Ohjaako sinua herkkä kristillinen omatunto?
1. Millä tavalla Raamatun totuus on vaikuttanut ihmisiin?
MITEN suunnattomia muutoksia monet kristityiksi tulleet ovatkaan tehneet! Muinaisessa Korintossa ne, joista tuli kristittyjä, olivat olleet haureellisia, epäjumalanpalvelijoita, homoseksualisteja, varkaita ja juomareita. Mutta kuultuaan ja sovellettuaan Jumalan sanan totuutta he muuttuivat ja ’vastaanottivat peson’. (1. Kor. 6:9–11) Tunnetko joitakuita, jotka ovat tehneet samanlaisia muutoksia? Ehkä sinä itsekin olet Jumalan avulla tehnyt niin.
2. Mikä vaikutus Jumalan sanalla on ihmisen omaantuntoon, ja miksi se on hyödyllistä?
2 Kuinka suurenmoista onkaan, että kristillisen sanoman vaikutuksen alaisena olleet ihmiset lakkaavat vastaamasta Tiit. 1:15:ssä olevaa kuvausta: ”Saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen”! Mutta ihminen, joka tulee tuntemaan Jumalan lait ja periaatteet, ei vain karta ilmeisiä moraalirikoksia vaan hän kehittää myös herkemmän omantunnon. Eikö sinunkin omatuntosi ole tullut herkemmäksi sitä mukaa kuin olet kasvanut Jumalan tahdon ja persoonallisuuden tuntemuksessa ja arvostuksessa? Tämähän on erittäin toivottavaa. Kun sinulla on asianmukaisen herkkä kristillinen omatunto ja olet altis kuulemaan sitä, niin se voi auttaa sinua saamaan Jumalan suosion, tehdä elämäsi rauhallisemmaksi, säästää sinut tuskalta, joka usein tulee niille, joilla on saastunut omatunto, ja voi auttaa sinua viettämään elämää, joka on esimerkkinä tosi kristillisyydestä. – Vrt. 1. Piet. 3:21.
OMATUNTO – MITEN HERKKÄ?
3. Mitä kristityt haluavat karttaa omantunnon ollessa kysymyksessä?
3 On selvää, että me emme kristittyinä halua omaatuntoa, joka on ’saastunut’ tai ’kärvennetty’, koska sellaisella omallatunnolla ei olisi mitään arvoa meidän auttamiseksemme heijastamaan Jumalan kuvaa. (Ef. 4:19) Toisaalta ei omantuntomme pidä tulla herkäksi liioitellulla eli tasapainottomalla tavalla; koska olemme epätäydellisiä ihmisiä, niin siten saattaisi käydä, jollemme ole huolellisia.
4. Miten yliherkkä tai tasapainoton omatunto voisi saada jonkun menettelemään verojen suhteen?
4 Joku voi esimerkiksi ymmärtää, ettei Jehova tue kansojen sotia vaan kehottaa kansaansa opettelemaan rauhan teitä. (Jes. 2:4) Koska hän tietää, että valtiot tavallisesti ylläpitävät sotavoimiaan verorahoilla, niin olisiko tasapainoista ja raamatullista, että hänen omatuntonsa ohjaisi hänet kieltäytymään maksamasta veroja? Tai maksamaan veroja prosentuaalisesti sen verran vähemmän kuin hallitus kuluttaa puolustusbudjettiinsa? Vaikka jotkut ovat omaksuneet tällaisen kannan, niin Raamatun todistus on sellaista omaatuntoa vastaan, joka johtaa tällaiseen menettelyyn. Kristittyjä käsketään selvästi maksamaan veronsa, ja tämä pantiin Raamattuun siitä huolimatta, että silloinen Rooman hallitus ylläpiti suurta sotajoukkoa. (Matt. 22:17–21; Room. 13:1, 7) Kristitty voi siis Jumalan sanan tasapainottamalla hyvällä omallatunnolla maksaa veronsa ja jättää hallitukselle vastuun siitä, miten raha käytetään.
5, 6. a) Miten toisaalta asianmukaisen herkän omantunnon pitäisi vaikuttaa ihmiseen tässä suhteessa? b) Miten Raamattu osoittaa tämän?
5 Tämän Raamatun neuvon pitäisi edelleen muokata henkilön omatunto sellaiseksi, että hän maksaa kaikki veronsa. Saako sinun omatuntosi sinut tekemään niin? Vai onko yleisesti vallalla oleva verojen kiertäminen vaikuttanut omaantuntoosi? Valaisemme asiaa: jos olosuhteesi ovat muuttuneet – ehkä lapset ovat avioituneet ja lähteneet kodistasi, mikä merkitsee enemmän veronmaksua sinulle – niin onko omatuntosi pannut sinut ilmoittamaan tosiasiat ja maksamaan koko veron? Tosin todennäköisyys, että veroilmoitus tutkittaisiin huolellisesti ja tosiasiat havaittaisiin, on hyvin pieni. Mutta kristityllä, jolla on asianmukaisen herkkä omatunto, ei halu välttää rangaistusta ole ainoa syy menetellä oikein; omatunto on myös vaikuttava seikka. Huomaatko näin olevan omalla kohdallasi?
6 Paavali kirjoitti tässä yhteydessä: ”Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan [lainrikkojien] rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.” (Room. 13:5) Näin ollen sinun herkän ja oikeassa tasapainossa olevan kristillisen omantuntosi pitäisi olla estävä ja hyvään ohjaava voima. Onko se? Miten herkkä ja hyödyllinen sinun omatuntosi on? Katsokaamme muutamia valaisevia esimerkkejä, jotka saattavat auttaa tämän päättelemisessä.
OMATUNTO JA ANSIOTYÖ
7. Miten omatunto tulee kysymykseen ansiotyössä?
7 Ansiotyö on alue, joka tuo monia pulmia ja vaatii käyttämään kristillistä omaatuntoa. Sellaiset työt kuin epäjumalankuvien valmistus, uhkapelitoiminnan palveluksessa työskentely tai väärän uskontojärjestön palveluksessa oleminen ovat selvästi Raamatun vastaisia, joten kristityt karttavat niitä. (1. Joh. 5:21; Kol. 3:5; Ilm. 18:2, 4, 5) Mutta kaikki ansiotyöhön liittyvät asiat eivät ole kuitenkaan näin selväpiirteisiä. Jokin työpaikka saattaa kuulua ns. ”harmaaseen alueeseen”. Ja vaikka jonkun perustyö onkin täysin hyväksyttävä, niin häntä saatetaan tilapäisesti pyytää tekemään jotakin kyseenalaista, joten omatunto voi tulla kysymykseen.
8, 9. a) Valaise erästä ansiotyöhön liittyvää pulmaa, joka vaatii käyttämään omaatuntoa. b) Mitkä näkökohdat tulivat tämän kristityn mieleen siihen aikaan?
8 Ansiotyössä voi tulla esimerkiksi vereen liittyviä pulmia. Raamattu sanoo selvästi, ettei Jumalan palvelijoiden tule syödä verta. (1. Moos. 9:3, 4; Apt. 15:19, 20) Siksi eivät Jehovan kristityt todistajat syö verta sisältävää ravintoa, kuten verimakkaraa, eivätkä ota verensiirtoja. Mutta entä jos sinua pyydettäisiin työssäsi tilapäisesti käsittelemään verta tai verituotteita? Sallisiko omatuntosi sen? Eräs todistaja Coloradossa työskenteli sairaalassa päälaboranttina ottamassa erilaisia kokeita ruumiin kudoksista ja nesteistä. Hänen odotettiin monien kokeitten ohella tekevän kokeita myös verinäytteistä. Toisinaan piti vain tarkastaa potilaan veren sokeri- tai kolesterolipitoisuus. Mutta toisissa tapauksissa oli suoritettava ristikoe verensiirtotarkoituksiin. Saattoiko hän tehdä sen?
9 Tämä kristitty harkitsi huolellisesti asiaa. Oli ymmärrettävää, ettei kristityn sopisi työskennellä yksinomaan veripalvelun hyväksi, missä kaikki tähtää päämäärään, joka on ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Mutta hän ei ollut sellaisessa asemassa; hänhän suoritti monenlaisia kokeita. Ja jos kristitty olisi ratkaisusta vastaava lääkäri, niin hän ei saattaisi määrätä verensiirtoa potilaalle enempää kuin kristitty myymälän omistaja voisi tilata ja pitää varastossa epäjumalankuvia tai savukkeita. Mutta tämä laborantti ymmärsi kuitenkin, että hän suoritti veren yhteydessä vain kokeen, samoin kuin sairaanhoitajatar olisi saattanut ottaa näytteen, lähetti toimittaa sen laboratorioon ja joku muu voisi suorittaa verensiirron tai muun lääkehoidon lääkärin määräyksestä. Hän harkitsi 5. Moos. 14:21:n periaatetta. Tämän jakeen mukaan itsestään kuolleen eläimen ruumiin löytänyt juutalainen voi korjata sen pois ja myydä muukalaiselle, joka ei ollut niiden Lain rajoitusten alainen, jotka koskivat sellaisen eläimen lihaa, josta sen veri ei ollut vuodatettu pois. Niinpä tämän laborantin omatunto salli sillä kertaa hänen suorittaa verikokeita, sellaisestakin verestä, joka oli otettu niille potilaille suoritettavia verensiirtoja varten, jotka eivät välitä verta koskevasta Jumalan laista.
10. Mitä kysymyksiä voimme tarkastella sen suhteen, miten me ratkaisisimme tämän ansiotyötä koskevan pulman?
10 Olisiko sinun omatuntosi suhtautunut asiaan täten? Jollei, niin voidaksesi pohtia asiaa tarkemmin kysy itseltäsi, sallisiko sinun omatuntosi sinun työntekijänä viedä verinäytteen laboratorioon kokeita varten. Tai, kun otamme vielä yhden askeleen etäämmälle todellisesta verensiirrosta, voisitko sinä kuorma-auton ajajana viedä kokeitten suorittamiseen käytettäviä laitteita sairaalaan? Tai antaisiko sinun omatuntosi sinun valmistaa lasia, josta näitä laitteita voitaisiin valmistaa? On selvää, ettei kaikkea tätä voida järkevästi katsoen pitää myötävaikuttamisena verta koskevan Jumalan lain rikkomiseen. Mutta mihin ”vetää raja”? Tässä tulee kysymykseen omatunto. Vaikka kristityn täytyy välttää sellaista, mikä on kiistattomasti ristiriidassa Jumalan lain kanssa, niin häntä vaaditaan käyttämään omaatuntoaan monien asioitten ratkaisemisessa. Palvelisiko sinun omatuntosi sinua hyvin tällaisissa tilanteissa? Onko se herkkä?
11. Miten omatunto vaikutti tähän samaan kristittyyn useita vuosia myöhemmin?
11 Tässä tapauksessa kyseisen laborantin omatunto alkoi vaivata häntä, kun hän oli useita vuosia suorittanut kokeita. Ei ollut niin, että joku toinen olisi sanonut tai voinut sanoa hänelle, että hän toimi väärin. Eikä hän odottanut kenenkään muun tekevän ratkaisuja hänen puolestaan. Mutta hän alkoi ajatella: ”Onko johdonmukaista puhua lähimmäisenrakkaudesta ja kuitenkin myötävaikuttaa osaksi siihen, että lähimmäiseni rikkoo Jumalan lakia?” (Matt. 22:39; Apt. 21:25) Ymmärtäen kristillisen velvollisuutensa elättää perhettään hän keskusteli asiasta vaimonsa kanssa. (1. Tim. 5:8) He sopivat yhdessä, että jos asia vaivasi hänen omaatuntoaan, niin olisi parempi tehdä muutos. Hän jätti työpaikkansa, jossa hän ansaitsi 15 000 dollaria vuodessa, ja alkoi suorittaa siivoustyötä, vaikka hänen palkkansa aluksi olikin vain 3 600 dollaria vuodessa.
12. Merkitseekö tämä sitä, että hänen aikaisempi ratkaisunsa oli väärä, vai mitä tämä tapaus nimenomaan valaisee?
12 Älkäämme ymmärtäkö väärin tätä esimerkkiä. Sitä ei kerrota tässä osoitukseksi siitä, ettei kristitty voisi olla sairaalalaborantti; on kristittyjä, jotka työskentelevät jatkuvasti sairaalalaborantteina, sairaanhoitajina, kuorma-auton ajajina jne. Tämä esimerkki on esitetty valaisemaan sitä, että omatunto voi alkaa vaikuttaa työasioissa. Sinun työsi laatu ja se, mitä sinua pyydetään tekemään, saattaa olla aivan erilaista. Mutta kaikkien kristittyjen tulee ajatella, elävätkö he niin läheisesti kuin mahdollista Jumalan menettelytapojen ja periaatteiden mukaisesti. Jos Jumalan sanan valmentamaa omaatuntoasi vaivaa se, mitä sinulta pyydetään, niin jätätkö sen huomioon ottamatta? Miten tärkeätä sinulle oikein on omata puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä? – 1. Tim. 1:5, 19.
13. Miten meidän kunkin voi olla hyödyllistä ajatella ansiotyötämme?
13 Me emme tietenkään voi tyystin välttää pulmia ansiotyössämme, sillä me olemme yhä tässä asiainjärjestelmässä. (1. Kor. 5:9, 10) Sinä ymmärrät siis todennäköisesti, ettet ehkä voi saada esimiestäsi kehittämään kristillistä omaatuntoa. Hän haluaa ehkä jättää huomioonottamatta joitakin lakeja, hän saattaa liioitella tuotteittensa arvoja, tai hän voi pitää varastossa tavaroita, joita sinä et pitäisi, jos omistaisit liikkeen. Tai työtoverisi saattavat valehdella tuotantoraporteissaan tai vetelehtiä, kun esimies ei ole lähellä. Silti sinä voit ja sinun pitäisi toimia oman omantuntosi mukaan. Niinpä jos se ei salli sinun tehdä jotakin tai jos sinua pilkataan ahkeran työntekosi johdosta, niin ota se vastaan. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.” – 1. Piet. 2:18, 19.
HERKÄT OMATTUNNOT OVAT ERILAISIA
14, 15. a) Mikä on toinen alue, johon liittyy omatunto? b) Mikä on kristittyjen perusasenne tässä asiassa?
14 Toinen alue, johon saattaa liittyä omatuntosi, koskee isänmaallisia asioita, kuten isänmaallisia muotomenoja julkisilla paikoilla. Miten sinun omatuntosi panee sinut reagoimaan? Tämä on sopiva kysymys, sillä tällä ja muillakin aloilla ovat omattunnot erilaisia.
15 Jehovan kristityt todistajat ymmärtävät, että useilla ihmisillä on syvälliset tunteet isänmaallisia tekoja kohtaan, joista ehkä yleisin on kansallislipun tervehtiminen eli uskollisuuden vakuuttaminen sille. Carlton Hayesin kirja Essays on Nationalism (Kirjoitelmia kansallismielisyydestä) sanoo: ”Kansallismielisyyden uskon pääasiallinen vertauskuva ja palvonnan keskeinen kohde on lippu, ja lipun ’tervehtimistä’ . . . varten on suunniteltu yksityiskohtaisia liturgisia muotoja.” Samalla kun Jehovan kristityt todistajat tunnustavat täysin sen vapauden, joka muilla on näissä asioissa, he kieltäytyvät tällaisista teoista Raamatusta saamansa ymmärryksen perusteella. – Joh. 17:16; 1. Kor. 10:14.
16. Mihin kahteen eri menettelyyn omatunto voi johtaa kaksi eri kristittyä?
16 Mutta minkälaista menettelyä sinun omatuntosi panee sinut noudattamaan, kun toimitetaan isänmaallisia menoja? Esimerkiksi ehkä sitä kuulijakuntaa, johon sinä kuulut, pyydetään seisomaan ja tervehtimään kansallislippua. Sinä haluaisit kristittynä ehdottomasti välttää kaikenlaisten epäjumalanpalvelustekojen suorittamista. Mutta sallisiko sinun omatuntosi kumminkin sinun seisoa? Joku tällaisessa tilanteessa oleva kristitty voisi päätellä, että hänen on jäätävä istumaan, koska hän sillä tavalla tuntee omakohtaisesti olevansa varma, ettei yhdy kyseisiin menoihin. Saisiko sinun omatuntosi sinut tekemään niin? Toinen samanlaisissa olosuhteissa oleva kristitty voisi päättää seisoa. Hän käsittää, ettei seisominen sisällä kaikkea sitä, mitä pyydettiin. Yleisöä pyydettiin seisomaan ja tervehtimään. Hän voi palauttaa mieleensä, miten kolme heprealaista ilmeisesti seisoivat Nebukadnessarin pystyttämän kuvapatsaan edessä, mutta kieltäytyivät kumartamasta sille. Näin ollen hän saattaisi päätellä, että tässä tapauksessa täydelliseen osallistumiseen sisältyy sekä seisominen että tervehtiminen, joten hänen omatuntonsa sallii hänen vain seisoa kunnioittavasti tervehtimättä. – Dan. 3:1–18.
17. Merkitseekö tämä sitä, että jossakin on vika? Mikä on syynä mahdolliseen erilaisuuteen?
17 Kuten voidaan nähdä, kahden samankaltaisessa tilanteessa olevan kristityn omatunto voi saattaa heidät tekemään hiukan erilaiset johtopäätökset, vaikka molemmat kieltäytyvätkin siitä, minkä Raamattu osoittaa sopimattomaksi. (2. Moos. 20:4, 5; 1. Joh. 5:21) Tällainen omantunnon toiminnan sallima eroavuus ei ole todistus hämmingistä eikä yksimielisyyden puutteesta kristittyjen keskuudessa. Eikä se todista sitäkään, että toinen noista kahdesta olisi ehdottomasti väärässä. Tällaista eroavuutta voidaan sen sijaan pitää odotettavana seurauksena kristillisen omantunnon saamisesta ja käyttämisestä.
18. Miten voimme hyötyä omantunnon ohjauksesta, vaikka se saattaa sallia eroavuuksia eri henkilöillä?
18 Koituuko tämä sinun hyödyksesi? Onko omantuntonsa noudattaminen ylevämpää kuin jonkin ”säännön” noudattaminen? Kyllä, se että sinä olet halukas valmentamaan omaatuntoasi ja noudattamaan sitä, sen sijaan että noudattaisit sääntöjen ”talmudia” jokaisessa mahdollisessa ehkä eteen tulevassa kysymyksessä ja eroavuudessa, hyödyttää sinua. Se auttaa sinua olemaan valppaammin tietoinen Raamatun periaatteista. Ja tulet epäilemättä kykenevämmäksi ajattelemaan selvästi, koska mielesi herkistyy ja vahvistuu. Tätä hyödyllistä tulosta valaistiin eräässä australialaisessa tutkimuksessa ”luomiskyvystä” 12-vuotiaitten keskuudessa. Raportti tästä sanoi.
”Erityisesti epäsuhtaisen suuri määrä suurta luomiskykyä omaavista lapsista oli Jehovan todistajia. Neljä lasta koko 394:n ryhmästä oli tämän lahkon jäseniä, ja kaikki neljä osoittivat suurta luovaa kykyä. Tyttö, joka sai korkeimman yhteispistemäärän Torrance-kokeissa, ja tyttö, joka oli ainoa lapsi, joka mies- tai naispuolisista sisältyi parhaaseen 20 prosenttiin kaikista viidestä suorituksesta, olivat kumpikin Jehovan todistajia.” – Journal of Personality, maaliskuu 1973.
Mikä selitys annettiin näiden todistajalasten erittäin huomattavasta luomiskyvystä? Tutkimus kiinnitti erityisesti huomiota siihen seikkaan, että he eivät mukaudu vain passiivisesti isänmaallisiin menoihin koulussa. Se sijaan he punnitsevat Jumalan sanan periaatteita ja pyrkivät toimimaan herkän kristillisen omantunnon mukaan.
HERKKÄ MUTTA EI KUITENKAAN AINA RAJOITTAVAMPI
19, 20. a) Miksei herkkä omatunto ole aina rajoittavampi? b) Miten Paavali osoitti tämän puhuessaan lihasta ja epäjumalista?
19 Olemme nähneet, että sitä mukaa kuin omatuntosi valmentuu ja tulee Jumalan menetelmätapoihin ja paljastuvaan tahtoon mukautuvammaksi, se tavallisesti tulee rajoittavammaksi. Se ei salli sinun enää tehdä jotakin sellaista, mitä aiemmin teit, koska sinä pidät sitä nyt jumalallisten periaatteitten vastaisena. Omantuntosi valmentaminen Jumalan sanalla ei merkitse kuitenkaan välttämättä rajoittuneemmaksi tulemista kaikessa. Oikein valmennettu omatuntosi voi tulla todella sellaiseksi, että se sallii sinun tehdä jotakin, mitä pidit sopimattomana ennen kuin tunsit Jumalan tahdon.
20 Tällaisissa tapauksissa aiheuttaa eron täsmällinen tieto. Tätä valaisevat Paavalin selitykset lihasta, joka oli uhrattu epäjumalalle mutta jota myöhemmin myytiin lihakaupassa tai epäjumalan temppelin yhteydessä olevassa jonkinlaisessa ravintolassa. Henkilö, joka oli äskettäin hylännyt pakanallisen palvonnan ja tullut kristityksi, saattoi karttaa sellaista lihaa, koska hän halusi välttää kaikkea, mikä vähänkin oli yhteydessä epäjumalan kanssa. Mutta hänen tietonsa ja ymmärryksensä saattoi kuitenkin aikanaan lisääntyä. Paavali kirjoitti: Me ”tiedämme, ettei . . . ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi”. (1. Kor. 8:4) Kun kristitty alkoi ymmärtää tämän, niin hän voi käsittää, ettei yleisesti myyty liha ollut saastunutta eikä myrkyttynyttä vain siksi, että sitä oli ennen uhrattu sellaiselle, joka ei ole jumala. Omaten tällaisen tiedon hänen vahvistunut omatuntonsa voi sallia hänen ostaa sellaista lihaa lihakaupasta tai yleisestä ravintolasta. – 1. Kor. 8:10; 10:25.
21. Miten tämä sama vaikutus ilmenee nykyäänkin?
21 Omatunto voi vaikuttaa samalla tavalla nykyäänkin. Esimerkiksi muuan nuori mies Ohiossa kasvoi aikuiseksi siinä vakaumuksessa, että kristittyjen ei pidä nauttia alkoholijuomia. Olipa hän opetellut ulkoa varoitukset juopumuksesta ja kuvauksen juoposta, jotka on kerrottu Sananl. 23. luvussa. Kun hän myöhempinä vuosinaan tuli Jumalalle antautuneeksi palvelijaksi, niin hänen omatuntonsa ei vieläkään sallinut hänen nauttia yhtään viiniä eikä olutta. Sitten hän kuuli puheen, joka esitti täsmälleen, mitä Raamattu sanoo alkoholista, ja hän mietti sitä. Siinä osoitettiin, että Raamattu tuomitsee kiistattomasti juopumisen. (Sananl. 23:20, 21; Ef. 5:18; 1. Piet. 4:3) Raamattu ei kuitenkaan kiellä alkoholijuomien kohtuullista käyttöä. Jeesuskin teki kerran viiniä ja joi sitä silloin tällöin. (1. Moos. 14:18; Ps. 104:15; Saarn. 9:7; Joh. 2:3–11; Luuk. 22:17, 18) Vaikka hän oli tuntenut nuo raamatunkohdat, niin hän näki nyt sen tasapainoisen johtopäätöksen, mihin ne ohjasivat. Niinpä kun eräs italialainen mies myöhemmin tarjosi vieraanvaraisesti tälle kristitylle pienen lasillisen viiniä, hänen omatuntonsa salli hänen ottaa sen vastaan.
22. Mitä erittäin tärkeätä tekijää ei voi syrjäyttää se, jolla on vahvistunut omatunto?
22 Oletko sinä kokenut tällaista omantuntosi vahvistumista ja tasapainottumista, kun Jumalan sanan ja menetelmätapojen tuntemuksesi on lisääntynyt? Jos olet, niin todennäköisesti myös arvostat, miten tärkeätä on ottaa huomioon sellaisen ihmisen tunteet, jonka omatunto ehkä on erilainen kuin sinun. Paavali halusi tähdentää tätä puhuessaan lihasta, joka oli ollut uhrattu epäjumalalle, jollaista todellisuudessa ’ei ole’. Hän kirjoitti: ”Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa.” (1. Kor. 8:4, 7) Entisen epäjumalille antautuneisuutensa takia jotkut kristityt eivät voineet puhtaalla omallatunnolla syödä sellaista lihaa, vaikka sitä myytiin yleisesti. Jos joku kristitty, jolla oli ”tietoa” ja vahva omatunto, meni ja söi ”kaikkea”, niin se saattoi tuhota veljen, ”jonka tähden Kristus on kuollut”. Siksi Paavali selitti: ”Jos [tällainen liha] on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa.” – 1. Kor. 8:10–13; 10:27–29.
23. Millä tavalla tulee toisten omatunto ottaa huomioon ratkaisuissamme?
23 Ajatteletko sinä näin? Saattaa esimerkiksi olla jotakin, mikä näyttää hyväksyttävältä sen perusteella, mitä sinä tiedät Jumalan ilmaistusta tahdosta ja minkä sinun omatuntosi sallisi. Kysymyksessä voi olla jokin pukusi tai ulkoasusi yksityiskohta, se miten koristelet kotiasi tai mitä teet rentoutuaksesi. Mutta entä jos monien muiden ympärilläsi olevien omatunto panee heistä tuntumaan siltä, että se ei ole sopivaa kristitylle? Saako sinun kristillisyytesi sinut päättelemään onnellisena: ’Jos tämä saa veljeni kompastumaan, niin en koskaan tee siten, jotta en kompastuttaisi veljeäni’?
24. Mitä meidän on tehtävä, jos omatuntomme on ristiriidassa jonkun sellaisen henkilön omantunnon kanssa, jolla on valta meihin nähden? Miksi hänen omatuntonsa tulee ottaa huomioon?
24 Ja toisten omatunto pitäisi ottaa huomioon toisessakin suhteessa. Ehkä olet ihastunut johonkin nykyaikaiseen muotiin. Se ei häiritse sinun omaatuntoasi. Mutta alaikäisenä tai aviovaimona sinun täytyy kysyä lupa isältäsi tai aviomieheltäsi. Oletko ottanut huomioon hänen omantuntonsa? Tai jos sinua kiinnostaa jokin nimenomainen palvelusetu kristillisessä seurakunnassa, niin vanhimmiston omatunto tulee silloin kysymykseen. (1. Tim. 3:9) Vanhimmat ymmärtävät tosin, että ulkoasuun sisältyy kunkin henkilökohtainen maku. Mutta jos heitä pyydetään suosittelemaan sinua johonkin erikoispalvelukseen, niin heidän omantuntonsa täytyy olla levollinen. Heillä on raskas vastuu kristillisyyden hyvästä nimestä yhdyskunnassa, koska he ymmärtävät, että erikoisetuihin määrättyjen tulee olla esimerkillisiä. (1. Tim. 3:2, 7, 10; 5:22) Jos siis jokin, minkä sinun omatuntosi sallii, on ristiriidassa niiden omantunnon kanssa, joilla on valta eli johtoasema sinuun nähden, olkootpa kysymyksessä vanhempasi, aviomiehesi tai kristilliset valvojat, niin ole halukas mukautumaan siten, että he voivat antaa luvan tai tehdä suosituksen ’hyvällä omallatunnolla’.
KEHITÄ HERKKÄ OMATUNTO
25. Mitä se merkitsee, että jokin asia on ”omantunnon asia”?
25 Asianmukaisen herkän omantunnon kehittäminen ja noudattaminen vaatii alituista huomiota. On niin äärettömän helppoa saada asiattomasti vaikutteita niiltä ympärillämme maailmassa olevilta, joiden omatunto on liian peräänantava tai turtunut tai jopa saastunut. (Tiit. 1:15) Esiin tulee monia asioita, jotka sinun täytyy ratkaista oman omantuntosi perusteella. Jos olet ahertanut kehittääksesi herkän kristillisen omantunnon, niin se auttaa sinua. Ole halukas kuuntelemaan huolellisesti omantuntosi ääntä äläkä ajattele, että jos jokin on ”omantunnon asia”, niin ei sillä ole väliä mitä teet. Sillä on väliä! Tekemäsi ratkaisu voi vaikuttaa koko näkemykseesi elämästä, maineeseesi kristittynä, hengellisyyteesi ja – mikä tärkeintä – suhteeseesi Jehova Jumalaan.
26, 27. a) Millä tavalla puhuminen jonkun vanhimman kanssa voi auttaa jotakuta, mutta mitä hän ei voi tehdä? b) Miten herkkä omatunto auttaa meitä?
26 Älä emmi puhua kypsien kristittyjen, kuten seurakunnan vanhinten, kanssa kysymyksen ollessa vakavasta asiasta, joka kuitenkin riippuu sinun omastatunnostasi. He eivät tietenkään voi ratkaista asiaa puolestasi. (Muuan vilpitön kristitty kysyi erästä perheasiaa tiedustellessaan: ”Onko tämä vastoin kristillistä omaatuntoa?”) Ei, kukaan vanhin ei voi sanoa sinulle, miten sinun omantuntosi pitäisi suhtautua asiaan, mutta hän saattaa kyetä antamaan sinulle tasapainoisen raamatullisen neuvon, jota voit punnita. Ja jos Jehovan menettelytavat ja persoonallisuus ovat muokanneet omaatuntoasi ja se on altis Hänen periaatteilleen, niin sinä tulet siten autetuksi tekemään tiesi suoriksi. (Ps. 25:4, 5) Sinun herkkä omatuntosi auttaa opastamaan sinua.
27 Se, että sinulla on Jumalan antama omantunnon kyky ja että sinä kykenet käyttämään sitä, on totisesti tyydytystä tuottavaa. Se on siunaus. Kun se säilytetään asianmukaisen herkkänä, Jumalan sanan tasapainottamana, niin se voi auttaa sinua vaeltamaan viisaasti Jumalan ja ihmisten edessä. (2. Kor. 4:2) Se voi todistaa, että sinä käyttäydyt tavalla, joka todennäköisesti saa Jehovan iankaikkisen hyväksymyksen. – 2. Kor. 1:12.