Lukijain kysymyksiä

● Eikö Joh. 2:19 osoita, että Jeesus oli herättävä itsensä kuolleista? – USA.

Niin kuin tekstiyhteydestä ilmenee, Joh. 2:19 käsittelee Herran Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Me luemme: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä’. Niin juutalaiset sanoivat: ’Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?’ Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun hän sitten oli noussut kuolleista [hänet herätettiin kuolleista, Um], muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.” – Joh. 2:19–22.

On huomattava, että Raamattu kertoessaan Jeesuksen lausunnon täyttymyksestä ei sano, että ’hän herätti itsensä kuolleista’, vaan että ”hänet herätettiin kuolleista”. Toiset raamatunpaikat osoittavat selvästi, että Jumala herätti Poikansa. Apostoli Pietari sanoi Korneliukselle ja hänen sukulaisilleen ja läheisille ystävilleen: ”Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä.” (Apt. 10:40) Hepr. 13:20 sanoo Jumalan olevan Hän, ”joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen”. Ja apostoli Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.” (Room. 8:11) Näin ollen Jeesus Kristus ei voinut mitenkään tarkoittaa sitä, että hän herättäisi itsensä kuolleista.

Mutta Jeesus tiesi kuolevansa ja saavansa ylösnousemuksen. Hän sanoi eräässä toisessa tilaisuudessa epäuskoisille kirjanoppineille ja fariseuksille: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” (Matt. 12:39, 40) Kun Jeesuksella oli tämä ennakkotieto kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, niin hän voi ennustavassa merkityksessä puhua ’ruumiinsa temppelin pystyttämisestä’. Kun hän ennusti sen, niin oli aivan kuin hän olisi tekevä sen. Tätä voitaisiin valaista Hes. 43:3:lla, jossa profeetta Hesekiel sanoo: ”Tullessani hävittämään kaupunkia [Jerusalemia]” ts. ennustamalla sen tuhon. Babyloniassa pakkosiirtolaisena olevalla Hesekielillä ei ollut todellisuudessa osallisuutta Jerusalemin hävitykseen; sen suorittivat babylonialaiset. Mutta koska hänen ennustuksensa oli Jumalan henkeyttämä, niin se teki sen melkein kuin suoritetuksi. (Vrt. myös Jer. 1:10.) Samalla tavalla Jehova Jumala herätti Poikansa, mutta Jeesus saattoi puhua sen tekemisestä profeetallisessa merkityksessä.

Lisäksi Jumalan tahto ja hänen Pojalleen antamansa tehtävä eli käsky oli, että tämä oli kuoleva ja että hänet tultaisiin ennallistamaan elämään. Jeesus luovutti halukkaasti elämänsä Isänsä tarkoituksen mukaisesti. Jeesus voi sen tähden pystyttää ruumiinsa temppelin siinä merkityksessä, että hänellä oli valta saada elämä jälleen.

Kolmantena päivänä Jumala käski Jeesuksen nousta kuolleista, ja hän teki niin ottamalla vastaan eli saamalla elämän Isänsä kädestä Jumalan valtuudella. Henki-Poikana omaamansa elämän ohella hän sai oikeuden täydelliseen ihmiselämään, jota hän ei ollut menettänyt, koska hän kuoli täysin nuhteettomana. Tämän ihmisuhrinsa ansion hän esitti sen jälkeen Isälleen taivaassa. (Hepr. 9:11–14, 24–28) Tämä on sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa: ”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin [saisin takaisin, New English Bible]. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se [saada se takaisin, New English Bible] jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” – Joh. 10:17, 18.

● Jos kristitty tekee aviorikoksen, katuu ja tunnustaa syntinsä kristillisen seurakunnan tuomiovaltaiselle komitealle, niin täytyykö hänen tehdä aviorikoksensa tunnetuksi myös aviopuolisolleen, vaikkakin se haavoittaa tätä syvästi? – USA.

Kyllä, kristityllä on velvollisuus tehdä rikkomuksensa tunnetuksi viattomalle puolisolle, ennen kuin tuomiovaltaisen komitean jäsenet voivat todeta, että katumus jota hän väittää tuntevansa, on aito. Aviorikos merkitsee aviovuoteen saastuttamista ja on niin vakava, että viaton puoliso voi ottaa avioeron ja on Raamatun mukaan vapaa avioitumaan uudelleen. (Matt. 19:9) Näin ollen viattomalla puolisolla on täysi oikeus saada tieto tapahtuneesta.

Todellisuudessa se, mikä haavoittaa viatonta puolisoa, ei ole tunnustus vaan aviorikos. Tästä syystä olisi aviorikokseen syyllistyneen puolison pitänyt kiinnittää vakavaa huomiota aviorikoksen huonoihin vaikutuksiin etukäteen eikä antaa perään kiusaukselle. Kun aviorikos on tehty, on liian myöhäistä alkaa ajatella viattoman puolison suojelemista haavoittumiselta.

Vaikka viaton puoliso tuntee luonnollisesti haavoittuvansa saadessaan tietää aviorikoksesta, niin se ei merkitse välttämättä avioliiton loppua. Kuultuaan sydämestä lähtevän tunnustuksen ja anteeksi anomisen hän voi päättää antaa anteeksi aviorikoksen tehneelle puolisolle. Tunnustus tarjoaa silloin myös tilaisuuden sekä miehelle että vaimolle tarkastaa vakavasti avioliittoaan ja harkita, mitä voitaisiin tehdä sen parantamiseksi ja väärinteon toistumisen ehkäisemiseksi. Onhan viaton puoliso jopa saattanut vaikuttaa siihen, että hänen aviopuolisonsa on tullut uskottomaksi. Jos esimerkiksi vaimo on tahallisesti evännyt mieheltään hänen aviollisen oikeutensa, niin hän on jossakin määrin vastuussa tapahtuneesta. Hän ei ole täysin moitteeton Jumalan kannalta katsoen, sillä Raamattu kehottaa: ”Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. . . . Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.” – 1. Kor. 7:3–5.

Paitsi että tunnustus laskee mahdollisesti perustan paremmalle avioliitolle, se voi myös ehkäistä toisia vakavia pulmia. Niin kauan kuin aviorikoksen tehnyt puoliso pitää asian kätkössä, hänellä ei voi olla hyvää omaatuntoa aviopuolisoaan kohtaan. Se voi kuvastua sanoista ja teoista. Viaton puoliso saattaa pian vaistota, että jokin on vinossa, ja mainita siitä. Suojellakseen itseään syyllinen puoliso voi turvautua valheeseen, ja se lisäisi hänen väärintekoaan. Siten voi lopulta koitua enemmän vahinkoa, kuin jos hän tunnustaisi väärintekonsa ja etsisi puolisonsa anteeksiantoa.

Jos siis joku aviorikokseen syyllistynyt todella katuu ja haluaa säilyttää avioliiton, niin hänen tulee etsiä viattoman puolison anteeksiantoa. Jos hän saa anteeksi, niin molemmat voivat siitä pitäen työskennellä yhdessä ja yrittää säilyttää aviovuoteen saastuttamattomana. (Hepr. 13:4) Koska kysymyksessä on seurakunnan moraalinen puhtaus, heidän tulee ilmaista tapahtunut myös tuomiovaltaiselle komitealle.

● Sopiiko kristityn antaa steriloida tai ”lopettaa” lemmikkieläimensä? – USA.

Pyhässä Raamatussa ei ole nimenomaisia lausuntoja, jotka estävät kristittyä steriloimasta eläintä tai ottamasta sitä hengiltä.

Mooseksen lain mukaan kuohittu eläin ei kelvannut uhriksi. Se sanoi: ”Älkää uhratko Herralle eläintä, joka on kuohittu puristamalla tai musertamalla tai repimällä tai leikkaamalla; älkää tehkö maassanne sellaista.” (3. Moos. 22:24) Tämä laki ei nimenomaan kieltänyt kuohitsemasta, mutta se nähtävästi sai israelilaiset pidättymään tästä tavasta.

Kristityt eivät kuitenkaan uhraa eläinuhreja; he eivät ole Mooseksen lain alaisia. (Room. 6:14) Siksi 3. Moos. 22:24:ssä oleva käsky ei estäisi heitä steriloimasta lemmikkieläintä. On toisia seikkoja, jotka ohjaavat sitä, mitä kristitty voisi päättää tehdä eläimilleen.

Raamattu osoittaa, että Jehova Jumala antoi eläinluomukset ihmisen valtaan. (1. Moos. 1:28) Hän voi sen tähden käyttää eläimiä ruoan ja vaatteiden valmistukseen. Hän voi myös tappaa eläimiä, jotka ovat ehdottoman vahingollisia hänen hyvinvoinnilleen. (1. Moos. 3:21; 9:3; 2. Moos. 21:28, 29; 1. Sam. 17:34, 35) Ihmisen oikeutetut edut ja hyvinvointi ovat aina tärkeämmät.

Kristityllä on siis oikeus päättää, minkä hän katsoo parhaaksi eläintensä, lemmikkieläintensäkin, suhteen. Hän voi ratkaista, olisiko parhaaksi hänelle ja hänen perheelleen antaa steriloida tai ”lopettaa” jokin lemmikkieläin. Hänen on luonnollisesti ymmärrettävä, ettei kristitty pahoinpitele eläimiä julmasti. Sananl. 12:10 (Um) sanoo: ”Vanhurskas pitää huolta kotieläimensä sielusta, mutta jumalattomain armahtavaisuus on julma.” Ihminen, joka on julma eläimilleen ja aiheuttaa niille tarpeetonta kärsimystä, osoittaa välinpitämättömyyttä Jumalan luomakuntaa kohtaan; se, mitä hän pitää ’armollisena kohteluna’, on todellisuudessa ”julmaa”. Kristitty taas ymmärtää eläintensä tarpeet ja tuntee, mitä niiden hyvinvointi vaatii. Jos hänellä on eläin, joka kärsii vakavan sairauden tai vahingoittumisen johdosta tai josta ei voida pitää asianmukaista huolta ilman, että siitä kehittyy ei-toivottu taakka, niin hänestä voi tuntua, että olisi viisasta ja armollista surmata se. Kristityn vastuulla on tehdä oma ratkaisunsa tässä suhteessa.

● Osoittaako Gal. 4:15, miten kristittyjen tulisi suhtautua ruumiin elinten siirtoon? – USA.

Gal. 4:15 sanoo: ”Jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle.” Apostoli Paavali käytti tässä vain kielikuvaa. Niin suuri oli galatalaisten osoittama arvostus ja kiintymys Paavalia kohtaan, että he olisivat olleet halukkaat uhraamaan mitä tahansa itselleen hyödyllistä, niin, jopa jotakin yhtä kallisarvoista ja välttämättömän tarpeellista kuin näkevät silmänsä auttaakseen häntä näkemään. Samalla tavalla Jeesus Kristus käytti silmää edustamaan näkölahjaa, kun hän sanoi: ”Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi.” (Matt. 5:29) Näön käyttäminen sellaisen katselemiseen, mikä saa kompastumaan hengelliseen lankeemukseen, piti kuolettaa. Ei Jeesus eikä Paavali käsitellyt ruumiin elinten siirtämiskysymystä.