Ole elävä todistaja ”hyvän uutisen puolesta”
”’Te olette minun todistajiani’, sanoo Jehova, ’minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja jotta te ymmärtäisitte, että minä olen se Sama.’” – Jes. 43:10, UM.
1. a) Mitä yksikään ihmistekoisista jumalista ei ole kyennyt tekemään jumaluutensa vahvistamiseksi? (Jes. 43:8, 9) b) Miten tosi Jumala eroaa tässä suhteessa?
YKSIKÄÄN ihmistekoisista jumalista ja jumalattarista ei kykene koskaan hankkimaan ainoatakaan todistajaa jumaluutensa toteen näyttämiseksi. Nämä jumalat eivät ole lausuneet mitään ennustuksia, jotka olisivat täyttyneet erehtymättömän täsmällisesti. Mutta Korkein Jumala Jehova saattoi yli 2 700 vuotta sitten viitata koko Israelin kansaan todistajinaan sanoen: ”Te olette minun todistajiani . . . minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja jotta te ymmärtäisitte, että minä olen se Sama. . . . Minä itse olen julistanut ja pelastanut ja saattanut sen kuultavaksi.” – Jes. 43:10–12, UM.
2. a) Mitä israelilaiset tiesivät Jehovan pelastusteoista, kuten ilmenee Psalmista 78? b) Mikä osoittaa, että israelilaiset tiesivät Jehovan olevan profeetallisen ”sanansa” täyttäjä?
2 Israelilaisilla oli henkeytetyissä Kirjoituksissaan luotettava kertomus siitä, miten Jumala oli menetellyt heidän kansansa kanssa. He tiesivät Kaikkivaltiaan pelastaneen heidän esi-isänsä Egyptin orjuudesta ja vapauttaneen heidät heidän vihollisistaan muina aikoina. He tiesivät niistä lupauksista, jotka hän oli täyttänyt antaessaan heille Kanaanin maan perinnöksi. (Psalmi 78) Joosuan kirja Raamatussa kertoo: ”Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui.” – Joos. 21:45.
3. a) Mitä Jesajan ennustus ilmaisi tulevan tapahtumaan israelilaisille? b) Miten näiden profeetallisten sanojen täyttyminen oli auttava israelilaisia antamaan todistusta?
3 Jesajan ennustus, jossa Jehova Jumala puhui israelilaisille todistajinaan, viittasi siihen aikaan, jolloin tuo kansa oli joutuva Babylonian pakkosiirtolaisuuteen uskottomuutensa takia ja jolloin Korkein myöhemmin oli vapauttava sen Kyyroksen välityksellä. (Jes. 43:14, 15; 44:24–45:2) Siten israelilaisista oli tuleva uuden vapautuksen eläviä todistajia. Mutta miten palanneet israelilaiset saattoivat palvella Jehovan todistajina? He eivät tehneet siten saarnaamalla toisten kansojen ihmisille, koska se ei ollut heidän tehtävänsä. Mutta he saattoivat antaa todistusta elämän tavallaan. He voivat osoittaa, että he luottivat täysin Jehova Jumalaan Suojelijana ja Pelastajana ja että heidän silloinen ja tuleva hyvinvointinsa ja onnellisuutensa oli riippuvainen yksin omaan hänestä.
UUSI TEHTÄVÄ OLLA TODISTAJIA
4, 5. a) Mitä todistaminen sisältää niiden ollessa kysymyksessä, joista tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia? (Matt. 28:19, 20) b) Kenen todistajia Jeesuksen Kristuksen opetuslapset olivat, ja miten Apostolien tekojen 1:8; 2:32, 33; 4:19, 20 ja 5:29–32 osoittaa tämän?
4 Messiaan eli Kristuksen, Jeesuksen, tullessa maan päälle avautui uusi todistamistehtävä. Ne, joista tuli Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, omaksuivat vastuun sen kertomisesta toisille, mitä Jehova Jumala oli tehnyt Poikansa yhteydessä. Esimerkiksi vuoden 33 helluntaipäivänä hämmästyi joukko juutalaisia ja käännynnäisiä nähdessään Jumalan hengen toiminnan noin 120:ssä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsessa. Apostoli Pietari sanoi heille: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hänet siis korotettiin Jumalan oikealle puolelle ja hän sai Isältä luvatun pyhän hengen, hän on vuodattanut tämän, minkä te näette ja kuulette.” (Apt. 2:32, 33) Huomaa, että Pietari todisti siitä, mitä Jehova Jumala oli tehnyt. Hän oli samalla myös Jeesuksen todistaja, koska hän esitti todistuksen siitä, että hän oli todella Messias eli Kristus. Pietari toimi siten sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumalan Poika sanoi opetuslapsille ennen taivaaseen kohoamistaan: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani.” (Apt. 1:8) Uskovia ruvettiin ajan mittaan kutsumaan Jeesuksen todistajina ”kristityiksi”. Apostolien tekojen 11:26:n mukaan se tapahtui ”Jumalan sallimuksesta”.
5 Todistusta ”Kristusta koskevasta hyvästä uutisesta” antoi nyt sekä luonnollisten juutalaisten että pakanoiden muodostama kristillinen ryhmä. He olivat nyt se kansa, jota Jehova Jumala käytti todistajinaan. (Fil. 1:27) Ja opetuslapset osoittautuivat julkisesti sellaisiksi. Kun juutalainen korkein oikeus sanhedrin kielsi puhumasta Jeesuksen nimen perusteella, niin apostolit sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä. Meidän esi-isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te tapoitte ripustamalla hänet paaluun. Jumala korotti tämän Pääedustajaksi ja Pelastajaksi oikealle puolelleen antamaan katumusta Israelille ja syntien anteeksiantoa. Ja me olemme näiden asioitten todistajia, ja niin on pyhä henkikin, jonka Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.” (Apt. 5:29–32) Apostolit Pietari ja Johannes olivat aiemmin sanoneet tälle samalle tuomiovaltaiselle elimelle: ”Ratkaiskaa itse, onko vanhurskasta Jumalan nähden kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” – Apt. 4:19, 20.
6. a) Minkä suurenmoisen tilaisuuden ”hyvä uutinen” avasi yksilöille? b) Mitä Jeesuksen opetuslapset ymmärsivät sekä juutalaisten että ei-juutalaisten tarvitsevan tietää, kuten ilmenee Apostolien tekojen 4:12:sta ja 17:29–31:stä?
6 Jeesuksen Kristuksen apostolit ja muut opetuslapset ymmärsivät täysin, että heidän velvollisuutensa oli olla Jumalan ja hänen Poikansa todistajia. Kaikilla ihmisillä oli oikeus kuulla ”hyvä uutinen” siitä, että he voivat saada ikuisen elämän tunnustamalla Jeesuksen Kristukseksi ja että hänen uhrillaan on synnit sovittava arvo. (Joh. 3:16; 17:3) Apostoli Pietari sanoi sanhedrinille: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” (Apt. 4:12) Apostoli Paavali sanoi muutamia vuosia myöhemmin ateenalaisille: ”Meidän ei pidä luulla, että Jumalolento on kullan tai hopean tai kiven kaltainen, kuin jokin, mikä on muovailtu ihmisen taiteen ja kekseliäisyyden avulla. Jumala on tosin jättänyt huomioon ottamatta sellaisen tietämättömyyden ajat, mutta nyt hän ilmoittaa ihmisille, että heidän kaikkien tulisi kaikkialla katua. Sillä hän on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on varannut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:29–31) Niin, kaikkien ihmisten, sekä juutalaisten että ei-juutalaisten, piti saada kuulla ”hyvä uutinen”, ennen kuin kuolema esti heitä saamasta tilaisuutta tulla Jumalan ja Kristuksen todistajiksi ikuinen elämä odotteena.
7. a) Mitä ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat halukkaita kestämään ”hyvän uutisen” julistamisen takia? Miksi? b) Mitkä kysymykset voisimme tehdä itsellemme ottaen huomioon apostoli Johanneksen esimerkin?
7 ”Hyvään uutiseen” sisältyi siis toisten ihmisten ikuinen hyvinvointi. Jumalan tahto oli myös, että sitä piti julistaa kaikille. (1. Tim. 2:3, 4) Siksi uskolliset kristityt todistivat jatkuvasti syvästä rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan, vaikka se saattoi johtaa vapauden ja heidän henkensäkin menetykseen. Noin vuonna 96 kirjoitti viimeinen elossa olleista apostoleista Vähän-Aasian kristityille: ”Minä, Johannes, teidän veljenne ja kanssanne osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kestävyyteen Jeesuksen seurassa, jouduin Jumalasta puhumisen ja Jeesuksesta todistamisen vuoksi saarelle, joka on nimeltään Patmos.” (Ilm. 1:9) ’Puhutko sinä Jumalasta ja todistatko Jeesuksesta’ Johanneksen tavoin? Oletko halukas kärsimään sen tähden vakuuttuneena siitä, että ihmisten tarvitsee kuulla ”hyvää uutista”, koska se voi merkitä heille pelastusta?
TOTUUDESTA TODISTAMINEN HYVÄLLÄ KÄYTÖKSELLÄ
8. Onko todistuksen antaminen pelkästään saarnaamista, ja miten voisimme valaista asiaa?
8 Tavoittaakseen vilpittömien ihmisten sydämen Jehovan kristityn todistajan on elettävä sopusoinnussa sen kanssa, mitä hän opettaa. Pelkät sanat ilman hyvää esimerkkiä kristillisestä elämästä ovat merkityksettömiä. Harkitsehan seuraavaa: Haluaisitko sinä todistamaan maineestasi miehen, joka on hyvin tunnettu valheellisista ja petollisista menettelyistään? Eikö hänen tunnettu epärehellisyytensä tekisi kyseenalaiseksi hänen lausuntojensa todenmukaisuuden, ja vaikka hän esittäisikin tosiasioita, niin eikö hänen todistuksensa todellisuudessa vahingoittaisi asiaasi? Eiköhän sinua pidettäisi sen miehen kaltaisena, joka todistaa puolestasi?
9. Millaista käytöstä vaaditaan siltä, joka todistaa Jehovasta? Miksi?
9 Todistuksen antajan maine voi ehdottomasti vaikuttaa siihen, uskotaanko hänen todistustaan vai ei. Näin ollen täytyy kaikkien, jotka tunnustautuvat Jehovan todistajiksi, viettää rehtiä elämää. Apostoli Paavali tähdensi tämän tärkeyttä ja kirjoitti juutalaisista, jotka tunsivat Jumalan lain: ”Sinäkö, joka opetat toista, et kuitenkaan opeta itseäsi? Sinä, joka saarnaat: ’Älä varasta’, varastatko itse? Sinä, joka sanot: ’Älä tee aviorikosta’, teetkö itse aviorikoksen? Sinä, joka kammoksut epäjumalia, ryöstätkö itse temppeleitä?” (Room. 2:21, 22) Kun ihmisen elämä ei ole sen mukaista, mitä hän julistaa, niin se tuottaa suurta häpeää Jumalalle. Apostoli Paavali jatkoi: ”Jumalan nimeä pilkataan teidän takianne kansojen keskuudessa.” – Room. 2:24.
10, 11. a) Mitä perhe-elämän suhteen tulee odottaa niiltä, jotka esiintyvät Korkeimman todistajina? b) Mitä ’hyvän omantunnon säilyttäminen’ merkitsee, ja miten sillä voi olla hyvä vaikutus vastustajiinkin, kuten osoitetaan Pietarin 1. kirjeen 3:16:ssa?
10 Ollakseen siis Jehovan eläviä todistajia kristittyjen täytyy olla silmiinpistävän esimerkillisiä aviomiehiä ja isiä, vaimoja ja äitejä, poikia ja tyttäriä. (Ef 5:24–6:4) Avioparien tulisi pyrkiä selviytymään avioliitossaan syntyvistä pulmista soveltamalla Raamatun neuvoja sen sijaan että jäljittelisivät maailmaa etsimällä pääsytietä epämieluisesta tilanteesta asumuseron tai avioeron avulla. (Matt. 19:4–9; 1. Kor. 7:10, 11) Vaikka tosi kristityistä ei ehkä pidetä ja vaikka heitä esitetään väärässä valossa siksi, että he uskovat Jehova Jumalaan ja hänen Poikaansa, niin heidän pitäisi aina noudattaa henkeytettyä neuvoa: ”Säilyttäkää hyvä omatunto, niin että erityisesti siinä, missä teitä vastaan puhutaan, ne, jotka puhuvat väheksyvästi teidän hyvästä käytöksestänne Kristuksen yhteydessä, joutuisivat häpeään.” – 1. Piet. 3:16.
11 Tämä merkitsee sitä, että kristittyjen tulee varoa tekemästä väärin, jotta eivät saisi huonoa omaatuntoa, sellaista joka tuomitsisi heidät. Hyvä käytös saattaa johtaa vastustajat tunnustamaan olleensa väärässä Jumalan palvelijoista tekemissään johtopäätöksissä. Tästä voi olla seurauksena, että he häpeävät sitä, millä tavalla he kohtelivat hänen todistajiaan. Tällaiset vastustajat saattavat havaita, että sillä, kun he puhuivat ylenkatseellisesti tosi kristityistä – kenties syyttäen heitä ulkokultaisuudesta, vilpillisyydestä, ihmisten vihaamisesta jne. – ei ole mitään perustetta.
12. Mitä voi Pietarin 1. kirjeen 2:12:n mukaan tapahtua sellaisille, joista tulee kristityn hyvien tekojen silminnäkijöitä?
12 Apostoli Pietari osoitti aikaisemmin, että kristityn hyvä käytös voi auttaa vastustajiakin tulemaan Jumalan kirkastajiksi. Me luemme: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” (1. Piet. 2:12) Ajattelehan, että hyvä käytös voi saada suoranaiset vastustajatkin vakuuttumaan siitä, että ne, joita he esittävät väärässä valossa, harjoittavatkin tosi palvontaa, ja se voi saada heidät tulemaan Jumalan kirkastajiksi, jotka itsekin suorittavat palvelusta Korkeimmalle! Älä siis milloinkaan masennu, kun sinua vastustetaan ja joudut kokemaan välinpitämättömyyttä yrittäessäsi esittää ”hyvää uutista” toisille. Saattaa hyvinkin olla, että hyvä käytöksesi epämieluisessa tilanteessa auttaa vilpittömiä ihmisiä ymmärtämään, että palvonnallasi on tosi peruste. Se voi saada heidät hankkimaan lisää tietoa siitä.
13, 14. a) Mikä saattaa olla paras todistus, minkä vaimo voi antaa epäuskoiselle aviomiehelleen? b) Jos kristitty vaimo noudattaa Pietarin 1. kirjeen 3:1, 2:n neuvoa, niin mitä hänen epäuskoisen miehensä pitäisi kyetä näkemään?
13 Esimerkiksi kristitty vaimo voi havaita, että hänen yrityksensä puhua epäuskoisen miehensä kanssa ”hyvästä uutisesta” ovat tuloksettomia. Mutta hänen hyvä käytöksensä voi antaa voimakkaamman todistuksen kuin monet sanat. Siitä syystähän apostoli Pietari kehotti kristittyjä vaimoja: ”Olkaa alamaiset omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä.” – 1. Piet. 3:1, 2.
14 Epäuskoisen aviomiehen pitäisi kyetä näkemään, että hänen vaimonsa on yhteistoiminnassa kaikissa asioissa, jotka eivät ole vastoin hänen palvontaansa. Siitä erinomaisesta tavasta, jolla hän käyttäytyy, miehen pitäisi kyetä näkemään, että hänen uskonsa on vahva hyvään suuntaan vaikuttava voima. Hänen luonteenlaatunsa, sanojensa ja tekojensa ei pitäisi antaa mitään aihetta perusteltuun arvosteluun. Koska epäuskoisella aviomiehellä on edessään elävä esimerkki kiitosta ansaitsevasta käytöksestä, niin hänestä saattaa aikanaan tulla uskova. Se, että vaimo voittaa täten ”sanatta” miehensä, ei tietenkään merkitse sitä, ettei hän koskaan puhuisi miehelleen hengellisistä asioista. Mutta hänen pitäisi välttää kuitenkin väittelyitä ja itsepintaisia, nalkuttavia keskusteluja tosi palvonnasta.
15. Miten nuoret voivat saada ”hyvän uutisen” viehättämään enemmän opettajia ja muita oppilaita?
15 Samoin voivat koulua käyvät nuoret hyvällä käytöksellään saada ”hyvän uutisen” viehättämään enemmän opettajia sekä toisia oppilaita. Joku nuori voi uskomustensa takia joutua pilkattavaksi. Mutta jos hän kestää sellaisen painostuksen maksamatta samalla mitalla takaisin, niin jotkut opettajat ja toiset oppilaatkin alkavat ehkä haluta tietää, mikä oikein antaa sellaisen moraalisen voiman tuolle oppilaalle. Erityisesti jos hän on luotettava ja tunnollinen koulutehtävissään ja kohtelee toisia ystävällisesti ja kunnioittavasti, niin silminnäkijät voivat saada suotuisan vaikutuksen ja halun ottaa selvää hänen uskostaan. Jälleen hyvä käytös on omiaan koitumaan oivalliseksi todistukseksi. – Vrt. Tiit. 2:6–8.
16. Miten Pietarin 1. kirjeen 2:18:n ja Tiituksen 2:9, 10:n soveltaminen työssä voisi koitua hyväksi todistukseksi?
16 Maallisessa työssä olevan kristityn tulisi soveltaa niitä periaatteita, jotka esitetään orjille annetussa kehotuksessa: ”Olkoot palvelijat omistajilleen alamaiset kaikella asianmukaisella pelolla, ei vain hyville ja järkeville, vaan myös niille, joita on vaikea miellyttää.” (1. Piet. 2:18) ”Olkoot orjat kaikessa omistajilleen alamaiset ja miellyttäkööt heitä hyvin, niin etteivät väitä vastaan eivätkä varasta, vaan osoittavat täysin määrin hyvää uskollisuutta, jotta he kaunistaisivat Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa.” (Tiit. 2:9, 10) Kristityn pitäisi näin ollen suorittaa työnsä iloisesti ja hiljaisesti, vaikka hänelle asetettaisiin kohtuuttomiakin vaatimuksia. Hänen tulee olla kunnioittava eikä väittelynhaluinen asioidessaan työnantajansa kanssa. Huomioitsevien tulee kyetä näkemään, että kristitty on rehellinen, uuttera työntekijä, joka välittää toisista ihmisistä. Kun näin on, niin tosi palvonnan arvo kohoaa niiden silmissä, jotka alkavat ymmärtää, että asianomainen on hyvä työntekijä ja miellyttävä ihminen uskontonsa takia.
17. Mitä meidän tulisi ajatella elintavastamme ennen totuuden tuntemiseen tulemistamme?
17 Entä millainen on oma elämäsi Jehovan todistajana? Mitä ajattelet siitä, millä tavalla hoidit asioitasi, ennen kuin sinulla oli täsmällistä tietoa totuudesta? Ehkä kuulut niihin, joita apostoli Pietari kuvailee näin: ”Riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansojen tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa ja lainvastaisissa epäjumalanpalveluksissa.” (1. Piet. 4:3) Totisesti ei ole milloinkaan sopivaa kenenkään sekaantua tällaiseen turmeltuneeseen menettelyyn. Kristittyjen pitäisi tuntea saaneensa tarpeekseen tällaisista tavoista tietämättömyydessä ollessaan, joten heidän ei pitäisi koskaan haluta palata niihin.
18. Jos haluamme todella olla eläviä todistajia ”hyvän uutisen” puolesta, niin mitä voisimme kysyä itseltämme, ja mitä meidän pitäisi pyrkiä tekemään?
18 Kun sinä nyt elät ”Jumalan tahtoa varten”, niin oletko innokas auttamaan toisia pääsemään osallisiksi onnellisuudestasi? (1. Piet. 4:2) Onko sydämesi siinä määrin ”hyvää uutista” kohtaan tuntemasi arvostuksen täyttämä, että tartut tilaisuuksiin ja etsit tilaisuuksia antaa todistusta Jehova Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta? (Luuk. 6:45; 8:15) Onko käytöksesi sellainen, että se lisää painoa siihen, mitä kerrot toisille Jumalan sanasta? Vain sekä julistamalla totuutta että elämällä sen mukaisesti voimme olla uskollisia todistajia. Jäljitelkäämme siis apostoli Paavalin esimerkkiä, hänen joka kirjoitti: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” – 1. Kor. 9:27.