Oikea näkemys edessä olevasta työstä

”Sitä minä rukoilen jatkuvasti, . . . että te varmistautuisitte tärkeämmistä asioista.” – Fil. 1:9, 10, Um.

 1. a) Miten maailman johtajat suhtautuvat tulevaisuuteen, ja mitä työtä he sen tähden tekevät? b) Mikä on Jehovan kansan luottavainen odotus tulevaisuuden suhteen ja miksi?

MITÄ tulevaisuudella on tarjottavana ihmiskunnalle? Rauhaa toivovat maailman johtajat pelkäävät, että heitä odottaa sen sijaan maailmanlaajuinen sota ja että he tuhoavat omat kansansa mielettömässä ydinaseitten kokoamiskilpailussa. Heidän sydämensä murtuu heidän pelätessään sitä, minkä he näkevät olevan kohtaamassa maata. Mutta näin ei ole sen kansan laita, jonka Jumala on Jehova. Tähän kansaan kuuluvat katsovat luottavaisina tulevaisuuteen Jumalan sanan tuntemukseen perustamansa toivon vahvistamina. Heidän Jumalansa ilmoittaa ”alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut”. (Jes. 46:10) Hän tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän on jo perustanut uuden taivaallisen hallituksen, valtakuntansa, ja hän on laskenut uuden maan perustuksen todistajainsa muodostamaan uuden maailman yhteiskuntaan. (Jes. 51:16; 65:17) Jumalaton maailma on tullut loppunsa aikaan. Jumala sanoo, että ”hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa: jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi”. Jumalattomuus ei kukoista sitten enää. ”Oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle.” (Jer. 25:31; Sananl. 2:21) Nämä oikeamieliset, jotka jäävät jäljelle, ihmiskunnan uskollinen jäännös, saavat iloita Jumalan heille antamasta perinnöstä iankaikkisesti eikä ainoastaan muutamia vuosia tai tuhansiakaan vuosia, sillä ”joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”. (1. Joh. 2:17) Maailman poliittiset kansat eivät voi millään neuvotteluilla tai sotilasmahdilla komeilemisella torjua niitä odottavaa Jumalan tuomiota eivätkä ne kykene estämään kaikkivaltiaan Jumalan päätöstä muuttaa tämä maapallo maailmanlaajuiseksi paratiisiksi hänen Valtakuntansa hallitessa.

TODELLA TÄRKEÄ TYÖ

 2. Miksi on tärkeätä pitää mielessämme se, mikä vanhaa maailmaa odottaa, kun valitsemme toimintaa, johon aiomme ryhtyä?

² Varaamalla meille näin tärkeän tiedon Jehova Jumala auttaa meitä valitsemaan viisaasti sen toiminnan, johon me antaudumme. Hän suojelee meitä siltä onnettomuudelta, että me tuhlaisimme ponnistelumme, niin, elämämmekin sellaisissa pyrkimyksissä, mitkä saattavat näyttää hyviltä ihmisten silmissä, mutta mitkä päätyvät tuhoon Harmagedonin yleissodassa. (Sananl. 14:12) Kuinka tyhmää olisikaan omistaa elämämme tämän vanhan maailman pysyväiseksi tekemiselle, kun otamme huomioon Jumalan selvästi lausutun päätöksen! Jos me kuulumme vanhaan maailmaan, niin emme hyödytä sen Jumalan uuden maailman etuja, minkä kuningas Kristus on. (Joh. 15:19; 17:16) Jos olemme sen maailman ystäviä, minkä näkymätön jumala Saatana on, niin olemme hylänneet kaikkeuden yksinvaltiaan Hallitsijan, Jehova Jumalan, alamaisuuden ja liittyneet niiden riveihin, jotka ovat Hänen vihollisiaan. (Jaak. 4:4; 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 5:19) Kuinka paljon viisaampia olemmekaan, jos etsimme rauhaa Jumalan kanssa ja hyödytämme hänen uuden maailmansa etuja!

 3. a) Mikä on ihmiskunnan enemmistön työnteon pääpyrkimyksenä? b) Onko se käytännöllistä?

³ On olemassa paljon yrityksiä, joille voisimme omistaa ponnistelumme. Suurimmalla osalla ihmisistä on aherruksensa pääpyrkimyksenä taloudellisen turvallisuuden takaaminen, mutta se ei ole tärkeintä elämässä. Oikea näkemys tulevaisuudesta ei ole materialistinen, sellainen, missä saavutuksia mitataan hankitun aineellisen omaisuuden suureilla. Jeesus Kristus painotti tätä vertauksella. Hän kertoi miehestä, joka menestyi suurenmoisesti maanviljelijänä ja joka kuvitteli mahdollisuuksiensa laajentamista tulevaisuuden varalle. Hän halusi vetäytyä lepoon yltäkylläisyyteensä, mikä riittäisi hänelle moneksi vuodeksi. Hän odotti aikaa, jolloin hän saattaisi sanoa: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.” Mutta sellainen elämä saattaa jäädä vaille sitä materialististakin tavoitetta, mihin se tähtää. Sillä, kuten Jeesus kertoi, Jumala sanoi hänelle: ”Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?” ”Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” (Luuk. 12:16–21) Ne, jotka seuraavat Jeesuksen Kristuksen askeleissa, eivät siten heitä tyhmästi pois elämäänsä. Heillä on velvollisuus pitää huoli niistä., jotka ovat heidän omiaan, ja heitä kehotetaan käyttämään käytännöllistä viisautta siinä, mutta he tietävät, että kun he ovat rikkaita Jumalan edessä ja etsivät ensin hänen valtakuntaansa, niin heillä ei ole mitään syytä olla huolissaan siitä, mitä he syövät tai mitä juovat tai mitä pukevat yllensä, koska ”kaikki tämä annetaan” heille. – Matt. 6:25–34.

 4. Mihin kiitettävään työhön toiset saattavat omistautua, mutta miten he voivat olla huomaamatta vielä tärkeämpää velvollisuutta?

⁴ Toiset voivat omistautua sille, mitä sanotaan usein ”ihmisystävälliseksi” toiminnaksi, lähimmäistensä ahdistuksen ja kärsimyksen huojentamiseen aineelliselta ja ruumiilliselta kannalta katsoen. Tällainen toisten auttamishalu on kiitettävää. Jeesus itse sisällytti vertauksessaan kiitoksen sille samarialaiselle, joka antoi ruumiillista ja aineellista apua toiselle, joka oli suuressa ahdistuksessa. (Luuk. 10:30–37) Luukas, joka matkusti apostoli Paavalin toverina, oli lääkärinä sellaisessa asemassa, että voi lievittää toisten ruumiillisia kärsimyksiä. (Kol. 4:14) Mutta jos joku kulkee läpi koko elämänsä omistautuneena lähimmäisensä palvelukseen eikä antaudu kuitenkaan pääasiallisesti Jumalan palvelemiseen, niin hän ei ole pitänyt silmällä sitä, mikä on todellisesti tärkeätä. ”Sitä minä rukoilen”, sanoi Paavali filippiläisille kirjoittamassaan kirjeessä, ”että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras [tärkein asia, Um] on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” – Fil. 1:9–11.

 5. Mikä on tärkein työ, mihin voidaan ryhtyä, ja miksi?

⁵ Tärkein työ, mitä me voimme tehdä, on epäilemättä se, minkä Jumala on meille antanut, ja sen tekeminen merkitsee meidän olemassaolomme tarkoituksen täyttämistä. ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra.” (Jes. 43:10) Tämä asettaa meille velvollisuuden puhua Jumalasta ja hänen päätöksistään, pitää huolta siitä, että toiset tietävät, kuka on tosi Jumala ja mitkä hänen päätöksensä ovat, varmistaa se, että he saavat kuulla sen hyvän uutisen, että Jumalan valtakunta hallitsee nyt ja että iankaikkiset siunaukset vuodatetaan ihmiskunnalle sen välityksellä. Otettakoonpa tämä sanoma vastaan kiitollisesti tai ei, niin Jumalan tahto on, että se tulee esittää. Hänen päätöksensä on, että hänen nimensä ”julistettaisiin kaiken maan päällä”, ja meidän onnellinen etumme on osallistua tähän työhön. (Room. 9:17) Onnellisia ovat ne, jotka vastaavat tähän saarnaamiseen uskossa ja liittyvät ylistämään Jumalaa, sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. – Apt. 2:21.

 6. Miten apostoli Paavali osoitti arvostelukykyä valitessaan tarjolla olevia tilaisuuksia?

⁶ Jeesuksen Kristuksen apostoli Paavali osoitti tarkkaa arvostelukykyä valitessaan edessään olevia tilaisuuksia, kun hän sanoi: ”Mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla.” Hän ei antanut aikaisemman yhteiskunnallisen asemansa, työnsaantimahdollisuuksiensa tai uskonnollisessa maailmassa omaamansa kuuluisuuden raskauttaa mieltään. Sen, ’mikä oli hänelle voitto’ maalliselta näkökannalta katsoen, hän oli halukas poistamaan tileistä tappiona muodostaakseen elämänsä Herran hänelle uskoman palveluksen ympärille. Hänen sydämensä oli evankeliuminpalveluksessa, ja hän sanoi: ”Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti minut palvelukseensa.” – Fil. 3:7, 8; 1. Tim. 1:12.

TYÖN PERUSTEELLINEN SUORITTAMINEN

 7, 8. a) Mitkä näkökanta Paavalilla oli siitä tavasta, millä evankeliuminpalvelus on suoritettava? b) Miten hän osoitti sen Efesossa suorittamassaan palveluksessa?

⁷ Paavali todisti antaumuksensa suorittamalla palveluksensa esimerkillisellä tavalla. Kun hän tarkasteli Efeson seurakunnan valvojien kanssa kulkemaansa tietä, niin hän mainitsi saamansa vastustuksen, mutta osoitti, että se ei ollut saanut häntä vetäytymään pois. Hän oli suorittanut palvelusta perusteellisella tavalla. ”Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden; kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen [perusteellisesti, Um] todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Hän ei ottanut sellaista asennetta, että heidän keskuudessaan oleminen olisi riittänyt ja että jos he olisivat kaivanneet hyvää uutista, niin he olisivat voineet tulla hänen luokseen kuullakseen sitä. Hän kulki talosta taloon päästäkseen kosketuksiin heidän kanssaan. Hän luotti siihen, että he olivat tosiaan kuulleet sanoman ja tiesivät, mistä oli kysymys, uskoivatpa he sitten sen tai eivät. Hänen omassa mielessään ei kysymys ollut: Olenko minä osallistunut jotenkin evankeliuminpalvelukseen? vaan: Olenko minä suorittanut sen perusteellisesti? Paavali ymmärsi, miten tärkeätä sen tekeminen oli, hän painotti sitä sanoen: ”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin [perusteellisen, Um] todistamisen.” – Apt. 20:18–24.

⁸ Hoitaessaan tehtäväänsä Efesossa hän piti alussa sarjan yleisiä raamatullisia esitelmiä synagoogassa, ja tätä kesti noin kolme kuukautta. Hän oli suorasanainen ja voimallinen esityksissään ja otti samalla huomioon kuulijakuntansa ajatustavan esittäen sanomansa sellaisin sanoin, mitkä he pystyivät helpoimmin käsittämään. (1. Kor. 9:20–23) Ei ollut mahdollista erehtyä pitämään sitä, mitä hän opetti, samana kuin Efeson pappien korvia hivelevää oppia, ja pian ilmenikin ero niiden välillä, jotka olivat kovasydämisiä, ja niiden, jotka halusivat oppia. Niin Paavali vei ne, jotka olivat halukkaita oppimaan, toiseen kokouspaikkaan, ja hän piti siellä, Tyrannuksen koulun salissa, kokouksia heille kaksi vuotta. (Apt. 19:8–10) Samanaikaisesti hän osallistui talosta taloon suoritettavaan palvelukseen ja valmensi heitäkin siihen. Koska hän huolehti heistä rakkaudellisesti, niin hän ei ainoastaan esittänyt heille hyvää uutista, vaan myöskin kulutti itseään vapaaehtoisesti heidän hyväkseen. Hän suoritti palveluksensa perusteellisesti.

 9. a) Millaista suhtautumista evankeliuminpalvelukseen Paavali suositteli Timoteukselle ja miksi? b) Miten voidaan ’pelastaa ne, jotka kuulevat’?

⁹ Paavali suositteli tätä samaa evankeliuminpalveluksessa tarvittavan perusteellisuuden tärkeyttä työtoverilleen Timoteukselle ja niille nykyään eläville, joilla on samanlainen usko kuin Timoteuksella: ”Ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 4:5) Hän ei kehottanut Timoteusta vain osallistumaan jollakin tavalla evankeliuminpalvelukseen, jotta tämä olisi voinut sanoa hallitsevalle elimelle joka kuussa saarnanneensa hyvää uutista siinä kuussa. Hänen neuvonsa oli paljon lujempi: ”Toimita virkasi täydellisesti.” Miksi? Koska elämä oli kysymyksessä. Timoteus oli hyvin tietoinen tästä, koska Paavali oli kirjoittanut vähän sitä ennen ja kehottanut häntä: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi, että ne, jotka sinua kuulevat.” (1. Tim. 4:16) Hänen piti huolehtia paljon enemmästä kuin omasta pelastuksestaan. Hänen ei pitänyt osallistua palvelukseen pelkästään sitä ajatellen, että hän saisi tällä tavalla pelastuksen. Ahkeruus hänen puoleltaan, perusteellisuus palveluksessa merkitsi pelastusta myöskin toisille, jotka eivät ehkä olisi muuten saaneet sitä henkilökohtaista huomiota, mikä olisi auttanut heitä arvostamaan hyvän uutisen tärkeyttä ja toimimaan sen mukaan, vaikka he olisivat kenties kuulleetkin sen.

10. Miten meidän tulee suhtautua tästä Harmagedoniin asti suoritettavaan työhön?

¹⁰ Kuinka sopiva tämä Timoteukselle annettu neuvo onkaan meille nykyään! Se asettaa sen työn, mikä tästä Harmagedoniin on edessämme, oikeaan valoon. Se auttaa meitä välttämään sitä ajatusta, että me olemme ”suorittaneet oman osamme” vain sillä, että olemme antaneet kussakin kuussa kenttäpalvelusraporttimme. Kuinka väärin me käsittäisimmekään Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden tarkoituksen, jos me vain mittaisimme aikaa palveluksessa ja antaisimme raportteja pelkästään säännöllisyyden osoittamiseksi pitäen silmällä omaa pelastustamme! Meidän täytyy ”lukea meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi” toisillekin eikä ainoastaan itsellemme. (2. Kor. 6:1; 2. Piet. 3:15) Nyt, tänä ”suurena ahdistuksen” aikana, mikä päättyy Harmagedonin taistelussa, on se aika, minkä Jehova on määrännyt sen suuren joukon kutsumiseksi ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, mitä kukaan ihminen ei voi laskea ja mihin kuuluvat ne ihmiset, jotka liittyvät julkisesti tunnustamaan pelastuksen tulevan Jumalalta ja Karitsalta. – Ilm. 7:9, 14.

11. Miten huomiomme kiinnittäminen Jehova Jumalaan vaikuttaa palvelukseemme edessä olevina päivinä?

¹¹ Kun meillä on kypsä näkemys Jumalan itsellemme antamasta työstä, niin me uppoudumme sydämestämme siihen. Rakkaus Jumalaan ja halu ohjata toisia hänen palvontaansa täyttää meidät innolla. Kun kohtaamme vastusta, niin osallistumistamme evankeliuminpalvelukseen, Jehovan nimen tunnetuksi tekemiseen, ei hallitse se, millaisen vastauksen me saamme ovilla ollessamme palveluksessa. Me emme masennu emmekä hiljennä vauhtia sen tähden, että suuri enemmistö hylkää hyvän uutisen. Päinvastoin, meidän palveluksemme vaikuttimena on antautumisemme Jehova Jumalalle; sitä elvyttää sen siveellisen harmintunteen syvyys, mikä johtuu Perkeleen ja hänen jumalattoman maailmansa Jehovan nimelle kasaamasta häväistyksestä. Me kestämme vanhurskaudenrakkautemme takia ja etsimme edelleen niitä, jotka ovat kiitollisia Jumalan pelastamiskeinoista. Sen sijaan että me tyytyisimme nimelliseen suoritukseen, me olemme valppaat havaitsemaan kaikki edessämme olevat tilaisuudet ja koetamme käyttää hyväksemme kaikkia näitä palvelusetuja.

12. a) Minkä tarkastelun voisimme henkilökohtaisesti tehdä saadaksemme selville, kuinka perusteellisia olemme talosta-taloon-palveluksessa? b) Miten voimme opettaa lempeästi vastustelijoitakin, ja millaisin mahdollisin tuloksin?

¹² Voitko sinä sanoa alueellasi suorittamastasi palveluksesta niin kuin Paavali sanoi omastaan: ’Minä olen todistanut perusteellisesti hyvästä uutisesta’? Oletko sinä pitänyt uskollisesti muistiinpanoja ja käynyt uudelleen, kunnes olet voinut saada yhteyden joka kodissa oleviin ihmisiin? Oletko käynyt kyllin usein, niin että olet jonkin ajan kuluessa päässyt kosketukseen kunkin huonekunnan eri jäsenten kanssa? Ja vielä enemmän, oletko sinä antanut heille perusteellisen todistuksen Jumalan valtakunnasta? Toisinaan vaaditaan sinulta paljon kärsivällisyyttä ja monta käyntiä, ennen kuin joku pysähtyy toden teolla tehtävistään kyllin pitkäksi aikaa kuullakseen. Sillä välin sinä kenties voit valmistautumalla huolellisesti ja olemalla tahdikas esittää joka käynnillä edes yhden kohdan valmistamastasi saarnasta käyttäen muutamia ytimekkäitä lauseita. Sinä ymmärrät evankeliumin palvelijana tilanteen tärkeyden, havaitkoonpa puhuteltava sen tai ei. Siitä syystä sinä yrität opettaa lempeästi ”vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielen muutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden”. (2. Tim. 2:25) Saattaa olla, että täten kylvetty siemen ei kasva ennen kuin kuukausia tai vuosiakin myöhemmin. Ehkä jotain sellaista tapahtuu tuon henkilön elämässä, yhdyskunnassa tai kirkossa, mikä panee hänet ’huokaamaan ja valittamaan’ niiden inhottavien asioitten tähden, joita hän näkee suoritettavan. (Hes. 9:4) Tämä voi tehdä hänet vastaanottavammaksi Valtakunnan sanomalle, niin että kun sinä käyt hänen luonaan, hän on valmis kuuntelemaan. Syvä kiinnostus yhdyskunnassa olevia kohtaan saa meidät kestäviksi opetuksessamme, koska me ymmärrämme, että ihmisen elämän olosuhteet saattavat muuttaa hänen asenteensa ja tehdä mahdolliseksi, että me voimme auttaa häntä pelastustielle. Se tekee meidät valppaaksi niiden monien tilaisuuksien suhteen, joita on uusintakäyntien tekemiseen lisäarvostuksen herättämiseksi Raamatun totuuksia kohtaan.

HUOLI NIISTÄ, JOITA PALVELLAAN

13. Miten voidaan osoittaa huomaavaisuutta niille, joita palvellaan?

¹³ Evankeliumin palvelijat, joilla on näin syvällinen kiinnostus niitä kohtaan, joille he saarnaavat, eivät katsele välinpitämättömästi palvelusta. He eivät ajattele käyttää ainoastaan kaksi tai kolme tuntia palvelukseen mennessään kentälle, ja kun he palaavat, niin he eivät puhu pelkästään levittämänsä kirjallisuuden määrästä. He ovat kiinnostuneita ihmisistä, ja he etsivät ihmisiä, joilla on hyvä tahto Jumalaa kohtaan. He ymmärtävät, että he toimivat pelastustyössä. Kun he havaitsevat vilpittömyyttä puhuteltavan puolelta, niin vaikka Perkele olisikin nostanut pelon esteitä, he käyttävät tehokkaasti hengen miekkaa esteitten poistamiseksi ja ”julistavat vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta”. (Jes. 61:1) Vaikka he eivät tuhlaa aikaa väitelläkseen niiden kanssa, jotka eivät osoita lainkaan arvostusta jumalallisia asioita kohtaan, niin he eivät myöskään otaksu, että jokainen, joka esittää vastalauseita, olisi vastustaja. Mutta he löytävät paljon tilaisuuksia opettaa lempeästi niitäkin, jotka eivät suhtaudu asiaan aluksi suosiollisesti, ollen tahdikkaita, käyttäen Herran Jeesuksen opetustapoja ja hilliten itsensä pahoissa olosuhteissa. Nuo henkilöt voivat aikanaan tulla järkiinsä ja saada täsmällisen tiedon totuudesta. – Joh. 1:46–49; Apt. 9:1–22.

14. Miten Jeesus ja Paavali osoittivat suhtautuvansa niihin, joille he saarnasivat?

¹⁴ Jeesus oli tunnettu rakkaudellisesta mielenkiinnostaan, mitä hän osoitti niitä kohtaan, joita hän palveli. Hän ei työntänyt pois lapsia liian nuorina kuulemaan eikä rikkaita liian ylpeinä ollakseen arvollisia viemään hänen aikaansa, eikä hän torjunut pois köyhiä eikä sokeita eikä rampojakaan. Hän tunsi sydämellistä myötätuntoa ihmisiä kohtaan, hän ”tunsi hellää kiintymystä heitä kohtaan, koska heitä nyljettiin ja sysittiin kuin paimenettomia lampaita”. (Matt. 9:36, Um) Väsyneenä ollessaan ja hiukan lepoa tarvitessaankaan hän ei ajanut pois niitä, jotka hakivat häntä. Paavalikin tunsi ”hellää kiintymystä” niitä kohtaan, joille hän saarnasi. (1. Tess. 2:8, Um) Meillä täytyy olla sama katsantokanta.

15. Mikä kokemus valaisee kypsän kristityn näkemystä palveluksesta?

¹⁵ Tämän tunteen ilmaisi hyvin eräs tienraivaajasisar, joka osallistui kenttäpalvelukseen käydessään ystävänsä luona toisessa seurakunnassa. Hän tapasi aamupalveluksessa erään naisen, joka osoitti jonkin verran kiinnostusta ja otti tarjotun raamatullisen kirjallisuuden. Sisarella ei ollut tilaisuutta tehdä uusintakäyntiä, koska hän oli siellä ainoastaan hyvin lyhyellä vierailulla, mutta hän tunsi sydämellistä myötätuntoa tuota hyväntahtoista henkilöä kohtaan, ja kun hän saapui kotiin, niin hän alkoi kirjoittaa hänelle kehottaen häntä tutkimaan. Raamatuntutkistelua johdettiin postitse, ja kiinnostus edistyi niin nopeasti, että sisar päätti käydä siellä varta vasten uudelleen tavatakseen taas tuon nuoren naisen ja tutustuttaakseen hänet paikalliseen seurakuntaan. Hän osallistuu nyt itse palvelukseen! Tämä tienraivaajasisar ei ollut suinkaan palveluksessa vain saadakseen raportoida saarnaamisessa käytetyn ajan. Hänen halunsa oli kunnioittaa Jehovaa löytämällä ja ruokkimalla niitä, joilla on lampaankaltainen mielenlaatu hänen edessään. Jokainen kypsä evankeliumin palvelija katselee tällä tavalla palvelustaan.

OIKEA NÄKEMYS ANTAUTUMISESTA

16. Vaikka joku saattaa olla säännöllinen kenttäpalveluksessa, niin mitä muuta askelta Jumala vaatii ja miksi?

¹⁶ Kun me olemme löytäneet näitä lampaankaltaisia henkilöitä ja auttaneet heitä tulemaan Valtakunnan hyvän uutisen julistajiksi, niin työmme ei ole vielä tehty. Kenenkään ei pidä ajatella, että uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä oleminen on itsessään tae Jumalan hyväksynnästä tai että Valtakunnan sanoman saarnaamiseen osallistuminen on kaikki, mitä Jumala vaatii, jotta voisi varjeltua Harmagedonissa. Ei lainkaan! Niin kauan kuin joku ei sano Jumalalle: ’Sinun palvelemisesi on minun elämäni tarkoitus. Minä teen mielelläni sinun tahtosi, ja elämäni on omistettu sinun palvelukseesi, mitä se sitten lieneekin’, hänen palveluksensa ei ole kokosieluista. Ehkä hän ei halua ottaa sitä vastuuta, mikä seuraa antautumista Jumalalle, vaan jää sitä välttäessään pääsemästä suositumpaan asemaan. Jollei joku noudata Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja antaudu palvelemaan Jumalaa ja vertauskuvaa sitä vesikasteella, vaikka hän voisi tehdä sen, niin hän ei ole vielä kaidalla tiellä, mikä johtaa elämään. Hän on pitänyt eräässä mielessä kiinni siitä ajattelutavasta, mikä on luonteenomainen kristikunnan uskontojärjestöjen jäsenille. Hekin omaksuvat joitakin Raamatun periaatteita oppaakseen elämässä, mutta pidättävät itsellään oikeuden vetää rajan. He istuvat Jumalan tuomareina tehden omat ratkaisunsa siitä, mitkä asiat he haluavat hyväksyä hänen Sanastaan. Jos ihminen tietää, mitä Jehova vaatii, mutta päättää omassa mielessään, että se kaikki ei ole kyllin tärkeätä noudatettavaksi, niin hän ei ole todellisuudessa omaksunut Jehovaa Jumalakseen. Miten hän voisi silloin odottaa Jumalan hyväksyvän hänet elämään uudessa maailmassa? Herran veli Jaakob sanoo niistä, jotka eivät tee sitä, mitä he tietävät Jumalan vaativan: ”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak. 4:17) Tällaiset henkilöt tarvitsevat kypsien apua saadakseen oikean näkemyksen Jumalalle suoritettavasta palveluksestaan. Heidän ei ole hankittava ainoastaan Jumalan sanan tuntemusta, vaan myöskin hänen vaatimustensa arvostus.

17. a) Ovatko antautuminen ja kaste tae uuteen maailmaan varjeltumisesta? b) Mitä Jumala odottaa niiltä, jotka palvelevat häntä?

¹⁷ Antautuminen ja kaste eivät ole luonnollisestikaan itsessään takeita elämän saamisesta uudessa maailmassa. Kun joku on antautunut, niin hänen täytyy käyttää elämänsä Jumalalle antamansa lupauksen mukaisesti. Kukaan ei voi odottaa pääsevänsä uuteen maailmaan niin sanoaksemme livahtamalla. Ne, jotka yrittävät päästä niin vähällä palveluksella kuin mahdollista, ovat jo rikkoneet kaikkein suurimman käskyn. Kun Jeesukselta kysyttiin tätä asiaa, niin hän sanoi, että sinun täytyy iankaikkisen elämän saamiseksi ”rakastaa Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. (Luuk. 10:25–27) Jehova Jumala, joka on meidän Tuomarimme, näkee enemmän kuin me. ”Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset.” (1. Aikak. 28:9) Hän ei tiedä ainoastaan, mitä me teemme, vaan myöskin vaikuttimemme. Hän tietää, ponnistelemmeko me tosiaan kokosydämisesti hänen palveluksessaan ja onko meidän rakkautemme lähimmäiseemme, halumme nähdä hänen saavan pelastuksen, yhtä suuri kuin itsemme. Nyt, ennen kuin Jumala langettaa lopullisen tuomion, on meidän aika tutkia omaa sydäntämme, tarkastella omaa palvelustamme nähdäksemme, onko meillä oikea näkemys siitä tärkeästä työstä, minkä Jumala on antanut suoritettavaksemme.