Muistatko?

Oletko lukenut viime aikoina ilmestyneet Vartiotornin numerot huolellisesti? Jos olet, niin epäilemättä muistat seuraavat seikat:

● Mikä selittää Joonatanin ja Daavidin välillä vallinneen merkittävän ystävyyden?

Vaikka Joonatan olikin ilmeinen valtaistuimen perijä, hän hyväksyi Daavidin Jehovan valitsemaksi kuninkaaksi ja rakasti häntä hänen hyvien ominaisuuksiensa takia. – 15.2., s. 9–11.

● Millä perusteella kaikista kansallisuuksista olevista ihmisistä voi tulla hengellisiä israelilaisia?

Jeesuksen antamien ”vastaavien lunnaiden” perusteella, mikä teki mahdolliseksi sen, että heidät voidaan ottaa uuteen liittoon, jonka välittäjä on Jeesus Kristus. (1. Tim. 2:5, 6) – 15.2., s. 26, 27.

● Miten ihminen voi saavuttaa rauhan Jumalan kanssa?

Hänen täytyy havaita, että hän on syntinen, ja tunnustaa, ettei hänellä itsessään ole voimaa osoittautua Luojaa miellyttäväksi. Saadakseen syntien anteeksiannon hänen tarvitsee katua ja hyväksyä Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri. Sen jälkeen on vaellettava jatkuvasti sopusoinnussa sen puhdistuksen kanssa, jonka henkilö on saanut Kristuksen uhrin välityksellä. – 1.3., s. 7, 8.

● Mitä Jehova Jumala vaatii niiltä, jotka saavat ikuisen elämän?

Hän vaatii meitä ilmaisemaan aitoa uskoa siihen, että Jeesus Kristus on ottanut kannettavakseen koko synnin aiheuttaman rangaistuksen ja on nyt ”sekä Herra että Kristus”, luvattu messiaaninen Kuningas. (Apt. 2:36) Sellaista uskoa osoitetaan kertomalla ”hyvää uutista” toisille, käyttäytymällä oikein ja olemalla halukkaita täyttämään lähimmäisten tarpeet. – 15.3., 6–8.

● Miten voisimme ehkä auttaa surevia uskonveljiä tai -sisaria?

Voimme kuunnella heitä ja osoittaa siten välittävämme heistä. Puhelinsoitto, käynti tai kutsu aterialle voi olla rohkaiseva. Ehkä on mahdollista järjestää tilaisuuksia, joissa voidaan käsitellä lohdullisia ajatuksia Raamatusta. Ehkä voimme järjestää aikaa auttaaksemme heitä välttämättömien tehtävien hoitamisessa, silloin kun he huolehtivat virallisista ja raha-asioihin liittyvistä muodollisuuksista. Olosuhteet voivat vaatia rahallista avustamista. – 1.4., s. 25–27.

● Miksi Johannes Kastaja saattoi julistaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”? – Matt. 3:2.

Koska Jeesus Kristus, tuleva Kuningas, oli paikalla. – 15.4., s. 12.

● Mitä Ebed-Melekille tapahtui sen vuoksi, että hän auttoi Jehovan profeettaa Jeremiaa, ja mitä kannustusta voimme saada tästä?

Ebed-Melekille luvattiin, että hän saisi ’sielunsa saaliikseen’. (Jer. 39:18, UM) Tämä merkitsi sitä, ettei hänen sielunsa eli elämänsä joutunut babylonialaisten Jerusalemin valloittajien saaliiksi. Saaliista iloitsevan tavoin hän voi iloita elämänsä säilyttämisestä. Samoin ”suuri joukko” varjellaan elossa lähestyvässä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. (Ilm. 7:9–15; 16:14) – 1.5., s. 26–28.

● Mitä ohralyhteen heiluttamisella niisanin 16. päivänä kuvattiin?

Se kuvasi Jeesuksen Kristuksen, ’kuolemaan nukahtaneitten ensi hedelmän’, ylösnousemusta. (1. Kor. 15:20) – 15.5., s. 9.

● Milloin vastakuvallinen lehtimajanjuhla alkoi ja milloin se päättyy?

Tämä vastakuvallinen juhla alkoi, kun kristillinen seurakunta syntyi helluntaina vuonna 33. Seurakunnan ilo ei kuitenkaan jatkunut, kun tapahtui luopumus. Nykyaikana Jehovan todistajat astuivat suuren ilon aikaan vuodesta 1919 lähtien ja ryhtyivät siten jälleen viettämään vastakuvallista lehtimajanjuhlaa. Vastakuvallinen juhla päättyy vasta Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden päättyessä. – 15.5., s. 22.

Lukijain kysymyksiä

● Uuden maailman käännös puhuu 1. Korinttolaiskirjeen 7:36–38:ssa siitä, että joku antaa ”neitsyytensä” avioliittoon. Useimmat muut käännökset käyttävät sellaisia sanontoja kuin ”tyttärensä” tai ”selibaattitoverinsa”. Miksi Raamatut eroavat tässä kohdin niin paljon toisistaan?

Jokainen avioliitosta ja/tai naimattomuudesta kiinnostunut kristitty on aivan oikein kiinnostunut näistä merkityksellisistä jakeista, jotka Uuden maailman käännöksen mukaan kuuluvat:

”Mutta jos joku arvelee menettelevänsä sopimattomasti neitsyyttään kohtaan, jos se on sivuuttanut nuoruuden kukoistuksen ja näin pitää tapahtua, niin tehköön mitä tahtoo; hän ei tee syntiä. Menkööt naimisiin. Mutta jos joku pysyy sydämessään vakaana, eikä hänellä ole välttämätöntä tarvetta, vaan hänellä on oma tahtonsa vallassaan, ja hän on päättänyt omassa sydämessään säilyttää neitsyytensä, niin hän tekee hyvin. Näin ollen sekin, joka antaa neitsyytensä avioliittoon, tekee hyvin, mutta se, joka ei anna sitä avioliittoon, tekee paremmin.” – 1. Kor. 7:36–38.

Monet raamatunoppineet myöntävät, että tämän kohdan kreikankielisen tekstin ymmärtäminen ja oikea kääntäminen on vaikeaa. Tri A. Marshallin teoksen Interlinear Greek-English New Testament mukaan jakeen 36 sananmukainen kreikkalainen teksti alkaa: ”Mutta jos joku ajattelee menettelevänsä epäkunnioittavasti neitsyttään kohtaan, . . .” Suurin ongelma sisältyy sanontaan ”neitsyttään”. Mitä apostoli Paavali tarkoitti sillä? Raamatunselittäjät esittävät usein kolme mahdollisuutta, jotka esiintyvät monien yleisesti käytettyjen Raamattujen erilaisissa käännöstavoissa. Näiden kolmen näkökannan lyhyt tarkastelu auttaa meitä ymmärtämään tämän kohdan ydinajatuksen.

1) Jotkut sanovat, että nämä jakeet viittaavat isän tai holhoojan valtaan antaa tyttö avioliittoon tai kieltää häntä menemästä naimisiin. Tämän ajatuksen esittämiseksi jotkut kääntäjät lisäävät sanan ”tytär”, kuten Kirkkoraamattu tekee. Tähän näkemykseen liittyy kuitenkin vaikeuksia. Ensiksikään tässä raamatunkohdassa ei varsinaisesti missään puhuta tyttärestä, isästä tai holhoojasta. Lisäksi jae 37 osoittaa, että kysymys oli miehen vallasta oman tahtonsa suhteen. Mitä syytä olisi siis päätellä, että Paavali suositteli naisen pysymistä naimattomana vain siksi, että hänen isäänsä ei häirinnyt sukupuolinen intohimo?

2) Toiset ajattelevat, että Paavali neuvoi miestä sen suhteen, menisikö tämä naimisiin morsiamensa kanssa vai ei. Niinpä Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo: ”Joku on päättänyt olla menemättä naimisiin morsiamensa kanssa. Jos hän kuitenkin arvelee tekevänsä väärin tyttöä kohtaan tuntiessaan ylivoimaista vetoa häneen . . .” Tosiasia kuitenkin on, että alkuperäisessä tekstissä nämä jakeet eivät mainitse ”morsianta” eli ’kihlattua naista’. Sitä paitsi tällainen näkökulma kiinnittää kaiken huomion vain mieheen. Mutta olisiko kristillisyyden mukaista, että Paavali olisi kiinnostunut vain miehestä osoittamatta lainkaan kiinnostusta naisen tarpeita ja tunteita kohtaan, jota Pietari sanoo ”heikommaksi astiaksi”? – 1. Piet. 3:7.

3) Vielä jotkut sanovat, että 1. Korinttolaiskirjeen 7:36–38 käsittelee kristittyjä pariskuntia, jotka elivät yhdessä mutta selibaatissa, jotka olivat kieltäytyneet sukupuolisuhteista hengellisistä syistä. Niinpä Moffattin käännös sanoo: ”Jos joku mies ajattelee, että hän ei menettele oikein neitoa kohtaan, joka on hänen hengellinen morsiamensa, . . .” Ja The New English Bible puhuu hänen ”selibaattitoveristaan”.

Mutta tällainen tulkinta on ristiriidassa sen kanssa, mitä apostoli sanoi aikaisemmin 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvussa. Paavali oli maininnut jakeissa 3–5 mahdollisuuden, että aviopari tilapäisesti pidättyy sukupuolisuhteista keskinäisen sopimuksen perusteella. Mutta hän sanoi, että myöhemmin heidän pitäisi tulla taas yhteen, jotteivät lankeaisi kiusaukseen. Sitä paitsi jos Paavali olisi tarkoittanut selibaatissa eläviä aviopareja, niin miksi hän suositteli naimisiin menoa, jos intohimo teki sen tarpeelliseksi?

Jos nämä kolme näkökantaa, jotka monet yleisesti käytetyt Raamatut esittävät, eivät tunnu olevan sopusoinnussa kreikaksi esitettyjen Paavalin sanojen kanssa tai kristillisyyden kanssa, niin onko olemassa sopivampi käännöstapa, joka esittää oikean merkityksen?

Kuten jo mainittiin, päävaikeus sisältyy sanontaan ”neitsyensä”. Tästä Emphatic Diaglottin alaviite sanoo: ”Parthenos, joka yleensä käännetään neitsyeksi, on käännetty merkitsemään myös neitsyyden eli naimattomuuden tilaa.” Tri G. R. Berry esittää kreikkalais-englantilaisen rivienvälisen käännöksen seuraavasti: ”menettelee sopimattomasti neitsyyttään kohtaan”. Tämä merkitsisi, että ”neitsyt” ei tarkoita jonkun toisen henkilön neitsyyttä, vaan hänen omaa neitsyyttään. Kauan ennen Uuden maailman käännöksen ilmestymistä eräät englantilaiset käännökset esittivät tämän tulkinnan. J. N. Darbyn käännös kuuluu: ”Mutta jos joku ajattelee, että hän menettelee sopimattomasti neitsyyttään kohtaan, . . . tehköön niin kuin haluaa, hän ei tee syntiä.” (Myös J. B. Rotherhamin Raamattu) Tällainen käännöstapa sopii sekä kreikankieliseen tekstiin että naimattomuuteen kannustaviin Paavalin aikaisempiin sanoihin. – 1. Kor. 7:29–35.

1. Korinttolaiskirjeen 7:36–38:ssa Paavali siis kehottaa kutakin harkitsemaan omia tarpeitaan. Onko joku ohittanut ajan, jolloin sukupuolinen kiinnostus ensi kerran esiintyi voimakkaana?a Jos on ja jos hän edelleen ajattelee, että olisi parempi mennä naimisiin, niin avioitumisessa ei ole mitään syntiä. Mutta kristityllä, joka kykenee tekemään tilaa naimattomuudelle, on vähemmän häiritseviä seikkoja ja enemmän vapautta palvella Herraa.

[Alaviitteet]

Nauti Raamatun lukemisesta

Nyt on saatavissa Pyhä Raamattu, joka ns. ”Vanhan testamentin” osalta perustuu nykyiseen Kirkkoraamattuun ja ns. ”Uuden testamentin” osalta nykykieliseen ”Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännökseen”. Siinä on mustat, kovat kannet, Raamatun tärkeiden sanojen hakemisto sekä hyödyllisiä karttoja ja pohjapiirroksia.

Tilaa tämä 1374-sivuinen Pyhä Raamattu osoitteella Jehovan todistajat, Postilokero 68, 01301 Vantaa 30 ja pane korvaukseksi 16 mk postisiirtotilillemme 59 70-5. Jos haluat saada tämän Raamatun pehmeäkantisena ja kultasyrjäisenä, korvaus on 32 mk.