Ankaraan taisteluun ryhtyminen uskon puolesta
”Minä huomasin välttämättömäksi kirjoittaa teille kehottaakseni teitä ryhtymään ankaraan taisteluun sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan annettiin pyhille.” – Juud. 3, Um.
1, 2. a) Mikä vaara on uskomuksessa ”kerran pelastettu, aina pelastettu”? b) Mistä löydämme varoituksen tätä uskomusta vastaan?
HARVAT suositut lauselmat ovat pettävämpiä ja vaarallisempia kuin laajalti kautta kristikunnan kuultu ”kerran pelastettu, aina pelastettu”. Tällaisen lauselman uskominen voi johtaa onnettomuuteen, kadottamaan Raamatun opettaman toivon iankaikkisesta elämästä, mikä saavutetaan kaikkivaltiaan Jumalan valtakunnan alaisessa vanhurskaassa uudessa järjestyksessä.
2 Varoittaakseen meitä tällaisista vääristä uskomuksista kuin ”kerran pelastettu, aina pelastettu”, ja rohkaistakseen meitä ryhtymään ankaraan taisteluun tosi uskon puolesta eräs Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi kirjoitti nykyajalle erittäin tärkeän lyhyen kirjeen. Se on Pyhän Raamatun 65. kirja, joka kirjoitettiin noin vuonna 65 yleistä ajanlaskuamme. Sitä kutsutaan Juudaan kirjeeksi, ja vaikka tässä kirjeessä on ainoastaan 25 jaetta, niin jos otamme vaarin sen henkeytetystä neuvosta, se voi hyvin merkitä Jumalan Pojan kaikille tosi seuraajille tarjona olevan pelastuksen saamista.
3. Kuka Juudas oli, ja miksi hän kutsuu itseään ”Jeesuksen Kristuksen orjaksi”?
3 Ketä Jehova Jumala käytti antamaan meille tämän ajankohtaisen varoituksen? Kirje vastaa: ”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um] ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut. Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus.” (Juud. 1, 2) Henkeytetty kirjoittaja Juudas oli oikeastaan Jeesuksen Kristuksen velipuoli. (Matt. 13:55) Mutta Juudas ei yritä kerskailla sillä, että hän oli Jumalan Pojan sukulainen lihan kannalta katsoen, vaan hän ymmärsi, ettei Jeesuksen tosi seuraajien pitänyt enää tuntea häntä lihan mukaan. (2. Kor. 5:16, 17) Siksi hän nöyrästi sanookin olevansa ”Jeesuksen Kristuksen orja”. Hän pani täten oikean painon ensisijaiselle hengelliselle sukulaisuussuhteelleen Jeesukseen Kristukseen. Koska Juudas ei ollut Herran Jeesuksen Kristuksen apostoli, hän kutsuu itseään vain ”orjaksi”; hänhän ei uskonut Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ennen kuin vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. (Joh. 7:5; Apt. 1:14) Uskottuaan häneen Juudas käsitti, että hänet oli ostettu hinnalla, Jumalan Pojan kalliilla verellä, kuin orja. Sen jälkeen ei Juudas enempää kuin kukaan muukaan Jeesuksen Kristuksen lunastusverellä ostettu henkilö voinut tulla ihmisten orjaksi. – 1. Kor. 7:22, 23.
4. a) Keille Juudaan kirje on erityisesti osoitettu, mutta miksi se on ajankohtainen kaikille elämän etsijöille? b) Mitä Jumala vaatii niiltä, jotka toivovat tätä pelastusta?
4 Kristuksen orjana Juudas halusi kirjoittaa siitä, mikä oli edullisinta hänen orjatovereilleen heidän auttamisekseen olemaan kuuliaisia Mestarilleen. Siksi hän kirjoitti yleisen kirjeen, joka ei ollut osoitettu millekään nimenomaiselle kristilliselle seurakunnalle. Kuitenkin on ehdottoman selvää, keille se on osoitettu: ”Kutsutuille”, ts. niille, jotka on kutsuttu Jumalan taivaalliseen valtakuntaan hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa kuninkaina ja pappeina. (1. Tess. 2:12) Nämä hengellä voidellut kristityt ”ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut”, ja sen tähden Isän mielisuosio on antaa heille taivasten valtakunta, jos he pysyvät pelastetussa tilassa. Vaikka tämä henkeytetty kirje onkin osoitettu ”Jumalan seurakunnalle” eli niille, joiden lukumäärä Raamatun mukaan on rajoitettu 144 000:een ihmiskunnasta otettuun jäseneen, niin kuitenkin sen varoitus on ajankohtainen kaikille niillekin, jotka toivovat pelastusta Jumalan valtakunnan alaisuudessa, jotka toivovat saavansa elää iankaikkisesti paratiisimaassa. Heidänkin täytyy pysyä pelastetussa tilassa ja olla yhtä suuressa määrin antautuneita, yhtä uskollisia ja tuottaa samaa Valtakunnan hedelmää kuin voidellut kristitytkin. Todella, kaikkien, jotka haluavat saada Jumalan pelastuksen, täytyy ryhtyä ankaraan taisteluun oikean uskon puolesta.
5. Mitä Juudas rukoilee, ja miten siihen on vastattu Jehovan todistajille nykyään?
5 Juudas rukoilee, että Jumalan ”laupeus ja rauha ja rakkaus” lisääntyisivät Kristuksen tosi seuraajalle, joista jäännös on vielä nytkin maan päällä. Näin on tosiaan tapahtunut Kristuksen seuraajien hengelliselle jäännökselle, jolle on suotu Jumalan laupeus, kun hän on vapauttanut heidät Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, vuonna 1919 ja sitten täyttänyt nämä vapautetut kristityt rauhalla, niin että kaikki voivat työskennellä yhdessä edistäen Jumalan valtakunnan etuja. Jumalan rakkauden tähden heidät on puhdistettu babylonilaisesta pakanuudesta ja asetettu hänen puhtaiksi todistajikseen. Koska Jehova Jumala on lisännyt laupeuttaan (eli armoaan), rauhaansa ja rakkauttaan vapautetuille kristityille todistajilleen, ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” on kokoontunut heidän rinnalleen. (Ilm. 7:9–17; Joh. 10:16) Nämä henkilöt ovat nähneet näiden ”kutsuttujen” jäännökselle, hengellisen Israelin jäännökselle, vuodatetut Jumalan siunaukset, ja niin heistä on tullut Valtakunnan todistajien ”yhden lauman” osa. Koska Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta on yksi rauhaisa lauma, jota Hyvä Paimen johtaa, niin he iloitsevat Jumalan rakkaudessa ja laupeudessa, kun Juudaan rukoukseen on yltäkylläisesti vastattu heille. Juudas rukoilee, että Jumalan laupeus, rauha ja rakkaus lisääntyisivät meille, eivätkä vähenisi ja lopulta kokonaan lakkaisi. Voisiko näin kauheata tapahtua? Niin voisi käydä yksilöille, ja saadakseen meidät varomaan sellaista mahdollisuutta Juudas kaiuttaa varoitusta osoittaen, että niin voisi käydä, jos emme pysyttelisi Jumalan rakkaudessa:
ERIKOISSYY RYHTYÄ ANKARAAN TAISTELUUN
6. Mikä kehotus annetaan yksityisille kristityille ja miksi?
6 ”Rakkaat, vaikka minä yritinkin kaikkeni kirjoittaakseni teille pelastuksesta, joka meillä on yhteisesti, niin minä huomasin välttämättömäksi kirjoittaa teille kehottaakseni teitä ryhtymään ankaraan taisteluun sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan annettiin pyhille. Minulla on syytä tähän, sillä joukkoon on pujahtanut eräitä, jotka Kirjoitukset ovat kauan sitten määränneet tähän tuomioon, jumalattomia ihmisiä, jotka kääntävät meidän Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden puolustukseksi irstaalle käytökselle ja osoittautuvat uskottomiksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.” – Juud. 3, 4, Um.
7. Mistä aiheesta kirjoittamisen Juudas vaihtoi toiseen ja miksi?
7 Juudas ei ilmeisesti ollut aikonut kirjoittaa ankaraan taisteluun ryhtymisestä tosi uskon puolesta. Hän oli toivonut voivansa kirjoittaa yleisellä tavalla ”pelastuksesta, joka meillä on yhteisesti”, mutta Jumalan pyhän hengen avulla hän havaitsi olevan jotain pakottavan tärkeätä, vaativampaa kuin sen pelastuksen yleinen opillinen käsittely, joka on yhteinen taivaan valtakuntaan kutsutuille 144 000:lle. Hyvä Paimen Jeesus Kristus ei koonnut Juudaan aikana, tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, Ilm. 7:9–17:ssä mainittua ”suurta joukkoa”, joten Juudas ei kirjoittanut siitä pelastuksesta, jonka samalla lailla saavat nyt kaikki ”suureen joukkoon” kuuluvatkin. Vaikka he eivät sisällykään suoranaisesti Juudaan tarkoittamaan keskusteluaiheeseen, niin heillä on yhteisenä pelastuksen kallis toivo Valtakunnan alaisuudessa, he toivovat iankaikkista elämää uudessa järjestyksessä yhtä paljon kuin ”pienen lauman” jäännöskin odottaa taivaallista kirkkautta. Tämän paratiisimaassa asumisen toivon toteuttaa Jeesuksen Kristuksen valtakunta hänen hallitessaan ”kutsuttuineen”. Siksi Jeesus Kristus ei kuollut ainoastaan ”kutsuttujen”, vaan koko ihmismaailman puolesta nykyisten lampaankaltaisten ihmisten ”suuri joukko” mukaan luettuna. (1. Joh. 2:1, 2) Näiden maallisen toivon omaavien ”lampaitten” täytyy myös ”ryhtyä ankaraan taisteluun uskon puolesta”, kunnes palkinto on voitettu, sillä Saatana Perkele tahtoisi petoksella viedä heiltä tämän kalliin palkinnon.
8. Minkä uskomuksen Juudas selvästi paljastaa, ja mitä Jeesus Kristus oli aikaisemmin sanonut yksityisen pelastumisesta?
8 Kirjoittaessaan uskon puolesta ankaraan taisteluun ryhtymistä koskevasta aiheesta Juudas valotti, miten väärä on usko ”kerran pelastettu, aina pelastettu”. Se, että nyt olemme pelastetussa tilassa, ei anna kenellekään kristitylle aihetta ajatella, ettei hän voisi luisua tai tulla vedetyksi pois Jumalan rakkaudesta ja siten menettää pelastusta, jonka Jumala tarjoaa totteleville ihmisille. Jeesus Kristus oli tehnyt sen selväksi, ja myös Juudas tiesi, että ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. (Matt. 24:13) Jeesus puhui tässä henkilökohtaisesta eikä minkään ihmisluokan pelastuksesta. Taivaan valtakuntaan kutsutun luokan pelastuksesta ei ole mitään epävarmuutta, mutta kysymys on siitä, kestämmekö me yksilöinä loppuun asti, kuulummepa sitten ”pieneen laumaan” tai ”suureen joukkoon”. Jeesuksen mainitsema ”loppu” ei ole välttämättä mikään nimenomainen vuosi eikä Harmagedonin taistelukaan, vaan ajatus on, että tulee kestää maallisen vaelluksensa eli pitkän koetuksen loppuun asti. Kestämättömyys merkitsee uskottomaksi osoittautumista. Meidän täytyy siis jatkaa ankaraa taistelua uskon puolesta joko siihen asti kun kuolemme uskollisina tai tämän pahan asiainjärjestelmän loppuun asti. Miten?
9. Mitä ankaraan taisteluun uskon puolesta ryhtyminen merkitsee?
9 Ankaraan taisteluun uskon puolesta ryhtyminen ei merkitse ainoastaan loppuun asti kestämistä pitäen lujasti mielessämme, mitä Jumala meille opettaa, vaan se merkitsee myös sitä, että vastustamme jokaisen sellaisen viettelyksiä turmelukseen, joka haluaa kääntää Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden puolustukseksi irstaalle käytökselle. Meidän täytyy ymmärtää, että Perkeleen menettelytapa koko Jumalan kansan historian ajan on ollut yrittää soluttaa heidän joukkoonsa henkilöitä, jotka palvelevat hänen ovelia suunnitelmiaan ja yrittävät turmella toisia. Siitä syystä on kaikkien niiden pakko taistella, jotka ovat julistautuneet oikean uskon puolelle. Tämä taistelu koettelee nuhteettomuutemme ja rakkautemme Jumalaa kohtaan.
10. Mitä Juudas sanoo jumalattomien ihmisten tekevän, ja miten tämä oli ennustettu?
10 Selittäen, miksi meidän täytyy ryhtyä ankaraan taisteluun uskon puolesta, Juudas sanoi, että Jumalan järjestöön on pujahtanut eräitä, jotka teeskentelevät olevansa kristittyjä. He ovat todellisuudessa ”jumalattomia ihmisiä”, jotka kääntävät Jumalan armon puolustukseksi irstaalle käytökselle. Kymmenisen vuotta ennen kuin Juudas kirjoitti tämän varoituksen, apostoli Paavali oli ennustanut, että henkilöitä, joilla on pahat vaikuttimet, luikertelisi Jumalan kansan keskuuteen. (Apt. 20:29, 30) Jeesuskin oli ennustanut tämän vihollisliikkeen yrittävän turmella Jehovan nimikkokansan. (Matt. 13:24–43) Perkele ottaa asiamiehensä ihmiskunnasta, ja he ovat ”päästäneet tuntonsa turtumaan”. – Ef. 4:17–19.
11. Millainen meidän asenteemme täytyy olla Juudaan varoituksen huomioon ottaen ja miksi?
11 Koska Perkele haluaisi tuoda paha-aikeisia moraalisesti turmeltuneita henkilöitä Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntaan, niin kaikkien on oltava varuillaan, varsinkin seurakuntien valvojien. Koska ”aika on paha” ja monet rakastavat jumalattomuutta, niin me emme voi koskaan höllentää valppauttamme. Kristillisen seurakunnan täytyy olla valpas siivilöimään ja sulkemaan pois vihollisen asiamiehet saamasta lainkaan jalansijaa. Vaikka tiedämmekin, etteivät jumalattomat voi turmella järjestöä kokonaisuudessaan, niin he saattavat aiheuttaa vahinkoa seurakunnalle saaden Jumalan hengen virtaamisen hidastumaan siinä seurakunnassa, kunnes pahat on juurittu pois. Ei ainoastaan seurakunta saata olla menestymättä, vaan myös siinä olevat yksilöt voivat joutua vedetyiksi syrjään ja turmeltua moraalittomiin suhteisiin toisen sukupuolen kanssa. Tätä täytyy varoa, jotta Jumalan seurakunta pysyisi puhtaana ja saastumattomana.
”HEIDÄN SILMÄNSÄ OVAT TÄYNNÄ HAUREUTTA”
12. Minkä varoituksen Juudas antaa jumalattomista, jotka yrittävät hiipiä Jumalan järjestöön, ja mikä on Perkeleen vaikutin hänen yrittäessään tuoda sellaisia joukkoon?
12 Siksi Juudas varoittaa niitä, jotka haluaisivat turmella Jumalan kansaa, että ”Kirjoitukset ovat kauan sitten määränneet [heidät] tähän tuomioon”, iankaikkiseen hävitykseen. Mikä näillä ihmisillä on vikana? Heidän vaikuttimensa. He ajattelevat, että koska Jumala on armollinen, niin he voivat käyttää hänen armoaan puolustuksena moraalittomalle käytökselle tyydyttääkseen sukupuolisia halujaan. (1. Kor. 6:9, 10) He yrittävät suostutella epävakaisia uskovia irstaisiin suhteisiin saaden toiset uskomaan, ettei himoihinsa antautuminen silloin tällöin vahingoita, koska Jumala auliisti antaa meille anteeksi, jos tunnustamme tämän synnin. Näiden henkilöitten vaikuttimena on siis sukupuolinen tyydytys, ja, kuten Kainilla, synti väijyy heidän ovellaan, heidän silmänsä eivät ole puhtaat. Pietari kuvailee heidät: ”Heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän.” (2. Piet. 2:14) Perkele käyttää näitä ihmisiä, joiden ’silmät ovat täynnä haureutta’, yrittääkseen turmella Jumalan puhdassilmäiset, puhdassydämiset ihmiset ja viekoitella heidät nautintoa tuottavaan syntiin.
13. Millä tavalla nämä jumalattomat ovat erilaista kuin Mooses, ja mikä niin ollen on kristityn velvollisuus?
13 Toisin kuin Mooses nämä paha-aikeiset ihmiset luulevat voivansa saada ”synnistä lyhytaikaista nautintoa” ja kuitenkin pelastua. (Hepr. 11:25) He ajattelevat voivansa antautua himoihinsa ja sitten läpikäydä jonkinlaisen katumuksen ja pysyä Jumalan kansan keskuudessa, kunnes he taas seuraavan kerran haluavat antautua syntiin, kunnes voivat jälleen vietellä toisia epäpuhtain lähentelyin moraalittomuuteen. He ovat siten kääntäneet meidän Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden puolustukseksi irstaalle käytökselle. Tällaisia moraalittomia henkilöitä vastaan kristittyjen täytyy ryhtyä ankaraan taisteluun vastustaen heitä, ei ainoastaan yksilöille tapahtuvan vahingon tähden, vaan myös sen vahingon vuoksi, mikä tulee jokaiselle seurakunnalle, joka sallii heidän vapaasti yrittää turmella ja rappeuttaa toiseen sukupuoleen kuuluvia.
14. Miksi kristikunnan moraalinen tila ei puolusta perään antamista moraalittomille ihmisille?
14 Se, että kristikunta on kulkenut kevytmielisen moraalin tietä ja että sen koulut ja kirkkojärjestelmät ovat täynnä moraalittomasti käyttäytyviä ihmisiä, ei ole mikään puolustus kristitylle himoihinsa antautumiselle. Juudas tekee selväksi, että jos jotkut myöntyvät syntiin, niin he ”osoittautuvat uskottomiksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme Jeesukselle Kristukselle”. Koska meidän täytyy olla uskollisia pyhille kerta kaikkiaan annetulle uskolle, niin meidän on lujasti kieltäydyttävä antamasta perään jumalattomille ja vastustettava kaikenlaista turmelusta näinä pahoina päivinä.
JOTAIN MUISTUTETTAVAA
15. Miten Juudas valaisee sitä, että epäonnistuminen on mahdollista, vaikka olisikin pelastetussa tilassa, ja minkä vapautuksen israelilaiset olivat yhdessä saaneet?
15 Tähdentääkseen sitä, ettei pelastuksemme ole vielä sinetöity eikä annettu meille niin, ettemme voisi kerran uskottuamme menettää sitä tai epäonnistua siinä, Juudas osoittaa, että yksilö voi epäonnistua, vaikka onkin pelastetussa tilassa. Miten? Siten, ettei hän ryhdy ankaraan taisteluun, vaan antaa perään jumalattomien henkilöitten viekoittelulle. Hän varoittaa, että tällaisten henkilöitten tuomio on ennustettu. Miten? Raamatun historiallisella kertomuksella. Monet Jumalan Pyhässä sanassa olevat esimerkit osoittavat, miten Jumala menetteli menneisyydessä jumalattomien kanssa, ja nämä esimerkit näyttävät, mitä Jumala tekee nytkin samanlaisissa tapauksissa. Siitä syystä heitä varoitetaan siitä, mikä heidän tuomionsa on oleva, ennen kuin he hiiviskelevät joukkoon ja yrittävät vietellä toisia moraalittomuuteen. Juudas kirjoittaa: ”Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet.” (Juud. 5) Tosiaan, miten ihmeellisen vapautuksen israelilaiset saivatkaan vuonna 1513 eaa.! Jehova vapautti heidät väkevällä kädellä pelastaen heidän esikoisensa kuolemasta, kun kymmenes vitsaus kohtasi Egyptiä. Israelilaiset eivät pelastuneet ainoastaan tämän esikoisia kohdanneen iskun aikana, vaan myös myöhemmin Punaisella merellä. Tästä pelastuksesta pääsi osalliseksi myös ei-israelilaisten ”sekakansa”. – 2. Moos. 12:38.
16, 17. a) Minkä läksyn kristityt oppivat israelilaisten ja ”sekakansan” esimerkistä? b) Miten apostoli Paavali antoi saman varoituksen, ja miten meidän tulee suhtautua siihen?
16 Mitä tällä on esikuvattu? Koska Egypti on tämän asiainjärjestelmän vertauskuva (Ilm. 11:8; 2. Kor. 4:4), niin se kuvaa sitä, että ne, jotka Jehova pelastaa tästä asiainjärjestelmästä, eivät saa juosta Egyptiin ja synnin orjuuteen. Heidän alkuperäinen vapautumisensa tästä jumalattomasta asiainjärjestelmästä ei merkitse sitä, että he olisivat muuttumattomasti pelastettuja iankaikkiseen elämään Jumalan uudessa järjestyksessä voimatta mitenkään epäonnistua. Ei, jos israelilaiset ”sekakansan” ohella ovat luotettava kuvaus. Jehova, joka oli heidän Pelastajansa, hävitti ainakin miljoona israelilaista erämaassa. (2. Moos. 12:37; 4. Moos. 14:26–38) Miksi? He myöntyivät synnin petolliseen valtaan. Synti on petollista, se hiipii lähelle ja hypähtää uhrinsa kimppuun armotta, niin kuin se teki israelilaisillekin. Varoittaen meitä siitä, ettei alkuperäinen pelastuminen vastakuvallisesta Egyptistä ja sen babylonilaisesta pakanuudesta ole todistus lopullisesta pelastumisesta, Jeesuksen Kristuksen apostoli Paavali selitti: ”Useimpiin heistä [erämaassa olleista israelilaisista] Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: ’Kansa istui syömään ja juomaan [Baal-Peorille uhrattuja uhreja], ja he nousivat iloa pitämään [kanaanilaisnaisten kanssa, jotka pyysivät heitä sellaisille uhreille]’. Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” – 1. Kor. 10:5–11.
17 Paavali kirjoitti tässä kristityille, ja hän ottaa valaisevan esimerkkinsä esikuvallisesta luonnollisesta Israelista. Israelilaisten mukana oli Israelille ystävällisten ihmisen ”sekakansa”, joten varoitus koskee nyt vastakuvassa sekä voideltujen kristittyjen jäännöstä että ”muiden lampaitten” ”suurta joukkoa”. Kaikkien täytyy näin ollen olla varuillaan niiden suhteen, jotka voisivat vietellä kenen tahansa Jeesuksen Kristuksen verellä ostetun moraalittomaan käytökseen, mistä on seurauksena synnin orjuus. Kehen hyvänsä voidaan vaikuttaa, olkoonpa hän ollut kuinka kauan tahansa pelastuksen tiellä. Älä tule koskaan huolettomaksi, ylpeäksi, itseesi luottavaksi, vaan tutki aina itseäsi hänen Sanansa valossa, jottei synnin petollinen voima sinua yllättäisi.
ENKELITKIN VOIVAT JOUTUA TUHOON
18. Millä muulla tavalla Juudas valaisee tarvetta ryhtyä ankaraan taisteluun kristillisen uskon puolesta?
18 Juudas siirtyy sitten toiseen kuvaukseen osoittaen, kuinka tarpeellista on ryhtyä ankaraan taisteluun kristillisen uskon puolesta: ”Ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, [hän] pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; samoin kuin [samoin myös, Um] Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.” – Juud. 6, 7.
19, 20. a) Mikä oli niiden enkelien synti, jotka Juudas mainitsi, ja mikä rangaistus oli siitä seurauksena? b) Mikä opetus meille on syntiä tehneitten enkeleitten esimerkissä?
19 Opetuslapsi Juudas vertaa nyt näitä jumalattomia, jotka yrittävät turmella toisia Jumalan järjestössä, Nooan ajan langenneisiin enkeleihin. Nämä ruumiillistuivat epäilemättä täydellisiltä näyttäviksi ihmisiksi, joten heidän ulkonäkönsä on täytynyt olla silmiinpistävän puoleensavetävä. Mutta olivatko he tulleet maan päälle saattaakseen ihmiset takaisin Jumalan luo? Eivät, heidän vaikuttimensa oli väärä! Heidän silmänsä olivat täynnä himokkaita haluja. He kiinnittivät huomionsa ihmisten kauniinnäköisiin tyttäriin. Vaikuttavan näköisinä nämä ruumiillistuneet enkelit lähentelivät viekoitellen hauskannäköisiä tyttöjä. Siitä välittämättä, katsoivatko he itsellään olevan oikeutta näihin naisiin tai ei, he ilmeisesti ottivat keitä halusivat ja niin monta naista kuin he tahtoivat vaimoikseen, kenties useampia kuin Lemek, joka aikaisemmin oli ottanut itselleen kaksi. (1. Moos. 4:19) Heidän kaunis ulkonäkönsä auttoi heitä hiipimään ja soluttautumaan ihmisten joukkoon turmelemaan heitä. Juudas osoittaa, että samalla tavalla nyt hiipii joukkoon eräitä, joiden ulkomuoto saattaa olla kauniskin. He haluavat tutustua erityisesti toiseen sukupuoleen kuuluviin voidakseen turmella ja rappeuttaa heidät saastaisilla sukupuolisuhteilla. Nuo enkelit hajottivat ruumiinsa vedenpaisumuksen aikaan, mutta eivät voineet palata Jumalan pyhään järjestöön. Jumala pani heidät ”pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon”. He ovat nyt hengellisen pimeyden tilassa ja kokonaan vailla Jumalalta tulevaa valoa. Väärien vaikuttimiensa vuoksi he muuttuivat pahoiksi hengiksi. (1. Moos. 6:1–5) Millainen opetus tässä onkaan meille!
20 Me opimme tästä, että enkelitkin, jotka näkevät Jumalan kasvot, voivat langeta syntiin ja joutua hävitystuomion alaisiksi. Jumala ei tarkoittanut koskaan enkeleitä elämään osaksi taivaassa henkinä ja osaksi maan päällä ihmisinä yhdessä naisten kanssa. Mutta nuo enkelit jättivät heille määrätyn asuinpaikan. Jos nyt enkelitkin voivat joutua tuhoon, niin ei epätäydellisten ihmisten pidä ajatella pelastuksensa olevan jo niin varmistettu, etteivät he voisi sitä menettää. Vain ryhtymällä ankaraan taisteluun uskon puolesta voimme pysyä tässä pelastetussa tilassa. Me emme halua olla noiden enkelien kaltaisia, jotka lankesivat niin korkeasta asemasta. Vastusta siis niitä, jotka ylittävät Jumalan antamat rajat ja pyrkivät saastuttamaan lihan!
21. a) Minkä syntien vuoksi erityisesti Sodoma ja Gomorra hävitettiin? b) Miten noiden kaupunkien hävitys on varoitus ja samalla kannustus jumalisille ihmisille?
21 Syntisten enkelten lisäksi Juudas mainitsee varoituksena hävityksen, jonka Jumala aiheutti yli 450 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen rankaisemalla Sodoman ja Gomorran kaupunkeja tulituholla. Noiden kaupunkien asukkaat ”harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin”. He eivät harjoittaneet haureutta ainoastaan naisten kanssa, vaan he himoitsivat myös miesten lihaa ja mahdollisesti järjettömien eläintenkin lihaa. (3. Moos. 18:22–25) Raamattu kertoo, miten Jehova lähetti kaksi enkeliä Sodomaan tarkastamaan sen moraalista tilaa ja pelastamaan Lootin kaupunkia uhkaavalta hävitykseltä. Loot otti vieraanvaraisesti enkelit kotiinsa, mutta jumalattomat Sodoman asukkaat, nuorukaisten samoin kuin vanhempienkin miesten muodostama roskajoukko, vaativat niitä kahta enkeliä sopimattomia sukupuolisuhteita varten. Senkin jälkeen, kun enkelit löivät roskaväen sokeudella, himojen riivaamat sodomalaiset yrittivät saada enkelit käsiinsä. Seuraavana aamuna Jehova Jumala hukutti Sodoman ja Gomorran tulella ja tulikivellä. Loot tyttärineen pelastui sodomalaisia kohdanneesta hävityksestä. Tämä tuho asetetaan eteemme ”varoittavana esimerkkinä”. Keille? Pietari vastaa: ”Hän [Jumala] poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; . . . Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta [koetuksesta, Um], mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa.” – 2. Piet. 2:6–10.
22. a) Mikä varoitus meidän tulee näin ollen panna sydämellemme? b) Miten Jumala pelastaa vanhurskaat koetuksesta?
22 Varokoot siis kaikki, jotka haluavat saastuttaa lihaa Jumalan järjestössä! He ovat iankaikkisen hävitystuomion alaisia. Pankoot kaikki tosi palvojat sydämelleen varoituksen ja olkoot harkitsematta hetkeäkään sellaisten tuomittujen henkilöitten houkuttelua. Vastusta heitä. ’Ryhdy ankaraan taisteluun uskon puolesta.’ Voimme olla varmat, että Jumala tietää, miten pelastaa jumaliset koetuksesta. Jumala ei ehdottomasti ota meitä pois koettelevista olosuhteista, sillä hän sallii niiden olla meille koetuksena. Jumala pelastaa vanhurskaat koetuksesta poistamalla jumalattomat omana aikanaan. Hän ottaa koetuksia aiheuttavat pois toimintanäyttämöltä.
23. Mihin emme saa koskaan väsyä ja minkä palkan toivossa?
23 Emme tiedä, miten kauan vielä jumalattomat aiheuttavat meille koetuksia, mutta me emme saa koskaan väsyä ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseen, samalla kun vastustamme jumalattomia. Kun Jumala hävittää jumalattomat ja me jäämme puhdistettuun uuteen järjestykseen, niin me saamme siunatun pelastuksen. Siihen mennessä emme saa milloinkaan hellittää valppaudestamme, vaan meidän on alati ylläpidettävä ankaraa taistelua uskon puolesta.
[Kuva s. 570]
Sodoma ja Gomorra, varoittava esimerkki