Paaluun pantu Kristus, ”Jumalan viisaus”

”Missä on viisas? Missä kirjanoppinut? Missä tämän asiainjärjestelmän väittelijä? Eikö Jumala tehnyt maailman viisautta tyhmyydeksi?” – 1. Kor. 1:20.

 1. a) Mitä juutalaisten uskonnollista tilaa Jeesus järkytti? b) Mitä muutoksia tapahtui hänen seuraajiensa saarnaamisen vaikutuksesta?

JUUTALAINEN kansa oli ollut Mooseksen välittämän lakiliiton alaisuudessa yli 1 500 vuotta. Heidän kirjanoppineensa olivat kehittäneet suuren joukon suullisia perinteitä, jotka tulkitsivat tätä lakia ja selittivät sen soveltumista heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Yksi tämän takana oleva tarkoitus oli pitää juutalaiset erossa pakanoista ja varjella siten heidän uskontoaan saastumasta pakanaopeista. Mutta nyt oli ihminen Jeesus tullut ja väittänyt olevansa Messias, tuominnut heidän viisaittensa ja kirjanoppineittensa suulliset perinteet ja sanonut lopettavansa Mooseksen lain täyttämällä sen, ja hänet oli lopuksi pantu paaluun jumalanpilkkaajana. Sen jälkeen hänen seuraajansa, joita kutsuttiin kristityiksi, saarnasivat hänen ylösnousemustaan ja levittivät hänen opetustaan kautta Palestiinan ja roomalaisen maailman. Heidän riveihinsä tulvi tuhansittain paitsi juutalaisia, myös pakanoita, ja kristillisiä seurakuntia ilmaantui kaikkialle. Lakiliitto oli päättynyt. Se oli täyttänyt tarkoituksensa kasvattajana, joka johti ihmisiä Kristuksen luo, ja se oli naulattu Kristuksen kidutuspaaluun. Nyt Jehovan palvojat olivat uuden liiton alaisuudessa. Laki ei ollut enää kirjoitettuna kivitauluihin, vaan ihmissydämiin. – Gal. 3:10–25; Hepr. 10:15–18.

 2. Mikä oli vaikeata juutalaisille, joista tuli kristittyjä, ja mitä perusteluja Paavali esitti tämän uhan edessä?

² Nämä merkitykselliset tapahtumat olivat maailmaa mullistavia uskonnollisesti puhuen. Joidenkuiden fariseusten ja muiden juutalaisten, jotka olivat tulleet kristityiksi, oli vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että Jeesus oli täyttänyt Mooseksen lain ja siten tehnyt lopun sen noudattamisen tarpeellisuudesta. He yrittivät tuoda joitakin sen vaatimuksista kristilliseen seurakuntaan. (Apt. 15:1–19) Paavali, pakanoiden apostoli, todisteli voimakkaasti näitä yrityksiä vastaan: ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen. Katso! Minä, Paavali, sanon teille, että jos teistä tulee ympärileikattuja, niin Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä. Sitä paitsi todistan jälleen jokaiselle miehelle, joka tulee ympärileikatuksi, että hän on velvollinen panemaan täytäntöön koko Lain. Te olette eronneet Kristuksesta, te jotka yritätte lain avulla tulla julistetuiksi vanhurskaiksi; te olette luopuneet hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään.” (Gal. 5:1–4; 3:10–14) Kääntymättöminä juutalaiset ’tekivät Kristuksen kidutuspaalun hyödyttömäksi’ luottamalla Lain tekoihin sen sijaan että olisivat ymmärtäneet ”paaluun pannun Kristuksen” tarpeelliseksi lunastusuhriksi. Jotkut juutalaiskäännynnäiset pitivät kiinni joistakin Lain osista ja tulivat siten koko Lain alaisiksi ja sillä tavoin ’tekivät paaluun pannun Kristuksen hyödyttömäksi’. – 1. Kor. 1:17.

PAAVALI JA KREIKKALAISET FILOSOFIT

 3. a) Miten Paavali suhtautui kreikkalaisiin filosofeihin? b) Miten nuo filosofit suhtautuivat Paavaliin Ateenassa?

³ Paavali varoitti myös pyrkimyksistä jäljitellä kreikkalaisten filosofien menettelytapoja. Rooma oli syrjäyttänyt Kreikan maailmanvaltana, mutta kreikkalainen kulttuuri ja filosofia olivat tunnusomaisia sen sivistykselle. Sekä juutalaisilla että kreikkalaisilla silloisessa asiainjärjestelmässä oli omat viisaansa, kirjanoppineensa ja väittelijänsä. Paavali kysyi: ”Missä on viisas? Missä kirjanoppinut? Missä tämän asiainjärjestelmän väittelijä? Eikö Jumala tehnyt maailman viisautta tyhmyydeksi?” Kreikkalaiset filosofit samoin kuin juutalaiset rabbit olivat tunnettuja väittelijöinä, ja Paavali liittää molemmat ryhmät yhteen: ”Juutalaiset pyytävät tunnusmerkkejä ja kreikkalaiset etsivät viisautta, mutta me saarnaamme paaluun pantua Kristusta, juutalaisille kompastumisen aihetta, mutta kansoille tyhmyyttä.” (1. Kor. 1:20, 22, 23) Paavalilla oli ensi käden tietoa kreikkalaisista filosofeista ja heidän väittelynhalustaan heistä Ateenassa saamansa oman kokemuksensa perusteella. Apostolien tekojen 17:16–21 osoittaa tämän:

”Kun nyt Paavali odotteli heitä Ateenassa, hänen henkensä hänessä kiusaantui hänen nähdessään kaupungin olevan täynnä epäjumalia. Niinpä hän rupesi puhumaan perustelua käyttäen synagogassa juutalaisten ja toisten Jumalaa palvovien kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, jotka sattuivat olemaan paikalla. Mutta eräät sekä epikurolaisista että stoalaisista filosofeista ryhtyivät keskustelemaan hänen kanssaan kiistävään sävyyn, ja muutamat sanoivat: ’Mitähän tämä lavertelija oikein tahtoo sanoa?’ Toiset: ’Hän näyttää olevan vieraiden jumaluuksien julistaja.’ Tämä johtui siitä, että hän julisti hyvää uutista Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Niin he tarttuivat häneen ja veivät hänet Areiopagille ja sanoivat: ’Voimmeko saada tietää, mitä tämä puhumasi uusi opetus on? Sillä sinä esität joitakin korvillemme vieraita asioita. Haluamme sen tähden tietää, mitä ne oikein ovat.’ Kaikilla ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla ulkomaalaisilla oli näet tapana käyttää vapaa-aikansa pelkästään jonkin kertomiseen tai jonkin uuden kuuntelemiseen.”

 4. Miten eräät filosofit suhtautuivat Paavaliin, ja mitä Paavali saarnasi heille?

⁴ Filosofit sanoivat Paavalia halventavasti lavertelijaksi, joka on käännös kreikkalaisesta sanasta spermologos, joka merkitsee ’siemenen poimijaa’. Se tarkoitti varista tai jotakin muuta lintua, joka poimi siemeniä, ja sitä käytettiin ihmisestä, joka oleskeli usein kaduilla ja toreilla ja kokosi sitä, mitä kuormista putosi; hän oli siis toisten kustannuksella eläjä. Ateenalaisten kielenkäytössä ilmaisu kuvaannollisessa merkityksessä tarkoitti ihmistä, joka keräsi tiedon rippeitä ja käytti niitä tehdäkseen vaikutuksen toisiin, mutta todellisuudessa oli tietämätön plagioija. Mutta Paavali ei ollut joutilas lavertelija. Hän saarnasi heille ”Jumalasta, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan”, joka ”itse antaa kaikille elämän ja hengityksen” ja joka ”teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan”. Jeesuksesta Paavali sanoi, että Jumala on ’herättänyt hänet kuolleista’. Tämä sai jotkut ivaamaan, mutta toiset uskoivat ja liittyivät Paavalin. – Apt. 17:24–26, 31–34.

FILOSOFIT OPETTIVAT SIELUN KUOLEMATTOMUUTTA

 5. a) Mitkä filosofien opetukset saivat ylösnousemuksen näyttämään tyhmyydeltä? b) Mitkä orfilaisen teologian opetukset ovat vanhempia kuin nykyiset helvettiä ja aneita koskevat uskonnolliset opetukset?

⁵ Miksi ylösnousemuksen mainitseminen sai jotkut ivaamaan? Törmäsikö se yhteen jonkin heidän filosofisen viisautensa kanssa ja saiko se heidät siten pitämään ylösnousemusta tyhmyytenä? Raamatun mukaan ylösnousemus on järkevä. Jos, niin kuin Raamattu sanoo, ihminen kuolee kuten eläin, on tiedoton, palaa tomuun, on kuollut sielu, niin ylösnousemus on hänen ainoa toivonsa elämän saamisesta jälleen. (Ps. 146:4; Saarn. 3:18–20; 9:5, 10; Hes. 18:4) Mutta ylösnousemus ei ollut kreikkalaisten filosofien mielestä järkevä! Se oli tyhmyyttä! Monet kreikkalaiset filosofit opettivat, että ihmisellä on kuolematon sielu, eikä hän sen tähden tarvitse ylösnousemusta. Paavalin kuulijakunnassa olleet stoalaiset uskoivat, että sielu jää eloon ruumiin kuollessa. Paljon aikaisemmin kreikkalainen filosofi Thales (600-luvulla eaa.) opetti, että metalleilla, kasveilla, eläimillä ja ihmisillä oli kuolematon sielu. Hän sanoi, että elinvoima muuttaa muotoaan, mutta ei koskaan kuole.a Kuuluisa matemaatikko Pythagoras sanoi 500-luvulla eaa., että kuoleman jälkeen sielu meni Haadekseen puhdistettavaksi, palasi sitten mennäkseen uuteen ruumiiseen ja jatkoi tätä sielunvaellusta, kunnes se saavutti täysin hyveellisen elämän.b ”Sielu näyttää selvästi olevan kuolematon”, kertoo Platon Sokrateen (400-luvulla eaa.) sanoneen.c Orfeus, 600-luvulla eaa. vallinneen mystisen kultin alkulähde, sai aikaan orfilaisen teologian, joka opetti, että kuoleman jälkeen sielu meni Haadekseen saamaan tuomion. Will Durantin kertomus jatkaa:

”Syylliseksi tuomitsemisesta oli ankara rangaistus. Yksi opin muoto kuvitteli tämän rangaistuksen ikuiseksi ja siirsi myöhempään teologiaan helvettikäsitteen. Toinen muoto hyväksyi ajatuksen sielun vaelluksesta: sielu syntyy uudelleen ja uudelleen onnellisempaan tai katkerampaan elämään kuin aikaisemmin sen mukaan, oliko sen edellinen olemassaolo puhdas vai epäpuhdas; ja tämä jälleensyntymisen kiertokulku jatkuisi täydellisen puhtauden saavuttamiseen ja sielu pääsisi Onnellisten saarille. Yksi muunnelma tarjosi toivon, että rangaistus Haadeksessa voisi loppua yksilön etukäteen tai hänen ystäviensä hänen kuolemansa jälkeen suorittamien katumusharjoitusten avulla. Tällä tavalla kehittyi oppi kiirastulesta ja aneista.” – The Story of Civilization, II osa, s. 190, 191.

KREIKKALAISET FILOSOFIT OPETTIVAT KEHITYSOPPIA

 6. Miksi se, että Paavali saarnasi Jehova Jumalaa kaiken elämän Luojana, sai heidät myös pitämään hänen puhettaan tyhmyytenä?

⁶ Kun Paavali puhui filosofeille Ateenassa, niin hän julisti, että Jehova Jumala oli maailman Luoja ja kaiken siinä olevan, myös kasvien, eläinten ja ihmiskunnan, Luoja. Siten tehdessään hän oli jälleen ristiriidassa kreikkalaisten filosofien kanssa. Hänen kuulijakunnassaan olevat epikurolaiset filosofit uskoivat elämän alkusyntyyn ja sen kehittymiseen ylöspäin sattumanvaraisesti luonnonvalinnan ja elinkelpoisimman eloonjäämisen välityksellä. (Durant, The Story of Civilization, II osa, s. 647) Stoalaiset eivät uskoneet persoonalliseen luojaan. Sellainen ajatus, että Luoja olisi saattanut kaikki elävät luomukset olemassaoloon maan päälle, oli heistä tyhmyyttä. Kreikkalaiset filosofit olivat vuosisatoja opettaneet elämän alkusyntyä ja sen sattumanvaraista muuttumista pitkien ajanjaksojen kuluessa ja kehittymistä ylöspäin luonnonvalinnan ja elinkelpoisimman eloonjäämisen avulla. Americana-tietosanakirja sanoo:

”Yleensä kreikkalaiset esittivät enemmän tai vähemmän hiomattomasti ajatusta organismien vähittäisestä kehittymisestä, ajatusta virheitten eliminoitumisesta tuotannossa ja sen tähden ajatusta elinkelpoisimman eloonjäämisestä, ajatusta osien sopeutumisesta eli tiettyjen rakenteiden sopivuudesta tiettyihin tarkoituksiin, ajatusta älyllisen suunnittelun jatkuvasta vaikutuksesta luonnossa sekä myös ajatusta siitä, että luontoa hallitsee aluksi sattumanvaraisista laeista aiheutuvien luonnollisten syiden toiminta.” – The Encyclopedia Americana, 10. osa, s. 606.

 7. Mitkä a) Anaksimandroksen, b) Anaksagoraan, c) Empedokleen, d) Aristoteleen opetukset osoittavat, että kehitysoppi ei ole nykyaikainen teoria?

⁷ Kreikkalainen filosofi Anaksimandros 500-luvulta eaa. opetti yksityiskohtaisemmin seuraavasti:

”Elolliset tulivat esiin vähittäisten vaiheitten kautta alkukosteudesta; maaeläimet olivat ensin kaloja ja vasta maan kuivuttua ne saivat nykyisen muotonsa. Myös ihminen oli kerran kala; hän ei olisi voinut ensimmäisessä ilmaantumisessaan syntyä nykyisenlaiseksi, sillä hän olisi ollut liian avuton hankkimaan ruokansa ja olisi tuhoutunut.”d

Anaksagoraan opetuksesta (400-luvulla eaa.) luemme:

”Kaikki organismit syntyivät alun perin maasta, kosteudesta ja kuumuudesta ja sen jälkeen toisistaan. Ihminen on kehittynyt pitemmälle kuin muut eläimet, koska hänen pystyasentonsa on vapauttanut hänen kätensä tarttumaan esineisiin.”e

Empedokleesta luemme:

”Esimerkiksi Empedokles (493–435 eaa.), jota on kutsuttu ’evoluutioajatuksen isäksi’, uskoi alkusyntyyn elämän alkuperän selitykseksi, ja hän oli sitä mieltä, että eri elämänmuodot eivät tulleet esiin samanaikaisesti. Kasvillisuus tuli ensin ja eläinkunta vasta pitkän koettelemusten sarjan jälkeen, mutta eliöiden alkuperä oli hyvin vähittäinen prosessi. [Tässä kohdin mainitaan monista tuotetuista epäsikiöistä.] Mutta luonnottomat tuotteet kuolivat pian sukupuuttoon, koska ne eivät pystyneet lisääntymään. Näiden epäsikiöiden hävittyä tuli esiin muita muotoja, jotka kykenivät elättämään itsensä ja lisääntymään. Niinpä, jos halutaan, Empedokleen ajatuksissa voidaan nähdä elinkykyisimmän eloonjäämistä eli luonnonvalintaa koskevan teorian alku.”f

Kuuluisa filosofi Aristoteles (384–322 eaa.) kirjoitti:

”Luonto etenee vähä vähältä elottomista eläinelämään sellaisella tavalla, että on mahdotonta määritellä tarkkaa rajalinjaa. . . . Niinpä seuraavaksi elottomien jälkeen ylenevässä asteikossa tulee kasvien laji . . . Kasveissa on jatkuva nousuasteikko kohti eläimiä. . . . ja niinpä kautta eläinasteikon esiintyy asteittaista erilaistumista. . . . Ihmisen kynsi vastaa eläimen kynttä, käsi ravun saksia, höyhen kalan suomua.”g

OMAN VIISAUTENSA SOKAISEMIA

 8. Mikä juutalaisten ja kreikkalaisten viisaus sokaisi heidät näkemästä Jumalan viisautta?

⁸ Sekä juutalaisten kirjanoppineitten että kreikkalaisten filosofien viisaus sokaisi heitä näkemästä Jumalan viisautta, paaluun pantua Kristusta. Paavali kirjoitti: ”Sillä koska Jumalan viisaudesta maailma ei viisautensa avulla tullut tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi sen tyhmyyden avulla, mitä saarnataan, pelastaa uskovat.” Tällainen saarnaaminen oli tyhmyyttä juutalaisista. Heidän viisautensa opetti heille, että he pelastuisivat Lain tekojen välityksellä antamalla almuja ja esi-isiensä, varsinkin Aabrahamin, ansion välityksellä. Sitä paitsi he eivät halunneet heikkoa Messiasta, joka sallisi itsensä paaluunnaulitsemisen! Saarnaaminen oli tyhmyyttä myös kreikkalaisista. Heidän mielestään ei kenenkään juutalaisen tarvinnut kuolla kuin halveksittu rikollinen heidän pelastamisekseen – heillä oli kuolematon sielu, joka ei kuolisi koskaan! – 1. Kor. 1:21.

 9. a) Mitä Paavali ei tehnyt, jotta hänen saarnansa olisi paremmin hyväksytty? b) Mitä sekä Paavali että Pietari tiesivät ennakolta, ja mitä he tekivät sen suhteen?

⁹ Niinpä Paavali kirjoitti varoituksensa Korinton kristilliselle seurakunnalle. Ihmisviisaus, olipa se juutalaisten kirjanoppineitten viisautta, johon liittyi suullisen perinteen tarkasta noudattamisesta aiheutuvat vaikeudet, tai kreikkalaisten filosofien viisautta kaunopuheisine väittelyineen ja viisasteluineen, teki Kristuksen kidutuspaalun heille hyödyttömäksi, jos he taipuivat sellaiseen viisauteen. Paavali ei vääristellyt Jumalan sanaa tehdäkseen sen miellyttävämmäksi juutalaisille tai kreikkalaisille kristityille, jotka halusivat liittää siihen entisiä uskomuksiaan. Hän ei laimentaisi sitä sellaisilla epäpuhtauksilla, jotta maailma, jonka viisaus oli tyhmyyttä Jumalasta, hyväksyisi sen paremmin. (2. Kor. 2:17; 4:2; 11:13) Sekä apostolit Paavali että Pietari tiesivät ennakolta tulevan ajan, jolloin sekä juutalaisista että pakanallisista lähteistä peräisin olevat väärät opetukset turmelisivat paaluun pantua Kristusta koskevan totuuden, ja he varoittivat:

Apt. 20:29, 30: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

2. Tim. 4:3, 4: ”On oleva ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin.”

2. Piet. 2:1: ”Mutta kansan keskuuteen tuli myös vääriä profeettoja, niin kuin teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, tuottaen itselleen pikaisen tuhon.”

10. Mikä todistaa, että heidän varoituksensa eivät olleet vääriä hälytyksiä?

¹⁰ Myöhempi historia vahvistaa, että apostolien varoitukset olivat hyvin aiheellisia. Britannica-tietosanakirja toteaa: ”Ajanlaskumme toisen vuosisadan puolivälistä lähtien kristityistä, jotka olivat jonkin verran perehtyneet kreikkalaiseen filosofiaan, alkoi tuntua siltä, että heidän piti ilmaista uskonsa sen sanakääntein sekä tyydyttääkseen omaa älyään että käännyttääkseen oppineita pakanoita.” (The Encyclopædia Britannica, vuoden 1976 painos) Myös eräs toinen tietosanakirja mainitsee: ”Monet varhaiskristityistä tunsivat puolestaan erityistä viehtymystä Platonin oppeihin, ja he käyttivät niitä aseina puolustaessaan ja levittäessään kristillisyyttä tai valaessaan kristillisyyden totuuksia platonilaisuuden muottiin.” – The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge.

11. Mitkä tosiasiat osoittavat, että kristikunnan kirkkojen enemmistö nykyään on jättänyt huomioon ottamatta Paavalin ja Pietarin varoitukset?

¹¹ Tilanne ei ole paljonkaan muuttunut meidän päiviimme tultaessa. Kristikunnan kirkkojen suuri enemmistö opettaa edelleen sellaisia oppeja kuin kuolematonta sielua, kolminaisuutta ja muita, jotka soluttautuivat luopiokristillisyyteen toiselta vuosisadalta lähtien kreikkalaisesta filosofiasta. Kreikkalaiset puolestaan saivat ne vanhemmista kulttuureista, sillä ne ovat peräisin Egyptin ja Babylonian uskonnoista. Monet uskonnot nykyään opettavat myös, että Jumala suoritti luomisen evoluution välityksellä, ajatellen siten modernisoida oppejaan, mutta todellisuudessa ne omaksuvat kreikkalaisen filosofian erheen. Ne syrjäyttävät Raamatun totuuden, jonka mukaan Jehova Jumala loi elämän maan päälle, elämä lisääntyy ”lajinsa mukaan”, Jehova on ollut aina ’olemassa ja on kaikkivoipa ja Kristus Jeesus on hänen Poikansa, jolla on alku ja joka on alamainen hänelle. Ja jotkut ensimmäisen vuosisadan juutalaisten tavoin eivät enää pidä Jeesusta lunastusuhrina, jonka välityksellä tottelevaiset ihmiset voivat saavuttaa ikuisen elämän.

12. Miten miljoonat uskolliset kristityt nykyään ilmaisevat vastakaikua Paavalin Korinton seurakunnalle esittämälle sanomalle?

¹² Onneksi miljoonille nykyään maan päällä oleville tämä uskonnollinen ja filosofinen viisaus, joka pitää paaluun pantua Kristusta tyhmänä ja heikkona, on itse tyhjää tyhmyyttä. He ilmaisevat vastakaikua Paavalin Korinton kristilliselle seurakunnalle esittämälle julistukselle: ”Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan tyhmä asia on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikko asia on voimakkaampi kuin ihmiset.” He kohottavat koko maapallolla huudon kaikille, jotka etsivät elämää antavaa viisautta: ’PAALUUN PANTU KRISTUS, JUMALAN VOIMA! PAALUUN PANTU KRISTUS, JUMALAN VIISAUS!’ – 1. Kor. 1:24, 25.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24]

Kun Paavali puhui Ateenan filosofeille ylösnousemuksesta, jotkut ivasivat mutta toiset uskoivat häntä