Lukijain kysymyksiä

● Kummalla on korkeampi asema Jehovan järjestössä, serafeilla vai kerubeilla? – R. J., Yhdysvallat.

Näyttäisi siltä kuin serafeilla olisi korkeampi asema. Kun kerubit mainitaan Jehovan yhteydessä, niin heidän osoitetaan olevan alemmassa asemassa kannattamassa Jehovan istuinta. Katso seuraavia raamatunkohtia: 2. Samuelin kirja 6:2; 2. Kuninkaiden kirja 19:15; 1. Aikakirja 13:6; Psalmit 80:2; 99:1. Mutta serafien osoitetaan siinä ainoassa kohdassa, missä heidät mainitaan, Jesajan 6:1–6:ssa, olevan asemissa Jehovan valtaistuimen ympärillä [yläpuolella, Um].

● Olkaa hyvä ja selittäkää, millä perusteella kirjan ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä” sivulla 374 olevassa 17. kappaleessa sanotaan: ”suuria vesimassoja, . . . mitkä tekevät meidän maapallostamme erilaisen kuin muut aurinkokunnan taivaankappaleet”. – K. S., Yhdysvallat.

Jos otatte minkä tähtitieteellisen kirjan hyvänsä ja luette, mitä se sanoo meidän aurinkokuntamme kiertotähdistä, niin voitte helposti päättää, onko kirjan ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä” sivulla 374 oleva lausunto, että suuret vesimassat tekevät meidän maapallomme erilaiseksi kuin muut aurinkokuntamme kiertotähdet, oikea. Yksinkertainen syy on, että ne eivät ole samalla etäisyydellä auringosta kuin meidän maamme. Sen tähden eri kiertotähtien lämpötilat vaihtelevat sen mukaan, ovatko ne lähempänä aurinkoa vai kauempana siitä.

Esimerkiksi Venuksen lämpötila on sen aurinkoon päin olevalla puolella satoja asteita nollan yläpuolella, jota vastoin se on toisella puolella satoja asteita sen alapuolella. Voidaan hyvin ymmärtää, mikä vaikutus tällä on veteen (H²O). Koska maa on siis sopivalla etäisyydellä auringosta, niin sitä on suosittu juuri sellaisilla olosuhteilla, mitkä ovat oikeat ihmisen elämälle ja luonnontaloudelle, mistä ihminen on riippuvainen.

● Mitä kirjaimet S.P.Q.R. esittävät kirjan ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä” 6. luvun alkukuvassa? – S. F., USA.

Kirjaimet S.P.Q.R. edustavat latinalaisia sanoja ”Senatus Populusque Romanus”, mitkä merkitsevät käännettyinä ”Rooman senaatti ja kansa”.

● Papit väittävät, että Luukas oli pakana. Joulukuun 15. päivän Vartiotorni 1960 sanoo sivulla 567, kappaleessa 14, että kaikki Raamatun kirjoittajat olivat heprealaisia. Millä valtuudella on näin sanottu? – B. M., Yhdysvallat.

Niillä, jotka väittävät Luukkaan olleen pakana, ei ole mitään selvää raamatullista tukea asenteelleen. He lukevat Paavalin Kolossalaiskirjeen 4:11, 14:nnessä olevista sanoista sellaisen ajatuksen, että Luukas ei ollut juutalainen sen tähden että Paavali mainitsee 11. jakeessa joitakuita, jotka olivat ”ympärileikatuita”, ja 14. jakeessa Luukkaan. Tästä tehdään se johtopäätös, ettei Luukas kuulunut ympärileikattuihin eikä ollut siis juutalainen. Mutta tästä ei seuraa suinkaan, että Paavali olisi tarkoittanut tehdä tällaista erotusta Luukkaan suhteen. McClintock & Strongin Cyclopedia sanoo: ”Jollei tätä pidetä sitovana, niin mitään ei voida väittää hänen tyylinsä kreikkalaisista sanoista (sillä hän saattoi olla hellenistinen juutalainen) enempää kuin hänen evankeliuminsa pakanat huomioon ottavasta suuntauksestakaan, sillä tässä suhteessa se on samanlainen kuin Paavalinkin kirjoitukset, miehen, joka oli Gamalielin jalkojen juuressa kasvatettu fariseus.”

Jollei Luukkaan pakanuudesta ole mitään suoranaista todistusta, niin mitä perusteita on sanoa hänen olleen heprealainen eli juutalainen? Perusteena on Paavalin Roomalaiskirjeen 3:1, 2:sessa mainitsema lausunto, missä hän osoittaa, että Jumala uskoi henkeytetyt lausuntonsa heprealaisille eli juutalaisille antaen heille selvän edun: ”Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.” Jos Luukas olisi ollut kreikkalainen, niin hän olisi ollut ainoa poikkeus tästä säännöstä, mikä ei olisi järkevää. Johdonmukainen päätelmä on siis, että hän samoin kuin kaikki muutkin Raamatun kirjoittajat, oli juutalainen, heprealainen.

● Matteus 11:11 sanoo, että ”henkilö, joka on vähäisempi taivasten valtakunnassa” (Um), on suurempi kuin Johannes Kastaja. Miten tämä tulee ymmärtää? Eikö kaikilla Kristuksen ruumiin jäsenillä ole samanarvoinen asema, vai saavatko jotkut korkeampia asemia ja toiset niihin verrattuna vähäarvoisempia? – V. C., USA.

Huomatkaamme ensiksikin, että taivaallisen valtakuntaluokan keskuudessa maan päällä on ollut aina sellaisia, joilla on ollut vastuullisempi asema ja toisia, joilla on ollut vähäisempiä asemia. Siten ainakin tässä suhteessa taivaallisen valtakuntaluokan keskuudessa on suurempia ja vähäisempiä. Niin on jokaisessa järjestössä. Esimerkiksi Israelissa oli ”tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiä”, mikä varmisti järjestön joustavan toiminnan. – 2. Moos. 18:21.

Taivaallisessa valtakunnassa Jeesus Kristus on oleva kaikkien 144 000:n yläpuolella heidän päänään, ja häneen verrattuna he kaikki ovat varmasti vähäisempiä. Edelleen me luemme, että pyhällä kaupungilla, taivaallisella Jerusalemilla, on muurit, joilla on ”kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä”. (Ilm. 21:14) Epäilemättä muut 144 000:sta ovat vähäisempiä verrattuna näihin kahteentoista peruskiveen. Kirjoitukset eivät puhu muista asemista, mutta ottaen huomioon Ilmestyskirjan 7:1–4:ssä esitetyn kuvauksen hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan muodostamasta järjestöstä, voidaan sanoa, että taivasten valtakunnassa on eri arvoasteita.

● Onko Raamatussa mitään hääpäivän viettoa vastaan? – I. S., Yhdysvallat.

Syntymäpäivien vietot liittyivät muinaisina aikoina astrologiaan. Raamattu sanoo epäilemättä tästä syystä, että ainoastaan pakanat viettivät niitä. Mutta Raamatussa ei ole kuitenkaan mitään, mikä tukisi hääpäivän viettoa ja tekisi sen asianmukaiseksi. Avioliitto on sellainen, että puolisoitten tulee muistaa sen velvoitukset joka päivä. Hääpäivä on tietysti iloinen tilaisuus, niin kuin Jeesus osoitti olemalla läsnä Kaanassa vietetyssä hääjuhlassa. Jos avioliitto osoittautuu onnistuneeksi, niin on luonnollista, että aviopuolisot panevat merkille sellaisen onnellisen tapauksen joka vuosi. Se saattaisi jopa vahvistaa aviosuhteita. – Joh. 2:1–11.

Asianomaisten on itse päätettävä, mitä tulisi järjestää hääpäivän viettämiseksi ja miten laajakantoinen vietto olisi, joskin on hyvä huomata, että tässäkin pätee sääntö: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” – 1. Kor. 10:31.