Wallegan provinssissa. Opin italiaa ja amharia siihen aikaan, jolloin Mussolini otti Etiopian valtaansa, ja kuulin sitten hiukan ensimmäisiä alkeita Jumalasta katolilaisilta. Halusin palvella tosi Jumalaa, mutta monet seikat eivät näyttäneet minusta olevan oikein paikallaan. Kun keisari palasi Etiopiaan, menin kouluun. Niinä vuosina halusin kuulla Raamatusta niiltä, jotka väittivät olevansa Jumalan lähetyssaarnaajia ja sanoivat kuuluvansa Sudanin sisälähetykseen. Minua kiinnosti se kovasti, koska halusin palvella Jumalaa ja saarnata toisille. Menin heidän kouluunsa tullakseni lähetyssaarnaajaksi, mutta näin asioita, joita en olisi halunnut heiltä nähdä. Minulla oli myös monta kysymystä, joihin he eivät vastanneet. Huomasin heidän kaupittelevan Jumalan Sanaa ja että he eivät olleet niitä tosi palvelijoita, joita he väittivät olevansa. Tutkin yhä ja saarnasin heille, koska halusin palvella Jumalaa. Tein kysymyksiä kolminaisuudesta ja monista asioista, joihin he pelkäsivät vastata. He sanoivat minulle, että minun täytyy ottaa vastaan, mitä he sanovat asioista, mutta eräänä päivänä, kun olin saarnaamassa Sudanin lähetyksen puolesta, kuulin Jehovan todistajista, ettei kukaan pidä heistä. Minä lähdin käymään heidän luonaan ja löysin veli Woodyn, joka kertoi minulle monta sellaista asiaa Jumalan Sanasta, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Iloitsin sisimmässäni erittäin suuresti, kun palasin kouluun, niistä seikoista, joita nyt kuulin. Toin toisiakin poikia mukanani Jehovan todistajain luo. Halusin heidänkin kuulevan monia asioita. He pitivät niistä. Kyselin niitä asioita, joita opin Jehovan todistajilta, lähetyskoulussa, ja he tulivat hyvin vihaisiksi minulle eivätkä voineet vastata kysymyksiin. Aloin tietää, että olin lopultakin löytänyt totuuden, koska kukaan ei voinut menestyksellisesti väittää sitä vastaan, mitä minä nyt kerroin ihmisille Jehovan todistajilta kuultuani. Sain koulusta ruokani, asuntoni ja vaatteeni. Kotini oli yli 1 000 kilometrin päässä, eikä minulla ollut ketään muuta auttajaa kuin Jumala. Asennoiduin totuuden puolelle. Nyt olen kovin paljon onnellisempi kuin voin sanoa teille, koska olen löytänyt totuuden ja voin nyt saarnata Valtakunnasta sellaisten ihmisten veljenä kuin te veljet, jotka lähetätte minulle terveisiänne. Saarnaan nyt koko ajan ja jätän monta kirjasta, jotta ihmiset tietäisivät jotain Valtakunnasta. Olen ollut totuudessa melkein kaksi kuukautta, mutta toivon Jehovan avaavan itselleni pian tien palatakseni omalle seudulleni, missä tiedän olevan monta ihmistä, jotka ovat iloisia saadessaan oppia Jumalan valtakunnasta ja olla myös Jehovan todistajia. Rukoilen, että Jumala antaisi minulle tietoa ja uskoa levittääkseni totuutta tässä maassa, ennenkuin Harmagedon tulee tuhoamaan kaikki. Toivon saavani jonakin päivänä nähdä teidät kaikki, veljet, joista täkäläiset veljet kertovat minulle niin paljon. Ehkä minä näen jonakin päivänä teidät, vaikka se tapahtuisikin vasta uudessa maailmassa. Ja jos en näkisikään, niin pyydän teitä tietämään, että iloitsen saadessani olla teidän veljenne hänen palveluksessaan ja että ylistän suurta Jehovaa. Kun te kerrotte minulle terveisiä kirjeissänne, joita lähetätte täkäläisille veljille, niin se merkitsee paljon minulle, ja minä toivon tämän kirjeen ilahduttavan teitä, kun saatte kuulla minusta, niinkuin minä olen iloinen kuullessani teistä.

”Veljenne, joka todistaa Jehovan puolesta”

Lukijain kysymyksiä

● 1. Korinttolaiskirjeen 7:14 sanoo, että puoliso, joka ei usko, on pyhitetty uskovan puolison kautta samoin kuin siitä liitosta syntyneet lapsetkin. Vartiotorni on osoittanut, että tällaiset lapset voivat säilyä Harmagedonin läpi uskovan vanhemman aikaansaaman perheen ansion takia. Merkitseekö tällainen perheen ansio myöskin sitä, että puoliso, joka ei usko, säästetään Harmagedonissa, vai miten tällainen puoliso hyötyy? – L. R., Idaho.

Avioliitto on Jumalan perustama ja asettama. Hän on säätänyt määrätyt säännöt vaimon ja miehen velvollisuuksista, ja uskova puoliso on erityisen huolellinen suhtautuakseen avioliittoon pitäen sitä pyhänä eläen Jumalan vaatimusten mukaan. Uskova tekee tämän ahkeroiden kuin Herralle Jumalalle, jota hän on antautunut palvelemaan. Kun toinen aviopuolisoista antautuu Jumalalle, niin se vaikuttaa toiseenkin, koska tämä on yhtä lihaa antautuneen kanssa, sillä hänen puolisonsa kohtelee häntä uudelta näkökannalta katsoen. Paavali kirjoitti kristityille, jotka Jumala oli pyhittänyt Kristuksen ruumiin jäseniksi. (1. Kor. 6:11; 12:27) Pyhitetty on varmasti hyödyksi toiselle, koska se merkitsee hänelle erityistä tilaisuutta saada oppia Jumalasta ja Kristuksesta sekä mahdollisuutta tulla itsekin pyhitettyyn tilaan. Siihen mennessä, kun hän siihen tulee, hän on ”pyhitetty suhteessaan” puolisoonsa. – Um.

On niinkuin siihen aikaan, jolloin Sodoma oli juuri tuhonsa edellä. Kahdelle pakanamiehelle, jotka olivat naineet Lootin tyttäret, avautui erityinen huomaavaisuudenosoitus. He olisivat voineet saada varjeluksen sen takia, että olivat naimisissa vanhurskasmielisten naisten kanssa. Mutta he pilkkasivat varoitusta. (1. Moos. 19:14) He tuhoutuivat. He hylkäsivät sen ansion, mikä antoi heille erikoistilaisuuden, se ei vaikuttanut heidän varjeltumisekseen heidän kieltäytyessään ottamasta varteen Jumalan varoitusta. Samoin on oleva nytkin puolison, joka ei usko. Hänellä on erityisiä etuja, mutta jos hän hylkää ne, niin hän kuolee Harmagedonissa. Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa itsestään, eikä niinkuin vastuuttomat lapset, jotka lasketaan pyhiksi pyhitetyn vanhemman takia, joka on opettanut heille totuutta heidän henkisten kykyjensä mukaan.

Uskova puoliso voi siis vain ahkeroida elääkseen kaikkien aviovelvoitusten mukaan, todistaa puolisolleen, jos tämä haluaa kuunnella, elää puhdasta kristillistä elämää, mikä suosittelee toiminnalla ja hyvällä käytöksellä totuutta, ja opettaa lapsille totuutta. Apostoli Pietari puhui tämän puolesta, kun hän sanoi seuraavaa uskoville naisille, jotka olivat naimisissa miesten kanssa, ”jotka . . . eivät ole sanalle kuuliaisia” eli eivät ole totuudessa: ”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja [syvässä kunnioituksessa]. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” – 1. Piet. 3:1–4.

Me saamme selvemmän kuvan asian ytimestä, minkä Paavali esitti 1. Korinttolaiskirjeen 7:14:nnessä, jos meillä on koko asian tausta edessämme: ”Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?” – 1. Kor. 7:12–16.

Aviosuhde näiden kahden välillä on pätevä Jumalan silmissä, eikä sitä, joka ei usko, tule heittää pois sopimattomana olemaan toverina. Uskova ei elä hengellisessä haureudessa. Aviolupaus on pitävä, ja läheinen suhde ja aviollinen