Oletko sinä kypsä?
OLETKO sinä kypsä? Jos olet, niin olet täysikasvuinen ja kykenevä suorittamaan miehen tai naisen työn yhteiskunnassasi. Sinä olet oppinut kokoamaan tietoja, harkitsemaan niitä ja tekemään niistä oikean johtopäätöksen. Jos olet kypsä, niin pystyt kohtaamaan vaikeita pulmia joutumatta pois tasapainosta. Sinä voit kestää ärsytystä menettämättä malttiasi. Sinä et masennu etkä loukkaannu helposti. Sinun tietosi Jumalan sanasta on laaja, kykysi auttaa toisia on tehokas, Raamatun periaatteitten sovellutuksesi omassa elämässäsi on esimerkillinen. Niin, kaikki tämä sisältyy kypsyyteen.
Sana ”kypsä” tarkoittaa täysikasvuista, täydelleen kehittynyttä. Se on tila, mikä kuvaillaan toisinaan Raamatussa kokonaisena eli täydellisyytenä. Vain kypsyyden saavuttaen me voimme ymmärtää olemassaolomme tarkoituksen, suorittaa oikein velvollisuutemme ja täyttää vastuumme. – Matt. 5:48; 1. Kor. 13:10.
Kristittyjä kiinnostaa kypsyydessä neljä näkökohtaa: ruumiillinen, henkinen, tunne-elämää koskeva ja hengellinen. Ruumiillista kypsyyttä ei voida jouduttaa. Enintään me voimme vain olla yhteistoiminnassa sen elinvoiman kanssa, mikä sen aikaansaa. Mutta henkistä, tunne-elämää koskevaa ja hengellistä kypsyyttä voidaan jouduttaa riippuen henkilön luonteenlaadusta ja ympäristöstä. Ruumiillinen kypsyys on sitä paitsi täysin silminnähtävä, jota vastoin henkinen, hengellinen ja tunne-elämän kypsyys on suhteellista ja riippuu olosuhteista. Muhammedia ja Kaarle Suurta pidettiin aikanaan henkisesti kypsinä, ja toinen oli kuitenkin lukutaidoton, ja toinen pystyi hädin tuskin kirjoittamaan nimensä.
RUUMIILLINEN KYPSYYS
Ruumiillinen kypsyys ei ole välttämätön hengelliselle kypsyydelle, vaikka se onkin suuri apu ja vaikka ilman sitä henkilön toimintapiiri on rajoitettu. Esimerkiksi Beetel-perheen jäseneksi tulolle ja yleisen raamatullisen esitelmän pitämiselle on asetettu alin ikäraja. Näin näemme, että aika on aivan perusvaatimus ruumiillisessa kypsyydessä eikä sitä voida sivuuttaa. Ruumiillinen kypsyys liitetään tavallisesti aikuisuuteen, vaikka eräät fysiologit väittävät, että ihmisruumis kasvaa jatkuvasti, kunnes se saavuttaa kolmenkymmenen vuoden iän.
Ruumiillisen kypsymisen voidaan sanoa alkavan sikiämisestä. Äidinrakkaus on mitä tärkein tekijä erityisesti elämän alkupuolella, niin, jo sikiämisessä, sillä lapsi, jota ei haluta, syntyy vaikeuksien saartamana. Lastenlääkärit väittävät, että äidin ei tarvitse olla niinkään paljon huolissaan siitä, minkälaista lapsenravintoa hän käyttää tai milloin hän ruokkii lasta, kuin siitä, että hänen lapsensa saa yltäkylläisesti äidinrakkautta.
Yhteistoiminta ruumiilliseen kypsyyteen johtavan synnynnäisen elinvoiman kanssa vaatii myös vanhempia huolehtimaan siitä, että lapset eivät saa ainoastaan riittävästi, vaan myös oikealaatuista ravintoa. Suulakea miellyttävät makeiset, kuten leivokset, karamellit jne., voivat – joskin ne lisäävät lapsen painoa – jättää ravinnon puutteelliseksi muissa suhteissa.
Ruumiillisesti kypsyäkseen lapset tarvitsevat myös liikuntoa, mikä laiminlyödään pahasti eräissä maissa nykyisen ajan kaikkien mukavuuksien tähden. Vaikka lapset saavatkin ruumiinharjoitusta terveellisestä leikistä, niin on muitakin keinoja, joilla lihaksia vahvistetaan, kuten hyödyllinen työ, kristillinen evankeliuminpalvelus ja yksinkertaisesti vain kävely kouluun tai läheiseen siirtomaatavarakauppaan. Käytännölliset vanhemmat antavat sen tähden lastensa kävellä kaikki järkevän pitkät matkat mieluummin kuin vievät heidät aina perheen autolla. Miksi riistäisit lapsiltasi terveellisen harjoituksen ja antaisit samalla heille joutavan käsityksen, että sinä olet olemassa yksistään heidän hyväkseen?
Unta ja lepoa ei myöskään saa väheksyä, jollei aiota häiritä edistymistä kohti ruumiillista kypsyyttä. Nykyiset elintavat riistävät lapsilta välttämätöntä unta. Varsinkin television katseleminen riistää usein lapsilta ne tunnit, mitkä pitäisi käyttää lepoon ja nukkumiseen.
Kaikessa tässä on läksy aikuisille, joiden ruumiillinen terveys ei ole niin hyvä kuin he haluaisivat. Kiinnitä riittävästi – mutta ei liikaa – huomiota oikeaan ravintoon, sopivaan ruumiinharjoitukseen, lepoon ja nukkumiseen, niin kykenet paremmin täyttämään vastuusi.
HENKINEN JA TUNNE-ELÄMÄN KYPSYYS
Tarkkaan sanoen henkinen kypsyys on etupäässä riippuvainen mielestä, joka ajattelukoneistona kerää tosiasioita, tekee vertailuja, muovaa johtopäätöksiä ja osoittaa sitten päättäväisyyttä tehdä jotain niillä. Aika on tärkeä, joskaan ei poikkeuksettomasti vaikuttava tekijä henkisen kypsyyden saavuttamisessa. Ensiksi on vanhemmilla ja sitten koulunopettajilla vastuu holhokkiensa opastamisessa ja auttamisessa henkisen kypsyyden saavuttamiseen. Mutta lapsella täytyy olla halukkuutta olla yhteistoiminnassa, jotta henkinen kypsyys saavutettaisiin.
Samoin kuin ruumiillisessakin kypsyydessä lapsen valvojien rakkaus näyttelee tärkeätä osaa henkistä kypsyyttä kohti kehittymisessä. Se tekee vanhemmat ja opettajat toisaalta tarkkanäköisemmiksi ja pätevämmiksi opettajiksi, ja toisaalta rakkaus antaa lapselle kannustusta ja yllykettä oppimiseen.
Henkisen kypsyyden saavuttamiseksi täytyy lapsella luonnollisesti olla myös oikealaatuista henkistä ravintoa. Sen lisäksi, mitä lapsi oppii koulukirjoista, häneen vaikuttaa ja häntä auttaa tai ehkäisee hänen ympäristönsä henkinen taso. Vanhempien tulee sen tähden olla huolellisia kielioppinsa ja lausumisensa suhteen. Sen ohella, että Raamatulla on arvoa tunne-elämää koskevan ja hengellisen kypsyyden saavuttamisessa, se on oivallinen apu henkisenkin kypsyyden saavuttamisessa, koska se on kirjoitettu mitä valikoiduimmalla kielellä ja mitä selvintä ajatuksen juoksua ja johdonmukaisuutta käyttäen. Se auttaa kehittämään ajattelukykyä. Tämä on tärkeätä muistaa erityisesti niiden aikuisten, joilla ei ole ehkä mahdollisuutta käydä koulua, mutta jotka haluaisivat kehittää selvän ajatuskyvyn hankkien tietoa lukemalla, huomioimalla ja kokemalla sekä tekemällä oikeita johtopäätöksiä. – Sananl. 2:10, 11; 2. Piet. 3:1.
Tunne-elämän kypsyys vaatii tiettyä määrää ruumiillista ja henkistä kypsyyttä. Raamatun periaatteet tarjoavat parhaan avun tunne-elämän kypsyyden saavuttamiselle. Se on määritelty kyvyksi tulla toimeen sopusointuisesti lähimmäisten kanssa vähimmin hankauksin. Sen summa ja ydin ovat Raamatun kaksi vaatimusta: rakasta lähimmäistäsi ja harjoita itsehillintää. – Mark. 12:31; Gal. 5:22, 23; 2. Piet. 1:6.
Niin tärkeä kuin rakkaus onkin ruumiilliselle ja henkiselle kypsyydelle, se on vielä tärkeämpi tunne-elämän kypsyydelle. Voitaisiin tosiaan sanoa, että lapset eivät tule tunne-elämältään kypsiksi, jollei heitä ole kasvatettu rakkauden ilmapiirissä. Lisäksi täytyy lapsia itseään opettaa harjoittamaan rakkautta, ajattelemaan toisia. Heitä täytyy kasvattaa oikeuden ja vanhurskauden periaatteissa, heidän täytyy oppia alistumaan arvovallan edessä ja käsittämään, että kaikki vapaus on suhteellista. Jos vanhemmat ovat laiminlyöneet nämä seikat, niin henkilö voi auttaa itseään tunne-elämän kypsyyteen sovelluttamalla Raamatun periaatteita ja Jumalan hengen apua sekä muita Jumalan varaamia apukeinoja. Jumalan sanassa olevien sitä koskevien selvien ja täsmällisten käskyjen lisäksi, mitä meiltä vaaditaan itsemme ja lähimmäisemme rakastamisessa, Raamattu sisältää myöskin monia hienoja seurattavia esimerkkejä ja monia varoittavia esimerkkejä vältettävistä asioista, mitkä kaikki auttavat meitä saavuttamaan tunne-elämän kypsyyden.
Tunne-elämän kypsyys sisältää myöskin tyydyttävän sopeutumisen sukupuolisessa suhteessa. Tunne-elämältään kypsä henkilö ei ole pettymyksen vallassa, olipa hän nainut tai naimaton. Jos henkilö on naimaton, niin hän pysyy siveänä ja pakenee haureutta. Jos hän on naimisissa, niin hän rajoittaa sukupuolisen kiinnostuksensa omaan puolisoonsa, omaan lihaansa. – 1. Kor. 6:18; Sananl. 5:15.
Tunne-elämältään kypsä henkilö kykenee hillitsemään itsensä olosuhteista riippumatta. Hän ei menetä malttiaan eikä sorru himoon kiusauksessa. Tässäkään ei meillä ole parempaa apua kuin Jumalan sana nimenomaisine käskyineen, järkisyineen ja esimerkkeineen, mitkä kaikki yhdessä vahvistavat meitä harjoittamaan itsehillintää.
HENGELLINEN KYPSYYS
Hengellinen kypsyys on kaikkein tärkein, sillä siihen ei sisälly ainoastaan meidän nykyinen elämämme, vaan myöskin tuleva kohtalomme. (1. Tim. 4:8) Kristikunta ajattelee perin vähän tai ei ollenkaan hengellistä eli uskonnollista kypsyyttä. Siitä syystä ei kirkkojen lisääntyneillä jäsenmäärillä ole ollut mitään vaikutusta yhteiskunnan moraalisuuteen. Tavallinen kirkon jäsen on kykenemätön esittämään perustetta vakaumuksilleen, eikä hänen käytöksensä eroa niiden käytöksestä, jotka eivät käy kirkossa.
Mutta tosi kristillisyys huolehtii hengellisestä kypsyydestä, koska se on välttämätön nuhteettomuuden säilyttämiselle. Siksihän Raamattu painottaa sen tärkeyttä ja tarpeellisuutta:
”Pysykää valveilla, seisokaa lujina uskossa, jatkakaa kuin miehet, tulkaa voimakkaiksi.” ”Tulkaa täysi-ikäisiksi ymmärryskyvyssä.” ”Ponnistelkaamme . . . eteenpäin kypsyyteen.” Jumalan tarkoitus varatessaan apostolit, profeetat, paimenet ja opettajat on, että kaikki kristityt saavuttaisivat ”ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysi-ikäisen miehuuden, sen kasvun mitan, mikä kuuluu Kristuksen täydellisyyteen, jotta me emme olisi enää lapsia.” – 1. Kor. 16:13; 14:20; Hepr. 6:1; Ef. 4:11–14, Um.
Millä tavoin kypsä kristitty on erilainen kuin epäkypsä? Epäkypsä kristitty lukee Raamattua ja raamatuntutkistelun apuvälineitä ainoastaan silloin kun hänellä on aikaa, mitä hänellä on harvoin. Kypsä kristitty ei tyydy näiden pelkkään lukemiseen, vaan hän myöskin tutkii niitä voidakseen omaksua niiden tiedon ja kyetäkseen sitten selittämään sitä selvästi toisille. Hän suunnittelee ajan tutkistelulleen. – 2. Tim. 2:15.
Epäkypsä kristitty sallii pahan ilman estää itseään menemästä kristillisen seurakunnan kokouksiin, tulee sinne myöhästyen ja valmistautumattomana osallistumaan siihen sekä lähtee heti sen loputtua. Kypsä kristitty valmistautuu etukäteen, tulee säännöllisesti säästä välittämättä, osallistuu kokouksen menoon ja viipyy jälkeenpäin seurustellakseen toisten kanssa ja kannustaakseen heitä. – Hepr. 10:23–25.
Epäkypsä kristitty saarnaa ajoittain ja tyytyy puhumiseen ja kirjallisuuden jättämiseen. Kypsä kristitty palvelee säännöllisesti kaikissa palvelusmuodoissa, on taitava opettaja, tekee uusintakäyntejä ja saa tuloksia. Ja vielä enemmänkin: hän auttaa toisten valmentamisessa palvelukseen. – Room. 15:1–3.
Epäkypsä kristitty loukkaantuu helposti ja on taipuvainen sovittelemaan, antamaan perään kiusaukselle, osoittamaan ihmispelkoa ja menemään äärimmäisyyksiin. Kypsä kristitty on anteeksiantavainen, ilmaisee hengen hedelmiä, on voimakas ja säilyttää tasapainon välttäen äärimmäisyyksiä. Hän ei anna ulkonaisten vaikutelmien ohjata itseään, vaan häntä ohjaa periaate. Hän etsii jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja antaa sen etujen hallita elämäänsä, perheasioitaan, maallista tointaan ja virkistäytymistään. Hän pitää kaiken omassa paikassaan, ei anna maallisen työn seurata mukanaan sen ulkopuolelle eikä salli virkistäytymisestään tulla hallitsevaa harrastusta. Hänellä ei ole liian kiire saarnata muille, niin että hän laiminlöisi itsensä tai perheensä. Kypsä henkilö on jumalisesti antautunut ja omaansa tyytyväinen sekä ajattelee toisiakin eikä vain itseään. Oletko sinä tämän mittapuun mukaan kypsä? Epäilemättä sinä olet kypsä joissakin suhteissa, vaikkakaan et kaikissa. Pyri ahkerasti saavuttamaan sekin kypsyys, mikä sinulta puuttuu. – 1. Tim. 6:6; 1. Piet. 1:13.
APUKEINOT HENGELLISEEN KYPSYYTEEN
Tärkein tekijä hengellisen kypsyyden saavuttamisessa ja säilyttämisessä on antaumuksen syvällisyys. Siinä määrässä kuin meidän antautumisemme on tosiaan syvällinen, me käytämme hyväksemme niitä eri apukeinoja, mitkä Jumala on varannut auttaakseen meitä pääsemään kypsyyteen: hänen Sanaansa, näkyvää järjestöänsä, pyhää henkeänsä eli toimivaa voimaansa sekä rukousta. Toisin sanoen, me olemme aina syvästi tietoisia hengellisestä tarpeestamme. – Matt. 5:3.
Ensimmäisiin ehtoihin hengellisen kypsyyden saavuttamisessa kuuluu hengellinen ravinto, ja se merkitsee Raamatun ja sellaisten apuvälineiden tutkimista, mitkä Jumala on varannut auttaakseen meitä ymmärtämään sitä oikein. On niin paljon luettavaa ja niin paljon tutkittavaa, on niin monta kokousta, joihin tulee valmistautua ja mennä, ettei meille jää aikaa arvottomiin asioihin. Raamatunkritiikin lukeminen on samaa kuin maistelisi myrkkyä. Sellainen sairaalloinen uteliaisuus voi aiheuttaa meidän kuolemamme hengellisesti ja lopulta ruumiillisestikin. Romaanien lukeminen on kuin leivoksien tai karamellien syömistä. Se saattaa maistua mieluiselta, mutta hengelliseen terveyteen tarvitaan hyvää hengellistä ravintoa. – Matt. 4:4.
Jumalan järjestäytyneen kansan kanssa yhteydessä oleminen on myös hengelliselle kypsyydelle välttämätöntä useistakin syistä. Jumalan järjestö varaa meille hengellistä ravintoa, mitä ilman me emme voisi olla kypsiä hengellisesti. Se tarjoaa meille myös rakkaudellista huolenpitoa ja hellyyttä niin kuin äiti, ja me tarvitsemme sitä kristittyinä menestyäksemme, ja se tekee tämän seurakunnan eri kokousten sekä suurien konventtien avulla. Se varaa meille tilaisuuksia hengelliseen harjoitteluun, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen sekä meidän valmentamiseemme tähän toimintaan. Tässä me erityisesti osoitamme, että olemme kypsiä kristittyjä. Kypsä kristitty kykenee ”seisomaan lujana”, pukeutuneena täysin Jumalan sotisopaan ja on taitava hengen miekan, Jumalan sanan, heiluttamisessa. Hän tottelee apostolin kehotusta: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” – Ef. 6:14–17; 2. Tim. 4:2.
Ja lopuksi me tarvitsemme hengelliseksi kypsyydeksemme sekä Jumalan henkeä että kosketuksessa olemista Jumalan kanssa rukouksen välityksellä, koska nämä kaksi ovat yhteydessä keskenään. Me saamme Jumalan henkeä tutkimalla hänen Sanaansa, olemalla yhteydessä hänen järjestönsä kanssa, toimimalla hänen palveluksessaan ja pyytämällä henkeä rukouksessa. Rukous pitää meidät yhteydessä Jumalaan, puhdistaa meidät syyllisyydentunnosta ja antaa meille lohtua ja toivoa.
Ei tule sivuuttaa sitä, että hengellinen kypsyys voidaan menettää, jos me emme kasva jatkuvasti hengellisesti. Säilyttääksemme hengellisen kypsyyden meidän täytyy käyttää uskollisesti kaikkia niitä apukeinoja, mitkä Jumala on varannut ja mitkä auttoivat meitä ensi sijassa saavuttamaan hengellisen kypsyyden.