Mitä erottaminen merkitsee
RAKKAUDELLINEN isä on erittäin kiinnostunut lapsistaan. Hän opastaa heitä oikeaa tietä, ja, kun tarvitaan, pitää heille kuria hairahdusten oikaisemiseksi.
Jehova rakastaa suuresti lapsiaan, palvelijoitaan. Hän ohjaa heitä tietä, mikä on mieluinen hänelle ja mikä tuottaa heille suurimman onnen. Suurena Isänä Jehova huolehtii myös hairahtuvien palvelijoittensa kurinpidosta. Hän ei tee tätä siksi, että hän vihaisi heitä, vaan koska hän rakastaa heitä ja haluaa pitää heidät iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä. ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” – Hepr. 12:5, 6.
Jehova toimittaa oikaisun väärintekijälle näkyvän järjestönsä kautta. (Jes. 32:1; Matt. 24:45–47) Kuritoimenpiteet riippuvat rikkojan synnin suuruudesta ja asenteesta.
Vähäiset loukkaukset, joihin joku saattaa syyllistyä toista kohtaan, ratkaistaan kuitenkin useasti sivuuttamalla toisen rikkomukset. Apostoli Pietari sanoikin: ”Rakkaus peittää syntien paljouden.” (1. Piet. 4:8) Tarvitaan toistuvaa anteeksiantoa inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi, ja Jeesus tähdensi tätä vastatessaan Pietarin kysymykseen, miten monta kertaa on annettava anteeksi. Jeesus sanoi: ”Ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.” – Matt. 18:22.
Jos henkilöstä tuntuu, ettei hän voi sivuuttaa jonkun toisen loukkauksen aiheuttamaa vaikeutta, niin hän voi ratkaista sen keskustelemalla siitä rakkaudellisesti sen kanssa, jonka tuntee loukanneen. Tämä on ensimmäinen otettava askel, kuten Jeesus sanoi: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” (Matt. 18:15, Um) Jollei asiaa voida ratkaista siten, niin voidaan pyytää toisia Jumalan kypsiä palvelijoita antamaan neuvoja. Jeesus esitti tämän toisena askeleena: ”Ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, ’että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.” (Matt. 18:16) Jos tämäkään ei ratkaise vaikeutta tai jos synti on hyvin vakavaa laatua, niin ”ilmoita seurakunnalle”, Jeesus neuvoi, so. saata asia niiden eteen, joilla on valta seurakunnassa. – Matt. 18:17.
Jos rikkoja suhtautuu asiaan sydämestään katuen, niin Jehovakin antaa armon sille, joka rikkoo hänen vanhurskaita periaatteitaan vastaan niinkin vakavasti, että ne on saatettava seurakunnan huomioon. Väärinteko, varomattomuus, mikä on tapahtunut heikkouden hetkellä, ei tee henkilöstä paatunutta syntistä, vaikka teko onkin nuhdeltava. Ne, jotka kompastuvat vakaviin väärintekoihin, mutta jotka katuvat toden teolla ja tunnustavat syntinsä omasta vapaasta tahdostaan, voivat saada ansaitsemattoman hyvyyden ja rakkaudellisen avun Jehovan järjestöltä. Pietari sanoi Israelin miehistä: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista.” (Apt. 3:19, 20) Niin nytkin, kun väärintekijät eivät ole harjoittaneet syntiä, vaan osoittavat olevansa murtuneet sydämeltään ja lupaavat olla jatkamatta synnin tiellä, niin Jehova menettelee hyvin armollisesti heidän kanssaan, eikä heitä tarvitse erottaa seurakunnasta. Jollei synti ole herättänyt julkista huomiota eikä vaaranna seurakuntaa, asianomainen saatetaan asettaa koeajalle. Kurinpidon ehdot tehdään selviksi ja näin tarkkailtavana oleva ilmoittautuu kerran kuussa valvojalle mainitun ajan kuluessa, mikä on rakkaudellinen toimenpide asianomaisen auttamiseksi tointumaan.
EROTTAMINEN
On kuitenkin tapauksia, joissa rikkomuksia Jumalaa ja ihmistä kohtaan ei voida sivuuttaa eikä selvittää neuvoa kysymällä eikä ratkaista asettamalla rikkoja koeajalle. On rikkomuksia, mitkä vaativat jyrkkiä toimenpiteitä Jumalan näkyvältä järjestöltä.
Jumalan antamat lait määräsivät muinaisessa Israelissa oikaisun. Rikkojat, jotka ylittivät lain sovittavat varaukset, piti erottaa Israelin seurakunnasta. Miten? Surmaamalla. Myöhemmin, kristillisessä seurakunnassa, ne, jotka itsepintaisesti rikkoivat Jehovan armollisia varauksia vastaan eivätkä osoittaneet asianmukaisia katumuksen merkkejä, oli samaten erotettava, joskaan heitä ei surmattu. Tämä tapahtui siten, että heidät erotettiin kristillisestä seurakunnasta. Vanhurskaudessa pysymisen vaatimus oli sitova sekä muinaiselle Israelille että varhaiskristilliselle seurakunnalle. Israelille annettu määräys kuului: ”Poista paha keskuudestasi.” (5. Moos. 17:7) Kristilliselle seurakunnalle vahvistettiin sama periaate: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” – 1. Kor. 5:13.
Sen tähden ne, jotka ovat paatuneita väärintekoonsa, ovat erotettavia. Jos Jehovan vanhurskasten vaatimusten vakavasta rikkomisesta on tullut tottumus, ryhdytään näihin toimenpiteisiin. 1. Johanneksen kirjeen 3:4 (Um) sanoo: ”Jokainen, joka harjoittaa syntiä, harjoittaa myös laittomuutta.” Sen tähden antautuneet kristityt, joista tulee laittomuuden harjoittajia kristillisessä seurakunnassa nykyään, erotetaan.
Millaisia rikkomuksia pidetään erotuksen ansaitsevina? Niihin kuuluvat jatkuvat sukupuolirikkomukset, varastaminen, valehteleminen, epärehelliset liikemenetelmät, kapinoiminen Jehovan järjestöä vastaan, herjaaminen, juopottelu, luopumus, väärien oppien opettaminen ja muut vääryydet, kuten apostoli Paavali varoitti: ”Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” – 1. Kor. 6:9, 10.
TARKOITUS
Mikä tarkoitus Jumalan seurakunnasta erottamisella on? Tärkein tarkoitus on Jehovan puhtaan palvonnan säilyminen. Minkään turmelevan vaikutuksen ei sallita jäädä olemaan. Se, joka harjoittaa vääryyttä, on otettava pois seurakunnan puhtauden suojelemiseksi, koska ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan”. (Gal. 5:9) Jollei sitä puhdisteta pois, niin tällainen turmelus voi ehkäistä Jehovan hengen virtaamasta vapaasti koko seurakuntaan. Jehova ei siunaa sitä, mikä on epäpuhdasta, kuten Aakanin tapauksessa ilmeni. (Joos. 7:1–26) Näitä vakavia rikkomuksia voidaan verrata syöpään. Jos jokin ruumiin jäsen on syöpäinen, niin koko ruumis on vaarassa. Jos on tarpeellista, tuo sairastunut jäsen leikataan pois muun ruumiin varjelemiseksi.
Toinen hyöty, mikä siitä saadaan, on se, että muiden seurakunnassa olevien luottamus Jumalan näkyvään järjestöön vahvistuu, kun he näkevät sen seisovan lujana vanhurskaitten periaatteitten puolesta. Se on myös voimakas varoittava esimerkki seurakuntalaisille, koska he voivat nähdä, miten tuhoisat seuraukset on Jehovan lakien jättämisestä huomioon ottamatta. Paavali sanoi: ”Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.” – 1. Tim. 5:20.
Kristillisessä seurakunnassa on vielä yksi tärkeä hyöty, tällä kertaa erotetulle. Rikkojaa ei surmata kristillisessä asiainjärjestelmässä. Tämän jyrkän erottamistoimenpiteen johdosta loukkaaja voi järkyttyä ja tyrmistyä sekä hävetä huonoa menettelyään. Tämä taas voi aikaansaada asianmukaisen katumisen, ja sitten hän voi ryhtyä toimenpiteisiin palatakseen huonolta tieltään ja alkaa vaeltaa Jehovan hyväksymää tietä. ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen.” (2. Kor. 7:10) Aikanaan voi näin ollen erotetulla olla toiveita tulla sovitetuksi Jumalan ja hänen näkyvän järjestönsä kanssa ja saada anteeksi. Apostoli Paavali neuvoikin: ”Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.” – 2. Kor. 2:6, 7.
Tämä on totisesti kristillisessä asiainjärjestelmässä ihmeellinen näyte Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä. ”Te ette ole lain vaan ansaitsemattoman hyvyyden alaisia.” – Room. 6:14, Um.
MERKITYS EROTETUILLE
Asia on erotetulle suuri murhenäytelmä, koska se ei merkitse ainoastaan poistamista Jumalan näkyvästä järjestöstä maan päällä, vaan myös erottamista Jehovasta ja hänen suosiostaan. Seurakunnan toteuttama erottamistoimenpide on pelkästään sen vahvistamista, mikä on jo tapahtunut taivaissa. Nämä Jumalan näkyvät asiamiehet tunnustavat vain, mitä Jehova on jo tehnyt taivaassa. Jeesus sanoi: ”Kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa.” – Matt. 18:18.
Erotettu henkilö on eristetty seurakunnasta, eikä seurakunnalla ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Seurakuntalaiset eivät ojenna hänelle toveruuden kättä, eivätkä edes sano ”hyvää päivää” eikä ”hyvästi” hänelle. Hän ei ole tervetullut heidän yksityiskoteihinsa, vaikka sellainen koti olisi Jehovan todistajain paikallisryhmän palveluskeskus. Tämä on Raamatun periaatteitten mukaista. 2. Johanneksen kirjeen 9, 10 sanoo: ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi.” Roomalaiskirjeen 16:17 neuvoo myös: ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.”
Rikkoja menettää sen lisäksi muitakin kalliita etuja. Hänet poistetaan kaikista seurakunnan erikoisista palvelusasemista. Vaikka hän saa käydä kaikissa Valtakunnansalin kokouksissa, mitkä ovat vapaat yleisölle, niin hänen ei sallita puhua yksityishenkilöille, esiintyä seurakunnalle lavalta eikä yhtyä keskusteluihin esittäen ajatuksiaan istuimeltaan. Niin kauan kuin hän käyttäytyy sopivasti, hän saa tulla ja istua, mutta jos hän tulee kurittomaksi, niin häntä pyydetään lähtemään. Hän ei saa myöskään edustaa Jehovan järjestöä kenttäpalveluksessa. Seurakunta ei tunnusta hänen toimintaansa, ja jos hän antaa raportin toiminnastaan, sitä ei hyväksytä kortteihin.
Erotettu voi ostaa kirjallisuutta samoin kuin kuka tahansa yleisöön kuuluva, mutta hänelle ei anneta jokakuukautista Valtakunnan Palvelusta, koska hän ei ole enää Valtakunnan hyvän uutisen palvelija. Eikä hän voi myöskään ajatella, että hän vapautuu hänelle asetetuista rangaistusseuraamuksista muuttamalla toiseen seurakuntaan. Paikallisseurakunnalle ilmoitetaan ja julkinen tiedotus annetaan hänen erottamisestaan sikäläisen seurakunnan suojelemiseksi.
Mutta erotettu voi tulla sovitetuksi Jehovan ja seurakuntansa kanssa aikanaan sekä ennallistetuksi veljeksi, jos hän katuu, muuttaa tapansa, ilmaisee nöyrää mielentilaa ja osoittaa määräajan kuluessa haluavansa hartaasti elää sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Mutta tämän ennallistamisenkaan jälkeen hänen asemansa ei ole koskaan enää sama. Hän on murskannut kallisarvoisen luottamuksen, eikä hänelle voida antaa valvontaa seurakunnassa. Hän kärsii siitä syystä peruuttamattomasti palvelijain etujen menetyksestä maan päällä.
Tässä on sama periaate kuin Jaakobin esikoisella Ruubenilla. Koska Ruuben harjoitti sukurutsaista moraalittomuutta isänsä sivuvaimon kanssa, niin hän menetti esikoisoikeuden. Häntä ei merkitty sukutaulussa esikoiseksi, eikä Ruubenin sukukunnalla ollut valvojan etuja Israelin kansassa käskynhaltijoina eikä pappeina. (1. Moos. 49:3, 4; 1. Aikak. 5:1) Samoin ovat Jehovan näkyvästä järjestöstä erotetut palvelijat nykyään epäpäteviä saamaan enää koskaan valvonta-asemaa Jehovan kansan keskuudessa. Jos takaisin otettu henkilö on johtanut raamatuntutkisteluja eristetyssä ryhmässä ja jos tämä ryhmä järjestetään sitten seurakunnaksi, niin palvelijaksi määrätään joku toinen antautunut veli. Mutta siihen asti, kunnes seurakunta muodostetaan ja palvelijoita tarvitaan, hän voi johtaa tutkisteluja ryhmässä, koska hän voi osallistua kenttäpalvelukseen ja julistaa Valtakunnan hyvää uutista.
SEURAKUNTALAISTEN ASENNE
Jehovan muinaiselle Israelille antaman lakijärjestelyn alaisuudessa seurakuntalaiset toimeenpanivat kuolemantuomion sen ansainneille. Me luemme 5. Mooseksen kirjan 17:6, 7:nnestä: ”Kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuolemaan tuomittu surmattakoon; yhden ainoan todistajan todistuksen nojalla älköön häntä surmattako. Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Poista paha keskuudestasi.”
Kristillisessä seurakunnassa on vastaava yhteistoiminnan ja osallistumisen periaate havaittavissa. Vaikka hairahtunutta ei tapetakaan, niin kaikki seurakunnassa olevat panevat merkille hänen erottamisensa ja toimivat sen mukaisesti. Tämä raamatullinen menettely on kuvattu 1. Korinttolaiskirjeen 5:11:nnessä: ”Minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.”
Seurakunnan jäsenet eivät sen tähden ole yhteydessä erotetun kanssa Valtakunnansalissa eivätkä muuallakaan. He eivät keskustele hänen kanssaan eivätkä osoita hänelle tunnustusta millään tavalla. Jos erotettu yrittää puhua toisille seurakunnassa oleville, heidän tulee lähteä hänen luotaan. Tällä tavalla hän tuntee syntinsä koko painon. Muutenhan, jos kaikki olisivat vapaasti kanssakäymisessä rikkojan kanssa, hän houkuttuisi ajattelemaan, että hänen rikoksensa ei ollutkaan kovin kauhea. Jos tapahtuu, että joku seurakunnassa tai suuremmassa kokouksessa ei ole tietoinen siitä, että joku on erotettu, ja yrittää puhua tälle, niin toiset veljet, jotka havaitsevat sen, ilmoittavat tahdikkaasti hänelle tilanteen. Erotetun henkilönkin, joka haluaa tehdä oikein, tulee ilmoittaa jokaiselle häntä viattomuudessa lähestyvälle henkilölle, että hän on erotettu, eikä heidän tule keskustella hänen kanssaan.
On vielä eräs näkökanta, minkä vuoksi seurakuntalaisten on oltava yhteistoiminnassa erottamistoimenpiteestä vastuussa olevan komitean kanssa. 2. Johanneksen kirjeen 11 tekee sen selväksi: ”Sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.” Niin, henkilön asenne seurakunnasta erotettuun nähden ilmaisee hänen suhtautumisensa Jehovan vanhurskaisiin periaatteisiin. Kun joku jättää huomioon ottamatta erottamistoimenpiteen ja jatkaa yhteyttään erotettuun, niin se osoittaa huonoa suhtautumista Jehovan lakeihin. Hän osoittaa itse asiassa tukevansa rikkojaa ja ajattelevansa, että Jehovan vanhurskailla laeilla ei ole mitään merkitystä. Sen vakavuus, ettei pysytä erottamismenettelyssä, voidaan nähdä siitä, että sellaista sanotaan ”osalliseksi” erotetun pahoihin tekoihin. Se, joka tahallisesti on yhtymättä seurakunnan päätökseen, asettuu todellisuudessa erotettavaksi siksi, että jatkaa sellaisen kanssa seurustelua. Koska hänet luokitellaan samanlaiseksi kuin erotettu, ”osalliseksi”, niin on järkevää, että ryhdytään samaan toimenpiteeseen tämän erimielisen suhteen. Hänetkin voidaan erottaa Jehovan suosiosta ja hänen näkyvästä järjestöstään.
Entä jos erotettu ja joku seurakunnan jäsen työskentelevät samassa maallisessa työpaikassa? Voivatko he silloin olla yhteydessä keskenään, koska heidän työnsä voi vaatia heitä olemaan tekemisissä toistensa kanssa? Tässä on jälleen kysymyksessä sen muuttunut asema, joka on erotettu. Vaikka onkin luvallista keskustella siinä määrin kuin on välttämätöntä työtehtävien suorittamiseksi, niin ei olisi sopivaa seurustella siinä merkityksessä, että on kanssakäymisessä vapaasti, ottamatta huomioon hänen asemaansa. Vain välttämättömistä asioista voidaan keskustella, mutta ei koskaan hengellisistä tai muistakaan asioista, mitkä eivät kuulu maallista työtä koskeviin tärkeisiin kysymyksiin. Jos tarvittava yhteys on liian usein toistuva ja läheinen, niin kristitty voi harkita työpaikan muuttoa, jottei loukkaisi omaatuntoaan.
Mutta millainen on niiden asema, jotka ovat verisitein yhdistettyjä erotettuun? Mitkä periaatteet koskevat päämiehen asemaa ja lasten opettamista kodissa? Miten takaisin ottaminen aikanaan on mahdollinen? Ja kun näin vakavat seuraukset ovat kysymyksessä, niin pitäisikö antaa houkutukselle periksi ja olla tunnustamatta väärintekoaan, jos kukaan ei olisi muuten tiennyt mitään? Sekä lopuksi miten voi varjeltua menettelyltä, mikä johtaa erottamiseen? Saadaksemme tiedon näistä tärkeistä seikoista odotamme seuraavia Vartiotorni-lehden numeroita.