Onko Raamattu ristiriitainen?
KRISTITYT pitävät Raamattua lahjana Jumalalta. He lukevat sitä mielellään ja saavat siitä hyötyä. Mutta jotkut ihmiset väittävät, että Raamatussa on ristiriitoja eikä siihen siksi voi luottaa.
Sekä Raamatun vastustajat että sellaiset, jotka ovat yrittäneet ymmärtää sitä mutta eivät ole voineet saada näennäisiä ristiriitaisuuksia sopimaan yhteen, voivat olla samaa mieltä. He voivat ajatella, että Raamattu on tosiaan ristiriitainen. Mutta mitä huolellinen tutkiminen ja harkinta paljastaa?
ONKO KYSYMYS RISTIRIITAISUUKSISTA?
Kun kriitikot kohtaavat vaikeasti ymmärrettäviä kohtia Raamattua lukiessaan, he omaksuvat herkästi hyvin kielteisen kannan ja tekevät hätäisiä johtopäätöksiä. Mutta ne, jotka pitävät Raamattua Jumalan lahjana ihmiselle, ovat myönteisiä ja etsivät vastauksia. Tarkastelehan, kuinka raamatunkohtien sopusointuisuus voidaan selittää.
Kuka myi Joosefin Egyptiin? 1. Mooseksen kirjan 37:27 sanoo Joosefin veljien myyneen hänet, mutta seuraavassa jakeessa sanotaan: ”Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.” Myivätkö siis midianilaiset kauppiaat Joosefin ismaelilaisille, jotka veivät hänet Egyptiin? Eivät, Joosef itsekin myöhemmin vahvisti, että hänen omat veljensä olivat myyneet hänet, kun hän sanoi: ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin.” (1. Moos. 45:4) Millainen johtopäätös meidän on sitten tehtävä? Joko midianilaisia (jotka olivat sukua ismaelilaisille) kutsuttiin myös ismaelilaisiksi tai midianilaiset kauppiaat matkustivat ismaelilaiskaravaanin mukana. Ja Joosefin veljet myivät hänet heille.
Kuinka monta israelilaista kuoli oltuaan moraalittomissa suhteissa Mooabin tyttärien kanssa ja antauduttuaan Baal-Peorin väärään palvontaan? Apostoli Paavali sanoi: ”Älkäämme liioin harjoittako haureutta, niin kuin jotkut heistä [israelilaisista erämaassa] syyllistyivät haureuteen ja kaatuivat, kaksikymmentäkolmetuhatta heistä yhtenä päivänä.” (1. Kor. 10:8) Mutta 4. Mooseksen kirjan 25:9 sanoo samasta tapauksesta: ”Ja niitä, jotka kuolivat tässä vitsauksessa, oli kaksikymmentäneljä tuhatta.” Surmattujen lukumäärä oli mahdollisesti jossakin 23 000:n ja 24 000:n välillä, joten kumpi tahansa pyöristetty luku oli tyydyttävä. Toisaalta 4. Mooseksen kirja mainitsee erikoisesti sen, että tuomarit surmasivat ”kansan kaikki päämiehet”, jotka olivat kiintyneet Baal-Peoriin. (4. Moos. 25:4, 5) Näitä ”päämiehiä” on hyvinkin voinut olla tuhat, mikä tekee yhteensä 24 000, kun heidän määränsä lisätään Paavalin mainitsemaan 23 000:een. Apostoli kirjoitti Jumalan henkeyttämänä eikä siksi erehtynyt. Lisäksi vaikka 23 000 ilmeisesti kuoli Jumalalta suoranaisesti tulleen vitsauksen uhreina, kaikki 24 000 yleisessä mielessä kokivat Jehovan vitsauksen, koska he kaikki kuolivat Jumalan tuomiopäätöksen alaisina. – 5. Moos. 4:3.
Kuinka monta sotamiestä oli Israelissa ja Juudassa, kun kuningas Daavid menetteli väärin ja laski kansan? 2. Samuelin kirjan 24:9:n mukaan Israelissa oli 800 000 miestä ja Juudassa 500 000. Mutta 1. Aikakirjan 21:5:n mukaan Israelissa oli 1 100 000 miestä ja Juudassa 470 000. On epäviisasta katsoa tämä kirjureiden virheeksi, sillä kummassakin kertomuksessa mainitut lukumäärät on voitu laskea eri perustein. Esimerkiksi on mahdollista, että vakinaisen armeijan jäsenet ja/tai sen upseerit laskettiin mukaan tai jätettiin laskematta. Myös erilaiset laskemismenetelmät ovat voineet aiheuttaa vaihtelua joidenkuiden miesten luetteloimisessa, toisin sanoen, kuuluivatko he Israeliin vai Juudaan. 1. Aikakirjan 21:6 mainitsee, että Leevi ja Benjamin eivät olleet luetteloituina heidän joukossaan, kun taas 2. Samuelin kirjassa ei ole mitään sellaista mainintaa, mikä myös voi aiheuttaa mainitun eron.
Kuinka paljon Daavid maksoi puimatantereesta, jolle hän rakensi alttarin Jehovalle, jotta Daavidin suorittamasta väestönlaskennasta aiheutunut vitsaus olisi saatu loppumaan? Ilmeisesti Arauna eli Ornan, puimatantereen omistaja, tarjosi paikkaa ja uhria varten tarvittavia eläimiä ja puita korvauksetta. Mutta Daavid halusi ehdottomasti maksaa, ja 2. Samuelin kirjan 24:24 osoittaa hänen ostaneen puimatantereen ja eläimet viidestäkymmenestä hopeasekelistä. Mutta 1. Aikakirjan 21:25 sanoo Daavidin maksaneen paikasta 600 kultasekeliä. Näyttää siltä, että 2. Samuelin kirjan kirjoittaja käsitteli vain alttarin paikan ja sillä kertaa tarvittavien materiaalien ostamista ja että hänen mainitsemansa hinta rajoittuu näihin. 1. Aikakirjan kirjoittaja sen sijaan käsitteli asioita, jotka koskivat sille paikalle myöhemmin rakennettua temppeliä, ja hän liittää oston tähän rakentamiseen. (1. Aikak. 22:1–6; 2. Aikak. 3:1) Koska koko temppelialue oli melko suuri, ilmeisesti 600 kultasekelin summa koski tämän laajan alueen ostoa eikä vain sitä pientä aluetta, joka tarvittiin kuningas Daavidin ensiksi rakentamaa alttaria varten.
RAAMATUNKOHTIEN SAATTAMINEN SOPUSOINTUUN KREIKKALAISISSA KIRJOITUKSISSA
Jotkut väittävät, että Jeesusta Kristusta koskevissa evankeliumikertomuksissa ja muuallakin Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa on ristiriitaisuuksia. Mutta nämäkin väitetyt ristiriitaisuudet voidaan selvittää. Tarkastelkaamme muutamaa kohtaa esimerkiksi siitä, että Kreikkalaisten kirjoitusten eri kohdat ovat sopusoinnussa keskenään.
Kuinka monesta miehestä Jeesus karkotti demonit, jotka asettuivat suureen sikalaumaan, joka sen jälkeen syöksyi alas jyrkänteeltä ja hukkui Galilean mereen? Evankeliuminkirjoittaja Matteus mainitsee kaksi miestä. (Matt. 8:28) Mutta Markus ja Luukas mainitsevat vain yhden. (Mark. 5:2; Luuk. 8:27) Epäilemättä Markus ja Luukas kiinnittävät huomion vain yhteen demonin riivaamaan mieheen, koska hänen tapauksesta oli näistä kahdesta tapauksesta huomattavampi. Ehkä hän oli väkivaltaisempi ja oli kärsinyt kauemmin demonin vallasta kuin toinen mies. Mahdollisesti jälkeenpäin vain tämä yksi mies halusi seurata Jeesusta. Jeesus ei kuitenkaan sallinut sitä, vaan käski hänen tehdä tunnetuksi, mitä Jehova oli tehnyt hänen hyväkseen. (Mark. 5:18–20) Jokseenkin vastaavanlainen tilanne oli se, kun Matteus puhui kahdesta Jeesuksen parantamasta sokeasta miehestä, kun taas Markus ja Luukas mainitsivat vain yhden. (Matt. 20:29–34; Mark. 10:46; Luuk. 18:35) Koska Jeesuksen keskustelu ilmeisesti suuntautui erikoisesti yhteen henkilöön kummassakin tapauksessa, Markus ja Luukas eivät maininneet sitä seikkaa, että läsnä oli toinenkin demonin riivaama ja toinenkin sokea mies. Matteuksen evankeliumikertomus ei kuitenkaan ole väärä siksi, että hän mainitsee nämä yksityiskohdat.
Kuka kantoi Jeesuksen kidutuspaalua? Apostoli Johannes sanoi Jeesuksesta: ”Kantaen itse kidutuspaaluaan hän meni ulos” Jerusalemista. (Joh. 19:17) Mutta Matteus, Markus ja Luukas sanovat, että ’ulos mennessään he pakottivat Simonin palvelukseen, kantamaan kidutuspaalua’. (Matt. 27:32; Mark. 15:21; Luuk. 23:26) Todellisuudessa Jeesus kantoi omaa kidutuspaaluaan, niin kuin Johannes ilmoitti. Mutta Johannes ei tiivistetyssä kertomuksessaan maininnut sitä seikkaa, että myöhemmin Simon pakotettiin palvelukseen kantamaan paalua. Evankeliumikertomukset ovat näin ollen sopusointuiset tässä asiassa.
Miten Juudas Iskariot kuoli? Matteuksen 27:5 sanoo, että Juudas hirttäytyi. Mutta Apostolien tekojen 1:18 sanoo: ”Syöksyen pää edellä hän rusahtaen halkesi keskeltä, ja kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos.” Matteus näyttää käsittelevän Juudaan itsemurhayrityksen tapaa, kun taas Apostolien teot kuvailee seurauksia. Kun näitä kahta kertomusta tarkastelee yhdessä, näyttää siltä, että Juudas yritti hirttäytyä jonkin jyrkänteen yläpuolella, mutta joko köysi tai puunoksa katkesi, niin että hän syöksyi alas ja ruhjoutui alhaalla oleviin kiviin. Sellainen mahdollisuus on hyvin todennäköinen, kun otetaan huomioon Jerusalemin ympäristön pinnanmuodostus.
SE ON JUMALAN TOTUUDEN SANAA
Tutkittuamme vain muutamia esimerkkejä, jotka osoittavat Raamatun sopusointuisuuden, olet epäilemättä samaa mieltä psalminkirjoittajan kanssa, joka sanoi Jumalalle: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus.” (Ps. 119:160) Samoin Tessalonikan kristityt ensimmäisellä vuosisadalla ottivat ”Jumalan sanan” vastaan arvostaen. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Ja sen vuoksi me myös kiitämme Jumalaa lakkaamatta, että kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa.” – 1. Tess. 2:13.
Samoin nykyään Jehovan kristityt todistajat pitävät koko Raamattua Jumalan totuuden sanana. (2. Tim. 3:16, 17) He lukevat ja tutkivat Raamattua ahkerasti kyetäkseen puhumaan siitä, kertoakseen sen elämää pelastavaa sanomaa toisille. Raamatun aitojen opetusten ymmärtäminen vapauttaa ihmisen taikauskosta ja väärästä uskonnosta. (Joh. 8:32; Ilm. 18:4) Raamatun moraalilakien ja periaatteiden soveltaminen johtaa onnelliseen, tyydyttävään elämään jo nyt ja antaa odotteen ikuisesta elämästä Jumalan lupaamassa uudessa järjestyksessä. Hanki ja säilytä siksi ”luja ote elämän sanaan”, joka löytyy Raamatusta, ja iloitse kallisarvoisesta suhteesta Jehova Jumalan, ihmiskunnan suurimman Ystävän, kanssa. – Fil. 2:14–16.