alkoivat Siinain erämaassa valittaa Moosekselle veden puutetta. Jehova käski silloin Mooseksen puhua kalliolle veden saamiseksi. Mutta Mooses sanoi kansalle: ”Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” Sen sijaan että hän olisi puhunut kalliolle, hän iski sitä kahdesti sen jälkeen, kun hän oli näin kiinnittänyt huomion itseensä ja sanonut kansaa ”niskureiksi”, ja vettä tuli. – 4. Moos. 20:1, 2, 7–11.

¹⁶ Mooses onnistui saamaan vettä kansalle. Mutta mitä Jehova sanoi? – ”Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan.” – 4. Moos. 20:12.

HYVÄN UUTISEN KERTOJAKSI TULEMINEN

17. a) Olemmeko me Jehovan todistajina mitään velkaa ulkopuolella oleville ihmisille? b) Erittele, mitä apostoli Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeen 9:19–27:ssä, ja sovella periaate Jehovan todistajiin.

¹⁷ Suosimalla meitä totuuden tuntemuksella Jumala on todellisuudessa asettanut meille velvoituksen ulkopuolella olevia ihmisiä kohtaan sekä veljiämme kohtaan. Apostoli Paavali esitti asian Roomassa oleville kristityille seuraavasti: ”Olen velkaa sekä kreikkalaisille että barbaareille [ulkomaalaisille], sekä viisaille että ymmärtämättömille [oppimattomille], joten omasta puolestani olen altis julistamaan hyvää uutista teillekin siellä Roomassa.” (Room. 1:14, 15) Paavali sanoi myös: ”Vaikka olen vapaa kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien orjaksi voittaakseni sitä useampia. Ja niin minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen voittaakseni juutalaisia; lain alaisille minusta tuli kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset. Ilman lakia oleville minusta tuli kuin ilman lakia oleva, vaikka en ole ilman lakia Jumalaan nähden, vaan lain alainen Kristukseen nähden, voittaakseni ilman lakia olevat. Heikoille minusta tuli heikko voittaakseni heikot. Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia. Mutta kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” Paavali ei halunnut tulla hylätyksi ja menettää ”hyvän uutisen” siunauksia sen jälkeen, kun hän oli saarnannut toisille. – 1. Kor. 9:19–27.

18. Miten voimme toimia rukouksemme ’olkoon Jumalan nimi pyhitetty’ mukaan?

¹⁸ Kun me siis rukoilemme: ”Isä, olkoon sinun nimesi pyhitetty”, me pyydämme Jumalaa auttamaan meitä panemaan kaiken muun syrjään, niin että se mitä teemme aina kirkastaa hänen nimeään ja johtaa sen pitämiseen pyhänä. Silloin me toimimme rukouksemme mukaan, kun koetamme olla panematta toisten eteen mitään, mikä kompastuttaisi heidät, kun he etsivät totuutta. Pyrimme olemaan rakkaudellisempia ja vähemmän kriittisiä. Muistamme aina, että tavoitteemme ei ole tuomita, vaan ’tulla hyvästä uutisesta ja sen siunauksista osalliseksi’ toisten kanssa.

”Potkiminen piikkisauvoja vastaan”

ENNEN kääntymystään Paavali (Saulus) vainosi katkerasti Jumalan tosi palvelijoita. Kun Jeesus Kristus ilmaisi itsensä Paavalille, hän sanoi: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua? Jatkuva potkiminen piikkisauvoja vastaan käy sinulle vaikeaksi.” (Apt. 26:14) Mitä Jeesus tarkoitti tällä?

Jeesus Kristus pitää sitä, mitä tehdään hänen seuraajilleen, itselleen tehtynä. (Matt. 25:40, 45) Sen tähden Paavali kristittyjä vainotessaan todellisuudessa vainosi Kristusta. Hän taisteli omaksi vahingokseen sellaista vastaan, millä oli Jumalan tuki. Paavali voi aivan oikein puhua ”potkimisesta piikkisauvoja vastaan”. Piikkisauvassa on terävä, joskus metallista valmistettu kärki, ja sitä käytettiin karjan ajamiseen tai kyntöjuhdan ohjaamiseen. Itsepäinen eläin, joka vastustaa piikkisauvan pistoja potkimalla sitä vastaan, ei saa mitään huojennusta vaan ainoastaan vahingoittaa itseään. Samoin Paavalikaan ei saanut hyötyä niiden vainoamisesta, jotka Jumala hyväksyi. Hänen ponnistelunsa tässä suhteessa olivat yhtä turhia kuin työjuhdan ponnistelut, kun se vastustaa piikkisauvaa.