Kun aviositeet ovat katkeamispisteessä
KUN Jumala yhdisti ensimmäisen ihmisparin avioliittoon, niin hän päätti, että avioliiton tulee olla pysyvä. 1. Mooseksen kirjan 2:24:nnen kertomus sanoo: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.”
Aviojärjestelyn piti yhdistää mies ja nainen rikkoutumattomaan liittoon, mikä oli asetettu heidän siunauksekseen ja onnekseen ja vanhurskaitten jälkeläisten saamiseksi kaiken koituessa Jumalan kunniaksi.
Mutta tuo täydellinen tila alkuperäisessä paratiisissa hävisi. Kapina tunkeutui ensimmäisen parin sydämeen, ja heidät heitettiin pois paratiisista. He eivät säilyttäneet enää täydellisyyttään. Alkoi mielen ja ruumiin rappeutuminen, ja he joutuivat siirtämään tämän epätäydellisyyden eli synnin kaikille jälkeläisilleenkin.
Koska mies ja vaimo eivät vaeltaneet enää Jumalan teitä, ei kestänyt kauan, ennen kuin aviositeet alkoivat murtua. Kuinka totta tämä onkaan ollut läpi vuosisatojen ja varsinkin meidän aikoinamme! Avioerot ja asumuserot ovat tulleet yleisiksi, ja syyt niihin ovat olleet monet. Mutta kaikkeuden Yksinvaltiaan, Jehovan – joka ottaa huomioon inhimillisen epätäydellisyyden – lakien mukaan ei aviositeen katkaisemiseen ole monta syytä. Hänen Poikansa Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin.” (Matt. 19:9) Raamatun mukainen avioeromahdollisuus rajoitettiin näin ollen. Mutta entä erossa asuminen, kun ei ole tapahtunut aviorikosta eikä avioeroa harkita? Mikä on Raamatun kanta tässä asiassa?
OIKEA NÄKEMYS EROSSA ASUMISESTA
Tämä erossa-asumispulma heräsi ensimmäisellä vuosisadalla kristillisessä seurakunnassa muinaisessa Korinton kaupungissa, joka oli vajonnut väärään palvontaan ja jumalattomuuteen. Se johti siihen, että apostoli Paavalille lähetettiin tiedustelu erossa asumisen sopivaisuudesta. Apostolin henkeytetty vastaus merkittiin muistiin Jumalan sanaan pysyväksi asiakirjaksi. Se auttaa meitä ymmärtämään Jumalan ajatuksen tästä erossa-asumisasiasta, kun sekä mies että vaimo ovat kristittyjä tai kun toinen puoliso on kristitty, mutta toinen epäuskoinen.
Paavali kirjoitti: ”Naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; . . . eikä mies saa hyljätä vaimoansa.” (1. Kor. 7:10, 11) Paavali tähdentää etupäässä sitä, että kristittyjen aviopuolisoitten tulee tehdä kaikki mahdollisensa eteen tulevien erimielisyyksien ratkaisemiseksi eikä erota. Syy tähän on ilmeinen, koska kun kumpikin puoliso tunnustaa olevansa antautunut kristitty, heidän velvollisuutensa on tehdä Jumalan tahto, ja Jumalan tahto kristittyihin aviopareihin nähden on, että heidän tulee pysyä yhdessä eikä rikkoa aviosidettä.
Kumpikin aviopuoliso saattaa sanoa olevansa kristitty, kumpikin on saattanut pyhittää elämänsä Jumalalle, ja kuitenkin he voivat väittää olevansa yhteen sopimattomia ja haluavansa asua erossa. Missä on vika? Toinen tai kumpikaan noista kristityiksi tunnustautuvista ei sovella Raamatun periaatteita. Jossain kohdassa nämä tärkeät periaatteet syrjäytetään, jätetään huomioon ottamatta ja henkilökohtaiset taipumukset ovat ottaneet niiden paikan. Jos Jumalan ohjetta sovelletaan, tulokset eivät voi epäonnistua. ”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat. . . . Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (Sananl. 3:1–6) Kristittyjen aviomiesten ja vaimojen elämässä ei esiinny mitään pulmia, joita ei voitaisi ratkaista tätä Jumalalta tulevaa viisautta soveltamalla ja osoittamalla tosi rakkautta toinen toistaan kohtaan, niin kuin tosi kristittyjen aina tulee tehdä. (Joh. 13:34, 35; 1. Kor. 13:4–7) Osoittavatko he kristittyinä rakkautta ’katsoen kumpikin, ei vain omaa, vaan toisenkin parasta’? (Fil. 2:1–4) Heidän tulee istuutua yhdessä keskustelemaan erimielisyyksistään Jumalan antautuneina palvelijoina ja tehdä sopivia myönnytyksiä inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi. Tärkeä on myös tarve rukoilla säännöllisesti Jehovalta apua. Heidän tulee rukoilla säännöllisesti yhdessä.
Jehova on varannut erinomaista apua, kun erimielisyydet näyttävät sovittamattomilta antautuneitten kristittyjen välillä. Tämä varaus on tehty kristillisessä seurakunnassa. Siellä voidaan valvojilta ja vanhemmilta miehiltä, jotka ymmärtävät Jumalan ajatuksen aviollisissa asioissa, kysyä raamatullista neuvoa, mitä vaikeuksia koskevien naineitten uskovien tulee soveltaa. Koska Jehova on varannut tämän järjestelyn, niin ne, jotka käyttävät sitä hyväkseen, saavat sen suoman hyödyn, jota vastoin ne, jotka eivät etsi näiden kypsien palvelijoitten apua, jättävät todellisuudessa huomioon ottamatta Jehovan avustusjärjestelyn. Tämä neuvottelu voi merkitä vaikeuksien menestyksellistä voittamista tai niiden voittamatta jäämistä.
Kristittyjen avioparien ei pitäisi todellakaan erota. Koska he ovat omistaneet elämänsä Jehovan tahdon tekemiseen, niin heidän tulee nopeasti ryhtyä tarpeellisiin toimiin saattaakseen elämänsä sopusointuun keskenään kunnioittaen siten Jumalaa, joka on avioliiton alkuunpanija.
Paavali myönsi kuitenkin, että jotkut muuttavat erilleen. Hän sanoi: ”Mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa.” (1. Kor. 7:11) Koska eroamisen syynä ei ole ollut aviorikos eikä laillista avioeroa ole saatu, niin asumuseroon menevät kristityt eivät ole Raamatun mukaan vapaita menemään uusiin naimisiin. He eivät ilmeisesti voi olla sukupuoliyhteydessä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa. Mutta vallitsevien kiusausten ja moraalittomuuden takia olisi paljon parempi, että he sopisivat jälleen.
Entä jos toinen puoliso on antautunut kristitty ja toinen epäuskoinen? Paavali sanoi: ”Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?” – 1. Kor. 7:12–16.
Raamattu panee siis pääpainon sille, että aviosidettä ei katkaista. Jos se on katkaistava, niin kristityn tulee pyrkiä siihen, että hän ei ole se, joka aiheuttaa eron. Mutta jos epäuskoinen eroaa, niin kristityn tulee antaa hänen erota.
Yhteen jäämisestä on selviä etuja, vaikka olisikin elettävä uskonnollisesti erimielisessä huonekunnassa. Kristitty uskova voi voittaa puolisonsa kristillisyyteen. Epäuskoinen on varmasti edullisessa asemassa, sillä hän on kosketuksessa puolisonsa harjoittaman tosi kristillisyyden kanssa. Timoteuksen äiti Eunike oli naimisissa miehen kanssa, joka ei tunnustanut kristillisyyttä. Raamattu ei mainitse hänen jättäneen miestään. Meidän täytyy sen sijaan päätellä hänen jääneen miehensä luo ja antaneen koko ajan opetusta Timoteukselle ja auttaneen tuota nuorukaista tulemaan tosi kristityksi. (2. Tim. 1:5) Raamattu ei sano Timoteuksen isästä koskaan tulleen kristittyä, mutta nähtävästi erossa asuminen ei koskaan turmellut Timoteuksen vanhempien liittoa.
EROSSA ASUMISEN PERUSTEET
1. Korinttolaiskirjeen 7:10–16:ssä olevat Paavalin sanat osoittavat, että erossa asuminen on Raamatun mukaan mahdollinen, joskin epäuskoisen puolison pitäisi olla se, joka sen toimeenpanee. Mutta epäuskoisen aviopuolison menettelyn takia voi kuitenkin tilanne käydä hyvin vakavaksi, jopa kriitilliseksi kristitylle puolisolle. Uskova saattaa lopulta katsoa parhaaksi lähteä eroon hävyttömän kohtelun tai äärimmäisyyksiin menneiden olosuhteiden takia.
Yksi pätevä eroamisperuste on tahallinen ylläpidon laiminlyöminen. Naimisiin mennessään mies ja pää ottaa vastuun vaimostaan ja lapsista, jotka saattavat onnellistuttaa liittoa. Hänellä on velvollisuus Jumalan edessä, vaikkei hän tunnustaisi kristillisyyttäkään. Jos hän olisi kristitty, niin häntä pidettäisiinkin pahempana kuin epäuskoista, jollei hän pelkästä huolimattomuudesta huolehtisi perheestään. 1. Timoteuksen kirjeen 5:8 sanoo: ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” Kristitty saattaa tämän huomioon ottaen muuttaa erilleen, jos olosuhteet ovat äärimmäiset ja mies tahallaan laiminlyö puolisonsa elatuksen, joskaan se ei vapauta menemään uudelleen naimisiin.
Äärimmäinen ruumiillinen väkivalta on toinen pätevä syy erossa asumiseen. Kuten usein tapahtuu, juoppous saattaa olla pohjimmaisena syynä ja johtaa ruumiilliseen väkivaltaan. (Sananl. 23:29–35) Puoliso, jota raamatulliset periaatteet eivät hallitse, voi raivostua ja aiheuttaa ruumiillista vahinkoa uskovalle. Näin voi sattua usein, niin että toisen terveys ja henki ovat todella vaarassa. Kristitty voi syvällisesti ja rukoillen harkittuaan olosuhteita käsittää, ettei ole muuta keinoa kuin lähteä eroon väkivaltaisesta puolisosta. Toisaalta kristitty saattaa huomata, että hän voi joillakin keinoilla välttää puolisonsa vihanpurkaukset ja tehdä siten tilanteen siedettäväksi.
Toisen hengellisyyden ehdoton vaarantaminen on yksi eroamisen syy. Kristityn suhdetta Jehova Jumalaan on vaalittava ja suojeltava. Jos kristitty puoliso huomaa äärimmäisten toimenpiteitten, väkivaltaisen estelyn tai muun samanlaisen kohtelun takia täysin mahdottomaksi harjoittaa tosi palvontaa ja palvella Jehova Jumalaa hänen Sanansa ja raamatullisesti valmentuneen omantunnon mukaan, niin hän voi valita eroon asettumisen. Vaikka aviopuoliso on lähin henkilö, jolle tulee osoittaa rakkautta, niin Jeesus teki selväksi, että rakkaus Jumalaan tulee kuitenkin ensiksi. (Matt. 22:37–39) Kukaan ihminen ei saa ehkäistä kenenkään toisen harjoittamaa jumalanpalvontaa. ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
Kun olosuhteet tulevat koetteleviksi, niin kristitty ei toimi pikaisesti eikä rajusti eikä katkaise nopeasti avioliittoa asumuserolla. Asioita eritellään sen sijaan huolellisesti ja harkitaan rukoillen. (1. Piet. 4:7) Ennen kuin ryhdytään mihinkään, mikä järkyttäisi avioliittoa, on edullista tehdä seuraavanlaisia kysymyksiä: Voisiko olla, että se, mitä pidetään riittävän toimeentulon laiminlyömisenä, aiheutuukin todellisuudessa kristityn liiallisista vaatimuksista? Onko tämä laiminlyönti tahallinen, vai onko olemassa lieventäviä olosuhteita, mitkä tulee ottaa huomioon, kuten heikko terveys, taloudelliset vastoinkäymiset tms.? Miten on sitten hävyttömän kohtelun laita? Onko se suusanallista vai ruumiillista, onko se loukannut enemmän ylpeyttä kuin aiheuttanut ruumiillista vahinkoa? Entä asianomaisen hengellinen tila? Onko se todella vaarassa, vai näyttääkö vain siltä siksi, että kristitty ei käytä täysin hyväkseen kaikkia tilaisuuksia hengellisesti vahvana pysymiseen? Sanalla sanoen, onko tilanne niin paha, niin äärimmäinen, että se vaatii asumuseroa? Vai voitaisiinko pulmat ratkaista soveltamalla paremmin Raamatun periaatteita?
Tarkastelkaamme myös mahdollisia seurauksia. Sinun elämänvaelluksesi muuttuu. Ajattele erillään olon painetta. Entä jos se johtaisi sinut moraalittomuuteen? Miten surullinen vaikutus! Ehkä on lapsiakin. Riittääkö vain toisen vanhemman huolenpito heille? Pystytkö sinä hoitamaan asiat taloudelliselta kannalta katsoen tai muuten?
Luonnollisesti, jos olosuhteet ovat äärimmäiset, niin voidaan turvautua asumuseroon, mutta siihen tulee turvautua vasta viimeisenä keinona, kun kaikki muut yritykset tilanteen korjaamiseksi on käytetty ja asiaa on rukoillen harkittu.
PULMIEN RATKAISEMINEN
Kun epäuskoisen puolison kanssa syntyy pulmia, niin ystävällinen ja huomaavainen keskustelu tuottaa usein hyvät tulokset. Kristitty vaimo voisi esimerkiksi tahdikkaasti osoittaa, että hän antaa täyden uskonnonvapauden miehelleen. Onhan paikallaan, että hän saa samaa huomaavaisuutta osakseen kristittynä, joka haluaa noudattaa jumalallista uskollisuutta. Hän ei kajoa miehensä uskonnollisiin harrastuksiin, joten hänen pitäisi kohtuuden mukaan saada osakseen samanlaista kohtelua. (Matt. 7:12) Vaikka hyvä kristitty vaimo on alamainen miehelleen (Kol. 3:18; Ef. 5:22–24), niin hän ymmärtää, että Jumala on ensi sijalla, sillä ”Kristus on jokaisen miehen pää ja . . . mies on vaimon pää ja . . . Jumala on Kristuksen pää”. (1. Kor. 11:3) Hänen alamaisuutensa on näin ollen suhteellista, ja jos tahdot menevät ristiin, niin Jumalan tahtoa on toteltava.
Miten epäuskoisen kanssa naimisissa olevan kristityn vaimon tulee suhtautua kristillisen evankeliuminpalveluksen velvollisuuksiin? Jehovan todistajain kokouksia pidetään kolmesti viikossa. Se ei ole liikaa, koska monet naiset osallistuvat kirkolliseen toimintaan ja yhteiskunnallisiin tilaisuuksiin usein viikon varrella. Mutta jos kristitty vaimo on poissa muinakin iltoina, niin voi syntyä vaikeuksia, kun hän haluaa mennä kokouksiin. Kenttäpalveluksen kysymyksessä ollessa sitä ei tarvitse suorittaa sinä aikana, jolloin hänen miehensä on kotona ja haluaa vaimonsa seuraa. Mies ei ehkä pane vastaan, jos vaimo menee viikon lopulla muutamiksi tunneiksi seurakunnan kokouksiin, mutta jos hän on poissa koko päivän, ensin palveluksessa ja sitten kokouksissa, niin mies saattaa esittää vastalauseen. Monet antautuneet vaimot järjestävät asiansa niin, että he osallistuvat evankeliuminpalvelukseen päivällä, jolloin heidän miehensä ovat maallisessa toimessa ja lapset koulussa. Uskonnollisesti erimielisessä huonekunnassa asuva kristitty vaimo voi siis havaita tarpeelliseksi supistaa jonkin verran toimintaa, mutta hän ei laiminlyö kokouksia eikä palvelusta kokonaan. (Matt. 18:20; Hepr. 10:24, 25) Hengellinen terveys voidaan säilyttää erimielisessä huonekunnassa, jos noudatetaan hyvää suunnitelmaa ja jos kristitty ei hellitä hyvän tekemistään. – Gal. 6:9.
Ihmisellä on oikeus valita uskontonsa ja myös pitää henkilökohtainen omaisuutensa: Raamattunsa ja Raamatun tutkimisen apuvälineet. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että kristityn vaimon tulisi asettaa ne täysin näkyville johonkin sellaiseen paikkaan kodissa, mitä epäuskoinen mies saattaisi vastustaa. Sellainen omaisuus voidaan pitää henkilökohtaisten tavaroitten joukossa. Raamattua ja raamatullista kirjallisuutta voidaan tutkia yksinään. Tällä tavalla saatetaan väittelyt ja ristiriidat välttää. Luonnollisesti kun periaate on kysymyksessä, niin ei tule sovitella, mutta ei myöskään tarpeettomasti aiheuttaa vaikeuksia. – Matt. 10:16.
Pulma keskittyy toisinaan lasten uskonnollisen kasvatuksen ympärille erimielisessä kodissa. Jos äiti on uskova, niin hän voi tahdikkaasti järjestää niin, että hänen lapsensa seuraavat hänen mukanaan kokouksiin ja palvelukseen. Mutta jos hänen miehensä on sitä vastaan ja kieltää lapsia seuraamasta äitiään, niin koska hän on perheen pää, hänen toivomuksiinsa täytyy myöntyä. Koska kysymyksessä on hänen vastuunsa Jumalan edessä, uskovan vaimon olisi epäviisasta yrittää ajaa pakolla asiaansa. Hän voi opettaa kotona kärsivällisesti lapsille Raamatun periaatteita, niin että kun he kasvavat suuriksi ja lähtevät kodista, he kykenevät noudattamaan oikeaa palvontaa.
Miten käy lasten kasvatuksen, jos mies on uskova ja hänen vaimonsa ei? Uskovalla miehellä on perheenpäänä oikeus ja velvollisuus Jumalan edessä kasvattaa lapsensa tosi kristityiksi. Hän johtaa lasten viemistä kristillisiin kokouksiin, kenttäpalveluksen opettamista heille ja Raamatun tutkimista heidän kanssaan kotona.
Aineellisten asiain yhteydessä osoitettu viisaus voi myös auttaa aviositeitten vahvistumista. Vaimolla saattaa olla jonkin verran etuoikeutta kodin kalustamisessa. Miehelläkin on ajatuksensa, ja hän voi perheenpäänä haluta tehdä erilaisen ratkaisun. Pitäisikö vaimon siinä tapauksessa panna pahakseen sitä, että jotkin seikat eivät ole hänen makunsa mukaiset? Jos tästä syntyy pulma, niin kristityn vaimon ei pidä ajatella kärsivänsä vanhurskauden tähden. Hän ei todellisuudessa täytä kristillistä velvollisuuttaan olla alistuvainen ja alamainen. Ehkä epäuskoinen mies haluaa muuttaa jonnekin muuanne. Kristitty vaimo voi havaita sen aiheuttavan pulmia, mutta hänen tulee myöntyä miehensä toiveisiin, sillä miehellä on oikeus valita paikka, missä perhe asuu. Kiista, mikä saattaa aiheutua epämieluisesta asunnosta, voi tulla niin vakavaksi, että halutaan ratkaista pulma asumuserolla. Tässä tapauksessa eron peruste ei johdu uskonnollisista erimielisyyksistä. Tällaiset pulmat vältettäisiin todellisuudessa tyystin soveltamalla Raamatun periaatteita.
On helppo nähdä, missä toinen henkilö tekee väärin. Mutta kristityn vaimon tulee kysyä itseltään: Mitä voin tehdä liiton menestyksen hyväksi? Jollei mieheni tule kotiin illalla, vaan menee jonnekin juomaan, niin johtuuko se siitä, että kotona on jotain, mihin hän ei halua palata? Kiusaanko minä häntä nalkutuksella? Pidänkö minä aina nuhdesaarnaa hänelle? Ovatko lapset vallattomia? Tällainen rehellinen itsetutkistelu saattaa olla erittäin paljastava ja arvokas. Vaimon velvollisuus on yrittää tehdä kodista sellainen, että mies haluaa palata sinne illalla.
Uskovan ei liioin tule jättää huomioon ottamatta epäuskoisen puolison harrastuksia. Kun mies ja vaimo seurustelivat ennen avioliittoaan, niin kumpikin yritti osoittaa kiinnostusta siihen, mistä toinen piti. Uskovan puolison tulee tehdä samoin avioliitossakin. Joskaan tätä uskovaa vaimoa eivät kiinnosta jotkin toiminnat, joista mies pitää, niin hänen olisi hyvä osoittaa kiinnostusta niitä kohtaan avioliittonsa takia. On vaikea saada rakkautta kasvamaan, jos mies ja vaimo eivät toimi yhdessä. Jos ei ole kysymyksessä missään periaatteessa sovitteleminen eikä minkään raamatullisen seikan rikkominen, niin uskova puoliso alistaa omakohtaiset halunsa ja käyttää jonkin aikaa sen tekemiseen, mitä epäuskoinen haluaa, osoittaen siten kristillistä järkevyyttä. Tämä on rakkaudellista menettelyä ja saattaa panna epäuskoisen tiedustelemaan uskoa, mikä johtaa sellaiseen huomaavaisuuteen puolisoaan kohtaan.
Kristityn aviomiehen ei tule olla karski eikä vaativa. Sellainen aiheuttaa ehdottomasti onnettomuutta ja voi johtaa asumuseroon. Ajattele sitä iloa, mitä mies ja hänen vaimonsa tunsivat mennessään naimisiin. Miksi et pyrkisi säilyttämään sitä tunnetta? Miksi Jumalaa pelkäävän miehen pitäisi jäljitellä niiden maailman ihmisten menettelyjä, jotka vallitsevat ajattelemattomasti vaimoaan ja alistavat hänet kärsimään julmia ja rakkaudettomia tekoja tai sanoja? Vaimon piti tosin synnin takia kokea seuraavien Jumalan sanojen täyttymystä: ”Kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” (1. Moos. 3:16) Mutta kypsä aviomies ei tule omavaltaiseksi. (Kol. 3:19) Hän ottaa vaimonsa tunteet huomioon. Ja vaikka hänellä onkin lopullisen ratkaisunteon vastuu, niin hän neuvottelee vaimonsa kanssa, ei saadakseen ohjeita, vaan tietääkseen hänen pulmansa voidakseen ottaa ne huomioon päätöksiään tehdessään. Hän toimii päänä asianmukaisesti ja rakkaudellisesti. Hän noudattaa viisaasti Paavalin neuvoa: ”Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa.” (Ef. 5:28, 29) Osoita rakkautta sitä vaimoa kohtaan, jota pyysit jakamaan elämän kanssasi. Jollei hän omaksukaan nyt tosi kristillisyyttä, niin uhraa aikaa hänelle, ota hänet huomioon, kiitä häntä. Osoita hänelle huolenpitoasi. Älä anna koskaan muiden harrastusten viedä niin aikaasi, ettet voisi omistaa jonkin verran aikaa hänelle ja vakuuttaa uudelleen hänelle rakkauttasi. Oikea käyttäytyminen tässä suhteessa saattaa merkitä onnellista elämää ja johtaa siihen, että puoliso omaksuu kristillisyyden. Tällaisten asioiden laiminlyöminen voi osoittautua tuhoisaksi.
Kristityillä aviomiehillä ja vaimoilla on todellisia etuja. Heillä on Jumalan pyhä henki. He voivat sen avulla kehittää sen hedelmiä, itsehillintää, rakkautta, lempeyttä, ystävällisyyttä ja muita senkaltaisia ominaisuuksia. (Gal. 5:22, 23) Miten ihmeellinen vaikutus tällä onkaan avioliittoon! Epäuskoisen kanssa avioliittoon yhdistetyn tulee ymmärtää luonnollisesti, että epäuskoinen ei ehkä tunne Jumalan vaatimuksia eikä pysty soveltamaan Raamatun periaatteita. Siksi saattaa olla vaikeuksia, mutta kristityn tulee kantaa jatkuvasti Jumalan hengen hedelmiä. Tämän tekeminen ja rohkeuden säilyttäminen sekä toivon kiinnittäminen Jehova Jumalaan voi todella aikaansaada tyydyttäviä tuloksia, kuten Pietari sanoi kristityille vaimoille: ”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.” – 1. Piet. 3:1, 2.
Tässä sekasorron maailmassa asumusero ja avioero ovat yleisiä niitä seuraavine pulmineen ja murheineen. Tosi kristityt katsovat kohti uutta vanhurskasta maailmaa, missä moiset sydäntä särkevät erot, murheet ja vaikeudet eivät enää vaivaa ihmiskuntaa. Mutta nyt, tämän vanhan maailman loppupäivinä ja keskellä sen temmellystä eteesi voi tulla tilanne, mikä herättää kysymyksen, pitäisikö sinun ottaa asumusero puolisostasi. Loppuratkaisun täytyy riippua sinusta. Mutta harkitse ensin asumuseron raamatullisia perusteita. Ajattele myös mahdollisia seurauksia. Tutki itseäsi. Neuvottele kypsien kristittyjen valvojien kanssa saadaksesi hyviä neuvoja. Mieti, mitä mahdollisia hyviä vaikutuksia olisi, jos asuisit jatkuvasti epäuskoisen puolison kanssa vaikeuksissakin, koska hänestä voi jonain päivänä tulla Jehovan palvojatoveri. Ajattele vain sitä iloa, minkä saisit silloin, koska päätit olla ottamatta asumuseroa! Joka tapauksessa, tee kaikkesi, jotta sinut havaittaisiin nuhteettomaksi Jumalan silmissä ja jotta saisit hänen siunauksensa ja palkintonsa.