Miten kristittyjen tulee suhtautua tanssimiseen?
”KAHVILASEURA, joka oli hylännyt rock ’n’ rollin vuosia sitten, on äkisti omaksunut tämän toisella kymmenellä olevien vimman ilmeisen joukkopsykoosin vaikutuksesta”, ilmoitti äskettäin New York Times. ”Seurapiirien valiojoukko ja revyyteattereiden kuuluisuudet ovat keksineet aistillisen tanssin nimeltä twist, mikä esitetään rock ’n’ rollin musiikin mukaan ja missä he kieriskelevät kuin uudenlajisen voodoon käännynnäiset.”1 Uskonnonmenojen mukaista ”voodootwistiä” esitetään myös Länsi-Berliinissä, sillä tanssihullutus on levinnyt New Yorkista Englantiin, Ranskaan ja muihin maihin. Harvat tanssivimmat ovat viime vuosina herättäneet yhtä paljon keskustelua ja kinastelua.
Mutta tansseja tulee ja tansseja menee. Huomispäivän tanssihullutus voi olla aivan erilainen kuin tämänpäiväinen. Miten kristityn tulee sitten suhtautua tanssimiseen, varsinkin kun tyylit vaihtelevat perin usein?
SOPIVA TANSSI EI OLE KIELLETTY
Pyhässä Raamatussa ei tanssimista sinänsä ole kielletty. Kun Jumalan paheksuminen kohtasi tanssijoita, kuten silloin, kun israelilaiset tanssivat kultaisen vasikan edessä, niin tanssiin liittynyt epäjumalanpalvelus oli väärää, vaikka tanssimisessakin saattoi olla jokin tuomittava tekijä. Sellainen tanssi tuotti häpeää Jehovalle. – 2. Moos. 32:1–35.
Muinaisessa Israelissa suorittivat tanssimisen tavallisesti naiset, erityisesti silloin kun saatiin voittoja Jehovan vihollisista. Sellainen tanssi oli kiitollisuuden ilmaus Jumalalle, ilon ilmaus hänen voittonsa johdosta ja kokonaan hänen kunniakseen. Kun Jehova oli saanut voiton faaraosta ja hänen sotajoukostaan Punaisella merellä, niin Mooseksen sisar Mirjam johti israelilaisnaisia ”vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden”. Kun Jumala auttoi Daavidia kukistamaan pakanalliset filistealaiset, ”menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden”. Kun Jehova antoi Jeftalle voiton ammonilaisista, niin hänen tyttärensä tuli tapaamaan häntä ”vaskirumpua lyöden ja karkeloiden”. Kun Jehovan liitonarkku tuotiin Daavidin kaupunkiin, niin kuningas Daavid itse ilmaisi ilonsa ”tanssien ympäri Jehovan edessä koko voimallaan”. – 2. Moos. 15:20; 1. Sam. 18:6; Tuom. 11:34; 2. Sam. 6:14, Um.
Raamattu käytti tanssimista merkitsevää sanaa painokkaana ilon ilmauksena, kuten Psalmissa 30:12: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi.”
Entä Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset? Me emme löydä niistä mitään tanssin kieltoa sinänsä. Kertoihan Jeesus Kristus vertauksen, mihin sisältyi tanssi eräässä iloisessa tapauksessa. Tuhlaajapojan tullessa kotiin hänen isänsä iloitsi ja valmisti juhlanvieton. Juhlan yhteyteen liittyi tanssia: ”Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.” (Luuk. 15:25) On ilmeistä, että Jumalan Poika ei tuominnut tanssia sinänsä, sillä muuten hän ei olisi maininnut sitä osana arvokkaasta juhlanvietosta.
Monissa tansseissa on sitä paitsi kauniita liikkeitä ja askeleita, ja ne ovat niiden todellisen sirouden vuoksi kauniita katsella. Jalkojen ja vartalon rytmillinen liike ei ole itsessään väärin. Eräs uskonnollinen tietosanakirja sanoo: ”Juutalaisia tansseja esitettäessä tanssivat eri sukupuolta olevat erikseen. . . . erillisinä ja toisistaan irrallisina ryhminä.”
Miten kristityn tulee sitten suhtautua nykyisiin tansseihin? Jumala on kirjoitetussa Sanassaan antanut tiettyjä käskyjä ja periaatteita, joiden tulee opastaa kristittyä kaikilla hänen teillään. Kristityllä on täten Opaskirja, jonka avulla hän voi päättää, onko jokin nimenomainen tanssi tai sen esittämistapa sopiva vai sopimaton. Kun tulee uusi tanssityyli, niin miten kristitty menettelee ratkaistakseen, sopiiko hänen tanssia sitä vai ei?
RATKAISEVAT TEKIJÄT
Ota ensiksi selville, millainen tanssi on. Millaisia liikkeitä siihen sisältyy? Miten havainnoitsijat ja sanoma- sekä aikakauslehdet kuvailevat sen? Jos tanssin alkuperä ja kehitys voidaan saada selville, niin se voi osoittautua valaisevaksi. Tarkista oppimasi tosiasiat Raamatun periaatteiden valossa.
Valaisemme asiaa: Otaksukaamme, että nuori aikuinen tai isä tai äiti on kuullut twististä ja haluaa tietää, onko se sopiva kristitylle. Tee huomioita siitä, kuinka ihmiset kuvailevat sitä. Sinä löydät todennäköisesti useita selostuksia sanomalehdistä, kenties tällaisenkin: ”Twist, joka juontaa alkunsa madison-nimisestä tanssista, mikä syntyi useita vuosia sitten Philadelphiassa, käsittää rytmillisiä, hartioita nytkyttäviä, lanteita keinuttelevia tanssiaskeleita, missä osapuolet tekevät liikkeensä samanaikaisesti, mutta eivät kosketa toisiaan.”1 Eräs suosittu amerikkalainen aikakauslehti omisti monia sivuja tälle tanssille ja sanoi: ”Osapuolet keinuvat laulun itsepintaisen poljennon tahdissa taakse- ja eteenpäin päkiäisillään samalla kun he hurjasti keinuttelevat lanteitaan.”2 Jos paikalliset uutisvälineet vuodattaisivat vain vähän valoa asiaan, voisit kenties löytää yleisestä kirjastosta julkaisuja, jotka käsittelevät viimeisiä suuntauksia. Jos joku avaisi esim. vuoden 1962 englantilaisen Book of the Yearin [Vuosikirjan], niin hän löytäisi useita selostuksia, mm. tämän: ”Vuonna 1961 elvytettiin myös uudelleen kaksi toisella kymmenellä olevien tanssia, twist ja fish. Useat USA:n papit tuomitsivat ne julkisesti. Myöhään syksyllä twist varsinkin tuli äkkiä aivan hullutuksen kaltaiseksi. . . . Siinä on mahdollisimman vähän jalkojen liikettä ja mahdollisimman paljon vartalon kiemurteluja.”
Monissa uutisissa on todennäköisesti muutamia sanoja uuden tanssin alkuperästä, kuten twististäkin. Time-lehti selitti esimerkiksi seuraavaa:
Twist oli alussa viaton tanssi; se on sen jälkeen hylätty suuressa määrin sellaisten parannusten hyväksi kuin ’The Roach’ ja ’The Fly’. Mutta [erään tietyn New Yorkin yökerhon] nuoret ovat elvyttäneet twistin ja ivamukailleet sen jonkin sellaisen muinaisen muotomenon jäljitelmäksi, mitä noudatettiin sukukypsyyden yhteydessä. Tanssijat koskettavat tuskin koskaan toisiaan tai liikuttavat kumpaakaan jalkaa. Mutta kaikki muu liikkuu. Yläruumis heiluu eteen- ja taaksepäin, ja olkapäät ja lantiot vääntelehtivät eroottisesti, samalla kun käsivarret työntyvät sivulle ja takaisin, ylös ja alas.”3
Tämä sama uutinen selitti edelleen, että tuo yökerho ja sen elvyttämä twist ”olisivat hyvin voineet jäädä ainoastaan yhdeksi keskikaupungin beatnikien lihantyydytyspaikaksi”, jollei eräs sanomalehtiyhdistyksen toimittaja olisi tehnyt sitä kahvilaseuran suosimaksi.
Mitä olet siis oppinut tästä tanssista? Olemme havainneet tästä esimerkistä, että tämä tanssivimma käsittää pääasiassa ruumiin kiemurteluja ja että niiden kuvaamiseen on käytetty sanoja ”hurja”, ”aistillinen” ja ”eroottinen”. Sinä olet saanut myös tietää, millaiset ihmiset ovat kehittäneet tanssin ja että se on pohjimmaltaan jonkin pakanallisen heimotanssin jäljitelmä, mikä käsittää sukupuolisesti kiihottavia liikkeitä.
Mitkä Raamatun periaatteet ja käskyt valaisevat nyt oppimiasi tosiasioita? Jollet tiedä, kysy joltakulta kypsältä kristityltä. Tai käytä Vartiotornin julkaisujen sisällysluetteloja, mitkä opastavat sinua löytämään nämä periaatteet. Sinä löydät paljon niitä. Esimerkiksi, onko tanssi omiaan johtamaan pyhään käytökseen? Jumalan sana sanoo: ”Tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.” Jumalan sana vastustaa selvästi ”haluja aistillisiin nautintoihin”. Se varoittaa ”häpeällisestä käytöksestä” ja ”sopimattomista” asioista. Se vaatii kristillisiltä naisilta siveyttä. Kristittyjä käsketään ajattelemaan ja noudattamaan sitä, mikä on ”puhdasta”. – 1. Piet. 1:15; Jaak. 4:1, Um; Ef. 5:4; Fil. 4:8; 1. Tim. 2:9.
Kysy nyt itseltäsi: Miten se tanssi, mikä on mielessäsi, täyttää nämä Raamatun vaatimukset? Nyt sinun pitäisi kyetä tekemään oikea ratkaisu.
MILLE ON PANTAVA PAINO?
Monet tanssit panevat painon askelsarjoille, joita seuraa ruumiin sirot liikkeet. Mutta joillakin tansseilla on vain vähän tekemistä askelsarjojen ja liikkeitten kanssa, ne painottavat ruumiin liikettä, mikä voi olla eroottinen. Jotkin primitiivisten heimojen ja kansojen tanssit on suunniteltu kiihottamaan sukupuolitunteita. Kanaanilaisilla oli hedelmällisyystansseja. Samankaltaisia esitettiin muinaisissa bakkanaaleissa, jotka olivat moraalittomuuden puolusteluja. Curt Sachs esittää kirjassaan World History of the Dance [Tanssin maailmanhistoria] sen ajatuksen, että sellaisten paikkojen kuin Etelämerten ”lanne- ja vatsatanssien” ”ainoa tarkoitus on sukupuolikiihotus. Mutta alkuperäinen tavoite oli maaginen: sukupuoliyhteysliikkeet samoin kuin kaikki sukupuoliset vaikuttimet edistävät elämää ja kasvua.” Jos nykyaikainen tanssi on jonkin pakanallisen tanssin eroottisten liikkeitten jäljittely, niin raamatulliset periaatteet kieltävät sen kristityiltä. Ponnekas liikehtiminen ei itsessään ole ratkaiseva tekijä, sillä polkkakin on nopea, mutta ei välttämättä eroottista. Eikä sekään ole yksistään ratkaiseva tekijä, koskettavatko osapuolet toisiaan. Ihmisten välillä ei tarvita välttämättä ruumiillista kosketusta heidän himojensa herättämiseksi. Tanssijoitten liikkeitten tarkkaileminen voi hyvinkin herättää alhaisia ajatuksia ja himokkaita tunteita.
Kun siis jokin nykyaikainen tanssi panee painon naisten lanteitten keinutukselle ja rintojen pyörittämiselle, niin on hyvä käsittää, ettei se ole säädyllistä käyttäytymistä ja että alkuasukaskansat menettelevät samalla tavalla eri osissa maailmaa hedelmällisyystansseissaan. Kristitty voi olla varma siitä, että sillä on sama vaikutus niihin ihmisiin, joiden keskuudessa hän asuu, kuin alkukantaisten ihmistenkin joukossa.
Kristityt saattavat löytää iloa tanssista, mutta kun he huomaavat, että tanssi, mikä on yleisesti suosiossa vanhassa maailmassa, on sukupuolisesti herätteitä antava (kiinnittää huomion rintojen ja lanteitten eroottisiin liikkeisiin), niin he karttavat sitä, sen sijaan että tuntisivat voivansa seurata joukon mukana. Jotkut voivat nauraa sinulle, koska sinä et mene joukon mukana, mutta tärkeätä on, että sinulla on hyvä omatunto Jumalan edessä. – 1. Piet. 4:3, 4.
MILLAINEN ON TANSSIN MAINE?
Apostoli Paavali käski kristittyjä pitämään kiinni siitä, ”mistä puhutaan hyvää”. (Fil. 4:8, Um) Ratkaistaksesi siis, onko jokin tanssi sopiva vai sopimaton kristityille, ota selvää, millainen maine sillä on. Maailman yhteiskunta tai beatnikit saattavat hyväksyä jonkin tanssin, mutta me emme voi olla niiden ohjattavissa, jotka hylkäävät estot ja antavat ensisijan niin sanotulle ”sukupuoliselle vapaudelle”. Mitä yhteiskunta ajattelee siis? Vielä tarkemmin sanoen: Mitä sinun uskonnollinen seurankuntasi ajattelee? Miten sinuun suhtauduttaisiin, jos tanssisit sitä? Jos joku haluaisi twistin mainetta, minkä eräs New Yorkin yökerho on tehnyt tunnetuksi, hän voisi lukea artikkelin, joka on samanlainen kuin Geoffrey Holderin, erään Trinidadissa syntyneen tanssijan, kirjoittama. Hän sanoi:
”Twist? Istun tämän ajaksi. Se on epärehellistä. . . . Se on sairaan katselijan urheiluksi muunnettua keinotekoista sukupuolisuutta. . . . Seuratanssin ei ole koskaan tarkoitettu antavan sivuvaikutelmia katselijoille. Kun se niin tekee, varo sitä! . . . Kun Antony Tudor halusi tehdä sankaristaan sukupuolisesti väkevöitetyn ja fallistisen symbolin näytelmässä ’Tulipatsas’, niin hän tuli ja teki twistin – muutamiksi sekunneiksi tämän henkilöllisyyden varmistamiseksi. . . . Ajan aamusarastuksesta lähtien on miehisen tarmon, sukupuolisen voiman osoittamiskeino ollut sama lantionliike. Afrikkalaisissa hedelmällisyystansseissa se havaitaan aina alastomana. Rehellistä.”4
Tanssin maineen selville saamiseksi ei tarvita kuitenkaan mitään erityisiä kirjoituksia. Muutamat erittäin lyhyet uutiset sanovat aika paljon. Esimerkiksi: ”Tampan kaupunki on aloittanut vuoden 1962 kieltämällä twistin, uuden tanssitavan, yhdyskuntansa keskuksista.”5 ”Moralistit keskustelivat tanssin sopivaisuudesta. Elsa Maxwell ilmaisi palstallaan, että Jugoslavian prinsessa Olga oli ollut puolalaisissa tanssiaisissa hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, ettei twistiä pitäisi tanssia julkisissa paikoissa.”6 ”Valkoinen talo kielsi tänään jyrkästi presidentti Kennedyn tai kenenkään muun tanssineen ’twistiä’ sikäläisillä kutsuilla.”7 ”Uusi tanssi, twist, on kielletty Roseland Dance Cityssä [New Yorkissa]. ’Se ei ole meidän mielestämme tanssisalin tanssi’, Lou Breckerin mukaan, joka perusti teatteripiirin tanssihuoneen vuonna 1919. ’Siitä puuttuu tosi sulous.’”8
Paikalliset uutistiedotkin saattavat sisältää toimittajille osoitettuja kirjeitä, mitkä paljastavat usein paljon siitä, mitä ihmiset ajattelevat, kuten esimerkiksi: ”Toivokaamme, että meidän twistin tanssijoittemme nuoret (eivätkä kovinkaan nuoret) ruumiit valehtelevat, että heidän mielensä eivät käyttäydy sisäisesti sillä tavalla kuin heidän lantionsa ja rintansa tekevät ulkonaisesti.”9
Vaikka kristitty voisikin siis osallistua johonkin tanssiin hyvin omintunnoin Jumalan edessä, koska hänellä ei ole vääriä vaikuttimia, niin se ei riitä. Hänen täytyy ottaa myös huomioon sen vaikutus katselijaan. Katselija tietää, mitä tapahtuu hänen omassa mielessään, kun hän näkee aistillista tanssia, ja hän otaksuu samanlaisten ajatusten kiertävän tanssijallakin. Sanonta: ”Minun mieleni ja omatuntoni ovat puhtaat”, ei riitä, koska Raamattu sanoo ehdottomasti: ”Älkää olko pahennukseksi.” – 1. Kor. 10:32.
ITSENSÄ KIELTÄMINEN PAHENNUKSEN VÄLTTÄMISEKSI
Kukaan kristitty ei halua käännyttää ihmisiä pois Jumalan totuudesta käytöksellään, vaikka hänen käyttäytymisensä ei olisikaan itsessään väärää. Olosuhteet saattavat kumminkin tehdä sen käytöksen vääräksi. Se, mikä voi olla hyväksyttävää jossain paikassa, saattaa aiheuttaa sen, että sinua katsellaan paheksuen toisessa paikassa. Vaikka tanssi olisikin hyväksytty, niin jos ihmiset tunnustavat sen riettauden todisteeksi, he pitävät kaikkia siihen osallistuvia samanlaisina. Jokainen kristitty haluaa sen tähden ottaa vaarin Paavalin neuvosta: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi.” – 2. Kor. 6:3.
Jumalallinen ohje on siis: ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:24) Mitä parasta kristittyjen tulee etsiä toisten hyväksi? Heidän hengellistä parastaan. Kannustaminen ja ystävällisyys ovat tietysti paikallaan, mutta ne eivät ehkä maksa meille mitään, ja Paavali puhuu sellaisesta, mikä maksaa meille jotain, jotta toinen henkilö saisi siitä hyötyä. Se on omantunnon asia. Kaikki ihmiset eivät näe asioita samana tavalla. Kristitty, jonka omatunto on valistunut, saattaa tehdä jotain hyvin omintunnoin, mutta se voi kompastuttaa toisia. Kristityn täytyy ottaa huomioon tämä ylen tärkeä pyrkimys: toisten pelastus. Me emme halua kompastuttaa toisia heidän omantuntonsa takia. Tämä panee eston vapaudellemme ja vaatii pidättyväisyyttämme sellaisissakin asioissa, mitkä saattaisivat olla itsessään sopivia. Meidän tulee menetellä sillä tavalla, että mikään, mitä me teemme, ei estä toisia hyväksymästä totuutta. Näin ollen ei ole kysymyksessä ainoastaan se, että me vältämme sitä, mikä on väärin, vaan myös se, että me kiellämme itseltämme sellaista, mihin meillä saattaisi olla oikeus, jotta emme herättäisi kenessäkään ennakkoluuloja Jumalan totuutta kohtaan.
Jos me olemme siis halukkaita kieltäytymään jostakin, mikä voisi olla itsessään sopivaa, jotta emme kompastuttaisi toisia, niin miten paljon enemmän meidän tulisikaan pidättyä tekemästä sitä, mikä on Raamatun mukaan väärin!
Toisten kompastuttamista ei ole otettava keveästi, kuten Jeesuksen varoitussanat osoittavat: ”Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” – Matt. 18:6.
Me emme kompastuta ehkä ehdottomasti toisia itse tanssilla, mutta me saattaisimme tehdä sen tanssimista ympäröivillä olosuhteilla. Miten olisi, jos esimerkiksi se paikka, missä tanssitaan, olisi huonossa maineessa? Kristitty ei kävisi usein ravintolassa, millä on huono maine, vaikka häntä kiinnostaisi siellä ainoastaan hyvä ravinto. Hän saattaisi kompastuttaa toisia. Paikkakin on siis yksi tekijä. (1. Kor. 8:9, 10) Seura on samoin tärkeä näkökohta, koska ”huono seura hyvät tavat turmelee”. (1. Kor. 15:33) Tanssi saattaa olla itsessään sopiva, mutta koko illanvietto sopimaton, jos se tapahtuu väärässä seurassa. Meidän tulee viettää yhdessäolomme niiden seurassa, jotka rakastavat Jumalaa ja kunnioittavat hänen käskyjään.
Kristittyjen on hyvä muistaa, ettei joka ainoata tanssia voida luokitella sopivaksi eikä sopimattomaksi. Monia tansseja voidaan tanssia joko sopivasti tai sopimattomasti riippuen asianomaisesta henkilöstä. Jonkun vaikuttimet voivat olla väärät sopivassa tanssissa, niin että siitä muodostuu aistillisen halun pyyde. Kristitty ei sitä paitsi tarvitse nimenomaista sääntöä jokaiseen uuteen tanssihulluuteen tai -tyyliin, koska hän voi useimmissa tapauksissa ottaa selvää tosiseikoista ja sovelluttaa Raamatun periaatteita. Jos kristitty haluaa noudattaa naimattomuutta elämässään, hän saattaa havaita hyväksi itselleen, ettei hän tanssi lainkaan vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, joka ei ole hänen sukulaisensa.
Ota siis selville, millainen tanssi on pohjimmaltaan. Millaiset liikkeet siinä on? Mikä sen alkuperä ja kehitys on? Mitä ihmiset sanovat siitä? Mitä uutistiedot sanovat siitä? Millainen maine sillä on yhteiskunnassa? Jos tanssit sitä, niin millainen vaikutus sillä olisi katselijoihin? Kuinka onnellisia olemmekaan, jos, kun on syitä epäillä jonkin menettelyn sopivaisuutta, me teemme sitä, mikä on rakennukseksi veljillemme, emmekä kompastuta toisia! ”Rakkaus rakentaa.” – 1. Kor. 8:1.
Vaikka kunkin huvien valinta on henkilökohtainen asia, niin kypsä kristitty ei pidä koskaan itsepäisesti kiinni ”oikeuksistaan” tässä suhteessa, kun se häiritsee jonkun toisen kristityn omaatuntoa tai kun se saattaa olla kompastuksen aihe uusille tulokkaille. ”Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.” Käyttäköön kukin terveen järjen henkeä. Etsiköön kukin toisten hengellistä etua. Käyttäytyköön kukin niin kuin hän tekisi Herran Jeesuksen Kristuksen ja pyhän Jumalan, Jehovan, läsnäollessa. Silloin, ”söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä”, te teette ”kaikki Jumalan kunniaksi”. – Room. 14:13; 1. Kor. 10:31.
LÄHDEAINEISTOA
1 ”New York Times”, 19.10.1961.
2 ”Life”, 24.11.1961.
3 ”Time”, 20.10.1961.
4 ”New York Times Magazine”, 3.12.1961.
5 ”New York Times”, 4.1.1962.
6 ”Newsweek”, 4.12.1961.
7 ”New York Times”, 15.11.1961.
8 Sama, 21.10.1961.
9 ”New York Times Magazine”, 17.12.1961.