voi sivuuttaa häitten kiihkeitten valmistelujen aikana. Morsian ja sulhanen voivat päättää, pitävätkö he kutsut vai eivät. Heidän tulee myös ratkaista, tarjoillaanko alkoholipitoisia juomia hääjuhlassa vai ei, ottaen huomioon paikalliset tavat ja sen, ketkä tulevat. Kristityllä parilla on vastuu sen huolehdinnasta, että kutsuja johdetaan kristillisellä tavalla, rahoittakoonpa ne kuka hyvänsä. Ei ainoastaan viinin tai senkaltaisten juomien tarjoilun pidä olla tarkoin säännöstelty, vaan koko tilaisuuden tulee heijastaa heidän kristillisen uskonsa tunnustamisen vakavuutta. Jos sinulla on kristilliset häät, niin miksi sinä pitäisit mitään vähempää kuin kristillisen juhlan? Vieraasi päättelevät kristillisyytesi kutsujen ilmapiirin mukaan. Ole huolellinen siinä, että et anna heille sitä vaikutelmaa, että kuulut yhä sydämeltäsi maailmaan!

Ei näytä olevan mitään oikeutusta kristillisten hääkutsujen tai ohjelman valvonnan luovuttamiselle maailmalliselle ”juhlamenojen ohjaajalle” pitojen järjestelemiseksi. Jos palkataan ammattimuusikkoja, niin sulhasen ja morsiamen velvollisuus on määritellä, millaista musiikkia suvaitaan ja mitä ei. Musiikki tai tanssi, mikä on säädytöntä tai tarpeettoman äänekästä ja riehakasta, ei ole suinkaan sinun kristillisen toivosi ja elintapasi suositus.

Kristilliset hääjuhlat samoin kuin vihkimispuhekin heijastaa sitä tervettä, jumalista näkökantaa, minkä tosi kristityt ottavat avioliittoon nähden. Maailmalliset kutsut ilmentävät tavallisesti maailman vastuutonta näkemystä avioliitosta. Älä kuvittele, etteivät hääsi onnistuisi, vaikka niitä ei vietetäkään maailman meluisten pitojen mukaisesti. Jollei avioliittosi ole itsessään onnistuneempi kuin maailmalliset avioliitot, niin voit joutua katkerasti pettymään. Muista sen tähden, että Jumalan sana sanoo: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. . . . Ja maailma katoaa ja sen himo.” – 1. Joh. 2:15–17.

Miten sinun tulee siis suhtautua kutsuihin, jos päätät pitää ne? Pidä niitä onnellisena tilaisuutena elää uskosi mukaan ja aloittaa avioliittosi oikeaan suuntaan. Kun virvokkeet on tarjoiltu, niin teillä voisi olla esimerkiksi sopivaa musiikkia tai tanssia, jos sitä haluatte, mutta on jotain enemmänkin, mitä voisitte myös järjestää siihen tilaisuuteen. Ehkä tahtoisit jonkin ryhmän laulavan kristillisiä lauluja Jehovan ylistykseksi, tai sekakuoro saattaisi viihdyttää sen eri jäsenten laulaessa eri ääniä sointujen aikaansaamiseksi. Voisi olla soitinmusiikkia, jos sitä on saatavissa. Hyvä on järjestää joitakin sellaisten kypsien kristittyjen lyhyitä lausuntoja tai kokemuksia, jotka tahtoisivat ilmaista arvostusta Jumalan avioliittolahjaa sekä sitä onnellisuutta kohtaan, minkä he ovat saaneet sovelluttamalla Raamatun periaatteita aviosuhteessaan. Kristittyjä, jotka ovat kasvattaneet tottelevaisia lapsia uskossa, voitaisiin pyytää lausumaan muutamia käytännöllisen neuvon sanoja. Salahautoja voitaisiin esittää samoin kuin mainita kristillisiä parannuskeinoja niiden pulmien ratkaisemiseksi, mitkä uhkaavat naineita tänä aikana.

Tällainen ohjelma koituu ihmeelliseksi todistukseksi siitä, että sinä elät tosiaan uskosi mukaan. Tällaiset hääkutsut antavat morsiamelle ja sulhaselle arvokkaan alun kristillisenä miehenä ja vaimona olemisen vakavan vaativassa asiassa. Se ylentäisi kaikkien läsnä olevien mieltä. Kellään maailmallisella sukulaisella tai vieraalla, joka on läsnä tällaisessa juhlassa, ei olisi epäilystä siitä, että he olisivat tosi kristittyjen parissa. Haluaisitko antaa vieraillesi mitään muuta vaikutelmaa? Elä siis uskosi mukaan tässä hääkysymyksessä!

LAHJOJEN ANTAMINEN

Häihin liittyy läheisesti lahjojen antaminen. Jeesus sanoi, miten tässä asiassa tulee elää uskomme mukaisesti: ”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä.” (Matt. 6:1, 2) Tämä ei merkitse sitä, että sinä et voisi milloinkaan ilmaista olevasi lahjan antaja. Jeesus tuomitsi väärän antamisen, mikä suoritetaan, jotta ihmiset näkisivät. Antaminen, mikä tapahtuu kilpailun hengessä tai siksi, että se saattaa jonkun pulaan, on myös väärää. (Gal. 5:26) Voi olla, että sinä lahjoja antaessasi et elä uskosi mukaisesti.

Niinpä naiset haluavat eräissä maissa pitää kutsut ja suorastaan hukuttaa hääparin lahjoihin. Tapa, millä näitä kutsuja hoidetaan, ratkaisee, ovatko ne sopivia kristityille vai eivät. Joukkolahjojen antaminen tahtoo sanoa, että kaikki lahjat ovat ”meiltä” erittelemättä mitään lahjaa kenenkään yksityisen antamaksi. (Room. 15:26) Tai jos katsotaan paremmaksi, voisivat kaikki läsnä olevat kirjoittaa nimensä korttiin, mikä annettaisiin lahjojen yhteydessä. Käytettäessä tätä kristillistä tapaa tehdä joukkolahjoitus sinulle ei tule houkutusta antaa yli varojesi etkä erehdy näyttelemään ”elämän korskeutta” varoillasi. (1. Joh. 2:16) Jos köyhän lesken lahja avataan sinun loistavan lahjasi rinnalla, ei tapahdu mitään vastentahtoista vertailua, mikä voisi loukata jotakuta Herran köyhää. Köyhimmänkään ei tarvitsisi pelätä olla sellaisessa lahjanäyttelyssä.

Pidä huoli siitä, että lahjasi antamisesta tai nimikirjoituksellasi varustetun korttisi lukemisesta ei tule ”torvea”, mikä julistaa yleisesti anteliaisuuttasi. Sellainen mainostus ilmaisisi todella Jehovalle ja ihmiselle, että sinä et ole elänyt uskosi mukaan. Mutta jos sinä haluat milloin tahansa antaa lahjan, ehkä jollekulle omaisistasi tai läheiselle ystävällesi, niin voit ilmaista olevasi jonkin erityisen lahjan antaja edellyttäen, että suoritat antamisesi yksityisesti. – Matt. 6:3, 4.

On selvää, että kristillisen uskomme mukaan eläminen on kokoajan tehtävä. Se merkitsee enemmän kuin pysymistä erossa materialismista, huvitteluvimmasta, epäjumalanpalveluksesta ja moraalittomuudesta. Se on enemmän kuin Jumalan valtakunnan hyvän uutisen innokasta saarnaamista. Jos uskosi on elävä, se vaikuttaa kaikkeen, mitä teet.

Muista kuitenkin, ettei Jumala kysy sinulta, elääkö sinun veljesi uskonsa mukaan. Kysymys on: ”Elätkö sinä uskosi mukaan?” Keskity huolellisesti ja rukoillen tarkkailemaan omaa käytöstäsi äläkä veljesi käytöstä. Uskoosi kuuluu myös kristityn toverisi kannustaminen elämän tiellä antamalla hänelle aina hieno esimerkki. Nähköön veljesi sen ilon ja siunauksen, minkä sinä saat siksi, että elät todella uskosi mukaisesti. Silloin hänkin haluaa elää uskonsa mukaan. Näetkö tässä piilevän viisauden? Kun näet, niin, kuten Jeesus sanoi, ”jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos sen teette”. – Joh. 13:17.